Hyvä analyysi nykajan utopioista löytyy sosiologien Bauman ja Beck muodostamalta akselilta. Heitä sopivasti yhdistellen näkisin aikakaudellamme olevan vain yhden utopian.
Tämä utopia on pragmatismi, luottamus puuttuvan järjen viisauteen kuten Bauman toteaa. Hän viittaa uusliberaaliin utopiaan, joka perustuu vallitsevan yhteiskunnallisen järjestyksen "luonnollisuuden" ajatukselle (vrt. historiallinen materialismi). Ideologian mukaan tämä järjestys puolestaan perustuu spontaanin pragmaattisen toiminnan varaan. Jos spontaani järjestys rikotaan, yhteiskunta epävakaistuu.
Tämän utopian ydin siis on se, että vallitseva järjestys on ainoa mahdolinen ja pyrkimys järjestellä sitä "keinotekoisesti" johtaa turmioon. Ideologiaan sisältyy teknologinen utopia, jonka mukaan kaikkiin ongelmiin, myös moraalisiin, on löydettävissä teknologisia ratkaisuja (esimerkiksi lääketieteellisiä: liittyen Matti Läärän väitöskirjan uutisointiin, kirjoitan tästä viestin lopussa). Yhteiskuntaan kohdistuvien toimenpiteiden "keinotekoisuus" määritellään taloustieteellisistä näkökulmista.
Pragmaatismin utopia on osin Marxin teoretiikalle vastakkainen, mutta johtopäätöksenä tuotetaan samalla tavalla "puhdas ja turmeltumaton" yhteiskuntajärjestys. Miksei meidän järjestyksemme sitten tuhoudu kuten sosialismi tuhoutui? Syitä on kaksi. Beckiä soveltaen modernissa yhteiskunnassa on kyllä tapahtunut yksi merkittävä mullistus, mutta se ei ollut sosialistinen vallankumous vaan refleksiivinen modernisaatioprosessi.
Refleksiivinen (vallankumous)dynamiikka on sisäsyntyistä. Se on mullistanut omat läntiset yhteiskuntarakenteemme kenenkään sitä erityisemmin huomioimatta, Beck toteaa. Jukka Paaso kirjoitti arkkitehtuurin suuntauksesta, jossa ilmennetään jatkuvaa shokin kokemusta ja mielikuvaa yhteiskunnallisesta kriisitilasta. Yhteiskuntarakenteen jatkuva mullistuminen saattaisi olla tähän jotenkin yhteydessä, vaikkakin teorioiden ajoituksella on eroa sadan vuoden verran. Beckin mukaan muutos kuitenkin on jatkuvaa: siksi vakiintuneita yhteiskunnallisia positioita ei pääse syntymään, mikä tietysti vie pohjan organisoidulta vallitsevan järjestyksen kaatamiselta.
Toinen syy kapitalistisen yhteiskunnan jatkuvuuteen löytyy Baumanilta, ja on yllätys yllätys materialistinen selitys. Kulutusyhteiskunnan ongelmat eivät nimittäin luo kasautuvia yhteisiä etuja pohjaksi joukkoliikkeille, kuten työyhteiskunnan edut loivat. Yhteiskunnalliset kysymyksenasettelut korvautuvat henkilökohtaisen identiteetin ("itsensä koostamisen") jatkuvalla luomisprosessilla. Nahkaa on jatkuvasti luotava, ja tämän vuoksi yksilöt ovat täysin riippuvaisia vallitsevasta järjestyksestä yhteiskuntarakenteellisessa mielessä.
Tämä oli referointia pohjana sille mikä on varsinainen pointtini. Edellämainitsemani seikat tietysti vaikuttavat siihen miten fyysistä ympäristöä suunnitellaan, rakennetaan ja HUOMIO, miten sitä valvotaan. Julkisen tilan luonteen määrittelyssä ei enää ole kysymys semioottisesta, muotokielellisestä tai rakennusmateriaalien/massoittelun avulla toteutetusta vihjailusta, vaan suorasta kamera- ja miesvalvonnasta joka varmistaa että tilojen käyttäjät ovat oikeanlaisia (vrt. Bauman/alueellinen segregaatio). Kun Hesarin yleisönosastolla on keksusteltu betonista turmeltumattomana materiaalina, koko kysymyksenasettelu onkin näinollen triviaali.Nyt halutaan varmistaa tilojen käyttäjien turmeltumattomuus.
Saneeratut keskustakorttelit kuhisevat turvamiehiä. Monimuotoisesta nykyarkkitehtuurista pääsevät sisäpihoille ja kauppagallerioihin nauttimaan vain onnistuneet kuluttajat, jotka jo valmiiksi ovat riittävän puhtaita ja turmeltumattomia.
Turmeltumattomuuden ideologia on siis siirtynyt fyysisestä ympäristöstä (betoni) sen käyttäjiin. Jos joku odotti että missäse Foucault viipyy, niin tässä: julkinen tila jäsentyy panoptisen valvonnan merkkien varaan. Tämä on väitteeni tällä kertaa. Panoptinen valvonta rakenteistaa julkisen tilan luonnetta vahvemmin kuin rakennusten semiotiikka. Näin varmistetaan pragmatismin utopian jatkuvuus yhteiskunnassa.
Liitän tähän lopuun vielä kysymyksen joko Matti Läärälle tai hänen väitöksestään kirjoittaneelle toimittajalle (HS 7.5.99). Artikkelissa medikalisoitiin moraalia seuraavaan tapaan: "(hyvähamapisilla)... on terveet suhteet auktoriteetteihin, heillä on halu menestyä auktoriteettien kuten opettajien ja hammaslääkärien edessä". Määritteleekö sosiaalilääketiede todellakin moraalia terveys/sairaus -akselilla ( = teknologinen utopia), vai oliko ymmärtämätön toimittaja innoissaan vain ampunut vähän yli? Hammasharja hammaspesuun ja aivoharja aivopesuun tulee mieleen tavasta jolla sosiaalilääketiede tässä nyt tuotiin esiin.
Terveisin,
Perttu Salmenhaara
meili_osoite@hotmail.com