|
|||||||||||
|
Häiriöitä elokuvateatterissa
Elokuvaa on pidetty kaikkien taiteiden yhdistäjänä. Neuvostoelokuvan klassikko Sergei Eisenstein johti elokuvan "runokielen" montaasin käsitteestä, kaikkien elokuvallisten keinojen - äänen, välitekstien, musiikin, puheen - yhteentörmäyksestä. Montaasi luo uusia merkityksiä kuten Eisensteinille rakkaat japanilaiset kirjoitusmerkit, joissa kahden esittävän seikan yhdistäminen tuottaa kuvan jostain esittämättömästä: esimerkiksi veitsi + sydän = suru.
Eisensteinia itseään montaasissa kiinnosti mahdollisuus yhdistellä kuvia samalla tavalla kuin kielessä yhdistetään merkitysyksikköjä, mutta nykykeskusteluissa on nostettu esiin myös kuvan ja kielen välinen jännite. Ranskalaisen elokuvaohjaajan Yann Beauvais'n mukaan sanat ovat aina ahdistaneet elokuvaa, muutenkin kuin käsikirjoituksena. Tämä näkyy sekä viime vuosisadan alun mykkäelokuvissa että myöhemmässä, niin sanotussa kokeellisessa elokuvassa. Elokuvan alkuaikoina väli- ja muiden tekstien käyttöä eivät sitoneet sittemmin normeiksi vakiintuneet, sujuvaan juonenkuljetukseen tähtäävät kerronnalliset käytännöt. Avantgarde-elokuva puolestaan pyrkii tietoisesti rikkomaan kuvallista kerrontaa käyttämällä tekstiä leikkauksen itsenäisenä elementtinä. Vastaavaan kuvan ja kielen suhteen problematisointiin pyrkii omalla tavallaan myös Teemu Ikosen esittelemän Gary Hillin videotaide.
Beauvais tarkastelee puhutun ja kirjoitetun tekstin sekä kirjainmerkkien suhdetta kuvaan elokuvan sisällä, mutta kuten Laura Lindstedt omassa artikkelissaan muistuttaa, mykkäelokuvassa kielen ja kuvan kohtaaminen laajeni valkokankaalta itse esitystapahtumaan. Juonta saattoi selostaa kertoja, tai yleisöä viihdyttää estradikoomikko, jonka kertomat vitsit eivät liittyneet millään tavalla itse elokuvaan. Nämä karkeat temput jalostettiin sittemmin korkeataiteeksi esimerkiksi lettristi Maurice Lemaîtren elokuvaperformansseissa. Nykyään elokuva ei itsekään välttämättä esittäydy pelkästään valkokankaalla. Riikka Pelo tarkastelee esseessään Peter Greenawayn valmistumassa olevaa Tulse Luper -projektia, jossa viime vuosisadan historia hajoaa borgeslaisittain lukemattomiksi ristiriitaisiksi kertomuksiksi, ilman toivoa synteesistä; tätä vastaa paitsi elokuvallisen muodon hajoittaminen myös itse projektin laajeneminen muihin medioihin: televisioon, dvd:lle, installaatioiksi, verkkopeliksi ja - kirjoiksi.
Nykyisin eri medioiden yhdistely ei ole vierasta myöskään niin sanotulle mainstreamille. Viileän tyylikkäästä tanssipopistaan tunnettu Pet Shop Boys järjesti viime vuoden syyskuussa Lontoossa tapahtuman, jossa yhtye esitytti Eisensteinin Panssarilaiva Potemkinin elokuvaan säveltämänsä musiikin säestyksellä; mukana oli myös Dresdenin sinfoniaorkesteri. Yleisöä arvioitiin olleen paikalla 25 000 - 40 000 henkeä. Vaikka innostunein journalismi luonnehtikin tapahtumaa "Vallankumoukseksi Trafalgar Squerella", ironista luentaa on vaikea torjua. Tapahtumassa toki yhdistyivät keskenään ristiriitaiset elementit, mutta synteesi ei ehkä silti ollut täysin oikeaoppisen dialektinen, vaan pikemminkin Che Guevara and Debussy to a disco beat, kuten Neil Tennant lauloi eräässä yhtyeen 80-luvun hiteistä.
