From Mirkka Rekola :Kuka lukee kanssasi [Who is Reading With You],
translated and read by Sari Hantula



Meri nostaa sinut pystyyn


The sea raises you to your feet


Vaikka voisin huutaa sinua minä


Even though I could call out after you I


Pidä huolta ihmisistä, eläimet liikkuvat


Please look after human beings, animals move around


Kun näin Johannes Kastajan kasvot vedessä


When I saw the face of John the Baptist in the water


Kun maailma on täynnä muistini agentteja


When the world is full of the agents of my memory


Myös tämä tehtävä on annettu


This one, too, is an






Meri nostaa sinut pystyyn. Ja ihan tyyni.
Valonsäieköysi pitää kädestä. Nyt olet lähtenyt
tältä rannalta. Nyt olet näkymättömän purjeen tuulessa.




The sea raises you to your feet. And dead calm.
Strands of light hold your hand. Now you have left
this shore. Now you are in the wind of an invisible sail.


Vaikka voisin huutaa sinua minä
laulan suu kiinni, ja talo vapisee
vedessä, kaiku, poissaolon suuri ruumis.





Even though I could call out after you I
sing with my mouth shut, and the house is trembling
in the water, the echo, the great body of absence.



Pidä huoli ihmisistä, eläimet liikkuvat
heissä, minne ne muuten menisivät, kyllä sinä tiedät,
karhu voi ottaa sinut päänaluseksi, ja niin onkin parempi.




Please look after human beings, animals move around
in them, where else would they go, you know how it is,
a bear may start using you as a pillow, and it's better that way.



Kun näin Johannes Kastajan kasvot vedessä
näin ne vähän vedenpinnan alapuolella
tyyninä, tummina,
mistä ne sitten tulivat, ei siellä
ollut poisheitettyä ikonia, hukkunutta,
kenen pää se voisi olla,
kenen heijastus ellei sitten muistuttanut
minua, sen tähden etten
tuntenut. Sen tähden mitä oli tapahtunut.




When I saw the face of John the Baptist in the water,
I saw it slightly under the surface
calm, dark,
where did it come from, there was not
any icon thrown away, drowned,
whose head could it be,
whose reflection unless it resembled
me, because I could not
identify it. Because of what happened.



Kun maailma on täynnä muistini agentteja,
olen jo sanonut, että se on
maailma, totta kai, se on toistava
viestintäjärjestelmä, ja sinä menet ja kiistät
osani etkä ole ollenkaan varma, olenko
jossain muualla, tarkemmin rekisteröity
kuin sinä tiedät, mitä sinä nyt taas haluat.
mihin kaikkeen minua tarvitaan, miten vähään
minusta on, ja toisin päin, ole hyvä, sinä
haluat olla näkyvä harha, mene jo, minä olen
väsynyt puhumaan kanssasi, agentti, lurjus, ryöväri.




When the world is full of agents of my memory,
I have already said that it is
the world, of course, it is a repetitious
communication system, and you go and deny
my part in it and you are not sure at all, if I am
somewhere else, registered in more detail
than you know, what do you want this time,
what am I needed for, how little
am I good for, and vice versa, go ahead, you
want to be a visible illusion, go now, I am
tired of talking to you, agent, scoundrel, bandit.



Myös tämä tehtävä on annettu, palveluksessa
siihen ei hevin suostuta, ja vaikka ajatteluni
on pitempi, on pitempi kuin vuosisata, ei se riitä,
ajattelun umpikuja on maailman umpikuja,
eikä sen profeetta voi olla muuta kuin pyöveli,
kiusana ne, jotka eivät ole ajatelleet sen vertaa,
eivät tehneet tätäkään johtopäätöstä.
Tämä joka erkanee umpikujan maailmasta, suhteutuu
siihen toiselta tasolta, miten se on mahdollista,
elämä joka ei koskaan tule kokonaan esiin, ei niin,
että sillä olisi ajatteluni alku ja loppu.
Ei mikään hengitä niin kuin ennen, eivät linnut,
joiden keuhkona on ilma, niiden siivet väsyvät,
ja minä joka seison tämän puun alla viimeiset lehdet
silmillä, hyvä on sanoa, etten näe, olen ja en
ole, Hamlet, joka pitää pääkalloa kämmenellä,
hänen se on, vaikka on isänsä, elämä, joka ei koskaan
tule kokonaan esiin, se on kahden ajatukseni välissä.




This one, too, is an assigned task, in service,
nobody undertakes it readily, and although my thinking
is longer, is longer than a century, it is not enough,
the dead end of thinking is the dead end of the world,
and the only possible prophet is a headsman,
bothered by those, who have not even been thinking that much,
have not even drawn this conclusion.
The one who separates from the dead end world, relates
to it from another level, how is it possible,
the life that never comes out completely, it is not that
it has the beginning and end of my thinking.
Nothing breathes the way it used to, not the birds,
with air as their lungs, their wings getting tired,
and I am standing under this tree with the last leaves
covering my eyes, it is easy to say that I cannot see, I am and I
am not, Hamlet, who holds a skull in his palm,
it is his, although it is his father's, the life that never
comes out completely, it is between two of my thoughts.