Kirjakaapelin toiminta-ajatus: Kirjakaapeli on Helsingin kaupunginkirjaston 35. toimipiste, joka keskittyy uuteen tietotekniikkaan ja sen suomiin mahdollisuuksiin nykyaikaisessa kirjastolaitoksessa. Taide, kulttuuri ja sarjakuvat ovat muita painopistealueita.
Kirjakaapeli on on toiminut Nokian vanhalla Kaapelitehtaalla helmikuusta 1994 lähtien ja on yksi Kaapelitehtaan noin kolmestasadasta vuokralaisesta. Vuokralaiset edustavat hyvin erilaisia toimialoja, pääosin kuitenkin kultturia ja taiteita. Monet taiteilijat ovat vuokranneet työhuoneen tai ateljeen, samoin Kaapelitehtaalla toimii useita studioita valokuvan, elokuvan, tanssin ja musiikin aloilta. Kolme museota - Valokuva-, Teatteri- ja Hotelli- ja Ravintolamuseo - ovat myös vuokranneet tilan Kaapelitehtaalta. Vuokrataso on suhteellisen korkea, mikä osittain selittää vuokralaisten suuren vaihtuvuuden. Toivottavasti ns. varmat vuokralaiset, joita edustaa myös Kirjakaapeli omalta osaltaan mahdollistaisivat yksittäisille taiteilijoille halvemmat työskentelyolosuhteet. Toisaalta Euroopassa vastaavanlaisissa tiloissa tilanne on samankaltainen ja korkea vuokrataso lienee sidoksissa paikan imagoon.
Kirjakaapelin tilat käsittävät n. 380 neliömetriä, joista yleisön käytössä n. 300 neliömetriä. Neliövuokra on tällä hetkellä 50 mk. Kirjakaapeli on perustettu hyvin pitkälle talkoovoimin ja kalusteet on hankittu Helsingin kaupunginkirjaston varastosta, muista kirjastoista ja kirpputoreilta.
Kirjakaapelia käyttävät monenlaiset ihmiset ympäri pääkaupunkiseutua, etupäässä kuitenkin Kaapelitehtaalla työskentelevät ja vierailevat. Kaapelitehtaalla käy päivittäin noin 800 ihmistä. Heistä noin sata löytää tiensä Kirjakaapeliin. Kävijät edustavat kaikkia ikäryhmiä, ehkä eniten 25-35-vuotiaita. Kirjastokäynti kestää keskimäärin kauemmin kuin muissa yleisissä kirjastoissa, arviolta yli tunnin per asiakas. Kirjasto on avoinna viitenä päivänä viikossa, kiinni perjantaisin ja lauantaisin.
Kirjakaapeli on Helsingin kaupunginkirjaston yksi toimipiste 35 muun joukossa. Lainausjärjestelmänä on integroitu kirjastojärjestelmä, nimeltään LIBS. LIBSin kautta Kirjakaapeli liittyy kiinteästi koko pääkaupunkiseudun kirjastojärjestelmään, mikä mahdollistaa tietojen selailun ja etsimisen yhteisestä tietokannasta, samoin ajantasaisen tiedon lainassa olevista niteistä. Asiakkailla tulee käyttöön oma pääte tiedonhakuun.
