ENSIMM[INEN RUNO Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi l{hte{ni laulamahan, saa'ani sanelemahan, sukuvirtt{ suoltamahan, lajivirtt{ laulamahan. Sanat suussani sulavat, puhe'et putoelevat, kielelleni kerki{v{t, hampahilleni hajoovat. Veli kulta, veikkoseni, kaunis kasvinkumppalini! L{he nyt kanssa laulamahan, saa kera sanelemahan yhtehen yhytty{mme, kahta'alta k{yty{mme! Harvoin yhtehen yhymme, saamme toinen toisihimme n{ill{ raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla. Ly|k{mme k{si k{tehen, sormet sormien lomahan, lauloaksemme hyvi{, parahia pannaksemme, kuulla noien kultaisien, tiet{ mielitehtoisien, nuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa: noita saamia sanoja, virsi{ viritt{mi{ vy|lt{ vanhan V{in{m|isen, alta ahjon Ilmarisen, p{{st{ kalvan Kaukomielen, Joukahaisen jousen tiest{, Pohjan peltojen perilt{, Kalevalan kankahilta. Niit' ennen isoni lauloi kirvesvartta vuollessansa; niit{ {itini opetti v{{tess{ns{ v{rttin{t{, minun lasna lattialla eess{ polven py|riess{, maitopartana pahaisna, piim{suuna pikkaraisna. Sampo ei puuttunut sanoja eik{ Louhi luottehia: vanheni sanoihin sampo, katoi Louhi luottehisin, virsihin Vipunen kuoli, Lemmink{inen leikkil|ihin. Viel' on muitaki sanoja, ongelmoita oppimia: tieohesta tempomia, kanervoista katkomia, risukoista riipomia, vesoista vetelemi{, p{{st{ hein{n hieromia, raitiolta ratkomia, paimenessa k{yess{ni, lasna karjanlaitumilla, metisill{ m{tt{hill{, kultaisilla kunnahilla, mustan Muurikin j{less{, Kimmon kirjavan keralla. Vilu mulle virtt{ virkkoi, sae saatteli runoja. Virtt{ toista tuulet toivat, meren aaltoset ajoivat. Linnut liitteli sanoja, puien latvat lausehia. Ne min{ ker{lle k{{rin, sovittelin sommelolle. Ker{n pistin kelkkahani, sommelon rekoseheni; ve'in kelkalla kotihin, rekosella riihen luoksi; panin aitan parven p{{h{n vaskisehen vakkasehen. Viikon on virteni vilussa, kauan kaihossa sijaisnut. Ve{nk| vilusta virret, lapan laulut pakkasesta, tuon tupahan vakkaseni, rasian rahin nen{h{n, alle kuulun kurkihirren, alle kaunihin katoksen, aukaisen sanaisen arkun, virsilippahan virit{n, kerittelen p{{n ker{lt{, suorin solmun sommelolta? Niin laulan hyv{nki virren, kaunihinki kalkuttelen ruoalta rukihiselta, oluelta ohraiselta. Kun ei tuotane olutta, tarittane taarivett{, laulan suulta laihemmalta, vetoselta vierettelen t{m{n iltamme iloksi, p{iv{n kuulun kunniaksi, vaiko huomenen huviksi, uuen aamun alkeheksi. Noin kuulin saneltavaksi, tiesin virtt{ teht{v{ksi: yksin meill{ y|t tulevat, yksin p{iv{t valkeavat; yksin syntyi V{in{m|inen, ilmestyi ikirunoja kapehesta kantajasta, Ilmattaresta emosta. Olipa impi, ilman tytt|, kave luonnotar korea. Piti viikoista pyhyytt{, i{n kaiken impeytt{ ilman pitkill{ pihoilla, tasaisilla tanterilla. Ik{vystyi aikojansa, ouostui el{m{t{ns{, aina yksin ollessansa, impen{ el{ess{ns{ ilman pitkill{ pihoilla, avaroilla autioilla. Jop' on astuiksen alemma, laskeusi lainehille, meren selv{lle sel{lle, ulapalle aukealle. Tuli suuri tuulen puuska, i{st{ vihainen ilma; meren kuohuille kohotti, lainehille laikahutti. Tuuli neitt{ tuuitteli, aalto impe{ ajeli ymp{ri sel{n sinisen, lakkip{ien lainehien: tuuli tuuli kohtuiseksi, meri paksuksi panevi. Kantoi kohtua kovoa, vatsant{ytt{ vaikeata vuotta seitsem{n satoa, yheks{n yr|n ike{; eik{ synny syntyminen, luovu luomatoin siki|. Vieri impi veen emona. Uipi i{t, uipi l{nnet, uipi luotehet, etel{t, uipi kaikki ilman rannat tuskissa tulisen synnyn, vatsanvaivoissa kovissa; eik{ synny syntyminen, luovu luomatoin siki|. Itke{ hyryttelevi; sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi poloinen, p{ivi{ni, lapsi kurja, kulkuani! Jo olen joutunut johonki: i{kseni ilman alle, tuulen tuuiteltavaksi, aaltojen ajeltavaksi n{ill{ v{ljill{ vesill{, lake'illa lainehilla! "Parempi olisi ollut ilman impen{ ele{, kuin on nyt t{t{ nyky{ vier{hell{ veen emona: vilu t{{ll' on ollakseni, vaiva v{rj{tell{kseni, aalloissa asuakseni, veess{ vieriell{kseni. "Oi Ukko, ylijumala, ilman kaiken kannattaja! Tule t{nne tarvittaissa, k{y t{nne kutsuttaessa! P{{st{ piika pintehest{, vaimo vatsanv{{ntehest{! K{y pian, v{lehen jou'u, v{lehemmin tarvitahan!" Kului aikoa v{h{isen, pirahteli pikkaraisen. Tuli sotka, suora lintu; lente{ lekuttelevi etsien pes{n sijoa, asuinmaata arvaellen. Lenti i{t, lenti l{nnet, lenti luotehet, etel{t. Ei l|y{ tiloa tuota, paikkoa pahintakana, kuhun laatisi pes{ns{, ottaisi olosijansa. Liitelevi, laatelevi; arvelee, ajattelevi: "Teenk| tuulehen tupani, aalloillen asuinsijani? Tuuli kaatavi tupasen, aalto vie asuinsijani." Niin silloin ve'en emonen, veen emonen, ilman impi, nosti polvea merest{, lapaluuta lainehesta sotkalle pes{n sijaksi, asuinmaaksi armahaksi. Tuo sotka, sorea lintu, liiteleikse, laateleikse. Keksi polven veen emosen sinerv{isell{ sel{ll{; luuli hein{m{tt{h{ksi, tuoreheksi turpeheksi. Lentelevi, liitelevi, p{{h{n polven laskeuvi. Siihen laativi pes{ns{, muni kultaiset munansa: kuusi kultaista munoa, rautamunan seitsem{nnen. Alkoi hautoa munia, p{{t{ polven l{mmitell{. Hautoi p{iv{n, hautoi toisen, hautoi kohta kolmannenki. Jopa tuosta veen emonen, veen emonen, ilman impi, tuntevi tulistuvaksi, hipi{ns{ hiiltyv{ksi; luuli polvensa palavan, kaikki suonensa sulavan. Vavahutti polveansa, j{rkytti j{seni{ns{: munat vier{hti vetehen, meren aaltohon ajaikse; karskahti munat muruiksi, katkieli kappaleiksi. Ei munat mutahan joua, siepalehet veen sekahan. Muuttuivat murut hyviksi, kappalehet kaunoisiksi: munasen alainen puoli alaiseksi maaem{ksi, munasen yl{inen puoli yl{iseksi taivahaksi; yl{puoli ruskeaista p{iv|seksi paistamahan, yl{puoli valkeaista, se kuuksi kumottamahan; mi munassa kirjavaista, ne t{hiksi taivahalle, mi munassa mustukaista, nep{ ilman pilvil|iksi. Ajat eellehen menev{t, vuoet tuota tuonnemmaksi uuen p{iv{n paistaessa, uuen kuun kumottaessa. Aina uipi veen emonen, veen emonen, ilman impi, noilla vienoilla vesill{, utuisilla lainehilla, eess{ns{ vesi vetel{, takanansa taivas selv{. Jo vuonna yheks{nten{, kymmenenten{ kes{n{ nosti p{{t{ns{ merest{, kohottavi kokkoansa. Alkoi luoa luomiansa, saautella saamiansa selv{ll{ meren sel{ll{, ulapalla aukealla. Kussa k{tt{ k{{nn{hytti, siihen niemet siivoeli; kussa pohjasi jalalla, kalahauat kaivaeli; kussa ilman kuplistihe, siihen sy|verit syventi. Kylin maahan k{{ntelihe: siihen sai sile{t rannat; jaloin maahan k{{ntelihe: siihen loi lohiapajat; p{'in p{{tyi maata vasten: siihen laitteli lahelmat. Ui siit{ ulomma maasta, seisattelihe sel{lle: luopi luotoja merehen, kasvatti salakaria laivan laskemasijaksi, merimiesten p{{n menoksi. Jo oli saaret siivottuna, luotu luotoset merehen, ilman pielet pistettyn{, maat ja manteret sanottu, kirjattu kivihin kirjat, veetty viivat kallioihin. Viel' ei synny V{in{m|inen, ilmau ikirunoja. Vaka vanha V{in{m|inen kulki {itins{ kohussa kolmekymment{ kese{, yhen verran talviaki, noilla vienoilla vesill{, utuisilla lainehilla. Arvelee, ajattelevi, miten olla, kuin ele{ pime{ss{ piilossansa, asunnossa ahtahassa, kuss' ei konsa kuuta n{hnyt eik{ p{ive{ havainnut. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Kuu, kerit{, p{ivyt, p{{st{, otava, yh{ opeta miest{ ouoilta ovilta, ver{jilt{ vierahilta, n{ilt{ pienilt{ pesilt{, asunnoilta ahtahilta! Saata maalle matkamiest{, ilmoillen inehmon lasta, kuuta taivon katsomahan, p{ive{ ihoamahan, otavaista oppimahan, t{hti{ t{hy{m{h{n!" Kun ei kuu keritt{nynn{ eik{ p{ivyt p{{st{nynn{, ouosteli aikojansa, tuskastui el{m{t{ns{: liikahutti linnan portin sormella nimett|m{ll{, lukon luisen luikahutti vasemmalla varpahalla; tuli kynsin kynnykselt{, polvin porstuan ovelta. Siit{ suistui suin merehen, k{sin k{{ntyi lainehesen; j{{pi mies meren varahan, uros aaltojen sekahan. Virui siell{ viisi vuotta, sek{ viisi jotta kuusi, vuotta seitsem{n, kaheksan. Seisottui sel{lle viimein, niemelle nimett|m{lle, manterelle puuttomalle. Polvin maasta ponnistihe, k{sivarsin k{{nn{ltihe. Nousi kuuta katsomahan, p{ive{ ihoamahan, otavaista oppimahan, t{hti{ t{hy{m{h{n. Se oli synty V{in{m|isen, rotu rohkean runojan kapehesta kantajasta, Ilmattaresta emosta. TOINEN RUNO Nousi siit{ V{in{m|inen jalan kahen kankahalle saarehen sel{llisehen, manterehen puuttomahan. Viipyi siit{ vuotta monta, aina eellehen eleli saaressa sanattomassa, manteressa puuttomassa. Arvelee, ajattelevi, pitkin p{{t{ns{ pit{vi: kenp{ maita kylv{m{h{n, toukoja tihitt{m{h{n? Pellervoinen, pellon poika, Sampsa poika pikkarainen, sep' on maita kylv{m{h{n, toukoja tihitt{m{h{n! Kylvi maita kyyh{tteli, kylvi maita, kylvi soita, kylvi auhtoja ahoja, panettavi paasikoita. M{et kylvi m{nnik|iksi, kummut kylvi kuusikoiksi, kankahat kanervikoiksi, notkot nuoriksi vesoiksi. Noromaille koivut kylvi, lep{t maille leyhke'ille, tuomet kylvi tuorehille, raiat maille raikkahille, pihlajat pyhille maille, pajut maille paisuville, katajat karuille maille, tammet virran vieremille. L{ksi puut ylenem{h{n, vesat nuoret nousemahan. Kasvoi kuuset kukkalatvat, lautui lakkap{{t pet{j{t. Nousi koivupuut noroilla, lep{t mailla leyhke'ill{, tuomet mailla tuorehilla, katajat karuilla mailla, katajahan kaunis marja, tuomehen hyv{ he'elm{. Vaka vanha V{in{m|inen k{vi tuota katsomahan Sampsan siemenen aloa, Pellervoisen kylv{mi{. N{ki puut ylenneheksi, vesat nuoret nousneheksi; yks' on tammi taimimatta, juurtumatta puu Jumalan. Heitti herjan valloillensa, olevillen onnillensa; vuotti viel{ y|t{ kolme, saman verran p{ivi{ki. K{vi siit{ katsomahan viikon p{{st{ viimeist{ki: ei ole tammi kasvanunna, juurtununna puu Jumalan. Niin n{kevi nelj{ neitt{, viisi veen on morsianta. Ne oli nurmen niit{nn{ss{, kastekorren katkonnassa nen{ss{ utuisen niemen, p{{ss{ saaren terhenisen; mink' on niitti, sen haravoi, kaikki karhille veteli. Tulipa merest{ Tursas, uros aalloista yleni. Tunki hein{set tulehen, ilmivalkean v{kehen; ne kaikki poroksi poltti, kypeniksi kyyetteli. Tuli tuhkia l{j{nen, koko kuivia poroja. Saip' on siihen lemmen lehti, lemmen lehti, tammen terho, josta kasvoi kaunis taimi, yleni vihanta virpi; nousi maasta mansikkaisna, kasvoi kaksihaarukkaisna. Ojenteli oksiansa, levitteli lehvi{ns{. Latva t{ytti taivahalle, lehv{t ilmoille levisi: pi{tti pilvet juoksemasta, hattarat hasertamasta, p{iv{n peitti paistamasta, kuuhuen kumottamasta. Silloin vanha V{in{m|inen arvelee, ajattelevi: oisko tammen taittajata, puun sorean sortajata? Ik{v{ inehmon olla, kamala kalojen uia ilman p{iv{n paistamatta, kuuhuen kumottamatta. Ei ole sit{ urosta eik{ miest{ urheata, joka taisi tammen kaata, satalatvan langettoa. Siit{ vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "Kave {iti, kantajani, luonnotar, ylent{j{ni! Laitapa ve'en v{ke{ veess{ on v{ke{ paljo t{m{ tammi taittamahan, puu paha h{vitt{m{h{n eest{ p{iv{n paistavaisen, tielt{ kuun kumottavaisen!" Nousipa merest{ miesi, uros aallosta yleni. Ei tuo ollut suuren suuri eik{ aivan pienen pieni: miehen peukalon pituinen, vaimon vaaksan korkeuinen. Vaski- oli hattu hartioilla, vaskisaappahat jalassa, vaskikintahat k{ess{, vaskikirjat kintahissa, vaskivy|hyt vy|lle vy|tty, vaskikirves vy|n takana: varsi peukalon pituinen, ter{ kynnen korkeuinen. Vaka vanha V{in{m|inen arvelee, ajattelevi: on miesi n{kemi{ns{, uros silm{nluontiansa, pystyn peukalon pituinen, h{r{n kynnen korkunainen! Siit{ tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Mi sin{ olet miehi{si, ku, kurja, urohiasi? V{h{n kuollutta parempi, katonutta kaunihimpi!" Sanoi pikku mies merest{, uros aallon vastaeli: "Olen mie mokoma miesi, uros pieni, veen v{ke{. Tulin tammen taittamahan, puun murskan murentamahan." Vaka vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "Ei liene sinua luotu, eip{ luotu eik{ suotu ison tammen taittajaksi, puun kamalan kaatajaksi." Sai toki sanoneheksi; katsahtavi viel{ kerran: n{ki miehen muuttunehen, uuistunehen urohon! Jalka maassa teutaroivi, p{{hyt pilvi{ pit{vi; parta on eess{ polven p{{ll{, hivus kannoilla takana; sylt{ oli silmien v{litse, sylt{ housut lahkehesta, puoltatoista polven p{{st{, kahta kaation rajasta. Hivelevi kirvest{ns{, tahkaisi tasatere{ kuutehen kovasimehen, seitsem{h{n sieran p{{h{n. Astua lykyttelevi, k{y{ kulleroittelevi lave'illa lahkehilla, leve'ill{ liehuimilla. Astui kerran keikahutti hienoiselle hietikolle, astui toisen torkahutti maalle maksankarvaiselle, kolmannenki koikahutti juurelle tulisen tammen. Iski puuta kirvehell{, tarpaisi tasater{ll{. Iski kerran, iski toisen, kohta kolmannen yritti; tuli tuiski kirvehest{, panu tammesta pakeni: tahtoi tammi kallistua, lysmy{ rutimoraita. Niin kerralla kolmannella jopa taisi tammen kaata, ruhtoa rutimoraian, satalatvan lasketella. Tyven ty|nnytti it{h{n, latvan laski luotehesen, lehv{t suurehen suvehen, oksat puolin pohjosehen. Kenp{ siit{ oksan otti, se otti ikuisen onnen; kenp{ siit{ latvan taittoi, se taittoi ikuisen taian; kenp{ lehv{n leikkaeli, se leikkoi ikuisen lemmen. Mi oli lastuja pirannut, p{l{hellyt p{lk{reit{ selv{lle meren sel{lle, lake'ille lainehille, noita tuuli tuuitteli, meren l{ikk{ l{ikytteli venosina veen sel{ll{, laivasina lainehilla. Kantoi tuuli Pohjolahan. Pohjan piika pikkarainen huntujahan huuhtelevi, virutteli vaattehia rannalla vesikivell{ pitk{n niemyen nen{ss{. N{ki lastun lainehilla; tuon kokosi konttihinsa, kantoi kontilla kotihin, pitk{kielell{ piha'an, teh{ noian nuoliansa, ampujan asehiansa. Kun oli tammi taittununna, kaatununna puu katala, p{{si p{iv{t paistamahan, p{{si kuut kumottamahan, pilvet pitkin juoksemahan, taivon kaaret kaartamahan nen{h{n utuisen niemen, p{{h{n saaren terhenisen. Siit' alkoi salot silota, mets{t mielin kasvaella, lehtipuuhun, ruohomaahan, linnut puuhun laulamahan, rastahat iloitsemahan, k{ki p{{ll{ kukkumahan. Kasvoi maahan marjanvarret, kukat kultaiset keolle; ruohot kasvoi kaikenlaiset, monenmuotoiset sikesi. Ohra on yksin nousematta, touko kallis kasvamatta. Siit{ vanha V{in{m|inen astuvi, ajattelevi rannalla sel{n sinisen, ve'en vankan vieremill{. L|yti kuusia jyvi{, seitsemi{ siemeni{ rannalta merelliselt{, hienoiselta hietik|lt{; k{tki n{{'{n nahkasehen, koipehen kes{oravan. L{ksi maata kylv{m{h{n, siement{ sirottamahan vierehen Kalevan kaivon, Osmon pellon penkerehen. Tirskuipa tiainen puusta: "Eip{ nouse Osmon ohra, ei kasva Kalevan kaura ilman maan alistamatta, ilman kasken kaatamatta, tuon tulella polttamatta." Vaka vanha V{in{m|inen teetti kirvehen ter{v{n. Siit{ kaatoi kasken suuren, mahottoman maan alisti. Kaikki sorti puut soreat; yhen j{tti koivahaisen lintujen leposijaksi, k{k|sen kukuntapuuksi. Lenti kokko halki taivon, lintunen ylitse ilman. Tuli tuota katsomahan: "Miksip{ on tuo j{tetty koivahainen kaatamatta, puu sorea sortamatta?" Sanoi vanha V{in{m|inen: "Siksip{ on tuo j{tetty: lintujen lepe{miksi, kokon ilman istumiksi." Sanoi kokko, ilman lintu: "Hyvinp{ sin{ki laait: heitit koivun kasvamahan, puun sorean seisomahan linnuille lepe{miksi, itselleni istumiksi." Tulta iski ilman lintu, valahutti valkeaista. Pohjaistuuli kasken poltti, koillinen kovin porotti: poltti kaikki puut poroksi, kypeniksi kyyetteli. Siit{ vanha V{in{m|inen otti kuusia jyvi{, seitsemi{ siemeni{ yhen n{{'{n nahkasesta, koivesta kes{oravan, kes{k{rp{n k{mmenest{. L{ksi maata kylv{m{h{n, siement{ sirottamahan. Itse tuon sanoiksi virkki: "Min{ kylv{n kyyh{ttelen Luojan sormien lomitse, k{en kautta kaikkivallan t{lle maalle kasvavalle, ahollen ylenev{lle. "Akka manteren-alainen, mannun eukko, maan em{nt{! Pane nyt turve tunkemahan, maa v{kev{ v{{nt{m{h{n! Eip' on maa v{ke{ puutu sin{ ilmoisna ik{n{, kun lie armo antajista, lupa luonnon tytt{rist{. "Nouse, maa, makoamasta, Luojan nurmi, nukkumasta! Pane korret korttumahan sek{ varret varttumahan! Tuhansin neni{ nosta, saoin haaroja hajota kynn|st{ni, kylv|st{ni, varsin vaivani n{|st{! "Oi Ukko, ylijumala tahi taatto taivahinen, vallan pilviss{ pit{j{, hattarojen hallitsija! Pi{ pilviss{ ker{j{t, sekehiss{ neuvot selv{t! I{t{ i{st{ pilvi, nosta lonka luotehesta, toiset l{nnest{ l{het{, etel{st{ enn{ttele! Vihmo vett{ taivosesta, mett{ pilvist{ pirota orahille nouseville, touoille tohiseville!" Tuo Ukko, ylijumala, taatto taivon valtiainen, piti pilviss{ ker{j{t, sekehiss{ neuvot selv{t. I{tti i{st{ pilven, nosti longan luotehesta, toisen l{nnest{ l{hetti, etel{st{ enn{tteli; syrjin yhtehen sys{si, lomituksin loukahutti. Vihmoi vett{ taivosesta, mett{ pilvist{ pirotti orahille kasvaville, touoille tohiseville. Nousipa oras okinen, kannonkarvainen yleni maasta pellon pehme{st{, V{in{m|isen raatamasta. Jopa tuosta toisna p{{n{, kahen, kolmen y|n per{st{, viikon p{{st{ viimeist{ki vaka vanha V{in{m|inen k{vi tuota katsomahan kynt|{ns{, kylv|{ns{, varsin vaivansa n{k|{: kasvoi ohra mielt{ my|ten, t{hk{t kuuella taholla, korret kolmisolmuisena. Siin{ vanha V{in{m|inen katseleikse, k{{nteleikse. Niin tuli kev{tk{k|nen, n{ki koivun kasvavaksi: "Miksip{ on tuo j{tetty koivahainen kaatamatta?" Sanoi vanha V{in{m|inen: "Siksip{ on tuo j{tetty koivahainen kasvamahan: sinulle kukuntapuuksi. Siin{ kukkuos, k{k|nen, helkyttele, hietarinta, hoiloa, hopearinta, tinarinta, riukuttele! Kuku illoin, kuku aamuin, kerran keskip{iv{ll{ki, ihanoiksi ilmojani, mieluisiksi metsi{ni, rahaisiksi rantojani, viljaisiksi vieri{ni!" KOLMAS RUNO Vaka vanha V{in{m|inen elelevi aikojansa noilla V{in|l{n ahoilla, Kalevalan kankahilla. Laulelevi virsi{ns{, laulelevi, taitelevi. Lauloi p{iv{t p{{ksytysten, yhytysten y|t saneli muinaisia muisteloita, noita syntyj{ syvi{, joit' ei laula kaikki lapset, ymm{rr{ yhet urohot t{ll{ inhalla i{ll{, katovalla kannikalla. Kauas kuuluvi sanoma, ulos viestit vier{ht{v{t V{in{m|isen laulannasta, urohon osoannasta. Viestit vier{hti suvehen, sai sanomat Pohjolahan. Olipa nuori Joukahainen, laiha poika lappalainen. Se k{vi kyl{ss{ kerran; kuuli kummia sanoja, lauluja laeltavaksi, parempia pantavaksi noilla V{in|l{n ahoilla, Kalevalan kankahilla, kuin mit{ itseki tiesi, oli oppinut isolta. Tuo tuosta kovin pahastui, kaiken aikansa kaehti V{in{m|ist{ laulajaksi paremmaksi itse{ns{. Jo tuli emonsa luoksi, luoksi valtavanhempansa. L{hte{ksens{ k{kesi, tullaksensa toivotteli noille V{in|l{n tuville kera V{in|n voitteloille. Iso kielti poikoansa, iso kielti, emo ep{si l{htem{st{ V{in|l{h{n kera V{in|n voitteloille: "Siell{ silma lauletahan, lauletahan, lausitahan suin lumehen, p{in vitihin, kourin ilmahan kovahan, k{sin k{{ntym{tt|m{ksi, jaloin liikkumattomaksi." Sanoi nuori Joukahainen: "Hyv{p{ isoni tieto, emoni sit{i parempi, oma tietoni ylinn{. Jos tahon tasalle panna, miesten verroille vet{it{, itse laulan laulajani, sanelen sanelijani: laulan laulajan parahan pahimmaksi laulajaksi, jalkahan kiviset keng{t, puksut puiset lantehille, kiviriipan rinnan p{{lle, kiviharkon hartioille, kivihintahat k{tehen, p{{h{n paatisen kyp{r{n." Siit{ l{ksi, ei totellut. Otti ruunansa omansa, jonka turpa tulta iski, s{keni{ s{{rivarret; valjasti tulisen ruunan korjan kultaisen etehen. Itse istuvi rekehen, kohennaikse korjahansa, iski virkkua vitsalla, heitti helmiruoskasella. L{ksi virkku vierem{h{n, hevonen helett{m{h{n. Ajoa suhuttelevi. Ajoi p{iv{n, ajoi toisen, ajoi kohta kolmannenki. Jo p{iv{n{ kolmantena p{{tyi V{in|l{n ahoille, Kalevalan kankahille. Vaka vanha V{in{m|inen, tiet{j{ i{n-ikuinen, oli teittens{ ajaja, matkojensa mittelij{ noilla V{in|l{n ahoilla, Kalevalan kankahilla. Tuli nuori Joukahainen, ajoi tiell{ vastatusten: tarttui aisa aisan p{{h{n, rahe rahkehen takistui, l{nget puuttui l{nkil|ihin, vemmel vempelen nen{h{n. Siit{ siin{ seisotahan, seisotahan, mietit{h{n... vesi vuoti vempelest{, usva aisoista usisi. Kysyi vanha V{in{m|inen: "Kuit' olet sin{ sukua, kun tulit tuhmasti etehen, vastahan varattomasti? S{ret l{nget l{nk{puiset, vesapuiset vempelehet, korjani pilastehiksi, r{m{ksi re'en retukan!" Silloin nuori Joukahainen sanan virkkoi, noin nimesi: "Mie olen nuori Joukahainen. Vaan sano oma sukusi: kuit' olet sin{ sukua, kuta, kurja, joukkioa?" Vaka vanha V{in{m|inen jo tuossa nimittelihe. Sai siit{ sanoneheksi: "Kun liet nuori Joukahainen, ve{ite syrj{h{n v{h{isen! Sie olet nuorempi minua." Silloin nuori Joukahainen sanan virkkoi, noin nimesi: "V{h{ on miehen nuoruuesta, nuoruuesta, vanhuuesta! Kumpi on tieolta parempi, muistannalta mahtavampi, sep' on tiell{ seisokahan, toinen tielt{ siirtyk{h{n. Lienet vanha V{in{m|inen, laulaja i{n-ikuinen, ruvetkamme laulamahan, saakamme sanelemahan, mies on miest{ oppimahan, toinen toista voittamahan!" Vaka vanha V{in{m|inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Mit{p{ minusta onpi laulajaksi, taitajaksi! Ain' olen aikani elellyt n{ill{ yksill{ ahoilla, kotipellon pientarilla kuunnellut kotik{ke{. Vaan kuitenki kaikitenki sano korvin kuullakseni: mit{ sie enint{ tie{t, yli muien ymm{rtelet?" Sanoi nuori Joukahainen: "Tie{np{ min{ jotaki! Sen on tie{n selv{llehen, tajuelen tarkoillehen: repp{n{ on liki lakea, liki lieska kiukoata. "Hyv{ on hylkehen ele{, ve'en koiran viehkuroia: luotansa lohia sy|pi, sivultansa siikasia. "Siiall' on sile{t pellot, lohella laki tasainen. Hauki hallalla kutevi, kuolasuu kovalla s{{ll{. Ahven arka, kyrmyniska sykysyt syvill{ uipi, kes{t kuivilla kutevi, rantasilla rapsehtivi. "Kun ei tuosta kyllin liene, viel{ tie{n muunki tieon, arvoan yhen asian: pohjola porolla kynti, etel{ em{hevolla, takalappi tarvahalla. Tie{n puut Pisan m{ell{, hongat Hornan kalliolla: pitk{t on puut Pisan m{ell{, hongat Hornan kalliolla. "Kolme on koskea kovoa, kolme j{rve{ jaloa, kolme vuorta korkeata t{m{n ilman kannen alla: H{mehess' on H{ll{py|r{, Kaatrakoski Karjalassa; ei ole Vuoksen voittanutta, yli k{ynytt{ Imatran." Sanoi vanha V{in{m|inen: "Lapsen tieto, naisen muisti, ei ole partasuun urohon eik{ miehen naisekkahan! Sano syntyj{ syvi{, asioita ainoisia!" Se on nuori Joukahainen sanan virkkoi, noin nimesi: "Tie{n m{ tiaisen synnyn, tie{n linnuksi tiaisen, kyyn viher{n k{{rmeheksi, kiiskisen ve'en kalaksi. Rauan tie{n raukeaksi, mustan mullan muikeaksi, varin veen on vaikeaksi, tulen polttaman pahaksi. "Vesi on vanhin voitehista, kosken kuohu katsehista, itse Luoja loitsijoista, Jumala parantajista. "Vuoresta on vetosen synty, tulen synty taivosesta, alku rauan ruostehesta, vasken kanta kalliosta. "M{t{s on m{rk{ maita vanhin, paju puita ensimm{inen, hongan juuri huonehia, paatonen patarania." Vaka vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "Muistatko mit{ enemmin, vain jo loppuivat lorusi?" Sanoi nuori Joukahainen: "Muistan viel{ki v{h{isen! Muistanpa ajan mokoman, kun olin merta kynt{m{ss{, meren kolkot kuokkimassa, kalahauat kaivamassa, sy{nveet syvent{m{ss{, lampiveet on laskemassa, m{et myller|itt{m{ss{, louhet luomassa kokohon. "Viel' olin miesn{ kuuentena, seitsem{nten{ urosna t{t{ maata saataessa, ilmoa suettaessa, ilman pielt{ pist{m{ss{, taivon kaarta kantamassa, kuuhutta kulettamassa, aurinkoa auttamassa, otavaa ojentamassa, taivoa t{hitt{m{ss{." Sanoi vanha V{in{m|inen: "Sen varsin valehtelitki! Ei sinua silloin n{hty, kun on merta kynnettihin, meren kolkot kuokittihin, kalahauat kaivettihin, sy{nveet syvennettihin, lampiveet on laskettihin, m{et myller|itettihin, louhet luotihin kokohon. "Eik{ lie sinua n{hty, ei lie n{hty eik{ kuultu t{t{ maata saataessa, ilmoa suettaessa, ilman pielt{ pistett{iss{, taivon kaarta kannettaissa, kuuhutta kuletettaissa, aurinkoa autettaissa, otavaa ojennettaissa, taivoa t{hitett{iss{." Se on nuori Joukahainen tuosta tuon sanoiksi virkki: "Kun ei lie minulla mielt{, kysyn mielt{ miekaltani. Oi on vanha V{in{m|inen, laulaja laveasuinen! L{he miekan mittel|h|n, k{yp{ kalvan katselohon!" Sanoi vanha V{in{m|inen: "En noita pahoin pel{nne miekkojasi, mieli{si, tuuriasi, tuumiasi. Vaan kuitenki kaikitenki l{he en miekan mittel|h|n sinun kanssasi, katala, kerallasi, kehno raukka." Siin{ nuori Joukahainen murti suuta, v{{nti p{{t{, murti mustoa haventa. Itse tuon sanoiksi virkki: "Ken ei k{y miekan mittel|h|n, l{he ei kalvan katselohon, sen min{ siaksi laulan, alak{rs{ksi asetan. Panen semmoiset urohot sen sik{li, tuon t{k{li, sorran sontatunkiohon, l{{v{n nurkkahan nutistan." Siit{ suuttui V{in{m|inen, siit{ suuttui ja h{pesi. Itse loihe laulamahan, sai itse sanelemahan: ei ole laulut lasten laulut, lasten laulut, naisten naurut, ne on partasuun urohon, joit' ei laula kaikki lapset eik{ pojat puoletkana, kolmannetkana kosijat t{ll{ inhalla i{ll{, katovalla kannikalla. Lauloi vanha V{in{m|inen: j{rvet l{ikkyi, maa j{risi, vuoret vaskiset vapisi, paaet vahvat paukahteli, kalliot kaheksi lenti, kivet rannoilla rakoili. Lauloi nuoren Joukahaisen: vesat lauloi vempelehen, pajupehkon l{nkil|ihin, raiat rahkehen nen{h{n. Lauloi korjan kultalaian: lauloi lampihin haoiksi; lauloi ruoskan helmiletkun meren rantaruokosiksi; lauloi laukkip{{n hevosen kosken rannalle kiviksi. Lauloi miekan kultakahvan salamoiksi taivahalle, siit{ jousen kirjavarren kaariksi vesien p{{lle, siit{ nuolensa sulitut havukoiksi kiit{viksi, siit{ koiran koukkuleuan, sen on maahan maakiviksi. Lakin lauloi miehen p{{st{ pilven pystyp{{ kokaksi; lauloi kintahat k{est{ umpilammin lumpehiksi, siit{ haljakan sinisen hattaroiksi taivahalle, vy|lt{ ussakan utuisen halki taivahan t{hiksi. Itsen lauloi Joukahaisen: lauloi suohon suoniv|ist{, niittyhyn nivuslihoista, kankahasen kainaloista. Jo nyt nuori Joukahainen jopa tiesi jotta tunsi: tiesi tielle tullehensa, matkallen osannehensa voittelohon, laulelohon kera vanhan V{in{m|isen. Jaksoitteli jalkoansa: eip{ jaksa jalka nousta; toki toistakin yritti: siin' oli kivinen kenk{. Siit{ nuoren Joukahaisen jopa tuskaksi tulevi, l{ylemm{ksi lankeavi. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi on viisas V{in{m|inen, tiet{j{ i{n-ikuinen! Py|rryt{ pyh{t sanasi, per{yt{ lausehesi! P{{st{ t{st{ p{lk{h{st{, t{st{ seikasta selit{! Panenpa parahan makson, annan lunnahat lujimmat." Sanoi vanha V{in{m|inen: "Niin mit{ minullen annat, jos py|rr{n pyh{t sanani, per{yt{n lauseheni, p{{st{n siit{ p{lk{h{st{, siit{ seikasta selit{n?" Sanoi nuori Joukahainen: "Onp' on mulla kaarta kaksi, jousta kaksi kaunokaista; yks' on ly|m{h{n rive{, toinen tarkka ammunnalle. Ota niist{ jompikumpi!" Sanoi vanha V{in{m|inen: "Huoli en, hurja, jousistasi, en, katala, kaaristasi! On noita itsell{niki joka sein{ seisoteltu, joka vaarnanen varottu: miehitt{ mets{ss{ k{yv{t, urohitta ulkot|ill{." Lauloi nuoren Joukahaisen, lauloi siit{ki syvemm{. Sanoi nuori Joukahainen: "Onp' on mulla purtta kaksi, kaksi kaunoista venoa; yks' on kiistassa kepe{, toinen paljo kannattava. Ota niist{ jompikumpi!" Sanoi vanha V{in{m|inen: "Enp' on huoli pursistasi, venehist{si valita! On noita itsell{niki joka tela tempaeltu, joka lahtema laottu, mik{ tuulella tukeva, mik{ vastas{{n menij{." Lauloi nuoren Joukahaisen, lauloi siit{ki syvemm{. Sanoi nuori Joukahainen: "On mulla oritta kaksi, kaksi kaunoista hepoa; yks' on juoksulle jalompi, toinen raisu rahkehille. Ota niist{ jompikumpi!" Sanoi vanha V{in{m|inen: "En huoli hevosiasi, sure en sukkajalkojasi! On noita itsell{niki joka soimi solmieltu, joka tanhua taluttu: vesi selv{ selk{luilla, rasvalampi lautasilla." Lauloi nuoren Joukahaisen, lauloi siit{ki syvemm{. Sanoi nuori Joukahainen: "Oi on vanha V{in{m|inen! Py|rryt{ pyh{t sanasi, per{yt{ lausehesi! Annan kultia kyp{rin, hope'ita huovan t{yen, isoni soasta saamat, taluttamat tappelosta." Sanoi vanha V{in{m|inen: "En huoli hope'itasi, kysy en, kurja, kultiasi! On noita itsell{niki joka aitta ahtaeltu, joka vakkanen varottu: ne on kullat kuun-ikuiset, p{iv{n-polviset hopeat." Lauloi nuoren Joukahaisen, lauloi siit{ki syvemm{. Sanoi nuori Joukahainen: "Oi on vanha V{in{m|inen! P{{st{ t{st{ p{lk{h{st{, t{st{ seikasta selit{! Annan aumani kotoiset, heit{n hietapeltoseni oman p{{ni p{{stimeksi, itseni lunastimeksi." Sanoi vanha V{in{m|inen: "En halaja aumojasi, herj{, hietapeltojasi! On noita itsell{niki, peltoja joka per{ll{, aumoja joka aholla. Omat on paremmat pellot, omat aumat armahammat." Lauloi nuoren Joukahaisen, lauloi ainakin alemma. Siit{ nuori Joukahainen toki viimein tuskastui, kun oli leuan liettehess{, parran paikassa pahassa, suun on suossa, sammalissa, hampahin haon per{ss{. Sanoi nuori Joukahainen: "Oi on viisas V{in{m|inen, tiet{j{ i{n-ikuinen! Laula jo laulusi takaisin, heit{ viel{ heikko henki, laske t{{lt{ pois minua! Virta jo jalkoa vet{vi, hiekka silmi{ hiovi. "Kun py|rr{t pyh{t sanasi, luovuttelet luottehesi, annan Aino siskoseni, lainoan emoni lapsen sulle pirtin pyyhkij{ksi, lattian lakaisijaksi, hulikkojen huuhtojaksi, vaippojen viruttajaksi, kutojaksi kultavaipan, mesileiv{n leipojaksi." Siit{ vanha V{in{m|inen ihastui ikihyv{ksi, kun sai neion Joukahaisen vanhan p{iv{ns{ varaksi. Istuiksen ilokivelle, laulupaaelle paneikse. Lauloi kotvan, lauloi toisen, lauloi kotvan kolmannenki: py|rti pois pyh{t sanansa, perin laski lausehensa. P{{si nuori Joukahainen, p{{si leuan liettehest{, parran paikasta pahasta, hevonen kosken kivest{, reki rannalta haosta, ruoska rannan ruokosesta. Kohoeli korjahansa, reutoihe rekosehensa; l{ksi mielell{ pahalla, sy{mell{ synke{ll{ luoksi armahan emonsa, tyk| valtavanhempansa. Ajoa karittelevi. Ajoi kummasti kotihin: rikki riihe'en rekens{, aisat poikki portahasen. Alkoi {iti arvaella, isonen sanan sanovi: "Suottapa rikoit rekesi, tahallasi aisan taitoit! Mit{p{ kummasti kuletki, tulet tuhmasti kotihin?" Tuossa nuori Joukahainen itke{ vetistelevi alla p{in, pahoilla mielin, kaiken kallella kyp{rin sek{ huulin hyypynyisin, nen{n suulle langennuisen. Emo enn{tti kysy{, vaivan n{hnyt vaaitella: "Mit{ itket, poikueni, nuorna saamani, nureksit, olet huulin hyypynyisin, nen{n suulle langennuisen?" Sanoi nuori Joukahainen: "Oi on maammo, kantajani! Jo on syyt{ syntynynn{, taikoja tapahtununna, syyt{ kyllin itke{ni, taikoja nureksiani! Tuot' itken t{m{n ik{ni, puhki polveni murehin: annoin Aino siskoseni, lupasin emoni lapsen V{in{m|iselle varaksi, laulajalle puolisoksi, turvaksi tutisevalle, suojaksi sopenkululle." Emo kahta k{mment{ns{ hykersi molempiansa; sanan virkkoi, noin nimesi: "El{ itke, poikueni! Ei ole itkett{vi{, suuresti surettavia: tuota toivoin tuon ik{ni, puhki polveni halasin sukuhuni suurta miest{, rotuhuni rohkeata, v{vykseni V{in{m|ist{, laulajata langokseni." Sisar nuoren Joukahaisen itse itkullen apeutui. Itki p{iv{n, itki toisen poikkipuolin portahalla; itki suuresta surusta, apeasta miel'alasta. Sai emo sanelemahan: "Mit{ itket, Ainoseni, kun olet saava suuren sulhon, miehen korkean kotihin ikkunoillen istujaksi, lautsoille lavertajaksi?" Tuon tyt{r sanoiksi virkki: "Oi emoni, kantajani! Itkenp{ min{ jotaki: itken kassan kauneutta, tukan nuoren tuuheutta, hivuksien hienoutta, jos ne pienn{ peitet{h{n, katetahan kasvavana. "Tuotapa ik{ni itken, tuota p{iv{n armautta, suloutta kuun komean, ihanuutta ilman kaiken, jos oisi nuorna j{tt{minen, lapsena unohtaminen veikon veistotanterille, ison ikkunan aloille." Sanovi emo tyt|lle, lausui vanhin lapsellensa: "Mene, huima, huolinesi, ep{kelpo, itkuinesi! Ei ole syyt{ synkisty{, aihetta apeutua. Paistavi Jumalan p{iv{ muuallaki maailmassa, ei isosi ikkunoilla, veikkosi ver{j{n suulla. My|s on marjoja m{ell{, ahomailla mansikoita poimia sinun poloisen ilmassa etemp{n{ki, ei aina ison ahoilla, veikon viertokankahilla." NELJ[S RUNO Tuopa Aino, neito nuori, sisar nuoren Joukahaisen, l{ksi luutoa lehosta, vastaksia varvikosta. Taittoi vastan taatollensa, toisen taittoi maammollensa, kokoeli kolmannenki verev{lle veijollensa. Jo astui kohin kotia, lepikk|{ leuhautti. Tuli vanha V{in{m|inen; n{ki neitosen lehossa, hienohelman heinik|ss{. Sanan virkkoi, noin nimesi: "El{p{ muille, neiti nuori, kuin minulle, neiti nuori, kanna kaulanhelmil|it{, rinnanristi{ rakenna, pane p{{t{ palmikolle, sio silkill{ hivusta!" Neiti tuon sanoiksi virkki: "En sinulle enk{ muille kanna rinnanristil|it{, p{{t{ silkill{ sitaise. Huoli on haahen haljakoista, vehn{n viploista valita; asun kaioissa sovissa, kasvan leiv{n kannikoissa tyk|n{ hyv{n isoni, kanssa armahan emoni." Riisti ristin rinnaltansa, sormukset on sormestansa, helmet kaulasta karisti, punalangat p{{ns{ p{{lt{, j{tti maalle maan hyviksi, lehtohon lehon hyviksi. Meni itkien kotihin, kallotellen kartanolle. Iso istui ikkunalla, kirvesvartta kirjoavi: "Mit{ itket, tytt| raukka, tytt| raukka, neito nuori?" "Onpa syyt{ itke{ni, vaivoja valittoani! Sit{ itken, taattoseni, sit{ itken ja valitan: kirpoi risti rinnaltani, kaune vy|st{ni karisi, rinnalta hopearisti, vaskilangat vy|ni p{{st{." Veljens{ ver{j{n suulla vemmelpuuta veistelevi: "Mit{ itket, sisko raukka, sisko raukka, neito nuori?" "Onpa syyt{ itke{ni, vaivoja valittoani! Sit{ itken, veikko rukka, sit{ itken ja valitan: kirpoi sormus sormestani, helmet kaulasta katosi, kullansormus sormestani, kaulasta hopeahelmet." Sisko sillan korvasella vy|t{ kullaista kutovi: "Mit{ itket, sisko raukka, sisko raukka, neito nuori?" "Onpa syyt{ itkij{ll{, vaivoja vetist{j{ll{! Sit{ itken, sisko rukka, sit{ itken ja valitan: kirpoi kullan kulmiltani, hopeat hivuksiltani, sinisilkit silmilt{ni, punanauhat p{{ni p{{lt{." Emo aitan portahalla kuoretta kokoelevi: "Mit{ itket, tytti raukka, tytt| raukka, neito nuori?" "Oi on maammo, kantajani, oi emo, imett{j{ni! Onp' on syit{ synke'it{, apeita ani pahoja! Sit{ itken, {iti rukka, sit{, maammoni, valitan: l{ksin luutoa lehosta, vastanp{it{ varvikosta. Taitoin vastan taatolleni, toisen taitoin maammolleni, kokoelin kolmannenki verev{lle veijolleni. Aloin astua kotihin; astuinpa l{pi ahosta: Osmoinen orosta virkkoi, Kalevainen kaskesmaalta: 'El{p{ muille, neiti rukka, kuin minulle, neiti rukka, kanna kaulanhelmil|it{, rinnanristi{ rakenna, pane p{{t{ palmikolle, sio silkill{ hivusta!' "Riistin ristin rinnaltani, helmet kaulasta karistin, sinilangat silmilt{ni, punalangat p{{ni p{{lt{, heitin maalle maan hyviksi, lehtohon lehon hyviksi. Itse tuon sanoiksi virkin: 'En sinulle enk{ muille kanna rinnanristi{ni, p{{t{ silkill{ sitaise. Huoli en haahen haljakoista, vehn{n viploista valita; asun kaioissa sovissa, kasvan leiv{n kannikoissa tyk|n{ hyv{n isoni, kanssa armahan emoni.'" Emo tuon sanoiksi virkki, lausui vanhin lapsellensa: "El{ itke, tytt{reni, nuorna saamani, nureksi! Sy| vuosi suloa voita: tulet muita vuolahampi; toinen sy| sianlihoa: tulet muita sirke{mpi; kolmas kuorekokkaroita: tulet muita kaunihimpi. Astu aittahan m{elle aukaise parahin aitta! Siell' on arkku arkun p{{ll{, lipas lippahan lomassa. Aukaise parahin arkku, kansi kirjo kimmahuta: siin' on kuusi kultavy|t{, seitsem{n sinihamoista. Ne on Kuuttaren kutomat, P{iv{tt{ren p{{ttelem{t. "Ennen neinn{ ollessani, impen{ el{ess{ni l{ksin marjahan mets{lle, alle vaaran vaapukkahan. Kuulin Kuuttaren kutovan, P{iv{tt{ren kehre{v{n sinisen salon sivulla, lehon lemmen liepehell{. "Min{ luoksi luontelime, likelle l{hentelime. Aloinpa anella noita, itse virkin ja sanelin: 'Anna, Kuutar, kultiasi, P{iv{t{r, hope'itasi t{lle tyhj{lle tyt|lle, lapsellen anelijalle!' "Antoi Kuutar kultiansa, P{iv{t{r hope'itansa. Min{ kullat kulmilleni, p{{lleni hyv{t hopeat! Tulin kukkana kotihin, ilona ison pihoille. "Kannoin p{iv{n, kannoin toisen. Jo p{iv{n{ kolmantena riisuin kullat kulmiltani, p{{lt{ni hyv{t hopeat, vein ne aittahan m{elle, panin arkun kannen alle: siit' on asti siell{ ollut ajan kaiken katsomatta. "Sio nyt silkit silmillesi, kullat kulmille kohota, kaulahan hele{t helmet, kullanristit rinnoillesi! Pane paita palttinainen, liit{ liinan-aivinainen, Hame verkainen vet{ise, senp' on p{{lle silkkivy|hyt, sukat sulkkuiset koreat, kautokeng{t kaunokaiset! P{{si k{{ri palmikolle, silkkinauhoilla sitaise, sormet kullansormuksihin, k{et kullank{{ryl|ihin! "Niin tulet tupahan tuolta, astut aitasta sis{lle sukukuntasi suloksi, koko heimon hempe{ksi: kulet kukkana kujilla, vaapukkaisena vaellat, ehompana entist{si, parempana muinaistasi." Sen emo sanoiksi virkki, senp' on lausui lapsellensa. Ei tyt{r totellut tuota, ei kuullut emon sanoja; meni itkien pihalle, kaihoellen kartanolle. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Miten on mieli miekkoisien, autuaallisten ajatus? Niinp' on mieli miekkoisien, autuaallisten ajatus, kuin on vellova vetonen eli aalto altahassa. Mitenp{ poloisten mieli, kuten allien ajatus? Niinp{ on poloisten mieli, niinp{ allien ajatus, kuin on hanki harjun alla, vesi kaivossa syv{ss{. "Usein nyt minun utuisen, use'in, utuisen lapsen, mieli kulkevi kulossa, vesakoissa viehkuroivi, nurmessa nuhaelevi, pensahassa piehtaroivi; mieli ei tervoa parempi, sy{n ei sytt{ valkeampi. "Parempi minun olisi, parempi olisi ollut syntym{tt{, kasvamatta, suureksi sukeumatta n{ille p{iville pahoille, ilmoille ilottomille. Oisin kuollut kuusi|isn{, kaonnut kaheksan|isn{, oisi en paljoa pit{nyt: vaaksan palttinapaloa, pikkaraisen pientaretta, emon itkua v{h{isen, ison viel{ki v{hemm{n, veikon ei v{he{k{n{." Itki p{iv{n, itki toisen. Sai emo kyselem{h{n: "Mit{ itket, impi rukka, kuta, vaivainen, valitat?" "Sit{ itken, impi rukka, kaiken aikani valitan, kun annoit minun poloisen, oman lapsesi lupasit, k{skit vanhalle varaksi, ik{puolelle iloksi, turvaksi tutisevalle, suojaksi sopenkululle. Oisit ennen k{skenynn{ alle aaltojen syvien sisareksi siikasille, veikoksi ve'en kaloille! Parempi meress{ olla, alla aaltojen asua sisarena siikasilla, veikkona ve'en kaloilla, kuin on vanhalla varana, turvana tutisijalla, sukkahansa suistujalla, karahkahan kaatujalla." Siit{ astui aittam{elle, astui aittahan sis{lle. Aukaisi parahan arkun, kannen kirjo kimmahutti: l|ysi kuusi kultavy|t{, seitsem{n sinihametta; ne on p{{llens{ pukevi, varrellensa valmistavi. Pani kullat kulmillensa, hopeat hivuksillensa, sinisilkit silmillens{, punalangat p{{ns{ p{{lle. L{ksi siit{ astumahan ahon poikki, toisen pitkin; vieri soita, vieri maita, vieri synkki{ saloja. Itse lauloi menness{ns{, virkkoi vierielless{ns{: "Sy{nt{ni tuimelevi, p{{t{ni kivistelevi. Eik{ tuima tuimemmasti, kipe{mm{sti kivist{, jotta, koito, kuolisinki, katkeaisinki, katala, n{ilt{ suurilta suruilta, ape'ilta miel'aloilta. "Jo oisi minulla aika n{ilt{ ilmoilta erit{, aikani Manalle menn{, ik{ tulla Tuonelahan: ei minua isoni itke, ei emo pane pahaksi, ei kastu sisaren kasvot, veikon silm{t vett{ vuoa, vaikka vierisin vetehen, kaatuisin kalamerehen alle aaltojen syvien, p{{lle mustien murien." Astui p{iv{n, astui toisen. P{iv{n{p{ kolmantena enn{tti meri etehen, ruokoranta vastahansa: tuohon y|hyt yll{tt{vi, pime{ pi{ttelevi. Siin{ itki impi illan, kaikerteli kaiken y|t{ rannalla vesikivell{, laajalla lahen per{ll{. Aamulla ani varahin katsoi tuonne niemen p{{h{n: kolme oli neitt{ niemen p{{ss{ ... ne on merta kylpem{ss{! Aino neiti nelj{nneksi, vitsan varpa viienneksi! Heitti paitansa pajulle, hamehensa haapaselle, sukkansa sulalle maalle, kenk{ns{ vesikivelle, helmet hietarantaselle, sormukset somerikolle. Kivi oli kirjava sel{ll{, paasi kullan paistavainen: kiistasi kivellen uia, tahtoi paaelle paeta. Sitte sinne saatuansa asetaiksen istumahan kirjavaiselle kivelle, paistavalle paaterelle: kilahti kivi vetehen, paasi pohjahan pakeni, neitonen kiven keralla, Aino paaen palleassa. Siihenp{ kana katosi, siihen kuoli impi rukka. Sanoi kerran kuollessansa, virkki viel{ vierress{ns{: "Menin merta kylpem{h{n, sainp' on uimahan sel{lle; sinne m{, kana, katosin, lintu, kuolin liian surman: elk|h|n minun isoni sin{ ilmoisna ik{n{ vet{k| ve'en kaloja t{lt{ suurelta sel{lt{! "L{ksin rannalle pesohon, menin merta kylpem{h{n; sinne m{, kana, katosin, lintu, kuolin liian surman: elk|h|n minun emoni sin{ ilmoisna ik{n{ panko vett{ taikinahan laajalta kotilahelta! "L{ksin rannalle pesohon, menin merta kylpem{h{n; sinne m{, kana, katosin, lintu, kuolin liian surman: elk|h|np' on veikkoseni sin{ ilmoisna ik{n{ juottako sotaoritta rannalta merelliselt{! "L{ksin rannalle pesohon, menin merta kylpem{h{n; sinne m{, kana, katosin, lintu, kuolin liian surman: elk|h|np' on siskoseni sin{ ilmoisna ik{n{ pesk| t{st{ silmi{ns{ kotilahen laiturilta! Mik{li meren vesi{, sik{li minun veri{; mik{li meren kaloja, sik{li minun lihoja; mik{ rannalla risuja, se on kurjan kylkiluita; mik{ rannan hein{si{, se hivusta hierottua." Se oli surma nuoren neien, loppu kaunihin kanasen... Kukas nyt sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan neien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon? Karhu sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan! Ei karhu sanoa saata: lehmikarjahan katosi. Kukas sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan neien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon? Susi sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan! Ei susi sanoa saata: lammaskarjahan katosi. Kukas sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan neien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon? Repo sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan! Ei repo sanoa saata: hanhikarjahan katosi. Kukas sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan neien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon? J{n| sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan! J{nis varman vastaeli: "Sana ei miehe'en katoa!" L{ksi j{nis juoksemahan, pitk{korva piippomahan, v{{r{s{{ri v{{nt{m{h{n, ristisuu ripottamahan neien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon. Juoksi saunan kynnykselle; kyykist{ikse kynnykselle: sauna t{ynn{ neitosia, vasta k{ess{ vastoavat: "Saitko, kiero, keittimiksi, paltsasilm{, paistimiksi, is{nn{llen iltaseksi, em{nn{llen eineheksi, tytt{ren v{lipaloiksi, pojan puolip{iv{seksi?" J{nis saattavi sanoa, kehr{silm{ kerskaella: "Liep{ lempo l{htenynn{ kattiloihin kiehumahan! L{ksin sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan: jop' on kaunis kaatununna, tinarinta riutununna, sortununna hopeasolki, vy| vaski valahtanunna: mennyt lietohon merehen, alle aavojen syvien, sisareksi siikasille, veikoksi ve'en kaloille." Emo tuosta itkem{h{n, kyynelvierus vierem{h{n. Sai siit{ sanelemahan, vaivainen valittamahan: "Elk{tte, emot poloiset, sin{ ilmoisna ik{n{ tuuitelko tytt{ri{, lapsianne liekutelko vastoin mielt{ miehel{h{n, niinkuin mie, emo poloinen, tuuittelin tytt|j{ni, kasvatin kanasiani!" Emo itki, kyynel vieri: vieri vetrehet vetens{ sinisist{ silmist{ns{ poloisille poskillensa. Vieri kyynel, vieri toinen: vieri vetrehet vetens{ poloisilta poskip{ilt{ ripe'ille rinnoillensa. Vieri kyynel, vieri toinen: vieri vetrehet vetens{ ripe'ilt{ rinnoiltansa hienoisille helmoillensa. Vieri kyynel, vieri toinen: vieri vetrehet vetens{ hienoisilta helmoiltansa punasuille sukkasille. Vieri kyynel, vieri toinen: vieri vetrehet vetens{ punasuilta sukkasilta kultakeng{n kautosille. Vieri kyynel, vieri toinen: vieri vetrehet vetens{ kultakeng{n kautosilta maahan alle jalkojensa; vieri maahan maan hyv{ksi, vetehen ve'en hyv{ksi. Ve'et maahan tultuansa alkoivat jokena juosta: kasvoipa jokea kolme itkemist{ns{ vesist{, l{pi p{{ns{ l{htemist{, alta kulman kulkemista. Kasvoipa joka jokehen kolme koskea tulista, joka kosken kuohumalle kolme luotoa kohosi, joka luo'on partahalle kunnas kultainen yleni; kunki kunnahan kukulle kasvoi kolme koivahaista, kunki koivun latvasehen kolme kullaista k{ke{. Sai k{k|set kukkumahan. Yksi kukkui: "lemmen, lemmen!" Toinen kukkui: "sulhon, sulhon!" Kolmas kukkui: "auvon, auvon!" Kuka kukkui: "lemmen, lemmen!" sep' on kukkui kuuta kolme lemmett|m{lle tyt|lle, meress{ makoavalle. Kuka kukkui: "sulhon, sulhon!" sep' on kukkui kuusi kuuta sulholle sulottomalle, ik{viss{ istuvalle. Kuka kukkui: "auvon, auvon!" se kukkui ik{ns{ kaiken auvottomalle emolle, i{n p{iv{t itkev{lle. Niin emo sanoiksi virkki kuunnellessansa k{ke{: "Elk|h|n emo poloinen kauan kuunnelko k{ke{! Kun k{ki kukahtelevi, niin sy{n syk{htelevi, itku silm{h{n tulevi, ve'et poskille valuvi, here{mm{t herne-aarta, paksummat pavun jyve{: kyyn{r{n ik{ kuluvi, vaaksan varsi vanhenevi, koko ruumis runnahtavi kuultua kev{tk{k|sen." VIIDES RUNO Jo oli sanoma saatu, viety viesti tuonnemmaksi neien nuoren nukkumasta, kaunihin katoamasta. Vaka vanha V{in{m|inen, tuo tuosta pahoin pahastui: itki illat, itki aamut, y|hyet enemmin itki, kun oli kaunis kaatununna, neitonen nukahtanunna, mennyt lietohon merehen, alle aaltojen syvien. Astui huollen, huokaellen, sy{mell{ synke{ll{ rannalle meren sinisen. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Sano nyt, Untamo, unesi, maku'usi, maan venyj{: miss{ Ahtola asuvi, neiot Vellamon venyvi?" Sanoipa Untamo unensa, maku'unsa maan venyj{: "Tuolla Ahtola asuvi, neiot Vellamon venyvi: nen{ss{ utuisen niemen, p{{ss{ saaren terhenisen alla aaltojen syvien, p{{ll{ mustien mutien. "Siell{ Ahtola asuvi, neiot Vellamon venyvi pikkuisessa pirttisess{, kamarissa kaitaisessa, kiven kirjavan kyless{, paaen paksun kainalossa." Siit{ vanha V{in{m|inen vetihe venesijoille. Silme{vi siimojansa, katselevi onkiansa; otti ongen taskuhunsa, v{k{rauan v{skyhyns{. Soutoa melastelevi, p{{h{n saaren saauttavi, nen{h{n utuisen niemen, p{{h{n saaren terhenisen. Siin' oli ongella olija, aina siimalla asuja, k{eksell{ k{{ntelij{. Laski launihin merelle, ongitteli, orhitteli: vapa vaskinen vapisi, hope'inen siima siukui, nuora kultainen kulisi. Jo p{iv{n{ muutamana, huomenna moniahana kala otti onkehensa, taimen takrarautahansa. Sen veti venosehensa, talui talkapohjahansa. Katselevi, k{{ntelevi. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Onp' on tuo kala kalanen, kun en tuota tunnekana! Sile{hk' on siikaseksi, kuleahka kuujaseksi, haleahka haukiseksi, ev{t|in em{kalaksi; ihala imehnoksiki, p{{rivatoin neitoseksi, vy|t|in veen on tytt|seksi, korvitoin kotikanaksi: luopuisin meriloheksi, syv{n aallon ahveneksi." Vy|ll' on veitsi V{in{m|isen, p{{ hopea huotrasessa. Veti veitsen vierelt{ns{, huotrastansa p{{ hopean kalan palstoin pannaksensa, lohen leikkaellaksensa aamuisiksi atrioiksi, murkinaisiksi muruiksi, lohisiksi lounahiksi, iltaruoiksi isoiksi. Alkoi lohta leikkaella, veitsen viilte{ kaloa: lohi loimahti merehen, kala kirjo kimmeltihe pohjasta punaisen purren, venehest{ V{in{m|isen. [sken p{{t{ns{ ylenti, oikeata olkap{{t{ vihurilla viiennell{, kupahalla kuuennella; nosti k{tt{ oikeata, n{ytti jalkoa vasenta seitsem{nnell{ sel{ll{, yheks{nnen aallon p{{ll{. Sielt{ tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi: "Oi sie vanha V{in{m|inen! En ollut min{ tuleva lohi leikkaellaksesi, kala palstoin pannaksesi, aamuisiksi atrioiksi, murkinaisiksi muruiksi, lohisiksi lounahiksi, iltaruoiksi isoiksi." Sanoi vanha V{in{m|inen: "Miksi sie olit tuleva?" "Olinpa min{ tuleva kainaloiseksi kanaksi, ikuiseksi istujaksi, polviseksi puolisoksi, sijasi levitt{j{ksi, p{{nalaisen laskijaksi, pirtin pienen pyyhkij{ksi, lattian lakaisijaksi, tulen tuojaksi tupahan, valkean viritt{j{ksi, leiv{n paksun paistajaksi, mesileiv{n leipojaksi, olutkannun kantajaksi, atrian asettajaksi. "En ollut merilohia, syv{n aallon ahvenia: olin kapo, neiti nuori, sisar nuoren Joukahaisen, kuta pyyit kuun ik{si, puhki polvesi halasit. "Ohoh, sinua, ukko utra, v{h{mieli V{in{m|inen, kun et tuntenut pite{ Vellamon vetist{ neitt{, Ahon lasta ainokaista!" Sanoi vanha V{in{m|inen alla p{in, pahoilla mielin: "Oi on sisar Joukahaisen! Toki tullos toinen kerta!" Eip' on toiste tullutkana, ei toiste sin{ ik{n{: jo vetihe, vier{htihe, ve'en kalvosta katosi kiven kirjavan sis{h{n, maksankarvaisen malohon. Vaka vanha V{in{m|inen tuo on tuossa arvelevi, miten olla, kuin ele{. Jo kutaisi sulkkunuotan, veti vett{ ristin rastin, salmen pitkin, toisen poikki; veti vienoja vesi{, lohiluotojen lomia, noita V{in|l{n vesi{, Kalevalan kannaksia, synkki{ syv{ntehi{, suuria sel{n napoja, Joukolan jokivesi{, Lapin lahtirantasia. Sai kyllin kaloja muita, kaikkia ve'en kaloja, ei saanut sit{ kalaista, mit{ mielens{ pit{vi: Vellamon vetist{ neitt{, Ahon lasta ainokaista. Siit{ vanha V{in{m|inen alla p{in, pahoilla mielin, kaiken kallella kyp{rin itse tuon sanoiksi virkki: "Ohoh, hullu, hulluuttani, v{h{mieli, miehuuttani! Olipa minulla mielt{, ajatusta annettuna, sy{nt{ suurta survottuna, oli ennen aikoinansa. Vaanpa nyt t{t{ nyky{, t{ll{ inhalla i{ll{, puuttuvalla polveksella! Kaikki on mieli melke{ss{, ajatukset arvoisessa, kaikki toimi toisialla. "Kuta vuotin kuun ik{ni, kuta puolen polveani, Vellamon vetist{ neitt{, veen on viimeist{ tyt{rt{ ikuiseksi yst{v{ksi, polviseksi puolisoksi, se osasi onkeheni, vier{hti venoseheni: min{ en tuntenut pite{, en kotihin korjaella, laskin j{lle lainehisin, alle aaltojen syvien!" Meni matkoa v{h{isen, astui huollen, huokaellen; kulkevi kotia kohti. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Kukkui muinaiset k{keni, entiset ilok{keni, kukkui ennen illoin, aamuin, kerran keskip{iv{ll{ki: mik{ nyt sorti suuren {{nen, {{nen kaunihin kaotti? Suru sorti suuren {{nen, huoli armahan alenti; sill' ei kuulu kukkuvaksi, p{iv{n laskun laulavaksi minun iltani iloksi, huomeneni huopeheksi. "Enk{ nyt tuota tie{k{n{ miten olla, kuin ele{, t{ll{ ilmalla asua, n{ill{ mailla matkaella. Oisiko emo elossa, vanhempani valvehella, sep{ saattaisi sanoa, miten pyst|ss{ pysy{, murehisin murtumatta, huolihin katoamatta n{iss{ p{iviss{ pahoissa, ape'issa miel'aloissa!" Emo hauasta havasi, alta aallon vastaeli: "Viel' onpi emo elossa, vanhempasi valvehella, joka saattavi sanoa, miten olla oikeana, murehisin murtumatta, huolihin katoamatta niiss{ p{iviss{ pahoissa, ape'issa miel'aloissa: mene Pohjan tytt{rihin! Siell' on tytt{ret somemmat, neiet kahta kaunihimmat, viitt{, kuutta virke{mm{t, ei Joukon jorottaria, Lapin lapsil|ntt{reit{. "Sielt{ naios, poikaseni, paras Pohjan tytt{rist{, jok' on siev{ silmilt{ns{, kaunis katsannoisiltansa, aina joutuisa jalalta sek{ liukas liikunnolta!" KUUDES RUNO Vaka vanha V{in{m|inen l{hte{ksens{ k{kesi tuonne kylm{h{n kyl{h{n, pime{h{n Pohjolahan. Otti olkisen orihin, hernevartisen hevosen, pisti suitset kullan suuhun, p{itsens{ hopean p{{h{n: itse istuvi sel{lle, l|ihe reisin ratsahille. Ajoa hyryttelevi, matkoansa mittelevi orihilla olkisella, hernevarrella hevolla. Ajoi V{in|l{n ahoja, Kalevalan kankahia: hepo juoksi, matka joutui, koti j{{pi, tie lyheni. Jo ajoi meren sel{lle, ulapalle aukealle kapioisen kastumatta, vuohisen vajoumatta. Olipa nuori Joukahainen, laiha poika lappalainen. Piti viikoista vihoa, ylen kauaista kaetta kera vanhan V{in{m|isen, p{{lle laulajan ikuisen. Laativi tulisen jousen, jalon kaaren kaunistavi: kaaren rauasta rakenti, vaskesta sel{n valavi; noita on kullalla kuvaili, hopealla huolitteli. Mist{ siihen nauhan saapi, kusta j{ntehen tapasi? Hiien hirven suoniloista, Lemmon liinanuorasista! Sai kaaren kanineheksi, jousen varsin valmihiksi. Kaari on kaunihin n{k|inen, jousi jonki maksavainen: hevonen sel{ll{ seisoi, varsa juoksi vartta my|ten, kapo kaarella makasi, j{n| j{ntimen sijassa. Vuoli piili{ pinosen, kolmisulkia kokosen: varret tammesta vanuvi, p{{t tekevi tervaksesta. Mink{ saapi valmihiksi, sen sitte sulittelevi p{{skyn pienill{ sulilla, varpusen vivustimilla. Karkaeli nuoliansa, puretteli piili{ns{ maon mustissa mujuissa, k{{rmehen k{hyveriss{. Sai vasamat valmihiksi, jousen j{nnitelt{v{ksi. Siit{ vuotti V{in{m|ist{, saavaksi suvantolaista; vuotti illan, vuotti aamun, vuotti kerran keskip{iv{n. Viikon vuotti V{in{m|ist{, viikon vuotti, ei v{synyt, istuellen ikkunoissa, valvoen vajojen p{iss{, kuunnellen kujan per{ll{, vahtaellen vainiolla, viini nuolia sel{ss{, hyv{ kaari kainalossa. Vuotteli ulompanaki, talon toisen tuolla puolla: nen{ss{ tulisen niemen, tulikaiskun kainalossa, korvalla tulisen kosken, pyh{n virran viertimell{. Niin p{iv{n{ muutamana, huomenna moniahana loi silm{ns{ luotehelle, k{{nti p{{t{ p{iv{n alle; keksi mustasen merell{, sinerv{isen lainehilla: "Onko se i{ss{ pilvi, p{iv{n koite koillisessa?" Ei ollut i{ss{ pilvi, p{iv{n koite koillisessa: oli vanha V{in{m|inen, laulaja i{n-ikuinen, matkoava Pohjolahan, kulkeva Pimentolahan orihilla olkisella, hernevarrella hevolla. Tuop' on nuori Joukahainen, laiha poika lappalainen, jou'utti tulisen jousen, koppoi kaaren kaunihimman p{{n varalle V{in{m|isen, surmaksi suvantolaisen. Enn{tti emo kysy{, vanhempansa tutkaella: "Kellen jousta jouahutat, kaarta rauta rauahutat?" Tuop' on nuori Joukahainen sanan virkkoi, noin nimesi: "Tuohon jousta jouahutan, kaarta rauta rauahutan: p{{n varalle V{in{m|isen, surmaksi suvantolaisen. Ammun vanhan V{in{m|isen, lasken laulajan ikuisen l{pi sy{men, maksan kautta, halki hartiolihojen." Emo kielti ampumasta, emo kielti ja ep{si: "El{ ammu V{in{m|ist{, kaota kalevalaista! V{in| on sukua suurta: lankoni sisaren poika. "Ampuisitko V{in{m|isen, kaataisit kalevalaisen, ilo ilmalta katoisi, laulu maalta lankeaisi. Ilo on ilmalla parempi, laulu maalla laatuisampi, kuin onpi Manalan mailla, noilla Tuonelan tuvilla." Tuossa nuori Joukahainen jo v{h{n ajattelevi, pikkuisen pi{ttelevi: k{si k{ski ampumahan, k{si k{ski, toinen kielti, sormet suoniset pakotti. Virkki viimeinki sanoiksi, itse lausui, noin nimesi: "Kaotkohot jos kahesti kaikki ilmaiset ilomme, kaikki laulut langetkohot! Varsin ammun, en varanne." J{nnitti tulisen jousen, veti vaskisen vekaran vasten polvea vasenta, jalan alta oikeansa. Veti viinest{ vasaman, sulan kolmikoipisesta, otti nuolen orhe'imman, valitsi parahan varren; tuon on juonelle asetti, liitti liinaj{ntehelle. Oikaisi tulisen jousen olallehen oikealle, asetaiksen ampumahan, ampumahan V{in{m|ist{. Itse tuon sanoiksi virkki: "Iske nyt, koivuinen sakara, pet{j{inen selk{, ly|'|s, j{nne liina, lippaellos! Min k{si alentanehe, sen nuoli ylent{k|h|n; min k{si ylent{nehe, sen nuoli alentakohon!" Lekahutti liipaisinta, ampui nuolen ensim{isen: se meni kovan yl{tse, p{{lt{ p{{n on taivahalle, pilvihin pirajavihin, hattaroihin py|rivihin. Toki ampui, ei totellut. Ampui toisen nuoliansa: se meni kovan alatse, alaisehen maa-em{h{n; tahtoi maa manalle menn{, hietaharju halkiella. Ampui kohta kolmannenki: k{vi kohti kolmannesti, sapsohon sinisen hirven alta vanhan V{in{m|isen; ampui olkisen orihin, hernevartisen hevosen l{pi l{nkiluun lihoista, kautta kainalon vasemman. Siit{ vanha V{in{m|inen sormin suistuvi sulahan, k{sin k{{ntyi lainehesen, kourin kuohu'un kohahti sel{st{ sinisen hirven, hernevartisen hevosen. Nousi siit{ suuri tuuli, aalto ankara merell{; kantoi vanhan V{in{m|isen, uitteli ulomma maasta noille v{ljille vesille, ulapoille auke'ille. Siit{ nuori Joukahainen itse kielin kerskaeli: "Et sin{, vanha V{in{m|inen, en{mpi el{vin silmin sin{ ilmoisna ik{n{, kuuna kullan valkeana astu V{in|l{n ahoja, Kalevalan kankahia! "Kupli nyt siell{ kuusi vuotta, seuro seitsem{n kesytt{, karehi kaheksan vuotta noilla v{ljill{ vesill{, lake'illa lainehilla: vuotta kuusi kuusipuuna, seitsem{n pet{j{puuna, kannon p|lkkyn{ kaheksan!" Siit{ pistihe sis{lle. Sai emo kysyneheksi: "Joko ammuit V{in{m|isen, kaotit Kalevan poian?" Tuop' on nuori Joukahainen sanan vastahan sanovi: "Jo nyt ammuin V{in{m|isen ja kaaoin kalevalaisen, loin on merta luutimahan, lainetta lakaisemahan. Tuohon lietohon merehen, aivan aaltojen sekahan sortui ukko sormillehen, k{{ntyi k{mmenyisillehen; siit{ kyykertyi kylelle, sel{llehen seisottihe meren aaltojen ajella, meren tyrskyn tyyr{ell{." Tuon emo sanoiksi virkki: "Pahoin teit sin{ poloinen, kun on ammuit V{in{m|isen, kaotit kalevalaisen, Suvantolan suuren miehen, Kalevalan kaunihimman!" SEITSEM[S RUNO Vaka vanha V{in{m|inen uipi aavoja syvi{; kulki kuusisna hakona, pet{j{isn{ pehki|n{ kuusi p{ive{ kes{ist{, kuusi y|t{ j{rki{h{n, eess{ns{ vesi vetel{, takanansa taivas selv{. Uip' on viel{ y|t{ kaksi, kaksi p{ive{ pisint{. Niin y|n{ yheks{nten{, kaheksannen p{iv{n p{{st{ toki tuskaksi tulevi, painuvi pakolliseksi, kun ei ole kyntt{ varpahissa eik{ sormissa nivelt{. Siin{ vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "Voi min{ poloinen poika, voi poika polon-alainen, kun l{ksin omilta mailta, elomailta entisilt{ i{kseni ilman alle, kuuksi p{iv{ksi kululle, tuulten tuuiteltavaksi, aaltojen ajeltavaksi n{ill{ v{ljill{ vesill{, ulapoilla auke'illa! Vilu on t{{ll{ ollakseni, vaiva v{rj{tell{kseni, aina aalloissa asua, veen sel{ll{ seurustella. "Enk{ tuota tie{k{n{, miten olla, kuin ele{ t{ll{ inhalla i{ll{, katovalla kannikalla: tuulehenko teen tupani, vetehenk| pirtin veist{n? "Teen m{ tuulehen tupani: ei ole tuulessa tukea; veist{n pirttini vetehen: vesi viepi veistokseni." Lenti lintunen Lapista, kokkolintu koillisesta. Ei ole kokko suuren suuri eik{ kokko pienen pieni: yksi siipi vett{ viisti, toinen taivasta lakaisi, pursto merta pyyh{tteli, nokka luotoja lotaisi. Lenteleikse, liiteleikse, katseleikse, k{{nteleikse. N{ki vanhan V{in{m|isen sel{ll{ meren sinisen: "Mit' olet meress{, miesi, uros, aaltojen seassa?" Vaka vanha V{in{m|inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Sit' olen meress{ miesi, uros aaltojen varassa: l{ksin neitt{ Pohjolasta, impe{ Pimentolasta. "Ajoa karautimme suloa merytt{ my|ten. Niin p{iv{n{ muutamana, huomenna moniahana tulin Luotolan lahelle, Joukolan jokivesille: hepo alta ammuttihin, itse{ni mielittihin. "Siit{ vier{hin vetehen, sorruin sormin lainehesen tuulen tuuiteltavaksi, aaltojen ajeltavaksi. "Tulipa tuuli luotehesta, i{st{ iso vihuri; se mun kauas kannatteli, uitteli ulomma maasta. Mont' olen p{ive{ p{lynnyt, monta y|t{ uiksennellut n{it{ v{lji{ vesi{, ulapoita auke'ita; enk' on tuota tunnekana, arvoa, {ly{k{n{, kumpi kuoloksi tulevi, kumpi ennen enn{tt{vi: n{lk{h{nk| n{{ntyminen, vai vetehen vaipuminen." Sanoi kokko, ilman lintu: "Ell|s olko mill{sk{n{! Seisotaite selk{h{ni, nouse kynkk{luun nenille! Mie sinun merest{ kannan, minne mielesi tekevi. Viel{ muistan muunki p{iv{n, arvoan ajan paremman, kun ajoit Kalevan kasken, Osmolan salon sivallit: heitit koivun kasvamahan, puun sorean seisomahan linnuille lepe{miksi, itselleni istumiksi." Siit{ vanha V{in{m|inen kohottavi kokkoansa; mies on nousevi merest{, uros aallosta ajaikse, siiville sijoitteleikse, kokon kynkk{luun nenille. Tuop' on kokko, ilman lintu, kantoi vanhan V{in{m|isen, viepi tuulen tiet{ my|ten, ahavan ratoa my|ten Pohjan pitk{h{n per{h{n, summahan Sariolahan. Siihen heitti V{in{m|isen, itse ilmahan kohosi. Siin{ itki V{in{m|inen, siin{ itki ja urisi rannalla merellisell{, nimen tiet{m{tt|m{ll{, sata haavoa sivulla, tuhat tuulen pieksem{t{, partaki pahoin kulunut, tukka mennyt tuuhakaksi. Itki y|t{ kaksi, kolme, saman verran p{ivi{ki; eik{ tiennyt tiet{ k{y{, outo, matkoa osannut palataksensa kotihin, menn{ maille tuttaville, noille syntym{sijoille, elomaillen entisille. Pohjan piika pikkarainen, vaimo valkeanverinen, teki liiton p{iv{n kanssa, p{iv{n kanssa, kuun keralla yhen ajan noustaksensa ja yhen havataksensa: itse ennen enn{tteli, ennen kuuta, aurinkoa, kukonki kurahtamatta, kanan lapsen laulamatta. Viisi villoa keritsi, kuusi lammasta savitsi, villat saatteli saraksi, kaikki vatvoi vaattehiksi ennen p{iv{n nousemista, auringon ylenemist{. Pesi siit{ pitk{t p|y{t, laajat lattiat lakaisi vastasella varpaisella, luutasella lehtisell{. Ammueli rikkasensa vaskisehen vakkasehen; vei ne ulos usta my|ten, pellolle pihoa my|ten, perim{isen pellon p{{h{n, alimaisen aian suuhun. Seisattelihe rikoille, kuuntelihe, k{{ntelihe: kuulevi merelt{ itkun, poikki joen juorotuksen. Juosten joutuvi takaisin, pian pirttihin menevi; sanoi tuonne saatuansa, toimitteli tultuansa: "Kuulin mie merelt{ itkun, poikki joen juorotuksen." Louhi, Pohjolan em{nt{, Pohjan akka harvahammas, pian pistihe pihalle, vier{hti ver{j{n suuhun; siin{ korvin kuunteleikse. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei ole itku lapsen itku eik{ vaimojen valitus; itku on partasuun urohon, jouhileuan juorottama." Ty|nn{lti venon vesille, kolmilaian lainehille; itse loihe soutamahan. Sek{ souti jotta joutui: souti luoksi V{in{m|isen, luoksi itkev{n urohon. Siin{ itki V{in{m|inen, urisi Uvannon sulho pahalla pajupurolla, tihe{ll{ tuomikolla: suu liikkui, j{risi parta, vaan ei leuka lonkaellut. Sanoi Pohjolan em{nt{, puhutteli, lausutteli: "Ohoh sinua, ukko utra! Jo olet maalla vierahalla." Vaka vanha V{in{m|inen p{{t{ns{ kohottelevi. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Jo ma tuon itseki tie{n: olen maalla vierahalla, tuiki tuntemattomalla. Maallani olin parempi, kotonani korkeampi." Louhi, Pohjolan em{nt{, sanan virkkoi, noin nimesi: "Saisiko sanoakseni, oisiko lupa kysy{, mi sin{ olet miehi{si ja kuka urohiasi?" Vaka vanha V{in{m|inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Mainittihinpa minua, arveltihin aikoinansa illoilla iloitsijaksi, joka laakson laulajaksi noilla V{in|l{n ahoilla, Kalevalan kankahilla. Mi jo lienenki katala, tuskin tunnen itsek{n{." Louhi, Pohjolan em{nt{, sanan virkkoi, noin nimesi: "Nouse jo norosta, miesi, uros, uuelle uralle, haikeasi haastamahan, satuja sanelemahan!" Otti miehen itkem{st{, urohon urisemasta; saattoi siit{ purtehensa, istutti venon per{h{n. Itse airoille asettui, soutimille suorittihe; souti poikki Pohjolahan, viepi vierahan tupahan. Sy|tteli n{l{stynehen, kastunehen kuivaeli; siit{ viikon hierelevi, hierelevi, hautelevi: teki miehen terveheksi, urohon paranneheksi. Kysytteli, lausutteli, itse virkki, noin nimesi: "Mit{ itkit, V{in{m|inen, uikutit, uvantolainen, tuolla paikalla pahalla, rannalla merytt{ vasten?" Vaka vanha V{in{m|inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Onpa syyt{ itke{ni, vaivoja valittoani! Kauan oon meri{ uinut, lapioinnut lainehia noilla v{ljill{ vesill{, ulapoilla auke'illa. "Tuota itken tuon ik{ni, puhki polveni murehin, kun ma uin omilta mailta, tulin mailta tuttavilta n{ille ouoille oville, ver{jille vierahille. Kaikki t{{ll{ puut purevi, kaikki havut hakkoavi, joka koivu koikkoavi, joka lepp{ leikkoavi: yks' on tuuli tuttuani, p{iv{ ennen n{hty{ni n{ill{ mailla vierahilla, {kkiouoilla ovilla." Louhi, Pohjolan em{nt{, siit{ tuon sanoiksi saatti: "El{ itke, V{in{m|inen, uikuta, uvantolainen! Hyv{ t{{ll' on ollaksesi, armas aikaellaksesi, sy|{ lohta luotaselta, sivulta sianlihoa." Silloin vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "Kylkehen kyl{inen sy|nti hyviss{ki vierahissa; mies on maallansa parempi, kotonansa korkeampi. Soisipa sula Jumala, antaisipa armoluoja: p{{sisin omille maille, elomaillen entisille! Parempi omalla maalla vetonenki virsun alta, kuin on maalla vierahalla kultamaljasta metonen." Louhi, Pohjolan em{nt{, sanan virkkoi, noin nimesi: "Niin mit{ minullen annat, kun saatan omille maille, oman peltosi perille, kotisaunan saapuville?" Sanoi vanha V{in{m|inen: "Mit{p{ kysyt minulta, jos saatat omille maille, oman peltoni perille, oman k{en kukkumille, oman linnun laulamille! Otatko kultia kyp{rin, hope'ita huovallisen?" Louhi, Pohjolan em{nt{, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ohoh viisas V{in{m|inen, tiet{j{ i{n-ikuinen! En kysele kultiasi, halaja hope'itasi: kullat on lasten kukkasia, hopeat hevon helyj{. Taiatko takoa sammon, kirjokannen kalkutella joutsenen kyn{n nen{st{, maholehm{n maitosesta, yhen ohrasen jyv{st{, yhen uuhen villasesta, niin annan tyt|n sinulle, panen neien palkastasi, saatan sun omille maille, oman linnun laulamille, oman kukon kuulumille, oman peltosi perille." Vaka vanha V{in{m|inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Taia en sampoa takoa, kirjokantta kirjoitella. Saata mie omille maille: ty|nn{n seppo Ilmarisen, joka samposi takovi, kirjokannet kalkuttavi, neitosi lepyttelevi, tytt{resi tyy'ytt{vi. "Se on seppo sen mokoma, ylen taitava takoja, jok' on taivoa takonut, ilman kantta kalkutellut: ei tunnu vasaran j{lki eik{ pihtien pit{m{t." Louhi, Pohjolan em{nt{, sanan virkkoi, noin nimesi: "Sille ty|nn{n tytt{reni, sille lapseni lupoan, joka sampuen takovi, kannen kirjo kirjoittavi joutsenen kyn{n nen{st{, maholehm{n maitosesta, yhen ohrasen jyv{st{, yhen uuhen untuvasta." Pani varsan valjahisin, ruskean re'en etehen; saattoi vanhan V{in{m|isen, istutti oron rekehen. Siit{ tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "El{ p{{t{si ylenn{, kohottele kokkoasi, kun ei uupune oronen, tahi ei ilta enn{tt{ne: josp' on p{{t{si ylenn{t, kohottelet kokkoasi, jo toki tuho tulevi, paha p{iv{ p{{lle saapi." Siit{ vanha V{in{m|inen l|i orosen juoksemahan, harjan liina liikkumahan. Ajoa karittelevi pime{st{ Pohjolasta, summasta Sariolasta. KAHDEKSAS RUNO Tuo oli kaunis Pohjan neiti, maan kuulu, ve'en valio. Istui ilman vempelell{, taivon kaarella kajotti pukehissa puhta'issa, valke'issa vaattehissa; kultakangasta kutovi, hope'ista huolittavi kultaisesta sukkulasta, pirralla hope'isella. Suihki sukkula piossa, k{{mi k{ess{ k{{per|itsi, niiet vaskiset vatisi, hope'inen pirta piukki neien kangasta kutoissa, hope'ista huolittaissa. Vaka vanha V{in{m|inen ajoa karittelevi pime{st{ Pohjolasta, summasta Sariolasta. Ajoi matkoa palasen, pikkaraisen piirr{tteli: kuuli sukkulan surinan yl{h{lt{ p{{ns{ p{{lt{. Tuossa p{{t{ns{ kohotti, katsahtavi taivahalle: kaari on kaunis taivahalla, neiti kaaren kannikalla, kultakangasta kutovi, hope'ista helkytt{vi. Vaka vanha V{in{m|inen heti seisatti hevosen. Tuossa tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Tule, neiti, korjahani, laskeite rekoseheni!" Neiti tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja kysyvi: "Miksi neitt{ korjahasi, tytt|{ rekosehesi?" Vaka vanha V{in{m|inen tuop' on tuohon vastaeli: "Siksi neitt{ korjahani, tytt|{ rekoseheni: mesileiv{n leipojaksi, oluen osoajaksi, joka lautsan laulajaksi, ikkunan iloitsijaksi noilla V{in|l{n tiloilla, Kalevalan kartanoilla." Neiti tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi: "Kun k{vin mataramaalla, keikuin keltakankahalla eilen iltamy|h{sell{, aletessa aurinkoisen, lintu lauleli lehossa, kynt|rastas raksutteli: lauleli tyt{rten mielen ja lauloi mini{n mielen. "Mie tuota sanelemahan, linnulta kyselem{h{n: 'Oi sie kynt|rastahainen! Laula korvin kuullakseni: kumman on parempi olla, kumman olla kuuluisampi, tytt{renk| taattolassa vai mini{n miehel{ss{?' "Tiainenpa tieon antoi, kynt|rastas raksahutti: 'Valkea kes{inen p{iv{, neitivalta valkeampi; vilu on rauta pakkasessa, vilumpi mini{valta. Niin on neiti taattolassa, kuin marja hyv{ll{ maalla, niin mini{ miehel{ss{, kuin on koira kahlehissa. Harvoin saapi orja lemmen, ei mini{ milloinkana.'" Vaka vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "Tyhji{ tiaisen virret, rastahaisen raksutukset! Lapsi on tyt{r kotona, vasta on neiti naituansa. Tule, neiti, korjahani, laskeite rekoseheni! En ole mit{t|n miesi, uros muita untelompi." Neiti taiten vastaeli, sanan virkkoi, noin nimesi: "Sitte sun mieheksi sanoisin, urohoksi arveleisin, jospa jouhen halkaiseisit veitsell{ k{rett|m{ll{, munan solmuhun vet{isit solmun tuntumattomaksi." Vaka vanha V{in{m|inen jouhen halki halkaisevi veitsell{ k{rett|m{ll{, aivan tutkaimettomalla; munan solmuhun vet{vi solmun tuntumattomaksi. K{ski neitt{ korjahansa, tytt|{ rekosehensa. Neiti taiten vastaeli: "Ehk{p{ tulen sinulle, kun kiskot kivest{ tuohta, s{ret j{{st{ aiaksia ilman palan pakkumatta, pilkkehen pirahtamatta." Vaka vanha V{in{m|inen ei tuosta kovin h{t{ile: kiskoipa kivest{ tuohta, s{rki j{{st{ aiaksia ilman palan pakkumatta, pilkkehen pirahtamatta. Kutsui neitt{ korjahansa, tytt|{ rekosehensa. Neiti taiten vastoavi, sanovi sanalla tuolla: "Sillenp{ min{ menisin, kenp' on veist{isi venosen kehr{varteni muruista, kalpimeni kappaleista, ty|nt{isi venon vesille, uuen laivan lainehille ilman polven polkematta, ilman kouran koskematta, k{sivarren k{{nt{m{tt{, olkap{{n ojentamatta." Siit{ vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "Liene ei maassa, maailmassa, koko ilman kannen alla mointa laivan laatijata, vertoani veist{j{t{." Otti v{rttin{n muruja, kehr{varren kiertimi{; l{ksi veistohon venosen, satalauan laittelohon vuorelle ter{ksiselle, rautaiselle kalliolle. Veikaten venett{ veisti, purtta puista uhkaellen. Veisti p{iv{n, veisti toisen, veisti kohta kolmannenki: ei kirves kivehen koske, kasa ei kalka kalliohon. Niin p{iv{ll{ kolmannella Hiisi pontta py|r{hytti, Lempo tempasi tere{, Paha vartta vaapahutti. K{vip{ kivehen kirves, kasa kalkkoi kalliohon; kirves kilpistyi kivest{, ter{ liuskahti liha'an, polvehen pojan p{t|isen, varpahasen V{in{m|isen. Sen Lempo lihoille liitti, Hiisi suonille sovitti: veri p{{si vuotamahan, hurme huppelehtamahan. Vaka vanha V{in{m|inen, tiet{j{ i{n-ikuinen, tuossa tuon sanoiksi virkki, noin on lausui ja pakisi: "Oi sie kirves kikkanokka, tasater{ tapparainen! Luulitko puuta purrehesi, honkoa hotaisnehesi, pet{j{t{ pannehesi, koivua kohannehesi, kun sa lipsahit liha'an, solahutit suonilleni?" Loihe siit{ loitsimahan, sai itse sanelemahan. Luki synnyt syit{ my|ten, luottehet lomia my|ten, mutt' ei muista muutamia rauan suuria sanoja, joista salpa saataisihin, luja lukko tuotaisihin noille rauan ratkomille, suu sinerv{n silpomille. Jo veri jokena juoksi, hurme koskena kohisi: peitti maassa marjan varret, kanervaiset kankahalla. Eik' ollut sit{ m{t{st{, jok' ei tullut tulvillehen noita liikoja veri{, hurmehia huurovia polvesta pojan totisen, varpahasta V{in{m|isen. Vaka vanha V{in{m|inen ketti villoja kivelt{, otti suolta sammalia, maasta m{tt{h{n rep{isi tukkeheksi tuiman rei{n, paikaksi pahan ver{j{n; ei v{{j{ v{h{ist{k{n{, pikkuistakana pi{t{. Jopa tuskaksi tulevi, l{ylemm{ksi lankeavi. Vaka vanha V{in{m|inen itse itkuhun hyr{ytyi; pani varsan valjahisin, ruskean re'en etehen, siit{ reuoikse rekehen, kohennaikse korjahansa. Laski virkkua vitsalla, hel{hytti helmisvy|ll{; virkku juoksi, matka joutui, reki vieri, tie lyheni. Jo kohta kyl{ tulevi: kolme tiet{ kohtoavi. Vaka vanha V{in{m|inen ajavi alinta tiet{ alimaisehen talohon. Yli kynnyksen kysyvi: "Oisiko talossa t{ss{ rauan raannan katsojata, uron tuskan tuntijata, vammojen vakittajata?" Olipa lapsi lattialla, poika pieni pankon p{{ss{. Tuop' on tuohon vastoavi: "Ei ole talossa t{ss{ rauan raannan katsojata, uron tuskan tuntijata, kivun kiinniottajata, vammojen vakittajata; onpi toisessa talossa: aja toisehen talohon!" Vaka vanha V{in{m|inen laski virkkua vitsalla, ajoa suhuttelevi. Ajoi matkoa palasen, keskim{ist{ tiet{ my|ten keskim{isehen talohon. Kysyi kynnyksen takoa, anoi alta ikkunaisen: "Oisiko talossa t{ss{ rauan raannan katsojata, salpoa verisatehen, suonikosken sortajata?" Akka oli vanha vaipan alla, kielipalku pankon p{{ss{. Akka varsin vastaeli, hammas kolmi kolkkaeli: "Ei ole talossa t{ss{ rauan raannan katsojata, verisynnyn tiet{j{t{, kivun kiinniottajata; onpi toisessa talossa: aja toisehen talohon!" Vaka vanha V{in{m|inen laski virkkua vitsalla, ajoa suhuttelevi. Ajoi matkoa palasen, ylim{ist{ tiet{ my|ten ylim{isehen talohon. Yli kynnyksen kysyvi, lausui lakkapuun takoa: "Oisiko talossa t{ss{ rauan raannan katsojata, t{m{n tulvan tukkijata, veren summan sulkijata?" Ukko oli uunilla asuva, halliparta harjun alla. Ukko uunilta urahti, halliparta paukutteli: "On sulettu suuremmatki, jalommatki jaksettuna Luojan kolmella sanalla, syv{n synnyn s{{t{m{ll{; joet suista, j{rvet p{ist{, virrat niskalta vihaiset, lahet niemien nenist{, kannakset kape'immilta." YHDEKS[S RUNO Siit{ vanha V{in{m|inen itse korjasta kohosi, nousi reest{ nostamatta, yleni ylent{m{tt{; tuosta pirttihin tulevi, alle kattojen ajaikse. Tuoahan hopeatuoppi, kultakannu kannetahan: ei ve{ v{h{ist{k{n{, pikkuistakana pi{t{ verta vanhan V{in{m|isen, hurmetta jalon urohon. Ukko uunilta urahti, halliparta paukutteli: "Mi sin{ lienet miehi{si ja kuka urohiasi? Verta on seitsem{n venett{, kantokorvoa kaheksan sun, poloinen, polvestasi lattialle laskettuna! Muut on muistaisin sanaset, vaan en arvoa alusta, mist' on rauta syntynynn{, kasvanunna koito kuona." Silloin vanha V{in{m|inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Itse tie{n rauan synnyn, arvoan alun ter{ksen: ilma on emoja ensin, vesi vanhin veljeksi{, rauta nuorin veljeksi{, tuli kerran keskim{inen. "Tuo Ukko, ylinen luoja, itse ilmojen jumala, ilmasta ve'en eroitti, veest{ maati manterehen. Rauta on raukka syntym{tt{, syntym{tt{, kasvamatta. "Ukko, ilmoinen jumala, hieroi kahta k{mment{ns{, mykelti molempiansa vasemmassa polven p{{ss{. Siit{ syntyi kolme neitt{, koko kolme luonnotarta rauan ruostehen emoiksi, suu sinerv{n siitt{jiksi. "Neiet k{y{ notkutteli, astui immet pilven {{rt{ utarilla uhkuvilla, n{nnill{ pakottavilla. Lypsit maalle maitojansa, uhkutit utariansa; lypsit maille, lypsit soil?e, lypsit vienoille vesille. "Yksi lypsi mustan maion: vanhimpainen neitosia; toinen valkean valutti: keskim{inen neitosia; kolmas puikutti punaisen: nuorimpainen neitosia. "Ku on lypsi mustan maion, siit{ syntyi meltorauta; ku on valkean valutti, siit' on tehtyn{ ter{kset; ku on puikutti punaisen, siit' on saatu r{{kyrauta. "Olipa aikoa v{h{inen. Rauta tahteli tavata vanhempata veikkoansa, k{y{ tulta tuntemahan. "Tuli tuhmaksi rupesi, kasvoi aivan kauheaksi: oli polttoa poloisen, rauta raukan, veikkosensa. "Rauta p{{si piilem{h{n, piilem{h{n, s{ilym{h{n tuon tuiman tulen k{sist{, suusta valkean vihaisen. "Siit{ sitte rauta piili, sek{ piili jotta s{ilyi heiluvassa hettehess{, l{ikkyv{ss{ l{htehess{, suurimmalla suon sel{ll{, tuiman tunturin laella,. jossa joutsenet munivat, hanhi poiat hautelevi. "Rauta suossa soikottavi, vetel{isess{ venyvi; piili vuoen, piili toisen, piili kohta kolmannenki kahen kantosen v{liss{, koivun kolmen juuren alla. Ei toki pakohon p{{snyt tulen tuimista k{sist{; piti tulla toisen kerran, l{hte{ tulen tuville astalaksi teht{ess{, miekaksi taottaessa. "Susi juoksi suota my|ten, karhu kangasta samosi; suo liikkui suen j{less{, kangas karhun k{mmeniss{; siihen nousi rautaruoste ja kasvoi ter{skaranko suen sorkkien sijoille, karhun kannan kaivamille. "Syntyi seppo Ilmarinen, sek{ syntyi jotta kasvoi. Se syntyi sysim{ell{, kasvoi hiilikankahalla vaskinen vasara k{ess{, pihet pikkuiset piossa. "Y|ll{ syntyi Ilmarinen, p{iv{ll{ pajasen laati. Etsi paikkoa pajalle, levityst{ lietsimille. N{ki suota salmekkehen, maata m{rke{ v{h{isen, l{ksi tuota katsomahan, likelt{ t{hy{m{h{n: tuohon painoi palkehensa, tuohon ahjonsa asetti. "Jo joutui suen j{lille, karhun kantap{{n sijoille; n{ki rautaiset orahat, ter{ksiset tierottimet suen suurilla j{lill{, karhun k{mmenen tiloilla. "Sanovi sanalla tuolla: 'Voi sinua, rauta raukka, kun olet kurjassa tilassa, alahaisessa asussa, suolla sorkissa sutosen, aina karhun askelissa!' "Arvelee, ajattelevi: 'Mit{ tuostaki tulisi, josp' on tunkisin tulehen, ahjohon asettelisin?' "Rauta raukka s{ps{htihe, s{ps{htihe, s{ik{htihe, kun kuuli tulen sanomat, tulen tuimat maininnaiset. "Sanoi seppo Ilmarinen: 'Ell|s olko mill{sk{n{! Tuli ei polta tuttuansa, herjaele heimoansa. Kun tulet tulen tuville, valkean varustimille, siell{ kasvat kaunihiksi, ylenet ylen ehoksi: miesten miekoiksi hyviksi, naisten nauhan p{{ttimiksi.' "Senp' on p{ivyen per{st{ rauta suosta sotkettihin, vetel{st{ vellottihin, tuotihin sepon pajahan. "Tuon seppo tulehen tunki, alle ahjonsa ajeli. Lietsoi kerran, lietsoi toisen, lietsoi kerran kolmannenki: rauta vellin{ viruvi, kuonana kohaelevi, venyi vehn{isn{ tahasna, rukihisna taikinana sepon suurissa tulissa, ilmivalkean v{ess{. "Siin{ huuti rauta raukka: 'Ohoh seppo Ilmarinen! Ota pois minua t{{lt{ tuskista tulen punaisen!' "Sanoi seppo Ilmarinen: 'Jos otan sinun tulesta, ehk{ kasvat kauheaksi, kovin raivoksi rupeat, viel{ veist{t velje{si, lastuat emosi lasta.' "Siin{ vannoi rauta raukka, vannoi vaikean valansa ahjolla, alasimella, vasaroilla, valkkamilla; sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: 'Onpa puuta purrakseni, kiven sy{nt{ sy|{kseni, etten veist{ veikkoani, lastua emoni lasta. Parempi on ollakseni, ele{kseni ehompi kulkijalla kumppalina, k{yv{ll{ k{siasenna, kuin sy|{ omaa sukua, heimoani herjaella.' "Silloin seppo Ilmarinen, takoja i{n-ikuinen, rauan tempasi tulesta, asetti alasimelle; rakentavi raukeaksi, tekevi ter{kaluiksi, keih{'iksi, kirvehiksi, kaikenlaisiksi kaluiksi. "Viel' oli pikkuista vajalla, rauta raukka tarpehessa: eip{ kiehu rauan kieli, ei sukeu suu ter{ksen, rauta ei kasva karkeaksi ilman veess{ kastumatta. "Siit{ seppo Ilmarinen itse tuota arvelevi. Laati pikkuisen poroa, lipe{ist{ liuotteli ter{ksenteko-mujuiksi, rauankarkaisu-vesiksi. "Koitti seppo kielell{ns{, hyvin maistoi mielell{ns{; itse tuon sanoiksi virkki: 'Ei n{m{t hyv{t minulle ter{ksenteko-vesiksi, rautojen rakentomaiksi.' "Mehil{inen maasta nousi, sinisiipi m{tt{h{st{. Lentelevi, liitelevi ymp{ri sepon pajoa. "Niin seppo sanoiksi virkki: 'Mehil{inen, mies kepe{! Tuo simoa siivess{si, kanna mett{ kieless{si kuuen kukkasen nen{st{, seitsem{n on hein{n p{{st{ ter{ksille teht{ville, rauoille rakettaville!' "Herhil{inen, Hiien lintu, katselevi, kuuntelevi, katseli katon rajasta, alta tuohen tuijotteli rautoja rakettavia, ter{ksi{ teht{vi{. "Lente{ hyr{htelevi; viskoi Hiien hirmuloita, kantoi k{{rmehen k{hyj{, maon mustia mujuja, kusiaisen kutkelmoita, sammakon salavihoja ter{ksenteko-mujuihin, rauankarkaisu-vetehen. "Itse seppo Ilmarinen, takoja alinomainen, luulevi, ajattelevi mehil{isen tulleheksi, tuon on mett{ tuoneheksi, kantaneheksi simoa. Sanan virkkoi, noin nimesi: 'Kas n{m{t hyv{t minulle ter{ksenteko-vesiksi, rautojen rakentamiksi!' "Siihen tempasi ter{ksen, siihen kasti rauta raukan pois tulesta tuotaessa, ahjosta otettaessa. "Sai siit{ ter{s pahaksi, rauta raivoksi rupesi, petti, vaivainen, valansa, s|i kuin koira kunniansa: veisti, raukka, velje{ns{, sukuansa suin piteli, veren p{{sti vuotamahan, hurmehen hurahtamahan." Ukko uunilta urahti, parta lauloi, p{{ j{r{hti: "Jo nyt tie{n rauan synnyn, tajuan tavat ter{ksen. "Ohoh sinua, rauta raukka, rauta raukka, koito kuona, ter{s tenhon-p{iv{llinen! Siit{k| sin{ sikesit, siit{ kasvoit kauheaksi, ylen suureksi sukesit? "Et s{ silloin suuri ollut etk{ suuri etk{ pieni, et kovin koreakana etk{ {ij{lt{ {k{inen, kun sa maitona makasit, rieskasena riuottelit nuoren neitosen nisiss{, kasvoit immen kainalossa pitk{n pilven rannan p{{ll{, alla taivahan tasaisen. "Etk{ silloin suuri ollut, et ollut suuri etk{ pieni, kun sa liejuna lep{sit, seisoit selv{n{ veten{ suurimmalla suon sel{ll{, tuiman tunturin laella, muutuit tuolla maan muraksi, ruostemullaksi rupesit. "Etk{ silloin suuri ollut, et ollut suuri etk{ pieni, kun sua hirvet suolla hieroi, peurat pieksi kankahalla, susi sotki sorkillansa, karhu k{mmennyisill{ns{. "Etk{ silloin suuri ollut, et ollut suuri etk{ pieni, kun sa suosta sotkettihin, maan muasta muokattihin, vietihin sepon pajahan, alle ahjon Ilmarisen. "Etk{ silloin suuri ollut, et ollut suuri etk{ pieni, kun sa kuonana kohisit, l{ikyit l{mminn{ veten{ tuimissa tulisijoissa, vannoit vaikean valasi ahjolla, alasimella, vasaroilla, valkkamilla, sepon seisontasijoilla, takehinta-tanterilla. "Joko nyt suureksi sukenit, {re{ksi {rtelihit, rikoit, vaivainen, valasi, s|it kuin koira kunniasi, kun sa syrjit synty{si, sukuasi suin pitelit? "Ku k{ski pahalle ty|lle, kenp' on kehnolle kehoitti? Isosiko vai emosi vaiko vanhin velji{si vai nuorin sisariasi vaiko muu sukusi suuri? "Ei isosi, ei emosi eik{ vanhin velji{si, ei nuorin sisariasi eik{ muu sukusi suuri: itse teit tihua ty|t{, katkoit kalmankarvallista. "Tule nyt ty|si tuntemahan, pahasi parantamahan,. ennenkuin sanon emolle, vanhemmallesi valitan! Enemp' on emolla ty|t{, vaiva suuri vanhemmalla, kun poika pahoin tekevi, lapsi tuhmin turmelevi. "Pi{ty, veri, vuotamasta, hurme, huppelehtamasta, p{{lleni p{r{j{m{st{, riuskumasta rinnoilleni! Veri, seiso kuni sein{, asu, hurme, kuni aita, kuin miekka meress{ seiso, sarahein{ sammalessa, paasi pellon pientaressa, kivi koskessa kovassa! "Vaan jos mieli laatinevi liikkua lipe{mm{sti, niin s{ liikkuos lihassa sek{ luissa luistaellos! Sis{ss{ sinun parempi, alla kalvon kaunihimpi, suonissa sorottamassa sek{ luissa luistamassa, kuin on maahan vuotamassa, rikoille ripajamassa. "Et s{, maito, maahan joua, nurmehen, veri viatoin, miesten hempu, heinikkohon, kumpuhun, urosten kulta. Sy{mess{ sinun sijasi, alla keuhkon kellarisi; sinne siirr{ite v{lehen, sinne juoskos joutuisasti! Et ole joki juoksemahan etk{ lampi laskemahan, suohete solottamahan, venelotti vuotamahan. "Tyy'y nyt, tyyris, tippumasta, punainen, putoamasta! Kun et tyy'y, niin tyrehy! Tyytyi ennen Tyrj{n koski, joki Tuonelan tyrehtyi, meri kuivi, taivas kuivi sin{ suurna poutavuonna, tulivuonna voimatoinna. "Jos et tuostana totelle, viel' on muita muistetahan, uuet keinot keksit{h{n: huuan Hiiest{ patoa, jolla verta keitet{h{n, hurmetta varistetahan, ilman tilkan tippumatta, punaisen putoamatta, veren maahan vuotamatta, hurmehen hurajamatta. "Kun ei lie minussa miest{, urosta Ukon pojassa t{m{n tulvan tukkijaksi, suonikosken sortajaksi, onp' on taatto taivahinen, pilven-p{{llinen jumala, joka miehist{ p{tevi, urohista kelpoavi veren suuta sulkemahan, tulevata tukkimahan. "Oi Ukko, ylinen luoja, taivahallinen jumala! Tule t{nne tarvittaissa, k{y t{nne kutsuttaessa! Tunge turpea k{tesi, paina paksu peukalosi tukkeheksi tuiman rei{n, paikaksi pahan ver{j{n! Ve{ p{{lle lemmen lehti, kultalumme luikahuta veren tielle telkkimeksi, tulevalle tukkeheksi, jottei parsku parralleni, valu vaaterievuilleni!" Sill{ sulki suun verelt{, tien on telkki hurmehelta. Pani poikansa pajahan tekem{h{n voitehia noista hein{n helpehist{, tuhatlatvan tutkaimista, me'en maahan vuotajista, simatilkan tippujista. Poikanen meni pajahan, l{ksi voitehen tekohon; tuli tammi vastahansa. Kysytteli tammeltansa: "Onko mett{ oksillasi, alla kuoresi simoa?" Tammi taiten vastoavi: "P{iv{n{p{ eilisen{ sima tippui oksilleni, mesi latvalle rapatti pilvist{ pirisevist{, hattaroista haihtuvista." Otti tammen lastuloita, puun murskan murenemia; otti heini{ hyvi{, ruohoja monenn{k|j{, joit' ei n{h{ n{ill{ mailla kaikin paikoin kasvaviksi. Panevi pa'an tulelle, laitti keiton kiehumahan t{ynn{ tammen kuoriloita, heini{ hyv{nn{k|j{. Pata kiehui paukutteli kokonaista kolme y|t{, kolme p{ive{ kev{ist{. Siit{ katsoi voitehia, onko voitehet vakaiset, katsehet alinomaiset. Ei ole voitehet vakaiset, katsehet alinomaiset. Pani heini{ lis{ksi, ruohoa monenn{|ist{, kut oli tuotu toisialta, sa'an taipalen takoa yheks{lt{ loitsijalta, kaheksalta katsojalta. Keitti viel{ y|t{ kolme, ynn{h{n yheks{n y|t{. Nostavi pa'an tulelta, katselevi voitehia, onko voitehet vakaiset, katsehet alinomaiset. Olipa haapa haaraniekka, kasvoi pellon pientarella. Tuon murha murenti poikki, kaikki kahtia hajotti; voiti niill{ voitehilla, katsoi niill{ katsehilla. Itse tuon sanoiksi virkki: "Kun lie n{iss{ voitehissa vian p{{lle viet{v{t{, vammoille valettavata, haapa, yhtehen paratkos ehommaksi entist{si!" Haapa yhtehen parani ehommaksi entist{ns{, kasvoi p{{lt{ kaunihiksi, alta aivan terveheksi. Siit{ koitti voitehia, katselevi katsehia, koitteli kiven koloihin, paasien pakahtumihin: jo kivet kivihin tarttui, paaet paatehen rupesi. Tuli poikanen pajasta tekem{st{ voitehia, rasvoja rakentamasta; ne ty|nti ukon k{tehen: "Siin' on voitehet vakaiset, katsehet alinomaiset, vaikka vuoret voitelisit, kaikki kalliot yheksi." Koki ukko kielell{ns{, maistoi suullansa sulalla, tunsi katsehet hyviksi, voitehet vaka'isiksi. Siit{ voiti V{in{m|ist{, pahoin-tullutta paranti, voiti alta, voiti p{{lt{, kerta keske{ sivalti. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "En liiku omin lihoini, liikun Luojani lihoilla, en v{iky omin v{kini, v{ikyn v{ell{ kaikkivallan, en puhu omalla suulla, puhelen Jumalan suulla. Josp' on mulla suu suloinen, suloisempi suu Jumalan, jospa on kaunoinen k{teni, k{si Luojan kaunihimpi." Kun oli voie p{{lle pantu, nuot on katsehet vakaiset, murti se puolipy|rryksihin, V{in{m|isen v{{nnyksihin: ly|kse sinne, ly|kse t{nne, vaan ei l|yt{nyt lepoa. Niin ukko kipuja kiisti, ty|nti tuosta tuskap{it{ keskell{ Kipum{ke{, Kipuvuoren kukkulalle kivi{ kivist{m{h{n, paasia pakottamahan. Tukun silkki{ sivalti, senp{ leikkeli levyiksi, senp' on katkoi kappaleiksi, sitehiksi suoritteli. Sitoi niill{ silkill{ns{, kapaloivi kaunoisilla polvea pojan p{t|isen, varpahia V{in{m|isen. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Siteheksi Luojan silkki, Luojan kaapu katteheksi t{lle polvelle hyv{lle, vakaisille varpahille! Katso nyt, kaunoinen Jumala, varjele, vakainen Luoja, jottei viet{isi vioille, vammoille ve{llett{isi!" Siit{ vanha V{in{m|inen jo tunsi avun totisen. Pian p{{si terveheksi; liha kasvoi kaunihiksi, alta aivan terveheksi, keske{ kivuttomaksi, vierilt{ viattomaksi, p{{lt{ p{{rmehett|m{ksi, ehommaksi entist{ns{, paremmaksi tuonoistansa. Jo nyt jaksoi jalka k{y{, polvi polkea kykeni; ei nuuru nimeksik{n{ vaikerra v{h{ist{k{n{. Siit{ vanha V{in{m|inen siirti silm{ns{ ylemm{, katsahtavi kaunihisti p{{lle p{{n on taivosehen; sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Tuoltapa aina armot k{yv{t, turvat tuttavat tulevat yl{h{lt{ taivahasta, luota Luojan kaikkivallan. "Ole nyt kiitetty, Jumala, ylistetty, Luoja, yksin, kun annoit avun minulle, tuotit turvan tuttavasti noissa tuskissa kovissa, ter{n rauan raatamissa!" Siit{ vanha V{in{m|inen viel{ tuon sanoiksi virkki: "Elk{tte, etinen kansa, kansa vasta kasvavainen, veikaten venett{ tehk|, uhkaellen kaartakana! Jumalass' on juoksun m{{r{, Luojassa lopun asetus, ei uron osoannassa, vallassa v{kev{nk{n{." KYMMENES RUNO Vaka vanha V{in{m|inen otti ruskean orihin, pani varsan valjahisin, ruskean re'en etehen; itse reuoikse rekehen, kohennaikse korjahansa. Laski virkkua vitsalla, hel{hytti helmisvy|ll{; virkku juoksi, matka joutui, reki vieri, tie lyheni, jalas koivuinen kolasi, vemmel piukki pihlajainen. Ajavi karettelevi. Ajoi soita, ajoi maita, ajoi aavoja ahoja. Kulki p{iv{n, kulki toisen, niin p{iv{ll{ kolmannella tuli pitk{n sillan p{{h{n, Kalevalan kankahalle, Osmon pellon pientarelle. Siin{ tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi: "Sy|, susi, unenn{kij{, tapa, tauti, lappalainen! Sanoi ei saavani kotihin en{mpi el{vin silmin sin{ ilmoisna ik{n{, kuuna kullan valkeana n{ille V{in|l{n ahoille, Kalevalan kankahille." Siit{ vanha V{in{m|inen laulelevi, taitelevi: lauloi kuusen kukkalatvan, kukkalatvan, kultalehv{n; latvan ty|nti taivahalle, puhki pilvien kohotti, lehv{t ilmoille levitti, halki taivahan hajotti. Laulelevi, taitelevi: lauloi kuun kumottamahan kultalatva-kuusosehen, lauloi oksillen otavan. Ajavi karettelevi kohti kullaista kotia, alla p{in, pahoilla mielin, kaiken kallella kyp{rin, kun oli seppo Ilmarisen, takojan i{n-ikuisen, luvannut lunastimeksi, oman p{{ns{ p{{stimeksi pime{h{n Pohjolahan, summahan Sariolahan. Jop' on seisottui oronen Osmon uuen pellon p{{h{n. Siit{ vanha V{in{m|inen p{{t{ korjasta kohotti: kuuluvi pajasta pauke, hilke hiilihuonehesta. Vaka vanha V{in{m|inen itse pistihe pajahan. Siell' on seppo Ilmarinen: takoa taputtelevi. Sanoi seppo Ilmarinen: "Oi sie vanha V{in{m|inen! Miss' olet viikon viipynynn{, kaiken aikasi asunut?" Vaka vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "Tuoll' olen viikon viipynynn{, kaiken aikani elellyt pime{ss{ Pohjolassa, summassa Sariolassa, liukunut Lapin lauilla, tietomiesten tienohilla." Siit{ seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi sie vanha V{in{m|inen, tiet{j{ i{n-ikuinen! Mit{ lausut matkoiltasi tultua kotituville?" Virkki vanha V{in{m|inen: "[ij{ on mulla lausumista: onp' on neiti Pohjolassa, impi kylm{ss{ kyl{ss{, jok' ei suostu sulhosihin, mielly miehi'in hyvihin. Kiitti puoli Pohjan maata, kun onpi kovin korea: kuuhut paistoi kulmaluilta, p{iv{ rinnoilta risotti, otavainen olkap{ilt{, seitsent{htinen sel{lt{. "Sin{, seppo Ilmarinen, takoja i{n-ikuinen, l{he neitt{ noutamahan, p{{t{ kassa katsomahan! Kun saatat takoa sammon, kirjokannen kirjaella, niin saat neion palkastasi, ty|st{si tyt|n ihanan." Sanoi seppo Ilmarinen: "Ohoh vanha V{in{m|inen! Joko sie minut lupasit pime{h{n Pohjolahan oman p{{si p{{stimeksi, itsesi lunastimeksi? En sin{ pitk{n{ ik{n{, kuuna kullan valkeana l{he Pohjolan tuville, Sariolan salvoksille, miesten sy|jille sijoille, urosten upottajille." Siit{ vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "Viel' on kumma toinen kumma: onp' on kuusi kukkalatva, kukkalatva, kultalehv{, Osmon pellon pientarella; kuuhut latvassa kumotti, oksilla otava seisoi." Sanoi seppo Ilmarinen: "En usko toeksi tuota, kun en k{yne katsomahan, n{hne n{ill{ silmill{ni." Sanoi vanha V{in{m|inen: "Kun et usko kuitenkana, l{htek{mme katsomahan, onko totta vai valetta!" L{hettihin katsomahan tuota kuusta kukkap{{t{, yksi vanha V{in{m|inen, toinen seppo Ilmarinen. Sitte tuonne tultuansa Osmon pellon pientarelle seppo seisovi likell{, uutta kuusta kummeksivi, kun oli oksilla otava, kuuhut kuusen latvasessa. Siin{ vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "Nyt sin{, seppo veikkoseni, nouse kuuta noutamahan, otavaista ottamahan kultalatva-kuusosesta!" Siit{ seppo Ilmarinen nousi puuhun korkealle, yl{h{ksi taivahalle, nousi kuuta noutamahan, otavaista ottamahan kultalatva-kuusosesta. Virkki kuusi kukkalatva, lausui lakkap{{ pet{j{: "Voipa miest{ mielet|int{, {kkioutoa urosta! Nousit, outo, oksilleni, lapsen-mieli, latvahani kuvakuun on nouantahan, valet{htyen varahan!" Silloin vanha V{in{m|inen lauloa hyr{htelevi: lauloi tuulen tuppurihin, ilman raivohon rakenti; sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Ota, tuuli, purtehesi, ahava, venosehesi vie{ vieretell{ksesi pime{h{n Pohjolahan!" Nousi tuuli tuppurihin, ilma raivohon rakentui, otti seppo Ilmarisen vie{ viiletell{ksens{ pime{h{n Pohjolahan, summahan Sariolahan. Siin{ seppo Ilmarinen jopa kulki jotta joutui! Kulki tuulen tiet{ my|ten, ahavan ratoa my|ten, yli kuun, alatse p{iv{n, otavaisten olkap{itse; p{{tyi Pohjolan pihalle, Sariolan saunatielle, eik{ h{nt{ koirat kuullut eik{ haukkujat havainnut. Louhi, Pohjolan em{nt{, Pohjan akka harvahammas tuop' on p{{tyvi pihalle. Itse enn{tti sanoa: "Mi sin{ lienet miehi{si ja kuka urohiasi? Tulit t{nne tuulen tiet{, ahavan rekiratoa, eik{ koirat kohti hauku, villah{nn{t virkkaele!" Sanoi seppo Ilmarinen: "En m{ t{nne tullutkana kyl{n koirien kuluiksi, villah{ntien vihoiksi, n{illen ouoillen oville, ver{jille vierahille." Siit{ Pohjolan em{nt{ tutkaeli tullehelta: "Oletko tullut tuntemahan, kuulemahan, tiet{m{h{n tuota seppo Ilmarista, takojata taitavinta? Jo on viikon vuotettuna sek{ kauan kaivattuna n{ille Pohjolan perille uuen sammon laaintahan." Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Lienen tullut tuntemahan tuon on seppo Ilmarisen, kun olen itse Ilmarinen, itse taitava takoja." Louhi, Pohjolan em{nt{, Pohjan akka harvahammas, pian pistihe tupahan, sanovi sanalla tuolla: "Neityeni nuorempani, lapseni vakavimpani! Pane nyt p{{llesi parasta, varrellesi valke'inta, hempe'int{ helmoillesi, ripe'int{ rinnoillesi, kaulallesi kaunihinta, kukke'inta kulmillesi, poskesi punottamahan, n{k|p{{si n{ytt{m{h{n! Jo on seppo Ilmarinen, takoja i{n-ikuinen, saanut sammon laaintahan, kirjokannen kirjantahan." Tuop' on kaunis Pohjan tytti, maan kuulu, ve'en valio, otti vaattehet valitut, pukehensa puhtahimmat; viitiseikse, vaatiseikse, p{{somihin suoritseikse, vaskipantoihin paneikse, kultav|ihin kummitseikse. Tuli aitasta tupahan, kaapsahellen kartanolta silmist{ns{ sirke{n{, korvistansa korkeana, kaunihina kasvoiltansa, poskilta punehtivana; kullat riippui rinnan p{{ll{, p{{n p{{ll{ hopeat huohti. Itse Pohjolan em{nt{ k{ytti seppo Ilmarisen noissa Pohjan tuvissa, Sariolan salvoksissa; siell{ sy|tti sy|neheksi, juotti miehen juoneheksi, apatti ani hyv{ksi. Sai tuosta sanelemahan: "Ohoh seppo Ilmarinen, takoja i{n-ikuinen! Saatatko takoa sammon, kirjokannen kirjaella joutsenen kyn{n nen{st{, maholehm{n maitosesta, ohran pienest{ jyv{st{, kes{uuhen untuvasta, niin saat neion palkastasi, ty|st{si tyt|n ihanan." Silloin seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki: "Saattanen takoa sammon, kirjokannen kalkutella joutsenen kyn{n nen{st{, maholehm{n maitosesta, ohran pienest{ jyv{st{, kes{uuhen untuvasta, kun olen taivoa takonut, ilman kantta kalkuttanut ilman alkusen alutta, riporihman tehtyisett{." L{ksi sammon laaintahan, kirjokannen kirjontahan. Kysyi paikalta pajoa, kaipasi sepinkaluja: ei ole paikalla pajoa, ei pajoa, ei paletta, ahjoa, alasintana, vasarata, varttakana! Silloin seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Akatp' on ep{elk|h|t, herjat kesken heitt{k|h|t, eip' on mies pahempikana, uros untelompikana!" Etsi ahjollen alusta, leveytt{ lietsehelle noilla mailla, mantereilla, Pohjan peltojen perill{. Etsi p{iv{n, etsi toisen. Jo p{iv{n{ kolmantena tuli kirjava kivonen, vahatukko vastahansa. Tuohon seppo seisottihe, takoja tulen rakenti; p{iv{n laati palkehia, toisen ahjoa asetti. Siit{ seppo Ilmarinen, takoja i{n-ikuinen, tunki ainehet tulehen, takehensa alle ahjon; otti orjat lietsomahan, v{kipuolet v{{nt{m{h{n. Orjat lietsoi l|yhytteli, v{kipuolet v{{nn{tteli kolme p{ive{ kes{ist{ ja kolme kes{ist{ y|t{: kivet kasvoi kantap{ihin, vahat varvasten sijoille. Niin p{iv{n{ ensim{isn{ itse seppo Ilmarinen kallistihe katsomahan ahjonsa alaista puolta, mit{ tullehe tulesta, selvinnehe valkeasta. Jousi tungeikse tulesta, kaasi kulta kuumoksesta, kaari kulta, p{{ hopea, varsi vasken-kirjavainen. On jousi hyv{n n{k|inen, vaan onpi pahan tapainen: joka p{iv{ p{{n kysyvi, parahana kaksi p{{t{. Itse seppo Ilmarinen ei tuota kovin ihastu: kaaren katkaisi kaheksi, siit{ tunkevi tulehen; laitti orjat lietsomahan, v{kipuolet v{{nt{m{h{n. Jop' on p{iv{n{ j{lest{ itse seppo Ilmarinen kallistihe katsomahan ahjonsa alaista puolta: veno tungeikse tulesta, punapursi kuumoksesta, kokat kullan kirjaeltu, hangat vaskesta valettu. On veno hyv{n n{k|inen, ei ole hyv{n tapainen: suotta l{htisi sotahan, tarpehetta tappelohon. Se on seppo Ilmarinen ei ihastu tuotakana: venon murskaksi murenti, tunkevi tulisijahan; laitti orjat lietsomahan, v{kipuolet v{{nt{m{h{n. Jo p{iv{n{ kolmantena itse seppo Ilmarinen kallistihe katsomahan ahjonsa alaista puolta: hieho tungeikse tulesta, sarvi kulta kuumoksesta, otsassa otavan t{hti, p{{ss{ p{iv{n py|ryl{inen. On hieho hyv{n n{k|inen, ei ole hyv{n tapainen: mets{ss{ makaelevi, maion maahan kaatelevi. Se on seppo Ilmarinen ei ihastu tuotakana: lehm{n leikkeli paloiksi, siit{ tunkevi tulehen; laitti orjat lietsomahan, v{kipuolet v{{nt{m{h{n. Jo p{iv{n{ nelj{nten{ itse seppo Ilmarinen kallistihe katsomahan ahjonsa alaista puolta: aura tungeikse tulesta, ter{ kulta kuumoksesta, ter{ kulta, vaski varsi, hopeata ponnen p{{ss{. On aura hyv{n n{k|inen, ei ole hyv{n tapainen: kyl{n pellot kyntelevi, vainiot vakoelevi. Se on seppo Ilmarinen ei ihastu tuotakana: auran katkaisi kaheksi, alle ahjonsa ajavi. Laittoi tuulet lietsomahan, v{kipuuskat v{{nt{m{h{n. Lietsoi tuulet l|yhytteli: it{ lietsoi, lietsoi l{nsi, etel{ enemm{n lietsoi, pohjanen kovin porotti. Lietsoi p{iv{n, lietsoi toisen, lietsoi kohta kolmannenki: tuli tuiski ikkunasta, s{kehet ovesta s{ykkyi, tomu nousi taivahalle, savu pilvihin sakeni. Se on seppo Ilmarinen p{iv{n kolmannen per{st{ kallistihe katsomahan ahjonsa alaista puolta: n{ki sammon syntyv{ksi, kirjokannen kasvavaksi. Siit{ seppo Ilmarinen, takoja i{n-ikuinen, takoa taputtelevi, ly|{ lynn{hyttelevi. Takoi sammon taitavasti: laitahan on jauhomyllyn, toisehen on suolamyllyn, rahamyllyn kolmantehen. Siit{ jauhoi uusi sampo, kirjokansi kiikutteli, jauhoi purnun puhtehessa: yhen purnun sy|t{vi{, toisen jauhoi my|t{vi{, kolmannen kotipitoja. Niin ihastui Pohjan akka; saattoi sitte sammon suuren Pohjolan kivim{kehen, vaaran vaskisen sis{h{n yheks{n lukon ta'aksi. Siihen juuret juuttutteli yheks{n sylen syv{h{n: juuren juurti maaem{h{n, toisen vesiviertehesen, kolmannen kotim{kehen. Siit{ seppo Ilmarinen tytt|{ anelemahan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Joko nyt minulle neiti, kun sai sampo valmihiksi, kirjokansi kaunihiksi?" Tuop' on kaunis Pohjan tytt| itse noin sanoiksi virkki: "Kukapa t{ss{ toisna vuonna, kenp{ kolmanna kes{n{ k{ki{ kukutteleisi, lintusia laulattaisi, jos min{ menisin muunne, saisin, marja, muille maille! "Jos t{m{ kana katoisi, t{m{ hanhi hairahtaisi, eksyisi emosen tuoma, punapuola pois menisi, kaikkipa k{et katoisi, ilolinnut liikahtaisi t{m{n kunnahan kukuilta, t{m{n harjun hartehilta. "Enk{ joua ilmankana, p{{se en neitip{ivilt{ni, noilta t|ilt{ teht{vilt{, kes{isilt{ kiirehilt{: marjat on maalla poimimatta, lahen rannat laulamatta, astumattani ahoset, lehot leikin ly|m{tt{ni." Siit{ seppo Ilmarinen, takoja i{n-ikuinen, alla p{in, pahoilla mielin, kaiken kallella kyp{rin jo tuossa ajattelevi, pitkin p{{t{ns{ pit{vi, miten kulkea kotihin, tulla maille tuttaville pime{st{ Pohjolasta, summasta Sariolasta. Sanoi Pohjolan em{nt{: "Ohoh seppo Ilmarinen! Mit' olen pahoilla mielin, kaiken kallella kyp{rin? Laatisiko mieli menn{ elomaillen entisille?" Sanoi seppo Ilmarinen: "Sinne mieleni tekisi kotihini kuolemahan, maalleni masenemahan." Siit{ Pohjolan em{nt{ sy|tti miehen, juotti miehen, istutti per{h{n purren melan vaskisen varahan; virkki tuulen tuulemahan, pohjasen puhaltamahan. Siit{ seppo Ilmarinen, takoja i{n-ikuinen, matkasi omille maille ylitse meren sinisen. Kulki p{iv{n, kulki toisen; p{iv{ll{p{ kolmannella jo tuli kotihin seppo, noille syntym{sijoille. Kysyi vanha V{in{m|inen Ilmariselta sepolta: "Veli, seppo Ilmarinen, takoja i{n-ikuinen! Joko laait uuen sammon, kirjokannen kirjaelit?" Sanoi seppo Ilmarinen, itse laatia pakisi: "Jopa jauhoi uusi sampo, kirjokansi kiikutteli, jauhoi purnun puhtehessa: yhen purnun sy|t{vi{, toisen jauhoi my|t{vi{, kolmannen pi'elt{vi{." YHDESTOISTA RUNO Vika on Ahtia sanoa, veitikk{t{ vieretell{. Ahti poika Saarelainen, tuo on lieto Lemmin poika, kasvoi koissa korkeassa luona armahan emonsa laajimman lahen per{ll{, Kaukoniemen kainalossa. Kaloin siin{ Kauko kasvoi, Ahti ahvenin yleni. Tuli mies mit{ parahin, puhkesi punaverinen, joka p{{st{ns{ p{tevi, kohastansa kelpoavi; vaan tuli v{h{n vialle, tavoiltansa turmiolle: ain' oli naisissa el{j{, yli |it{ |itsil|iss{, noien impien iloissa, kassap{ien karkeloissa. Kylli oli Saaren neiti, Saaren neiti, Saaren kukka. Kasvoi koissa korkeassa, yleni ylen ehossa, istuen ison majoilla, per{penkin notkumilla. Kauan kasvoi, kauas kuului: kaukoa tuli kosijat neien kuuluhun kotihin, kaunoisehen kartanohon. Kosi P{iv{ poiallehen: eip' on mennyt P{iv{l{h{n P{iv{n luona paistamahan kes{isill{ kiirehill{. Kosi Kuuhut poiallehen: eip' on mennyt Kuutolahan Kuun luona kumottamahan, keh{t ilman kiert{m{h{n. Kosi T{hti poiallehen: eip' on mennyt T{htel{h{n pitkin |it{ pilkkim{h{n talvisilla taivahilla. Tulevi Virosta sulhot, toiset tuolta Inkerelt{: eip' on neiti mennytk{n{; itse vasten vastaeli: "Suotta kultanne kuluvi, hopeanne hoikkenevi! En l{he min{ Virohon, en l{he, lupoakana, Viron vett{ soutamahan, saarellista sauvomahan, sy|m{h{n Viron kaloja, Viron lient{ lippomahan. "Enk{ l{he Inkerelle, penkerelle, p{nkerelle; siell' on n{lk{, kaiken n{lk{: puun n{lk{, p{rehen n{lk{, ve'en n{lk{, vehn{n n{lk{, rukihisen leiv{n n{lk{." Tuop' on lieto Lemmink{inen, itse kaunis Kaukomieli, l{hte{ksens{ lupasi Saaren kukkoa kosihin, tuota mointa morsianta, kaunokaista kassap{{t{. Emo kielte{ k{kesi, varoitteli vaimo vanha: "Ell|s menk|, poikaseni, parempihin itse{si! Ei suattane sinua Saaren suurehen sukuhun." Sanoi lieto Lemmink{inen, virkki kaunis Kaukomieli: "Jos en ole koiltani korea, su'ultani aivan suuri, mie valitsen varrellani, otan muilla muo'oillani." Aina kielt{vi emonsa l{htem{st{ Lemmink{ist{ Saaren suurehen sukuhun, laajahan lajiper{h{n: "Siell{ piiat pilkkoavat, naiset nauravat sinua." Mit{ huoli Lemmink{inen! Itse tuon sanoiksi virkki: "Kyll{ h{{'{n naisten naurun, soppityrskyt tytt{rien: potkaisen pojan povehen, k{sikannon kainalohon; siin' on p{{ hyv{nki pilkan, parahanki parjauksen." Emo tuon sanoiksi virkki: "Voi poloinen, p{ivi{ni! Nauraisitko Saaren naiset, pit{isit pyh{iset piiat, niin siit{ tora tulisi, sota suuri lankeaisi! Saisi kaikki Saaren sulhot, sata miest{ miekkoinensa p{{llesi sinun, poloisen, yksin{isen ymp{rille." Mit{ huoli Lemmink{inen varoituksista emonsa! Ottavi hyv{n orosen, valjasti valion varsan; ajavi karittelevi Saaren kuuluhun kyl{h{n Saaren kukkoa kosihin, Saaren mointa morsianta. Nauroi naiset Lemmink{ist{, piiat pisti pilkkojansa, kun ajoi kummasti kujalle, kamalasti kartanolle: ajoi korjansa kumohon, ver{j{h{n vier{hytti. Siin{ lieto Lemmink{inen murti suuta, v{{nti p{{t{, murti mustoa haventa. Itse tuon sanoiksi virkki: "En ole tuota ennen n{hnyt, en ole n{hnyt enk{ kuullut naisen nauravan minulle, piian pilkkoja suannut." Mit{ huoli Lemmink{inen! Sanan virkkoi, noin nimesi: "Onko saarella sijoa, maata Saaren manterella, minun leikki ly|{kseni, tanner tanhuellakseni Saaren impien iloissa, kassap{ien karkeloissa?" Saaren impyet sanovat, niemen neiet vastoavat: "Onp' on Saarella sijoa, maata Saaren manterella, sinun leikki ly|{ksesi, tanner tanhuellaksesi karjalaisna kaskimailla, paimenpoikana palolla: lapset on laihat Saaren mailla, lihavat hevosen varsat." Mit{ huoli Lemmink{inen! Palkkasihe paimeneksi: k{vi p{iv{t paimenessa, y|t on impien iloissa, noien neitojen kisoissa, kassap{ien karkeloissa. Sill{ lieto Lemmink{inen, itse kaunis Kaukomieli, jopa h{{ti naisen naurun, pi{tteli piian pilkan. Ei ollut sit{ tyt{rt{, piikoa pyhint{k{n{, kuta h{n ei kosketellut, jonk' ei vieress{ venynyt. Yksi on impi kaikkinensa Saaren suuressa su'ussa, jok' ei suostu sulhasihin, mielly miehi'in hyvihin: se oli Kyllikki korea, Saaren kukka kaunokainen. Tuop' on lieto Lemmink{inen, itse kaunis Kaukomieli, sa'at saappahat kulutti, sa'at airot poikki souti tuota neitt{ saaessansa, Kyllikki{ pyytess{ns{. Kyllikki, korea neiti, h{np{ tuon sanoiksi virkki: "Mit{, kehno, kierteletki, rannan raukuja, ajelet, t{{lt{ tytt|j{ kyselet, tinav|it{ tieustelet? En m{ t{st{ ennen joua, kuin kiven kuluksi jauhan, pieks{n petkelen periksi, huhmaren sukuksi survon. "Enk{ huoli huitukoille, huitukoille, haitukoille; mie tahon tasaisen varren tasaiselle varrelleni, tahon muo'on muhkeamman muhke'ille muo'oilleni sek{ kasvon kaunihimman kaunihille kasvoilleni." Oli aikoa v{h{isen, kului tuskin puoli kuuta. Jo p{iv{n{ muutamana, iltana moniahana neitoset kisaelevi, kaunokaiset karkelevi mannerpuolella saloa kaunihilla kankahalla; Kyllikki ylinn{ muita, Saaren kukka kuuluisinna. Tuli veitikk{ verev{, ajoi lieto Lemmink{inen orihillansa omalla, valitulla varsallansa keskelle kisaketoa, kaunokaisten karkeloa; reutoi Kyllikin rekehen, koppoi neien korjahansa, tuon asetti taljallensa, liitti liistehyisillens{. Laski ruoskalla hevoista, nauskahutti nauhasella, siit{ l{ksi liukumahan. L{htiess{ns{ sanovi: "Elk{tte minua, immet, ilmi antako ik{n{, minun t{{ll{ k{yneheni, t{{lt{ neien vieneheni! "Jos ette totelle tuosta, niin teille paha paneikse: laulan sulhonne sotahan, nuoret miehet miekan alle, ettei kuulla kuuna p{{n{, n{h{ ilmoisna ik{n{ kujasilla kulkemassa, ahoilla ajelemassa." Kyll{ Kyllikki valitti, Saaren kukka kuikutteli: "P{{st{ jo minua poies, laske lasta vallallensa, kotihinsa kulkemahan luoksi itkev{n emonsa! "Jos et laskea luvanne kotihini kulkemahan, viel' on viisi velje{ni, seitsem{n set{ni lasta j{n|n j{len polkijaksi, neien p{{n perilliseksi." Kun ei p{{snyt kuitenkana, itse itkulle hyr{ytyi. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Joutenpa, poloinen, synnyin, jouten synnyin, jouten kasvoin, jouten aikani elelin; jo nyt sainki joutavalle, miehelle mit{tt|m{lle, suojihin soank{vij{n, aina tuiman tappelijan!" Virkki lieto Lemmink{inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Kyllikki, sy{nk{pyni, minun maire marjueni! Ell|s olko mill{k{n{! En sua pahoin pit{ne: syliss{ni sy|ess{ni, k{siss{ni k{yess{ni, sivullani seistess{ni, vieress{ venyess{ni. "Mit{p{ sin{ sureksit, mit{ huollen huokaelet? Tuotako sin{ sureksit, tuota huollen huokaelet, lehmityytt{, leiv{tyytt{ ja kaiken elon v{hyytt{? "Ell|s olko mill{k{n{! Mont' on lehme{ minulla, monta maion antajata: yks' on suolla Muurikkinen, toinen m{ell{ Mansikkinen, kolmas Puolukka palolla. Ne on sy|m{tt{ soreat, katsomatta kaunokaiset; ei ole illoin kytkemist{ eik{ aamuin laskemista, hein{vihkon heitt{mist{, suolan, suuruksen surua. "Vaiko tuotaki surisit, tuota huollen huokoaisit, ettei oo sukuni suuri, kovin korkea kotini? "Jos en oo su'ulta suuri enk{ korkea ko'ilta, on mulla tulinen miekka, s{kenev{ s{il{rauta. Se onpi sukua suurta, laajoa lajipere{: onp' on Hiiess{ hiottu, jumaloissa kirkastettu. Sill{ suurennan sukuni, laajennan lajini kaiken, miekalla tuliter{ll{, s{il{ll{ s{kenev{ll{." Neiti parka huokoaikse, itse tuon sanoiksi virkki: "Oi on Ahti, Lemmin poika! Jos tahot minuista neitt{ ikuiseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi, sie vanno valat ikuiset et sotia k{y{ksesi kullankana tarpehella, hopeankana halulla!" Siin{ tuo lieto Lemmink{inen itse tuon sanoiksi virkki: "Vannon mie valat ikuiset en sotia k{y{kseni kullankana tarpehella, hopeankana halulla. Sie itse valasi vanno et kyli{ k{y{ksesi hyv{nki hypyn halulla, tanhujuoksun tarpehella!" Siit{ vannoivat valansa, laativat ikilupansa eess{ julkisen Jumalan, alla kasvon kaikkivallan, ei Ahin sotia k{y{ eik{ Kyllikin kyle{. Siit{ lieto Lemmink{inen veti virkkua vitsalla, l|i oritta ohjaksella. Itse tuon sanoiksi virkki: "J{{ hyv{sti, Saaren nurmet, kuusen juuret, tervaskannot, joit' olen kes{n k{vellyt, talvet kaiket tallaellut, piileskellen pilvi|ill{, paeten pahalla s{{ll{, t{t{ pyyt{ pyytess{ni, allia ajellessani!" Ajoa hypittelevi: jo kohta koti n{kyvi. Neiti tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Tupa tuolla tuulottavi, n{lk{raunio n{kyvi. Kenen onpi tuo tupanen, kenen koti kunnottoman?" Se on lieto Lemmink{inen sanan virkkoi, noin nimesi: "El{ sie sure tuvista, huokaele huonehista! Tuvat toiset teht{nehe, paremmaiset pantanehe hirve'ist{ hirsik|ist{, parahista parsikoista." Siit{ lieto Lemmink{inen jo kohta kotihin saapi luoksi armahan emonsa, tyk| valtavanhempansa. Emo tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Viikon viivyit, poikaseni, viikon mailla vierahilla." Lausui lieto Lemmink{inen, sanan virkkoi, noin nimesi: "Piti naiset naurellani, kostoa pyh{iset piiat pi{nn{st{ pitk{n pilkan, naurannoistansa minulle. Sain parahan korjahani, tuon asetin taljalleni, liitin liistehyisilleni, alle viltin vier{hytin. Sill{ maksoin naisten naurun, piikojen ilopi{nn{n. "Oi emoni, kantajani, {itini, ylent{j{ni! Mit{ l{ksin, senp{ sainki, kuta pyysin, sen tapasin. Pane nyt patjasi parahat, pehme'imm{t p{{nalaiset, maatani omalla maalla nuoren neiteni keralla!" Emo tuon sanoiksi virkkoi, itse lausui ja pakisi: "Ole nyt kiitetty, Jumala, ylistetty, Luoja, yksin, kun annoit mini{n mulle, toit hyv{n tulen puhujan, oivan kankahan kutojan, aivan kenstin kehre{j{n, pulskin poukkujen pesij{n, vaattehien valkaisijan! "Itse kiit{ onneasi! Hyv{n sait, hyv{n tapasit, hyv{n Luojasi lupasi, hyv{n antoi armollinen: puhas on pulmonen lumella, puhtahampi puolellasi; valkea merell{ vaahti, valkeampi vallassasi; sorea merell{ sorsa, soreampi suojassasi; kirkas t{hti taivahalla, kirkkahampi kihloissasi. "Laai nyt lattiat laveat, hanki ikkunat isommat, seisottele sein{t uuet, tee koko tupa parempi, kynnykset tuvan etehen, uuet ukset kynnykselle, nuoren neien saatuasi, kaunihin katsottuasi, paremmaisen itse{si, sukuasi suuremmaisen!" KAHDESTOISTA RUNO Siit{ Ahti Lemmink{inen, tuo on kaunis kaukolainen, aina aikoja eleli nuoren neitosen keralla; ei itse sotia k{ynyt eik{ Kyllikki kyle{. Niin p{iv{n{ muutamana, huomenna moniahana itse Ahti Lemmink{inen l{htevi kalankutuhun; tullut ei illaksi kotihin, ensi y|ksi enn{tt{nyt. Jo meni Kyllikki kyl{h{n, noien neitojen kisahan. Kenp{ saattavi sanoman, kenp{ kielen kantelevi? Ainikki sisar Ahilla; sep' on saattavi sanoman, sep{ kielen kantelevi: "Armas Ahti veikkoseni! Jo k{vi Kyllikki kyl{ss{, ver{jill{ vierahilla, kyl{n neitojen kisassa, kassap{ien karkelossa." Ahti poika, aino poika, itse lieto Lemmink{inen tuosta suuttui, tuosta sy{ntyi, tuosta viikoksi vihastui. Itse tuon sanoiksi virkki: "Oi emoni, vaimo vanha! Jospa paitani pesisit mustan k{{rmehen mujuissa, kiirehesti kuivoaisit, mun sotahan menn{kseni Pohjan poikien tulille, Lapin lasten tanterille: jo k{vi Kyllikki kyl{ss{, ver{jill{ vierahilla, noien neitojen kisassa, kassap{ien karkelossa." Kyll{ Kyllikki sanovi, nainen ensin enn{tt{vi: "Ohoh armas Ahtiseni! Ell|s l{htek| sotahan! N{in m{ unta maatessani, sike'in lev{tess{ni: tuli ahjona ajeli, valkea v{l{htelihe aivan ikkunan alatse, perisein{n penkeretse; siit{ tuiskahti tupahan, koskena kohahtelihe siltalauoista lakehen, ikkunasta akkunahan." Siit{ lieto Lemmink{inen itse tuon sanoiksi virkki: "En usko unia naisten enk{ vaimojen valoja. Oi emoni, kantajani! Tuo t{nne sotisopani, kanna vainovaatteheni! Mieleni minun tekevi juomahan soan olutta, soan mett{ maistamahan." Tuon emo sanoiksi virkki: "Oi on Ahti poikaseni! Ell|s l{htek| sotahan! On meill{ oloista koissa lepp{isess{ lekkeriss{ tapin tammisen takana; tuon sinulle juoaksesi, josp' on joisit kaiken p{iv{n." Sanoi lieto Lemmink{inen: "En huoli koto-oloista! Ennen juon joesta vett{ melan tervaisen ter{lt{: makeamp' on juoakseni, kuin kaikki kotoiset kaljat. Tuo t{nne sotisopani, kanna vainovaatteheni! L{hen Pohjolan tuville, Lapin lasten tanterille kultia kyselem{h{n, hope'ita haastamahan." Sanoi {iti Lemmink{isen: "Ohoh Ahti poikaseni! Onp' on kultia ko'issa, hope'ita aitassamme. Vasta p{{n{ eilisen{, aamulla ani varahin kynti orja kyisen pellon, k{{rmehisen k{{nn{tteli; nosti aura arkun kannen, per{ penningin ylenti: siihen on salvattu satoja, tuhansia tukkueltu. Arkun aittahan eh{tin, panin aitan parven p{{h{n." Sanoi lieto Lemmink{inen: "En huoli kotieloista! Jos markan soasta saanen, parempana tuon pitelen, kuin kaikki kotoiset kullat, auran nostamat hopeat. Tuo t{nne sotisopani, kanna vainovaatteheni! L{hen Pohjolan sotahan, Lapin lasten tappelohon. "Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi itse korvin kuullakseni, n{h{ n{ill{ silmill{ni, onko neitt{ Pohjolassa, piikoa Pimentolassa, jok' ei suostu sulhosihin, mielly miehi'in hyvihin." Sanoi {iti Lemmink{isen: "Ohoh Ahti poikaseni! Sull' on Kyllikki ko'issa, kotinainen korkeampi! Kamala on kaksi naista yhen miehen vuotehella." Sanoi lieto Lemmink{inen: "Kyllikki on kyl{nk{vij{; juoskohon joka kisassa, maatkohon joka majassa, kyl{n impien iloissa, kassap{ien karkeloissa!" Emo kielte{ k{kesi, varoitteli vaimo vanha: "Ell|s vainen, poikueni, menk| Pohjolan tuville ilman tieon tiet{m{tt{, ilman taion taitamatta, Pohjan poikien tulille, Lapin lasten tanterille! Siell{ lappi laulanevi, tunkenevi turjalainen suin sytehen, p{in savehen, kypenihin kyyn{svarsin, kourin kuumihin poroihin, palavihin paateroihin." Niin sanovi Lemmink{inen: "Jo minua noiat noitui, noiat noitui, kyyt kiroili; koki kolme lappalaista yhten{ kes{isn{ y|n{, alasti alakivell{, ilman vy|tt{, vaattehitta, rikorihman kiert{m{tt{: senp{ hy|tyiv{t minusta, sen verran, katalat, saivat, min kirves kivest{ saapi, napakaira kalliosta, j{rky j{{st{ iljanesta, tuoni tyhj{st{ tuvasta. "Toisinpa oli uhattu, toisinpa k{vi k{tehen. Mieliv{t minua panna, uhkasivat uuvutella soille sotkuportahiksi, silloiksi likasijoille, panna leuan liettehesen, parran paikkahan paha'an. Vaan min{p{, mies mokoma, en tuossa kovin h{t{illyt; itse loime loitsijaksi, sain itse sanelijaksi: lauloin noiat nuolinensa, ampujat asehinensa, velhot veitsirautoinensa, tiet{j{t ter{ksinens{ Tuonen koskehen kovahan, kinahmehen kauheahan, alle koprun korke'imman, alle py|rtehen pahimman. Siell{ noiat nukkukohot, siell{ maatkohot katehet, kunnes hein{ kasvanevi l{pi p{{n, l{pi kyp{rin, l{pi noian olkap{ien, halki hartialihojen noialta makoavalta, katehelta nukkuvalta!" Ainapa emo ep{si l{htem{st{ Lemmink{ist{; emo kielti poikoansa, nainen miest{ns{ ep{si: "Ell|s vainen menk|k{n{ tuonne kylm{h{n kyl{h{n, pime{h{n Pohjolahan! Tuho ainaki tulevi, tuho poikoa p{t|ist{, hukka lieto Lemmink{ist{. Jos sanot sa'alla suulla, enp' on tuota uskokana: ei sinussa laulajata Pohjan poikien sekahan, etk{ tunne kielt{ Turjan, maha et lausua lapiksi." Silloin lieto Lemmink{inen, itse kaunis Kaukomieli, oli p{{t{ns{ sukiva, hapsiansa harjoava. Suan sein{h{n sivalti, harjan paiskoi patsahasen, sanan virkkoi, noin nimesi, itse lausui ja pakisi: "Silloin on hukka Lemmink{ist{, tuho poikoa p{t|ist{, kun suka verin valuvi, harja hurmehin loruvi." L{ksi lieto Lemmink{inen pime{h{n Pohjolahan vastoin kieltoa emonsa, varoitusta vanhempansa. Hy|teleikse, vy|teleikse, rautapaitoihin paneikse, ter{sv|ihin telkit{ikse. Itse tuon sanoiksi virkki: "Mies on luustossa lujempi, rautapaiassa parempi, ter{svy|ss{ tenhoisampi noien noitien sekahan, jottei huoli huonommista, h{t{ile hyvi{k{n{." Otti miekkansa omansa, tempasi tuliter{ns{, jok' oli Hiiess{ hiottu, jumaloissa kuuraeltu; tuon sivullehen sitovi, tunki tuppihuotrasehen. Miss{ mies varaeleikse, uros tuima turveleikse? Jo v{hin varaeleikse, tuossa tuima turveleikse: oven suussa orren alla, pirtin pihtipuolisessa, pihalla kujasen suussa, ver{jiss{ viimeisiss{. Siin{ mies varaelihe vaimollisesta v{est{; ei ole ne varat v{kev{t eik{ turvat luotettavat, niin viel{ varoitteleikse urohoisesta v{est{ tien kahen jaka'imessa, sinisen kiven sel{ss{, hettehill{ heiluvilla, l{ikkyvill{ l{htehill{, kosken kopruilla kovilla, ve'en vankan v{{ntehess{. Tuossa lieto Lemmink{inen itse lausui ja saneli: "Yl|s maasta, miekkamiehet, mannun-aikaiset urohot, kaivoloista, kalpamiehet, jokiloista, jousimiehet! Nouse, mets{, miehinesi, korpi kaikki, kansoinesi, vuoren ukko, voiminesi, vesihiisi, hirmuinesi, v{kinesi, veen em{nt{, ve'en vanhin, valtoinesi, neitoset, joka norosta, hienohelmat, hettehist{ miehen ainoan avuksi, pojan kuulun kumppaliksi, jottei pysty noian nuolet eik{ tiet{j{n ter{kset eik{ velhon veitsirauat, ei asehet ampumiehen! "Kun ei tuosta kyll{ liene, viel{ muistan muunki keinon: ylemm{ksi huokoaime tuolle taivahan Ukolle, joka pilvi{ pit{vi, hattaroita hallitsevi. "Oi Ukko, ylijumala, taatto vanha taivahinen, puhki pilvien puhuja, halki ilman haastelija! Tuo mulle tulinen miekka tulisen tupen sis{ss{, jolla haittoja hajotan, jolla riitsin rikkehi{, kaa'an maalliset katehet, ve'elliset velhot voitan etiselt{ ilmaltani, takaiselta puoleltani, p{{lt{ p{{ni, vierelt{ni, kupehelta kummaltani, kaa'an noiat nuolihinsa, velhot veitsirautoihinsa, tiet{j{t ter{ksihins{, pahat miehet miekkoihinsa!" Siit{ lieto Lemmink{inen, tuo on kaunis Kaukomieli, varsan viiasta vihelti, kulokosta kultaharjan; pisti varsan valjahisin, puikkoihin tulipunaisen. Itse istuikse rekehen, kohautti korjahansa, laski virkkua vitsalla, karkutti kariper{ll{. Virkku juoksi, matka joutui, reki vieri, tie lyheni, hope'inen hiekka helkki, kangas kultainen kumisi. Kulki p{iv{n, kulki toisen, kulki kohta kolmannenki. P{iv{n{p{ kolmantena kyl{ vastahan tulevi. Siit{ lieto Lemmink{inen ajavi karittelevi vierim{ist{ tiet{ my|ten vierim{isehen talohon. Yli kynnyksen kysyvi, lausui lakkapuun takoa: "Oisiko talossa t{ss{ rinnukseni riisujata, aisani alentajata, luokin lonkahuttajata?" Lausui lapsi lattialta, poika portahan nen{lt{: "Ei ole talossa t{ss{ rinnuksesi riisujata, aisasi alentajata, luokin lonkahuttajata." Mit{ huoli Lemmink{inen! Laski virkkua vitsalla, hel{hytti helmisvy|ll{; ajavi karittelevi keskim{ist{ tiet{ my|ten keskim{isehen talohon. Yli kynnyksen kysyvi, lausuvi lakan takoa: "Oisiko talossa t{ss{ ottajata ohjaksien, rinnuksien riistojata, rahkehien raastajata?" Kiisti akka kiukahalta, kielipalko pankon p{{st{: "Kyll{ saat talosta t{st{ ottajia ohjaksesi, rinnuksesi riisujia, aisasi alentajia: onp' on kyll{ kymmeni{, saat jos tahtonet satoja, jotka sulle kyyin saavat, antavat ajohevosen, kotihisi, konnan, menn{, maahasi, pahan, paeta, is{nt{si istumille, em{nt{si astumille, veljesi ver{j{n suulle, sisaresi sillan p{{h{n ennen p{iv{n p{{tymist{, auringon alenemista." Mit{ huoli Lemmink{inen! Sanan virkkoi, noin nimesi: "Oisi akka ammuttava, koukkuleuka kolkattava." Laski virkun vierem{h{n; ajavi suhuttelevi ylim{ist{ tiet{ my|ten ylim{isehen talohon. Siin{ lieto Lemmink{inen l{hetess{ns{ taloa sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Sule, Hiisi, haukun suuta, Lempo, koiran leukaluuta, laita sulku suun etehen, haitta hammasten v{lihin, ettei ennen {{nt{ p{{st{ miehen menty{ sivutse!" Niin pihalle tultuansa ly|pi maata ruoskallansa: utu nousi ruoskan tiest{, mies pieni u'un seassa; sep{ riisui rinnuksia, sep{ aisoja alenti. Siit{ lieto Lemmink{inen itse korvin kuuntelevi kenenk{n{ keksim{tt{, kunkana havaitsematta: kuuli ulkoa runoja, l{pi sammalen sanoja, l{pi sein{n soittajoita, l{pi lauan laulajoita. Katsahti tupahan tuosta, pilkisteli piilokkali: tupa oli t{ynn{ tuntijoita, lautsat t{ynn{ laulajoita, sivusein{t soittajoita, ovensuu osoavia, peripenkki tiet{ji{, karsina karehtijoita... lauloivat Lapin runoja, Hiien virtt{ vinguttivat. Siit{ lieto Lemmink{inen tohti toisiksi ruveta, ruohti muuksi muutellaita; meni nurkasta tupahan, sai sis{h{n salvoimesta. Itse tuon sanoiksi virkki: "Hyv{ on laulu loppuvasta, lyhyest{ virsi kaunis; miel' on j{{m{h{n parempi kuin on kesken katkemahan." Itse Pohjolan em{nt{ liikkui sillan liitoksella, laahoi keskilattialla. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Olipa t{ss{ ennen koira, rakki rauankarvallinen, lihan sy|j{, luun purija, veren uuelta vet{j{. Mi lienetki miehi{si, ku ollet urohiasi, kun tulit t{h{n tupahan, sait sis{h{n salvoksehen ilman koiran kuulematta, haukkujan havaitsematta?" Sanoi lieto Lemmink{inen: "En m{ t{nne tullutkana taioittani, tieoittani, mahittani, maltittani, ilman innotta isoni, varuksitta vanhempani, koiriesi sy|t{v{ksi, haukkujen hakattavaksi. "Pesip{ emo minua, pesi pienn{ hutjukkana, kolmasti kes{isn{ y|n{, yheks{sti syksy-y|n{, joka tielle tiet{j{ksi, joka maalle malttajaksi, kotonani laulajaksi, ulkona osoajaksi." Siit{ lieto Lemmink{inen, itse kaunis Kaukomieli, jop' on loihe loitsijaksi, laikahtihe laulajaksi: tulta iski turkin helmat, valoi silm{t valkeata Lemmink{isen laulaessa, laulaessa, lausiessa. Lauloi laulajat parahat pahimmiksi laulajiksi; kivet suuhun syrjin sy|sti, paaet lappehin lateli parahille laulajille, taitavimmille runoille. Niin lauloi mokomat miehet mink{ minne, kunka kunne: ahoille vesattomille, maille kynt{m{tt|mille, lampihin kalattomihin, aivan ahvenettomihin, Rutjan koskehen kovahan, palavahan py|rtehesen, virran alle vaahtip{iksi, kosken keskelle kiviksi, tulena palelemahan, s{kehin{ s{ykkym{h{n. Sinne lieto Lemmink{inen lauloi miehet miekkoinensa, urohot asehinensa; lauloi nuoret, lauloi vanhat, lauloi kerran keskilaaun; yhen heitti laulamatta: karjapaimenen pahaisen, ukko vanhan umpisilm{n. M{rk{hattu karjanpaimen, h{np{ tuon sanoiksi virkki: "Oi sie lieto Lemmin poika! Lauloit nuoret, lauloit vanhat, lauloit kerran keskilaaun: niin miks' et minua laula?" Sanoi lieto Lemmink{inen: "Siksi en sinuhun koske, kun olet katsoa katala, kurja koskemaisittani. Viel{ miesn{ nuorempana, karjanpaimenna pahaisna turmelit emosi tuoman, sisaresi siuvahutit; kaikki herjasit hevoset, tamman varsat vaivuttelit suon selill{, maan navoilla, ve'en liivan liikkumilla." M{rk{hattu karjanpaimen tuosta suuttui ja vihastui. Meni ulos usta my|ten, pellolle pihoa my|ten; juoksi Tuonelan joelle, pyh{n virran py|rtehelle. Sielt{ katsoi Kaukomielt{, vuottelevi Lemmink{ist{ Pohjasta paloavaksi, kotihinsa kulkevaksi.? KOLMASTOISTA RUNO Siit{ lieto Lemmink{inen sanoi Pohjolan akalle: "Anna nyt, akka, piikojasi, tuopa t{nne tytt|j{si, paras parvesta minulle, pisin piikajoukostasi!" Tuop' on Pohjolan em{nt{ sanan virkkoi, noin nimesi: "Anna en sulle piikojani enk{ ty|nn{ tytt|j{ni, en parasta, en pahinta, en pisint{, en lyhint{: sull' on ennen naitu nainen, ennen juohettu em{nt{." Sanoi lieto Lemmink{inen: "Kytken Kyllikin kyl{h{n, kyl{n kynnysportahille, ver{jille vierahille; t{{lt{ saan paremman naisen. Tuo nyt t{nne tytt{resi, impiparvesta ihanin, kassap{ist{ kaunokaisin!" Sanoi Pohjolan em{nt{: "Enp{ anna tytt|{ni miehille mit{tt|mille, urohille joutaville. [sken tytt|j{ anele, kuulustele kukkap{it{, kun sa hiih{t Hiien hirven Hiien peltojen perilt{!" Siit{ lieto Lemmink{inen kengitteli keihojansa, j{nnitteli jousiansa, vasamoitansa varusti. Itse tuon sanoiksi virkki: "Jo oisi keih{s kengitetty, kaikki valmihit vasamat, jousi j{ntehen varassa, ei lyly lykitt{v{n{, kalhu kannan ly|t{v{n{." Siin{ lieto Lemmink{inen arvelee, ajattelevi, mist{p{ sivakat saisi, kusta suksia sukusen. K{vi Kaupin kartanohon, p{{tyi Lyylikin pajahan: "Oi on viisas vuojelainen, kaunis Kauppi lappalainen! Tee mulle sukeat sukset, kalhut kaunoiset kaverra, joilla hiih{n Hiien hirven Hiien peltojen perilt{!" Lyylikki sanan sanovi, Kauppi kielin kerki{vi: "Suotta l{het, Lemmink{inen, Hiien hirve{ ajohon: saat palan lahoa puuta, senki suurella surulla." Mit{ huoli Lemmink{inen! Itse tuon sanoiksi virkki: "Tee lyly lykitt{v{ksi, kalhu kalpoeltavaksi! L{hen hirven hiih{nt{h{n Hiien peltojen perilt{." Lyylikki, lylyjen sepp{, Kauppi, kalhujen tekij{, sykysyn lyly{ laati, talven kalhua kaverti, p{iv{n vuoli sauvan vartta, toisen sompoa sovitti. Sai lyly lykitt{v{ksi, kalhu kannan ly|t{v{ksi, sauvan varret valmihiksi, sompaset sovitetuksi. Saukon maksoi sauvan varsi, sompa ruskean reposen. Voiti voilla suksiansa, talmasi poron talilla; itse tuossa arvelevi, sanovi sanalla tuolla: "Liek| t{ss{ nuorisossa, kansassa kasuavassa tuon lylyni lykkij{ist{, kalhun kannan potkijaista?" Sanoi lieto Lemmink{inen, virkki veitikk{ verev{: "Kyll' on t{ss{ nuorisossa, kansassa kasuavassa tuon lylysi lykkij{ist{, kalhun kannan potkijaista." Viinen selk{h{n sitaisi, olallensa uuen jousen, sauvan survaisi k{tehen; l{ksi lylyn lykkim{h{n, kalhun kannan potkimahan. Itse tuon sanoiksi virkki: "Eip' on ilmalla Jumalan, t{m{n taivon kannen alla l|ytyne sit{ mets{ss{ jalan nelj{n juoksevata, kut' ei n{ill{ yll{tet{, kaunihisti kannateta kalhuilla Kalevan poian, liukoimilla Lemmink{isen." P{{tyi hiiet kuulemassa, juuttahat t{hy{m{ss{. Hiiet hirve{ rakenti, juuttahat poroa laati: p{{n panevi p|kkel|st{, sarvet raian haarukasta, jalat rannan raippasista, s{{ret suolta seip{hist{, sel{n aian aiaksesta, suonet kuivista kuloista, silm{t lammin pulpukoista, korvat lammin lumpehista, ketun kuusen koskuesta, muun lihan lahosta puusta. Hiisi neuvoi hirve{ns{, porollensa suin puheli: "Nyt sie juokse, hiitten hirvi, jalkoa, jalo tevana, poron poikimasijoille, Lapin lasten tanterille! Hiih{t{ hikehen miest{, Lemmink{ist{ liiatenki!" Siit{ juoksi hiitten hirvi, poropeura poimetteli Pohjan aittojen alatse, Lapin lasten tanteritse: potkaisi koasta korvon, kaatoi kattilat tulelta, lihat tuhkahan tuherti, liemet lietehen levitti. Nousi melkoinen meteli Lapin lasten tanterilla: Lapin koirat haukkumahan, Lapin lapset itkem{h{n, Lapin naiset nauramahan, muu v{ki murajamahan! Itse lieto Lemmink{inen ain' oli hirven hiih{nn{ss{. Hiihti soita, hiihti maita, hiihti aukkoja ahoja: tuli suihki suksiloista, savu sauvojen nenist{; eik{ n{hnyt hirve{ns{, eip' on n{hnyt eik{ kuullut. Liukui linnat, liukui lannat, liukui maat meren-takaiset; hiihti kaikki Hiien korvet, kaikki Kalman kankahatki, hiihti Surman suun e'etse, Kalman kartanon per{tse. Surma jo suutansa avavi, Kalma p{{t{ kallistavi ottoaksensa urosta, niell{ksens{ Lemmink{ist{: ei tarkoin tavannutkana, enn{tt{nyt ensink{n{. Viel' oli liuska liukumatta, korven kolkka koskematta Pohjan pitk{ss{ per{ss{, Lapin maassa laukeassa. L{ksi senki liukumahan, korven kolkan koskemahan. Niin perille p{{stess{ns{ kuuli melkoisen metelin Pohjan pitk{st{ per{st{, Lapin lasten tanterilta: kuuli koirat haukkuvaksi, Lapin lapset itkev{ksi, Lapin naiset nauravaksi, muun lapin murajavaksi. Siit{ lieto Lemmink{inen heti tuonne hiiht{m{h{n koiran haukuntasijoille, Lapin lasten tanterille. Sanoi sinne saatuansa, tutkaeli tultuansa: "Mit{ t{{ll{ naiset nauroi, naiset nauroi, lapset itki, v{ki vanha vaikeroitsi, kuta haukkui hallikoirat?" "Sit{ t{{ll{ naiset nauroi, naiset nauroi, lapset itki, v{ki vanha vaikerteli, sit{ haukkui hallikoirat: juoksi t{st{ hiitten hirvi, silosorkka sorkutteli; potkaisi koasta korvon, kaatoi kattilat tulelta, selin keitot keikahutti, vellit lietehen levitti." Siit{ veitikk{ verev{, tuo on lieto Lemmink{inen, lykk{si lylyn lumelle, kuni kyyn kulon-alaisen, solahutti suopet{j{n, kuni k{{rmehen el{v{n; itse virkki vierress{ns{, sanoi sauvak{ttehelt{: "Mi lienee Lapissa miest{, kaikki hirven kannantahan; mi lienee Lapissa naista, kaikki kattilan pesohon; mi lienee Lapissa lasta, kaikki lastun poimintahan; mi lapsilla kattiloa, kaikki hirven keit{nt{h{n!" Kiinnistihe, j{nnistihe, potkaisihe, ponnistihe. Ensi kerran potkaisihe silm{n siint{m{tt|m{h{n, kerran toisen kuopaisihe korvan kuulemattomahan, kolmannen kohenteleikse lautasille hiitten hirven. Otti vaajan vaahterisen, raksin koivuisen rapasi, jolla kytki hiitten hirven tarhan tammisen sis{h{n: "Siin{ seiso, hiitten hirvi, poropeura, poimittele!" Selke{ silittelevi, taljoa taputtelevi: "Oisi tuossa ollakseni, sopisipa maatakseni nuoren neitosen keralla, kanssa kasvavan kanasen!" Siit{ kiihtyi Hiien hirvi, poropeura potkimahan, itse virkki, noin sanovi: "Lempo saakohon sinulle nuorin nei'in maataksesi, tytt{rin elell{ksesi!" Ponnistihe, j{nnistihe: raksin koivuisen revitti, rikkoi vaajan vaahterisen, tarhan tammisen hajotti. Siit{ sai samoamahan, l{ksi hirvi hippomahan, vasten soita, vasten maita, vasten varvikkom{ke{ silm{n siint{m{tt|mihin, korvan kuulemattomihin. Siin{ veitikk{ verev{ jopa suuttui jotta sy{ntyi, kovin suuttui ja vihastui. Hiihti hirve{ j{lest{; niin kun kerran potkaisevi, lysm{tti lyly l{vest{, sortui suksi p{lk{h{st{, kalhu taittui kannan tiest{, keih{s kenkim{sijoilta, sauva somman suoverosta. Itse juoksi Hiien hirvi, jottei p{{t{n{ n{kynn{. Siin{ lieto Lemmink{inen alla p{in, pahoilla mielin kalujansa katselevi. Itse tuon sanoiksi virkki: "Elk|h|n sin{ ik{n{ menk| toinen miehi{mme uhalla mets{n ajohon, Hiien hirven hiih{nt{h{n, kuin menin min{, poloinen! H{vitin hyv{t sivakat, sauvan kaunihin kaotin, kiihke'imm{n keihojani!" NELJ[STOISTA RUNO Siit{ lieto Lemmink{inen arveli, ajattelihe, kulle syylle sylve{isi, kulle laskisi laulle: heitt{isik| Hiien hirvet, itse kulkisi kotihin, vai viel{ yritteleisi, hiihteleisi hiljallehen mieliksi mets{n em{nn{n, salon impien iloksi. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Oi Ukko, ylijumala tahi taatto taivahinen! Tee nyt mulle suorat sukset, kepe{iset kalhuttimet, joilla hiihte{ hivit{n poikki soien, poikki maien, hiih{n kohti Hiien maita, poikki Pohjan kankahista Hiien hirven k{yt{ville, poropeuran polkemille! "L{hen nyt miehist{ mets{lle, urohista ulkot|ille Tapiolan tiet{ my|ten, Tapion talojen kautta. Terve, vuoret, terve, vaarat, terve, kuusikot kumeat, terve, haavikot haleat, terve, tervehytt{j{nne! "Miesty, mets{, kostu, korpi, taivu, ainoinen Tapio! Saata miest{ saarekselle, sille kummulle kuleta, jost' on saalis saatavana, er{n toimi tuotavana! "Nyyrikki, Tapion poika, mies puhas, punakyp{r{! Veist{ pilkut pitkin maita, rastit vaaroihin rakenna, jotta tunnen, tuhma, k{y{, {kkiouto, tien osoan etsiess{ni ere{, antia anellessani! "Mielikki, mets{n em{nt{, puhas muori, muoto kaunis! Pane kulta kulkemahan, hopea vaeltamahan miehen etsiv{n etehen, anelijan askelille! "Ota kultaiset avaimet renkahalta reielt{si, aukaise Tapion aitta, mets{n linna liikahuta minun pyyt|p{ivin{ni, er{netso-aikoinani! "Kunp' on et kehanne itse, niin on pist{ piikojasi, pane palkkalaisiasi, k{ske k{skyn kuulijoita! Et em{nt{ lienek{n{, jos et piikoa pit{ne, sata piikoa pit{ne, tuhat k{skyn kuulijata, karjan kaiken kaitsijata, viitsij{t{ viljan kaiken. "Mets{n piika pikkarainen, simasuu Tapion neiti! Soitellos metinen pilli, simapilli piiperoita korvallen ehon em{nn{n, mieluisan mets{n em{nn{n, jotta kuulisi v{lehen, nousisi makoamasta, kun ei kuule kumminkana, ei hava'a harvoinkana, vaikka ainoisin anelen, kielen kullan kuikuttelen!" Siin{ lieto Lemmink{inen ajan kaiken annitoinna hiihti soita, hiihti maita, hiihti korpia kovia, Jumalan sysim{ki{, Hiien hiilikankahia. Hiihti p{iv{n, hiihti toisen. Jo p{iv{n{ kolmantena meni suurelle m{elle, nousi suurelle kivelle, loi silm{ns{ luotehesen, poikki soien pohjosehen: Tapion talot n{kyiv{t, ukset kulta kuumottivat poikki suosta, pohjosesta, alta vaaran, varvikosta. Tuop' on lieto Lemmink{inen heti luoksi luontelihe, l{helle l{hentelihe, alle ikkunan Tapion. Kuuristihe katsomahan kuuennesta ikkunasta: siell{ antajat asuivat ja viruivat viljan eukot aivan arkivaattehissa, ryysyiss{ ryvennehiss{. Sanoi lieto Lemmink{inen: "Mint{hen, mets{n em{nt{, asut arkivaattehissa, riihiryysyiss{ rype{t, kovin musta muo'oltasi, katsannaltasi kamala, ilke{ imertimilt{, rungolta ruman n{k|inen? "Kun ennen k{vin mets{ss{, kolm' oli linnoa mets{ss{: yksi puinen, toinen luinen, kolmansi kivinen linna; kuus' oli kultaikkunoa kunki linnan kulmanteella. Katsahin sis{h{n noista sein{n alla seistess{ni: Tapion talon is{nt{, Tapion talon em{nt{, Tellervo, Tapion neiti, kanssa muu Tapion kansa, kaikki kullassa kuhisi, hopeassa horjeksihe. Itsens{ mets{n em{nn{n, ehtoisan mets{n em{nn{n, k{et oli kullank{{rehiss{, sormet kullansormuksissa, p{{ kullanp{tinehiss{, tukat kullansuortuvissa, korvat kullankoltuskoissa, kaula helmiss{ hyviss{. "Oi mielu mets{n em{nt{, Metsolan metinen muori! Heit{ poies hein{keng{t, kaskivirsusi karista, riisu riihiry|k{lehet, arkipaitasi alenna! Ly|te lykkyvaattehisin, antipaitoihin paneite minun metsip{ivin{ni, er{netso-aikoinani! Ik{v{ minun tulevi, ik{v{ tulettelevi t{t{ tyhj{n{-oloa, ajan kaiken annituutta, kun et anna aioinkana, harvoinkana hoivauta. Ik{v{ ilotoin ilta, pitk{ p{iv{ saalihitoin. "Mets{n ukko halliparta, havuhattu, naavaturkki! Pane nyt mets{n palttinoihin, salot verkahan vet{ise, haavat kaikki haljakkoihin, lep{t lempivaattehisin! Hope'ihin hongat laita, kuuset kultihin rakenna, vanhat hongat vaskiv|ille, pet{j{t hopeav|ille, koivut kultakukkasihin, kannot kultakalkkaroihin! Pane, kuinp' on muinaiselta, parempina p{ivin{si: kuuna paistoi kuusen oksa, p{iv{n{ pet{j{n latvat, mets{ haiskahti me'elle, simalle salo sininen, ahovieret viertehelle, suovieret sulalle voille. "Mets{n tytt|, mielineiti, Tuulikki, tyt{r Tapion! Aja vilja vieremille, auke'immille ahoille! Kun lie j{ykk{ juoksullehen eli laiska laukallehen, ota vitsa viiakosta, koivu korven notkelmosta, jolla kutkutat kuvetta sek{ kaivat kainaloita! Anna juosta joutuisasti, vikev{sti viiletell{, miehen etsiv{n etehen, aina k{yv{n askelille! "Kun vilja uralle saapi, tupita uroa my|ten! Pane kaksi k{mment{si kahen puolen kaiteheksi, jottei vilja vieprahtaisi, tiepuolehen poikeltaisi! Josp' on vilja vieprahtavi, tiepuolehen poikeltavi, tielle korvista kohenna, saata sarvista uralle! "Hako on tiell{ poikkipuolin: sep{ syrj{h{n syse{; puita maalla matkallansa: ne on katkaise kaheksi! "Aita vastahan tulevi: kaa'a aita kallellehen viielt{ vitsasv{lilt{, seitsem{lt{ seip{h{lt{! "Joki joutuvi etehen, puro tielle poikkipuolin: silkki sillaksi sivalla, punaverka portahaksi! Saata poikki salmistaki, vetele vesien poikki, poikki Pohjolan joesta, yli kosken kuohuloista! "Tapion talon is{nt{, Tapion talon em{nt{, mets{n ukko halliparta, mets{n kultainen kuningas! Mimerkki, mets{n em{nt{, mets{n armas antimuori, siniviitta viian eukko, punasukka suon em{nt{! Tule jo kullan muuttelohon, hopean vajehtelohon! Minun on kullat kuun-ikuiset, p{iv{n-polviset hopeat, k{eten soasta k{ym{t, uhotellen tappelosta; ne kuluvat kukkarossa, tummentuvat tuhniossa, kun ei oo kullan muuttajata, hopean vajehtajata." Niinp' on lieto Lemmink{inen viikon hiihte{ hivutti, lauloi virret viian p{{ss{, kolmet korven kainalossa: miellytti mets{n em{nn{n, itsenki mets{n is{nn{n, ihastutti immet kaikki, taivutti Tapion neiet. Juoksuttivat, jou'uttivat Hiien hirven k{tk|st{ns{, takoa Tapion vaaran, Hiien linnan liepehilt{ miehen etsij{n etehen, sanelijan saataville. Itse lieto Lemmink{inen jopa l{ms{ns{ l{hetti Hiien hirven hartioille, kaulalle kamelivarsan, jottei potkinut pahasti selke{ silitt{ess{. Siit{ lieto Lemmink{inen itse tuon sanoiksi virkki: "Salon herra, maan is{nt{, kaunis kankahan el{j{! Mielikki, mets{n em{nt{, mets{n armas antimuori! Tule nyt kullat ottamahan, hopeat valitsemahan! Pane maalle palttinasi, lempiliinasi levit{ alle kullan kuumottavan, alle huohtavan hopean, tuon on maahan tippumatta, rikkoihin rivestym{tt{!" L{ksi siit{ Pohjolahan; sanoi tuonne tultuansa: "Jo nyt hiihin Hiien hirven Hiien peltojen perilt{. Anna, akka, tytt|{si, mulle nuorta morsianta!" Louhi, Pohjolan em{nt{, tuop' on tuohon vastaeli: "[sken annan tytt{reni sek{ nuoren morsiamen, kun sa suistat suuren ruunan, Hiien ruskean hevosen, Hiien varsan vaahtileuan Hiien nurmien perilt{." Silloin lieto Lemmink{inen otti kultaohjaksensa, hope'isen marhaminnan; l{htevi hevon hakuhun, kuloharjan kuuntelohon Hiien nurmien perilt{. Astua taputtelevi, k{y{ kulleroittelevi vihannalle vainiolle, pyh{n pellon pientarelle. Siell{ etsivi hevosta, kulokasta kuuntelevi suvikunnan suitset vy|ll{, varsan valjahat olalla. Etsi p{iv{n, etsi toisen, niin p{iv{n{ kolmantena nousi suurelle m{elle, kiipesi kiven sel{lle; iski silm{ns{ it{h{n, k{{nti p{{t{ p{iv{n alle: n{ki hiekalla hevosen, kuloharkan kuusikolla; senp{ tukka tulta tuiski, harja suihkivi savua. Niin sanovi Lemmink{inen: "Oi Ukko ylijumala, Ukko, pilvien pit{j{, hattarojen hallitsija! Taivas auoksi avaos, ilma kaikki ikkunoiksi! Sa'a rautaiset rakehet, laske j{iset j{{hyttimet harjalle hyv{n hevosen, Hiien laukin lautasille!" Tuo Ukko, ylinen luoja, pilven-p{{llinen jumala, ilman riehoiksi revitti, taivon kannen kahtaloksi; satoi hyyt{, satoi j{{t{, satoi rauaista raetta, pienemm{t hevosen p{{t{, p{{t{ ihmisen isommat, harjalle hyv{n hevosen, Hiien laukin lautasille. Siit{ lieto Lemmink{inen k{vi luota katsomahan, likelt{ t{hy{m{h{n. Itse tuon sanoiksi virkki: "Hiitolan hyv{ hevonen, vuoren varsa vaahtileuka! Tuo nyt kultaturpoasi, pist{ p{{t{si hopea kultaisihin koltuskoihin, hope'isihin helyihin! En sua pahoin pit{ne, aivan anke'in ajane: ajan tiet{ pikkuruisen, matkoa ani v{h{isen, tuonne Pohjolan tuville, ankaran anopin luoksi. Mink{ siimalla sivallan eli vitsalla vetelen, senp{ silkill{ sivallan, veran {{rell{ vetelen." Hiien ruskea hevonen, Hiien varsa vaahtileuka tunki kultaturpoansa, pisti p{{t{ns{ hopea kultaisihin koltuskoihin, hope'isihin helyihin. Niinp{ lieto Lemmink{inen jopa suisti suuren ruunan, pisti suitset kullan suuhun, p{itsens{ hopean p{{h{n; hypp{si hyv{n sel{lle, Hiien laukin lautasille. Veti virkkua vitsalla, paiskasi pajun vesalla. Ajoi matkoa v{h{isen, tuuritteli tunturia pohjoispuolelle m{ke{, lumivaaran kukkuroa: tuli Pohjolan tuville. Meni pirttihin pihalta, sanoi tuonne tultuansa, Pohjolahan p{{sty{ns{: "Jopa suistin suuren ruunan, Hiien varsan valjastelin vihannalta vainiolta, pyh{n pellon pientarelta, sek{ hiihin Hiien hirven Hiien peltojen perilt{. Anna jo, akka, tytt|{si, mulle nuorta morsianta!" Louhi, Pohjolan em{nt{, h{np{ tuon sanoiksi virkki: "[sken annan tytt{reni sek{ nuoren morsiamen, kun ammut joutsenen joesta, virrasta vihannan linnun, Tuonen mustasta joesta, pyh{n virran py|rtehest{ yhell{ yritt{m{ll{, yhen nuolen nostamalta." Siit{ lieto Lemmink{inen, tuo on kaunis Kaukomieli, l{ksi joutsenen joruhun, pitk{kaulan katselohon Tuonen mustasta joesta, Manalan alantehesta. Astua lykyttelevi, k{y{ k{lk{hyttelevi tuonne Tuonelan joelle, pyh{n virran py|rtehelle, jalo jousi olkap{{ll{, viini nuolia sel{ss{. M{rk{hattu karjanpaimen, ukko Pohjolan sokea, tuop' on Tuonelan joella, pyh{n virran py|rtehell{; katselevi, k{{ntelevi tulevaksi Lemmink{ist{. Jo p{iv{n{ muutamana n{ki lieto Lemmink{isen saavaksi, l{henev{ksi tuonne Tuonelan joelle, vierehen vihaisen kosken, pyh{n virran py|rtehelle. Vesikyyn ve'est{ nosti, umpiputken lainehista, sy|ksi miehen sy{men kautta, l{pi maksan Lemmink{isen, kautta kainalon vasemman oikeahan olkap{{h{n. Jopa lieto Lemmink{inen tunsi koskevan kovasti. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Sen m{ tein pahinta ty|t{, kun en muistanut kysy{ emoltani, kantajalta, kaiketi sanaista kaksi, kovin {ij{, kun on kolme, miten olla, kuin ele{ n{in{ p{ivin{ pahoina: en tie{ vesun vikoja, umpiputken ailuhia. "Oi emoni, kantajani, vaivan n{hnyt vaalijani! Tiet{isitk|, tuntisitko, miss' on poikasi poloinen, tokipa rient{en tulisit, avukseni enn{tt{isit; p{{st{isit pojan poloisen t{lt{ tielt{ kuolemasta, nuorena nukahtamasta, verev{n{ vierem{st{." Siit{ Pohjolan sokea m{rk{hattu karjanpaimen sy|ksi lieto Lemmink{isen, kaotti Kalevan poian Tuonen mustahan jokehen, pahimpahan py|rtehesen. Meni lieto Lemmink{inen, meni koskessa kolisten, my|t{virrassa vilisten tuonne Tuonelan tuville. Tuo verinen Tuonen poika iski miest{ miekallansa, kavahutti kalvallansa. L|i on kerran leimahutti miehen viieksi muruksi, kaheksaksi kappaleksi; heitti Tuonelan jokehen, Manalan alusvesille: "Viru siin{ se ik{si jousinesi, nuolinesi! Ammu joutsenet joelta, vesilinnut viertehilt{!" Se oli loppu Lemmink{isen, kuolo ankaran kosijan Tuonen mustassa joessa, Manalan alantehessa. VIIDESTOISTA RUNO [iti lieto Lemmink{isen aina koissa arvelevi: "Minne on saanut Lemmink{inen, kunne Kaukoni kaonnut, kun ei kuulu jo tulevan matkoiltansa maailmassa?" Ei tie{ emo poloinen eik{ kantaja katala, miss{ liikkuvi lihansa, vierevi oma verens{, k{vik| k{pym{ke{, kanervaista kangasmaata, vai meni meren sel{ll{, lakkip{ill{ lainehilla, vaiko suuressa soassa, kapinassa kauheassa, joss' on verta s{{rivarsi, polven korkeus punaista. Kyllikki, korea nainen, katseleikse, k{{nteleikse koissa lieto Lemmink{isen, Kaukomielen kartanossa. Katsoi illalla sukoa, huomenella harjoansa; niin p{iv{n{ muutamana, huomenna moniahana jo veri suasta vuoti, hurme harjasta norahti. Kyllikki, korea nainen, sanan virkkoi, noin nimesi: "Jo nyt on mennyt mies minulta, kaunis Kaukoni kaonnut matkoille majattomille, teille tiet{m{tt|mille: veri jo vuotavi suasta, hurme harjasta noruvi!" Siit{ {iti Lemmink{isen itse katsovi sukoa; itse itkulle apeutui: "Voi, poloisen, p{ivi{ni, angervoisen, aikojani! Jo nyt on poikani, poloisen, jopa, laiton, lapsueni saanut p{iville pahoille! Tuho on poikoa p{t|ist{ hukka lieto Lemmink{ist{: jo suka verin valuvi, harja hurmehin noruvi!" Kourin helmansa kokosi, k{sivarsin vaattehensa. Pian juoksi matkan pitk{n, sek{ juoksi jotta joutui: m{et m{tkyi menness{ns{, norot nousi, vaarat vaipui, yl{h{iset maat aleni, alahaiset maat yleni. Tuli Pohjolan tuville. Kysytteli poikoansa, kysytteli, lausutteli: "Oi sie Pohjolan em{nt{! Kunne saatoit Lemmink{isen, minne poikani menetit?" Louhi, Pohjolan em{nt{, tuop' on tuohon vastaeli: "Enp{ tie{ poikoasi, kunne kulki ja katosi. Istutin oron rekehen, korjahan kovan tulisen; oisko uhkuhun uponnut, meren j{{lle j{hmettynyt vai saanut sutosen suuhun, karhun kauhean kitahan?" Sanoi {iti Lemmink{isen: "Jo vainen valehtelitki! Susi ei sy| minun sukua, karhu ei kaa'a Lemmink{ist{: sormin sortavi sutoset, k{sin karhut kaatelevi. Kunp' on et sanone tuota, kunne saatoit Lemmink{isen, rikon uksen uuen riihen, taitan sampuen sarahat." Sanoi Pohjolan em{nt{: "Sy|tin miehen sy|neheksi, juotin miehen juoneheksi, apatin alanen{ksi; istutin venon per{h{n, laitoin kosket laskemahan. Enk{ tuota tunnekana, kunne sai katala raukka, koskihinko kuohuvihin, virtoihin vipajavihin." Sanoi {iti Lemmink{isen: "Jo vainen valehtelitki! Sano tarkkoja tosia, valehia viimeisi{, kunne saatoit Lemmink{isen, kaotit kalevalaisen, taikka surmasi tulevi, kuolemasi kohtoavi!" Sanoi Pohjolan em{nt{: "Jospa jo sanon toenki: panin hirvet hiiht{m{h{n, jalopeurat jaksamahan, ruunat suuret suistamahan, varsat valjastuttamahan; laitoin joutsenen hakuhun, pyh{n linnun pyy{nt{h{n. Nyt en tuota tunnekana, mi on tullunna tuhoksi, esteheksi enn{tt{nn{, kun ei kuulu jo tulevan morsianta pyyt{m{h{n, tytt|{ anelemahan." Emo etsi eksynytt{, kaonnutta kaipoavi. Juoksi suuret suot sutena, kulki korvet kontiona, ve'et saukkona samosi, maat k{veli mauriaisna, neuliaisna niemen reunat, j{niksen{ j{rven rannat. Kivet syrj{h{n syt{si, kannot k{{nti kallellehen, risut siirti tien sivuhun, haot potki portahiksi. Viikon etsi eksynytt{, viikon etsi, eip{ l|y{. Kysyi puilta poikoansa, kaipasi kaonnuttansa. Puu puheli, honka huokui, tammi taiten vastaeli: "On huolta itsest{niki huolimatta poiastasi, kun olen koville luotu, pantu p{iville pahoille: pinopuiksi pilkkumahan, haloiksi hakattamahan, riutumahan riihipuiksi, kaskipuiksi kaatumahan." Viikon etsi eksynytt{, viikon etsi eik{ l|y{. Tiehyt vastahan tulevi; niin tielle kumarteleikse: "Oi tiehyt, Jumalan luoma! Etk| n{hnyt poikoani, kullaista omenatani, hope'ista sauvoani?" Tiehyt taiten vastaeli sek{ lausui ja pakisi: "On huolta itsest{niki huolimatta poiastasi, kun olen koville luotu, pantu p{iville pahoille: joka koiran juostavaksi, ratsahan ajeltavaksi, kovan keng{n k{yt{v{ksi, kannan karskuteltavaksi." Viikon etsi eksynytt{, viikon etsi, eip{ l|y{. Kuuhut vastahan tulevi; niin kuulle kumarteleikse: "Kuu kulta, Jumalan luoma! Etk| n{hnyt poikoani, kullaista omenatani, hope'ista sauvoani?" Tuo kuuhut, Jumalan luoma, taiten kyll{ vastaeli: "On huolta itsest{niki huolimatta poiastasi, kun olen koville luotu, pantu p{iville pahoille: yksin |it{ kulkemahan, pakkasella paistamahan, talvet tarkoin valvomahan, kes{ksi katoamahan." Viikon etsi eksynytt{, viikon etsi eik{ l|y{. P{ivyt vastahan tulevi; p{iv{lle kumarteleikse: "Oi p{ivyt, Jumalan luoma! Etk| n{hnyt poikoani, kullaista omenatani, hope'ista sauvoani?" Jopa p{ivyt jonki tiesi, arvaeli aurinkoinen: "Jo on poikasi, poloisen, kaotettu, kuoletettu Tuonen mustahan jokehen, Manalan ikivetehen: mennyt koskia kolisten, my|t{virtoja vilisten tuonne Tuonelan perille, Manalan alantehille." Siit{ {iti Lemmink{isen itse itkulle hyr{ytyi. Meni seppojen pajahan: "Oi sie seppo Ilmarinen! Taoit ennen, taoit eilen, taopa t{n{ki p{{n{! Varta vaskinen harava, piit{ piihin rautaisihin; piit tao satoa sylt{, varsi viitt{ valmistellos!" Se on seppo Ilmarinen, takoja i{n-ikuinen, vartti vaskisen haravan, piitti piill{ rautaisilla; piit takoi satoa sylt{, varren viitt{ valmisteli. Itse {iti Lemmink{isen saapi rautaisen haravan, lenti Tuonelan joelle. P{ive{ rukoelevi: "Oi p{ivyt, Jumalan luoma, luoma Luojan valkeamme! Paista hetki heltehesti, toinen himmesti hiosta, kolmansi koko ter{lt{: nukuttele nuiva kansa, v{syt{ v{ki Manalan, Tuonen valta vaivuttele!" Tuo p{ivyt, Jumalan luoma, luoma Luojan aurinkoinen, lenti koivun konkelolle, lep{n lengolle lehahti. Paistoi hetken heltehesti, toisen himmesti hiosti, kolmannen koko ter{lt{: nukutteli nuivan joukon, v{sytti v{en Manalan, nuoret miehet miekoillehen, vanhat vasten sauvojansa, keski-i{n keih{'ille. Siit{ lenti lepsahutti p{{lle taivahan tasaisen entisellens{ sijalle, majallensa muinaiselle. Siit{ {iti Lemmink{isen otti rautaisen haravan; haravoipi poikoansa koskesta kohisevasta, virrasta vilisev{st{. Haravoipi eik{ l|y{. Siit{ siirtihen alemma: meni my|t{ns{ merehen, sukkarihmasta sulahan, vy|t{r|ist{ veen sis{h{n. Haravoipi poikoansa pitkin Tuonelan jokea, vetelevi vastavirran. Veti kerran, tuosta toisen: saapi paian poikoansa, paian mieliksi pahoiksi; veti viel{ kerran toisen: sai sukat, hatun tapasi, sukat suureksi suruksi, hatun mieliharmiksensa. Astui siit{kin alemma, Manalan alantehelle. Veti kerran pitkin vett{, kerran toisen poikki vett{, kolmannen vitahan vett{. Kerrallapa kolmannella elotukku sai etehen haravahan rautaisehen. Elotukku ei se ollut: olipa lieto Lemmink{inen, itse kaunis Kaukomieli, puuttunut haravan piihin sormesta nimett|m{st{, vasemmasta varpahasta. Nousi lieto Lemmink{inen, kohosi Kalevan poika haravassa vaskisessa p{{lle selvien vesien; vaan oli pikkuista vajalla: yht{ k{tt{, puolta p{{t{, paljo muita muskuloita, siihen henke{ lis{ksi. Emo tuossa arvelevi, itse itkien sanovi: "Viel{k| t{st{ mies tulisi, uros uusi toimeaisi?" P{{tyi korppi kuulemahan. Tuop' on tuohon vastoavi: "Ei ole miest{ mennehess{ eik{ tuiki tullehessa: jo silt' on siika silm{t sy|nyt, hauki hartiat halaisnut. Sie p{{st{ merehen miest{, ty|nn{ Tuonelan jokehen! Ehk{ turskaksi tulisi, valahaksi vahvistuisi." Tuop' on {iti Lemmink{isen eip{ ty|nn{ poikoansa. Vetelevi viel{ kerran haravalla vaskisella pitkin Tuonelan jokea, sek{ pitkin jotta poikki, saapi k{tt{, saapi p{{t{, saapi puolen selk{luuta, toisen puolen kylkiluuta, monta muuta muskulata. Niist{ poikoa rakenti, laati lieto Lemmink{ist{. Liitteli lihat lihoihin, luut on luihin luikahutti, j{senet j{senihins{, suonet suonten sortumihin. Itse suonia siteli, p{it{ suonten solmieli, suonilankoa lukevi sanoen sanalla tuolla: "Sorea on suonten vaimo, Suonetar, sorea vaimo, soma suonten kehre{j{ sorealla kehrinpuulla, vaskisella v{rttin{ll{, rautaisella rattahalla! Tule t{nne tarvittaissa, k{y t{nne kutsuttaessa, suonisykkyr{ syliss{, kalvok{{ri kainalossa suonia sitelem{h{n, p{it{ suonten solmimahan haavoissa halennehissa, rei'iss{ revennehiss{! "Kun ei tuosta kyllin liene, onp' on impi ilman p{{ll{ venehell{ vaskisella, purrella punaper{ll{. Tule, impi, ilman p{{lt{, neiti, taivahan navalta! Soua suonista venett{, j{senist{ j{rkyttele, soua luun lomia my|ten, j{senten rakoja my|ten! "Sijallensa suonet laita, asemellensa aseta: suutatusten suuret suonet, valtasuonet vastatusten, limitysten liutasuonet, pienet suonet p{{ksytysten! "Siit' ota utuinen neula, sulkkuniitti neulan p{{ss{! Ompele utuisin neuloin, tinaneuloin tikkaele, p{it{ suonten solmiele, silkkinauhoilla sitele! "Kun ei tuosta kyll{ liene, itse ilmoinen jumala, valjastele varsojasi, rakentele ratsujasi! Aja kirjakorjinesi l{pi luun, l{pi j{senen, l{pi liikkumalihojen, l{pi suonten soljuvaisten! Liit{ luu lihoa my|ten, suoni suonen p{{t{ my|ten, luo hopea luun lomahan, kulta suonen sortumahan! "Mist' on kalvo katkennunna, siihen kalvo kasvattele, mist{ suonta sortununna, siihen suonta solmiele, kusta verta veihl{ht{nn{, siihen verta vierettele; kusta luu luhoksi mennyt, siihen luuta luikahuta, kusta liikkunna lihoa, siihen liittele lihoa, sijallensa siunaele, asemellensa aseta: luu luuhun, liha liha'an, j{senet j{senihins{!" Sill{ {iti Lemmink{isen loi miehen, uron sukesi entisillehen eloille, muinaisille muo'oillensa. Sai suonet lukeneheksi, p{{t suonten si'elleheksi, ei miest{ sanalliseksi, lasta lausehelliseksi. Siit{ tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Mist{ nyt voie saatanehe, simatilkka tuotanehe, jolla voian voipunutta, pahoin-tullutta parannan, jotta mies sanoille saisi, vier{ht{isi virsillehen? "Mehil{inen, mei{n lintu, mets{n kukkien kuningas! L{he nyt mett{ noutamahan, simoa tavottamahan mieluisasta Metsolasta, tarkasta Tapiolasta, monen kukkasen kuvusta, monen hein{n helpehest{ kipehille voitehiksi, pahoille parantehiksi!" Mehil{inen, liukas lintu, jopa lenti l|yh{ytti mieluisahan Metsolahan, tarkkahan Tapiolahan. Nokki kukkia keolta, keitti mett{ kielell{ns{ kuuen kukkasen nen{st{, sa'an hein{n helpehest{. Niin tulla tuhuttelevi, k{y{ k{{r{m|ittelevi, kaikki siipens{ simassa, sulkansa sulassa meess{. Itse {iti Lemmink{isen otti noita voitehia, niill{ voiti voipunutta, pahoin-tullutta paranti: ei tullut apua noista, saanut miehelle sanoja. Siit{ tuon sanoiksi virkki: "Mehil{inen, lintuseni! Lenn{ tuonne toisialle, ylitse meren yheks{n saarehen sel{llisehen, metisehen manterehen, Tuurin uutehen tupahan, Palvoisen laettomahan! Siell' on mett{ mieluhista, siell{ voietta hyve{, joka suonihin sopivi, j{senihin kelpoavi. Tuop' on niit{ voitehia, kanna niit{ katsehia vian p{{lle pannakseni, vammoille valellakseni!" Mehil{inen, mies kepe{, taasen lenti liihytteli ylitse meren yheks{n, meri-puolen kymmenett{. Lenti p{iv{n, lenti toisen, lenti kohta kolmannenki, ruokosella istumatta, lehell{ lev{ht{m{tt{, saarehen sel{llisehen, metisehen manterehen, korvalle tulisen kosken, pyh{n virran py|rtehelle. Siell{ mett{ keitettihin, rasvoja rakennettihin, pikkuisissa pottiloissa, kaunoisissa kattiloissa, peukalon mahuttavissa, sormenp{{n sovittavissa. Mehil{inen, mies kepe{, saip' on niit{ voitehia. V{h{n aikoa kuluvi, pikkuisen pirahtelevi: jo tulla turahtelevi, saa'a saaveroittelevi, kuusi kuppia syliss{, seitsem{n sel{n takana, ne on t{ynn{ voitehia, t{ynn{ rasvoja hyvi{. Itse {iti Lemmink{isen voiti noilla voitehilla, yheksill{ voitehilla, kaheksilla katsehilla: ei viel{ apua saanut, tok' ei tuostana tavannut. Niin sanoi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Mehil{inen, ilman lintu! Lenn{ tuonne kolmas kerta yl{h{ksi taivosehen, p{{lle taivosen yheks{n! Siell' on viljalta simoa, siell{ mett{ mielin m{{rin, joilla ennen Luoja loitsi, puheli puhas Jumala, voiti Luoja lapsiansa pahan vallan vammaksissa. Kasta siipesi simassa, sulkasi sulassa meess{, tuo simoa siivess{si, kanna mett{ kaapussasi kipehille voitehiksi, vammoille valantehiksi!" Mehil{inen, mielilintu, h{np{ tuon sanoiksi saatti: "Mitenk{ m{ sinne p{{sen, min{ mies v{h{v{kinen!" "Hyv{ on sinne p{{st{ksesi, kaunis kaapsahellaksesi: yli kuun, alatse p{iv{n, toivon t{htien v{litse. Lenn{t p{iv{n l|yhyttelet kuutamoisen kulmaluille, siit{ toisen siuottelet otavaisen olkap{ille, kolmannen kohotteleihet seitsent{htisen sel{lle; siit' on matkoa palanen, pikkarainen piiramata perille pyh{n Jumalan, asunnoille autuahan." Mehil{inen maasta nousi, simasiipi m{tt{h{lt{; jopa lenti l|yhytteli, pienin siivin siuotteli. Lenti kuun kehe{ my|ten, p{iv{n p{{rmett{ samosi, otavaisten olkap{itse, seitsent{htyen selitse: lenti Luojan kellarihin, kamarihin kaikkivallan. Siell{ voietta teh{'{n, rasvoja rakennetahan hope'isissa paoissa, kultaisissa kattiloissa: mett{ kiehui keskimaissa, laoilla suloa voita, simoa suvinen{ss{, p{{ss{ pohja rasvaisia. Mehil{inen, ilman lintu, sai siit{ simoja kyllin, metosia mielin m{{rin. Oli aikoa v{h{inen: jo tulla tuhuttelevi, saa'a k{{r{hyttelevi sata sarvea syliss{, tuhat muuta muhkurata; miss{ mett{, kussa vett{, kussa voietta parasta. Siit{ {iti Lemmink{isen otti suuhunsa omahan, noita koitti kielell{ns{, hyvin maistoi mielell{ns{: "N{m{t on niit{ voitehia, kaikkivallan katsehia, joillapa Jumala voiti, Luoja vammoja valeli." Siit{ voiti voipunutta, pahoin-tullutta paranti. Voiti luun lomia my|ten, j{senten rakoja my|ten, voiti alta, voiti p{{lt{, kerran keske{ sivalti. Siit{ tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi: "Nouse pois makoamasta, ylene uneksimasta n{ilt{ paikoilta pahoilta, kovan onnen vuotehelta!" Nousi mies makoamasta, her{si uneksimasta. Jop' on saattavi sanoa, itse kielin kertoella: "Viikon, utra, uinaelin, kauan, malkio, makasin! Makasin unen makean, sike{isen siuvattelin." Sanoi {iti Lemmink{isen, itse lausui ja pakisi: "Oisit maannut kauemminki, viel{ viikomman venynyt ilman {ititt{ pahatta, katalatta kantajatta. "Sano nyt, poikani poloinen, kerro korvin kuullakseni: mi sinun Manalle saattoi, ty|nti Tuonelan jokehen?" Sanoi lieto Lemmink{inen, vastaeli {itillens{: "M{rk{hattu karjanpaimen, Untamolan umpisilm{, se minun Manalle saattoi, ty|nti Tuonelan jokehen. Vesikyyn ve'est{ nosti, lapokyyn on lainehesta vasten vaivaista minua; enk{ tuota tiennytk{n{, en tiennyt vesun vihoa, umpiputken ailuhia." Sanoi {iti Lemmink{isen: "Voipa miest{ mielet|int{! Kehuit noiat noituvasi, lappalaiset laulavasi: et tie{ vesun vihoa, umpiputken ailuhia! Veest{ on vesusen synty, umpiputken lainehista, allin aivoista hyvist{, merip{{skyn p{{n sis{st{. Sylki Sy|j{t{r vesille, laski laatan lainehille; vesi sen pitk{ksi venytti, p{iv{ paistoi pehme{ksi. Siit{ tuuli tuuitteli, ve'en henki heilutteli, aallot rannalle ajeli, tyrsky maalle tyyr{eli." Siit{ {iti Lemmink{isen tuuitteli tuttuansa entisillehen eville, muinaisille muo'oillensa, pikkuista paremmaksiki, ehommaksi entist{ns{. Kysyi siit{ poialtansa, jos oli mit{ vajoa. Sanoi lieto Lemmink{inen: "Viel' olen {ije{ vajoa: tuollapa sy{mykseni, tuolla tuntoni makaapi noissa Pohjan neitosissa, kaunoisissa kassap{iss{. Homekorva Pohjan eukko eip' on anna tytt|{ns{ ilman allin ampumatta, joutsenen osoamatta tuosta Tuonelan joesta, pyh{n virran py|rtehest{." Sanoi {iti Lemmink{isen, itse lausui ja pakisi: "Heit{ herj{t joutsenesi, anna allien asua Tuonen mustassa joessa, palavissa py|rtehiss{! Sie l{he kotiperille kanssa {itisi katalan! Viel{ kiit{ onneasi, julkista Jumalatasi, kun antoi avun totisen, viel{ henkihin her{tti Tuonen tielt{ tiett{v{lt{, Manalan majan perilt{! En min{ mit{n{ voisi, en mit{n{ itsest{ni, ilman armotta Jumalan, toimetta totisen Luojan." Siit{ lieto Lemmink{inen jo kohta kotia l{ksi kanssa armahan emonsa, kera valtavanhempansa. Sinne nyt Kaukoni kaotan, heit{n lieto Lemmink{isen virrest{ni viikommaksi. V{{nn{n virteni v{lehen, lasken laulun toisa'alle, ty|nn{n uuelle uralle. KUUDESTOISTA RUNO Vaka vanha V{in{m|inen, tiet{j{ i{n-ikuinen, oli veist{v{ venoista, uutta purtta puuhoava nen{ss{ utuisen niemen, p{{ss{ saaren terhenisen. Puit? puuttui purren sepp{, lautoja venon tekij{. Kenp{ puuta etsim{h{n, tammea tavoittamahan V{in{m|iselle venoksi, laulajalle pohjapuuksi? Pellervoinen, pellon poika, Sampsa poika pikkarainen, sep' on puuta etsim{h{n, tammea tavoittamahan V{in{m|iselle venoksi, laulajalle pohjapuuksi! K{ypi tiet{, astelevi koillisille maailmoille. Meni m{en, menevi toisen, kulki kohta kolmannenki, kirves kultainen olalla, vaskivarsi kirvehess{. Yhtyi haapa vastahansa, sylen kolmen korkeuinen. Tahtoi haapoa tavata, puia puuta kirvehell{. Haapa haastaen sanovi, itse kielin kerki{vi: "Mit{, mies, tahot minusta, kuta kuitenki hala'at?" Sampsa poika Pellervoinen, h{np{ tuon sanoiksi virkki: "Tuotapa tahon sinusta, tuota etsin ja hala'an: V{in{m|iselle venett{, laulajalle purren puuta." Haapa haastoi kummemmasti, sataoksainen osasi: "Vuotava veno minusta ja pursi putoavainen! Min{ olen ontelo tyvelt{: kolmasti t{n{ kes{n{ toukka s|i sy{myeni, mato juureni makasi." Sampsa poika Pellervoinen siit{ eistyvi etemm{; astua ajattelevi maailmoille pohjaisille. Tuli honka vastahansa, sylen kuuen korkeuinen. Iski puuta kirvehell{, kolahutti kuokallansa, kysytteli, lausutteli: "Oisiko sinusta, honka, V{in{m|iselle venoksi, laulajalle laivapuuksi?" Honka vastata hotaisi, itse {{nehen {r{hti: "Ei minusta purtta tulle, kuuen kaaren kantajata! Mie olen honka huolainniekka; kolmasti t{n{ kes{n{ korppi koikkui latvallani, varis vaakkui oksillani." Sampsa poika Pellervoinen aina eistyvi etemm{; astua ajattelevi suvisille maailmoille. Tuli tammi vastahansa, ymp{ri yheks{n sylt{. Kysytteli, lausutteli: "Tulisko sinusta, tammi, eme{ er{venehen, sotapurren pohjapuuta?" Tammi taiten vastaeli, osaeli puu omena: "On vainen minussa puuta em{ksi yhen venosen, enk' ole hoikka huolainniekka enk{ ontelo sis{lt{. Kolmasti t{n{ kes{n{, t{n{ suurena suvena p{ivyt kierti keskipuuta, kuuhut latvalla kumotti, k{et kukkui oksillani, linnut lehvill{ lep{si." Sampsa poika Pellervoinen otti kirvehen olalta, iski puuta kirvehell{, tammea tasater{ll{; pian taisi tammen kaata, puun sorean sorrutella. Ensin laski latvan poikki, tyven tyynni halkaisevi. Veisti siit{ pohjapuita, lautoja ep{lukuisin laulajalle laivaksiksi, V{in{m|iselle venoksi. Siit{ vanha V{in{m|inen tiet{j{ i{n-ikuinen, teki tieolle venett{, laati purtta laulamalla yhen tammen taittumista, puun murskan murenemista. Lauloi virren: pohjan puutti, lauloi toisen: liitti laian; lauloi kohta kolmannenki hankoja hakatessansa, p{it{ kaaren p{{telless{, liitelless{ns{ limi{. Kaaritettua venosen, liitetty{ laian liitot uupui kolmea sanoa panemilla parraspuien, kokkien kohentimilla, per{p{{n on p{{ttimill{. Vaka vanha V{in{m|inen, tiet{j{ i{n-ikuinen, sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi poloinen, p{ivi{ni! Ei saanut veno vesille, uusi laiva lainehille!" Arvelee, ajattelevi, mist{p{ sanoja saisi, loisi lempiluottehia; p{{skyjenk| p{{laelta, joutsenkarjan juonen p{{st{, hanhilauman hartioilta? L{ksi saamahan sanoja. Tuhoi joukon joutsenia, harkun hanhia h{vitti, p{{tt|m{sti p{{skysi{: ei saanut sanoakana, ei sanoa eik{ puolta. Arvelee, ajattelevi: "Tuoll' oisi sata sanoa kes{peuran kielen alla, suussa valkean oravan." L{ksi saamahan sanoja, ongelmoita ottamahan. Pellon peuroja levitti, oravia suuren orren: sai siit{ sanoja paljo, ne kaikki avuttomia. Arvelee, ajattelevi: "Tuolta saan sa'an sanoja, tuolta Tuonelan ko'ista, Manalan ikimajasta." L{ksi Tuonelta sanoja, Manalalta mahtiloita. Astua taputtelevi; k{vi viikon vitsikkoa, viikon toisen tuomikkoa, kolmannen katajikkoa: jo n{kyi Manalan saari, Tuonen kumpu kuumottavi. Vaka vanha V{in{m|inen jo huhuta huikahutti tuossa Tuonelan joessa, Manalan alantehessa: "Tuo venett{, Tuonen tytti, lauttoa, Manalan lapsi, yli salmen saa'akseni, joen poikki p{{st{kseni!" Lyhyk{inen Tuonen tytti, matala Manalan neiti, tuo oli poukkujen pesij{, r{p{hien r{imytt{j{ Tuonen mustassa joessa, Manalan alusve'ess{. Sanan virkkoi, noin nimesi, itse lausui ja pakisi: "Vene t{{lt{ tuotanehe, kuni syy sanottanehe, mi sinun Manalle saattoi ilman tauin tappamatta, ottamatta oivan surman, muun surman musertamatta." Vaka vanha V{in{m|inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Tuoni minut t{nne tuotti, Mana mailtani veteli." Lyhyk{inen Tuonen tytti, matala Manalan neiti, tuonpa h{n sanoiksi virkki: "Jopa keksin kielastajan! Kunp' on Tuoni t{nne toisi, Mana mailta siirteleisi, Tuoni toisi tullessansa, Manalainen matkassansa Tuonen hattu hartioilla, Manan kintahat k{ess{. Sano totta, V{in{m|inen: mi sinun Manalle saattoi?" Vaka vanha V{in{m|inen jo tuossa sanoiksi virkki: "Rauta mun Manalle saattoi, ter{s tempoi Tuonelahan." Lyhyk{inen Tuonen tytti, matala Manalan neiti, sanan virkkoi, noin nimesi: "Tuosta tunnen kielastajan! Kun rauta Manalle saisi, ter{s toisi Tuonelahan, verin vaattehet valuisi, hurmehen hurahteleisi. Sano totta, V{in{m|inen, sano totta toinen kerta!" Vaka vanha V{in{m|inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Vesi sai minun Manalle, aalto toi on Tuonelahan." Lyhyk{inen Tuonen tytti, matala Manalan neiti, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ymm{rr{n valehtelijan! Jos vesi Manalle saisi, aalto toisi Tuonelahan, vesin vaattehet valuisi, helmasi herahteleisi. Sano tarkkoja tosia: mi sinun Manalle saattoi?" Tuossa vanha V{in{m|inen viel{ kerran kielastavi: "Tuli toi mun Tuonelahan, valkea Manalle saattoi." Lyhyk{inen Tuonen tytti, matala Manalan neiti, h{np{ tuon sanoiksi virkki: "Arvoan valehtelijan! Jos tuli Manalle toisi, valkeainen Tuonelahan, oisi kutrit k{rventynn{, partaki pahoin palanut. "Oi sie vanha V{in{m|inen! Jos tahot venett{ t{{lt{, sano tarkkoja tosia, valehia viimeisi{, mitenk{ tulit Manalle ilman tauin tappamatta, ottamatta oivan surman, muun surman murentamatta!" Sanoi vanha V{in{m|inen: "Jos v{h{n valehtelinki, kerran toisen kielastelin, toki ma sanon toetki. Te'in tieolla venett{, laain purtta laulamalla. Lauloin p{iv{n, lauloin toisen, niin p{iv{ll{ kolmannella rikkoihe reki runoilta, jalas taittui lausehilta: l{ksin Tuonelta oroa, Manalalta v{{nti{t{ rekosen rakentoani, laulukorjan laatiani. Tuopa nyt venoista t{nne, laita mulle lauttoasi yli salmen saa'akseni, joen poikki p{{st{kseni!" Kyll{ Tuonetar toruvi, Manan neiti riitelevi: "Oi on, hullu, hulluuttasi, mies on, mielesi v{hyytt{! Tulet syytt{ Tuonelahan, tauitta Manan majoille! Parempi sinun olisi palata omille maille: {ij{ on t{nne tullehia, ei paljo palannehia." Sanoi vanha V{in{m|inen: "Akka tielt{ k{{ntyk|h|n, eip' on mies pahempikana, uros untelompikana! Tuo venett{, Tuonen tytti, lauttoa, Manalan lapsi!" Vei venehen Tuonen tytti; sill{ vanhan V{in{m|isen yli salmen saattelevi, joen poikki p{{stelevi. Itse tuon sanoiksi virkki: "Voi sinua, V{in{m|inen! L{ksit surmatta Manalle, kuolematta Tuonelahan!" Tuonetar, hyv{ em{nt{, Manalatar, vaimo vanha, toip' on tuopilla olutta, kantoi kaksikorvaisella; itse tuon sanoiksi virkki: "Juop' on, vanha V{in{m|inen!" Vaka vanha V{in{m|inen katsoi pitkin tuoppiansa: sammakot kuti sis{ll{, maot laioilla lateli. Siit{ tuon sanoiksi virkki: "En m{ t{nne tullutkana juomahan Manalan maljat, Tuonen tuopit lakkimahan: juopuvat oluen juojat, kannun appajat katoovat." Sanoi Tuonelan em{nt{: "Oi on vanha V{in{m|inen! Mit{ sie tulit Manalle, kuta Tuonelan tuville ennen Tuonen tahtomatta, Manan mailta kutsumatta?" Sanoi vanha V{in{m|inen: "Veist{ess{ni venoista, uutta purtta puuhatessa uuvuin kolmea sanoa perip{{t{ p{{telless{, kokkoa kohottaessa. Kun en noita saanutkana, mailta, ilmoilta tavannut, piti tulla Tuonelahan, l{hte{ Manan majoille saamahan sanoja noita, ongelmoita oppimahan." Tuopa Tuonelan em{nt{ sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei Tuoni sanoja anna, Mana mahtia jakele! Etk{ t{{lt{ p{{snek{n{ sin{ ilmoisna ik{n{ kotihisi kulkemahan, maillesi matelemahan." Uuvutti unehen miehen, pani maata matkalaisen Tuonen taljavuotehelle. Siin{ mies makaelevi, uros unta ottelevi: mies makasi, vaate valvoi. Oli akka Tuonelassa, akka vanha k{ykk{leuka, rautarihman kehre{j{, vaskilankojen valaja. Kehr{si sataisen nuotan, tuhantisen tuuritteli y|n{ yhten{ kes{isn{ yhell{ vesikivell{. Oli ukko Tuonelassa; se on ukko kolmisormi, rautaverkkojen kutoja, vaskinuotan valmistaja. Se kutoi sataisen nuotan, tuhantisen tuikutteli samana kes{isn{ y|n{ samalla vesikivell{. Tuonen poika koukkusormi, koukkusormi, rautan{ppi, se veti sataisen nuotan poikki Tuonelan joesta, sek{ poikki jotta pitkin, jotta viel{kin vitahan, jottei p{{st{ V{in{m|isen, selvit{ uvantolaisen sin{ ilmoisna ik{n{, kuuna kullan valkeana tuolta Tuonelan ko'ista, Manalan ikimajoista. Vaka vanha V{in{m|inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Joko lie tuhoni tullut, h{t{p{iv{ p{{lle p{{snyt n{ill{ Tuonelan tuvilla, Manalan majantehilla?" Pian muuksi muuttelihe, ruton toiseksi rupesi: meni mustana merehen, saarvana sara'ikkohon; matoi rautaisna matona, kulki kyisn{ k{{rmehen{ poikki Tuonelan joesta, l{pi Tuonen verkkoloista. Tuonen poika koukkusormi, koukkusormi, rautan{ppi, k{vi aamulla varahin verkkojansa katsomahan: sa'an saapi taimenia, tuhat emon alvehia, eip' on saanut V{in{m|ist{, ukkoa uvantolaista. Siit{ vanha V{in{m|inen Tuonelasta tultuansa sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Elk|h|n hyv{ Jumala, elk|h|n sit{ suetko, itse-mennytt{ Manalle, Tuonelahan tunkeinutta! [ij{ on sinne saanehia, v{h{ tuolta tullehia, tuolta Tuonelan ko'ista, Manalan ikimajoista." Viel{ tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin lateli nuorisolle nousevalle, kansalle ylenev{lle; "Elk{tte, imeisen lapset, sin{ ilmoisna ik{n{ tehk| syyt{ syytt|m{lle, vikoa viattomalle! Pahoin palkka maksetahan tuolla Tuonelan ko'issa: sija on siell{ syyllisill{, vuotehet viallisilla, alus kuumista kivist{, palavoista paateroista, peitto kyist{, k{{rmehist{, tuonen toukista ku'ottu." SEITSEM[STOISTA RUNO Vaka vanha V{in{m|inen, kun ei saanunna sanoja tuolta Tuonelan ko'ista, Manalan ikimajoista, ain' yh{ ajattelevi, pitkin p{{t{ns{ pit{vi, mist{p{ sanoja saisi, loisi lempiluottehia. Paimen vastahan tulevi; h{np{ tuon sanoiksi virkki: "Saat tuolta sata sanoa, tuhat virren tutkelmusta suusta Antero Vipusen, vatsasta varav{kev{n. Vaan se on sinne ment{v{t{, polku poimeteltavata, ei ole matkoa hyve{, ei aivan pahintakana: yks' on juoni juostaksesi naisten neulojen neni{, tuosta toinen k{y{ksesi miehen miekan tutkaimia, kolmas koikutellaksesi uron tapparan teri{." Vaka vanha V{in{m|inen toki mietti menn{ksens{. Painuvi sep{n pajahan, sanovi sanalla tuolla: "Ohoh seppo Ilmarinen! Taos rautaiset talukset, tao rautarukkahiset, paita rautainen rakenna! Laai rautainen korento, ter{ksinen tienaellos: pane sy{mehen ter{kset, ve{ p{{lle melto rauta! L{hen saamahan sanoja, ongelmoita ottamahan vatsasta varav{kev{n, suusta Antero Vipusen." Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Viikon on Vipunen kuollut, kauan Antero kaonnut vipunsa viritt{m{st{, ahtamasta ansatiens{; et sielt{ sanoa saane, et sanoa puoltakana." Vaka vanha V{in{m|inen toki l{ksi, ei totellut. Astui p{iv{n helkytteli naisten neulojen neni{, astui toisen torkutteli miesten miekan tutkaimia, kolmannenki koikutteli uron tapparan teri{. Itse virsik{s Vipunen, mies vanha varav{kev{, tuo viruvi virsinens{, luottehinensa lojuvi; haapa kasvoi hartioilla, koivu kulmilla yleni, lepp{ leukaluun nen{ss{, pajupehko parran p{{ll{, otsalla oravikuusi, havuhonka hampahilla. Jo tulevi V{in{m|inen. Veti miekan, riitsi rauan huotrasta huveksisesta, vy|st{ vennon-selk{isest{; kaatoi haavan hartioilta, koivut kulmilta kukisti, leuoilta lep{t leve{t, pajupehkot parran p{{lt{, otsalta oravikuuset, havuhongat hampahilta. Sy|sti rautaisen korennon suuhun Antero Vipusen, ikenihin irjuvihin, leukoihin lotisevihin. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Nouse pois, inehmon orja, maan alla makoamasta, viikon unta ottamasta!" Tuop' on virsik{s Vipunen heti herkesi unesta. Tunsi koskevan kovasti, kipe{sti kiusaisevan: puri rautaisen korennon, puri p{{lt{ mellon rauan; ei tiennyt ter{st{ purra, ei sy|{ sy{nt{ rauan. Tuossa vanhan V{in{m|isen, suun ohella seistess{ns{, jalka toinen torkahtavi, vasen jalka vaapahtavi suuhun Antero Vipusen, leukaluulle luikahutti. Heti virsik{s Vipunen avoi suunsa suuremmaksi, leukapielens{ levitti, nieli miehen miekkoinensa, kulahutti kulkkuhunsa tuon on vanhan V{in{m|isen. Siin{ virsik{s Vipunen itse tuon sanoiksi virkki: "Jo olen jotaki sy|nyt, sy|nyt uuhta, sy|nyt vuohta, sy|nyt lehme{ mahoa, sy|nyt karjua sikoa: en ole viel{ mointa sy|nyt, en t{m{n palan makuista!" Itse vanha V{in{m|inen, h{np{ tuon sanoiksi virkki: "Jo taisi tuhoni tulla, h{t{p{iv{ h{mmente{ t{m{n hiien hinkalossa, t{m{n kalman karsinassa." Arvelee, ajattelevi, miten olla, kuin ele{. Veitsi on vy|ll{ V{in{m|isen, p{{ visainen veitsess{ns{; tuosta h{n teki venosen, teki tieolla venosen. Soutelevi, luitelevi suolen p{{st{ suolen p{{h{n, souteli joka solukan, joka supun suikerteli. Vanha virsik{s Vipunen ei tuosta totella ollut. Silloin vanha V{in{m|inen l|ihen itsens{ sepoksi, rakentihe rautioksi; painoi paitansa pajaksi, hiat paian palkehiksi, turkkinsa tuhottimeksi, housut hormiksi rakenti, sukat hormin suulliseksi, polvensa alasimeksi, vasaraksi kyyn{sp{{ns{. Takoa taputtelevi, ly|{ lynn{hyttelevi; takoi y|n lepe{m{tt{, p{iv{n pouahuttamatta vatsassa varav{kev{n, mahtipontisen povessa. Silloin virsik{s Vipunen itse tuon sanoiksi virkki: "Mi sin{ lienet miehi{si ja kuka urohiasi? Jo olen sy|nyt saan urosta, tuhonnut tuhannen miest{, enp{ liene mointa sy|nyt: syet suuhuni tulevat, kek{lehet kielelleni, rauan kuonat kulkkuhuni! "L{he nyt, kumma, kulkemahan, maan paha, pakenemahan, ennenkuin emosi etsin, haen valtavanhempasi! Jos sanon min{ emolle, virkan, vierin vanhemmalle, enemp' on emolla ty|t{, vaiva suuri vanhemmalla, kun poika pahoin tekevi, lapsi anke'in asuvi. "En nyt tuota tunnekana enk{ arvoa alusta, mist' olet, hiisi, hingannunna, kusta, turma, t{nne tullut puremahan, j{yt{m{h{n, sy|m{h{n, kaluamahan. Oletko tauti Luojan luoma, surma s{{t{m{ Jumalan, vain olet teko tekem{, toisen tuoma, toisen luoma, pantu t{nne palkan eest{, rakettu rahan nen{st{? "Ollet tauti Luojan luoma, surma s{{t{m{ Jumalan, niinp' on luome Luojahani, heit{ime Jumalahani: ei Herra hyve{ heit{, Luoja ei kaunista kaota. "Kun lienet teko tekem{, pulma toisen pungastama, kyll{ saan sukusi tiet{, l|y{n synnynt{sijasi! "Tuolta ennen pulmat puuttui, tuolta taikeat tapahtui: tietomiesten tienohilta, laulumiesten laitumilta, konnien kotisijoilta, taikurien tanterilta; tuolta Kalman kankahilta, maasta manteren sis{st{, miehen kuollehen ko'ista, kaonnehen kartanosta; mullista muhajavista, maista liikuteltavista, somerilta py|rivilt{, hiekoilta helisevilt{; notkoilta noroperilt{, soilta sammalettomilta, here'ist{ hettehist{, l{ikkyvist{ l{htehist{; mets{n hiien hinkalosta, viien vuoren vinkalosta, vaaran vaskisen laelta, kuparisen kukkulalta; kuusista kuhisevista, hongista hohisevista, latvasta lahon pet{j{n, m{t{p{ist{ m{ntyl|ist{; revon r{{ynt{sijoilta, hirven hiihtokankahilta, kontion kivikolosta, karhun louhikammiosta; Pohjan pitk{st{ per{st{, Lapin maasta laukeasta, ahoilta vesattomilta, mailta kynt{m{tt|milt{; suurilta sotakeoilta, miehentappo-tanterilta, ruohoista rohisevista, hurmehista huuruvista; suurilta meren selilt{, ulapoilta auke'ilta, meren mustista mu'ista, tuhannen sylen syv{st{; virroista vihisevist{, palavoista py|rtehist{, Rutjan koskesta kovasta, ve'en vankan v{{ntehest{; takaisesta taivahasta, poutapilvien perilt{, ahavan ajeloteilt{, tuulen tuutimasijoilta. "Sielt{k| sin{ki puutuit, sielt{, taikea, tapahuit sy{mehen syytt|m{h{n, vatsahan viattomahan, sy|m{h{n, kaluamahan, puremahan, louhtamahan? "Himmene nyt, Hiien hurtta, raukea, Manalan rakki, l{he pois kohusta, konna, maan kamala, maksoistani, sy|m{st{ sy{nk{py{, pernoani pehkomasta, vatsoa vanuttamasta, keuhkoloita kiert{m{st{, napoa navertamasta, ohimoita ottamasta, selk{luita luistamasta, sivuja sivert{m{st{! "Jos ei minussa miest{ liene, niin panen parempiani t{m{n pulman purkajaksi, kauhean kaottajaksi. "Nostan maasta mannun eukot, pellosta peri-is{nn{t, kaikki maasta miekkamiehet, hiekasta hevoisurohot v{ekseni, voimakseni, tuekseni, turvakseni t{ss{ ty|ss{ ty|l{h{ss{, t{ss{ tuskassa kovassa. "Kun ei tuostana totelle, v{{j{nne v{he{k{n{, nouse, mets{, miehinesi, katajikko, kansoinesi, pet{ikk|, perehinesi, umpilampi, lapsinesi, sata miest{ miekallista, tuhat rauaista urosta t{t{ hiitt{ hieromahan, juutasta rutistamahan! "Kun ei tuostana totelle, v{{j{nne v{he{k{n{, nouse veest{, veen em{nt{, sinilakki, lainehista, hienohelma, hettehest{, puhasmuotoinen, muasta v{eksi v{h{n urohon, miehen pienen miehuueksi, jottei minua syytt{ sy|{ eik{ tauitta tapeta! "Kun ei tuostana totelle, v{{j{nne v{he{k{n{, kave eukko, luonnon tytti, kave kultainen korea, jok' olet vanhin vaimoloita, ensin em{ itsel|it{, k{y nyt tuskat tuntemahan, h{t{p{iv{t h{{t{m{h{n, t{m{ jakso jaksamahan, puutunnainen purkamahan! "Ja kun ei sit{ totelle, v{ltt{ne v{he{k{n{, Ukko taivahan-napainen, remupilven-reunahinen, tule t{nne tarvittaissa, ajaite anottaessa, ty|t kehnot keritt{m{h{n, rikkonaiset riisumahan miekalla tuliter{ll{, s{il{ll{ s{kehisell{! "L{he nyt, kumma, kulkemahan, maan paha, pakenemahan! Ei t{{ll{ sinun sijoa sijankana tarpehella. Muunne muuttaos majasi, etemm{ elosijasi, is{nt{si istumille, em{nt{si astumille! "Sitte sinne tultuasi, matkan p{{h{n p{{sty{si, tekij{si tienohille, laittajasi laitumille, laai tunnus tultuasi, salamerkki saatuasi, jysk{ kuin ukon jyrynen, v{lk{ kuin tulen v{l{hys! Potkaise pihalta portti, laske lauta ikkunasta, siit{ siirr{ite sis{h{n, lenn{ tupruna tupahan! Ota kiinni kinterest{, kai'immasta kantap{{st{, is{nn{t perisopesta, em{nn{t ovisopesta! Is{nn{lt{ silm{ kaiva, em{nn{lt{ p{{ murota, sormet koukkuhun koverra, v{{nn{ p{{t{ v{{r{llehen! "Jos siit{ v{h{n tulisi, lenn{ kukkona kujalle, kanan lasna kartanolle, rinnoin rikkatunkiolle! Sorra soimelta hevonen, navetasta sarvinauta, sarvet sontahan sovita, h{nt{ laske lattialle, silm{t k{{nn{ kellellehen, niskat ruttohon rutaise! "Oletko tauti tuulen tuoma, tuulen tuoma, vuon ajama, ahavaisen antelema, vilun ilman vieh{tt{m{, mene tuulen tiet{ my|ten, ahavan rekiratoja, ilman puussa istumatta, lep{ss{ lepe{m{tt{ vaaran vaskisen laelle, kuparisen kukkulalle, siell{ tuulen tuuitella, ahavaisen akkiloia! "Lienet tullut taivahalta, poutapilvien perilt{, nouse taasen taivahalle, tuonne ilmoille ylene, pilvihin pirisevihin, t{htihin t{risevihin, tulena palelemahan, s{kehin{ s{ikkym{h{n auringon ajelemilla, kuun kehyen kiert{mill{! "Lienet, vieno, veen vet{m{, meren aaltojen ajama, niin, vieno, vetehen menn|s, alle aaltojen ajaite, mutalinnan liepehille, vesiharjun hartehille, siell{ aaltojen ajella, ve'en synk{n sylkytell{! "Lienet Kalman kankahalta, ikimennehen majoilta, toki koitellos kotia, noille Kalman kartanoille, multihin muhajavihin, maihin liikuteltavihin, johon on kansa kaatununna, v{ki vahva v{{ntynynn{! "Kun liet, tuhma, tuolta tullut mets{n hiien hinkalosta, pet{j{isist{ pesist{, honkaisista huonehista, niin sinne sinun manoan mets{n hiien hinkalohon, honkaisihin huonehisin, pet{j{isihin pesihin, sini siell{ ollaksesi, kunnes lattiat lahovat, sein{hirret sienettyv{t, laki p{{lt{ laukeavi. "Ja tuonne sinun manoan, tuonne kehnoa kehoitan ukkokontion kotihin, akkakarhun kartanohon, notkoille noroperille, soille r{ykym{tt|mille, heiluvihin hettehisin, l{ilyvihin l{htehisin, lampihin kalattomihin, aivan ahvenettomihin. "Et siell{ sijoa saane, niin tuonne sinun manoan Pohjan pitk{h{n per{h{n, Lapin maahan laukeahan, ahoille vesattomille, maille kynt{m{tt|mille, kuss' ei kuuta, aurinkoa eik{ p{ive{ i{ss{. Siell' on onni ollaksesi, lempi liehaellaksesi: hirvet on puihin hirtettyn{, jalot peurat jaksettuna sy|{ miehen n{lk{hisen, haukata halun-alaisen. "Ja tuonne sinun manoan, tuonne k{sken ja kehoitan Rutjan koskehen kovahan, palavahan py|rtehesen, johon puut p{'in putoovat, perin vieriv{t pet{j{t, tyvin sy|sten suuret hongat, latvoin lakkap{{t pet{j{t. Ui siell{, paha pakana, kosken kuohuja kovia, ve'et v{lj{t v{{nn{ttele, ve'et ahtahat asuile! "Et siell{ sijoa saane, niin tuonne sinun manoan Tuonen mustahan jokehen, Manalan ikipurohon, jost' et p{{se p{ivin{si, selvi{ sin{ ik{n{, kun en p{{sne p{{st{m{h{n, kerinne keritt{m{h{n yheks{ll{ oinahalla, yhen uuhen kantamalla, yheks{ll{ h{rk{sell{, yhen lehm{sen vasoilla, yheks{n oron keralla, yhen tamman varsasilla. "Josp' on kyyti{ kysynet, anonet ajohevoista, kyll{ m{ sulle kyyin laitan ja annan ajohevosen: Hiiess' on hyv{ hevonen, punatukka tunturissa, jonka turpa tulta tuiski, nen{ varsin valkeata, kaikki on rautaiset kapiot, ter{ksiset temmottimet; ne jaksaa m{kehen menn{, nousta notkon penkerehen hyv{ll{ hypitt{j{ll{, ajajalla ankaralla. "Kun ei siit{ kyllin liene, saaos Hiien hiihtoneuvot, Lemmon lepp{iset sivakat, Pahalaisen paksu sauva, joilla hiih{t Hiien maita, Lemmon lehtoja samoat, hilpotellen Hiien maita, Pahan maita paipotellen! Kivi on tiell{ poikkipuolin: se poikki porahtakohon, hako tiell{ pitkin puolin: tuo kaheksi katketkohon, uros tiell{ pystyn puolin: sep' on laitahan l{het{! "L{he nyt, liika, liikkumahan, mies paha, pakenemahan ennen p{iv{n nousemista, koi-jumalan koittamista, auringon ylenemist{, kukon {{nen kuulumista! Nyt on liian liikeaika ja pahan pakenoaika, kuutamainen kulkeasi, valkea vaeltoasi. "Kun et v{{j{nne v{lehen, eronne, emotoin rakki, saan min{ kokolta kourat, veren juojalta vekarat, linnulta lihan pitimet, havukalta haarottimet, joilla konnat kouristelen, ilke{t iki asetan p{{n p{risem{tt|m{ksi, hengen huokumattomaksi. "Luopui ennen luotu lempo, eksyip{ emollinenki tullessa Jumalan tunnin, avun Luojan auetessa: etk| sie, emotoin, eksy, luovu, luonnotoin siki{, haihu, koira haltiatoin, erkane, emotoin rakki, t{m{n tunnin tutkaimella, t{m{n kuuhuen kululla?" Vaka vanha V{in{m|inen silloin tuon sanoiksi virkki: "Hyv{ t{{ll' on ollakseni, armas aikaellakseni: maksat leiv{ksi p{tevi, marut maksan s{rpimeksi, keuhkot k{ypi keitokseksi, rasvat ruoiksi hyviksi. "Asetan alasimeni syvemmin sy{nlihoille, painan paljani lujemmin paikoille pahemmillenki, ettet p{{se p{ivin{si, selvi{ sin{ ik{n{, kun en saa sanoja kuulla, luoa lempiluottehia, kuulla kyll{lt{ sanoja, tuhansia tutkelmoita. Ei sanat salahan joua eik{ luottehet lovehen; mahti ei joua maan rakohon, vaikka mahtajat menev{t." Silloin virsik{s Vipunen, tuo vanha varav{kev{, jonk' oli suussa suuri tieto, mahti ponnetoin povessa, aukaisi sanaisen arkun, virsilippahan levitti lauloaksensa hyvi{, parahia pannaksensa, noita syntyj{ syvi{, ajan alkuluottehia, joit' ei laula kaikki lapset, ymm{rr{ yhet urohot t{ll{ inhalla i{ll{, katoavalla kannikalla. Lauloi synnyt syit{ my|ten, luottehet lomia my|ten, kuinka luojansa luvalla, kaikkivallan vaatimalla itsest{ns{ ilma syntyi, ilmasta vesi erosi, veest{ manner maatelihe, manterelle kasvut kaikki. Lauloi kuun kuvoannasta, auringon asetannasta, ilman pielten pist{nn{st{, taivosen t{hyt{nn{st{. Siin{ virsik{s Vipunen kyll{ lauloi ja osasi! Ei ole kuultu eik{ n{hty sin{ ilmoisna ik{n{ parempata laulajata, tarkempata taitajata: suu se syyteli sanoja, kieli laski lausehia, kuin on s{lk| s{{ri{ns{, ratsu jalkoja jaloja. Lauloi p{iv{t p{{ksytysten, yhytysten y|t saneli: p{{tyi p{iv{ kuulemahan, kuu kulta t{hy{m{h{n; aallot seisottui sel{ll{, lainehet lahen per{ll{; puuttui virrat vierim{st{, Rutjan koski kuohumasta, vuotamasta Vuoksen koski, joki Juortanin pys{htyi. Siit{ vanha V{in{m|inen, kun oli sanoja kuullut, saanut kylliksi sanoja, luonut lempiluottehia, rupeavi l{htem{h{n suusta Antero Vipusen, vatsasta varav{kev{n, mahtipontisen povesta. Sanoi vanha V{in{m|inen: "Oi sie Antero Vipunen! Ava suusi suuremmaksi, leukapielesi levit{, p{{sisin mahasta maalle, kotihini kulkemahan!" Siin{ virsik{s Vipunen itse tuon sanoiksi virkki: "Mont' olen sy|nyt, monta juonut, tuhonnut tuhatlukuja; moint' en viel{ konsa sy|nyt, kuin s|in vanhan V{in{m|isen! Hyvin laait tultuasi, teet paremmin, kun paloat." Siit{ Antero Vipunen irvisti ikeni{ns{, avoi suunsa suuremmaksi, leukapielens{ levitti. Itse vanha V{in{m|inen l{ksi suusta suuritieon, vatsasta varav{kev{n, mahtipontisen povesta; luiskahtavi poies suusta, kaapsahtavi kankahalle, kuin on kultainen orava tahi n{{t{ kultarinta. L{ksi siit{ astumahan; tuli sepponsa pajahan. Sanoi seppo Ilmarinen: "Joko sait sanoja kuulla, luoa lempiluottehia, miten laita lasketahan, perilaita liitet{h{n, kokkapuut kohennetahan?" Vaka vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "Jo nyt sain sa'an sanoja, tuhansia tutkelmoita, sain sanat salasta ilmi, julki luottehet lovesta." Niin meni venonsa luoksi, tieokkaille tehtahille. Sai venonen valmihiksi, laian liitto liitetyksi, perip{{hyt p{{tetyksi, kokkapuut kohotetuksi: veno syntyi veist{m{tt{, laiva lastun ottamatta. KAHDEKSASTOISTA RUNO Vaka vanha V{in{m|inen arveli, ajattelihe menn{ neitt{ kosjomahan, p{{t{ kassa katsomahan pime{st{ Pohjolasta, summasta Sariolasta, Pohjan kuulua tyt{rt{, Pohjan mointa morsianta. Pani haahen haljakkahan, punaisehen pursipuolen, kokat kullalla kuvasi, hopealla holvaeli. Niin huomenna muutamana, aamulla ani varahin lykk{si venon vesille, satalauan lainehille kuorikiskoilta teloilta, m{ntyisilt{ j{rk{l|ilt{. Nosti p{{lle purjepuunsa, veti puuhun purjehia: veti purjehen punaisen, toisen purjehen sinisen; itse laivahan laseikse, aluksehen asteleikse. L{ksi merta laskemahan, sinist{ sirottamahan. Siin{ tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi: "Tule nyt purtehen, Jumala, aluksehen, armollinen, v{eksi v{h{n urohon, miehen pienen miehuueksi noilla v{ljill{ vesill{, lake'illa lainehilla! "Tuuittele, tuuli, purtta, aalto, laivoa ajele ilman sormin soutamatta, ve'en kieron rikkomatta, v{ljille meren selille, ulapalle aukealle!" Annikki hyv{niminen, y|n tytti, h{m{r{n neiti, pitk{n puhtehen pit{j{, aamun valvoja varainen, joutui sotkut sotkemassa, vaattehet viruttamassa p{{ss{ portahan punaisen, laajan laiturin laella, nen{ss{ utuisen niemen, p{{ss{ saaren terhenisen. Katselevi, k{{ntelevi ymp{ri ihalat ilmat, p{{ns{ p{{lle taivahalle, rannatse meri{ my|ten: yl{h{ll{ p{iv{ paistoi, alahalla aallot v{lkkyi. Loip' on silm{ns{ sel{lle, k{{nti p{{t{ p{iv{n alle suitse Suomelan joesta, p{itse V{in|l{n vesist{: keksi mustasen merell{, sinerv|isen lainehilla. Sanan virkkoi, noin nimesi, itse lausui ja pakisi: "Mi olet merell{ musta, ku sinerv{ lainehilla? Kun sa ollet hanhikarja tahi armas alliparvi, niin s{ lentohon lemaha yl{h{ksi taivahalle! "Kun ollet lohinen luoto tahi muu kalainen karja, niin s{ uimahan pulaha, ve{ite ve'en sis{h{n! "Olisit kivinen luoto tahikka vesihakonen, aalto p{{llesi ajaisi, vesi p{{lle vier{ht{isi." Vene vierivi l{hemm{, uusi pursi purjehtivi nen{tse utuisen niemen, p{itse saaren terhenisen. Annikki hyv{niminen jo tunsi venon tulevan, satalauan laiehtivan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Lienet veikkoni venonen elikk{ isoni pursi, niin koe kohin kotia, k{{nny p{in omille maille, nenin n{ihin valkamoihin, perin muille valkamoille! Lienet pursi ventovieras, ulommaksi uiksennellos, vastoin muita valkamoita, perin n{ihin valkamoihin!" Ei ollut veno kotoinen eik{ pursi ventovieras: olipa pursi V{in{m|isen, laiva laulajan ikuisen. Jo luoksi l{hentelihe, pakinoille painatteli, sanan vie{, toisen tuoa, kolmannen kovin puhua. Annikki hyv{niminen, y|n tytti, h{m{r{n neiti, purrelta kyselem{h{n: "Kunne l{ksit, V{in{m|inen, suorihit, suvannon sulho, maan valio, valmistihit?" Tuop' on vanha V{in{m|inen puhelevi purrestansa: "L{ksin lohta pyyt{m{h{n, kuujoa kuettamahan Tuonen mustasta joesta, syv{st{ saraojasta." Annikki hyv{niminen, h{np{ tuon sanoiksi virkki: "El{ tyhji{ valehi, tunnen mie kalanku'unki! Toisinpa isoni ennen, toisin valtavanhempani l{ksi lohta pyyt{m{h{n, taimenta tavottamahan: oli verkkoja venonen, laivan t{ysi laskimia, siin{ nuotat, siin{ nuorat, siin{ tarpoimet sivulla, atra'imet alla teljon, pitk{t sauvoimet per{ss{. Kunne l{ksit, V{in{m|inen, ulkosit, uvantolainen?" Sanoi vanha V{in{m|inen: "L{ksin hanhien hakuhun, kirjasiipien kisahan, kuolasuien korjelohon Saksan salmilta syvilt{, ulapoilta auke'ilta." Annikki hyv{niminen sanan virkkoi, noin nimesi: "Tunnen mie toen puhujan sek{ keksin kielastajan! Toisinpa isoni ennen, toisin valtavanhempani l{ksi hanhien ajohon, punasuien puujelohon: jousi oli suuri j{ntehess{, vetehess{ kaari kaunis, koira musta kahlehissa, kahle kaarehen siottu; rakki juoksi rannan teit{, pennut kiiteli kivi{. Sano totta, V{in{m|inen: kunne kuitenki k{kesit?" Sanoi vanha V{in{m|inen: "Ent{ jos min{ menisin noihin suurihin sotihin, tasap{ihin tappeloihin, joss' on verta s{{rivarsi, polven korkeus punaista?" Aina Annikki sanovi, tinarinta riukuttavi: "Tunnen mie soanki k{ynnin! Kun ennen isoni l{ksi noihin suurihin sotihin, tasap{ihin tappeloihin, sata miest' oli soutamassa, tuhat ilman istumassa, nenin jousia nen{ss{, terin miekat teljopuilla. Sano jo toet totiset, valehettomat, vakaiset: kunne l{ksit, V{in{m|inen, suorihit, suvantolainen?" Silloin vanha V{in{m|inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Tule, tytti, purteheni, neitonen, venoseheni, niin sanon toet totiset, valehettomat, vakaiset!" Annikki sanan sanovi, tinarinta riuvahutti: "Tuuli sulle purtehesi, ahava venosehesi! K{{nn{n purtesi kumohon, alas keulan keikahutan, jos en saa tosia kuulla, kunne l{hte{ k{kesit, kuulla tarkkoja tosia, valehia viimeisi{." Silloin vanha V{in{m|inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Toki ma sanon toetki, jos v{h{n valehtelinki: l{ksin neitt{ kosjomahan, impe{ anelemahan pime{st{ Pohjolasta, summasta Sariolasta, miehen sy|j{st{ sijasta, urohon upottajasta." Annikki hyv{niminen, y|n tytti, h{m{r{n neito, kun tunsi toet totiset, valehettomat, vakaiset, heitti hunnut huuhtomatta, vaattehet viruttamatta laajan laiturin laelle, p{{h{n portahan punaisen. K{sin vaali vaattehensa, kourin helmansa kokosi, siit{ sai samoamahan, heti joutui juoksemahan; tulevi sepon kotihin, itse astuvi pajahan. Tuo oli seppo Ilmarinen, takoja i{n-ikuinen, takoi rautaista rahia, hope'ista huolitteli, kyyn{r{ kyvent{ p{{ss{, syli sytt{ hartioilla. Astui Annikki ovelle, sanan virkkoi, noin nimesi: "Veli, seppo Ilmarinen, takoja i{n-ikuinen! Taos mulle sukkulainen, tao sormukset soreat, kahet, kolmet korvakullat, viiet, kuuet vy|llisvitjat, niin sanon toet totiset, valehettomat, vakaiset!" Sanoi seppo Ilmarinen: "Kun sanot hyv{t sanomat, taon sulle sukkulaisen, taon sormukset soreat, taon ristin rinnoillesi, p{{llispankasi parannan; sanonet pahat sanomat, rikki murran muinaisetki, tungen p{{lt{si tulehen, alle ahjoni ajelen." Annikki hyv{nimikk|, h{np{ tuon sanoiksi virkki: "Ohoh seppo Ilmarinen! Muistat sa mokomin naia, jonka muinen kihlaelit, varoittelit vaimoksesi! "Takoa yh{ taputat, ajan kaiken kalkuttelet; kes{n kengit{t hevoista, talven rautoja rakennat, y|n kohennat korjiasi, p{iv{n laait laitioita kulkeaksesi kosihin, p{{st{ksesi Pohjolahan: jo nyt viev{t viekkahammat, etev{mm{t enn{tt{v{t, ottavat sinun omasi, anastavat armahasi, vuosin kaksin katsomasi, kolmin vuosin kosjomasi. Jo menevi V{in{m|inen sel{ss{ meren sinisen kokan kultaisen kuvussa, melan vaskisen varassa pime{h{n Pohjolahan, summahan Sariolahan." Tunkihe sepolle tuska, rautiolle raskas tunti: kirposi pihet piosta, vasara k{est{ vaipui. Sanoi seppo Ilmarinen: "Annikki sisarueni! Taon sulle sukkulaisen, taon sormukset soreat, kahet, kolmet korvaskullat, viiet, kuuet vy|llisvitjat: l{mmit{ kyly metinen, saustuta simainen sauna hienoisilla halkosilla, pienill{ pirastehilla! Laai pikkuisen poroa, lipe{ist{ liuvahuta, mill{ p{{t{ni pesisin, varruttani valkoaisin sykysyisist{ sysist{, taonnoista talvisista!" Annikki hyv{nimikk| l{mmitti saloa saunan puilla tuulen taittamilla, Ukon ilman iskemill{. Kivet koskesta kokosi, saattoi l|ylyn ly|t{viksi, ve'et lemmen l{htehest{, heraisesta hettehest{. Taittoi vastan varvikosta, lempivastasen lehosta, hauteli metisen vastan metisen kiven nen{ss{. Laati piim{ist{ poroa, ytelm{ist{ saipuata, saipuata s{ihkyv{ist{, s{ihkyv{ist{, suihkuvaista, sulhon p{{n pesettimeksi, vartalon valattimeksi. Itse seppo Ilmarinen, takoja i{n-ikuinen, takoi neien tarpehia, p{{llispankoja paranti yhen kylyn joutuessa, yhen saunan saapuessa; ne ty|nti tyt|n k{tehen. Tytt| tuon sanoiksi virkki: "Jo nyt saunan saustuttelin, l{mmitin kylyn utuisen, hauoin vastat valmihiksi, lempivastat liehautin. Kylve, veikko, kyll{lt{si, vala vett{ vallaltasi, pese p{{si pellaviksi, silm{si lumisiruiksi!" Siit{ seppo Ilmarinen k{vi itse kylpem{h{n sek{ kylpi kyll{ksens{, valelihe valkeaksi; pesi silm{t sirke{ksi, silm{kulmat kukkeaksi, kaulansa kananmuniksi, koko varren valkeaksi. Tuli saunasta tupahan, tuli tuntemattomana, kasvot vallan kaunihina, poskip{{t punertavina. Siit{ tuon sanoiksi virkki: "Annikki sisarueni! Tuo nyt paita palttinainen, kanna vaattehet vakaiset, mill{ vartta valmistelen sulhoseksi suoritessa!" Annikki hyv{niminen toip' on paian palttinaisen hipi{lle hiett|m{lle, iholle alastomalle; siit{ kaatiot kapoiset, nuo emosen ompelemat, sivuille syett|mille, luien tuntumattomille. Toi siit{ sukat sulavat, emon impen{ kutomat, s{{rille s{sytt|mille, luuttomille pohke'ille; siit{ keng{t kelvolliset, Saksan saappahat parahat p{{lle sukkien sulien, emon neinn{ neulomien. Haki haljakan sinisen, alta maksankarvallisen, p{{lle paian palttinaisen, tuon on aivan aivinaisen; siihen sarkakauhtanaisen, veroin neljin vieritetyn, p{{lle haljakan sinisen, tuon on uuen uutukaisen; tuhatnypl{n uuen turkin, saoin kaunoin kaunistetun, p{{lle sarkakauhtanaisen, tuon veralla vieritt{m{n; viel{ vy|n on vy|hyst{lle, kultakirjan kussakkaisen, emon impen{ kutoman, kassap{{n{ kaikuttaman; siit{ kirjakintahaiset, kultasuiset sormikkahat, Lapin lapsien latomat, k{t|sille kaunihille; siit{ pystyisen kyp{rin kultaisille kutrisille, tuon isonsa ostamaisen, sulhaismiesn{ suorittaman. Siit{ seppo Ilmarinen vaatettihe, valmistihe, pukihe, somistelihe. Sanoi sitte orjallensa: "Valjasta nyt viljo varsa kirjokorjasen etehen l{hte{kseni ajohon, menn{kseni Pohjolahan!" Orja tuon sanoiksi virkki: "On meill{ oroista kuusi, kauran sy|pe{ hepoa. Mink{ noista valjastaisin?" Sanoi seppo Ilmarinen: "Sie ota paras oronen: pist{ varsa valjahisin, ruskea re'en etehen! Pane kuusi kukkulaista, seitsem{n siniotusta vempelille viekumahan, rahkehille raukumahan, jotta kaunot katsahtaisi, impyet ihasteleisi! Kanna tuohon karhun talja p{{ll{ istuellakseni, tuopa toinen, turskan talja kirjokorjan katteheksi!" Tuo orja alinomainen, rahan pantu palkkalainen pisti varsan valjahisin, ruskean re'en etehen. Pani kuusi kukkulaista, seitsem{n siniotusta vempelille viekumahan, rahkehille raukumahan. Kantoi tuohon karhun taljan istuaksensa is{nn{n, toip' on toisen, turskan taljan kirjokorjan katteheksi. Itse seppo Ilmarinen, takoja i{n-ikuinen, Ukkoa rukoelevi, Pauannetta palvoavi: "Laske, Ukko, uutta lunta, visko hienoa viti{, lunta korjan luikutella, viti{ re'en vilata!" Laskip' Ukko uutta lunta, viskoi hienoista viti{; se katti kanervan varret, peitti maalta marjan varret. Siit{ seppo Ilmarinen istuikse ter{srekehen; sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "L{he nyt, onni, ohjilleni, Jumala rekoseheni! Onni ei taita ohjaksia, Jumala ei riko reke{." Otti ohjakset k{tehen, siiman toisehen sivalti, heitti siimalla hevoista, itse tuon sanoiksi virkki: "L{he nyt, laukki, laskemahan, liinaharja, liikkumahan!" Ajavi hypittelevi meren hietaharjuloita, simasalmien sivutse, lepp{harjun hartioitse. Ajoi rannat raksutellen, rannan hiekat helskytellen: somer silmille sirisi, meri parskui parmahille. Ajoi p{iv{n, ajoi toisen, kohta kolmannen ajavi; jo p{iv{n{ kolmantena yll{tt{vi V{in{m|isen. Sanan virkkoi, noin nimesi, itse lausui ja pakisi: "Oi on vanha V{in{m|inen! Tehk{mme sula sovinto, jos on kiistoin kihlonemme, kiistoin k{ynemme kosissa: ei neitt{ v{ell{ vie{, vastoin mielt{ miehel{h{n." Sanoi vanha V{in{m|inen: "Teen min{ sulan sovinnon: ei neitt{ v{ell{ vie{, vastoin mielt{ miehel{h{n. Sille neiti antaminen, kelle mielens{ tekevi, pit{m{tt{ pitk{n kaihon, vihan viikon kantamatta." Ajoivat e'elle siit{ matkoansa kumpainenki: pursi juoksi, ranta roikki, oro juoksi, maa j{m{si. Kului aikoa v{h{isen, pirahteli pikkaraisen. Jopa haukkui hallikoira, linnan lukki luskutteli pime{ss{ Pohjolassa, sangassa Sariolassa; hiisti ensin hiljemm{lt{, harviammalta murahti per{n ly|en pientarehen, h{nn{n maahan torkutellen. Sanoi Pohjolan is{nt{: "K{y|s, tytt|, katsomahan, mit{ haukkui hallikoira, luppakorva luikutteli!" Tytti taiten vastaeli: "En joua, is{ni kulta: suur' on l{{v{ l{{nitt{v{, karja suuri katsottava, paasi paksu jauhettava, jauhot hienot seulottavat; paasi paksu, jauhot hienot, jauhaja v{h{v{kinen." Hiljan haukkui linnan hiisi, harvoin harmio mureksi. Sanoi Pohjolan is{nt{: "K{y|s, akka, katsomahan, mit{ haukkuvi halikka, linnan luppa luikuttavi!" Akka tuon sanoiksi virkki: "En joua, k{ke{k{n{: pere on suuri sy|tett{v{, murkinainen suorittava, leip{ paksu leivottava, taikina taputettava; leip{ paksu, jauhot pienet, leipoja v{h{v{kinen." Sanoi Pohjolan is{nt{: "Ainap' on akoilla kiire, aina ty|t{ tytt{rill{, pankollaki paistuessa, vuotehellaki venyiss{. Mene, poika, katsomahan!" Poika tuon sanoiksi virkki: "Min' en joua katsomahan: kirves on tyls{ tahkottava, p|lkky paksu leikattava, pino suuri pilkottava, halko hieno latjattava; pino suuri, halko hieno, pilkkoja v{h{v{kinen." Aina haukkui linnan hakki, linnan lukki luksutteli, peni julma juhmutteli, saaren vartio valitti per{n peltohon sys{ten, h{nn{n k{{ten k{ppyr{h{n. Sanoi Pohjolan is{nt{: "Ei halli valetta hauku, ikipuol' ei ilman virka, ei se honkihin horise." K{vi itse katsomahan. Astuvi pihalta poikki pellolle perim{iselle, ta'immalle tanhualle. Katsoi koiran suuta my|ten, nen{vartta valvatteli tuulikunnahan kukutse, lepp{harjun hartioitse. Jo n{ki toen totisen, mit{ haukkui hallikoira, maan valio vaikutteli, villah{nt{ vieretteli: purjehti veno punainen sel{n puolen Lemmenlahta, kirjokorja kiitelevi maapuolen Simasaloa. Itse Pohjolan is{nt{ pian pirttihin menevi, alle kattojen ajaikse; sanan virkkoi, noin nimesi: "Jo tulevi vierahia sel{ll{ meren sinisen: ajetahan kirjokorjin tuon puolen Simasaloa, lasketahan laivoin suurin t{m{n puolen Lemmenlahta." Sanoi Pohjolan em{nt{: "Mist{ arpa saatanehe tulevista vierahista? Oi on pieni piikaseni! Pane pihlajat tulehen, puu valio valkeahan! Kun on verta vuotanevi, niin silloin sota tulevi; kunp' on vett{ vuotanevi, aina rauhassa el{mme." Pohjan piika pikkarainen, neiti n|yr{, k{skyl{inen, pisti pihlajat tulehen, puun valion valkeahan; eip' on verta vuoakana, eip' on verta eik{ vett{: l{ksi mett{ vuotamahan, simoa sirett{m{h{n. Virkkoi Suovakko sopesta, akka vanha vaipan alta: "Puu kun mett{ vuotanevi, simoa sirett{nevi, niin mi saapi vierahia, se on suuri sulhaiskansa." Siit{ Pohjolan em{nt{, Pohjan akka, Pohjan tytt| pian pistihe pihalle, kaapsahtihe kartanolle luoen silm{ns{ sel{lle, k{{ten p{{t{ p{iv{n alle. N{ki tuolta tuon tulevan, uuen purren purjehtivan, satalauan laiehtivan sel{n puolen Lemmenlahta; haaksi paistoi haljakalle, punaiselle pursipuoli; mies puhas per{ss{ purren melan vaskisen varassa. N{ki juoksevan orosen, vierev{n reki punaisen, kirjokorjan kii{tt{v{n maapuolen Simasaloa, kuusin kultaisin k{k|sin vempelell{ kukkumassa, seitsemin siniotuksin rahkehella laulamassa; mies rehev{ reen per{ss{, uros selv{ ohjaksissa. Sanoi Pohjolan em{nt{, itse lausui, noin nimesi: "Kummallenp' on mielit menn{, kun tulevat tahtomahan ikuiseksi yst{v{ksi, kainaloiseksi kanaksi? "Ken se haahella tulevi, laskevi veno punaisin sel{n puolen Lemmenlahta, se on vanha V{in{m|inen: tuopi laivalla eloa, aluksella aartehia. "Ken se korjalla ajavi, kirjavalla kii{tt{vi maapuolen Simasaloa, se on seppo Ilmarinen: tuopi tyhje{ valetta, korjan t{yen luottehia. "Kunpa tullahan tupahan, tuop' on tuopilla simoa, kanna kaksikorvaisella; ty|nn{ tuoppi sen k{tehen, kellen on mieli menn{ksesi! Anna V{in|l{n ukolle, ku tuo haahella hyvyytt{, aluksella aartehia!" Tuop' on kaunis Pohjan tytt|, tuo osasi noin sanoa: "Oi on maammo, kantajani, oi emo, ylent{j{ni! En mene osan hyvyylle enk{ miehen mielevyylle, menenp' on otsan hyvyylle, varren kaiken kauneuulle. Eik{ neitt{ ennenk{n{ ei ole my|tyn{ eloihin; neiti on ilman antaminen Ilmariselle sepolle, ku on sampuen takonut, kirjokannen kalkutellut." Sanoi Pohjolan em{nt{: "Ohoh lasta lampahutta! Menet seppo Ilmarille, vaahtiotsalle varaksi, sepon hurstin huuhtojaksi, sepon p{{n pesettimeksi!" Tytt| tuohon vastoavi, sanan virkkoi, noin nimesi: "Mene en V{in|l{n ukolle, ikivanhalle varaksi: vaiva vanhasta tulisi, ik{v{ i{llisest{." Silloin vanha V{in{m|inen oli eell{ enn{tt{j{. Ajoi purtensa punaisen, laski haahen haljakkaisen teloille ter{ksisille, vaskisille valkamoille; itse tungeikse tupahan, alle kattojen ajaikse. Siin{ lausui lattialta, oven suusta, alta orren, sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Tuletko minulle, neiti, ikuiseksi yst{v{ksi, polviseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi?" Tuopa kaunis Pohjan tytti itse enn{tti sanoa: "Joko sie venosen veistit, joko laait laivan suuren kehr{varteni muruista, kalpimeni kappaleista?" Sanoi vanha V{in{m|inen, itse lausui ja pakisi: "Jo laain hyv{nki laivan, veistin ankaran venosen, jok' on tuulessa tukeva ja varava vastas{{ll{ halki aaltojen ajella, sel{t vetten seurustella: kuplina kohotteleikse, lumpehina luikahaikse poikki Pohjolan vesien, lakkip{ien lainehien." Tuopa kaunis Pohjan tytti sanan virkkoi, noin nimesi: "En kiit{ merist{ miest{, aallonlaskija-urosta: tuuli vie merell{ mielen, aivot s{rkevi ahava. Enk{ taia tullakana, en tulla min{ sinulle ikuiseksi yst{v{ksi, kainaloiseksi kanaksi, sun sijan levitt{j{ksi, p{{nalaisen laskijaksi." YHDEKS[STOISTA RUNO Siit{ seppo Ilmarinen, takoja i{n-ikuinen, itse tungeikse tupahan, kaivaikse katoksen alle. Tuotihin simoa tuoppi, mett{ kannu kannettihin seppo Ilmarin k{tehen. Seppo tuon sanoiksi virkki: "En ennen sin{ ik{n{, kuuna kullan valkeana juone n{it{ juomisia, kuin ma saan n{h{ omani, onko valmis valvattini, valmis valvateltavani." Tuop' on Pohjolan em{nt{ sanan virkkoi, noin nimesi: "Vaiv' on suuri valvatissa, vaiva valvateltavassa: jalk' on kesken kenkimist{, toinen viel{ki kesempi. [sken on valmis valvattisi, oike'in otettavasi, kun sa kynn{t kyisen pellon, k{{rmehisen k{{nn{ttelet ilman auran astumatta, vaarnojen v{risem{tt{. Senp{ Hiisi ennen kynti, Lempo varsinki vakoili vaarnasilla vaskisilla, auralla tuliter{ll{; oma poikani poloinen heitti kesken kynt{m{tt{." Silloin seppo Ilmarinen meni neitonsa tupahan. Itse tuon sanoiksi virkki: "Y|n tytt|, h{m{r{n neito! Muistatko ajan mokoman, kun kuvasin uuen sammon, kirjokannen kalkuttelin? Sie vannoit ikivalasi eess{ julkisen Jumalan, alla kasvon kaikkivallan, tullaksesi toivottelit mulle, miehelle hyv{lle, ikuiseksi yst{v{ksi, kainaloiseksi kanaksi: nyt ei {iti annakana, ty|nn{ mulle tytt|{ns{ kynt{m{tt{ kyisen pellon, k{{rmehisen k{{nt{m{tt{." Antoi morsian apua, ty|nti neito neuvokkia: "Ohoh seppo Ilmarinen, takoja i{n-ikuinen! Aura kultainen kuvoa, hope'inen huolittele! Sill{ kynn{t kyisen pellon, k{{rmehisen k{{nn{ttelet." Tuop' on seppo Ilmarinen kullan ahjohon asetti, hopeansa lietsimehen, tuosta aurasen takovi. Takoi rautaiset talukset, ter{ksiset s{{rystimet, ne on p{{llens{ pukevi, s{{rillens{ s{{televi; rautapaitahan paneikse, ter{sv|ihin vy|teleikse, otti rautarukkasensa, nouti kintahat kiviset. Sai siit{ tulisen ruunan, valjasti hyv{n hevosen, l{ksi pellon kynn{nt{h{n, vainion vakoantahan. N{ki p{it{ py|rivi{, raivoja ratisevia. Sanovi sanalla tuolla: "Hoi mato, Jumalan luoma! Kuka nosti nokkoasi, kenp{ k{ski ja kehoitti p{{t{ pyst|ss{ pite{, kaulan vartta kankeata? Pois nyt tielt{ poikellaite, tungeite kulohon, kurja, alas kursohon kuoite, heilauta heinikkohon! Josp' on tuolta p{{si nostat, Ukko p{{si s{rkenevi nuolilla ter{snenill{, rakehilla rautaisilla." Siit{ kynti kyisen pellon, vakoeli maan matoisen, nosti kyit{ kynn|kselle, k{{rmehi{ k{{nn|kselle. Sanoi tuolta tultuansa: "Jo nyt kynnin kyisen pellon, vakoelin maan matoisen, k{{rmehisen k{{nn{ttelin. Joko tytt| ty|nnet{h{n, annetahan ainoiseni?" Tuop' on Pohjolan em{nt{ sanan virkkoi, noin nimesi: "[sken neiti annetahan, tytt| t{{lt{ ty|nnet{h{n, kun sa tuonet Tuonen karhun, suistanet suen Manalan tuolta Tuonelan salosta, Manalan majan perilt{; sata on saanut suistamahan, tullut ei yht{n{ takaisin." Siit{ seppo Ilmarinen meni neitonsa tupahan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ty| minulle m{{r{ttihin: suistoa suet Manalan, Tuonen karhut tuoakseni tuolta Tuonelan salosta, Manalan majan perilt{." Antoi morsian apua, ty|nti neito neuvokkia: "Ohoh seppo Ilmarinen, takoja i{n-ikuinen! Ter{ksest{ tehk|s suitset, p{itset rauasta rakenna yhell{ vesikivell{, kolmen kosken kuohumilla! Niill{ tuonet Tuonen karhut, suistanet suet Manalan." Siit{ seppo Ilmarinen, takoja i{n-ikuinen, ter{ksest{ suitti suitset, p{itset rauasta rakenti yhell{ vesikivell{, kolmen kosken kuohumilla. K{vi siit{ suistamahan; itse noin sanoiksi virkki: "Ututytt| Terhenet{r! Seulo seulalla utua, terhenist{ tepsuttele viljan vierim{sijoille, jottei kuule kulkevaksi eik' on eest{ni pakene!" Sai sutosen suitsi-suuhun, karhun rautakahlehesen tuolta Tuonen kankahalta, sinisen salon sis{st{. Sanoi tuolta tultuansa: "Anna, akka, tytt{resi! Jo olen tuonut Tuonen karhun, suistanut suen Manalan." Tuop' on Pohjolan em{nt{ sanan virkkoi, noin nimesi: "[sken alli annetahan, sinisotka suoritahan, kun saat suuren suomuhauin, liikkuvan kalan lihavan, tuolta Tuonelan joesta, Manalan alantehesta ilman nuotan nostamatta, k{siverkon k{{nt{m{tt{. Sata on saanut pyyt{m{h{n, tullut ei yht{n{ takaisin." Jopa tuskiksi tulevi, l{ylemm{ksi lankeavi. Meni neitonsa tupahan, itse tuon sanoiksi virkki: "Ty| minulle m{{r{ttihin aina entist{ parempi: saa'a suuri suomuhauki, liikkuva kala lihava, Tuonen mustasta joesta, Manalan ikipurosta verkotoinna, nuotatoinna, ilman muutta pyy'yksett{." Antoi morsian apua, ty|nti neito neuvokkia: "Ohoh seppo Ilmarinen! Ell|s olko mill{sk{n{! Taop' on tulinen kokko, vaakalintu valke'inen! Sill{ saanet suuren hauin, liikkuvan kalan lihavan, Tuonen mustasta joesta, Manalan alantehesta." Se on seppo Ilmarinen, takoja i{n-ikuinen, takovi kokon tulisen, vaakalinnun valke'isen; kourat rauasta kuvasi, ter{ksest{ temmottimet, siiviksi venehen vieret. Itse siiville yleni, selk{h{n sijoittelihe, kokon kynkk{luun nenille. Siit{ neuvoi kokkoansa, vaakalintua varoitti: "Kokkoseni, lintuseni! Menes, lenn{, kunne k{sken: Tuonen mustalle joelle, Manalan alantehelle! Iske suuri suomuhauki, liikkuva kala lihava!" Tuo kokko, komea lintu, lente{ lekuttelevi; lenti hauin pyy{nt{h{n, hirmuhampahan hakuhun, tuonne Tuonelan joelle, Manalan alantehelle. Yksi siipi vett{ viisti, toinen taivasta tapasi, kourat merta kuopaeli, nokka luotoja lotaisi. Siit{ seppo Ilmarinen l{htevi haroamahan tuota Tuonelan jokea, kokko luona vahtimahan. Vetehinen veest{ nousi, koppoi kiinni Ilmarisen. Kokko niskahan kohahti, Vetehisen p{{t{ v{{nti, polki p{{t{ pohjemmaksi, kohti mustia mutia. Jo tulevi Tuonen hauki, ve'en koira vengottavi. Ei ole hauki pienen pieni eik{ hauki suuren suuri: kieli kahta kirvesvartta, hampahat haravan varren, kita kolmen kosken verta, selk{ seitsem{n venehen. Tahtoi seppoa tavata, sy|{ seppo Ilmarisen. Tuli kokko kouotellen, isketellen ilman lintu. Eik' ole kokko pienen pieni eik{ aivan suuren suuri: suu sen on satoa sylt{, kita kuusi koskellista, kieli kuutta keih{svartta, kynnet viitt{ viikatetta. Keksi suuren suomuhauin, liikkuvan kalan lihavan, iskevi kaloa tuota, vasten suomuja sukaisi. Silloin suuri suomuhauki, liikkuja kala lihava, painavi kokon kynimen alle selvien vesien. Niin kokko kohotteleikse, ilmahan ylenteleikse: nosti mustia muria p{{lle selvien vesien. Liiteleikse, laateleikse; toki toisesti kokevi. Yhen iski kynsi{ns{ hauin hirmun hartioihin, ve'en koiran koukkuluihin; toisen iski kynsi{ns{ vuorehen ter{ksisehen, rautaisehen kalliohon. Kilpestyi kivest{ kynsi, kalpistihe kalliosta: jo hauki sukeltelihe, ve'en venkale vetihe kynsist{ kokon kynimen, vaakalinnun varpahista, j{let kynnen kylkiluilla, halennehet hartioilla. Siit{ kokko rautakoura kivastihe viel{ kerran; siivet v{lkkyi valkeana, silm{t selv{n{ tulena: saip' on hauin kynsihins{, ve'en koiran kourihinsa. Nosti suuren suomuhauin, ve'en venkalan ve{lti alta aaltojen syvien p{{lle selvien vesien. Niinp' on kokko rautakoura kerrallansa kolmannella toki saapi Tuonen hauin, liikkuvan kalan lihavan, tuosta Tuonelan joesta, Manalan alantehesta: ei vesi ve'elle tullut hauin suuren suomuloista, ilma ei ilmalle hajaisnut kokon suuren h|yhenist{. Siit{ kokko rautakoura kantoi suuren suomuhauin oksalle omenatammen, p{{h{n lakkap{{n pet{j{n. Siin{ maisteli makua, viilti halki hauin vatsan, riipoeli rintap{{t{, p{{n on varsin poikki pahkoi. Sanoi seppo Ilmarinen: "Oi sinua, kurja kokko! Mik{ lienet lintujasi, ku ollet otuksiasi, kun nyt maistelit makua, viillit halki hauin vatsan, kanssa riivoit rintap{{t{, p{{n on varsin poikki pahkoit!" Tuop' on kokko rautakoura siit{ sy{ntyi lent{m{h{n. Yl|s ilmahan kohosi pitk{n pilven rannan p{{lle: pilvet liikkui, taivot naukui, ilman kannet kallistihe, katkesi Ukolta kaari, kuulta sarviset sakarat. Siit{ seppo Ilmarinen itse kantoi p{{n kaloa anopille antehiksi. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Tuoss' onpi ikuinen tuoli hyv{n Pohjolan tupahan." Siit{ tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi: "Jo nyt kynnin kyiset pellot, vakoelin maat matoiset, suistelin suet Manalan, Tuonen karhut kahlestutin; sain on suuren suomuhauin, liikkuvan kalan lihavan, tuosta Tuonelan joesta, Manalan alantehesta. Joko nyt neiti annetahan, tytt| t{{lt{ ty|nnet{h{n?" Sanoi Pohjolan em{nt{: "Pahoinpa sin{ki laait, kun sa p{{t{ poikki pahkoit, laskit halki hauin vatsan, viel{ riivoit rintap{{t{, kanssa maistelit makua." Silloin seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki: "Ei saalis viatta saa'a paikoilta paremmiltana, saati Tuonelan joesta, Manalan alantehesta. Joko on valmis valvattini, valmis valvateltavani?" Sanoi Pohjolan em{nt{, itse lausui ja nimesi: "Jo on valmis valvattisi, valmis valvateltavasi! Annettava on alliseni, sorsaseni suorittava Ilmariselle sepolle ikuiseksi istujaksi, polviseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi." Olipa lapsi lattialla. Lauloi lapsi lattialta: "Jo tuli tuville n{ille liika lintu linnahamme. Lenti kokko koillisesta, halki taivahan havukka; siipi iski ilman {{rt{, toinen lainetta lakaisi, pursto merta pyyh{tteli, p{{hyt taivoa tapasi. Katseleikse, k{{nteleikse, liiteleikse, laateleikse; liiti miesten linnan p{{lle, nokalla kolistelevi; miesten linna rautakatto: ei siihen sis{lle p{{snyt. "Katseleikse, k{{nteleikse, liiteleikse, laateleikse. Liiti naisten linnan p{{lle, nokalla kolistelevi; naisten linna vaskikatto: ei siihen sis{lle p{{snyt. "Katseleikse, k{{nteleikse, liiteleikse, laateleikse. Liiti neitten linnan p{{lle, nokalla kolistelevi; neitten linna liinakatto: jo siihen sis{lle p{{si! "Liiti linnan patsahalle, siit{ laskihe laelle; liikahutti linnan lauan, istui linnan ikkunalle, sein{lle selin{sulka, satasulka salvoimelle. "Katselevi kassap{it{, tukkap{it{ tunnusteli, neitiparvesta parasta, kassap{ist{ kaunihinta, hele'int{ helmip{ist{, kukkap{ist{ kuuluisinta. "Siit{ kokko kouraisevi, havulintu haivertavi: iski parvesta parahan, sorsajoukosta somimman, hele'imm{n, hempe'imm{n, verevimm{n, valke'imman. Senp{ iski ilman lintu, kynsi pitk{ piirr{llytti, ku oli pysty p{{n piolta sek{ varrelta valittu, sulkasiltahan sulavin, hienukaisin h|yhenilt{." Siit{ Pohjolan em{nt{ sanan virkkoi, noin nimesi: "Mist{ tiesit, teltamoinen, kuulit, kultainen omena, t{m{n neien kasvavaksi, tukan liina liikkuvaksi? Huohtiko hopeat neien, neien kullat sinne kuului, sinne paistoi mei{n p{iv{t, mei{n kuuhuet kumotti?" Lausui lapsi lattialta, vasta kasvava karehti: "Siit{ tiesi teltamoinen, onnen myyr{ tien osasi neien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon: hyv{ oli isosta huuto laivan suuren laskennalta, emosta sit{i parempi leiv{n paksun paistannalta, vehn{leiv{n leivonnalta, vierahan ravitsennalta. "Siit{ tiesi teltamoinen, {kkioutoinen {lysi neien nuoren nousneheksi, impyen ylenneheksi: kun k{vi pihatse kerran, astui aittojen alatse varsin aamulla varahin, aivan aika-huomenessa, noki nousi nuoraisesti, savu paksusti pakeni neien kuulusta ko'ista, kasvavaisen kartanosta; neiti oli itse jauhamassa, kivenpuussa kiikkumassa: kivenpuu k{ken{ kukkui, laklana kiven lapatta, kiven siili sirkkusena, kivi helmen{ hel{si. "K{vi siit{ toisen kerran, astui pellon pientaretse: neiti oli mataramaalla, keikkui keltakankahilla, paineli punapatoja, keitti keltakattiloita. "K{vi kerran kolmannenki neien akkunan alatse, kuuli neitosen kutovan, pirta k{ess{ piukkoavan: sukkulainen suikahteli kuin k{rpp{ kiven kolossa, pirkaeli pirran pii'it kuin on tikka puun kyless{, k{{rilauta k{{nn{hteli kuin orava oksapuussa." Siit{ Pohjolan em{nt{ sanan virkkoi, noin nimesi: "Kutti, kutti, neitoseni! Enk| jo sanonut aina: el{ kuusissa kukahu, el{ laula laksoloissa, n{yt{ kaulan kaarevuutta, k{sivarren valkeutta, ripeytt{ rinnan nuoren, muun on muo'on muhkeutta! "Kaiken syyst{ syy{ttelin, keikutin t{m{n kesosen, jop' on kerke{n kev{imen, jopa toisen toukoaian: laatiomme piilopirtti, pienet piiloikkunaiset, neien kangasta kutoa, neljin niisin niukutella, ettei kuule Suomen sulhot, Suomen sulhot, maan kosijat!" Lausui lapsi lattialta, kaksiviikkoinen kajahui: "Helppo on hepo salata, sorajouhi suojaella, paha on neitonen salata, hivus pitk{ piilotella. Laatisit kivisen linnan keskelle meren sel{ist{ siell{ piikoja pi'ell{, kanojasi kasvatella, eip' on piile piiat siell{, eip{ impyet ylene, ettei p{{se suuret sulhot, suuret sulhot, maan kosijat, miehet pystyisin kyp{rin, heposet ter{skape'in." Itse vanha V{in{m|inen alla p{in, pahoilla mielin kotihinsa kulkiessa sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi minua, mies kuluista, kun en tuota tuntenunna, naia nuorella i{ll{, etsi{ elon ajalla! Kaikkiansa se katuvi, joka nuorta naimistansa, lasna lapsen saamistansa, pienen{ perehtimist{." Siin{ kielti V{in{m|inen, ep{si suvantolainen vanhan nuorta noutamasta, kaunista k{ke{m{st{; kielti uimasta uhalla, veikan vett{ soutamasta, kilvoin neitt{ kosjomasta toisen, nuoremman keralla. KAHDESKYMMENES RUNO Mit{ nyt laulamme lajia, kuta virtt{ vieret{mme? Tuota laulamme lajia, tuota virtt{ vieret{mme: noita Pohjolan pitoja, jumalisten juominkia. Viikon h{it{ hankittihin, valmistettihin varoja noilla Pohjolan tuvilla, Sariolan salvoksilla. Mit{ tuohon tuotettihin ja kuta ve{tettihin, Pohjan pitkihin pitoihin, suuren joukon juominkihin rahvahan ravitsemiksi, joukon suuren sy|tt{miksi? Kasvoi h{rk{ Karjalassa, sonni Suomessa lihosi; ei ollut suuri eik{ pieni, olihan oikea vasikka! H{mehess{ h{nt{ h{ilyi, p{{ keikkui Kemijoella; sata sylt{ sarvet pitk{t, puoltatoista turpa paksu. Viikon k{rpp{ k{{ntelihe yhen kytkyen sijalla; p{iv{n lenti p{{skyl{inen h{r{n sarvien v{li{, h{t{isesti p{{h{n p{{si kesken{ lev{ht{m{tt{. Kuun juoksi kes{orava h{p{h{lt{ h{nn{n p{{h{n eik{ p{{h{n p{{snytk{n{, ensi kuussa enn{tt{nyt. Sep{ vallatoin vasikka, sonni suuri suomalainen, Karjalasta kaimattihin Pohjan pellon pientarelle. Sata miest{ sarviloista, tuhat turvasta piteli h{rke{ taluttaessa, Pohjolahan tuotaessa. H{rk{ k{y{ k{ller|itti Sariolan salmen suussa, sy|pi hein{t hettehest{, selk{ pilvi{ siveli. Eik{ ollut iskij{t{, maan kamalan kaatajata Pohjan poikien lu'ussa, koko suuressa su'ussa, nuorisossa nousevassa eik{ varsin vanhastossa. Tulipa ukko ulkomainen, Virokannas karjalainen. H{np{ tuon sanoiksi virkki: "Malta, malta, h{rk{ parka, kun tulen kurikan kanssa, kamahutan kangellani sun, katala, kallohosi: tok' et toisena kes{n{ kovin k{{nn{ k{rse{si, t|ll{yt{ turpoasi t{m{n pellon pientarella, Sariolan salmen suussa!" L{ksi ukko iskem{h{n, Virokannas koskemahan, Palvoinen pitelem{h{n. H{rk{ p{{t{ h{il{ytti, mustat silm{ns{ mulisti: ukko kuusehen kavahti, Virokannas vitsikkohon, Palvoinen pajun sekahan! Etsittihin iskij{t{, sonnin suuren sortajata kaunihista Karjalasta, Suomen suurilta tiloilta, vienosta Ven{j{n maasta, Ruotsin maasta rohkeasta, Lapin laajoilta perilt{, Turjan maasta mahtavasta; etsittihin Tuonelasta, Manalasta, maanki alta. Etsittihin, eip{ l|ytty, haettihin, ei havaittu. Etsittihin iskij{t{, katsottihin kaatajata selv{lt{ meren sel{lt{, lake'ilta lainehilta. Mies musta merest{ nousi, uros umpilainehista, aivan selv{lt{ sel{lt{, ulapalta aukealta. Ei tuo ollut suurimpia eik{ aivan pienimpi{: alle maljan maata mahtui, alle seulan seisomahan. Se oli ukko rautakoura, rauankarva katsannolta; p{{ss{ paatinen kyp{r{, jaloissa kiviset keng{t, veitsi kultainen k{ess{, varsi vasken-kirjavainen. Saip' on siit{ iskij{ns{, tapasipa tappajansa, Suomen sonni sortajansa, maan kamala kaatajansa. Heti kun n{ki er{ns{, ruhtoi niskahan rutosti: sorti sonnin polvillensa, kylen maahan kyyk{hytti. Saiko paljo saalihiksi? Saanut ei paljo saalihiksi: sata saavia lihoa, sata sylt{ makkarata, verta seitsem{n venett{, kuuta kuusi tynnyri{ noihin Pohjolan pitoihin, Sariolan sy|minkihin. Tupa oli tehty Pohjolassa, tupa laitto, pirtti suuri, sivulta yheks{n sylt{, p{{st{ seitsent{ leve{. Kukko kun laessa lauloi, ei sen {{ni maahan kuulu; penin haukunta per{ss{ ei kuulu ovehen asti. Tuop' on Pohjolan em{nt{ liikkui sillan liitoksella, laahoi keskilattialla. Arvelee, ajattelevi: "Mist{p{ olutta saamme, taarit taiten laittelemme n{ille h{ille hankkimille, pioille pi'ett{ville? En tie{ tekoa taarin enk{ synty{ olosen." Olipa ukko uunin p{{ll{. Lausui ukko uunin p{{lt{: "Ohrasta oluen synty, humalasta julkijuoman, vaikk' ei tuo ve'ett{ synny eik{ tuimatta tuletta. "Humala, Remusen poika, pienn{ maahan pistettihin, kyyn{ maahan kynnettihin, viholaisna viskottihin vierehen Kalevan kaivon, Osmon pellon penkerehen. Siit{ nousi nuori taimi, yleni vihanta virpi; nousi puuhun pienoisehen, kohen latvoa kohosi. "Onnen ukko ohran kylvi Osmon uuen pellon p{{h{n. Ohra kasvoi kaunihisti, yleni ylen hyv{sti Osmon uuen pellon p{{ss{, kaskessa pojan Kalevan. "Oli aikoa v{h{isen, jo huuhui humala puusta, ohra lausui pellon p{{st{, vesi kaivosta Kalevan: 'Milloin yhtehen yhymme, konsa toinen toisihimme? Yksin on elo ik{v{, kahen, kolmen kaunoisampi.' "Osmotar, oluen sepp{, Kapo, kaljojen tekij{, otti ohrasen jyvi{, kuusi ohrasen jyve{, seitsem{n humalan p{{t{, vett{ kauhoa kaheksan; niin pani pa'an tulelle, laittoi keiton kiehumahan. Keitti ohraista olutta kerke{n kes{isen p{iv{n nen{ss{ utuisen niemen, p{{ss{ saaren terhenisen, puisen uuen uurtehesen, korvon koivuisen sis{h{n. "Sai oluen panneheksi, ei saanut hapanneheksi. Arvelee, ajattelevi, sanan virkkoi, noin nimesi: 'Mit{ tuohon tuotanehe ja kuta katsottanehe oluelle happaimeksi, kaljalle kohottimeksi?' "Kalevalatar, kaunis neiti, se on sormilta sorea, aina liukas liikunnolta, aina keng{lt{ kepe{, liikkui sillan liitoksella, keikkui keskilattialla yht{, toista toimitellen kahen kattilan kesell{. N{ki puikon lattialla: poimi puikon lattialta. "Katselevi, k{{ntelevi: 'Mit{ tuostaki tulisi Kavon kaunihin k{siss{, hyv{n immen hyppysiss{, jos kannan Kavon k{tehen, hyv{n immen hyppysihin?' "Kantoipa Kavon k{tehen, hyv{n immen hyppysihin. Kapo kaksin k{mmenins{, hykerti k{sin molemmin molempihin reisihins{: syntyi valkea orava. "Noin se neuvoi poikoansa, oravaistansa opasti: 'Oravainen, kummun kulta, kummun kukka, maan ihana! Juokse tuonne, kunne k{sken, kunne k{sken ja kehoitan: mieluisahan Metsolahan, tarkkahan Tapiolahan! Nouse puuhun pienoisehen, taiten tarhalatvaisehen, jottei kokko kouraiseisi eik{ iskis' ilman lintu! Tuo'os kuusesta k{pyj{, pet{j{st{ helpehi{, ne kanna Kavon k{tehen, oluehen Osmottaren!' "Osasi orava juosta, p|yht|h{nt{ py|r{hell{, pian juosta matkan pitk{n, v{lehen v{lit samota, salon poikki, toisen pitkin, kolmannen v{h{n vitahan mieluisahan Metsolahan, tarkkahan Tapiolahan. "N{ki kolme korpikuusta, nelj{ pienoista pet{{t{; nousi kuusehen norolla, pet{j{h{n kankahalla. Eik{ kokko kouraisnunna, iskenynn{ ilman lintu. "Katkoi kuusesta k{pyj{, pet{j{st{ p{it{ lehv{n. K{vyt k{tki kynsihins{, k{{r{isi k{p{lihins{; ne kantoi Kavon k{tehen, hyv{n immen hyppysihin. "Kapo pisti kaljahansa, Osmotar oluehensa: eip' ota olut hapata, juoma nuori noustaksensa. "Osmotar, oluen sepp{, Kapo, kaljojen tekij{, ainakin ajattelevi: 'Mit{ tuohon tuotanehe oluelle happaimeksi, kaljalle kohottimeksi?' "Kalevatar, kaunis neiti, se on sormilta sorea, aina liukas liikunnolta, aina keng{lt{ kepe{, liikkui sillan liitoksella, keikkui keskilattialla yht{, toista toimitellen kahen kattilan kesell{. N{ki lastun lattialla: poimi lastun lattialta. "Katselevi, k{{ntelevi: 'Mit{ tuostaki tulisi Kavon kaunihin k{siss{, hyv{n immen hyppysiss{, jos kannan Kavon k{tehen, hyv{n immen hyppysihin?' "Kantoipa Kavon k{tehen, hyv{n immen hyppysihin. Kapo kaksin k{mmenins{, hykerti k{sin molemmin molempihin reisihins{: syntyi n{{t{ kultarinta. "Niin se neuvoi n{{te{ns{, orpolastansa opasti: 'N{{t{seni, lintuseni, rahankarva kaunoiseni! Mene tuonne, kunne k{sken, kunne k{sken ja kehoitan: kontion kivikololle, mets{n karhun kartanolle, jossa karhut tappelevat, kontiot kovin el{v{t! Kourin hiivoa kokoa, k{sin vaahtea valuta, se kanna Kavon k{tehen, tuo olallen Osmottaren!' "Jopa taisi n{{t{ juosta, rinta kulta rieh{tell{. Pian juoksi matkan pitk{n, v{lehen v{lit samosi, joen poikki, toisen pitkin, kolmannen v{h{n vitahan kontion kivikololle, karhun louhikammiolle. Siell{ karhut tappelevat, kontiot kovin el{v{t rautaisella kalliolla, vuorella ter{ksisell{. "Valui vaahti karhun suusta, hiiva hirve{n kiasta: k{sin vaahtea valutti, kourin hiivoa kokosi; sen kantoi Kavon k{tehen, hyv{n immen hyppysihin. "Osmotar oluehensa, Kapo kaatoi kaljahansa: ei ota olut hapata, mehu miesten puurakoia. "Osmotar, oluen sepp{, Kapo, kaljojen tekij{, ainakin ajattelevi: 'Mit{ tuohon tuotanehe oluelle happaimeksi, kaljalle kohottimeksi?' "Kalevatar, kaunis neiti, tytt| sormilta sorea, aina liukas liikunnolta, aina keng{lt{ kepe{, liikkui sillan liitoksella, keikkui keskilattialla yht{, toista toimitellen kahen kattilan v{lill{. N{ki maassa palkohein{n: poimi maasta palkohein{n. "Katselevi, k{{ntelevi: 'Mit{ tuostaki tulisi Kavon kaunihin k{siss{, hyv{n immen hyppysiss{, jos kannan Kavon k{tehen, hyv{n immen hyppysihin?' "Kantoipa Kavon k{tehen, hyv{n immen hyppysihin. Kapo kaksin k{mmenins{, hykerti k{sin molemmin molempihin reisihins{: mehil{inen siit{ syntyi. "Niin se neuvoi lintuansa, mehil{ist{ns{ opasti: 'Mehil{inen, lintu liukas, nurmen kukkien kuningas! Lenn{ tuonne, kunne k{sken, kunne k{sken ja kehoitan: saarelle sel{lliselle, luo'olle merelliselle! Siell' on neiti nukkununna, vy| vaski valahtanunna, sivulla simainen hein{, mesihein{ helmassansa. Tuo simoa siivess{si, kanna mett{ kaavussasi hele{st{ hein{n p{{st{, kukan kultaisen kuvusta; se kanna Kavon k{tehen, tuo olallen Osmottaren!' "Mehil{inen, lintu liukas, jopa lenti jotta joutui. Pian lenti matkan pitk{n, v{lehen v{lit lyhenti, meren poikki, toisen pitkin, kolmannen v{h{n vitahan saarehen sel{llisehen, luotohon merellisehen. N{ki neien nukkunehen, tinarinnan riutunehen nurmelle nimett|m{lle, mesipellon pientarelle, kupehella kultahein{, vy|ll{ns{ hopeahein{. "Kasti siipens{ simahan, sulkansa mesi sulahan helev{ss{ hein{n p{{ss{, kukan kultaisen nen{ss{; sen kantoi Kavon k{tehen, hyv{n immen hyppysihin. "Osmotar oluehensa, Kapo pisti kaljahansa: siit' otti olut hapata, siit{ nousi nuori juoma puisen uuen uurtehessa, korvon koivuisen sis{ss{; kuohui korvien tasalle, {rjyi p{{llen {yr{hien, tahtoi maahan tyyr{ell{, lattialle lasketella. "Oli aikoa v{h{isen, pirahteli pikkaraisen. Joutui juomahan urohot, Lemmink{inen liiatenki: juopui Ahti, juopui Kauko, juopui veitikk{ verev{ oluelta Osmottaren, kaljalta Kalevattaren. "Osmotar, oluen sepp{, Kapo, kaljojen tekij{, h{n tuossa sanoiksi virkki: 'Voi, poloinen, p{ivi{ni, kun panin pahan oluen, tavattoman taarin laitoin: ulos korvosta kohosi, lattialle lainehtivi!' "Punalintu puusta lauloi, rastas r{yst{h{n rajalta: 'Ei ole pahaoloinen, on juoma hyv{oloinen, tynnyrihin tyhjett{v{, kellarihin k{ytett{v{ tynnyriss{ tammisessa, vaskivannetten sis{ss{.' "Se oli oluen synty, kalevaisten kaljan alku; siit{ sai hyv{n nimens{, siit{ kuulun kunniansa, kun oli hyv{oloinen, hyv{ juoma hurskahille: pani naiset naurusuulle, miehet mielelle hyv{lle, hurskahat iloitsemahan, hullut huppeloitsemahan." Siit{ Pohjolan em{nt{, kun kuuli oluen synnyn, koki vett{ suuren korvon, uuen puisen puolellensa, siihen ohria oloksi ja paljo humalan p{it{. Alkoi keitte{ olutta, v{kivett{ v{{nn{tell{ uuen puisen uurtehessa, korvon koivuisen sis{ss{. Kuut kivi{ kuumettihin, kes{t vett{ keitettihin, salot puita poltettihin, kaivot vett{ kannettihin: jo salot saristui puista, veet v{heni l{htehist{ olosia pantaessa, kaljoja kyh{tt{ess{ Pohjan pitkiksi pioiksi, hyv{n joukon juomingiksi. Savu saarella palavi, tuli niemen tutkaimella. Nousipa savu sakea, auer ilmahan ajoihe tuimilta tulisijoilta, varavilta valke'ilta: t{ytti puolen Pohjan maata, kaiken Karjalan sokisti. Kansa kaikki katsahtavi, katsahtavi, kaivahtavi: "Mist{p{ savunen saapi, auer ilmahan ajaikse? Pienik| soan savuksi, suuri paimosen paloksi." Tuop' on {iti Lemmink{isen aivan aamulla varahin l{ksi vett{ l{htehelt{; n{kevi savun sakean pohjoisilla maailmoilla. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Nuo onpi soan savuja, varsin vainovalke'ita!" Itse Ahti Saarelainen, tuo on kaunis Kaukomieli, katseleikse, k{{nteleikse. Arvelee, ajattelevi: "Josp' on kaalan katsomahan, likelt{ t{hyst{m{h{n, mist{ tuo savunen saapi, auer ilman t{yttelevi, oisiko soan savuja, noita vainovalke'ita." Kaaloi Kauko katsomahan savun syntym{sijoa: ei ollut soan tulia eik{ vainovalke'ita; olipa oluttulia, kaljankeitto-valke'ita Sariolan salmen suulla, niemen kaiskun kainalossa. Siin{ Kauko katselevi ... silm{ karsas Kaukon p{{ss{, silm{ karsas, toinen kiero, suu v{hiten v{{r{ll{ns{. Virkki viimein katsellessa, poikki salmesta sanovi: "Oi armas anoppiseni, Pohjan ehtoisa em{nt{! Laitapa oluet oivat, keit{ kaljat kelvolliset juotavaksi joukon suuren, Lemmink{isen liiatenki noissa h{iss{ns{ omissa kera nuoren tytt{resi!" Sai olonen valmihiksi, mehu miesten juotavaksi. Pantihin olut punainen, kalja kaunis k{ytettihin maan alle makoamahan kivisess{ kellarissa, tammisessa tynnyriss{, tapin vaskisen takana. Siit{ Pohjolan em{nt{ laittoi keitot kiehumahan, kattilat kamuamahan, riehtil{t remuamahan. Leipoi siit{ leiv{t suuret, suuret talkkunat taputti hyv{n rahvahan varaksi, joukon suuren sy|t{viksi Pohjan pitkiss{ pioissa, Sariolan juomingissa. Saipa leiv{t leivotuksi, talkkunat taputetuksi. Kului aikoa v{h{isen, pirahteli pikkaraisen: olut tykki tynnyriss{, kalja keikkui kellarissa: "Kun nyt juojani tulisi, lakkijani laittauisi, kunnollinen kukkujani, laaullinen laulajani!" Etsittihin laulajata, laaullista laulajata, kunnollista kukkujata, kaunista karehtijata: lohi on tuotu laulajaksi, hauki kunnon kukkujaksi. Ei lohessa laulajata, hauissa karehtijata: lohen on leuat longallahan, hauin hampahat hajalla. Etsittihin laulajata, laaullista laulajata, kunnollista kukkujata, kaunista karehtijata: lapsi on tuotu laulajaksi, poika kunnon kukkujaksi. Ei lapsessa laulajata, kuolasuussa kukkujata: lapsen kiel' on kimmeltynn{, kielen kanta kammeltunna. Uhkasi olut punainen, noitueli nuori juoma nassakassa tammisessa, tapin vaskisen takana: "Kun et laita laulajata, laaullista laulajata, kunnollista kukkujata, kaunista karehtijata, potkin poikki vanteheni, ulos pohjani porotan!" Silloin Pohjolan em{nt{ pani kutsut kulkemahan, airuhut vaeltamahan. Itse tuon sanoiksi virkki: "Ohoh piika pikkarainen, orjani alinomainen! Kutsu rahvasta kokohon, miesten joukko juominkihin! Kutsu kurjat, kutsu k|yh{t, sokeatki, vaivaisetki, rammatki, rekirujotki! Sokeat venehin soua, rammat ratsahin ajele, rujot re'in remm{tell|s! "Kutsu kaikki Pohjan kansa ja kaikki Kalevan kansa, kutsu vanha V{in{m|inen lailliseksi laulajaksi! El{ kutsu Kaukomielt{, tuota Ahti Saarelaista!" Tuop' on piika pikkarainen sanan virkkoi, noin nimesi: "Miks' en kutsu Kaukomielt{, yht{ Ahti Saarelaista?" Tuop' on Pohjolan em{nt{ sanan vastaten sanovi: "Siks' et kutsu Kaukomielt{, tuota lieto Lemmink{ist{, kun on kaikitse toraisa, aivan tarkka tappelija; tehnyt on h{iss{ki h{pe{t, pitoloissa pillat suuret, nauranut pyh{iset piiat pyh{isiss{ vaattehissa." Tuop' on piika pikkarainen sanan virkkoi, noin nimesi: "Mist{ tie{n Kaukomielen, jotta heit{n kutsumatta? En tunne Ahin kotia, Kaukomielen kartanoa." Sanoi Pohjolan em{nt{, itse lausui ja nimesi: "Hyvin tunnet Kaukomielen, tuon on Ahti Saarelaisen: Ahti saarella asuvi, veitikk{ vesien luona, laajimman lahen sivulla, Kaukoniemen kainalossa." Tuop' on piika pikkarainen, raataja rahan-alainen, kantoi kutsut kuusialle, keruhut kaheksialle. Kutsui kaiken Pohjan kansan ja kaiken Kalevan kansan, nuotki hoikat huonemiehet, kaitakauhtanat kasakat. Yks' on aino Ahti poika, senp' on heitti kutsumatta. YHDESKOLMATTA RUNO Tuop' on Pohjolan em{nt{, Sariolan vaimo vanha, oli ulkona olija, askareillansa asuja. Kuului suolta ruoskan roiske, rannalta re'en ratina. Loi silm{ns{ luotehelle, k{{nti p{{t{ p{iv{n alle, arvelee, ajattelevi: "Mi t{m{ v{ki v{jyvi minun, raukan, rannoilleni? Suurtako sotav{ke{?" Kaaloi tuota katsomahan, likelt{ t{hy{m{h{n: ei ollut sotav{ke{; oli suuri sulhaiskansa, v{vy keskell{ v{ke{, hyv{n rahvahan raossa. Itse Pohjolan em{nt{, Sariolan vaimo vanha, kun tunsi v{vyn tulevan, sanan virkkoi, noin nimesi: "Luulin tuulen tuulevaksi, pinon pystyn vierev{ksi, meren rannan roikkivaksi, someren karehtivaksi. Kaaloin tuota katsomahan, likelt{ t{hy{m{h{n; eip{ tuuli tuullutkana, pino pysty vierrytk{n{, meren ranta rauennunna, someret karehtinunna: v{vyni v{ki tulevi, saoin kaksin k{{nteleikse! "Mist{ m{ v{vyni tunnen, v{vyni v{en seasta? Tuttu on v{vy v{est{, tuttu tuomi muista puista, tammi virpivarpasista, kuuhut taivahan t{hist{. "V{vy on mustalla orolla, niinkuin sy|v{ll{ suella, kantavalla kaarnehella, lent{v{ll{ lievehell{; kuusi kultasirkkulaista vempelell{ kukkumassa, seitsem{n siniotusta rahkehella laulamassa." Kuuluvi kumu kujasta, aisan kalke kaivotielt{: jo v{vy pihalle saapi, v{vyn kansa kartanolle. V{vy on keskell{ v{ke{, hyv{n rahvahan raossa, ei ole varsin eellim{isn{ eik{ aivan j{lkim{isn{. "Pois, pojat, ulos, urohot, pihalle, pitimm{t miehet, rinnuksia riistamahan, rahkehia raastamahan, aisoja alentamahan, tuomahan v{vy tupahan!" Juoksevi v{vyn oronen, kirjokorja kii{tt{vi pitkin appelan pihoa. Sanoi Pohjolan em{nt{: "Oi sie orja, palkkalainen, kyl{n kaunoinen kasakka! Ottaos v{vyn oronen, lasketellos laukkiotsa vaskisista valjahista, tinaisista rinnuksista, rahaisista rahkehista, vesaisista vempelist{! Viek|si v{vyn oronen, talutellos taitavasti sulkkuisista suitsiloista, p{itsist{ hopeap{ist{ piehtaroille pehme'ille, tasaiselle tanterelle, vienolle vitilumelle, maalle maionkarvaiselle! "Juottaos v{vyni varsa l{hisest{ l{htehest{, joka seisovi sulana, heraisena herhett{vi alla kullan kuusen juuren, alla pensiv{n pet{j{n! "Apata v{vyni varsa koropasta kultaisesta, vaskisesta vakkasesta pestyin ohrin, lestyin leivin, keitetyin kes{isin vehnin, survotuin suvirukihin! "Vie siit{ v{vyn oronen soimelle sopimmaiselle, ylim{iselle sijalle, ta'impahan tanhuahan! Sito'os v{vyn oronen kultaisista koltsasista rautaisehen renkaisehen, patvisehen patsaisehen! Pankosi v{vyn orolle kappa kauroja etehen, toinen hein{n helpehi{, kolmas ruumenen muruja! "Sukios v{vyn oronen mursunluisella sualla, jottei karva katkeaisi, sorajouhi sorkahtaisi! Kattaos v{vyn oronen loimella hope'isella, kuomikolla kultaisella, vanumalla vaskisella! "Kyl{n poiat, kyyhkyl{iset! Viek{tte v{vy tupahan, hivuksin hatuttomana, k{en kintahattomana! "Vuotas katselen v{vy{, jos sopii v{vy tupahan ilman uksen ottamatta, pihtipuolen purkamatta, kamanan korottamatta, kynnyksen alentamatta, soppisein{n sortamatta, multahirren muuttamatta! "Ei mahu v{vy tupahan, hyv{ lahja laipiohon ilman uksen ottamatta, pihtipuolen purkamatta, kamanan korottamatta, kynnyksen alentamatta, soppisein{n sortamatta, multahirren muuttamatta: v{vy on p{{t{ns{ pitempi, korvallista korkeampi. "Kamanat kohottukohot lakin p{{st{ laskematta, kynnykset alentukohot keng{n kannan koskematta, pihtipuolet v{lttyk|h|t, ovet ilman auetkohot tullessa v{vyn tupahan, astuessa aimo miehen! "Kiitos kaunoisen Jumalan, jo saapi v{vy sis{h{n! Vuotas katsahan tupoa, silme{n tuvan sis{h{n, onko t{{ll{ p|y{t pesty, lavitsat vesin valeltu, siivottu sile{t sillat, lautalattiat la'aistu! "Katselen t{t{ tupoa enk{ tuota tunnekana, mist{ puist' on pirtti tehty, mist{ suoja t{nne saatu, kusta sein{t seisotettu sek{ lattiat laottu. "Sivusein{ on siilin luista, perisein{ peuran luista, ovisein{ osman luista, kamana karitsan luista. "Orret on omenapuista, patsas puista patviloista, luaslauat lumpehista, laki lahnan suomuksista. "Rahi on rauasta rakettu, lautsat Saksan laahkoloista, p|yt{ kullan kirjoiteltu, silta silkill{ silattu. "Uuni vaskesta valettu, pankko paasista hyvist{, kiukoa meren kivist{, karsina Kalevan puista." Sulho tungeikse tupahan, alle kattojen ajaikse. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Terve t{nneki, Jumala, alle kuulun kurkihirren, alle kaunihin katoksen!" Sanoi Pohjolan em{nt{: "Terve, terve tultuasi t{nne pienehen tupahan, matalaisehen majahan, honkaisehen huonehesen, pet{j{isehen pes{h{n! "Ohoh orjapiikaseni, kyl{n pantu palkkalainen! Tuopa tulta tuohen p{{ss{, temmo tervaksen nen{ss{ katsellakseni v{vy{, n{h{kseni sulhon silm{t, sinisetk| vai punaiset vaiko vaatevalkeuiset!" Orjapiika pikkarainen, kyl{n pantu palkkalainen, toip' on tulta tuohosessa, tempoi tulta tervaksessa. "Tuli on tuohinen r{m{kk{, savu musta tervaksinen, v{vyn silm{t saastuttaisi, mustuttais' ihanan muo'on: tuopa tulta tuohuksella, vahasella valkeaista!" Orjapiika pikkarainen, kyl{n pantu palkkalainen, toip' on tulta tuohuksella, vahasella valkeaista. Valkea savu vahainen, tuli kirkas tuohuksinen, valotti v{vylt{ silm{t, kirkasti v{vylt{ kasvot. "Jo n{en v{vyni silm{t: ei siniset, ei punaiset eik{ vaatevalkeuiset; meren on vaahen valkeuiset, meren ruo'on ruskeuiset, meren kaislan kauneuiset. "Kyl{n poiat, kyyhkyl{iset! Viek{tte t{t{ v{vy{ isoimmille istuimille, ylimm{isille sijoille, selin seine{ sinist{, p{'in p|yte{ punaista, kohin kutsuvierahia, rinnoin rahvahan remua!" Siit{ Pohjolan em{nt{ sy|tti, juotti vierahia, sy|tti suin sulassa voissa, kourin kuorekokkaroissa noita kutsuvierahia, v{vy{ns{ liiatenki. Olipa lohta luotasilla, sivulla sianlihoa, kupit kukkuraisillansa, va'it varpelaitehilla sy|{ kutsuvierahien ja v{vysen liiatenki. Sanoi Pohjolan em{nt{: "Oi sie piika pikkarainen! Tuop' on tuopilla olutta, kanna kaksikorvaisella noille kutsuvierahille, v{vylleni liiatenki!" Tuop' on piika pikkarainen, raataja rahan-alainen, antoi tuopin totta teh{, viisivantehen vikoa, huuhtoa humalan parrat, vaahen parrat valkoella noilta kutsuvierahilta ja v{vylt{ liiatenki. Mit{ nyt olut osasi, virkki viisivantehinen, kun oli luona laulajansa, kunnollinen kukkujansa? Olipa vanha V{in{m|inen, virren ponsi polvu'inen, laaullisna laulajana, parahana taitajana. Ensin ottavi olutta, siit{ tuon sanoiksi virkki: "Olukkainen, juomukkainen! El{ miest{ jouten juota! Laita miehet laulamahan, kultasuut on kukkumahan! Is{nn{t imehtelev{t, em{nn{t ajattelevat: joko on laulut lauennehet, ilokielet kirvonnehet, vai panin pahan oluen, juoksuttelin juoman kehnon, kun ei laula laulajamme, hyreksi hyv{t runomme, kuku kultavierahamme, iloitse ilok{kemme? "Kukas t{ss{ kukkunevi, kenp{ kielin laulanevi n{iss{ Pohjolan pioissa, Sariolan juomingissa? Eip{ t{ss{ lautsat laula, kun ei lautsan istujaiset, lattiat ei lausahtele, kun ei lattian k{vij{t; eik{ ikkunat iloitse, kun ei ikkunan is{nn{t, eik{ p|yk{ p|y{n {{ret, kun ei p|y{n {{relliset, ei ne repp{n{t remuile, kun ei repp{n{n alaiset." Oli lapsi lattialla, maitoparta pankon p{{ss{. Lausui lapsi lattialta, poika pankolta pakisi: "En ole iso i{lt{, vahva varren kasvannolta, vaan kuitenki kaikitenki, jos ei muut lihavat laula, miehet paksummat pajaha, verev{mm{t vierettele, niin m{ laulan, laiha poika, poika kuiva, kuikuttelen; laulan laihoilta lihoilta, kupehilta kuuttomilta t{m{n iltamme iloksi, p{iv{n kuulun kunniaksi." Olipa ukko uunin p{{ll{. Tuopa tuon sanoiksi virkki: "Ei ole lasten laululoista, kurjien kujerteloista: valehia lasten laulut, tyhji{ tyt{rten virret! Anna virsi viisahalle, laulu lautsan istujalle!" Silloin vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "Onko t{ss{ nuorisossa, koko suuressa su'ussa, ken panisi k{en k{tehen, ha'an toisehen hakahan ja saisi sanelemahan, laikahtaisi laulamahan p{iv{n p{{tyv{n iloksi, illan kuulun kunniaksi?" Sanoi ukko uunin p{{lt{: "Ei ole t{ss{ ennen kuultu, ei ole kuultu eik{ n{hty sin{ ilmoisna ik{n{ parempata laulajata, tarkempata taitajata, kuin mit{ min{ kujerrin, lauleskelin lapsempana, laulelin lahen vesill{, kajahtelin kankahilla, kukkuelin kuusikoilla, sanelin salometsill{. "[{ni oli suuri ja sorea, s{veleni sangen kaunis: se silloin jokena juoksi, vesivirtana vilisi, kulki kuin lyly lumella, purjelaiva lainehilla. Vaan en nyt sanoa saata, tuot' en tarkoin tunnekana, mik{ sorti suuren {{nen, {{nen armahan alenti: ei se nyt jokena juokse, lainehina lailattele, on kuin karhi kannostossa, hangella havupet{j{, reki rannan hiekkasilla, vene kuivilla kivill{." Silloin vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "Kun ei toista tullekana kerallani laulamahan, yksin l{htenen runoille, laikahtanen laulamahan: kun olen luotu laulajaksi, sattunut sanelijaksi, en kysy kyl{st{ tiet{, p{{t{ virren vierahalta." Siit{ vanha V{in{m|inen, virren ponsi polvu'inen, istuihen ilon teolle, lauluty|lle ty|ntelihe, ilovirret vieress{ns{, saatavillansa sanaset. Lauloi vanha V{in{m|inen, sek{ lauloi jotta taitoi: ei sanat sanoihin puutu, virret veisaten v{hene; ennen kalliot kivi{, umpilammit lumpehia. Siin{ lauloi V{in{m|inen, pitkin iltoa iloitsi. Naiset kaikki naurusuulla, miehet mielell{ hyv{ll{ kuuntelivat, kummeksivat V{in{m|isen v{{nn{tyst{, kun oli kumma kuulijanki, ime ilmankin olijan. Sanoi vanha V{in{m|inen, virkki virtens{ lopulla: "Mit{p{ minusta onpi laulajaksi, taitajaksi! En min{ mit{n{ saata, en kuhunkana kykene. Oisi Luoja laulamassa, suin sulin sanelemassa! Luoja laulun lauleleisi, lauleleisi, taiteleisi. "Laulaisi meret mesiksi, meren hiekat hernehiksi, meren mullat maltahiksi, suoloiksi meren someret, lehot laajat leip{maiksi, ahovieret vehn{maiksi, m{et m{mmikakkaroiksi, kalliot kananmuniksi. "Lauleleisi, taiteleisi, saneleisi, saatteleisi, laulaisi t{h{n talohon l{{v{t t{ysi l{htemi{, kujat t{ysi kukkap{it{, ahot maion antajia, sata sarven kantajata, tuhat tuojoa utaren. "Lauleleisi, taiteleisi, saneleisi, saatteleisi is{nnille ilvesturkit, em{nnille verkaviitat, tytt{rille ummiskeng{t, pojille punaiset paiat. "Annap' ainaki, Jumala, toisteki, totinen Luoja, n{in n{iss{ elett{v{ksi, toiste toimieltavaksi n{iss{ Pohjolan pioissa, Sariolan juomingissa, oloset jokena juosta, me'et virtana vilata n{iss{ Pohjolan tuvissa, Sariolan salvoksissa, jotta p{ivin lauleltaisi, illoin teht{isi iloa i{ll{ t{m{n is{nn{n, elinajalla em{nn{n! "Pankohon Jumala palkan, Luoja koston kostakohon is{nn{lle p|y{n p{{h{n, em{nn{llen aittahansa, pojillen apajaveelle, kangaspuihin tytt{rille, jottei konsana katuisi, vuonna toisna voikahtaisi n{it{ pitki{ pitoja, suuren joukon juominkia!" KAHDESKOLMATTA RUNO Kun oli kyllin h{it{ juotu, pi'etty pitoja noita, h{it{ Pohjolan tuvilla, pitoja Pimentolassa, sanoi Pohjolan em{nt{ Ilmariselle, v{vylle: "Mit' istut, isosukuinen, maan valio, valvattelet? Istutko ison hyvyytt{ vai emonko armautta vaiko pirtin valkeutta, naimakansan kauneutta? "Et istu ison hyvyytt{, et emosen armautta etk{ pirtin puhtautta, naimakansan kauneutta: istut impesi hyvyytt{, neien nuoren armautta, valvattisi valkeutta, kassap{{si kauneutta. "Sulho, viljon veljyeni! Vuotit viikon, vuota viel{! Ei ole valmis valvattisi, suorinut ikisopusi: puol' on p{{t{ palmikolla, puoli palmikoitsematta. "Sulho, viljon veljyeni! Vuotit viikon, vuota viel{! Ei ole valmis valvattisi, suorinut ikisopusi: yks' on hiema hiemoitettu, toinen hiemoiteltavana. "Sulho, viljon veljyeni! Viikon vuotit, vuota viel{! Ei ole valmis valvattisi, suorinut ikisopusi: vast' on jalka kengitetty, toinen kengitelt{v{n{. "Sulho, viljon veljyeni! Viikon vuotit, vuota viel{! Ei ole valmis valvattisi, suorinut ikisopusi: k{si on toinen kinnastettu, toinen kinnasteltavana. "Sulho, viljon veljyeni! Viikon vuotit, et v{synyt: valmis on nyt valvattisi, suoriunut sorsasesi. "Mene jo my|ten, my|ty neiti, kanssa, kaupattu kananen! Jo nyt on liittosi likell{, kovin l{sn{ l{ht|aika, kun on viej{ vieress{si, ottajaisesi ovilla: oro suitsia purevi, reki neitt{ vuottelevi. "Oltua rakas rahoihin, k{p{s k{tt{ antamahan, kiivas kihlan ottelohon, sormuksen sovittelohon, ole nyt rakas rekehen, kiivas kirjokorjasehen, k{p{s k{ym{h{n kyl{h{n sek{ siev{ l{htem{h{n! "Etp{ {ij{n, nuori neiti, kahen puolesi katsellut, yli p{{si ymm{rrellyt, jos te'it ka'utun kaupan, i{n kaiken itkemisen, vuoet voikerrehtamisen, kun l{ksit isosi koista, siirryit syntym{sijoilta, luota ehtoisen emosi, kantajasi kartanoilta. "Mi oli sinun ele{ n{ill{ taattosi tiloilla! Kasvoit kukkana kujilla, ahomailla mansikkana. Nousit voille vuotehelta, maioille makoamasta, venym{st{ vehn{sille, pett{j{isille pehusta. Kun et voinut voita sy|{, silpaisit sianlihoa. "Ei ollut huolta ollenkana, ajatusta aioinkana: annoit huolla honkasien, ajatella aiaksien, surra suolla suopet{j{n, kangaskoivun kankahalla. Itse liehuit lehtyisen{, perhosena py|r{htelit, marjana emosi mailla, vaapukkana vainiolla. "L{het nyt talosta t{st{, menet toisehen talohon, toisehen emon alahan, perehesen vierahasen. Toisin siell{, toisin t{{ll{, toisin toisessa talossa! Toisin siell{ torvet soivat, toisin ukset ulvaisevat, toisin vierev{t ver{j{t, sanovat saranarauat. "Et osaa ovissa k{y{, ver{jiss{ vieretell{ talon tytt{ren tavalla; et tunne puhua tulta etk{ liett{ l{mmitte{ talon miehen mielt{ my|ten. "Niink| luulit, neito nuori, niink| tiesit jotta luulit, luulit y|ksi l{htev{si, p{iv{ll{ paloavasi? Etp{ y|ksi l{htenynn{, etk{ y|ksi, et kaheksi: jopa jou'uit viikommaksi, kuuksi p{iv{ksi katosit, i{ksi ison majoilta, elinajaksi emosi. Askelt' on piha pitempi, kynnys hirtt{ korkeampi sinun toiste tullessasi, kerran kertaellessasi." Neito parka huokaeli, huokaeli, henk{eli; suru sy{melle panihe, vesi silmille vetihe. Itse tuon sanoiksi saatti: "Noinpa tiesin, noinpa luulin, noinpa arvelin ik{ni, sanoin kaiken kasvinaian: et s{, neiti, neiti olle oman vanhemman varassa, oman taaton tanterilla, vanhan maammosi majoilla. [skenp{ olisit neiti miehel{h{n menness{si, kuin oisi jalka kynnyksell{, toinen korjassa kosijan: oisit p{{t{si pitempi, korvallista korkeampi. "Tuota toivoin tuon ik{ni, katsoin kaiken kasvinaian vuotin kuin hyve{ vuotta, katsoin kuin kes{n tuloa. Jo nyt on toivoni toeksi, l{ht|ni l{hemm{ saanut; jop' on jalka kynnyksell{, toinen korjassa kosijan. Enk{ tuota tunnekana, mik{ muutti multa mielen: en l{he ilolla mielin enk{ riemulla eri{ t{st{ kullasta ko'ista, i{n nuoren istumasta, n{ilt{ kasvinkartanoilta, ison saamilta eloilta; l{hen, hoikka, huolissani, ik{viss{ni eri{n, kuin syksyisen y|n sylihin, kev{'isen kier{n p{{lle, j{len j{{ll{ tuntumatta, jalan iskun iljangolla. "Miten lieki mieli muien, mieli muien morsianten? Tok' ei muut muretta tunne, kanna kaihoista sy{nt{, kuin kannan min{ katala, kannan mustoa muretta, sy{nt{ syen n{k|ist{, huolta hiilenkarvallista. "Niin on mieli miekkoisien, autuaallisten ajatus, kuin kev{inen p{iv{nnousu, kev{taamun aurinkoinen. Mitenp{ minunki mieli, minun synke{ sisuni? On kuin laaka lammin ranta, kuin pime{ pilven ranta, kuin syksyinen y| pime{, talvinen on p{iv{ musta; viel' on mustempi sit{ki, synke{mpi syksy-y|t{." Olipa akka, askarvaimo, talon ainoinen asuja. H{np{ tuon sanoiksi virkki: "Kutti, kutti, neiti nuori! Etk| muista, kuin sanelin, sanelin saoinki kerroin: el{ sulho'on ihastu, el{ sulhon suumalohon, luota silm{nluontehesen, katso jalkoihin jaloihin! Sulovasti suun pit{vi, silm{t luopi luopuisasti, vaikka lempo leukaluissa, surma suussansa asuisi. "Noinpa aina neitt{ neuvoin, orpanaistani opastin: kun tulevi suuret sulhot, suuret sulhot, maan kosijat, sin{ vastahan sanele ja puhele puoleltasi, sanele sanalla tuolla, lausu tuolla lausehella: 'Ei minusta ollekana, ollekana, lienek{n{ mini{ksi viet{v{t{, orjaksi otettavata. Ei neiti minun n{k|inen osaa orjana ele{, muista ei mukihin menn{, olla aina alla kynsin. Toinen kun sanan sanoisi, min{ kaksin vastoaisin; kun tulisi tukkahani, hairahtaisi hapsihini, tukastani tuivertaisin, hapsistani haivertaisin.' "Et sin{ sit{ totellut, et kuullut minun sanoa. K{eten k{vit tulehen, tieten tervan keittehesen; riensihit revon rekehen, l{ksit karhun kantasille, revon reess{ns{ vete{, karhun kauas kannatella, ikiorjaksi is{nn{n, aikaorjaksi anopin. "L{ksit kouluhun kotoa, piinahan ison pihoilta. Kova on koulu k{y{ksesi, piina pitk{ ollaksesi: siell' on ohjat ostettuna, varustettu vankirauat, ei ket{n{ muuta vasten, vasten on vaivaista sinua. "Kohta saat kokea, koito, kokea, kovaosainen, apen luista leukaluuta, anopin kivist{ kielt{, ky'yn kylmi{ sanoja, naon niskan-nakkeloita. "Kuules, neiti, kuin sanelen, kuin sanelen, kuin puhelen! Olit kukkana kotona, ilona ison pihoilla: iso kutsui kuutamaksi, emo p{iv{npaisteheksi, veikkosi vesivaloksi, siskosi siniveraksi. Menet toisehen talohon, vierahan em{n alahan: ei vieras emosen verta, vaimo toinen tuojan verta! Harvoin vieras siivoin sinkui, harvoin