Lähetetty Helsingin Sanomain kulttuuritoimitukselle 4.12.1998.Putte Wilhelmssonin artikkeli "Leena Krohnin ajatus vaatisi insinöörin apua" julkaistiin kirja-arviona HeSa:n kirjallisuusliitteessä 2.12. Se ei kuitenkaan ollut mikään kirja-arvio vaan pikemminkin kriittinen essee Krohnin maailmankatsomuksesta. Aihe on epäilemättä hyvä. Ohessa joitakin kysymyksiä liittyen PWn menetelmään ja tuloksiin.
Ei julkaistu
1.
Pereat mundus vilisee Håkaneita, joiden ajattelutavat ja mielipiteet ovat keskenään ristiriidassa. Romaanissa esiintyy myös keskeisesti tohtori Keinolempi (jota PW ei maininnut). PW valitsee Krohnin oman filosofian tulkiksi erään Håkanin, joka uskoo: "Mieli on monimutkainen algoritmi, joka voi - jos sille vain annetaan tilaisuus - jatkaa olemassaoloaan myös ajan ja paikan koordinaattien ulkopuolella. Kaikki äly on samanarvoista ja samaa alkuperää, ei ole erikseen keinotekoista eikä luonnollista älyä"? Millä perusteella PW kutsuu näitä lauseita "Krohnin johtopäätökseksi"?
2.
Leena Krohn on itse luonnehtinut omaa näkemystään esimerkiksi viittaamalla Joseph Grandiin. Camus'n romaanissa (Rutto) esiintyvä Joseph Grand on kirjailija. Mutta Joseph Grand ei koskaan pääse ensimmäistä lausettaan pidemmälle. Krohn sanoo: "Joseph Grandin ainokaisen lauseen kautta tuijotan ihmismielen työtä, sanaa ja tahtoa, unta ja mielikuvitusta" (Kynä ja Kone, 1977, s. 40). Ottaako PW tämän lauseen huomioon? Onko PW löytänyt oikean tien kirjailijan maailmankatsomuksen äärelle? Onko hän edes vaivautunut tutustumaan Krohnin varsin laajaan ja monipuoliseen filosofiseen esseistiikkaan?
3.
PW: "Vakavasti otettava ajattelu edellyttäisi kuitenkin sen kuvittelemista, mitä jää fasaadin taakse. Mutta siihen eivät nähtävästi kykene kirjailijat vaan muutosvoimien palkkalistoilla olevat insinöörit". Onko yksi "viisaasti epäilevä" insinööri (PW:n lainaama Ilkka Tuomi) edustava esimerkki insinöörikunnan filosofisesta tasosta? Riittävätkö esimerkit Tuomi ja Krohn moiseen yl(e)istykseen? Toistaako PW teknologisia muutosvoimia ihaillessaan vallitsevaa ideologiaa? Halveksiiko PW kirjailijoita?
4.
Ymmärtävätkö insinöörit myös kirjallisuutta paremmin kuin kirjallisuuskriitikot? Kaipaako Joseph Grand insinöörin apua?
5.
PW:n omat johtopäätökset: "Taiteen ominaisuudeksi luetaan se, ettei heikko kysymys useinkaan tuota mielekästä vastausta. Vaikka kirkas lause on elämyksellisempi kuin hämärä, hämäryys omaksutaan korkeatasoisen sanataiteen tunnuspiirteeksi, koska taide on ihmeenkaltainen ilmiö, joka ei selityksiä kaipaa". Lukijalle näiden lauseiden merkitys jää hämäräksi. Onko niin tarkoitettukin, jos kerran juuri hämäryyden on toimittava korkeatasoisen kirjallisuuden (ja kritiikin?) kriteerinä?
6.
Jostain syystä Pereat mundus häiritsee PW:tä aivan erityisesti. PW itse katsoo, että syynä on m.m. "kertomusten ennakoitava moralismi". Tästä olen eri mieltä. Teos on toki satiirinen, ja siinä ominaisuudessa välttämättä myös moralistinen; moralisoiva tai opettavainen se ei kuitenkaan ole. Eräs ranskalainen "uusi filosofi" julisti, että tämän päivän intellektuellin pitää olla "metafyysikko, taiteilija ja moralisti". Onko tämä Suomessa mahdoton yhdistelmä?
Mikael Böök
book@kaapeli.fi