sanoma-open:

Referaatit, palaute, tilastotietoja ajalta 8.1.-25.1.99

Helsingin Sanomain kirjallisuuskritiikki

Inhimillisen erehdyksen vuoksi referaattipyyntö jäi lähettämättä. Referaatti valmistunee lähipäivinä.

Sanoma-WSOY ja mediafuusio

Suomen suurin kirjojen kustantaja WSOY on sopinut Sanoma Osakeyhtiön, Helsinki Media Company Oy:n ja Oy Devarda Ab:n kanssa, että se perustaa niiden kanssa uuden yhtiön Sanoma-WSOY Oyj:n, jonka osaksi se sulautuu ensi toukokuun ensimmäisenä päivänä. Olemme sanoma-openin palstoilla referoineet tiedotusalan asiantuntijoiden artikkeleita, jotka koskevat tätä sopimusta ja esitelleet fuusion asiakirjoja viitaten tietoverkon sivuille, joilta tehty sopimus voidaan lukea. Olemme eritelleet tulevan mediajättiläisen sisäistä vallanjakoa ja esittäneet numerotietoja äänivallan jakautumisesta. Osakkeenomistajista Erkon suvulla on täysin hallitseva asema ja Suomen Kulttuurirahastolla ja Kordelinin säätiöllä tosin julkisuuskuvaa parantava rooli, mutta vain vaatimaton, vajaan 13 %:n äänivalta. Viestintäalan keskittyessä talon kirjailijat ovat huolestuneina kyselleet, tuntevatko lehtialan päättäjät riittävästi kirjailijoita ja kirjatuotannon erikoisluonnetta. Konsernin toimittajat ja kirjantekijät joutuvat vaikeisiin neuvotteluihin tekijänoikeuskysymyksistä. Helsingin Sanomien kulttuuriosaston toimituksessa fuusio merkitsee uskottavuusongelmien lisääntymistä: lehden lukijat kysyvät, miten puolueettomasti toimittajat voivat arvostella kirjoja, jotka on julkaissut oma talo, Sanoma-WSOY.
Väinö Kirstinä

Kielikeskustelu

Keskustelu oikeakielisyydestä, suomenkielen tutkimuksesta ja huollosta alkoi Pentti Holapan kevytmielisestä heitosta. Sanoma-open-tilassa polvelleet puheet graffiteista ja töhryistä antoivat hänelle tilaisuuden palata vanhaan pakkomielteeseensä, siihen "antaa mennä"-asenteeseen, joka hänen mielestään nykyisin leimaa Kotimaisten Kielten Tutkimuskeskuksen kielenhuoltoa ja joka muka on yhtä vastuutonta kuin graffitien ihastelu ja töhryjen hyväksyminen välttämättömänä pahana.
Kielentutkija (?) Heidi Kärki ojensi Holappaa ilmoittaen, että hänestä olisi vastennmielistä jaella kielenkäyttäjille normatiivisia ohjeita - ja että onneksi kielentutkijat eivät nykyisin niin menttele, vaan antavat kielen kehittyä omilla ehdoillaan. Heidi Kärki ei katso etikettikirjasta, pitääkö hänen sinutella vai teititellä herra Holappaa.
Tästäkös Holappa innostui. Hän alkoi teititellä Heidi Kärkeä, puhutella tätä rouvaksi erehtyen pitämään häntä Kotimaisten Kielten Tutkimuskeskuksen edustajana. Tuosta laitoksesta ottaa vastuuta kuitenkin vasta Pirjo Hiidenmaa, jolla on vain epäsuora yhteys palstalle. Hänkään ei pidä normatiivisesta kielenhuollosta, mutta tähdentää, että kielen ammattilaiset (esim. tutkijat ja kirjailijat) ovat samassa veneessä - ainakin pitäisi olla - kielen merkitystä tähdentämässä. VÄÄRINKÄSITYSTEN JÄLKEEN KESKUSTELU VASTA ALKAA.
Pentti Holappa

