HS/mielipidesivulta 19.10.2008:

Eläkkeeni tuskin riittää vanhuuden turvaksi

Polkupyörän selässä ja vedessä juostessa ehtii ajattelemaan. Ajatus ihan kristallisoituu! Minä tajusin pari viikkoa sitten syntymäpäiväni kynnyksellä Helsingin keskustasta Roihuvuoreen polkiessani, että voin aivan hyvin elää 110-vuotiaaksi. Äitini ei nimittäin harrastanut lainkaan kuntoliikuntaa, mutta eli kuitenkin 83-vuotiaaksi. Kummitätini taas sauvakäveli ja kävi säännöllisesti hierojalla ja hän kuoli 90- vuotiaana. Minulla on paljon enemmän aktiviteetteja ja nautin niistä enemmän kuin koskaan. Voin sanoa palanneeni samanlaiseen liikunnanriemuun kuin kouluaikoina. Kuka uskaltaisi lähteä luotsaamaan la Compostelan pyhiinvaellukselle meitä ikäihmisiä?

Ajatusta pitkästä iästä seurasi uima-altaassa kuitenkin huoli. Miten selviän eläkkeelläni taitetun indeksin kanssa? Olen ollut työelämän ulkopuolella pian seitsemän vuotta ja eläkkeeni ostovoima on todella kutistunut näinä vuosina. Miten maksan vuosi vuodelta pienemmällä rahamäärällä kaikki särkyneet kodinkoneet ja putkiremontit? Kela ei myöskään tue samalla lailla tämän päivän vanhuksen terveydenhoitoa kuin tuki tätiäni ja äitiäni minun iässäni. Nykyiset päättäjät eivät ole vanhusten asioissa ajan tasalla. Vanhanen ja Katainen eivät näytä tajuavan, kuinka kallista on nimenomaan yksin elävän naisen (lue: pienipalkkaisen) elämä: yhdestä pienestä eläkkeestä pitää yksin maksaa niin televisioluvat, internetyhteydet, kodinkoneet kuin sanomalehdetkin. En minä miestä halua, älkää luulkokaan, ystävä - tai useampi - viereisessä korttelissa riittää, mutta minä haluan 42 työvuoden aikana ansaitsemani eläkkeen kokonaisuudessaan itselleni. Haluan laadukkaan vanhuuden, jonka koen turvalliseksi.

Anna-Liisa Mikkelä
 radiotoimittaja

HS/mielipidesivulta 24.10.2008:

Voiko miljoona eläkeläistä olla väärässä?

Anna-Liisa Mikkelä osuu aivan naulan kantaan mielipidekirjoituksessaan (HeSa 19.10.), joka koski eläkkeitten vastaista kehitystä, tai pitäisi kai suoraan sanoa työeläkkeitten asteittaista surkastumista. Taitettu indeksi tarkoittaa käytännössä hidasta, mutta varmaa eläkeläisten ostovoiman alenemista. En tohdi edes ajatella mikä on eläkkeeni todellinen ostovoima siinä vaiheessa, kun tulevaisuudessa tarvitsen hoiva- ym. palveluja. Siitä olen kyllä selvillä, etteivät yhteiskunnan päättäjätkään tätä uskalla ajatella.

Nyt meneillään oleva kunnallisvaalikampanja on harvinaisen näköalaton, naiivi, täynnä hurskaita toiveita ja tyhjiä fraaseja. Puoluekantaan katsomatta ehdokkaat luettelevat tarpeita lasten päivähoidosta ikäihmisten hoivaan, mutta missä on pihvi? Missä ovat ne toimenpiteet, joihin ehdokkaat aikovat ryhtyä? Mikä on priorisointi ja ennen kaikkea mistä rahat yhdeksään hyvään ja kahdeksaan kauniiseen? Harvoin olen nähnyt näin avuttomia esityksiä. On turha ihmetellä äänestäjien passiivisuutta. Poliitikot saavat juuri sitä mitä tilaavat.

Mikkelä on myös aivan oikeassa sanoessaan, että johtavat poliitikkomme eivät ole ollenkaan selvillä vanhusten asioista. Mediassa on toki jo pitkään hoettu sitä, että ikäihmisten kasvava joukko asettaa haasteita palveluille, mutta mitä oikeasti on tehty? En ihan äkkiseltään keksi yhtään mitään.

Sekin näyttää päättäjiltämme menneen ohi, että joka toinen suomalainen talous on yhden hengen talous. Pääkaupunkiseudulla ollaan jo lähellä kolmea neljännestä. Varsinkin eläkeläisten kohdalla tämä alkaa olla monitahoinen erityisongelma, jonka ratkaisuyrityksistä en ole kuullut halaistua sanaa, vaikka seuraan yhteiskunnallista keskustelua varsin valppaasti.

Eläkeläiset ovat tietysti heterogeeninen ryhmä, jonka sosioekonominen tausta vaihtelee suuresti, mutta siinä suhteessa he ovat yhtenäinen, että kaikki työeläkeläiset kärsivät taitetun indeksin aiheuttamasta vääryydestä. Entä jos tämä miljoonapäinen joukko lämpenisi yhden asian liikkeelle ja lähtisi yksissä miehin vaatimaan oikeudenmukaista kohtelua? Voiko miljoona eläkeläistä olla väärässä?

Jos geeniperimällä on merkitystä, minulle voi käydä kuin Anna-Liisa Mikkelälle. Saatan innostua elämään vaikka 110-vuotiaaksi, varsinkin kun kuuluun tähän säännöllisesti kuntoilevien ikäihmisten joukkoon, jolla on kiinnostavat harrastukset ja terveet elämäntavat. Tulevaisuus näyttää sen verran turvattomalta, että ehkä olisi viimeisillä voimillaan yritettävä ryöstää läheisen K-kaupan kassa, että pääsisi valtion täysihoitoon tiilenpäitä lukemaan. Ainakin päivittäinen ulkoilu olisi ihan asetuksella taattu, toisin kuin esimerkiksi vanhainkodissa.

Maija-Kaarina Saloranta
radio- ja tv-toimittaja
Helsinki