Pääkirjoitus 3/07

Vuoden toistaiseksi paras uutisotsikko oli helmikuussa Hämeen Sanomissa: "Palokunta puhalsi lumikon ulos urkuharmonista."

Lumikko oli juossut Hämeenlinnassa omakotitalon ovesta sisään, eikä talon väki saanut sitä hätistettyä ulos. Paikalle kutsuttiin palomiehet, jotka yrittivät pyydystää otusta haavilla, mutta se linnoittautui urkuharmoniin.

Kun lumikkoa ei mitenkään saatu ulos, ainoaksi keinoksi jäi kantaa harmoni pihalle ja puhaltaa sen sisään paineilmaa paloautosta. Ulos lensivät paitsi soittimeen vuosikymmenten aikana kertyneet pölyt myös pikimustaksi muuttunut lumikko, joka sitten pakeni äkkiä metsään.

Tapauksessa on monia komedian tunnusmerkkejä:

Tyypit: vikkelä eläin, hätääntyneet asukkaat, neuvokkaat palomiehet. Hahmot ovat pelkistettyjä, mistä syntyy tietty etäisyys, mutta samalla itse tilanteeseen on helppo eläytyä.

Asiat kääntyvät hetkeksi ylösalaisin. Karskit palomiehet vaikeuksissa pienen otuksen kanssa; koululuokkien kunnianarvoisa soitin muuttuu eläimen pesäksi; lumikko värjäytyy mustaksi.

Viattomuus. Henri Bergsonin mukaan koominen hahmo on aidosti koominen vain jos hän ei itse tiedosta tätä. Ihminen, joka juoksee haavi kädessä palomiesasussa lumikon perässä, ei kerta kaikkiaan ehdi reflektoida tilannettaan.

Ongelma, joka ratkaistaan yllättävällä tavalla. "Kärppä kuoli selloon" ei olisi komediaa sen vanhan nyrkkisäännön mukaan, että komedialla täytyy olla onnellinen loppu.

Hollywood-sovistusta varten tapaukseen täytyisi tehdä vielä muutamia lisäyksiä. Pari väärinkäsitystä, romanssi... Ehkä tätä voisi viedä Sleepless in Seattle -tyyppisen mollivoittoisen komedian suuntaan? Päähenkilöksi yksinäinen palomies, broken man, haunted past. Menetti lemmikkinsä vuosi sitten tulipalossa, siitä asti ollut työkyvytön, kaverit saavat hänet kuitenkin lähtemään vielä yhdelle keikalle. Talo Hämeenlinnasta esim. Baltimoreen, asukkaaksi yksinhuoltajaäiti lapsineen - lasten lemmikkilumikko karkaa, presto! Sitten alkusekaannus: palomies vaikuttaa tylyltä ja etäiseltä, vaikka todellisuudessa hän menee lukkoon, kun eläin on jälleen vaarassa. Mutta pakko rohkaistua, koska hän on porukan nopein juoksija. Ajojahti, vaaratilanteita, lumikko saadaan kiinni, tässä vaiheessa ensimmäinen katsekontakti (tämä myös traileriin: Sometimes... the people we need the most... are closer than we ever imagined). Nainen kuitenkin peittää tunteensa, koska ei kestä uutta suhdetta vielä.

Hahmot jatkavat elämäänsä, yhteensattumia, sitten leikkaus vuoden päähän: nainen on uudessa liitossa, mutta tietää elävänsä valheessa. Lumikko (vai sittenkin fretti?) karkaa uudelleen juuri ennen puutarhajuhlia. Palomies on tällä välin irtisanoutunut ja parasta aikaa matkalla lentokentälle (Prahaan kirjoittamaan?). Häntä lähdetään hakemaan paloautolla kentältä, nainen on mukana valmiina tunnustamaan rakkautensa, koneen lähtöön on enää puoli tuntia...

Antti Arnkil

Takaisin

3/07 - Komedia

3/07 Sisältö

KYÖSTI NIEMELÄ: Ricky Gervais ja kiusallisuuden taide

JUHA T. KOSKINEN & RIIKKA TALVITIE: Onko koominen ooppera yhä elossa?

ALENKA ZUPANCIC : "Konkreettinen universaali" ja mitä komedia voi meille siitä kertoa

JAAKKO YLI-JUONIKAS: Paavoja

AKI PETTERI LEHTINEN: Sosiaalista nykykomediaa Ranskasta

MARTTI-TAPIO KUUSKOSKI: Heinrich Heine - irtisanoutunut romantikko

KYÖSTI NIEMELÄ: Kolumni

HELENA SINERVO: Runoja

JYRKI HEIKKINEN: Sarjakuva

JOUNI AVELIN & TAPANI KILPELÄINEN: Lehtikatsaus

JAKKE HOLVAS: Keskustelu Juha Siltalan kanssa

Arvosteluja:

- Pauliina Haasjoki: Loistokkaan ehdottavaa ja ylimääräistä (Henriikka Tavi, Esim. Esa)

- Mikko Jakonen: Sielun ruumiinavaus (Aristoteles, Sielusta. Pieniä tutkielmia. Suomentaneet Kati Näätsaari, Tuija Jatakari ja Marke Ahonen)

- Elisa Helenius: Kädet kohoavat siiviksi (Jyrki Heikkinen, Hieno, pieni kiehkura)

- Essi Henriksson: Välissämme kulkee raja joka ei erota meitä toisistamme (Vilja-Tuulia Huotarinen, Naisen paikka)

- Tommi Uschanov: You can get it wrong and still you think that it´s all right (Markku Koski, Beatles. Erään yhtyeen anatomia)

- Essi Henriksson: Silkkaa naamioleikkiä? (Runot 2007. Suuren runokilpailun antologia)