|
|||||||||||
|
Kerta vielä, Sam
Samuel Beckettiä on joskus syytetty formalistiksi ja nihilistiksi, jonka sanaleikit ajautuivat väistämättä inhimilliseen umpikujaan. Toisaalta, tämän syytöksen eräänlaisena kääntöpuolena, Beckettiä on ylistetty suureksi humanistiksi, olemassaolon merkityksettömyyden analyytikoksi ja jopa ansiokkaaksi vanhenemisen kuvaajaksi. Nihilismin umpikujat ja humaanit sisällöt ovat varmasti oivia näkökulmia kirjallisuuteen, mutta ne tuskin tavoittavat Beckettin tekstien erityisyyttä.
Beckettin tuotannossa toistuu kehityskulku, jossa elementtien karsinnan jälkeen päädytään kysymään, mikä ratkaisee loppupelissä. Ajatelkaamme vaikkapa Molloyn Morania, joka menettää auktoriteettinsa ohella liikuntakykynsä, Millaista on -romaanin mudassa ryömivää mutisijaa ja Voi miten ihana päivä -näytelmän Winnietä, joka saa maapallosta itselleen kaulakorun. Beckettin henkilöiden mielen ja ruumiin liikkuma-ala kaventuu, kunnes lähestytään inhimillisyyden rajaa, elämän ja merkityksellisyyden vähimmäismuotoja.
Samalla kun henkilöt menettävät inhimillisiä piirteitään, Beckettin tekstit luopuvat kommunikatiivisen kielen tunnuksista. Romaanitrilogiassa Molloy — Malone meurt — L’Innommable lukija joutuu ensin kysymään, onko henkilöitä useampia vai yksi, joka kuvittelee loput; sitten ongelmaksi tulee, onko tätä yhtä henkilöä tai ”minää” ylipäänsä olemassa. ”Ei ’minää’, ei ’omistamista’, ei ’olemista’, ei nominatiivia, ei akkusatiivia, ei predikaattia. Ei ole mitään keinoa jatkaa”, Beckett itse kirjoitti trilogiansa lopputulemaksi. Pienoiskoossa näin kuljetaan myös proosakokoelmassa Tekstejä ei mitään varten, josta Anni Sumari on kääntänyt kolme jaksoa tähän numeroon.
Vaikka trilogian tie johtikin umpikujaan, Beckett aloitti uudelleen. Erkki Vainikkalan mukaan Beckettin taide onkin epäonnistumisen taidetta, joka kääntää löytämänsä umpikujat esteettiseksi voitoksi kerta toisensa jälkeen. Beckett ei kuitenkaan palannut oudoista kokeiluistaan humaaneihin sisältöihin tai realismin ja modernismin vakiintuneisiin keinoihin. Pikemminkin hän kysyi itsepintaisesti uudelleen, mitä ovat kirjallisuuden ja kerronnan perinteiset lähtökohdat, kuten ”tarina”, ”tapahtuma” ja ”ääni”, mitä ne olettavat ja miten päästä niistä eroon.
”Asioiden toistaminen on aina surettanut minua, mutta näyttää siltä kuin elämä olisi tehty toistoista, eikä minua ihmetyttäisi, jos kuolemakin olisi jonkinlaista toistoa”, agentti Molloy kirjoittaa. Toisto toistuu lähes pakkomielteisesti Beckettin tekstien aiheena ja muotoperiaatteena, kuten Annette Arlanderin Beckettin teatteria käsittelevästä artikkelista käy ilmi, ja saman huomaa nopeasti proosatekstien Pling ja Ilman lukijakin. Toisto ei tässä yhteydessä ole jonkin jo olemassaolevan (todellisuuden) kertausta vaan vasta se mahdollistaa kokemuksen samuudesta, joka on kaikenlaisten identiteettien perustana. Toiston kautta syntyvät samalla erot, jotka erottavat samaksi hahmottuvat toisistaan ja myös itsestään. ”They come/ different and the same/ with each it is different and the same”, Beckett kirjoittaa eräässä 30-luvun lopun runossaan. Nämä sanat sopivat kuvaamaan sitä merkityksenannon epäloogista lähtökohtaa, jolle myös Beckettin tekstien omalaatuinen perheyhteys rakentuu.
Itsensä menettäminen on Beckettin hahmojen toistuva epäkokemus, joka vie heidät eräänlaisen persoonattoman neutraaliuden partaalle. He kuulevat usein äänen, joka tulee kaiken selkeästi hahmottuvan takaa ja leikkaa totutun läpi. Molloy kertoo epäselvästä äänestä, joka ”ei ollut ilmaa eikä mitään elävää, ehkä se oli kaukainen, aina sama ääni joka lähtee maasta ja jonka muut äänet peittävät, joskin vain vähäksi aikaa. Niistä ei erotu tuo ääni, jonka kuulee vain jos todella kuuntelee, niin että kaikki tuntuu vaikenevan”. Beckettin kertojien itsetyytyväisyyttä häiritsee itsepintainen surina, jonka alkuperä ja päämäärä jäävät tuntemattomiksi. Tämän äänen, Simon Critchleyn sanoin ”olemassaolon tinnituksen”, Beckett yrittää tuoda meidänkin kuultavaksemme, yhä uudelleen.
Teemu Ikonen
|
6/02 - Beckett
Sisältö 6/02
Erkki Vainikkala: Beckett — epäonnistumisen kirjailija |
|||||||||
