teksti6

Helmikuu romaniaktivisti Paul Polanskyn kanssa

Erkka Mykkänen

Kuljemme leijailevassa lumisateessa kohti Sysmän ainoaa buffet-lounasravintolaa.

”So. What are your poems about?” Paul Polansky kysyy.

Vastaan, mutta vastaus ei tyydytä Paulia. ”Well, that’s the style, but what’s the theme?”

Ensin en sano mitään, sitten selitän. Aika pitkästi. Paul on hiljaa.

Ravintolassa pinoamme lautasillemme tonnikalalasagnea.

”So have you had any interesting adventures in your young life?” kysyy Paul. ”Have you ever seen anyone die?”

Kerron etten ole nähnyt kenenkään kuolevan. Lisään, ettei minulle itse asiassa ole koskaan tapahtunut mitään kovin merkittävää. Että olen kai elänyt aika helpon elämän.

”You’re unlucky as a writer, but probably lucky as a human being.”

”Would you then like to share some of your stories with me?” utelen Paulilta.

”Well, no, but I can give you a few of my books.”

Vietämme Paul Polanskyn kanssa toista päiväämme neljäntuhannen asukkaan Sysmässä. Kotimme helmikuun ajan on kaupungin keskustassa seisova Villa Sarkia, 1900-luvun alussa rakennettu huvila. Nuoren Voiman Liiton ja Sysmän kunnan ylläpitämä kirjailijaresidenssi on toiminut syksystä 2010 lähtien, ja se majoittaa joka kuukausi muutaman kirjoittajan.

Paul on 69-vuotias romaniaktivisti ja kirjailija. Hän on julkaissut 1990- ja 2000-luvulla valtaosan noin kolmestakymmenestä teoksestaan: Jugoslavian romanien suullisia elämäkertoja, tietokirjoja, romaaneja ja runokokoelmia. Useimmat teokset käsittelevät tavalla tai toisella romaneja.

LUE LISÄÄ LEHDESTÄ!

NETTIEXTRA: Paul Polanskyn biografia

Paul Polansky (s. 1942) syntyi ja kasvoi Yhdysvaltain keskilännessä, Iowassa. Polansky kirjoitti jo teini-iässä novelleja, mutta keskittyi enimmäkseen amerikkalaiseen jalkapalloon ja nyrkkeilyyn. Tappeleminen oli Polanskylle luontevaa: hän ei muista kertaakaan tunteneensa kehässä pelkoa.

Vietnamin sota keskeytti Polanskyn lupaavan nyrkkeilijänuran. Kun 21-vuotiaan opiskelijan entiset lukiokaverit palasivat sodasta huumeriippuvaisina, Polansky päätti valita toisin. Hän pakeni kutsuntoja Espanjaan – ja jäi maahan 30 vuodeksi.

Euroopassa Polanskyn kirjoitusharrastus muuttui työksi, urheilu jäi. Hän elätti itsensä kirjoittamalla artikkeleita ja toimittamalla oppaita. Ohessa syntyi romaaneja nyrkkeilystä, härkätaistelusta ja amerikkalaisesta jalkapallosta. Kustantajille Polansky ei tekstejään lähettänyt.

1970-luvulla Polansky kasvatti neljää lastaan, suuntasi kiinteistöalalle, opetteli lentämään lentokonetta ja pelasi kesät golfia. Kirjoittaminen jäi taka-alalle lähes 20 vuodeksi.

Keski-ikäistyttyään Polansky kiinnostui juuristaan. Sukututkimus johdatti hänet Tšekkoslovakiaan, Prahan kansallisarkistoon, jossa hän kävi vuosittain tutkimassa sukunsa historiaa. 1990-luvun alussa Polansky törmäsi arkistossa löytöön, joka muovasi hänestä romaniaktivistin.

Kymmenettuhannet dokumentit kertoivat toisen maailmansodan aikaisesta orjatyöleiristä tšekkiläisessä Letyn kylässä. Schwarzenbergin ruhtinassuku oli tarvinnut työvoimaa käsittelemään myrskyn tuhoaman metsän puuainesta, ja ruumiilliseen työhön tottuneet romanit sopivat tarkoitukseen juutalaisia paremmin.

