Myöhemmin neuvottelemme myös miesten

N A I S T O I M I T T A J A T A F G A N I S T A N I S S A
Afganistanin kartta	Tytöt matkalla koulusta
Eevan ja Päivin blogi 18.5.2008 - Seuraavaan kertaan, Kabul!
Kymmenen päivää hiekkapölyssä, auringonpaisteessa ja toinen toistaan mielenkiintoisimmissa tapaamisissa erilaisten yhteistyötahojen kanssa Kabulissa on loppumetreillä. Laukut on pakattu. Baryalainin Toyota kaartaa aamulla aikaisin viimeistä kertaa meitä hakemaan ja sitten ajetaan suoraan lentokentälle ja Intian koneeseen. Vierailimme tänään BBC:n paikallisessa koulutuskeskuksessa, jossa kaksi osaavaa ja mukavaa afganistanilaista miestä on vetänyt erilaisia tekniikan ja journalismin lyhytkursseja vuodesta 2002 alkaen. He ovat järjestäneet kursseja myös naisjournalisteille ja he tuntevat naistoimittajien ongelmat varsin hyvin. Suurin ongelma on perhe, mies. Saamme heiltä yhden konkreettisen ohjeen mahdollisesti omalle alkavalle koulutustoiminnallemme: otamme kursseille vain niitä naisia, jotka pääsevät liikkumaan ilman miespuolista suojelijaa. Toimittajan työtä ei voi tehdä isän tai veljen käsipuolessa.
Leikkiviä lapsia Kabulin Naistenpuistossa	Kabulia ympäröivät kukkulat auringon laskiessa
Eevan ja Päivin blogi 17.5.2008 - Journalismin etiikkaa, rakkautta ja raketteja
Aikamme Afganistanissa täyttyy kummallisista asioista. Keskiviikon aloitimme keskustelemalla journalismin etiikasta Kabulin yliopiston journalismin laitoksella. Professori Sayeda Mojgan Mostafavi on jo vanha tuttumme, apulaisministeri naisten asioiden ministeriöstä, ja hän pitää miesvaltaiselle luokalle tiukkaa luentoa. Eturivissä on vain kolme naispuolista journalismin opiskelijaa. Meidät professori kutsuu estradille luennon loppupuolella. Keskustelu ryöpsähtää nopeasti vauhtiin, kaksi miesopiskelijaa puhuu hyvää englantia ja heillä on päät täynnä teräviä kysymyksiä.
	. Lähdesuoja on kiperä kysymys maassa, jossa vasta opetellaan olemaan demokratia ja jossa median hyväksikäyttäjiä riittää. Miten saada informaatiota menettämättä riippumattomuuttaan? Suomalaisten naisjournalistien miehiä heikompi palkkataso saa miehet ihan villeiksi; miten voimme kutsua itseämme toimivaksi demokratiaksi jos tällaista tapahtuu? Yritämme parhaamme mukaan selvittää myös meidän omia journalistin eettisiä ohjeitamme; ehkä olisi syytä vilkaista niitä itsekin useammin ja tarkemmin. Herätämme sitten kuitenkin kai jonkinlaista luottamustakin, koska miehet haluaisivat osallistua mahdollisesti alkamassa oleville naistoimittajien kursseille. Katsotaan,katsotaan
Päivällä tapaamme parlamentin nuorimman jäsenen Sabrina Saghebin Naisten resurssikeskuksessa, joka on naiskansanedustajille tarkoitettu kokous- ja tapaamispaikka. Sabrina on koulutettu, rohkea nuori nainen, joka haluaa muutoksen maansa asioiden hoitoon. Parlamentissa hän joutuu taistelemaan oikeudestaan puhua, koska naisena, ja erityisesti nuorena naisena, häntä vähätellään. Myös naispuoliset kansanedustajat tekevät niin. - Turvallisuus, talous ja työttömyys ovat ne kolme tekijää, jotka aiheuttavat eniten ongelmia maamme naisille. Kaikki riippuu näistä, Sabrina korosti.
