Jakkulin ja Unimyssyn nurmikolla köllöttely

Jakkuli: Katsopas vain Unimyssy, eikös aurinko olekin tänään erikoisen ihana?
Aurinko: (katsoo peiliin) Aurinkoa taas koko päivän!
Unimyssy: Eikä mitä! Ihan samanlainenhan se on kuin ennenkin. Tuolllainen silmiä sokaiseva möllöttäjä!
Aurinko: Lähestyvä matalapaineen alue...
Jakkuli: Sinä et nyt oikeen ymmärrä. Eikö olisikin ihanaa päästä auringon luo?
Unimyssy: Mitäs ihanaa siinä nyt oikein olisi? Karvat vaan kärventyis, hiki tulis. Mitä sinä siellä tekisit?
Jakkuli: Ajattele nyt mitkä mahdollisuudet se avaisi! Voisin nähdä puoli maapalloa siltä istumalta, syödä porkkanamarmeladia ja jutustella filosofisia auringon kanssa. Ja katso nyt tuota kosmista säteilyä!
Unimyssy: Sinä ja sinun filosofiasi!
Jakkuli: Jos vain saisin jostain siivet...Näitkö muuten sen mainoksen. Jos kala voi kerran saada jalat niin miksei jänis voisi saada siipiä?
Unimyssy: Tämä tietää ongelmia. Etkö huomannut kuinka epäilyttävä se kauppias oli? Oikea retku.
Jakkuli: Todellako?
Unimyssy: En oikein tiedä, mutta jotain on tapahtumassa. Siitä olen aivan varma. Kaikki on jotenkin muuttunut sen jälkeen kun se kauppias mainoksineen saapui metsään.
Jakkuli: Tuskinpa se on mitään vakavaa. Onhan täällä ennenkin muukalaisia nähty.
Unimyssy: Mutta tämä ei ole mikä tahansa muukalainen. Tai no mistä minä sen tietäisin. En jaksa riidellä aiheesta. Aika näyttää. (tauko) (haukottelee) Eiköhän olisi jo aika ottaa pienet päivätirsat.
Jakkuli: Miksipä ei. Myssysi taitaa olla jo unen tarpeessa.

(I näytös, 2 kohtaus)