Kaupunkisuunnittelu

Kaupunkisuunnitteluteema lähti liikkeelle Väinö Kirstinän keskustatunnelia koskevasta kirjoituksesta jossa hän pohti tunnellin vaikutusta ja sen suuaukkojen sijoittelua. Pekka Sauri kertoi että tunnelin itäinen suuaukko on nyttemmin päätetty sijoittaa Merihaan puolelle. Yksi aukko jää vielä Kaisaniemeen, mistä Kirstinä oli huolissaan. JP Roos jatkoi keskustelua tuomalla mukaan Sanomatalon ja sen hallitsevan aseman suhteessa Eduskuntataloon, mitä näkökulmaa Kirstinä ironisoi.
Eduskuntatalon lisärakennus vaikuttaisi näihin suhteisiin myös, kuten myös huomautettiin. Perttu Salmenhaara viritteli asukasyhdistyksiin liittyvää keskustelua muttei saanut vastakaikua ja Tuulikki Juusela mainosti 2.10.99 järjestettävää seminaaria History and Urban Space Kaiken kaikkiaan tämä on ollut sivuteema jossa kävijät ovat lähinnä heitelleet tageja.
JP Roos

Graffitit

Graffitikeskustelu alkoi Väinö Kirstinän virkkeestä "Kaupungin omistamaa puiston reunaa voisi rannassa pitää vähemmän törkyisenä ja täysin hävittää alkeellisten graffitien rumentama kioski."
Perttu Salmenhaara esitti graffitimyönteisen kannan ja totesi, että "jonkun graffitimaalarin mielestä kaunokirjallisuus on roskaa."
Itse taisin olla ensimmäinen, joka kysyi neutraalisti, ovatko kaikki graffitit huonoja, eikö osa niistä olekaan taidetta, jolla on sanoma. Listalaiset ovat kuitenkin voittopuoleisesti tuominneet graffitit toisten omaisuuden arvoa alentavina "töhryinä".
Helsingin kaupungin Stop töhryille -projektin johtaja Mikko Virkamäki ilmaisi kantansa selkeästi: graffiti on ympäristörikos. Liekö Sanoma-openkin nyt virallisesti sitä mieltä, että mitkään graffitit eivät ole taidetta?
Maija Siiskonen

Kulttuuriteollisuustyöryhmä

Sanoma-openissa käyty keskustelu Opetusministeriön Kulttuuriteollisuustyöryhmän ehdotuksista on ollut toistaiseksi melko laimeaa. Kirjoittajien suhtautuminen Opetusministeriön työryhmän tavoitteisiin ja uusiin termeihin ei ole ollut yksimielistä. Anja Snellmanin sanoma-openin viitteissä olevassa artikkelissa Sydämen lukutaito (HS 29.11. 1998) mainitaan työryhmän raportti positiivisessa hengessä. Sen sijaan työryhmän mieluusti käyttämä termi "tuotteistaminen" on kirvoittanut epäileviä, vihaisia tai ironisia kommentteja Anita Konkalta, Sari Mikkoselta ja Maija Siiskoselta. Leena Krohn on kirjoittanut työryhmän suhtautumisesta taiteilijoiden apurahoitukseen. Loppuraportin luonnoksessa tästä puolesta ei kuitenkaan ole mainintoja.
Jorma Hyvönen on lähettänyt listalle huomioita 21.1. 1999 pidetystä opetusministeriön kulttuuriteollisuustyöryhmän seminaarista. Kulttuuriyrittäjyyteen liittyen raportissa on määritelty ns."arvoketju", uusi käsite sekin. Hyvönen kertoi myös, että kulttuuriteollisuusprojekti olisi rajannut perustuotantotason (taiteilijat) työnsä ulkopuolelle.
Työryhmän raportin luonnostekstiin voi perehtyä osoitteessa http://www.minedu.fi/kupo/ky/kulttuuriteollisuus/kirjoita.html . Siihen voi lähettää kommentteja tammikuun loppuun mennessä.
Leena Krohn