Afganistanin parlamentissa on 68 naista ja heistä 19 on valittu vaalituloksen mukaan, loput ovat kiintiöpaikoilla. Osa kansanedustajista on lukutaidottomia, mikä vaikeuttaa parlamentin työskentelyä, samoin kuin se, että puolueita on paljon. Vaalilakia ollaan parhaillaan muuttamassa, mutta lopputuloksesta ei tiedä kukaan. Presidentinvaalit ovat vuoden päästä ja parlamentin vaalit kahden vuoden päästä. - Rohkaisen joka paikassa nuoria lähtemään mukaan vaaleihin, maamme tarvitsee nyt heitä. Paikallisten sotaherrojen ja huumekuninkaiden täytyy väistyä parlamentista, jotta Afganistan pääsee aidosti kehittymään, Sabrina muistutti. Hänestä aikomuksemme naistoimittajien koulutusyhteistyöstä on kerrassaan mahtava ja hän lupautui tarvittaessa olemaan linkkimme parlamenttiin. Illaksi puheenjohtaja Shafiqa Habibi on kutsunut meidät sukulaispoikansa perinteisiin kihlajaismenoihin. Meille annetaan ohjeeksi meikata runsaasti ja pynttäytyä parhaimpiimme, hmm….. Juhlatilassa ymmärrämme ohjeet, naiset ja tytöt ovat laittautuneet kuin komeimmat dragqueenit, meikkiä, irtohiuksia, glitteriä ja kultaa on ripoteltu todella runsaasti.
Morsian on 17-vuotias, synkkäilmeinen koulutyttö, joka naitetaan 15 vuotta Lontoossa bisnestä tehneelle aikuiselle miehelle. Valinnan on tietenkin suorittanut morsiamen äiti ja se on pulinat pois päätös täällä. Sulhanen näyttää kuitenkin ystävälliseltä ja komealta, huonompiakin kauppoja tässä maassa nuoret tytöt joutuvat kestämään. Miehet ja naiset istuvat juhlatilassa tiukasti erillään, orkesteri soittaa tilojen välissä niin että molemmin puolin seinää voidaan tanssia. Ja kyllä siellä tanssitaankin; morsiamen isä on sellaisessa vauhdissa että selvisikö hengissä aamuun. Morsiamen miespuoliset lähisukulaiset saavat tulla naisten puolelle tanssimaan, muutoin miesten on pysyttävä omalla puolellaan. Lapset, tytöt, nuoret naiset ja aikuiset naiset tanssivat käsiään taputtaen ringissä ja kaikilla näyttää olevan hauskaa. Kurkistus sermin taakse vahvistaa, että myös miehet tanssivat piirissä hiki päässä kuin hurmiossa ja toisiaan innostaen.	Morsiamen äiti ja hääpari
Tanssimalla afganistanilaiset osoittavat ilonsa täydemmin kuin meikäläiset Suomessa. Yhtäkkiä huomaamme myös miten suuren roolin alkoholi ottaa meidän juhlissamme; täällä juodaan virallisesti vain teetä, vettä ja Pepsiä. Afganistanin piilotetussa todellisuudessa kuluu myös alkoholia ja heroiinia. Mahtavat ruokatarjottimet kannetaan pöytiin ja mehän syömme; afgaaniruoka on hyvää, kaunista ja sitä riittää. Emäntämme Shafiqa täyttää lautasemme uudelleen ja uudelleen. Pimeydessä palaamme hotellille Baryalain turvallisessa kyydissä. Vasta paljon myöhemmin kuulemme, että talebanit ovat samaan aikaan iskeneet raketeilla lentokentän lähistölle. Kabulissa on monta todellisuuden tasoa.
Eevan ja Päivin 3. blogi 16.5.2008 - Kokemuksia Kabulin arjesta
	Kartoitustyömme jatkuu täällä Kabulissa. Autokuskimme Baryalai hakee meidät joka aamu Toyota-maasturillaan hotellimme edestä, tai oikeastaan ajaa edestakaisin turvatarkastuksen, rautaovien ja puomien läpi hotellin sisäpihalle ja sieltä ulos me kyydissään. Sitten kaarramme muun liikenteen sekaan kuoppaisille Kabulin kaduille. Näin täällä kulkevat lähes kaikki ulkomaiset työntekijät. Turvamääräykset ovat ankarat. Toisilla ei ole lupaa kävellä Kabulin kaduilla ollenkaan. Joidenkin sääntöjen mukaan kolme naista yhdessä tai nainen miespuolinen seuralainen mukanaan on sentään sallittu tapa liikkua ulkona. Kaikkialla seisoskelee aseistettuja vartioita kalashnikovit käsissään.
Eri tahoja, virastoja ja ravintoloita on paikallisenkin vaikea löytää. Katujen numeroita ei näy, ei edes niiden nimiä. Erään tapaamisen lomassa päädyimme pyörimään naiskansanedustajille tarkoitetun resurssikeskuksen liepeille ravintolaa etsimään. Kuljettajaltamme kesti parikymmentä minuuttia löytää tuo salainen sisäpiharavintola. Sisääntulo oli vartioidun mutta nimettömän vartiokopin ovenpielessä, ja siinä luki pienellä Chayla.
