"Rikkaan miehen sanaa kuunnellaan", sanotaan musiikkinäytelmässä Viulunsoittaja katolla. Miten Erkko tai hänen konserninsa kykenee ohjaamaan Helsingin keskustan suunnittelua?
On muitakin lehtiyrityksen kytkentöjä, jotka ovat minusta mielenkiintoisia. Sanoma ja Helsinki Media ostavat paljon paperia. Mikä on niiden mielipide poliittisissa kysymyksissä, joissa ratkaisu vaikuttaa paperin hintaan? Onko mahdollista säilyttää objektiivinen puolueettomuus näissä monesti selvästi poliittisissa kysymyksissä? Mitä on silloin ns. objektiivinen journalismi?
Tiedämme, että Erkko on ollut Philip Morrisin sisäpiirien luotettu mies. Onko meillä tietoa siitä, mitä tästä seuraa?
Miljönäärit ovat aika harmittomia, jos he vain ajelevat blondien seurassa nopeilla autoilla. Sen heille vähän kateellisena suomme, varsinkin jos he eivät aiheuta kolareita. Mutta heidän yhtymiensä vaikutus yhteisiin asioihin on toinen, vakavampi asia.
On hienoa, että Sanoma-WSOY:n omistajien joukossa on kulttuurisäätiötä ja rahastoja. Se on hienoa imagon kannaltakin. Kun lukee omistajien listaa, niin sieltä näkee, että Kordelinin rahasto hallitsee äänivallasta vain 6,54 prosenttia ja Suomen Kulttuurirahasto 6,25 prosenttia. Se tekee alle 13 prosenttia.
Kordelinin ja kulttuurirahaston äänivaltaa voi verrata siihen, miten paljon äänivaltaa on jo yksinään Aatos Erkolla (21,37 %) ja hänen sisarellaan Patricia Seppälällä (12,01 %), mikä tekee 33,38 %. Patrician pojalla Robinilla ja tyttärellä Rafaelalla on molemmilla 5,10 % äänivallasta. Kun nämä summaa, niin jo päässä laskien näkee se tekee 43,58 %. Perheen suorassa omistuksessa on monta kertaa enemmän äänivaltaa kuin kulttuurirahastoilla ja säätiöillä.
Erkon perheen omistuksiin täytyy lisätä A. Erkon hallinnassa oleva Asipex Oy 8,12 %. Suoraan muutaman Erkon suvun jäsenen hallussa on siis 51,7 % Sanoma-WSOY:n äänivallasta.
Kun Erkon perhe omistaa liki 52 % ja kulttuurirahastot vajaat 13 %, siitä voidaan aika hyvin nähdä joidenkin asioiden keskinäinen suhde.
On sanottu, että kustannusliike on sekä pörssi että katedraali. En nyt sanoisi Kordelinia enkä kulttuurirahastoakaan ihan katedraaliksi, mutta joka tapauksessa niiden tuottoa käytetään kulttuurin ja kirjallisuuden hyväksi.
Kordelinin ja kulttuurirahaston omistuksen reaalinen arvo noussut, kun yhtymän osakkeiden arvo nousussa. Rahastot joka tapauksessa ovat pörssin harkitsevia sijoittajia.
On viittailtu siihen, että fuusion myötä rahastojen asema olennaisesti vahvistuisi. Ennen fuusiojärjestelyjä Kulttuurirahasto omisti vain 3,1 % WSOY:n äänivallasta, kertoo Hannu Tarmio. "Nyt se omistaa 6,25 % ensi keväänä syntyvän Sanoma-WSOY:n äänivallasta." Se vahvisti siis omaisuuden "turvaamistaan" paljon. Järjestelystä Tarmio antaa kiittävän arvostelun: "Loistava diili." Sen sijaan hän ei anna hyvää arvosanaa Kordelinin säätiön asiamiehen Esko Koivusalon "sepitelmästä", että fuusiosta hyötyisi nimenomaisesti WSOY:n tuleva toiminta.
"Asiantuntija ei voinut uskoa näitä väittämiä, tuskin niihin täysin uskoivat esittäjät itsekään. Heidän ponnistelunsa toi mieleen Sanoma OY:n erään pienen traditionaalisen omistajayhteisön. Tarkoitan Näyttelijöiden Vanhuudenkotisäätiötä."
Epäilemättä Tarmio on hyvin ärsyttävä WSOY:n johdon kannalta. Hän on entinen biologi, joka hämmentelee julkisuussoppaa. Siinä ohessa hän tekee hyvin luettavan kirjan.
WSOY, Koivusalo, Anhava ja muut Tarmion piikittelyn kohteet ovat valinneet taktiikaksi vaikenemisen. He eivät puhu eivät pukahda, he eivät ainakaan suoraan kommentoi Tarmion kirjaa. Sehän tekee tämän asian vain sitä jännittävämmäksi.
Tapaan silloin tällöin WSOY:tä lähellä olevia henkilöitä. Heiltä olen kuullut semmoisenkin lausuman, että olisi hyvä, jos kustannustoiminnassa otettaisiin huomioon muitakin kuin taloudellisia näkökohtia. Heitä tietysti sitoo lojaalisuus omaan yhtiöön, eikä silloin kovin paljon voi sanoa.
Brecht piikitteli suomalaisia siitä, että he vaikenevat kahdella kielellä. En tiedä, mitä asioita hän tarkoitti. Kyllä suomalaiset aika paljon puhelevat; varmasti Brechtin täytyi se esimerkiksi Helsingin Asemaravintolassa huomata. Hänen täytyy tarkoittaa lausumallaan sitä, että kansa vaikenee kahdella kielellään joistakin aivan tietyistä asioista. Semmoisista, jotka ovat tylyjä ja kovia, mutta joista puhuminen voisi tietää ikävyyksiä.
Väinö Kirstinä
vaino.kirstina@pp.inet.fi