Kirjakokoelma ei ole laaja, n. 4000-5000 nidettä, eikä sen ole tarkoituskaan kasvaa, vaan ideana on ylläpitää kokoelmaa, joka muuttuu ajassa ja erilaisissa trendeissä. Lainaus noudattelee volyyminsä puolesta kokoelmaa eli se on vähäistä, mutta toisaalta Kirjakaapelin tilat onkin suunniteltu siten, että asiakkaita houkutellaan käyttämään aineistoa paikan päällä. Kirjastosta löytyy vanhoja nojatuoleja ja sohvia, joihin voi mukavasti asettua. Kokoelman pääpaino on kulttuurissa ja 90-luvun taidesuuntauksissa. Sarjakuvat muodostavat tärkeän osan kokoelmasta. Löytyy myös matkakirjoja, filosofiaa, historiaa yms. Hakuteoksia ei ole paljon kirjan muodossa, sillä Kirjakaapelin toiminta-ajatuksen mukaan ne pyritään korvaamaan CD-ROMmeilla ja Internet-verkon kautta saatavalla tiedolla. Vanhaa perinteistä kirjastoa edustaa runonurkkaus, johon on tarkoitus koota edustava kokoelma suomalaista runoutta ja myös jonkin verran käännösrunoutta rinnallaan alkuperäisteos. Merkittävä osa Kirjakaapelin kirjakokoelmasta on hankittu muista kirjastoista.
Aikakauslehtiä Kirjakaapeliin tulee noin sata tilattuna ja näitä täydentämään hankitaan kiinnostavia irtonumeroita. Lehdet edustavat pääsääntöisesti kulttuuria, taidetta ja erilaisia mielipidejulkaisuja. Vanhimpia numeroita voi myös lainata.
Kirjansidonta ja -korjaus on yksi keskeinen asia Kirjakaapelin toiminnasta. Tällä hetkellä sidonta keskittyy Helsingin kaupunginkirjaston kokoelmiin, mutta jatkossa henkilöyrityksen kautta myös ulkopuoliset voivat sidottaa kirjojaan. Toiminnasta vastaa kirjansitoja Ulla Rannikko.
Kirjakaapeli on käynnistänyt kolme yhteistyöhanketta, joista Kaapelisolmu on yksi. Toinen hanke liittyy videoihin, kolmas sarjakuviin.
Videoyhteistyökumppani on AV-Arkki, joka toimii myös Kaapelitehtaalla. AV-Arkki on suomalaisen media- ja videotaiteen levitys- ja esityskeskus ja he ovat erillissopimuksella videotaiteilijoitten kanssa toimittaneet videokopioita Kirjakaapelille asiakkaiden katseltavaksi, lainaaminen ei ole mahdollista. Kirjakaapelilla on tähän tarkoitukseen varattu erillinen videonurkkaus. Videonurkkauksessa on myös satellittiantennin kautta katseltavana noin kolmekymmentä kansainvälistä televisiokanavaa.
Sarjakuvayhteistyötä tehdään Suomen sarjakuvaseuran kanssa. Yhteistyö on vasta alkamassa ja ensimmäisenä toimenpiteenä Sarjakuvaseuran käsikirjasto siirtyy Kirjakaapelin tiloihin, mistä käsin se on kaikkien käytettävissä, mutta ei lainattavissa.
CD-ROMmeja Kirjakaapelilla on sekä PC-pohjaisia että Philipsin kehittämiä CD-I (=Interactive) rommeja. Kumpiakin voi katsella ja tutkia paikan päällä, mutta niitäkään ei lainata. CD-ROMmeja on joitakin kymmeniä ja kriteerinä niiden hankinnassa on ollut erilaiset kirjoja korvaavat ja täydentävät tietokannat, kuten esim. Cinemania, tietosanakirjat jne. Jonkin verran löytyy muutakin, mutta CD-ROMmien laajin alue, erilaiset pelit puuttuvat Kirjakaapelista tyystin.
ATK-laitekanta on kirjava ja osittain ne on ostettu ja osittain on saatu sponsorointina lähinnä Hewlett-Packardilta. Kirjakaapeli tarjoaa asiakaskäyttöön 4 mikroa, joissa kaikissa on Internet-yhteys ja kolmessa CD-ROM-asema. Laitteet on yhdistetty verkolla toisiinsa sekä Katto-Menyn ylläpitämän palvelinkoneen kautta Internetiin.