Kirjailijat ja internet

Kirjallisuuteen liittyvän keskustelun käynnistyminen juuri sanoma-openissa on antanut aihetta kysyä mitä uusia mahdollisuuksia verkko voisi tarjota juuri kirjallisuuden edistämiselle. Heikki Kastemaa herätti keskustelua taiteilijoiden verkkovaikenemisesta ja Petteri Järvinen provosoi otsikolla Kirja pois jalustalta.
Varsin monet keskustelijoista ovat olleet kirjailijoita ja heistä useat - mm. Leena Krohn, Anita Konkka, Väinö Kirstinä, Tommi Parkko - sellaisia jotka ovat aktiivisesti verkossa aiemminkin toimineet. Mutta esiin on tullut se, että suurelle osalle kirjailijoista, vaikka tietokonetta käyttäisikin ja sähköpostiakin tekstiensä välitykseen, netti on tuntematon. He ovat Kirstinän sanoin "kauhusta jäykkänä eivätkä uskalla nähdä niitä uusia mahdollisuuksia, joita Internet tarjoaisi kirjallisuuden levittämiselle."
Keskusteluapuun on haastettu myös Kirjailijaliittoa. Siellä sanoma-openin sisältöä tullaankin tuomaan esiin Kirjailija-lehdessä. Keskeinen ja arkakin kysymys kirjallisuuden nettilevittämisessä, jollaista viimeksi Iris Tenhunen esittää 26.1., on tekijänoikeus. Siltä ja muiltakin osin keskustelu ja on vasta viriämässä. Aiheeseen liittyen keskustelu kaipaa kokemuksia tähänastisesta, konkreettisia ehdotuksia, vastauksia esitettyihin kysymyksiin, dialogin laajenemista varsinkin kirjailijakunnan suuntaan.
Kari Levola

Vaihtoehtoja MAI-sopimukselle

Otin aiheen (MAI) esille kirjoituksessani Miksi sanoma-open on perustettu? ja hieman myöhemmin (7.1.) myös listalla. Väitin, että globaali sijoitussopimus (Multilateral Agreement on Investments) liittyy sanoma-openin keskusteluun:
1) sananvapauskysymyksenä;
2) tiedon vapauteen (freedom of information), tekijänoikeuteen (droit d'auteur) ja älylliseen omaisuuteen (intellectual property; copyrights) liittyvänä kysymyksenä.
Lisäsin linkin webpaikkaan, jossa kansalaisjärjestöt pyrkivät hahmottamaan vaihtoehtoja MAI-sopimukselle.
Tästä aiheesta ei vielä ole keskusteltu sen enempää.
Mikael Böök

Mitä aiheita olemme laiminlyöneet?

Referaattia ei tällä kertaa saatu referentin vilustumisen vuoksi.

Palaute

Sanoma-openista on kerrottu ainakin Helsingin Sanomissa, Aamulehdessä, Hufvudstadsbladetissa, Ilta-Sanomissa ja Radio Vegassa. Mahdollisesti juttuja on ollut myös eräissä muissa suomalaisissa lehdissä ja medioissa. Tässä yhteydessä voidaan kenties jo sanoa, että sanoma-openin ja lehdistön (varsinkin Hesarin) välille on syntynyt jonkinmoista vuorovaikutusta. Jarmo Papinniemi totesikin listalla, että "Hesari skarppaa". (18.1.)
Tukholmassa ilmestyvä Dagens Nyheter kertoi sanoma-openissa kulttuurisivullaan 22.1.99 otsikolla "Sanoma har monopol på kulturen. Anneli Jordahl har träffat författaren som vågade ryta till mot det finska mediaimperiet". Artikkelissa haastatellaan sanoma-openin toimittajien (Pentti Holappa, Mikael Böök) lisäksi myös m.m. Hesarin kulttuuritoimituksen esimiestä Heikki Hellmania. Lausunnoissaan Hellman korostaa ettei hän ole "niin kuin Arne Ruth" (entinen DN:n pää- ja kulttuuritoimittaja, joka erosi paikaltaan vastalauseena Bonnier-yritysten mediafuusiohenkkeille) ja ettei hän itse edes katso olevansa "mielipiteen muodostaja" (opinionsbildare). Hän sanoo myös, että "me tarvitsemme kaikkea arvostelua jota voimme saada" ja kertoo itse vastustavansa Sanoma Oy:n ja WSOY:n yritysfuusiota.

Tilastotietoja

Web-sivujen käyttö - 25.1. Kirjoittajat

<= sanoma-openin kotisivulle