VUODEN KELLOKAS 2002

Naistoimittajilla on ollut tapana valita Vuoden Kellokas. Nainen tai mies, joka on esimerkillisellä tavalla on kalkattanut jonkin ajankohtaisen, tärkeän asian puolesta.

Ensimmäinen Kellokas - teol. tri Matti Joensuu - valittiin vuonna 1973 käynnistämästään perhepoliittisesta keskustelusta, 29. Kellokas musiikinopettaja Seija Järvinen palkittiin vuosi sitten skitsofreenikkojen avohoidon kehittämisestä. Väliin mahtuu ympäristön, tasa-arvon, syöpälasten, murkkujen, eläinten, väkivallan, rattijuoppouden, median… puolesta ja vastaan puhujia.

Tänä vuonna 30. Kellokasta valitessaan Naistoimittajat halusi nostaa esille globaalin asian - halpatuotantomaiden epäinhimilliset työolot - ja palkita niitä rohkeasti selvittäneen toimittaja Elina Grundströmin. Häneltä on juuri ilmestynyt näistä ongelmista kertova kirja Alkuperämaa tuntematon. Kertomus Kiinan keisarista ja kenkätehtaan tytöistä (Tammi 2002).

- Puhe halpatuonnin etiikasta on keskittynyt lapsityövoimaan. Niinpä moni suomalainyritys on tulkinnut sosiaalisen vastuunsa niin kapeaksi, että asiat ovat kunnossa, jos tuotannossa ei käytetä lapsia, Elina Grundström perustelee työnsä taustaa. Pelkkä työntekijöiden iän varmistaminen ei tee kuitenkaan tuotannosta eettistä, jos työ tuhoaa heidän terveytensä ja on vastoin lakeja, ILOn työelämän perussääntöjä, jotka Suomi on ratifioinut.

Naistoimittajat korostaa sitkeyttä, jolla Elina Grundström on halpatuotantomaiden työoloja ja lainsäädäntöä penkonut. Tätä varten hän on matkustanut valokuvaaja Yrjö Tuunasen kanssa vuosina 2000 ja 2001 Kaukoitään, käynyt vietnamilaisessa kenkätehtaassa ja tavannut sekä tehtaan omistajan että suomalaisia sisäänostajia ja ennen kaikkea tehtaan työntekijöitä. Reportaasissaan hän kertoo näistä tapaamisista ja oloista, joissa tehtaan 2 000 nuorta naista työskentelevät.

- Työpäivät tolueenikatkussa ovat kiireaikaan 15-tuntisia. Työtahti on niin kiivas ja uuvuttava, ettei se salli harrastuksia, ei anna mahdollisuutta perheen perustamiseen eikä itsensä kouluttautumiseen.

Silti työpaikan saaminen maassa, jonka väestöstä valtaosa elää köyhyysrajan tuntumassa, on tärkeää tytöille ja näiden perheille. Toimittajan haastattelemat nuoret naiset toivoivatkin, että länsimaissa ostettaisiin yhä enemmän heidän valmistamiaan kenkiä.

Kirjassaan Elina Grundström myös pohtii, miten halpamaiden tehtaat saataisiin noudattamaan ILOn työelämän perusoikeuksia ja oman maansa lainsäädäntöä - esimerkiksi Vietnamissa on aivan hyvä työlainsäädäntö. Tässä hänellä on ollut suurena apuna aikaisempi työskentely Kaakkois-Aasiassa, Kalkutassa ja nyt viimeksi Malesiassa, josta hän on tehnyt juttuja muun muassa Taloussanomiin ja YLElle.

- Yksi keino parantaa tehdastyöläisten asemaa olisi ostotoiminnan kehittäminen niin, että tavarantoimittajia olisi vähemmän, mutta yhdestä tehtaasta ostettaisiin huomattava osa tuotantoa. Silloin esimerkiksi suomalaiset voisivat osallistua laadun- ja sitä kautta työolojen valvontaan. Valistuneimmat suomalaiset maahantuojat ovat perustaneet Keskuskauppakamarin yhteyteen Vastuullisen tuontikaupan verkoston ja sitoutuneet SA 8000 -nimisen eettisen standardin periaatteisiin.

Mutta tämä ei yksin riitä: nyt tarvitaan suomalaisen ostotoiminnan kehittämistä ja sosiaaliseen valvontaan erikoistuneita ammattilaisia.

Näihin reilun kaupan talkoisiin tarvitaan myös kuluttajaa. Vaikka vastuu tuontikaupan eettisyydestä on vain ja yksin maahantuojan, me voimme vaatia tietoa tuotteiden alkuperästä. Sitkeästi, kerta toisensa perään. Kun Reilun kaupan banaanitkin ovat suomalaisten makuun, mikseivät myös reilut kengät.

Lisätietoja:
Elina Grundström, Vuoden Kellokas, puh. (09) 701 6345, 050 541 0479, elina.grundstrom@welho <mailto:elina.grundstrom@welho> com
hallitus@naistoimittajat.fi

Naistoimittajat ry

VUODEN KELLOKAS ELINA GRUNDSTRÖM

on syntynyt 1963 Tampereella ja on valtiotieteen maisteri. Hän on naimisissa sosiaaliantropologian dosentti Timo Kaartisen kanssa. Heillä on kaksi lasta, Maija, 8, ja Vilppu, 5.

Elina Grundström valmistui ylioppilaaksi Sammon lukiosta Tampereella 1982 ja valtiotieteen maisteriksi, pääaineena sosiologia, Helsingin yliopistosta 1993. Hänen Pro gradu -työnsä "Nuoruus liikkeessä, Teini-ikäisten tyttöjen elämänkaaren muutos Kalkutan epävirallisissa asuinyhteisöissä" perustui usean kuukauden kenttätyöhön Kalkutassa 1988. Lisäksi hän on suorittanut viestinnän aineopinnot ja osallistunut The World Press Instituten American Studies -ohjelmaan Minneapoliksessa 1992.

Elina Grundström on työskennellyt Ylioppilaslehden toimittajana 1989-1990 ja päätoimittajana 1990-1992, Hiidenkivi-lehden toimitussihteerinä 1993-1998 sekä Markkinointi&Mainonta lehden toimittajana ja tuottajana 1999-2001. Hän on ollut toimitusharjoittelijana Hyvinkään Sanomissa 1985, kesätoimittajana Suomen Sosialidemokraatissa 1986 ja 1987 sekä Helsingin Sanomien kulttuuriosastossa 1989 ja 1993. Tällä hetkellä hän on freelance-toimittaja ja avustaa säännöllisesti muun muassa Kotiliettä.

Elina Grundström ja valokuvaaja Yrjö Tuunanen ovat tehneet yhteiset reportaasimatkat Sambiaan 1990, Jakutiaan 1991 ja Tuvaan 1993. Elina Grundström on myös työskennellyt freelance-toimittajana Kaakkois-Aasiassa, pääasiassa Malesiassa eripituisia jaksoja vuosina 1989, 1998, 1999 ja avustanut sieltä mm. Taloussanomia ja Ylen radiouutisia.

Elina Grundström on saanut Valtion tiedonjulkistamispalkinnon Hiidenkivi-lehden perustamisesta 1995.