Chaylassa saimme nälkäämme maistuvat toastit ja viilentävät mehukolpakot. Paikka on lähellä Kabulin yliopistoa ja avustustyöntekijöiden lisäksi ulkomaisten yliopisto-opiskelijoiden suosiossa. Heitäkin täällä kaikesta huolimatta on. Hektisen alkuviikon jälkeen saimme ilahduttavan yllätyskutsun valtiollisella TV-kanavalla työskentelevän tuottajan kotiin. Meitä varoitettiin, ettei perille pääse autolla. Kuoppainen kyyti päättyikin kallioisen kukkulan juurelle. Kukkulan rinteellä nökötti vaatimattomia savitiilitaloja. Lähdimme kapuamaan lohkareista kinttupolkua ylöspäin
Hengästyttävän kiipeämisen jälkeen päädyimme komeille kallioille parinsadan metrin korkeuteen ihailemaan Kabulin ylle laskeutuvaa auringonlaskua. Virkeä lapsikatras vanhempineen otti meidät vastaan sydämellisesti. Ihmettelyä riitti puolin ja toisin porkkanoiden pilkkomisen lomassa. Nautimme runsaan afganistanilainen illallisen. Ikimuistettavan aterian päätteeksi meidät saatettiin taskulamppujen valossa jyrkänteeltä takaisin alas.

Ikimuistettavaa oli myös tajuta kuinka talossa asuvan kahden perheen äidit kulkevat saman, jyrkän kivisen reitin edestakaisin varhain joka aamu. Naiset kantavat vaivaamansa leipätaikinan alas paistettavaksi ja tuoreet leivät takaisin ylös ruokkiakseen lapsensa ennen heidän kouluun menoa. Myös kaikki käyttövesi on tuotava lihasvoimin ylös. Se tehtävä on annettu perheiden lasten harteille, ihan kirjaimellisesti. Onneksi aasit sentään pystyvät hoitamaan osan tästä velvollisuudesta. Miten sitkeitä täkäläiset ihmiset ovatkaan omissa arkisissa askareissaan!
Eevan ja Päivin blogi 15.5.2008 Lehdistökatsaus Afganistanin tilanteeseen
	Daily Outlook Afghanistan (The Leading Independent Newspaper) sanoo olevansa maansa johtava riippumaton sanomalehti: Eilinen keskiviikon Daily Outlook Afghanistan kertoo, että asiantuntijoiden mukaan talibanit ovat jo Kabulin porteilla. Liike on esimerkiksi kieltänyt Kabulin läheisen maakunnan asukkailta television katselun islaminvastaisten ohjelmien vuoksi. Lisäksi talibanit ovat estäneet kännyköiden käyttöä sulkemalla alueen kännykkäverkkoja. He ovat myös varoittaneet tyttöjä menemästä kouluun Afganistanin etelä- ja itäosissa.
Helmanin eteläisessä maakunnassa puolestaan 6000 ihmistä on paennut kodeistaan talibaneja vastaan suunnatun massiivisen Nato-iskun pelossa. Hallitus on perustanut pakolaisleirin Helmanin pääkaupungin Laskargahin lähelle. Pakolaiset ovat pyytäneet ruokaa ja humanitaarista apua. Afganistanin presidentti Karzai vaatii maanviljelijöitä lopettamaan unikkojen viljelyn ja siirtymään vehnään. Presidentti on toistellut vaatimustaan jo kolme kuukautta.
Afghanistan Times (Truthful, Factual and Unbiased) esittelee itsensä totuudelliseksi ja ennakkoluulottomaksi sanomalehdeksi:
Tämän päivän Afghanistan Timesin mukaan eteläisesssä Kandaharin maakunnassa väkivalta naisia kohtaan on lisääntynyt. Tämä väkivalta yhdistettynä köyhyyteen ja ikiaikaisiin yhteiskunnan traditioihin ajaa naisia itsemurhaan enenevässä määrin. Vain harvat itsemurhat raportoidaan, koska niistä koituva sosiaalinen stigma on uskonnollisista syistä iso häpeä perheille. Myös muita kuolemantapauksia on paljastunut Kandaharissa. Viikko sitten neljä miestä raiskasi kahdeksanvuotiaan tytön ja lopulta tappoi hänet. Toisessa surmassa anoppi poltti poikansa morsiamen. Pohjoisimmassa Kunduzin maakunnassa taas asemies meni ja ampui ala-asteen naisopettajan. Opetusministeriö vaatii turvallisuusmiehiä turvaamaan opettajien ja oppilaiden koulurauhaa.