Kirjakaapelilla asiakkaat voivat myös skannata kuvia ja tulostaa joko mustavalko- tai värikirjoittimella. Philipsin oma CD-I - laitteisto on puoleksi Philipsin sponsoroima. Lisäksi on henkilökunnan käytössa omia laitteita. (Eräs vielä toteutumaton tavoite on saada kuhunkin mikroon tekstinkäsittelyyn, taulukkolaskentaan, julkaisutoimintaan yms. sopivia ohjelmia, jotka myös olisivat asiakkaiden käytettävissä.)
Muusta Kirjakaapelin toiminnasta voisi mainita vielä erilaiset tilaisuudet ja näyttelyt. Kirjakaapelin tiloissa on ollut CD-ROM- iltoja, kaksi Elävien runoilijoiden klubin järjestämää tilaisuutta, Sarjakuvafestivaalit, Taiteiden yöhön liittyvää ohjelmaa, erilaisten järjestöjen lyhytkursseja, kokouksia jne. Tulossa on Internet-ilta, Digitaalisen taiteen päivät ja monta muuta. Taidenäyttelyitä on ollut kaksi, toinen veistoksia ja toinen Soft-book-näyttely.
Muutamat "Katton" jäsenistä ja -järjestöistä alkoivat v. 1989 tienoilla käyttää sähköpostia ja/tai sähköisiä ilmoitustauluja. "Katton" piirissä tuli vähitellen vallitsevaksi näkemys, jonka mukaan tietokonevälitteiseen kommunikaatioon perustuva maailmanlaajuinen tietoverkko on itsessään muodostumassa kansalaisjärjestöjen ja vapaan kansalaistoiminnan tietotoimistoksi. Toteuttaakseen ideoitaan myös käytännössä "Katto" hankkiutui yhteistyöhön NordNetin (Tukholma) ja GlasNetin (Moskovan) kanssa. "Katto" muodostui näiden kansainvälisten kansalaisverkkojen, ns. APC-verkkojen suomalaiseksi agentuuriksi. Jatkuvaan yhteistyöhön ryhdyttiin myös Telen telematiikkaosaston kanssa "Katton" jäsenten tietoliikenneyhteyksien helpottamiseksi.
Folkets Bildningsförbund (FBF) on vuosina 1992-1994 saanut tukea opetusministeriöltä "Katton" kehittämiseen yhdeksi tietoverkkokäyttäjien koulutus- ja neuvontakeskukseksi ja samalla tietoverkon yhdeksi solmukohdaksi. FBF:n Verkonkutojat-projektin vakiinnuttamiseksi ja jatkoa silmälläpitäen projektiin osallistuneet järjestöt (jotka olivat käytännössä samat kuin "Kattoon" osallistuvat järjestöt) päättivät lokakuussa 1992 perustaa informaatio-osuuskunnan.[9] Informaatio-osuuskunta Katto-Meny merkittiin kaupparekisteriin keväällä 1993.
FBF:n Verkonkutojat-projekti päättyy v. 1994 ja informaatio-osuuskunta Katto-Meny jatkaa projektista kasvanutta toimintaa.
Informaatio-osuuskunnan osuusmaksu on 250 mk. V. 1994 elokuuhun mennessä Katto-Menyhyn oli liittynyt 70 järjestöä/yhteisöä ja 30 henkilöjäsentä. Yhteisöjäsenet ovat kirjava joukko partiolaisista Vihreään liittoon, Kansan Sivistystyön liitosta Katoliseen tiedotuskeskukseen ja kustantamoista kirjastoihin. Osuuskuntaan kuuluu myös joitakin ulkomaisia jäsenyhteisöjä Pohjoismaista ja Venäjältä. Henkilöjäseniin kuuluu esim. kirjailijoita, toimittajia ja kansalaisaktivisteja.
Helsingin kaupunginkirjasto liittyi Katto-Menyhyn toukukuussa 1994. HKK:n ja Katto-Menyn yhteinen Kaapelisolmu-hanke on ollut Katto-Menyn toiminnan pääasia v 1994. Palveleehan Kirjakaapelin tiloihin rakennettu Linux-järjestelmä paitsi kirjastoa ja yleisöä myös osuuskunnan tiedontuottajajäseniä.
