Pääkirjoitus 1/2010

Kun viime syksynä pohdimme alateemaa Nuoren Voiman vuoden 2009 runoutta käsittelevälle numerolle, mielessämme oli jo muutamia mahdollisia esseeaiheita: puhujuus, erityislaatuisuus (”vaikeus”) kirjallisuudenlajina – mutta mikä näitä aiheita voisi yhdistää? Pian vastaus valkeni meille kaikessa yksinkertaisuudessaan: kirjoittaminen. Tosin tuo yksinkertaisuus on vain näennäistä; onhan (runon) kirjoittamisessa potentiaalisesti käytössä kaikki maailman tieto, koko maailman mielikuvitus.

Ehkä kyse on ennen kaikkea valinnoista: ensinnäkin, valitseeko kirjoittaja muodokseen runon {Hännikäinen}, ja jos, niin millaiseksi muodostuu hänen runomaailmansa ja -kielensä {Kurtto}, runojensa puhuja(t) {Viljanen}, mustien ja valkoisten merkkien asettelunsa {Vuola}? Käyttääkö hän lähteitä {Tuomi}, ja millä tavalla? Ja lopulta: päättääkö lukija ottaa tuon kirjoituksen, tuon -runon vastaan  {Aro}, ja lukemalla kirjoittaa – tai jopa aivan konkreettisesti kääntää {Heino} – sen omakseen?

Toki on muistettava, ettei kirjoittaja ole robotti eivätkä hänen valintansakaan synny nappia painamalla, vaan prosessissa, johon liittyy aina jotakin selittämätöntä ja hallitsematonta, kauhea mutta ihana elementti: hitaasti ja äkkiä jokin muuttuu ihmeelliseksi.Tämän hallitsemattomuuden yhdistämistä hallintaan kirjoittajan täytyy kuitenkin opetella – joko -kuuluisassa pystymetsässä tai kirjoittajakoulutuksessa. Suosittelemme jälkimmäistä.

Tällä kerralla runousnumeroon on valittu esiteltäviksi neljä uutta, taidokasta kirjoittajaa: Matti Kangaskoski, Joni Lanki, Raisa Marjamäki ja Jani Vihijärvi. Jokaisella näistä kirjoittajasta on jokin omansa, oma ihmeellisensä, jonka ansiosta heidän tekstinsä erottuivat debytanttikilpailuun saapuneiden 283 runonipun joukosta. Olemme iloisia saadessamme esitellä nämä lupaavat kirjoittajat ja haluamme samalla kiittää kaikkia debytanttikilpailuun osallistuneita! 

Runovuosi 2009 on tuonut eteemme monenlaista runoutta: kokeiluja ja perinteisempää runoa, tiivistä ja laveaa ilmaisua, säemuotoa, proosarunoa, puhekuplia ja typografisia leikkejä. Runovuosi on synnyttänyt myös keskustelua, ei pelkästään runoudesta, vaan myös runouskritiikistä. Vastakkainasettelu pienten ja suurten kustantamoiden välillä on vahvistunut. Toisinaan näiden aiheiden käsittely on ollut kiihkeää, jopa riitaisaa, ja siksi me haluaisimmekin tässä yhteydessä kannustaa ihmisiä – kirjoittajia, lukijoita – muistamaan, mistä kaiken hälyn alla alun alkaen ja loppujen lopuksi on kyse: kirjoituksesta. Tällä katsauksella  runovuoteen  2009 haluamme kannustaa itse runouden pariin, lukemaan sitä, kirjoittamaan sitä. Sillä se on mahdollista.          

Vierailevat päätoimittajat Marianna Kurtto & Sinikka Vuola

Takaisin

1/2010 - Runous 2010

1/2010 Sisältö

Sinikka Vuola: Tyylin virta, jonka sivu tarjoaa

Raisa Marjamäki: Runoja

Panu Tuomi: Sekakäytön ylistys

Jani Vihijärvi: Runoja

Timo Hännikäinen: Kirkko, josta tuli tori. Eli miksi lakkasin toistaiseksi kirjoittamasta runoja.