Orjatyöleirin uhrilukuarvio vaihtelee sadoista menehtyneistä muutamaan tuhanteen. Polanskyn mielestä kyseessä on kansanmurha, jota Tšekin hallitus ei tähänkään päivään mennessä ole kunnolla tunnustanut.

1970-luvulla leiripaikalle rakennettiin valtava sikatila, vaikka vuoden 1975 Helsingin sopimuksen mukaisesti toisen maailmansodan aikaiset keskitysleirit tulisi säilyttää ennallaan. Huolimatta Polanskyn kampanjoinnista, mediajulkisuudesta ja EU:n painostuksesta tila seisoo yhä paikallaan.

Polansky sanookin mielellään, että toistakymmentätuhatta sikaa ulostamassa keskitysleiripaikalla on osuva symboli tšekkien suhtautumisesta romaneihin.

1990-luvulla Polansky ajautui yhä syvemmälle romanikulttuurin pariin. Hän muun muassa keräsi ja julkaisi Jugoslavian romanien elämäkertoja ja matkusti Intiaan tutkimaan kansan juuria. Syrjityn kansan oikeuksien puolesta taistelemisesta tuli Polanskyn elämän pääsisältö.

Romanien arjesta ja etenkin henkilöhistorioista Polansky sai polttoainetta kirjoittamiselleen. Tiivis, tarinallinen runomuoto on mahdollistanut satojen ja taas satojen ihmiskohtaloiden välittämisen yleisölle. Polansky julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa Living Through it Twice vuonna 1998, minkä jälkeen hän on kirjoittanut 16 runoteosta.

Tänä vuonna ilmestynyt suomennos, Mustalaistaksi-kokoelma kertoo Polanskyn romanien parissa viettämästä ajasta sodanjälkeisessä Kosovossa. Romanit eivät voineet ihonvärinsä vuoksi liikkua kaduilla, joten valkoihoinen amerikkalainen ryhtyi heidän ”mustalaistaksikseen”.

Alun perin YK pestasi Polanskyn romanien pakolaisleirille asiantuntijakseen. Hyvin pian Polansky kuitenkin huomasi, että YK laiminlöi romanien tarpeita. Hänen mukaansa YK-poliisi jopa kieltäytyi ottamasta sairaalaan kuolemaa tekeviä lapsia. Romanileirin johtajat pyysivät Polanskya johdattamaan koko joukon Makedoniaan, ja hänen johdollaan 750 romania löysikin tiensä sodan rusentamasta Kosovosta naapurimaan rajan taa.

Lopullisesti Polansky asettui YK:n vastapuolelle, kun järjestö sijoitti sodan jälkeen 150 romaniperhettä lyijypitoisuuksiltaan hengenvaaralliselle maaperälle Kosovon Mitrovicaan. Majoituksen oli määrä kestää 45 päivää.

Nyt, 11 vuotta myöhemmin, kaikkia perheitä ei edelleenkään ole siirretty pois tappavalta maaperältä. Lähes sata romania on kuollut leirillä, ja jokaisella siellä syntyneellä lapsella on lyijymyrkytyksestä johtuvia, peruuttamattomia aivovaurioita. Perheiden siirtojen lisäksi Polansky tekee työtä, jotta lyijymyrkytyksestä kärsivät saisivat korvauksia ja lääkehoitoa.

Ensi vuonna 70 vuotta täyttävä Polansky on asunut koko 2000-luvun Kosovon ja Serbian romanien parissa. Muutama vuosi sitten hänen oli muutettava Kosovosta pysyvästi Serbiaan, pakoon albanialaisten tappouhkauksia ja kidnappausyrityksiä. Silti Polansky väittää, että hänen iässään tappeleminen pelottaa jopa vähemmän kuin parikymppisenä nyrkkeilykehässä.

Polansky asuu Serbian Nišin lähistöllä pienessä romanikylässä. Hän tekee aktivistityötä perustamansa Kosovon romanien etujärjestön nimissä (KRRF), kirjoittaa runoja ja romaaneja sekä kiertää runonlausuntatilaisuuksissa.

Sivustolta www.savethesekids.com löytyy Mitrovican lyijyleiristä muun muassa puolen tunnin televisiodokumentti.

Samoin YouTubesta löytyy 10-minuuttinen video Pig Sick, jossa Polansky kertoo Letyn keskitysleiristä ja sen nykytilasta sikatiloineen: www.youtube.com/watch?v=zA3ExcqZBfE.