oike'in opetti: appi haukkuvi havuiksi, anoppisi ahkioksi, kyty kynnysportahiksi, nato naisien pahoiksi. "[sken sie hyv{ olisit, {sken kerta kelpoaisit: utuna ulos menisit, savuna pihalle saisit, lehtisen{ lenteleisit, kipunoina kii{tt{isit. "Et ole lintu lent{j{ksi etk{ lehti liehujaksi, et kipuna kiit{j{ksi, savu saajaksi pihalle. "Voi neiti, sisarueni! Jo nyt vaihoit, mink{ vaihoit! Vaihoit armahan isosi appehen ani paha'an, vaihoit ehtoisen emosi anoppihin ankarahan! Vaihoit viljon veljyesi kyytt{niskahan kytyhyn, vaihoit siskosi sive{n naljasilm{h{n natohon! Vaihoit liinavuotehesi nokisihin nuotioihin, vaihoit valkeat vetesi likaisihin lietehisin, vaihoit hiekkarantasesi mustihin muraperihin! Vaihoit armahat ahosi kanervikkokankahisin, vaihoit marjaiset m{kesi kaskikantoihin kovihin! "Niink| luulit, neito nuori, niink|, kasvava kananen: huolet loppui, ty|t v{heni t{m{n illan istumilla, maata sinne viet{v{si, unille otettavasi? "Eip' on maata vie{k{n{, unille otetakana: vasta valvoa pit{vi, vasta huolta hoivatahan, ajatusta annetahan, pannahan pahoa mielt{. "Kunis huiskit hunnutoinna, sinis huiskit huoletoinna: kunis liikuit liinatoinna, liikuit liioitta suruitta. [sken huntu huolta tuopi, palttina pahoa mielt{, liina liikoja suruja, pellava per{tt|mi{. "Mik{s neitosen kotona! Niin neito ison kotona, kuin kuningas linnassansa, yht{ miekkoa vajoa. Toisin tuon mini{ raukan! Niin mini{ miehel{ss{, kuin vanki Ven{ehell{, yht{ vahtia vajoa. "Teki ty|t{ ty|n ajalla, v{{nti hartian v{ell{, hipi{ hi'en v{ess{, otsa vaahen valkeassa. Kun tulevi toinen aika, niin tulehen tuomitahan, ajetahan ahjoksehen, sen k{tehen k{sket{h{n. "Pite{ h{nen pit{isi, pite{, piloisen piian, lohen mieli, kiiskin kieli, lammin ahvenen ajatus, suu s{ren, salakan vatsa, meriteiren tieto saa'a. "Eip{ tie{ yksik{n{, ymm{rr{ yheks{nk{n{ emon tuomista tyt|ist{, vanhempansa vaalimista, mist{ sy|j{ syntynevi, kaluaja kasvanevi, lihan sy|j{, luun purija, tukan tuulelle jakaja, hapsien hajottelija, ahavalle anneksija. "Itke, itke, neiti nuori! Kun itket, hyvinkin itke! Itke kourin kyynelesi, kahmaloin haluvetesi, pisaret ison pihoille, lammit taaton lattioille, itke tulville tupanen, siltalauat lainehille! Kun et itke itkett{iss{, itket toiste tullessasi, kun tulet ison kotihin, kun l|y{t isosi vanhan saunahan savuttunehen kuiva vasta kainalossa. "Itke, itke, neiti nuori! Kun itket, hyvinkin itke! Kun et itke itkett{iss{, itket toiste tullessasi, kun tulet emon kotihin, kun l|y{t emosi vanhan l{{v{h{n l{k{htynehen, kuollehen kupo sylihin. "Itke, itke, neiti nuori! Kun itket, hyvinkin itke! Kun et itke itkett{iss{, itket toiste tullessasi, kun tulet t{h{n kotihin, l|y{t veikkosi verev{n kujahan kukistunehen, kartanolle kaatunehen. "Itke, itke, neiti nuori! Kun itket, hyvinkin itke! Kun et itke itkett{iss{, itket toiste tullessasi, kun tulet t{h{n talohon, l|y{t siskosi sive{n sotkutielle sortunehen vanha karttu kainalossa." Neito parka huokaeli, huokaeli, henk{eli. Itse loihen itkem{h{n, vier{hti vetist{m{h{n. Itki kourin kyyneleit{, kahmaloin haluvesi{ ison pestyille pihoille, lammit taaton lattialle. Siit{ tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja pakisi: "Hoi sisaret, sirkkuseni, entiset ik{toverit, kaikki kasvinkumppalini! Kuulkottenpa, kuin sanelen! En nyt tuota tunnekana, mik{ lienehe minulle iskenn{ t{m{n ik{v{n, t{m{n huolen hoivannunna, t{m{n kaihon kantanunna, murehen mukaellunna. "Toisin tiesin, toisin luulin, toisin toivotin ik{ni: k{kesin k{ken{ k{y{, kukahella kukkuroilla n{ille p{ivin p{{sty{ni, n{ille tuumin tultuani. Enp{ nyt k{ken{ k{yne, kukahelle kukkuroilla: olen kuin alli aallokossa, tavi laajalla lahella uiessa vilua vett{, vett{ j{ist{ j{rkytt{iss{. "Voi isoni, voi emoni, voi on valtavanhempani! Minnek{ minua loitte, kunne kannoitte katalan n{m{t itkut itkem{h{n, n{m{t kaihot kantamahan, n{m{t huolet huolimahan ja surut sureksimahan? "Mahoit ennen, maammo rukka, mahoit, kaunis kantajani, armas maion-antajani, ihana imett{j{ni, kapaloia kantosia, pest{ pieni{ kivi{, kuin pesit t{t{ tyt{rt{, kapalojit kaunoistasi n{ille suurille suruille, ape'ille miel'aloille! "Moni muualla sanovi, usea ajattelevi: ei ole huolta hurnakolla, ajatusta aioinkana. Elk{tte, hyv{t imeiset, elk{tte sit{ sanoko! Enemp' on minulla huolta, kuin on koskessa kivi{, pajuja pahalla maalla, kanervia kankahalla. Hepo ei jaksaisi vete{, rautakisko kingotella ilman luokin lekkumatta, vempelen v{risem{tt{ noita, hoikan, huoliani, mustia mure'itani." Lauloi lapsi lattialta, kasvavainen karsinasta: "Mit{ neien itkemist{, suuresti sureksimista! Anna huolia hevosen, murehtia mustan ruunan, rautasuisen surkutella, suurip{isen p{ivitell{! Hevosell' on p{{ parempi, p{{ parempi, luu lujempi, kaulan kaari kantavampi, koko ruumis runsahampi. "Ei ole itett{vi{, suuresti surettavia. Ei sinua suolle vie{, ojavarrellen oteta: viev{t viljam{tt{h{lt{, viev{t viel{ viljemm{lle; ottavat oluttuvilta, ottavat oluemmille. "Kun katsot kupehellesi, oikealle puolellesi, onpa sulho suojassasi, mies verev{ vieress{si! Hyv{ mies, hyv{ hevonen, talon kanta kaikenlainen; pyyhyet pyr{j{m{ss{, vempelell{ vierem{ss{, rastahat iloitsemassa, rahkehilla laulamassa; kuusi kullaista k{ke{ l{nkil|ill{ lekkumassa, seitsem{n siniotusta reen kokalla kukkumassa. "Ell|s olko mill{k{n{, emon tuoma, tuollakana! Et panna pahenemahan, pannahan paranemahan, miehen kynt{j{n kylelle, vakoajan vaipan alle, leiv{n saajan leuan alle, kalan saajan kainalohon, hirven hiiht{j{n hikehen, karhun saajan saunasehen. "Miehen sait mit{ jaloimman, urohia uhke'imman: ei sen jouset jouten olle, viinet vaarnoilla venyne; koirat ei ne koissa maanne, pennut pehkuilla lev{nne. "Kolmasti t{n{ kev{in{ aivan aika-huomenessa nousi nuotiotulelta, havasi havusijalta; kolmasti t{n{ kev{in{ kaste on silmille karisnut, havut p{{ns{ harjaellut, varvat vartalon sukinut. "Mies on joukon jou'uttaja, uros karjan kasvattaja. Onpa t{ll{ sulhollamme korvet koivin kulkevia, s{rk{t s{{rin juoksevia, noropohjan noutavia: sata on sarven kantajata, tuhat tuojoa utaren; aumoja joka aholla, purnuja joka purolla, lepikk|iset leip{maina, ojavieret ohramaina, karivieret kauramaina, vesivieret vehn{maina, kaikki rauniot rahoina, kivet pienet penninkin{." KOLMASKOLMATTA RUNO Nyt on neiti neuvominen, morsian opastaminen. Kenp{ neien neuvojaksi, impyen opastajaksi? Osmotar, oleva vaimo, Kalevatar, kaunis impi, h{np{ neitt{ neuvomahan, orpoa opastamahan, miten olla mielev{n{, kuten kuuluna asua, mielev{n{ miehel{ss{, kuuluna anoppelassa. Saneli sanoilla noilla, lausui noilla lausehilla: "Morsian, sisarueni, kapulehti, lempyeni! Kuules, kuin min{ sanelen, kielin toisin kertoelen! "L{het jo, kukka, kulkemahan, mansikka, matelemahan, verannukka, vierem{h{n, sametti, samoamahan t{st{ kuulusta ko'ista, kaunihista kartanosta; tulet toisehen talohon, perehesen vierahasen. Toisin toisessa talossa, muiten muissa vierahissa: ajatellen astuminen, tuumitellen toimiminen; ei kuin taaton tanterella, oman maammon manterella, laksoloissa laulaminen, kujilla kukahtaminen. "Kun l{het talosta t{st{, muista kaikki muut kalusi, ne kolme kotihin heit{: p{iv{n-p{{lliset unoset, emon armahan sanaset, joka kirnun pett{j{iset! "Kaikki muista muuttelosi unikonttisi unoha kotoisille tytt{rille, kotiuunin korvaselle! Laulut heit{ lautsan p{{h{n, ilovirret ikkunoille, tytt|ys tyvelle vastan, huimuus hurstin hulpiloille, pankolle pahat tapasi, laiskuutesi lattialle! Tahikka kaasolle taritse, ty|nn{ kaason kainalohon, kaason vie{ vitsikkohon, kantoa kanervikkohon! "Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen: taattoarmo heitt{minen, appiarmo ottaminen, alemma kumartaminen, hyv{ lause lahjominen. "Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen: maammoarmo heitt{minen, anopp'armo ottaminen, alemma kumartaminen, hyv{ lause lahjominen. "Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen: veliarmo heitt{minen, kytyarmo ottaminen, alemma kumartaminen, hyv{ lause lahjominen. "Tapa on uusi ottaminen, entinen unohtaminen: sisararmo heitt{minen, natoarmo ottaminen, alemma kumartaminen, hyv{ lause lahjominen. "Ell|sp{ sin{ ik{n{, kuuna kullan valkeana tavatoin talohon menk|, miehuetoin miehel{h{n! Tapoja talo kysyvi, tapoja talo hyv{ki, mies on mielt{ koittelevi, mies mielt{ ani paraski; {sken tarkka tarvitahan, jos talo ep{tapainen, ja vakainen vaaitahan, jos on mies ep{p{t|inen. "Jos ukko susi supussa, akka karhu karsinassa, kyty kyin{ kynnyksell{, nato nauloina pihalla, sama on arvo antaminen: alemma kumartaminen, kuin ennen emosi luona, oman taattosi tuvilla taattoa kumartaminen, maammoasi arvominen. "Pite{ sinun pit{vi p{{ tarkka, tanea mieli, aina ankara ajatus, ymm{rrys yhentasainen, iltasella silm{t virkut valkeata vaalimahan, aamusella korvat tarkat kukon {{nt{ kuulemahan. Konsa kukko kerran lauloi, viel' ei toista virkkanunna, silloin nuorten nousuaika, vanhojen lepu'uaika. "Kun ei kukko laulakana, ei {{nn{ is{nn{n lintu, pi{ kuuta kukkonasi, otavaista oppinasi! K{y|s ulkona use'in, k{y|s kuuta katsomassa, otavaista oppimassa, t{hti{ t{hy{m{ss{! "Konsa oike'in otava, sarvet suorahan suvehen, pursto perin pohjasehen, silloin aikasi sinulla nousta luota nuoren sulhon, saa'a vierelt{ verev{n, saa'a tulta tuhkasista, valkeata vakkasesta, tuli puikkohon puhua lienosti levitt{m{tt{. "Kun ei tulta tuhkasissa, valkeata vakkasessa, kutkuttele kullaltasi, katkuttele kaunoltasi: 'Anna tulta, armaiseni, valkeata, marjaseni!' "Saat sa piit{ pikkaraisen, tauloa taki v{h{isen: iske tuli tuikahuta, p{re pihtihin virit{, l{he l{{v{ l{{nim{h{n, raavahat ravitsemahan! Ammovi anopin lehm{, hirnuvi apen hevonen, ky'yn lehm{ kytk{isevi, naukuvi naon vasikka hein{n hienon heitt{j{ist{, apilan ojentajaista. "K{y kujaset kuurullasi, l{{v{t l{nk{m|isill{si, sy|t{ lehm{t leyhke{sti, lammaskarja lauhkeasti! Olet lehmille ojenna, juomat vaivaisten vasoille, varsoille valitut korret, karitsoille hienot hein{t! El{k{ sioille singu, el{ potki porsahia: kanna kaukalo sioille, purtilonsa porsahille! "El{ l{{v{ss{ lepe{, lamo lammaskarsinassa! Kun olet l{{v{n l{{ninynn{, katsonunna karjan kaiken, jo jou'u takaisin tuolta, tule tuiskuna tupahan! Siell' on lapsi itkem{ss{, pieni peitetten sis{ss{, eik{ lausu lapsi rukka, saata kielet|in sanoa, onko vilu taikka n{lk{ tahi muu tapahtumainen, ennenkuin tulevi tuttu, kuulevi emonsa {{nen. "Vaan tupahan tullessasi tule nelj{n{ tupahan: vesikappanen k{ess{, lehtiluuta kainalossa, tulitikku hampahissa itse ollet nelj{nten{. "Ala sillat siivoella, lautalattiat la'aista: visko vett{ lattialle, el{ visko lapsen p{{lle! N{hnet lapsen lattialla, jos kohta k{lynki lapsi: nosta lapsi lautsaselle, pese silm{t, p{{ silit{, anna leipe{ k{tehen, vuole voita leiv{n p{{lle! Kun ei leipe{ talossa, anna lastunen k{tehen! "Kun saat p|ytien pesohon viikon p{{st{ viimeist{ki, pese p|y{t, laiat muista, jalkoja el{ unoha! Lautsaset vesin valele, sein{t siivin siivoele, lautsat kaikki laitoinensa, sein{t pitkin juomuinensa! "Mi on p|y{ll{ p|ly{, mi tomua ikkunoilla, nep{ siivell{ sipaise, vet{ise vesitukolla, etteip{ tomu tomaha, p|ly kattohon p|l{h{! "Karista katosta karstat, noet nuoho kiukahasta, pi{ patsas muistossasi el{k{ orsia unoha, ett{ tuntuisi tuvaksi, asunnoksi arvattaisi! "Kuules, neiti, kuin sanelen, kuin sanelen, kuin puhelen! El{ suihki sutsunatta el{k{ r{{mi r{tsin{tt{, el{ liiku liinasetta, el{ keng{tt{ kehaja! Tuosta sulho suuttuneisi, mies nuori nuristuneisi. "Noita sie kovin varaja pihlajaisia pihalla! Pyh{t on pihlajat pihalla, pyh{t oksat pihlajissa, pyh{t lehv{t oksasilla, marjaset sit{i pyhemm{t, joilla neitt{ neuvotahan, orpoa opetetahan nuoren miehen mielt{ my|ten, sulhosen sy{nt{ my|ten. "Pi{ herk{t hiiren korvat, ter{v{t jalat j{niksen! Niska nuori notkuttele, kaula kaunis kaarruttele kuni kasvava kataja tahi tuore tuomen latva! "Valvoa sinun pit{vi, aina valvoa, varoa, ettet pyri pyllyllesi, pankon p{{h{n pitk{llesi etk{ vaivu vaattehille, veteleite vuotehelle! "Kyty kynn|lt{ tulevi, appi aitojen panolta, urohosi ulkot|ilt{, kaunosi kasen ajolta: vieminen vesiropehut, k{sipyyhe kantaminen, alaha kumartaminen, mielilause lausuminen. "Anopp' aitasta tulevi jauhovakka kainalossa: juokse vastahan pihalle, alaha kumarteleite, pyy{ vakka kainalosta tuo tupahan vie{ksesi! "Kun et arvata osanne, itsest{si ymm{rrell{, kulle ty|lle ty|ntyminen, toimelle rupeaminen, niin taho akalta tiet{: 'Oi armas anoppiseni! Kuinka t{ss{ ty|t teh{'{n, askarehet arvatahan?' "Akka varsin vastoavi, anoppi sanan sanovi: 'Noinpa t{ss{ ty|t teh{'{n, askarehet arvatahan: survotahan, jauhetahan, kivenpuussa kiikutahan, viel{ vett{ kannetahan, taikinat alustetahan, halot tuoahan tupahan p{tsin l{mmit{-panoksi; siit{ leiv{t leivotahan, kakut paksut paistetahan, astiat virutetahan, hulikkaiset huuhotahan.' "Kun kuulit akalta ty|si, anopilta askarehet, ota kuivehet kivelt{, kiirehi kivitupahan! Sitte sinne saatuasi, tultua kivitupahan el{ kuku kulkullasi, kalju kaulavarrellasi: kukkuos kiven kamulla, lapattaisen laulamalla! El{k{ {hke{ isosti, kivenpuussa puhkaele, ettei appi arveleisi, anoppi ajatteleisi {'iss{si {hke{v{n, sy{miss{si sysiv{n! "Seulo jauhot siepottele, kanna kannella tupahan! Leivo leiv{t leppe{sti, vastoa ani visusti, jottei paikoin jauhot j{isi, toisin selke{t seokset! "N{et korvon kallellansa: ota korvonen olalle, vesikappa kainalohon, ala astua ve'elle; kanna korvo kaunihisti, kuleta korennon p{{ss{! Tule tuulena takaisin, astuos ahavan lailla, viikon veell{ viipym{tt{, kaivolle katoamatta, ettei appi arveleisi, anoppi ajatteleisi kuvoasi katselevan, itse{s' ihastelevan, verevyytt{si vetehen, kauneutta kaivosehen! "Menet pitk{lle pinolle, halkosien suollantahan: el{ halkoa hyleksi, ota halko haapainenki! Heit{ halko hiljallensa, kovasti kolajamatta, taikka appi arveleisi, anoppi ajatteleisi vihoissasi viskelev{n, kiukuissa kolistelevan. "Kun sa astut aittasehen, l{het jauhon nouantahan, el{ aittahan asetu, viivy viikon aittatiell{, taikka appi arvelevi, anoppi ajattelevi jauhoja jakelevasi, antavan kyl{n akoille. "L{het astian pesohon, hulikkojen huuhtelohon: pese kannut korvinensa, tuopit uurtehuisinensa! Maljat huuho muista laiat, lusikkaiset muista varret! "Lusikat pi{ lu'ussa, astiasi arvelussa, ettei koirat kollottele, kasit noita kannattele, linnut liioin liikuttele, lapset laittele lev{lle! Kyll' on lapsia kyl{ss{, paljo n{it{ pienoisia, jotka kannut kanteleisi, lusikat levitteleisi. "Iltasaunan saapuessa veet vetele, vastat kanna, hauo vastat valmihiksi saunahan savuttomahan ilman viikon viipym{tt{, saunahan katoamatta, taikka appi arveleisi, anoppi ajatteleisi saunan lauoilla lamovan, penkin p{{ss{ piehtaroivan. "Kun tulet tupahan tuolta, k{ske appi kylpem{h{n: 'Oi on armas appiseni! Jo on sauna joutununna, veet ve'etty, vastat saatu, kaikki lautaset la'aistu; mene, kylve kyll{lt{si, valeleite vallaltasi! Itse lienen l|ylyn ly|j{, alla lautojen asunen.' "Kun tulevi kehruuaika, kankahan ku'onta-aika, k{y el{ kynsi{ kyl{st{, oppia ojan takoa, tointa toisesta talosta, pirran piit{ vierahalta! "Itse langat kehr{ele, omin hyppysin kutehet, langat laita lievemp{iset, rihmat aina kieremp{iset! Keri kiinte{ ker{nen, viipsinpuulle viskaele, suvakolle suorittele, kani siit{ kangaspuille! Iske pirta piukkeasti, nosta niiet notkeasti, ku'o sarkakauhtanaiset, hanki villaiset hamoset yhen villan kylkyest{, talvilampahan takuista, karvoista kev{tkaritsan, kes{uuhen untuvista! "Kuules siit{, kuin sanelen, viel{ kerran kertoelen! Keit{ ohraiset oluet, makujuomat maltahiset yhen ohrasen jyv{st{, puolen puun on poltakselta! "Kun sa ohria imell{t, ma'ustelet maltahia, el{ koukulla kohenna, k{rryksell{ k{{nnyttele: aina kourilla kohenna, k{mmenill{ k{{nnyttele! K{yp{ saunassa use'in, el{ anna iun paheta, kissan istua ituja, kasin maata maltahia! El{k{ sure susia, pelke{ mets{n petoja saunahan samotessasi, kesken y|t{ k{yess{si! "Kun konsa tulevi vieras, ell|s vierasta vihatko! Ainapa hyv{ talonen piti vierahan varoja, liikoja lihamuruja, kaunihia kakkaroita. "K{ske vieras istumahan, lausuttele laaskavasti: sy|t{ vierasta sanoilla, kunnes keitto kerke{vi! "Taas kun l{htevi talosta, j{{hyv{iset j{ttelevi, ell|s viek| vierastasi ulkopuolelle ovea: tuosta sulho suuttuneisi, kaunosi kamaltuneisi. "Kun kerran halu tulevi k{y{ itsesi kyl{ss{, kysytellen k{y kyl{ss{, lausutellen vierahissa! Sitte siell{ ollessasi pi{ taitavat tarinat; el{ sie kotia moiti, alenna anoppiasi! "Kysyv{t kyl{n mini{t tahi muut kyl{iset naiset: 'Antoiko anoppi voita kuin ennen emo kotona?' Ell|s konsana sanoko: 'Ei anna anoppi voita.' Sano aina annettavan, kapustalla kannettavan, jos kerran kes{ss{ saanet, senki toisentalvellista! "Kuules viel{, kuin sanelen, kerran toisen kertoelen! Kun menet talosta t{st{, tulet toisehen talohon, emoa el{ unoha, masentele maammoasi! Emopa sinun el{tti, imetti ihanat rinnat ihanasta itsest{ns{, valkeasta varrestansa; monet y|t unetta vietti, monet atriat unohti tuuitellessa sinua, vaaliessa pienoistansa. "Ken emon unohtanevi, maammonsa masentanevi, elk|h|n Manalle menk|, hyv{n tunnon Tuonelahan! Manalassa on makso tuhma, kova kosto Tuonelassa emonsa unohtajalle, maammonsa masentajalle. Tuonen tytt{ret toruvat, Manan neiet riitelev{t: 'Kuinka sie emon unohit, oman maammosi masensit? Emo on n{hnyt suuren vaivan, kantaja kovan kokenut saunamaassa maatessansa, olkiloilla ollessansa, synnytelless{ sinua, katalaista kantaessa.'" Olipa akka lattialla, akka vanha, vaippa p{{ll{, kyl{n kynnysten k{vij{, mieron teien tietelij{. H{np{ tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja lateli: "Kukko lauloi kullallensa, kanan lapsi kaunollensa, varis lauloi vaahtokuulla, kev{tkuulla keikutteli. Minun lauloa pit{isi, hei{n olla laulamatta: heill' on kultansa kotona, aina luona armahansa; min{ kullatoin, ko'itoin, ajan kaiken armahatoin. "Kuules, sisko, kuin sanelen! Kun menetki miehel{h{n, el{ noua miehen mielt{, kuin min{ poloinen nouin miehen mielt{, kiurun kielt{, suuren sulhoni sy{nt{! "Olin kukka ollessani, kasvaessani kanerva, vesa nuori noustessani, ympynen yletess{ni, mesimarja mainittaissa, kulta kuiskuteltaessa, tavi taattoni pihoilla, lakla maammon lattioilla, vesilintu veikon luona, sirkkunen sisaren luona. K{vin kukkana kujilla, vaapukkana vainiolla, hersuin hiekkarantasilla, keikuin kukkakunnahilla; laulelin jokaisen lakson, joka kummun kukkuelin, lehot leikki{ pitelin, ahot ainoista iloa. "Suu veti revon ritahan, kieli k{rp{n lautasehen, mieli neien miehel{h{n, tapa toisehen talohon. Niinp{ neiti luotunaki, tyt{r tuuiteltunaki mini{ksi miehel{h{n, orjaksi anoppelahan. "Jou'uin, marja, muille maille, tuomi, toisille vesille, jou'uin, puola, purtavaksi, mansikka, manattavaksi. Joka puu puri minua, joka lepp{ leikkaeli, joka koivu koiskaeli, joka haapa haukkaeli. "Naitihin ma miehel{h{n, vietihin anoppelahan. Sanottihin siell' olevan, neitt{ sinne naitaessa, kuusi kuusista tupoa, kaksin kerroin kammaria, ahovieret aittamaina, kujavieret kukkamaina, ojavieret ohramaina, kangasvieret kauramaina, purnut puitua eloa, toiset purnut puitavia, sata saatuja rahoja, sata toinen saatavia. "Sainpa, tuhma, tulleheksi, k{lk|, k{tt{ ly|neheksi: tupa oli kuuella tuella, seitsem{ll{ seip{h{ll{, ahot t{ynn{ armotuutta, lehot t{ynn{ lemmetyytt{, kujat, kurjan, huoliani, mets{t mieli{ pahoja, purnut puitua vihoa, toiset purnut puimatointa, sata saatuja sanoja, sata toinen saatavia. "En m{ tuostana totellut, ko'in kuuluna asua. Tuolla toivoin kunniata, tuolla lempe{ tavoitin, tulen tuomalla tupahan, p{{n p{retten poimennalla pieksin otsani ovehen, p{{ni pihtipuolisehen: oven suuss' on ouot silm{t, kaihat silm{t karsinassa, kierot keskilattialla, per{ss{ perivihaiset; tuli suusta tuikahuvi, kek{lehet kielen alta, ilke{n is{nn{n suusta, alta kielen armottoman. "En m{ tuostana totellut, ko'in kuitenkin ele{, olla aina alla armon sek{ n|yr{ neuvottava; hypp{sin j{n|n jaloilla, k{vin k{rp{n k{mmenill{, panin turkan my|h{n maata, nousin vaivaisen varahin. Saanut en, kurja, kunniata, leino, lempe{ tavannut, vaikka vuoret vierett{isin, kalliot kaha panisin. "Suotta survoin suuret jauhot, kiusan karkeat karistin sy|{ ankaran anopin, tulikulkun kuiskaella p{{ss{ pitk{n pintap|y{n kultalaiasta kupista. Itse s|in, mini{ raukka, apoin jauhoja kivelt{, liesipankko p|yt{n{ni, kapusta lusikkanani. "Use'in min{ utuinen mini{n{ miehel{ss{ kannoin suolta sammalia, noita leivoin leiv{kseni, vett{ kaivosta kapalla, tuota ryypin ryypykseni. Sini s|in kaloja, kalki, sini, koito, kuorehia, kuni notkuin nuottapuilla, keikuin keskell{ venett{; en saanut sit{ kaloa anoppini antamasta, joka p{iv{ksi p{teisi, kerraksensa kelpoaisi. "Kes{t kontuja ker{sin, talvet v{{nnin taikon vartta, niinkuin muinenki kasakka eli orja, palkkalainen. Ainapa anoppelassa tuo minulle ty|nnettihin riihest{ rive'in riusa, saunasta jyke'in loukku, rannalta rave'in karttu, suurin taikko tanhuasta. Ei uskottu uupuvani, ei varattu vaipuvani, vaikka uupuivat urohot, vaipuivat hevosen varsat. "Niin min{, piloinen piika, te'in ty|t{ ty|n ajalla, v{{nnin hartion v{ell{. Annas tulla toisen aian: jo tulehen tuomittihin, sen k{tehen k{skettihin. "Suotta soimat nostettihin, kiusan kielet kannettihin p{{lle mun hyv{n tapani, p{{lle kuulun kunniani; sanat p{{lleni satoivat, puhe'et putoelivat kuin tuimat tulikipunat tahi rautaiset rakehet. "En m{ tuostana ep{illyt, oisin eeskip{in elellyt akan ankaran apuna, tulikulkun kumppalina; vaan sep{ paha panihe, sep{ suurenti suruni, kun sulho sueksi muuttui, kauno karhuksi rupesi, kylin s|i, selin makasi, selin ty|ns{ toimitteli. "Tuota itkin itsekseni, ajattelin aitassani. Muistin muita p{ivi{ni, entist{ elantoani ison pitkill{ pihoilla, emon kaunon kartanolla. "Sain tuosta sanelemahan, itse virkin, vierettelin: 'Osasi minun emoni, osasi omenan saa'a, taisi taimen kasvatella, ei osannut istutella: istutti ihanan taimen ilke'ille istumille, pani paikoille pahoille, koivun juurille koville, i{ksens{ itkem{h{n, kuuksensa kujertamahan. 'Oisipa minussa ollut paikoille paremmillenki, pitemmillenki pihoille, laajemmille lattioille, paremmanki varren vasta, verev{mm{n miehen verta. Puutuin tuohon pulluksehen, tartuin tuohon talluksehen: varikselt' on varren saanut, korpilta nen{n kopannut, suunsa sy|v{lt{ suelta, koko muo'on kontiolta. 'Oisinpa mokoman saanut m{ellenki menty{ni: saanut tielt{ tervaskannon, lepp{p|kkel|n lehosta, pannut turvan turpehesta, parran naavoista pahoista, suun kivest{, p{{n savesta, silm{t kuumista sysist{, koivun pahkat korviksensa, raian haarukan jaloiksi.' "Senp{ lauloin laitoissani, huokaelin huolissani. Sattui kauno kuulemahan, seinuksella seisomahan! Niin kun tuo tulevi tuolta, astui aitan portahalle, jo ma tuon tulosta tunsin, astunnasta arvaelin: tukka tuiski tuulettaki, hivus viskoi viimattaki; ikenet oli irvell{ns{, silm{t kiljan kaljallansa, v{{tty pihlaja piossa, k{{tty karttu kainalossa, jolla ly|{ lykke{vi, kohti p{{t{ kolkkoavi. "Annas siit{ illan tulla! Kun meni makoamahan, otti vitsan vierehens{, nahkaruoskan naulaltansa, ei ket{n{ muuta vasten, vasten vaivaista minua. "Meninp{ min{ki itse illalla makoamahan, sulhon vierehen ven{hyin; laski sulho vierehens{ antoi kyllin kyyn{sp{{t{, viljalta vihaista k{tt{, paljo paksuja pajuja, mursunluista ruoskan vartta. "Nousin kylm{lt{ kylelt{, viluiselta vuotehelta. Sulho suorihe j{lest{, ulos uksesta uhitti! K{si k{ypi tukkahani, haparoivi hapsihini, tukat tuulelle jakeli, ahavalle anneksivi... "Mik{s neuvoksi minulle, mik{ neuvon antajaksi? Ter{ksest{ keng{t teetin, paulat vaskesta panetin, joilla seisoin sein{vieret, kuuntelin kujan perukset, kunnes viihtyisi vihainen, asettuisi ankarainen. Eik{ viihy viimeink{n{, ei asetu aioinkana! "Vilu viimeinki tulevi vihattuna vierress{ni, sein{vieret seistess{ni, ollessa oven takana. Arvelin, ajattelime: ei minusta lienek{n{ viikoista vihanpitoa, kaukaista ylenkatsetta t{ss{ lemmon leisiossa, pirujen pes{sijassa. "Heitin hempe{t tupaset, armahat asuinmajani, l{ksin, vieno, vierem{h{n. Vierin soita, vierin maita, vierin ventoja vesi{; vierin veikon pellon p{{h{n. Siin{ kukkui kuivat kuuset, lauloi lakkap{{t pet{j{t, kaikki vaakkuivat varikset, harakat hakahtelivat: 'Ei t{{ll{ sinun kotisi eik{ synnynt{sijasi!' "En m{ tuotana totellut, vierin veikkoni piha'an. Jo mulle ver{j{t virkki, kaikki vainiot valitti: 'Mit{p{ tulet kotihin, kuta, kurja, kuulemahan? Jo ammoin isosi kuoli, kaatui kaunis kantajasi; veikko sull' on ventovieras, veikon nainen kuin venakko.' "En m{ tuotana totellut, menin mie toki tupahan. Annoin k{tt{ k{{k{selle: kylm{ k{{k{ k{tt{ vasten. "Tultua tupahan tuosta oven suuhun seisotaime. Korea kotoinen nainen: ei tule likist{m{h{n, k{y ei k{tt{ antamahan; korea min{ itseki: en mene likist{m{h{n, k{y en k{tt{ antamahan. Pist{n k{tt{ kiukahalle: kivet kylm{t kiukahassa; k{{nn{n k{tt{ hiilokselle: hiilet kylm{t hiiloksessa. "Veikko lautsalla lamovi, p{{ss{ pankon p|ll|tt{vi, syli sytt{ hartioilla, vaaksa muulla vartalolla, kyyn{r{ kyvent{ p{{ss{, kortteli kovaa nokea. "Kysyi veikko vierahalta, tutkaeli tullehelta: 'Mist{ vieras veen takoa?' Min{ vainen vastaelin: 'Etk| tunne siskoasi, entist{ emosi lasta? Me yhen emosen lapset, yhen linnun liekuttamat, yhen hanhen hautelemat, yhen pyyn pes{st{ saamat!' Tuosta veikko itkem{h{n, silm{t vett{ vierem{h{n... "Virkkoi veikko naisellensa, kuiskaeli kullallensa: 'Hanki sy|{ siskolleni!' Veikon nainen naljasilm{ kantoi kaalia koasta, jost' oli rakki rasvan sy|nyt, koira suolan koitellunna, Musti murkinan pit{nn{. "Virkkoi veikko naisellensa, kuiskaeli kullallensa: 'Tuo olutta vierahalle!' Veikon nainen naljasilm{ toip' on vett{ vierahalle, ei sit{n{ siivon vett{: sisaresten silmivett{, k{lysten k{enpesint{. "Vierin j{lle veikon luota, siirryin synnynt{sijalta. Jou'uin, kurja, kulkemahan, sain, kurja, samoamahan, raukka, rannat kiert{m{h{n, vaivainen, vaeltamahan aina ouoillen oville, ver{jille vierahille, lapset raukan rannikolle, vaivaiset kyl{n varahan... "Moni nyt minulla onpi, usea olettelevi virkkaja vihaisen {{nen, {{nen tuiman tuikuttaja; ei ole minulla monta sanan armon antajata, suin sulin puhelijata, kiukahalle k{skij{t{ satehesta saatuani, kylm{st{ kyh{tty{ni hallassa hamehen helmat, turkin helmat tuppurissa. "Enp{ ennen nuorempana, en m{ uskonut olisi, jos oisi sata sanonut, tuhat kielt{ kertaellut n{ille juonin joutuvani, n{ille p{ivin p{{sev{ni, jotk' on p{iv{t p{{lle p{{snyt, juonet joutunna k{tehen." NELJ[SKOLMATTA RUNO Jo nyt on neiti neuvottuna, morsian opastettuna. Viel{ virkin veijolleni, sulholleni suin puhelen: "Sulho, viljon veikkoseni, viel{ veikkoa parempi, emon lasta armahampi, ison lasta lauhkeampi! Kuulesta, ma kuin sanelen, kuin sanelen, kuin puhelen t{st{ liinalinnustasi, saamaisestasi kanasta! "Kiit{, sulho, onneasi hyv{n saaman saamastasi! Kun kiit{t, hyvinki kiit{! Hyv{n sait, hyv{n tapasit, hyv{n Luojasi lupasi, hyv{n antoi armollinen. Lue kiitokset isolle, emoselle viel' enemmin, ku tuuti tyt|n mokoman, niin mokoman morsiamen! "Puhas on neiti puolellasi, neiti kirkas kihloissasi. Valkeainen vallassasi, soreainen suojassasi, tyt{r riski rinnallasi, verev{inen vieress{si, tyt{r riski, riihenpuija, hempulainen hein{nly|j{, pulski poukkujen pesij{, varski vaatevalkaisija, kensti rihman kehre{j{, karski kankahan kutoja. "Niin sen piukki pirran {{ni, kuin k{ki m{ell{ kukkui; niin sen suihki sukkulainen, kuin on portimo pinossa; niin sen k{{mi k{{nn{hteli, kuin k{py oravan suussa. Ei kyl{ sike'in maannut, linnakunta uinaellut neien pirran pirkehelt{, sukkulan surinehelta. "Sulhokainen, nuorukainen, miehen kanta kaunokainen! Tao viikate ter{v{, vaali vartehen hyv{h{n, veistele ver{j{n suussa, kannon p{{ss{ kalkuttele! Kun tulevi p{iv{paiste, viep{ neiti nurmen p{{lle: n{et, kuin hein{ hersk{ht{vi, kova hein{ korskahtavi, vihvil{inen viuskahtavi, suolahein{ suiskahtavi, m{t{s my|t{h{n menevi, vesan kanta katkeavi. "Kun tulevi toinen p{iv{, hanki suora sukkulainen, pirran-p{{llinen p{tev{, k{{rinlauta laaullinen, vuoli suksekset soreat, hanki kaikki kangasneuvot! Laita neiti kangaspuille, pirran-p{{llinen piohon: {sken pirta piukkoavi, kangaspuut kamahtelevi, kuuluvi kyl{h{n kalske, pirran pirske loitommalle. Akat tuosta arvelevat, kysyv{t kyl{iset naiset: 'Kuka kangasta kutovi?' Sinun vastata sopivi: 'Oma kultani kutovi, herttaiseni helskytt{vi. Laskiko lapoja kangas, p{{sti pirta piit{mi{?' 'Ei laske lapoja kangas, p{{st{ ei pirta piit{mi{: on kuin Kuuttaren kutoma, P{iv{tt{ren kehre{m{, Otavattaren osaama, T{hett{ren t{yttelem{.' "Sulhokainen, nuorukainen, miehen kanta kaunokainen! Kun nyt l{het kulkemahan, saat t{st{ ajelemahan kera nuoren neitosesi, kanssa kaunihin kanasi, ell|s vainen varpuistasi, t{t{ liinalinnuistasi, ell|s vieruhun ve'elk|, aian kolkkihin ajelko, kaa'atelko kannon p{{h{n, kivil|ihin kiskotelko! Ei ennen ison ko'issa, emon kaunon kartanoilla neitt{ vieruihin ve'elty, aian kolkkihin ajeltu, kaa'ateltu kannon p{{h{n, kivil|ihin kiskoteltu. "Sulhokainen, nuorukainen, miehen kanta kaunokainen! Ell|s viek| neioistasi, kuletelko kullaistasi nurkkihin nuhajamahan, soppihin sohajamahan! Ei neiti ison kotona, emon entisen tuvilla eip' on nurkissa nuhannut, ei sohannut soppiloissa: aina istui ikkunoissa, keikkui keskilattioilla, illat taattonsa ilona, aamut {itin armahana. "Ell|s vainen, sulho rukka, ell|s sie t{t{ kanaista viek| vehkahuhmarelle, panko parkin survontahan, olkileiv{n leivontahan, pet{j{isen pieks{nt{h{n! Ei neitt{ ison kotona, emon kaunon kartanossa viety vehkahuhmarelle, pantu parkin survontahan, olkileiv{n leivontahan, pet{j{isen pieks{nt{h{n. "Vie|s s{ t{t{ kanoa, vie|s viljam{tt{h{lle, ru'ispurnun purkajaksi, ohrapurnun ottajaksi, leiv{n paksun paistajaksi, oluen osoajaksi, vehn{leiv{n leipojaksi, taikinan taputtajaksi! "Sulho, viljon veljyeni! Ell|s sie t{t{ kanoa, ell|s mei{n hanhoistamme ik{vill{ itketelk|! Tulisiko tuhma tunti, saisi neiollen ik{v{, pist{ puuru puikkoloihin tahi valkko valjahisin, tuo neitt{ ison kotihin, emon tuttavan tuville! "Ell|s sie t{t{ kanaista, ell|s liinalinnuistamme oletelko orjanasi, palkanpiikana pi'elk|, el{ kiell{ kellarista el{k{ aitasta epe{! Ei neitt{ ison kotona, emon kaunon kartanossa oleteltu orjan arvon, palkanpiikana pi'elty, ei kielletty kellarista eik{ aitasta ev{tty: aina viilti vehn{si{, katseli kananmunia maitotiinun tienohilla, olutpuolikon povella, aamut aittoja avellen, illat luhtia lukiten. "Sulhokainen, nuorukainen, miehen kanta kaunokainen! Kun neitt{ hyvin pitelet, niin hyv{ksi tunnetahan: kun tulet apen kotihin, luoksi ainoan anopin, itse{si sy|tet{h{n, sy|tet{h{n, juotetahan, hevosesi riisutahan, tallihin talutetahan, sy|tet{h{n, juotetahan, kauravakka kannetahan. "Ell|s vainen neioistamme, t{t{ liinalinnuistamme sanoko su'uttomaksi, laatiko lajittomaksi! Onpa t{ll{ neiollamme suku suuri, laji laaja: kappa ois kylve{ papuja, jyv{ kullenki tulisi, kappa panna pellavaista, kuitu kullenki tulisi. "Ell|s vainen, sulho rukka, neioista pahoin pi'elk|, opastelko orjan ruoskin, nahkaruoskin nau'utelko, vitsoin viisin vingutelko, vajan p{{ss{ vangutelko! Eip{ neitt{ ennenk{n{, ei ennen ison kotona opasteltu orjan ruoskin, nahkaruoskin nau'uteltu, vitsoin viisin vinguteltu, vajan p{{ss{ vanguteltu. "Seiso sein{n{ e'ess{, pysy pihtipuolisena: el{ anna anopin ly|{ el{k{ apen torua, el{ vierahan vihata, talon toisen soimaella! Pere k{ski pieks{m{h{n, muu v{ki mukittamahan: eth{n raahi raukaistasi etk{ henno hertaistasi. vuosin kolmin kuultuasi, ainoisin aneltuasi! "Neuvo, sulho, neitoasi, opeta omenoasi, neuvo neitt{ vuotehella, opeta oven takana, vuosikausi kummassaki, yksi vuosi suusanalla, toinen silm{n iskenn{ll{, kolmas on jalan polulla! "Kun ei sitte siit{ huoli eik{ tuostana totelle, ota ruoko ruo'ostosta, karvakorte kankahalta! Sill{ neuvo neitoasi, neuvo neitt{ nelj{s vuosi, korahuta korttehella, saran syrj{ll{ syse{; viel' el{ siimalla sivalla, neitt{ raipalla rapoa! "Vaan jos sitte siit' ei huoli, viel' ei tuostana totelle, ve{ vitsa viiakosta, koivu korpinotkelmosta tuopa turkin helman alla, talon toisen tiet{m{tt{: sit{ n{yt{ neiollesi, hep{ise, el{ sivalla! "Kun ei viel{ siit{ huoli, ota tuostana totella, neuvo neitt{ vitsasella, koivun oksalla opasta! Neuvo nelisnurkkaisessa, sano sammalhuonehessa, el{ nurmella nukita, pieks{ pellon pientarella: kuuluisi kumu kyl{h{n, tora toisehen talohon, naisen itku naapurihin, mets{h{n iso meteli. "Aina hauo hartioita, pehmit{ per{lihoja, el{ silmi{ sivele el{k{ korvia koseta: kuppi kulmalle tulisi, sinimarja silm{n p{{lle. Tuostapa kyty kysyisi, tuosta appi arveleisi, kyl{n kynt{j{t n{kisi, nauraisi kyl{iset naiset: 'Onko tuo soassa ollut, talununna tappelossa, vai onko suen repim{, mets{n karhun kaapaisema, vai susiko sulhasena, karhu kanssakumppalina?'" Olipa ukko uunin p{{ll{, mieronkierto kiukahalla. Lausui ukko uunin p{{lt{, mieronkierto kiukahalta: "Ell|s vainen, sulho rukka, nouatelko naisen mielt{, naisen mielt{, kiurun kielt{, kuin min{, poloinen poika! Lihat ostin, leiv{t ostin, voit ostin, oluet ostin, kalat ostin kaikenlaiset, s{rpimet monensukuiset, oluet omilta mailta, vehn{t mailta vierahilta. "En sill{ hyve{ saanut enk{ siisti{ tavannut. Nainen kun tuli tupahan, tuli kuin tukan repij{, muotoansa mullistellen, silmi{ns{ v{{nnitellen; aina {yhki {hmiss{ns{, vihoissansa virkkaeli, kutsui kuppeloper{ksi, haukkui halkohakkuriksi. "Jopa muistin uuen mutkan, toki toisen tien osasin: kun kolotin koivun oksan, jo likisti linnuksensa; kun karsin katajan latvan, jo kumarsi kullaksensa; kun viel{ panin pajuilla, jo kapusi kaulahani." Neito parka huokaiseikse, huokaiseikse, henk{iseikse, itse itkulle hyr{ytyi. Sanan virkkoi, noin nimesi: "L{ss{p' on nyt muien l{ht|, liki saanut muien liitto, minun l{ht|ni l{hemm{, minun liittoni likemm{, vaikk' on l{yli l{hte{ki, erota tukala tunti t{st{ kuulusta kyl{st{, kaunihista kartanosta, jossa kasvoin kaunihisti, ylenin ylen ehosti kaiken kasvantoik{ni, lapsipuolen polveani. "Enk{ tuota ennen luullut enk{ uskonut ik{n{, en m{ luullut luopuvani, uskonut eroavani t{m{n linnan liepehelt{, t{m{n harjun hartiolta. Jo nyt luulen, jotta luovun, jopa uskon ja eroan: ero- on tuopit tyhjettyn{, ero- juotuna oluet, kohta korjat k{{nnettyn{ p{in ulos, perin tupahan, lappe'in ison latohon, kalten karjahuonehesen. "Mill{ nyt erotessani, l{htiess{ni, katala, mill{ maksan maammon maion sek{ taattoni hyvyyen, mill{ veikon armauen, mielisiivot siskoseni? "Kiit{n m{, iso, sinua entisist{ni eloista, murkinoista muinaisista, parahimmista paloista. "Kiit{n m{, emo, sinua nuorna tuuiteltuasi, pienoisna pi'elty{si, rinnoin ruokkieltuasi. "Viel{ kiit{n veikkoseni, veikkoseni, siskoseni, kostelen koko perehen, kaikki kasvinkumppalini, joien joukossa elelin, kasvoin kanssa kasvinaian. "Ell|s nyt, hyv{ isoni, ell|s, ehtoinen emoni, tahi muu sukuni suuri, heimokuntani hele{, tuosta huolelle ruvetko, saako suurelle surulle, jos menenki muille maille, kulkenen johonkuhunki! Paistanevi Luojan p{iv{, kuu Luojan kumottanevi, t{het taivon v{lkynevi, otavat ojentunevi ilmassa etemp{n{ki, maailmassa muuallaki, ei yksin ison pihoilla, n{ill{ kasvinkartanoilla. "L{hen nyt t{st{ kuin l{henki, t{st{ kullasta ko'ista, ison saamasta salista, {itin kestikellarista. Heit{n suoni, heit{n maani, heit{n heinikkopihani, heit{n valkeat veteni, heit{n hiekkarantaseni kylpe{ kyl{n akoille, pasikoia paimenille. "Heit{n suot sorehtijoille, maat heit{n maleksijoille, lepik|t lepe{jille, kanervikot kaahlajille, aitavieret astujille, kujavarret kulkijoille, pihat pitkin juoksijoille, sein{vieret seisojille, siltalauat siivojille, lattiat lakaisijoille. Pellot heit{n peuran juosta, salot ilveksen samota, ahot hanhien asua, lehot lintujen lev{t{. "L{hen t{st{ kuin l{henki toisen l{htij{n keralla syksyisen y|n sylihin, kev{'isen kier{n p{{lle, jottei j{lki j{{ll{ tunnu, jalan isku iljangolla, hangella hamosen toimi, helman hiepsint{ lumella. "Sitte toiste tultuani, kotihini k{yty{ni eip{ {iti {{nt{ kuulle, iso ei itkua tajunne, jos ma kulmilla kujerran, p{{laella laulattelen: jo on nousnut nuori nurmi, kasvanut katajapehko iholle imett{j{ni, kasvop{ille kantajani. "Minun toiste tullessani n{ille pitkille pihoille muut ei tuntene minua kuin ne kaksi kappaletta: alimainen aian vitsa, perim{inen pellon seiv{s, nuo on pienn{ pist{m{ni, neitona vitsastamani. "Emoni mahova lehm{, minun nuorna juottamani, vasikkana vaalimani, ammoa rikottelevi pitkill{ piharikoilla, talvisilla tanterilla: tuntenevi tuo minua kotoiseksi tytt{reksi. "Isoni ikioronen, minun pienn{ sy|tt{m{ni, neitona apattamani, hirnua rikottelevi pitkill{ piharikoilla, talvisilla tanterilla: tuntenevi tuo minua kotoiseksi tytt{reksi. "Veikkoni ikuinen koira, minun lasna sy|tt{m{ni, neitona opastamani, haukkua rikottelevi pitkill{ piharikoilla, talvisilla tanterilla: tuo minua tuntenevi kotoiseksi tytt{reksi. "Muut ne ei minua tunne kotihini tultuani, vaikk' on vanhat valkamani, entiset elosijani, sijoillansa siikasalmet, asemillansa apajat... "J{{ nyt, pirtti, terveheksi, pirtti lautakattoinesi! Hyv{ on toiste tullakseni, kaunis kaaputellakseni. "J{{ nyt, sintsi, terveheksi, sintsi lautasiltoinesi! Hyv{ on toiste tullakseni, kaunis kaaputellakseni. "J{{p{, piha, terveheksi, piha pihlajaisinesi! Hyv{ on toiste tullakseni, kaunis kaaputellakseni. "J{t{n kaikki terveheksi: maat ja mets{t marjoinensa, kujavieret kukkinensa, kankahat kanervinensa, j{rvet saoin saarinensa, syv{t salmet siikoinensa, hyv{t kummut kuusinensa, korpinotkot koivuinensa." Silloin seppo Ilmarinen koppoi neien korjahansa, iski virkkua vitsalla, sanan virkkoi, noin nimesi: "J{{ hyv{sti, j{rven rannat, j{rven rannat, pellon penkat, kaikki m{ntyset m{ell{, puut pitk{t pet{jik|ss{, tuomikko tuvan takana, katajikko kaivotiell{, kaikki maassa marjan varret, marjan varret, hein{n korret, pajupehkot, kuusenjuuret, lep{n lehv{t, koivun kuoret!" Siin{ seppo Ilmarinen l{ksi Pohjolan pihoilta. J{iv{t lapset laulamahan; lapset lauloi jotta lausui: "Lenti t{nne musta lintu, l{pi korven koikutteli, suostutteli meilt{ sorsan, maanitteli meilt{ marjan, otti tuo omenan meilt{, vietteli ve'en kalasen, petti pienill{ rahoilla, hope'illa houkutteli. Ken nyt vie ve'elle meit{, ken joelle juohattavi? Saapi saavit seist{ksens{, kolataksensa korennot, olla sillat siivomatta, lattiat lakaisematta, pintty{ pikarin laiat, tuopin korvat tummentua." Itse seppo Ilmarinen nuoren neitonsa keralla ajoa kahuttelevi noita Pohjan rannikoita, simasalmien sivutse, hietaharjun hartioitse. Somer soitti, hiekka helkki, reki vieri, tie vilisi, rahe rautainen ramasi, jalas koivuinen kolasi, kapla patvinen pasasi, vemmel tuominen tutasi, vinkui vitsaiset saverkot, vapoi vaskirenkahaiset juostessa hyv{n hevosen, hyv{n laukin laukatessa. Ajoi p{iv{n, tuosta toisen, ajoi kohta kolmannenki, k{si ohjassa orosen, toinen neien kainalossa, jalka laialla rekosen, jalka toinen viltin alla. Virkku juoksi, matka joutui, p{iv{ vieri, tie lyheni. P{iv{n{p{ kolmantena aletessa aurinkoisen jo sepon koti n{kyvi, tuvat Ilman tuulottavi. Noki nousi nuoraisena, savu paksuna pakeni, tuprusi savu tuvasta, yl|s pilvihin kohosi. VIIDESKOLMATTA RUNO Jopa viikon vuoteltihin, vuoteltihin, katseltihin neion nuotehet tulevan seppo Ilmarin kotihin: silm{t vanhoilta valuvi ikkunoissa istuessa, polvet nuorilta nojuvi ver{jill{ vuottaessa, lasten jalkoja paleli seinuksilla seisoessa, kului keng{t kesk'-i{lt{ rantasilla raittaessa. Niin huomenna muutamana, p{iv{n{ moniahana kumu kuuluvi salolta, reen kapina kankahalta. Lokka, luopuisa em{nt{, Kalevatar, kaunis vaimo, sanan virkkoi, noin nimesi: "Se on poikani rekonen! Jo tulevi Pohjolasta nuoren neitonsa keralla! "L{hes nyt kohti n{it{ maita, kohin n{it{ kartanoita, ison saamille tuville, vanhemman varustamille!" Se on seppo Ilmarinen jo kohta