Myös Nuoren Voiman Liiton ja Suomen Elokuva-arkiston huhtikuisessa Leikkaus-sarjassa (kiitokset tapahtuman alkuperäisestä ideasta Sanna Nyqvistille ja Outi Heiskaselle!) elokuvan perinteisiä asetelmia kammetaan nurin. Toisin kuin totutussa sanaan perustuvassa kuvassa (juonielokuva, luomiskertomus), kuva on nykynäkökulmasta jopa esihistoriallista (mykkäelokuvaa) ja vaatii sanaa kuvaamaan itseään. Myös itse esitystapahtumaan lisätään kierroksia: montaasi tapahtuu monella tasolla, nykyteksti ja historiallinen kuva kohtaavat toisensa runosäestetyissä ja sanasävelletyissä mykkäelokuvissa, luentospektaakkeleissa tutkimuksellinen kommentaari altistuu taiteen tapahtumaluonteelle.
Tervetuloa seuraamaan ihmisen ja koneen, nykyisyyden ja historian kohtaamista elokuvateatteri Orionin leikkauspöydällä 15.-24.4.
Markku Lehtinen Leikkauksia elävästä sanasta elävään kuvaan
Nuoren Voiman Liiton ja Suomen elokuva-arkiston Leikkauksia-tapahtuman lähtökohta on kuvan ja äänen autonominen kohtaaminen. Samalla on kyse ihmisen ja koneen sekä menneisyyden ja tulevaisuuden kohtaamisesta. Kohtaaminen tapahtuu projektion välityksellä, kerrostuneena aikana. Projektio antaa aikaa. Menneisyyden mykkä kuva projisoituu valkokankaalle samalla kun runoilijan ääni synnyttää autonomista suhdetta siihen. Richard Wagner vertasi musiikkidraamojaan elokuvan esiasteeseen, taikalyhtyyn (laterna magica): musiikki vastasi projisoitujen diakuvien takana olevaa valoa, kuvista täysin erillistä mutta ne valaisevaa elementtiä. Ehkä samaa koneen ja tilan vertauskuvaa voidaan käyttää myös Leikkauksista: runoilijan ääni on valo, joka valaisee valkokankaalle heijastuvat mykät kuvat. Voidaan myös ajatella, että syntyvä tila on uusi, osin käänteinen versio Edisonin rakentamasta "Mustasta Maijasta" (Black Maria), maailman ensimmäisestä elokuvastudiosta, elon kuvien tekemisen paikasta. Nyt studio on vain täynnä elävää historiaa. Menneisyys on konkreettisesti läsnä, nykyhetkeen projisoituna. Myös koneiden menneisyys on näin nähtävissä. Tärkeintä on luoda aikaa menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden kuvia kerrostamalla. Tärkeintä on, että aika saadaan väännettyä nykyisyyden saranoilta. Ehkä tätä voisi luonnehtia myös koneihmisen hellävaraiseksi lobotomiaksi. Tai talon rakentamiseksi maisemaan. Entä millainen tapahtuma sitten on luentospektaakkeli? Mitä muuta se on kuin sanojen, kuvien ja musiikin marionettitanssia? Luentospektaakkeliin kuuluu monenlaisia kerrostuneita aikoja ja tiloja sekä liikkeitä, joista yksi on liike ex cathedra. Missään nimessä se ei ole kokeellista taidetta. Pikemminkin se on kokeellista tiedettä (ks. kuva A "käsiohjelmassa"). Ehkä humanistista taiteentutkimusta käytännöllisenä tieteenä, laboratorio ilman koeputkia, koejärjestely, studium - mutta myös aistien ja ajattelun uudelleenvirittämistä. Näiden kerrostuma.
Martti-Tapio Kuuskoski |
1-2/05 - Leikkaus
Sisältö 1-2/05MARTTI-TAPIO KUUSKOSKI: Leikkauksia - on aika irronnut saranoiltaan
Arvostelua:
|
|||||||||