Toisaalta yksi oleellinen edellytys on ollut myös Internet-yhteyksien helppo ja kohtuullisen edullinen saatavuus myös yliopistomaailman ulkopuolella. Vuonna 1993 aloitti Suomen UNIX-käyttäjien yhdistyksen (FUUG) verkkotoiminnan jatkaja EUnet Finland Oy, joka muuttuneen telelainsäädännön mahdollistamana alkoi tarjota Internet-yhteyksiä liiketaloudelliselta pohjalta avoimena, kenelle tahansa suuntautuvana palveluna.
Internet[3] on saanut laajaa julkisuutta Suomessa samoihin aikoihin kuin Kaapelisolmu-projekti on syntynyt ja käynnistynyt. Ensimmäinen suomenkielinen kirja Internetistä ilmestyi kesällä 1994 [11], lisää aihetta käsitteleviä kirjoja on ilmestynyt ja ilmestymässä. Samoin Internet on ollut laajalti esillä tiedotusvälineissä niin Linuxin julkistamisen yhteydessä, Kaapelisolmuun liittyen kuin muutenkin.
Kaapelisolmun tekniikassa ja toteutuksessa on hyvin pitkälle valittu sellaisia ratkaisuja, jotka voidaan helposti ottaa käyttöön muissakin kirjastoissa ilman kalliita erityislaitteita.
Linux on suomalaisen tietojenkäsittelyopin opiskelija Linus Torvaldsin kehittämä vapaasti kopioitavissa ja käytettävissä oleva unix-perheeseen kuuluva käyttöjärjestelmä. Linuxin ensimmäisen "virallisen" version (1.0) julkistamistilaisuus pidettiin 30.3. 1994. Kehitystyö alkoi jo vuonna 1991. Linuxin kehitystyötä olivat jo julkistamistilaisuuteen mennessä avustaneet sadat vapaaehtoiset eri puolilta maailmaa ja käyttöjärjestelmän arveltiin olevan käytössä yli sadassatuhannessa mikrossa.[11] Itse käyttöjärjestelmäytimen lisäksi oleellisia Linuxin käytössä ja kehitystyössä ovat myös varusohjelmat, joita on kehitetty vuodesta 1985 alkaen mm. GNU-projektin puitteissa. Tällä hetkellä Linux on vahvimmillaan erityisesti tietoliikenne- ja ohjelmankehityskäytössä sekä monenkäyttäjän ympäristössä - sen sijaan esimerkiksi suomenkielisen tekstinkäsittelyn ja muiden toimistosovellusten saralla Linux ei vielä ole käyttömukavuuden ja ohjelmien saatavuuden kannalta kilpailukykyinen.
Kaapelisolmuun Linux on alunperin asennettu verkosta saatavasta valmispaketista (käyttöjärjestelmä + varusohjelmat + muita käyttöä helpottavia ohjelmia) nimeltä Slackware, ja myöhemmin sitä on täydennetty niinikään verkosta saatavilla erillisillä ohjelmilla (Mosaic, httpd).
WorldWideWeb on CERNissa (European Laboratory for Particle Physics Sveitsissä) mm. Tim Berners-Leen kehittämä sähköinen tiedotusjärjestelmä. Alunperin WWW kehitettiin CERNin sisäisiin tarpeisiin. WWW tarjoaa mahdollisuuden julkaista tietoa hypertekstinä, siten että järjetelmän tietosivulla olevat sanat voivat olla viittauksia samalla sivulla oleviin muihin sanoihin tai kappaleisiin, toisiin tietosivuihin tai vaikkapa kuviin ja ääneen. WWW toimii ns. asiakas-palvelin -periaatteen mukaan, eli Internetiin kytkettyyn koneeseen asennettu palvelinohjelmisto jakelee tietosivuja kenelle tahansa Internet-käyttäjälle joka käyttää ns. WWW-selainta (esim. NCSA Mosaic) ja valitsee tietosivun osoitteen tai sivuun osoittavan hyperlinkin.
