Lähetän tässä esimerkkejä Helsingin Sanomien kulttuuritoimitukselle lähettämistä(mme) kirjeistä joita ei ole julkaistu. Yleensä syyksi on esitetty sama laatuargumentti kuin Holapan puheenvuoroa koskevassa keskustelussa. Todettakoon, että yleisönosastossa omia kirjeitäni on julkaistu melko hyvin, mutta kulttuuriosasto on ikävästi vierastanut keskustelua. Valitettavasti en löytänyt enää lyhyitä kommentteja jotka olin lähettänyt Jukka Petäjän (?) Georges Perecin W:n täysin ymmärtämättömästä arvostelusta (Perecin kirja oli kuulemma sekava ja hajanainen tai jotain sinne päin) tai Suvi Aholan Annie Ernaux-teilauksesta. Ne olisivat kaikki kuvittaneet samaa argumenttia: arvostella pitää, mutta arvostelu jonka lähtökohtana on se, että kirjoittaja ilmoittaa, ettei ymmärrä teosta eikä tunne sen kontekstia (tai osoittaa sen arvostelullaan) on monopolistaan tietoisen toimituksen vallan (väärin)käyttöä.Ensimmäinen teksti oli yritys jatkokeskusteluksi kulttuuriosastolla käytyyn Philippe Rushtonin rasistisisten kirjojen kehumista koskevaan mielipiteiden vaihtoon, missä kulttuuritoimituksen perusteluna oli juuri se, että se pyrkii seuraamaan mitä maailmalla tapahtuu.
Varmuuden vuoksi todettakoon, että olen hiukan muokannut ja lyhentänyt/täydentänyt seuraavia tekstejä. Niiden taso tuskin on siitä kuitenkaan niin paljon kohentunut, että alkuperäinen roskiinheittoperuste olisi poistunut.
J.P.Roos
Mutta ennen kaikkea haluan reagoida siihen kulttuuritoimituksen vastauksen kohtaan, jossa tekopyhästi selitetään, että kysymys on pelkästään sanomalehden perustehtävästä, kertoa kirjoista jotka ovat maailmalla nousseet esiin ja keskittyä siihen miten asiat ovat eikä miten niiden pitäisi olla.
Kun ajattelee että Hesarilla on intellektuaalisessa keskustelussa Suomessa lähes täydellinen monopoliasema (pelkästään Hesaria lukevahan ei edes tietäisi että muita lehtiä Suomessa ilmestyy) ja kun tietää että sillä olisi/voisi olla resursseja tehokkaaseen sellaisten asioiden seurantaan jotka ovat todella nousseet maailmalla esiin, niin minusta on surkuhupaisaa, ettei (kulttuuri)toimitus huolehdi edes sellaisesta yksinkertaisesta asiasta kuin suomalaisten keskeisten mielipide- ja tiedelehtien seurannasta (Le Monden harrastamat sisältökatsauksetkin olisivat aivan riittäviä). Olisi hauska tietää mitkä asiat nousevat Suomessa esiin, ja siinä tarkoituksessa oma sanomalehti voisi olla hyvä apuväline. Lisäksi meikäläinen mielipide- ja tiedelehdistö seuraa huomattavasti Hesaria paremmin sitä mikä maailmalla on noussut esiin, joten siinä tulisi sekin asia hoidetuksi.
J.P.Roos
Seuraava kirje on kommentti Suvi Aholan Jeannette Wintersonin suomennettua teosta käsittelevään "lyhytarvosteluun". Se on kirjoitettu 3.9.97, jolloin arvostelu todennäköisesti ilmestyi.
Suvi Ahola on itsekin tietoinen maineestaan ymmärtämättömien lyhytarvostelujen kirjoittajana puolustautuessaan jo etukäteen kritiikkiä vastaan Winterson-arvostelussaan. Ahola ei ole kuitenkaan edes ainoa Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen kirjallisuusarvostelijoista joilla on tapana pyyhkäistä sivuun joku kansainvälisesti merkittävä ja laadukas kirjailija lyhyellä "en ymmärrä tätä enkä käsitä miksi joku voi nähdä tässä jotain" arviolla. Mm. Georges Perec ja Annie Ernaux (Suvi Aholan toimesta tuolloinkin) ovat joutuneet saman kohtelun uhreiksi.
Meistä osoittaa sekä Helsingin Sanomien kulttuuritoimitukselta että Suvi Aholalta vastuuttomuutta ja typerää ylimielisyyttä, että kirjaa, jota arvostelija ei selvästikään ymmärrä, ei siirretä jollekin toiselle arvosteltavaksi. On toinen asia jos arvostelija tuntee ko. kirjailijan hyvin, mutta suhtautuu kriittisesti hänen uuteen teokseensa. Tällöin kritiikillä on joku peruste. Nyt Suvi Aholan arvostelusta ei mitenkään käy ilmi, miksi hänen mielestään Winterson on pinnallinen ja sentimentaalinen kirjailija. Lukija ei saa tietää, miksi Winterson on tunnettu kirjailija, miten hän kytkeytyy traditioon ja kuinka paljon hän on naiskirjallisuudelle merkinnyt.
Kirjallisuuden kääntäjien kannalta tilanne on erityisen masentava. Kun vihdoinkin (vapaaehtoisin kääntäjävoimin, pienkustantajan toimesta) käännetään suomeksi sellaista kirjallisuutta jota olisi pitänyt kääntää jo vuosikausia sitten, niin vastaanotto on tällainen. Paras antaa olla! Voihan kirjoja lukea alkukielelläkin ...
Seuraavaksi Aholan voisi antaa kirjoittaa vaikkapa jääkiekon playoff-otteluista urheilusivuille. Sehän sujuisi häneltä samalla taatulla metodilla varmasti yhtä hyvin.
Anna Rotkirch
J.P.Roos