Lähetetty Helsingin Sanomain kulttuuritoimitukselle 3.12.1998
Ei julkaistu
Helsingin Sanomat laajentaa edelleen suomenkielisen informaatioteollisuuden markkinoidenvaltausoperaatioitaan. Viimeisin 60-luvun kulttuurisen pääoman hegemonisointipyrkimyksiä ja 70-luvun bensa-asemien kytkykauppapolitiikkaa nerokkaasti yhteenlomittava tuote on ollut ryhtyä julkaisemaan "Kirjallisuusliitettä", jonka jokainen suomen kielen taitoinen saa lukeakseen tilaamalla samalla kotiinsa 1180 markan vuositilaushintaan 35.000 A2-kokoista sivua automainoksia, työpaikkailmoituksia ja kopioita STT:n uutisista.
"Kirjallisuusliitteen" tänään ilmestyneeseen ensimmäiseen numeroon sisältyy muun muassa luettelo "Suomen tämän vuoden parhaista kirjoista", jotka on valinnut Helsingin Sanomien toimitus itse.
"Suomen tämän vuoden parhaista kirjoista" viisikymmentä on otsikoitu "tietokirjoiksi". Näistä tietokirjoista 38 on suomalaisten kirjoittamia. Kaksitoista kirjoista on kirjoittanut joku *ulkomaalainen*. Kaikki nämä ulkomaalaiset ovat syntyperältään joko länsi-eurooppalaisia tai yhdysvaltalaisia.
Edellämainituista 50 "Suomen tämän vuoden parhaasta" tietokirjasta 46 on miesten kirjoittamia. Neljästä *naisen* kirjoittamasta kirjasta yksi on kirjoitettu yhdessä (julkkis-)miehen kanssa, toisen nimi on "Elämäni mies" ja kolmas on nimeltään "Isä".
Pääasiassa nuo suomalaisten miesten kirjoittamat kirjat käsittelevät (suomalaisten miesten) henkilöhistoriaa, tapahistoriaa ja taidehistoriaa täydennettynä aatehistorialla ja luonnonhistorialla. *Aika* ei kuitenkaan ole voinut ajaa päivittäistavaroiden mainostamisesta ja päivänuutisista elävän Helsingin Sanomien toimituksen ohi? Ennemminkin on niin, että Helsingin Sanomien toimitus on ajanut ajan ohi?
Esimerkiksi sellaisia ajan ilmiöitä kuin maailmanlaajuista *globalisaatiota* tai eurooppalaista *integraatiota* erityisesti käsitteleviä teoksia ei "Suomen tämän vuoden parhaiden" tietokirjojen listalla ole yhtäkään. Myöskään *informaatioyhteiskunnasta* tai *huipputeknologiasta* ei Helsingin Sanomien toimituksen mukaan ole suomen kielellä kirjoitettu tänä vuonna mitään merkittävää.
1990-luvun maailman ja 1990-luvun Suomen talouden ja politiikan kuvauksiksi "Suomen tämän vuoden parhaiden" kirjojen listalla riittää kaksi (2) teosta. Niistä toisen on kirjoittanut Helsingin Sanomien toimittaja Uimonen ja toisen Helsingin Sanomien toimittaja Hämäläinen. Molemmat Helsingin Sanomien toimittajien laatimat kirjaset on kustantanut Helsingin Sanomia kustantavan Sanomaosakeyhtiön porvoolainen tytäryhtiö.
Koska itse olen suomalainen mies, mutten sentään Helsingin Sanomien toimittaja, niin kehottaisin kaltaisiani lukijoita korvaamaan "Suomen tämän vuoden parhaiden" kirjojen listan 46 suomalaisten miesten kirjoittamista henkilö- ja tapahistoriallisista kuvauksista osapuilleen puolet melkeinpä *millä hyvänsä* muilla (kuin suomalaisten miesten kirjoittamilla henkilö- ja tapahistoriankuvauksilla).
Suomalaiset miehet ovat tänä vuonna kyllä kirjoittaneet kaksi sellaistakin "tietokirjaa", joista itse tykkäsin oikein kovasti. Toinen niistä on Paavo Haavikon "Traktaatit" ja toinen taas Olli Tammilehdon "Maailman kootut selitykset". Käsitykseni suomalaisen informaatioteollisuuden luonteesta olisi jossakin määrin järkkynyt, jos niistä jompi kumpi jostakin syystä olisi mainittu Helsingin Sanomien listalla "Suomen tämän vuoden parhaista" tietokirjoista. Pääsin kuitenkin vähällä.
Mikko Nieminen, mikko.nieminen@dlc.fi