Tuuve Aro: Prosaistin tunnustus

Matti Kangaskoski: Runoja

Joni Lanki: Runoja

Sinikka Vuola & Marianna Kurtto: Kirjoittajat kouluttautumassa: kookospähkinäihmisiä ja puoliammattilaisia. Haastateltavina Risto Ahti, Reijo Virtanen ja Harry Forsblom

Taneli Viljanen: Dj Flobe ja muita vieraita olentoja eli miten kirjoittaa uusia puhujia

Marianna Kurtto: Koralliriutan hiljaisuuden keskellä: paikka, jossa runo alkaa

Hannimari Heino: Kontissa ääretöntä - mitä käännän, kun käännän runoutta?

VETERAANIVOIMA | Claes Andersson: Runon ja mielikuvituksen ylistys

TEEMA KUVASSA | Satu Manninen: Odradek

LEHTIÄ MAAILMALTA

Kirja-arvostelut:

- Taneli Viljanen: "Kunhan mieli harhailee " (Kristian Blomberg: Puhekuplia)

- Jukka Viikilä: Seinien sisällä (Anja Erämaja: Kuuluuko tämä teille)

- Olli-Pekka Tennilä: ”Niin tarinat vievät meitä Roomaan” (Vesa Haapala: Termini)

- Jussi Hyvärinen: Maailma, aistien runoelma (Pauliina Haasjoki: Pääskynen ja lepakko)

- Olli-Pekka Tennilä: Eräänlainen muistinmenetys (Tytti Heikkinen: Varjot astronauteista)

- Vesa Haapala: Kuva joka tärähtää aina (Hannimari Heino: Punaisia vesikasveja lammen pinnalla mutta järistys tapahtuu meren pohjassa)

- Elisa Helenius: Lehmänpäiviä (Vilja-Tuulia Huotarinen: Iloisen lehmän runot)

- Anne Sämpi: Euroopan lokikirja (Ville Hytönen: Idän musta joutsen)

- Panu Tuomi: Huumorin ja ironian eroista (Kaisa Ijäs: Siskot, veljet)

- Maaria Pääjärvi: Raskasmetallipitoista siirappia (Helena Kallio: Kalarakastaja)

- Jussi Hyvärinen: Rakkaus, frotee ja rautalanka (Sanna Karlström: Harry Harlow’n rakkauselämät)

- Markku Pääskynen: Kun tarut syntyvät, laulu syntyy (Hasso Krull: Meter ja Demeter)

- Jonimatti Joutsijärvi: Vakauttava askel (Juha Kulmala: Emme ole dodo)

- Vesa Rantama: Patsaiden amok-juoksu (Tiina Lehikoinen: Turvalliset veistokset)

- Anni Sumari: Ruumiita ei tule niin paljon kuin luulisi (V.S. Luoma-aho: Ruumiita)

- Laura Wahlfors: Missä kielikuvat kehittyvät (Satu Manninen: Sydänfilmi)

- Joona Kivirinta: Hyvinvoivia runoja (Lauri Otonkoski: Harmi!)

- Vesa Haapala: Matkijan kirja (Juha Rautio: Olen matkinut kaikkia lintuja)

- Maili Öst: Uutisten lukija (Henrika Ringbom: Händelser ur Nya Pressen 1968–1974. Prosadikter)

- Maili Öst: Aivojen jumppavuoro (Oscar Rossi: Funny. Det vi vet om Jones är att Brown)

- Kai Maksimainen: Tatskat ja lävärit jää (Pentti Saaritsa: Tatuointeja ja lävistyksiä)

- Riina Katajavuori: Laaja valkoinen mielentila (Aki Salmela: Yhtä ja samaa)

- Virpi Alanen: Tiheää valonvälkettä (Olli Sinivaara: Valonhetki)

- Anne Sämpi: Mahdunko tähän kuvaan? (Heli Slunga: Varjomadonna)

- Marianna Kurtto: Valovirheitä ja ihmiskoneita (Jussi Sutinen: Kuolleiden kaupunkien muistikirja)

- Juhana Vähänen: Niin kulkee suurenmoinen hilpeytesi (Ilpo Tiihonen: Jumalan sumu)

- Outi Oja: Olipa siellä Jacasserkin (Jarkko Tontti: Jacasser)

- Virpi Alanen: Orgaanisesti, kauniisti (Kristiina Wallin: Jalankantama)

- Anna Riihikallio: Kaiken takana on valo (Johanna Venho: Tässä on valo)

- Tatjana Brandt: Näky ja täsmällisyys (Gösta Ågren: Bottniska nätter)