1.
Putte W. ei kerro, että kritiikin kohteena on romaani (Pereat mundus) vaan hän käsittelee kirjaa niinkuin mitäkin filosofista traktaattia.(Kts. otteita romaanista. ) Hän ei sanallakaan kerro lukijoilleen tämän romaanin varsin erikoisesta etten sanoisi omaperäisestä rakenteellisesta ratkaisusta eli Pereat munduksen päähenkilöstä Håkanista. Putte W: ei edes manitse Håkania nimeltä. Siten hän ei myöskään tule kertoneeksi, että Pereatissa esiintyy lukuisia toisistaan enemmän tai vähemmän poikkeavia Håkaneita: Håkanin klooneja, kehitysvamma-Håkan, taiteilija-Håkan jne. Sanomattakin on selvää, ettei Håkaneiden ajatus käy yhteen. Kirjailijan oman maailmankatsomuksen eksegeesi ei tuossa tapauksessa ole aivan yksinkertaista.
Putte W:llä on kuitenkin otsaa nostaa, täysin summittaisesti, yksi määrätty Håkan edustamaan kirjailija Krohnin maailmankatsomusta. Tämän Putte W. tekee jotta hän, Putte W., pääsisi levittelemään omia sulattamattomia viisauksiaan omalla palstahehtaarillaan. Tulee mieleen Walter Benjaminin lause: taideteos on ase henkien taistelussa. Mutta Putte W:n niin sanottu arvio on egotrippi. Eikä Benjamin sanonut, että henkien taistelua pitää käydä keinoja kaihtamatta.
Etsiessään perusteita omalle maailmankatsomukselleen Putte W. oli tehnyt löydön, kirjan "Hiiriä ja ihmisiä. Kolmetoista kirjoitusta satunnaisesta maailmasta" (toim. Virpi Salin, julk. Viherjuuri-ryhmä 1998). Tuohon artikkelikokoelmaan olivat osallistuneet paitsi Leena Krohn ja Putte W. itse, myös tekoälyn ja verkkojen tuntija Ilkka Tuomi. Putte W. oli lukenut Tuomen artikkelin "Teknologian ja vapauden valtakunta" (ss. 83-98), joka selostaa eräiden tunnettujen tiedemiesten kuten Lev Vygotskin ja Niklas Luhmannin joitakin ajatuskulkuja koneista ja ajattelusta. Syy siihen, että Tuomi selostaa juuri noita ajatuskulkuja on tekoälytutkimuksen nykyisessä, kenties hedelmällisessä kriisissä:
"Neljäkymmentä vuotta on kulunut siitä, kun Simonin (amerikkalainen tekoälyn tutkija Herbert Simon, toim. huom.) kone alkoi ajatella. Näiden vuosikymmenten kuluessa tekoälyn tutkijat ovat keksineet uusia teorioita siitä, mitä ajattelu on. Useimmat itsestäänselvät teoriat ovat osoittautuneet virheellisiksi.Putte W. oli ihastunut erityisesti viimeiseen lauseeseen. Juuri sille hän perusti merkillisen asetelmansa, jonka mukaan Leena Krohnin ajatus "kaipaa insinöörin apua". Putte W. oli niin otettu tuosta lauseesta, että se oli mullistanut hänen koko käsityksensä ihmisestä, maailmasta ja kirjallisuudesta: nykymaailman todelliset filosfit ovatkin insinöörit, jotka ovat voineet seurata läheltä, kehityksen pääkallopaikoilla (niin kuin Ilkka Tuomi, joka toimii Nokiassa, Principal Researcher'ina) miten heidän oma o saamisensa, teknologia, "paljastaa" (PW) aikaisemman filosofian ts. sen ajattelun, joka "juontuu kauas länsimaisen ajattelun perinteisiin"(sama).Logiikan, rationaalisuuden, tiedon ja ajattelun suhteita ymmärretään ehkä nyt paremmin. Me tiedämme, että tekoälyn onhgelma ei ole määrällinen, että se ei poistu bittejä lisäämällä. Ongelma on siinä, että käsityksemme tiedosta, todellisuudesta ja koneista olivat puutteellisia.
Teknologia on tehnyt filosofian näkyväksi." (Tuomi, s. 85)
Aikamoisella halolla Putte W. siis päätti hakata Krohnia oikein kunnolla päähän. "Krohnin ajattelussa on virhe, jonka korjaamiseen tarvitaan insinööriä", Putte W. kirjoitti. Isku ei kuitenkaan osu Krohniin vaan ainoastaan yhteen hänen Håkaneistaan eli romaaanihenkilöistään. Eikä se lopulta vaurioita tätäkään, sillä Putte W. ei ollut tutustunut aiheeseensa riittävän perusteellisesti.
Putte W:n artikkeli on täynnä hämäriä lauseita; aikaisemmassa kirjoituksessani (jota Hesari ei julkaissut; nyt sanoma-openin kulttuurikeskusteluosastossa) lainasin jo joitakin esimerkkejä. Itse asiassa tuo sinänsä mielenkiintoinen idea "teknologian paljastamasta filosofiasta", jota Putte W. siteeraa kuin jotain acquis communautaire'a (EU:ssa käytetty termi, jolla viitataan yhteisesti omaksutuihin ajattelutapoihin ja menetelmiin - toim. huom.), kaipaisi Tuomellakin lisää kultivointia ja kehittelyä.