Mosaic on NCSA:ssa (USA, National Center for Supercomputer Applications) kehitetty WorldWideWeb -selain, joka on saatavissa MS-Windows-, Unix/X Window System sekä Mac-ympäristöihin. Kaapelisolmussa Mosaic on käytössä kaikissa MS-Windows ja Unix/Linux-koneissa.
X Window System on Unix/Linux-ympäristössä käytettävä ikkunointijärjestelmä (vrt. MS-DOS ja MS-Windows).
Kirjaston järjestelmään kuuluu neljä yleisökäytössä olevaa 486-PC:tä, kussakin 12 MB muistia ja 17" näyttö. Kaikissa on lähiverkkoliitäntä ja mahdollisuus käyttää Internet-palveluita (WWW, telnet). Näistä tällä hetkellä kolmessa on myös CD-ROM-asema - näissä koneissa on MS-DOS/MS-Windows. Yhdessä yleisökäytössä olevassa koneessa on käytössä Linux-käyttöjärjestelmä. Linux-kone toimii myös levy- ja tulostinpalvelimena.
Kirjaston henkilökunnan käytössä on yksi 14" näytöllä ja 8 megatavun muistilla varustettu MS-DOS/MS-Windows -kone joka on pääasiassa tekstinkäsittelykäytössä.
Kaapelisolmun yhteys Internetiin on toteutettu kiinteällä nelijohdinyhteydellä Internet-palveluntarjoajaan sekä 38,4 kbps kiinteän yhteyden modeemeilla. Internet-reitittimenä ja Internet-palvelinkoneena toimii toinen Linux-kone, jonka prosessori on 486/50 ja keskusmuistia on 20 megatavua. Lisäksi osuuskunnan henkilökunnan työpisteinä on yksi MS-DOS -pc sekä Sun 3/50 -työasema (Unix/X Window System), jotka molemmat on myös kytketty lähiverkkoon ja joista on mahdollisuus käyttää Internet-palveluita.
Kaapelisolmu on tarjonnut WWW-selausmahdollisuutta myös pelkästään tekstipäätteillä tai -pääteohjelmalla verkkoa käyttäville. Tämä mahdollisuus on suunnattu lähinnä Freenet Finlandin käyttäjille, joskin sitä on käytetty kohtuullisen laajalti myös muualta.
WWW-palvelinohjelmistona on käytetty CERNin http-palvelinta, joka toimii myös välimuistina mahdollistaen nopean usein luettujen sivujen hakemisen paikalliselta, nopean lähiverkkoyhteyden päässä olevalta palvelinkoneelta.
Kotoa tapahtuvaa työskentelyä varten ei ole pystytetty omia modeemilinjoja, vaan Kaapelisolmun henkilökunnan ja tiedontuottajien käyttöä varten on tehty sopimuksia modeemisisääntuloista näitä palveluita tarjoavien yritysten kanssa.
Linuxin vahvuuksina erityisesti Kaapelisolmun käytössä ovat olleet käyttöjärjestelmässä vakiona oleva tuki Internetissä käytettäville verkkoprotokollille, luotettavat ohjelmat sähköpostin ja muiden Internet-palveluiden käyttöön, käyttöjärjestelmän luotettavat moniajo-ominaisuudet sekä sille Internetistä muilta Linux-käyttäjiltä ja kehittäjiltä saatava tuki.
Internetin keskustelupalstoilta ja postituslistoilta saadut muiden samoja työkaluja käyttävien ihmisten kokemukset ovat olleet arvokkaita - kaikkia yrityksiä ja erehdyksiä ei ole tarvinnut tehdä itse, vaan on voitu oppia muiden kokemuksesta.