Afganistanin Independent Human Rights Commissionin mukaan 80% naisista kokee maassa väkivaltaa. Tilanne on pahin Kandaharin alueella. Tuoreimmat väkivaltaisuudet ovat johtaneet siihen, että 36 terveysasemaa on suljettu ja 85% ihmisistä on käytännössä kaikkien terveyspalveluiden ulottumattomissa. Hyviäkin uutisia kerrotaan. Kabulin pohjoispuolella Kapisan maakunnassa 75 hehtaaria unikon viljelysmaasta on saatu siirrettyä vehnänviljelyn piiriin. Operaation suoritti 600 poliisia ja sotilasta. Afganistan tuottaa yhä 90% maailman heroiinista.

Eevan ja Päivin blogi 12.5.2008 Huivin lisäksi järki päähän!

Lento Delhistä Kabuliin yli lumihuippuisten ja loppua kohden synkeän ruskeiden vuorijonojen kestää vajaat kaksi tuntia. Aamuyön vietto Delhin eläväisellä lentoasemalla oli vienyt voimamme ja nukuimme huivit silmillä suurimman osan matkaa. Me olemme siis minä Eeva Koskinen, Naistoimittajien puheenjohtaja, ja Päivi Nikkilä, hallituksen uusi jäsen. Olemme Afganistanissa hankematkalla selvittämässä konkreettisia mahdollisuuksia järjestää koulutuksellista yhteistyötä Afganistanin naistoimittajien kanssa. Pyynnön tästä esittivät minulle viime syksynä Kabulissa paikalliset naistoimittajat. Kysymykseen ei voinut vastata kuin kyllä, ja onneksi naistoimittajien hallitus ja ulkoministeriö ovat olleet asialla suopeita. Nyt olemme siis Kabulissa. Aurinko paistaa kuin kesäpäivänä Suomessa, vielä ei ole liian kuuma. Kuivaa toki on, joka paikassa leijailee hiekkapölyä. Ruuhkaisen liikenteen seasta auton ikkunoihin koputtavat kerjäläiset, asia johon täällä on totuttava. Hotellin pihalla kukkivat kuitenkin valtavat ruusut ja konekiväärein varustetut tuikeat turvamiehet hiekkasäkkeineen pitävät Kabulin katujen vaarat loitolla.

Jo samana päivänä tapaamme paikallisen sisarjärjestömme puheenjohtajan Shafiqa Habibin. Shafiqa on kokenut journalisti, jonka koko Afganistan tuntee. Hän on selvinnyt kaikkien maansa myllerrysten läpi tyynenä, viisaana naistoimittajana, joka tietää, että naisten asema tässä maassa vaatii paljon kohentamista. Tällä hetkelläkin hänellä on oma televiso-ohjelma naisten asioista, jota tuotetaan hänen omissa studiotiloissaan.
Shafiqan toimistossa tapaamme maan naistenasioiden ministeriön MOWA:n toimittaja Soma Kawofin, joka järjestää meille seuraavaksi aamuksi tapaamisen apulaisministeri, professori Sayeda Mojgan Mostafavin kanssa. Myös apulaisministeri on taustaltaan toimittaja, joten naistoimittajien haastavista koulutustarpeista on hänen kanssaan helppo keskustella. - Tällaiselle koulutushankkeelle on valtava tilaus, naistoimittajien koulutustaso on puutteellinen ja olemme erittäin valmiita yhteistyöhön suomalaisten naistoimittajien kanssa, vakuuttaa apulaisministeri. Kuvassa vasemmalla Afganistanin naistoimittajien vahva nainen Shafiqa Habibi, sitten Paivi vieressään apulaisministeri, professori Sayeda Mojgan Mostafi ja Eeva.
	Myöhemmin neuvottelemme myös miesten, ministeriön tiedotusosaston johtajan Mohram Hussain ja mediavastaava Waliullah Misbahin kanssa monista hankkeen käytännön kysymyksistä. Esimerkiksi miten naistoimittajat maakunnista pääsisivät osallistumaan koulutukseen, joka erityisesti heille olisi tarpeen.
Käytännön haastavia kysymyksiä on paljon, heikko turvallisuustilanne on yksi oleellinen ongelma. Mutta tarve saada naistoimittajat mukaan rakentamaan demokraattista ja toimivaa yhteiskuntaa kestävälle pohjalle on ilmeinen. Meitä selvästi tarvitaan. Ja täällä kyllä pärjää suomalaisella sisulla ja maalaisjärjellä.	Naisministerion mediatoimiston herrat toivovat suomalaisilta koulutusapua myos aluetoimistojen tiedotusvastaaville.Nama virat ovat aivan uusia ja tulevat olemaan tarkeita paikkoja koko maan kattavassa toiminnassa myos meidan hankkeen kannalta.