Krohn oli puolestaan edellisinä vuosina julkaissut tekoälyä ja "ajattelua" käsitteleviä kokonaisia kirjoja (Tribar, 1994; Kynä ja kone, 1997). Näistä Putte W. pysyi hiiren hiljaa, mikä oli suorastaan epärehellistä, jos kerran tarkoitus oli käydä käsiksi Krohnin "ajatteluun" ja siinä mahdollisesti esiintyviin "virheisiin". Virheistä puheen ollen: kenelle muulle kuin Putte W:lle tulisi mieleen yrittää kumota, sanokaamme Sartren filosofista teosta "L'Etre et le neant" sillä perusteella mitä joku Sartren romaani- tai novellihenkilöistä on jossain tokaissut?
2.
Tähän mennessä olen vain puhunut Putte W:n moraalista kirjallisuuden kriitikkona. Samaa tekniikkaa hän muuten hieman myöhemmin käytti myös Heidi Liehun tapauksessa. Heidi Liehu oli julkaissut valtavan opuksen, feministis-filosofisen manifestin, "Perhosten valtakunnan". Ja eiköhän se Putte W. ollut heti "palkitsemassa" kirjoittajaa, tällä kertaa ei kuitenkaan insinööriavulla vaan Pirjo Hassisen uudella romaanilla. Vähän sillä miehellä heittää kirjallisuuden lajit. Miten Pirjo Hassisen romaani, oli se miten hyvä tahansa, voisi olla adekvaatti vastaus Heidi Liehun filosofiselle ja poliittiselle kiistakirjalle?
Tarkemmin ajatellen on kuitenkin myönnettävä, että kaunokirjallisella teoksella usein on painavaakin asiaa esim. poliitikoille ja filosofeille. Niin muodoin esim. romaani voi myös ja se saakin mielellään välillisesti heijastua ajankohtaiseen poliittiseen ja filosofiseen debattiin. Vertaa esim. Pereat mundus. Ei se kuitenkaan tarkoita, että filosofiassa tai politiikassa pärjäisi pelkillä runoilla tai romaaneilla.
---
Mutta nyt aion lopuksi puhua vähän muidenkin kuin Putte W:n tavoista. Tuossa kirjoituksessaan Putte W. näet syytti Leenan Krohnin tarinoita (Pereat mundus) "ennakoitavasta moralismista", jälleen kerran huitaisuna, ilman tarkempaa dokumentointia. Siihen voi vastata, että Putte W. on tosikko, joka ei huomaa Pereat munduksen olevan yhteiskunnallista satiiria. Siihen pitää myös lisätä, että asia on loppujen lopuksi vähemmän huvittava.
Leena Krohnin kirja on saanut nimensä vanhasta (keskiaikaisesta) latinankielisestä sanonnasta 'fiat justitia, pereat mundus' eli "vallitkoon oikeus vaikka koko maailma katoaisi". Tuosta lauseesta Walter Benjamin sitten maailmansotien välisenä aikana väänsi oman muunnelmansa Italian futuristeja ja Natsi-Saksassa vallitsevaa esteettista katsantokantaa vastaan: 'fiat ars pereat mundus', t.s. "Hävitköön maailma mutta eläköön taide".
Krohn on ottanut 'pereat mundus'in kirjansa nimeksi sekä, Benjaminin esittämässä muodossa, myös taiteilija-Håkanista kertovan luvun otsikoksi. Luvun tapahtumapaikka on taidenäyttely. Näyttelyn esikuva todellisuudessa voisi hyvinkin olla tällä hetkellä Berliinissä vierailevaa "Sensation. Young British Artists from the Saatchi Collection", missä
"Salissa oli lasivitriini, yksiön kokoinen, jossa sikisi vimmaista elämää; se kiehui raatokärpäsiä ja niiden nälkäisiä toukkia." (Krohn, s 254)Kertoja-minä on Håkanin serkku, joka yhä syventyvän hämmennyksen vallassa joutuu sivusta seuraamaan Håkanin taiteellisen uran huipentumista. "Kaikki, mitä taiteilija tekee, on viime kädessä taidetta", on Håkanin lempilauseita. Ja putkaanhan se lopulta Håkanin viekin. Mutta Krohnin luku päättyy seuraaviin lauseisiin:
"Sanoin hänelle vain päätäni pudistellen: - Håkan, HåkanMihin jäi moraalisaarna? Mitä on moralismi?
Mitäpä muutakaan olisin osannut." (Krohn s. 264)
Moralismi voi olla jotain opettavaista ja ikävää. Se voi myös olla kulttuurin ja yhteiskunnan kannalta elintärkeä kannanotto, tiettyjen elämäntapojen tai mielipiteiden arvottamista, sanalla sanoen kritiikkiä. Jos maassa on vain yksi iso sanomalehti, jonka kriitikot ovat sitä mieltä, että moralismi jälkimmäisessä merkityksessä on out, silloin meillä on ongelma.
Mikael Böök
book@kaapeli.fi