kotihin saapi, ison saamille pihoille, vanhemman varustamille. Pyyhyet vihertelev{t vesaisilla vempelill{, k{kyet kukahtelevat korjan kirjavan kokalla, oravat samoelevat p{{ll{ aisan vaahterisen. Lokka, luopuisa em{nt{, Kalevatar, vaimo kaunis, tuossa tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Kyl{ vuotti uutta kuuta, nuoret p{iv{n nousentoa, lapset maata mansikkaista, vesi tervaista venett{; mie en kuuta puolinkana, p{ive{ mokominkana: min{ vuotin veijoani, veijoani, minjoani. Katsoin aamun, katsoin illan, en tiennyt, mihin katosi, tokko pient{ kasvatteli vaiko laihoa lihoitti, kun ei tullut kuitenkana, vaikka varsinki lupasi tulla j{len tuntuessa, saa'a j{len j{{htym{tt{. "Aina katsoin aamusilla, p{iv{t p{{ss{ni pitelin, kun ei vieri veijon saani, ei kolaja veijon korja n{ille pienille pihoille, kape'ille kartanoille. Oisko olkinen oronen, reki kaksikaplahinen, senki saaniksi sanoisin, korjaksi korotteleisin, jos se veijoni vet{isi, toisi kaunoni kotihin. "Niinp{ toivoin tuon ik{ni, katsoin kaiken p{iv{kauen; p{{ni katsoin kallellehen, syker|ni syrj{llehen, silm{t suorat suikulaksi: toivoin veijoni tulevan n{ille pienille pihoille, kape'ille kartanoille. Jo tuo viimeinki tulevi, toki kerran kerki{vi, vierell{ verev{ muoto, punaposki puolellansa! "Sulho, viljon veljyeni! Lasketapa laukkiotsa, viet{t{ hyv{ hevonen entisille heinillens{, taanoisille kauroillensa! Laai meille terveytt{, laai meille, laai muille, laai kaikelle kyl{lle! "Tehty{si tervehyiset sanele tarinojasi: matkasitko mainehitta, k{vit tiesi tervehen{, kun l{ksit anopin luoksi, apen ainoan kotihin? Saitko neien, voitit vallan, sorritko sotiver{j{n, levititk| neien linnan, pirotitko pystyn sein{n, astuitko anopin sillan, istuitko is{nn{n lautsan? "Jo tuon n{en kyselem{tt{, arvoan anelematta: k{vip{ tiens{ tervehen{, matkansa imantehena; toip' on hanhen, voitti vallan, sortipa sotiver{j{n, langettipa lautalinnan, levitteli lehmussein{n k{yess{ anopin luona, apen ainoan ko'issa. Onp' on sotka suojassansa, kana kainaloisessansa, puhas neiti puolellansa, valkeainen valloissansa. "Kenp{ toi t{m{n valehen, ken pani pahan sanoman, sulhon tyhjin tulleheksi, oron jouten juosneheksi? Eip{ sulho tyhjin tullut, ei oronen jouten juosnut: on mit{ oron vete{, liinaharjan liikutella! Hiess{p{ hyv{ hevonen, vaahessa valittu varsa tuvun t{nne tuotuansa, verev{n ve'etty{ns{. "Nouse nyt korjasta, korea, hyv{ lahja, laitiosta! Nouse ilman nostamatta, ylene ylent{m{tt{, jos on nuori nostajasi, ylpe{ ylent{j{si! "Korjasta kohottuasi, reen per{st{ p{{sty{si astu tiet{ temmink{ist{, maata maksankarvallista, sikojen silitt{m{ist{, porsahien polkemaista, lampahan latsottamaista, hevon harjan hieromaista! "Astu hanhen askelilla, taputa tavin jaloilla n{it{ pestyj{ pihoja, tasaisia tanteria, apen saamia pihoja, anopin asettamia, veljen veistopenkeri{, sisaren siniketoja! Pole jalka portahalle, siirr{ sintsin siltaselle, astu sintsi{ simaista; siit{ siirr{ite sis{h{n, alle kuulun kurkihirren, alle kaunihin katoksen! "Jo t{{ll{ t{m{nki talven, jopa mennehen kesosen silta soitti sorsanluinen sillallista seisojaista, laki kultainen kumisi laen alla astujaista, ikkunat iloittelihe ikkunaisten istujaista. "Jo t{{ll{ t{m{nki talven, jopa mennehen kesosen k{{k{set k{kertelihe sormusk{tt{ sulkijaista, kynnykset kykertelihe hienohelman hempujaista, ovet aina aukieli ovellista aukojaista. "Jo t{{ll{ t{m{nki talven, jopa mennehen kesosen perin pirtti py|r{hteli pirtillist{ pyyhkij{ist{, sintsinen sijoittelihe sintsillist{ siivojaista, vajaset vasertelihe vajallista vastak{tt{. "Jo t{{ll{ t{m{nki talven, jopa mennehen kesosen piha piilten k{{ntelihe lastun pitk{n poimijaista, aittaset alentelihe aitallista astujaista, orret notkui, parret painui nuoren vaimon vaattehia. "Jo t{{ll{ t{m{nki talven, jopa mennehen kesosen kujaset kukertelihe kujallista kulkijaista, l{{v{set l{hentelihe l{{v{llist{ l{{nij{ist{, tanhuaiset taantelihe tanhuallista tavia. "Jo t{{ll{ t{m{nki p{iv{n, jopa p{iv{n eilisenki aioin ammoi aikalehm{ aamuvihkon antajaista, hevoisvarsa hirnakoitsi hein{vihkon heitt{j{ist{, kaikerti kev{tkaritsa palasen parantajaista. "Jo t{{ll{ t{m{nki p{iv{n, jopa p{iv{n eilisenki vanhat istui ikkunoissa, lapset raittoi rantasilla, naiset seisoi seinuksilla, pojat porstuan ovilla nuoren vaimon varronnassa, morsiamen vuotannassa. "Terve nyt, piha t{ysinesi, ulkoinen urohinesi, terve, vaja t{ysinesi, vaja vierahaisinesi, terve, sintsi t{ysinesi, tuohikatto kansoinesi, terve, pirtti t{ysinesi, satalauta lapsinesi, terve, kuu, terve, kuningas, terve nuori nuoekansa! Ei ole t{ss{ ennen ollut, eip{ ennen eik{ eilen t{m{n joukon juoleutta, t{m{n kansan kauneutta. "Sulho, viljon veljyeni! Pura pois punaiset paikat, sivalluta silkkiverhot! N{yt{ tuota n{{t{ist{si, viisin vuosin k{yty{si, kaheksin katseltuasi! "Tokko toit, kenen k{kesit? K{kesit k{k|sen tuoa, maalta valkean valita, vesilt{ verev{n saa'a. "Jo tuon n{en kyselem{tt{, arvoan anelematta: toit k{k|sen tullessasi, sinisotkan suojassasi, vihannimman virven latvan vihannasta virvik|st{, tuorehimman tuomen lehv{n tuorehesta tuomikosta." Olipa lapsi lattialla. Lausui lapsi lattialta: "Voi veikko, mit{ vetelet! Tervaskannon kauneutta, tervapuolikon pituutta, kerinkannan korkeutta! "Kutti, kutti, sulho rukka! Tuota toivotit ik{si, sanoit saavasi sataisen, tuovasi tuhannen neien. Jo saitki hyv{n sataisen: tuon tuhannen tuppeloisen! Sait kuin suolta suovariksen, aialta ajoharakan, pellolta pelotuslinnun, mustan linnun mullokselta! "Mit{ lie ik{ns{ tehnyt, kuta mennehen kesosen, kun ei kinnasta kutonut, saanut sukkoa su'unki? Tyhj{n{ tuli tupahan, annitoinna appelahan: hiiret kopsassa kopasi, h|rpp{korvat lippahassa!" Lokka, luopuisa em{nt{, Kalevatar, vaimo kaunis, kuuli kummaisen tarinan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Mit{ lausuit, lapsi kurja, kuta, kunnotoin, latelit? Muista kummat kuulukohon, h{v{istykset h{{lyk|h|n, eip{ t{st{ neitosesta, ei t{m{n talon v{est{! "Jo sanoit pahan sanasen, sanan kehnon kertaelit suusta y|tisen vasikan, p{{st{ pennun p{iv{kunnan! Hyv{n on sulho neien saanut, tuonut maalta maan parahan: on kuin puola puolikypsi, kuin on mansikka m{ell{, tahi kuin k{k|nen puussa, pieni lintu pihlajassa, koivussa koreasulka, valorinta vaahteressa. "Oisi ei saanut Saksastana, tavannut Viron takoa t{m{n neitosen soreutta, t{m{n allin armautta, t{m{n kasvon kauneutta, t{m{n muo'on muhkeutta, k{sivarren valkeutta, kaulan hoikan kaarevuutta. "Eik{ neiti tyhjin tullut: oli turkit tuotavana, vaipat vasta saatavana ja verat ve'ett{v{n{. "Paljo on t{ll{ neitosella oman v{rttin{n v{ke{, oman kehr{n kiert{m{t{, oman hyppisen hyve{, vaattehia valkehia, talvisotkun suorimia, kev{tp{iv{n valkomia, kes{kuien kuivomia: hyv{t hurstit huilahuset, p{{nalaiset p{ll{hykset, sivallukset silkkihuivit, vilahukset villavaipat. "Hyv{ mutso, kaunis mutso, mutso valkeanverev{! Hyvinp{ ko'issa kuuluit, tytt|n{ ison ko'issa; hyvin kuulu kuun ik{si mini{n{ miehel{ss{! "El{ huolelle rupea, el{ huoli huolehtia! Ei sinua suolle viety, ojavarrelle otettu: viety on viljam{tt{h{lt{, viety viel{ viljemm{lle, otettu oluttuvilta, oluemmille otettu. "Hyv{ neito, kaunis mutso! Tuotapa kysyn sinulta: n{itk| t{nne tullessasi kekoja ker{peri{, n{s{p{it{ n{rttehi{? Ne kaikki t{m{n talosen, t{m{n sulhon kynt{mi{, kynt{mi{, kylv{mi{. "Neitokainen, nuorukainen! Tuota nyt sanon sinulle: kun tunsit talohon tulla, niin tunne talossa olla! Hyv{ t{{ll' on mutson olla, kaunis kasvoa mini{n, piossasi piim{pytty, voivatinen vallassasi. "Hyv{ t{ss' on neien olla, kaunis kasvoa kanasen. T{ss' on laajat saunan lauat ja leve{t pirtin lautsat, is{nn{t isosi verrat, em{nn{t emosi verrat, pojat onpi veikon verrat, tytt{ret sisaren verrat. "Kun sinun himo tulevi, noita mielesi tekevi ison saamia kaloja, veljen pyit{ pyyt{mi{, niin el{ kysy ky'ylt{ el{k{ ano apelta! Kysy suorin sulholtasi, toimittele tuojaltasi! Ei ole sit{ mets{ss{ jalan nelj{n juoksijata eik{ ilman lintusia, kahen siiven siukovia, ei viel{ ve'ess{k{n{ kalaparvea parasta, kuta sinun ei saaja saane, saaja saane, tuoja tuone. Hyv{ t{ss' on neien olla, kaunis kasvoa kanasen. Ei ole kiirett{ kivelle eik{ huolta huhmarelle: vesi t{ss{ vehn{t jauhoi, koski kuohutti rukihit, aalto astiat pesevi, meren vaahti valkaisevi. "Ohoh kullaista kyl{ist{, maan parasta paikaistani! Nurmet alla, pellot p{{ll{, keskell{ kyl{ v{lill{; kyl{n alla armas ranta, rannassa rakas vetonen: se sopivi sorsan uia, vesilinnun vieretell{." Siit{ joukko juotettihin, sy|tettihin, juotettihin liioilla lihamuruilla, kaunihilla kakkaroilla, olu'illa ohraisilla, viertehill{ vehn{isill{. Olipa kyst{ kyllin sy|{, kyllin sy|{, kyllin juoa punaisissa purtiloissa, kaunoisissa kaukaloissa: pirotella piirahia, murotella voimuruja, sirotella siikasia, lohkota lohikaloja veitsell{ hope'isella, kuraksella kultaisella. Olut juoksi ostamatoin, mesi markoin maksamatoin, oluoinen orren p{{st{, sima vaarnojen sis{st{, olut huulten huuhtimeksi, mesi mielten k{{ntimeksi. Kukapa tuossa kukkujaksi, lailliseksi laulajaksi? Vaka vanha V{in{m|inen, laulaja i{n-ikuinen, itse laululle rupesi, t|ille virtten ty|ntelihe. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Veli kullat, veitoseni, suulliset sanalliseni, kielelliset kumppalini! Kuulkottenpa, kuin sanelen! Harvoin on hanhet suutasusten, sisarukset silm{tysten, harvoin veikot vieretysten, emon lapset laiatusten n{ill{ raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla. "Niin joko laululle l{hemme, t|ille virtten ty|nteleimme? Laulanta runoilla t|it{, kukunta kev{tk{ell{, painanta sinett{rill{, kuonta kankahattarilla. "Laulavat Lapinki lapset, hein{keng{t heittelev{t hirven harvoilta lihoilta, peuran pienen pallehilta; niin miks' en min{ki laula, miks' ei laula mei{n lapset ruoalta rukihiselta, suulta suurukselliselta? "Laulavat Lapinki lapset, hel{j{v{t hein{keng{t vesimaljan juotuansa, pet{j{isen purtuansa; niin miks' en min{ki laula, miks' ei laula mei{n lapset juomilta jyv{llisilt{, olu'ilta ohraisilta? "Laulavat Lapinki lapset, hel{j{v{t hein{keng{t nokisilta nuotioilta, hiilisilt{ hiertimilt{; niin miks' en min{ki laula, miks' ei laula mei{n lapset alta kuulun kurkihirren, alta kaunihin katoksen? "Hyv{p{ t{ss' on miesten olla, armas naistenki asua olutpuolikon povella, mesitiinun tienohilla, sivullamme siikasalmet, luonamme lohiapajat, joist' ei sy|en sy|m{t puutu, juoen juomiset v{hene. "Hyv{p{ t{ss' on miesten olla, armas naistenki elell{. Ei t{ss{ surulla sy|{, ei elet{ huolen kanssa; t{ss{ sy|{h{n surutta, elet{h{n huoletoinna i{ll{ t{m{n is{nn{n, elinajalla em{nn{n. "Kumman t{ss{ ensin kiit{n, is{nn{nk| vai em{nn{n? Ainap' entiset urohot ensin kiittiv{t is{nn{n, ku on suolta suojan saanut, ko'in korvesta kokenut: tyvin tuonut tyysk{t m{nnyt, latvoin lansatut pet{j{t, pannut paikalle hyv{lle, asettanut ankaralle suuriksi sukutuviksi, kaunihiksi kartanoiksi; salvannut salosta sein{t, hirret hirmulta m{elt{, ruotehet rome'ikolta, malat marjakankahalta, tuohet tuomivaaran p{{lt{, sammalet sulilta soilta. "Tupa on tehty tesm{llens{, suoja pantu paikallensa. Sata oli miest{ salvaimella, tuhat oli tuvan katolla tehess{ t{t{ tupoa, laaittaissa lattiata. "Jopa vaan t{m{n is{nn{n saaessa t{t{ tupoa mont' on tukka tuulta n{hnyt, hivus s{{t{ hirve{t{. Use'in hyv{n is{nn{n j{{nyt on kinnasta kivelle, hattua havun sel{lle, suohon sukkoa vajonnut. "Use'in hyv{ is{nt{ aivan aika-huomenessa ennen muien nousematta, kyl{kunnan kuulematta nousnut on nuotiotulelta, havannut havumajoilta, havu p{{ns{ harjaellut, kaste pesnyt sirkut silm{t. "Siit{p{ hyv{ is{nt{ saapi tuttua tupahan, lautsant{yen laulajoita, ikkunat iloitsijoita, siltalauat lausujoita, karsinat karehtijoita, sein{vieret seisojia, aitovieret astujia, pihat pitkin kulkijoita, maat ristin matelijoita. "Is{nn{n esinn{ kiitin, siit{ ehtoisen em{nn{n ruokien rakentamasta, pitk{n p|y{n t{ytt{m{st{. "H{np{ leipoi leiv{t paksut, suuret talkkunat taputti k{pe'ill{ k{mmenill{, kyperill{ kymmenill{; nosti leiv{t leppe{sti, sy|tti vierahat v{lehen liioilla sianlihoilla, kohokuori-kokkaroilla ter{t vieri veitsist{mme, p{{t putosi puukoistamme lohen p{it{ lohkoessa, hauin p{it{ halkoessa. "Use'in hyv{ em{nt{, tuo tarkka taloinen vaimo, kuullut on kukotta nousta, kanan lapsetta karata n{it{ h{it{ hankittaissa, teoksia teht{ess{, hiivoja rakettaessa, olosia pantaessa. "Hyvin on hyv{ em{nt{, tuo tarkka taloinen vaimo, osannut oluet panna, makujuoman juoksutella iuista imeltyneist{, make'ista maltahista, joit' ei puulla puuhaellut, korennolla koukkaellut, vaanpa kourilla kohenti, k{sivarsin k{{nnytteli saunassa savuttomassa, la'aistuilla lautehilla. "Eip{ tuo hyv{ em{nt{, tuo tarkka taloinen vaimo, laske iskulle ituja, p{{st{ maalle maltahia; k{ypi saunassa use'in sy{ny|ll{ yksin{ns{, ei huoli susia surra, pel{t{ mets{n petoja. "Jopa nyt em{nn{n kiitin; vuotas kiit{n patvaskani! Ken on pantu patvaskaksi, ken otettu oppahaksi? Kyl{n paras patvaskana, kyl{n onni oppahana. "Onpa mei{n patvaskalla p{{ll{ haahen haljakkainen; se on kaita kainalosta, soma suolien kohasta. "Onpa mei{n patvaskalla, onpa kauhtana kapoinen: helmat hietoa vet{vi, takapuolet tanteria. "V{h{n paitoa n{kyvi, pikkaraisen pilkottavi: on kuin Kuuttaren kutoma, tinarinnan riukuttama. "Onpa mei{n patvaskalla vy|ll{ ussakka utuinen, P{iv{n tytt{ren kutoma, kirjokynnen kirjoittama ajalla tulettomalla, tulen tiet{m{tt|m{ll{. "Onpa mei{n patvaskalla silkkiset sukat jalassa, silkkiset sukan sitehet, s{teriset s{{rinauhat, jotk' on kullalla ku'ottu, hopealla huoliteltu. "Onpa mei{n patvaskalla Saksan keng{t kelvolliset, kuni joutsenet joella, vesiteiret vieremill{ tahi hanhuet havulla, muuttolinnut murrikolla. "Onpa mei{n patvaskalla kutrit kullansuortuvaiset, parta kullanpalmikkoinen; p{{ss{ pystyinen kyp{ri, puhki pilvien puhuja, l{pi mets{n l{ik|tt{j{, jot' ei saatane sataisin, tuotane tuhansin markoin. "Jo nyt kiitin patvaskani; vuotas kiit{n saajanaisen! Mist' on saatu saajanainen, kust' otettu onnellinen? "Tuolt' on saatu saajanainen, tuolt' otettu onnellinen takoa Tanikan linnan, uuen linnan ulkopuolta. "Eip{ viel{ sielt{k{n{, ei per{n pere{k{n{! Tuolt' on saatu saajanainen, tuolt' otettu onnellinen Vienan p{{lilt{ vesilt{, ulapoilta auke'ilta. "Eip{ viel{ sielt{k{n{, ei per{n pere{k{n{! Kasvoi maalla mansimarja, punapuola kankahalla, pellolla hele{ hein{, kukka kultainen aholla: siit' on saatu saajanainen, siit' otettu onnellinen. "Saajanaisen suu somainen kuni Suomen sukkulainen; saajanaisen sirkut silm{t kuni t{het taivahalla; saajanaisen kuulut kulmat kuni kuu meren-ylinen. "Onpa mei{n saajanaisen kaula kullankiehkuroissa, p{{ kullanvipalehissa, k{et kullank{{ril|iss{, sormet kullansormuksissa, korvat kullanhelmil|iss{, kulmat kullansolmuloissa, silm{ripset simpsukoissa. "Luulin kuun kumottavaksi, kuu kumotti kultasolki; luulin p{iv{n paistavaksi, kun sen paistoi paian kaulus; luulin laivan l{ikkyv{ksi, kun sen l{ikkyi lakki p{{ss{. "Jopa kiitin saajanaisen; annas katson kaiken kansan, onko kansa kaunihina, v{ki vanha v{nke{n{ sek{ nuoriso somana, koko joukko juoleana! "Jopa katsoin kaiken kansan, ehk{ tiesin ennoltaki: eip' ole t{ss{ ennen ollut eik{ varsin vasta liene t{m{n joukon juoleutta, t{m{n kansan kauneutta, v{en vanhan v{nkeytt{, v{en nuorison somuutta. Kaikk' on kansa haljakassa kuni mets{ huutehessa: alta on kuin aamurusko, p{{lt{ on kuin p{iv{nkoite. "Huokeat oli hopeat, l|yh{t kullat kutsuloilla, rahataskut tanterilla, rahakukkarot kujilla n{ill{ kutsuvierahilla kutsuloille kunniaksi." Vaka vanha V{in{m|inen, virren ponsi polvu'inen, siit{ siirtihe rekehen, l{htevi kohin kotia; laulelevi virsiss{ns{, laulelevi, taitelevi. Lauloi virren, lauloi toisen virrell{p{ kolmannella kilahti jalas kivehen, tarttui kapla kannon p{{h{n, rikkoihe reki runolta, jalas taittui laulajalta, kapla poikki paukahutti, laiat irti loskahutti. Sanoi vanha V{in{m|inen, itse virkkoi, noin nimesi: "Onko t{ss{ nuorisossa, kansassa kasuavassa, vaiko t{ss{ vanhalassa, v{ess{ v{henev{ss{, kenp{ Tuonelle k{visi, l{htisi Manan majoille, toisi Tuonelta orasen, v{{nti{n Manan v{elt{ reki uusi laatiani, korjanen kohentoani?" Sek{ nuoremmat sanovi, jotta vanhat vastoavi: "Ei ole t{ss{ nuorisossa eik{ varsin vanhastossa, koko suuressa su'ussa niin urosta urheata, jotta Tuonelle menisi, l{htisi Manan majoille, toisi Tuonelta orasen, v{{nti{n Manan majoilta reki uusi laatiasi, korjanen kohentoasi." Silloin vanha V{in{m|inen, laulaja i{n-ikuinen, l{ksi toiste Tuonelahan, matkasi Manan majoille. Toi orasen Tuonelasta, v{{nti{n Manan majoilta. Siit{ vanha V{in{m|inen laulavi salon sinisen, salohon tasaisen tammen sek{ pihlajan p{tev{n; ne kohenti korjaksensa, painalti jalaksiksensa, niist{ katsoi kaplaksia sek{ v{{nti vempeleit{: sai korjan kohennetuksi, re'en uuen laaituksi. Pisti varsan valjahisin, ruskean re'en etehen, itse istuihe rekehen, laskettihe laitiohon. Vitsattaki virkku juoksi, helmin ly|m{tt{ hevonen entisille appehille, taanoisille suuruksille; saattoi vanhan V{in{m|isen, laulajan i{n-ikuisen, oman uksen aukomille, oman kynnyksen etehen. KUUDESKOLMATTA RUNO Ahti oli saarella asuva, Kaukoniemen kainalossa. Oli pellon kynn{nn{ss{, vainion vakoannassa. Korvalta ylen korea, kovin tarkka kuulennalta. Kuulevi jumun kyl{lt{, j{ryn j{rvien takoa, jalan iskun iljenelt{, reen kapinan kankahalta. Juohtui juoni mielehens{, tuuma aivohon osasi: h{it{ Pohjola pit{vi, salajoukko juominkia! Murti suuta, v{{nti p{{t{, murti mustoa haventa; veret vier{hti pahaksi poloisilta poskip{ilt{. Heti heitti kynn|ksens{, vaon keskivainiolle; nousi maasta ratsahille, l{htevi kohin kotia luoksi armahan emonsa, tyk| valtavanhempansa. Sanoi tuonne saatuansa, toimitteli tultuansa: "Oi emoni, vaimo vanha! Pane ruoka ruttoisesti sy|{ miehen n{lk{hisen, haukata halun-alaisen! L{mmit{ samassa sauna, pian pirtti riu'uttele, miss{ mies puhasteleikse, sueiksen urosten sulho!" Tuop' on {iti Lemmink{isen pani ruoan ruttoisesti sy|{ miehen n{lk{hisen, haukata halun-alaisen yhen kylyn joutuessa, yhen saunan saapuessa. Siit{ lieto Lemmink{inen otti ruokoa rutosti; meni saunahan samassa, k{vi kylpyhuonehesen. Siell{ peiponen peseikse, pulmonen puhasteleikse, p{{ns{ pellavaspioksi, kaulanvarren valkeaksi. Tuli saunasta tupahan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi emoni, vaimo vanha! Astu aittahan m{elle, tuo sielt{ somat sopani, kanna vaattehet vakaiset, jotka p{{lleni pukisin, varustaisin varrelleni!" Emo enn{tti kysy{, vaimo vanha tutkaella: "Kunne l{het, poikueni? L{hetk| ilveksen ajohon vaiko hirven hiih{nt{h{n vai oravan ammuntahan?" Virkkoi lieto Lemmink{inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Oi emoni, kantajani! L{he en ilveksen ajohon enk{ hirven hiih{nt{h{n, en oravan ammuntahan; l{hen Pohjolan pitoihin, salajoukon juominkihin. Tuo mulle somat sopani, vaka'iset vaatteheni, h{iss{ h{ilytelt{v{ni, pioissa pi'elt{v{ni!" Emo kielti poikoansa, nainen miest{ns{ ep{si; ep{si kavetta kaksi, kielti kolme luonnotarta l{htem{st{ Lemmink{ist{ hyv{n Pohjolan pitoihin. Noin sanoi emo pojalle, lausui vanhin lapsellensa: "Ell|s menk|, poikueni, poikueni, Kaukueni, noihin Pohjolan pitoihin, suuren joukon juominkihin! Ei sua kutsuttu sinne, ei tarkoin tahotakana." Tuop' on lieto Lemmink{inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Kurjat kutsuen menevi, hyv{ ilman hyppeleikse! Tuoss' on kutsut kuun-ikuiset, airuhut alinomaiset miekassa tuliter{ss{, s{il{ss{ s{kenev{ss{." Tuop' on {iti Lemmink{isen yh{ kielte{ k{kesi: "Ell|s vainen, poikueni, menk| Pohjolan pitoihin! Monet on kummat matkallasi, isot tiell{si imehet, kolme surmoa kovinta, kolme miehen kuolemata." Virkkoi lieto Lemmink{inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Ain' on surmia akoilla, kaikin paikoin kuolemia; ei uros h{t{ile noita, ei varsin varannekana. Vaan kuitenki kaikitenki sano korvin kuullakseni: mi on surma ensim{inen, ensim{inen, viimeinenki?" Virkkoi {iti Lemmink{isen, vaimo vanha vastaeli: "Sanon surmat syyt{ my|ten enk{ miehen mielt{ my|ten. Sanon surman ensim{isen. Se on surma ensi surma: menet matkoa v{h{isen, p{{set tiet{ p{iv{yksen: tulevi joki tulinen poikkipuolin vastahasi. Joessa tulinen koski, koskessa tulinen luoto, luo'olla tulinen korko, korolla tulinen kokko: y|t se hammasta hiovi, p{iv{t kyntt{ kitkuttavi tulijalle vierahalle, saavalle k{ke{v{lle." Virkkoi lieto Lemmink{inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Se on surma naisen surma, ei ole kuolema urohon. Kyll{ m{ siihen keinon keksin, arvoan hyv{n asian: laulan lepp{isen hevosen, laulan lepp{isen urohon sivutseni siirtym{h{n, eest{ni vaeltamahan; itse sorsana sukellan, allina alenteleime kouritse kokon kynimen, vaakalinnun varpahitse. Oi emoni, kantajani! Sano surma keskim{inen!" Sanoi {iti Lemmink{isen: "Se on surma toinen surma: menet matkoa v{h{isen, toki toisen p{iv{yksen: tulevi tulinen kuoppa, se on poikkipuolin tiet{, it{h{n i{ti pitk{, luotehesen loppumatoin, t{ynn{ kuumia kivi{, palavia paateroita. Sinne on satoja saanut, tuhansia tukkueltu, sa'an miest{ miekallista, tuhat rautaista oritta." Virkkoi lieto Lemmink{inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Ei ole siin{ miehen surma eik{ kuolema urohon. Kyll{ m{ siihen mutkan muistan, mutkan muistan, keinon keksin: laulan ma lumesta miehen, uron hangesta hotaisen, sen tungen tulen v{kehen, vaivaelen valkeahan, kylpij{ksi kuuman saunan vastan vaskisen keralla; itse siirr{ime sivutse, tungeime tulen l{vitse, ettei partana palane, hivuskutri kurvettune. Oi emoni, kantajani! Sano surma j{lkim{inen!" Sanoi {iti Lemmink{isen: "Se on surma kolmas surma: menet viel{ki v{h{isen, p{{set siit{ p{iv{yksen, Pohjolan ver{j{n suulle, ahtahimpahan alahan: susi p{{lle suimistaikse, karhu toisna kaimistaikse suulla Pohjolan ver{j{n, kape'immassa kujassa. Sy|nyt on sa'anki miest{, tuhonnut tuhat urosta, niin miks' ei sinua s|isi, tuhoaisi turvatointa?" Virkkoi lieto Lemmink{inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Uuhi uunna sy|t{k|h|n, rieskana revitt{k|h|n, vaan ei mies pahempikana, uros untelompikana! Minua on vy|tty miehen vy|ll{, pantu miehen palkimella, solmittu uron solilla, jotten viel{ jouakana suuhun Untamon susien, kitahan kirokavetten. "Muistan ma suelle mutkan, keksin keinon karhullenki: suet laulan suitsi-suuhun, karhut rautakahlehisin, tahi rutjon ruumeniksi, seulaisen sepalehiksi. Sill{ siit{ selvit{ime, p{{sen matkani perille." Sanoi {iti Lemmink{isen: "Et viel{ perille p{{snyt! Ne oli sinne menness{si matkalla isot imehet, kolme kummoa kovoa, kolme miehen kuolemata; viel' on sinne saatuasi paikalla pahimmat kummat. Kulet tiet{ pikkaraisen, tulet Pohjolan pihalle: aita on rautainen rakettu, ter{starha teeksennelty maasta asti taivosehen, taivosesta maahan asti, keih{'ill{ seiv{stetty, maan maoilla aiastettu, k{{rmehill{ vitsastettu, sisiliskoilla si'elty; heitty h{nn{t h{ilym{h{n, p{{kurikat kuilumahan, p{{keh{t k{h{j{m{h{n, p{{t ulos, sis{h{n h{nn{t. "Maass' on toisia matoja, rata kyit{, k{{rmehi{ yl|s kielin kiehumassa, alas h{nnin h{ilym{ss{. Yks' on muita kauheampi eess{ portin poikkipuolin, pitel{mpi pirtin hirtt{, paksumpi kujapatsasta, yl|s kielin kiehumassa, suin yl|s suhahtamassa, ei ket{n{ muuta vasten, vasten vaivaista sinua." Virkkoi lieto Lemmink{inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Seki on surma lapsen surma, ei ole kuolema urohon. Tunnen ma tulen lumoa, valkeaisen vaivutella, ja tunnen maot manata, k{{rmehyiset k{{nnytell{. [sken p{{n{ eilisen{ kynnin maata kyyn-alaista, k{{nnin maata k{{rmehist{ aivan paljahin k{t|sin. Kyyt pitelin kynsiss{ni, k{siss{ni k{{rmehyiset; tapoin kyit{ kymmenkunnan, sa'an mustia matoja: viel' on kynnet kyyn veress{, k{et k{{rmehen talissa. Sill' en taia tullakana, viel' en varsin jouakana maon suuren suupalaksi, k{{rmehen k{sialaksi: itse konnat kouristelen, ilke{t iki puserran, kyyt on laulan laiemmalle, maot muutan tien mukahan, astun Pohjolan pihalta, tungeime tuvan sis{h{n." Sanoi {iti Lemmink{isen: "Ell|s vainen, poikueni, menk| Pohjolan tupahan, Sariolan salvoksihin! Siell' on miehet miekka vy|ll{, urohot sota-aseissa, humalassa hullut miehet, pahat paljo juotuansa. Laulavat sinun poloisen miekkahan tuliter{h{n; jo on laulettu paremmat, jalommatki jaksettuna." Virkkoi lieto Lemmink{inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Jo olen ennenkin elellyt noilla Pohjolan tuvilla. Ei minua laula lappi eik{ tunge turjalainen; itse laulan lappalaisen sek{ tungen turjalaisen: laulan halki hartionsa, puhki leukansa puhelen, paian kauluksen kaheksi, rikki rintalastasensa." Sanoi {iti Lemmink{isen: "Ohoh poikani poloinen! Viel{ muistat muinaistasi, kerskut ennen k{ynnist{si! Jo olet ennenkin elellyt noilla Pohjolan tuvilla: uinut kaikki umpilammit, koirankieliset kokenut, k{ynyt koskia kolisten, my|t{virtoja vilisten, Tuonen kosket tunnustellut, mitannut Manalan virrat! Siell' oisit t{n{ki p{{n{ ilman {ititt{ pahatta. "Muistapa, mit{ sanelen! Tulet Pohjolan tuville: m{ki on t{ynn{ seip{hi{, piha t{ynn{ pylv{hi{, ne on t{ynn{ miehen p{it{; yks' on seiv{s p{{t|in seiv{s senp{ seip{h{n nen{h{n sinun p{{si leikatahan!" Virkkoi lieto Lemmink{inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Hurja noita huolinevi, ep{kelpo keksinevi viitt{, kuutta vainovuotta, seitsent{ sotakese{! Ei noita uro totelle, v{{j{nne v{he{k{n{. Tuo mulle sotisopani, vanhat vainovaatteheni! Itse k{yn isoni miekan, katson kalvan taattoseni; viikon on vilussa ollut, kauan kaihossa sijassa, itkenyt ik{ns{ siell{, kantajata kaipaellut." Sai siit{ sotisopansa, vanhat vainovaattehensa, isonsa ikuisen miekan, tuon taaton sotatoverin. Senp{ siltahan sys{si, terin ty|nti lattiahan: miekkanen k{ess{ k{{ntyi kuni tuore tuomen latva tahi kasvava kataja. Sanoi lieto Lemmink{inen: "Tuskin on Pohjolan tuvissa, Sariolan salvoksissa t{m{n miekan miettij{ist{, t{m{n kalvan katsojaista." Jousen sein{lt{ sivalti, kaaren vahvan vaarnaselta. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Sen m{ mieheksi sanoisin, urohoksi arveleisin, joka jouseni vet{isi, kiver{ni kiinnitt{isi noilla Pohjolan tuvilla, Sariolan salvoksilla." Siit{ lieto Lemmink{inen, tuo on kaunis Kaukomieli, suorihe sotisopihin, puki vainovaattehisin. Itse lausui orjallensa, sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi on osto-orjaseni, rahan saatu raatajani! Jou'uta sotaoriini, valjastele vainovarsa l{hte{kseni pitoihin, lemmon joukon juominkihin!" Orja n|yr{, neuvottava, pian pistihe pihalle, ty|nti varsan valjahisin, puikkoihin tulipunaisen. Sanoi tuolta tultuansa: "Jo olen tehnyt teht{v{ni, suorittanut tuon orosi, varsan viljon valjastanut." Siit{ lieto Lemmink{isen luku l{hte{ tulevi. K{si k{ski, toinen kielti, sormet suoniset pakotti. Toki l{ksi, kuin k{kesi, varsin l{ksi, ei varannut. Emo neuvoi poikoansa, vanhin lastansa varoitti oven suusta, orren alta, kattilan katasijoilta: "Poikueni, ainueni, lapseni, vakauteni! Jos sa jou'ut juominkihin, tapahut mihin tahansa, juopa puoli tuoppiasi, keskimaihin maljasesi; anna toisen toinen puoli, pahemman pahempi puoli: mato maljassa venyvi, toukka tuopin pohjukassa." Viel{ neuvoi poikoansa, varsin lastansa vakusti perim{isen pellon p{{st{, ver{j{lt{ viimeiselt{: "Jos sa jou'ut juominkihin, tapahut mihin tahansa, istu puolella sijoa, astu puoliaskelella, anna toisen toinen puoli, pahemman pahempi puoli, niin sinusta mies tulevi, uros selv{ selki{vi l{pi k{ym{h{n ker{j{t, jutut julki polkemahan urohoisessa v{ess{, miehisess{ joukkiossa." Siit{ l{ksi Lemmink{inen istuen oron re'ess{; iski virkkua vitsalla, heitti helmiruoskasella. L{ksi virkku vierem{h{n, hevonen helett{m{h{n. Ajoi aikoa v{h{isen, hyv{n hetken hetkutteli: n{ki tiell{ teirikarjan. Teiret lentohon lehahti, lintukarja kapsahutti eest{ juoksevan hevosen. J{i hitusen h|yheni{, tielle teiren sulkasia. Ne kokosi Lemmink{inen, tapaeli taskuhunsa: ei tie{, mik{ tulisi, tapahtuisi taipalella; kaikki on tarpehen talossa, hyv{ksi h{t{varana. Ajoi eellehen v{h{isen, kulki tiet{ pikkuruisen; jo hepo h|r|steleikse, luppakorva luonteleikse. Se on lieto Lemmink{inen, itse kaunis Kaukomieli, kuorustihe korjastansa, kaarastihe katsomahan: niin on, kuin sanoi emonsa, oma vanhempi vakasi! Aivin on joki tulinen poikitse hevon e'ess{. Joess' on tulinen koski, koskessa tulinen luoto, luo'olla tulinen korko, korolla tulinen kokko: sill{ kulkku tulta kuohui, suu valeli valkeata, h|yhenet tulena tuiski, s{kenin{ s{ihk{eli. Kaukon kaukoa n{kevi, loitompata Lemmink{isen: "Minnep{ menevi Kauko, kunne l{ksit, Lemmin poika?" Virkkoi lieto Lemmink{inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "L{ksin Pohjolan pitoihin, salajoukon juominkihin. V{lty syrj{h{n v{h{isen, poikellaite tielt{ poies, laske eelle matkamiest{, Lemmink{ist{ liiatenki, sivutsesi siirtym{h{n, vieretse vaeltamahan!" Kokko saatteli sanoa, tulikulkku kuiskahella: "Lasken eelle matkamiehen, Lemmink{isen liiatenki suun kautta samoamahan, kautta kulkun kulkemahan: siit{ sulle tie menevi menn{ tuosta tuon hyv{ksi noihin pitkihin pitoihin, i{n kaiken istumihin." Mit{ huoli Lemmink{inen! Ei tuossa kovin h{t{illyt. Tapasip' on taskuhunsa, l|ihe kukkaroisehensa, otti teiren sulkasia; hieroa hitustelevi kahen k{mmenen v{liss{, sormen kymmenen sovussa: siit{ syntyi teirikarja, koko parvi koppeloita. Sy|ksi ne kokolle suuhun, antoi appajan kitahan, kulkkuhun kokon tulisen, ikenihin iskulinnun. Sill{ siit{ selvittihe, p{{si p{iv{n ensim{isen. Iski virkkua vitsalla, hel{hytti helmisell{. L{ks' oronen oikomahan, hepo helkehytt{m{h{n. Ajoi matkoa palasen, piirr{tteli pikkuruisen; jo oronen ouostuvi, hevonen h|r{htelevi. Kohottihe korjastansa, kaahistihe katsomahan: niin on, kuin sanoi emonsa, oma vanhempi vakitti! On eess{ tulinen kuoppa, se on poikkipuolin tiet{, it{h{n i{ti pitk{, luotehesen loppumatoin, t{ynn{ kuumoa kive{, palavata paateroa. Mit{ huoli Lemmink{inen! Ukkoa rukoelevi: "Oi Ukko, ylijumala, tahi taatto taivahinen! Nosta lonka luotehelta, toinen l{nnest{ l{het{, kolmas istuta i{st{, kohottele koillisesta, syrjin yhtehen syse{, lomatusten loukahuta! Sa'a lunta sauvan varsi, kiehittele keih{svarsi noille kuumille kiville, palaville paateroille!" Tuo Ukko, ylijumala, taatto vanha taivahinen, nosti longan luotehelta, toisen l{nnest{ l{hetti, i{tti i{st{ pilven, kohotteli koilta ilman, nep{ yhtehen yhytti, lomakkohon loukahutti. Satoi lunta sauvan varren, kiehitteli keih{svarren noille kuumille kiville, palaville paateroille: tulipa luminen lampi, hyinen j{rvi muo'ostihe. Siit{ lieto Lemmink{inen lauloi tuohon j{isen sillan poikitse lumisen lammin, {yr{h{st{ {yr{h{sen. Sill{ sen rovin vaelti, p{{si toisen p{iv{yksen. Laski virkkua vitsalla, hel{hytti helmisvy|ll{. Sai virkku vilett{m{h{n, hepo h|tkelytt{m{h{n. Virkku juoksi virstan, toisen, maan paras palan pakeni; siit{ seisahtui {kisti, ei pakene paikaltansa. Itse lieto Lemmink{inen kavahtihe katsomahan: on susi ver{j{n suulla, karhu vastassa kujalla, suulla Pohjolan ver{j{n, p{{ss{ pitkien kujien. Silloin lieto Lemmink{inen, itse kaunis Kaukomieli, tavoitteli taskuhunsa, kulki kukkaroisehensa; otti uuhen villasia, hieroa utustelevi kahen k{mmenen kesess{, sormen kymmenen sovussa. Puhui kerran k{mmenelle: uuhet juoksuhun uhahti, koko lauma lampahia, karitsoita aika karja. Suet sinne ry|m{isihe, karhut kanssa kaimasihe. Itse lieto Lemmink{inen ajoi eelle matkoansa. Kulki tiet{ pikkaraisen, tuli Pohjolan pihalle. Aita oli rautainen rakettu, ter{ksinen tarha tehty, sata sylt{ maaem{h{n, tuhat sylt{ taivosehen, keih{'ill{ seiv{stetty, maan maoilla aiastettu, k{{rmehill{ kiinnitetty, sisiliskoilla si'elty: heitty h{nn{t h{ilym{h{n, p{{kurikat kuilumahan, p{{t vankat vapajamahan, p{{t ulos, sis{h{n h{nn{t. Se on lieto Lemmink{inen jo tuossa ajattelevi: "Niin on, kuin sanoi emoni, kantajani kaikeroitti: on tuossa mokoma aita pantu maasta taivosehen! Alahatse kyy matavi, alemmaksi aita pantu, yl{h{tse lintu lenti, ylemm{ksi aita pantu." Tok' ei tuossa Lemmink{inen huolinut kovin h{t{ill{. Veti veitsen huotrastansa, tupestansa tuiman rauan, sill{ aitoa sivalti, katkoi aiakset kaheksi; aian rautaisen avasi, k{{nti tarhan k{{rmehisen viielt{ vitsasv{lilt{, seitsem{lt{ seip{h{lt{. Itse eellehen ajavi portin Pohjolan etehen. K{{rme tiell{ k{{nteleikse eess{ portin poikkipuolin, pitel{mpi pirtin hirtt{, paksumpi patsasta portin. Sata silme{ maolla, tuhat kielt{ k{{rmehell{, silm{t seulan suuruhiset, kielet pitk{t keihovartta, hampahat haravan varren, selk{ seitsem{n venett{. Siin{ lieto Lemmink{inen ei tohi k{siksi k{y{ satasilm{lle maolle, tuhatkieli-k{{rmehelle. Virkkoi lieto Lemmink{inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Mato musta, maanalainen, toukka Tuonen-karvallinen, kulkija kulon-alainen, lehen lemmon juurehinen, l{pi m{tt{h{n menij{, puun juuren pujottelija! Kuka sun kulosta nosti, hein{n juuresta her{tti maan p{{lle matelemahan, tielle teukkalehtamahan? Kuka nosti nokkoasi, kuka k{ski, ken kehoitti p{{t{ pyst|ss{ pite{, kaulan vartta kankeata? Isosiko vai emosi vaiko vanhin velji{si vai nuorin sisariasi vaiko muu sukusi suuri? "Sule nyt suusi, peit{ p{{si, k{tke kielesi k{pe{, sykerr{ite sykkyr{h{n, k{perr{ite k{ppyr{h{n, anna tiet{, puolen tiet{, sivu menn{ matkamiehen! Tahi siirry tielt{ poies, kule, kurja, kursikkohon, kaaloa kanervikkohon, sala'aite sammalehden, ve{ite villakuontalona, haavan halkona kuleksi, tunge p{{si turpehesen, m{t{ m{tt{h{n sis{h{n turpehessa sun tupasi, alla m{tt{h{n majasi: jospa tuolta p{{si nostat, Ukko p{{si s{rkenevi neuloilla ter{snenill{, rakehilla rautaisilla." Senp{ lausui Lemmink{inen. Ei sit{ mato totellut; ain' yh{ k{h{elevi, yl|s kielin kiehahtavi, suin yl|s suhahtelevi p{{n varalle Lemmink{isen. Siit{ lieto Lemmink{inen muisti vanhoja sanoja, ennen eukon neuvomia, {itins{ opettamia. Sanoi lieto Lemmink{inen, virkki kaunis Kaukomieli: "Kun et tuostana totelle etk{ v{{j{nne v{h{ll{, viel{ turvut tuskihisi, paisut pakkop{ivihisi, halkeat, paha, kaheksi, konna, kolmeksi muruksi, kun ma etsinen emosi, haen valtavanhempasi. Tie{n, sykk{, synnynt{si, maan kamala, kasvantasi: Sy|j{t{r sinun emosi, Vetehinen vanhempasi. "Sylki Sy|j{t{r vesille, laski kuolan lainehille. Tuota tuuli tuuitteli, ve'en henki heilutteli, tuuitteli vuotta kuusi, senki seitsem{n kese{ selv{ll{ meren sel{ll{, lapovilla lainehilla. Vesi sen pitk{ksi venytti, p{iv{ paistoi pehme{ksi, ve'en tyrsky maalle ty|nti, aalto rannallen ajeli. "Kulki kolme luonnotarta rannalla meren rapean, meren pauhun partahalla. Ne tuon rannalla n{kiv{t; sanoivat sanalla tuolla: 'Mip{ tuostaki tulisi, kunpa Luoja hengen loisi, tuolle silm{t siunoaisi?' "P{{tyi Luoja kuulemassa; sanan virkkoi, noin nimesi: 'Pahasta paha tulisi, konna konnan oksennosta, jos ma tuolle hengen loisin, silm{t p{{h{n siunoaisin.' "Saipa Hiisi kuulemahan, mies h{ijy t{hy{m{h{n. Itse luojaksi rupesi; antoi Hiisi hengen tuolle konnan ilke{n kinalle, Sy|j{tt{ren sylkem{lle: siit{ k{{ntyi k{{rmeheksi, muuttui mustaksi maoksi. "Mist' on tuolle henki saatu? Henki Hiien hiiloksesta. Mist' on syyetty sy{nt{? Sy|j{tt{relt{ sy{nt{. Mist' on aivot ankeloisen? Virran vankan vaaluvista. Mist{ tunto turmiolla? Kuohusta tulisen kosken. Mist' on p{{ pahalle pantu? P{{ pahan pavun jyv{st{. "Mist' on siihen silm{t luotu? Lemmon liinan siemenist{. Mist' on korvat konnan p{{ss{? Lemmon koivun lehtosista. Mist' on suuta suunnitettu? Suu solesta Sy|j{tt{ren. Mist' on kieli kehnon suussa? Keitolaisen keih{'{st{. Mist' on hampahat h{jyll{? Okahista Tuonen ohran. Mist' on ilke{n ikenet? Ikenist{ Kalman immen. "Mist' on selk{ seisotettu? Hiien hiiliseip{h{st{. Mist{ h{nt{ h{{l{ttyn{? Pahalaisen palmikosta. Mist{ suolet solmittuna? Suolet surman vy|llisest{. "Siin' oli sinun sukusi, siin{ kuulu kunniasi! "Mato musta, maanalainen, toukka Tuonen-karvallinen, maan karva, kaiken ilmankaaren karva! L{he nyt tielt{ matkamiehen, eest{ kulkijan urohon! Anna menn{ matkamiehen, Lemmink{isen leyhytell{ noihin Pohjolan pitoihin, hyv{n synnyn sy|minkihin!" Jo mato kuvattelihe, satasilm{ siirtelihe, k{{ntelihe k{{rme paksu, muuttelihe tien mukahan; antoi menn{ matkamiehen, Lemmink{isen leyhytell{ noihin Pohjolan pitoihin, salajoukon juominkihin. SEITSEM[SKOLMATTA RUNO Jo nyt Kaukoni kuletin, saatoin Ahti Saarelaisen monen surman suun ohitse, Kalman kielen kantimetse noille Pohjolan pihoille, salakansan kartanoille. Nyt onpi saneltavana, kielin kertoeltavana, miten lieto Lemmink{inen, tuo on kaunis Kaukomieli, tuli Pohjolan tupihin, Sariolan salvoksihin, ilman kutsutta pitoihin, airuhitta juominkihin. Tuop' on lieto Lemmink{inen, poika, veitikk{ verev{, heti kun tuli tupahan, astui keskilattialle: silta liekkui lehmuksinen, tupa kuusinen kumahti. Sanoi lieto Lemmink{inen, itse virkki, noin nimesi: "Terve t{nne tultuani, terve tervehytt{j{lle! Kuules, Pohjolan is{nt{! Oisiko talossa t{ss{ ohria orosen purra, olutta urohon juoa?" Itse Pohjolan is{nt{ istui pitk{n p|y{n p{{ss{. Tuop' on tuolta vastoavi, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ollevi talossa t{ss{ tannerta orosen olla. Eik{ kiellet{ sinua, jos olet siivolla tuvassa, oven suussa seisomasta, oven suussa, orren alla, kahen kattilan v{liss{, kolmen koukun koskevilla." Siin{ lieto Lemmink{inen murti mustoa haventa, kattilaisen-karvallista. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Lempo t{nne l{htek|h|n oven suuhun seisomahan, nokianne nuohomahan, karstoja karistamahan! Eip' ennen minun isoni eik{ valtavanhempani seisonut sijalla sill{, oven suussa, orren alla. Olipa sijoa silloin: tanhua orihin olla, tupa pesty miesten tulla, sopet luoa sormikasta, vaarnat miesten vanttuhia, sein{t miekkoja laella. Miksip' ei ole minulle kuin ennen minun isolle?" Siit{ siirtihen ylemm{, py|r{htihe p|y{n p{{h{n; istuihe rahin nen{h{n, pet{j{isen penkin p{{h{n: rahi vastahan rasahti, pet{j{inen penkki notkui. Sanoi lieto Lemmink{inen: "Enp{s liene lempivieras, kun ei tuotane olutta tulevalle vierahalle." Ilpotar, hyv{ em{nt{, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ohoh poika Lemmink{isen! Mi sinusta vierahasta! Tulit p{{ni polkemahan, aivoni alentamahan! Ohrina oluet meill{, makujuomat maltahina, leipomatta vehn{leiv{t, lihakeitot keitt{m{tt{. Oisit y|t{ ennen tullut taikka p{ive{ j{lest{." Siin{ lieto Lemmink{inen murti suuta, v{{nti p{{t{, murti mustoa haventa. Itse tuon sanoiksi virkki: "Jop' on t{{ll{ sy|m{t sy|ty, h{{t juotu, piot pi'etty, oluet osin jaeltu, me'et miehin mittaeltu, kannut kannettu kokohon, tuopit roukkoihin rovittu! "Oi sie Pohjolan em{nt{, Pimentolan pitk{hammas! Pi'it h{{t h{jyn tavalla, kutsut koiran kunnialla. Leipoelit leiv{t suuret, panit ohraiset oluet, laitoit kutsut kuusianne, anojat yheksi{nne: kutsuit kurjat, kutsuit k|yh{t, kutsuit ruojat, kutsuit roistot, kaikki hoikat huonemiehet, kaitakauhtanat kasakat; muun on kutsuit kaiken kansan minun heitit kutsumatta! "Mint{hen t{m{ minulle omistani ohristani? Muut ne kantoi kauhasilla, muut ne tiiskin{ tiputti, min{ m{{rin m{tk{elin, puolikkoisin putkaelin omiani ohriani, kylv{mi{ni jyvi{. "En nyt liene Lemmink{inen, en vieras hyv{n-niminen, kun ei tuotane olutta, pantane pata tulelle, keittoa pa'an sis{h{n, leivisk{ sianlihoa, sy|{kseni, juoakseni p{{h{n matkan p{{sty{ni." Ilpotar, hyv{ em{nt{, h{np{ tuon sanoiksi virkki: "Ohoh piika pikkarainen, orjani alinomainen! Pane keittoa patahan, tuo olutta vierahalle!" Tytt| pieni, tyhj{ lapsi, pahin astian pesij{, lusikkojen luutustaja, kapustojen kaapustaja pani keittoa patahan: luut lihoista, p{{t kaloista, vanhat naatit naurihista, kuoret leivist{ kovista. Toi siit{ olutta tuopin, kannun kaljoa pahinta juoa lieto Lemmink{isen, appoa halun-alaisen. Itse tuon sanoiksi virkki: "Tokko lie sinussa miest{, juojoa t{m{n oluen, t{m{n kannun kaatajata?" Lemmink{inen, lieto poika, katsoi tuosta tuoppihinsa: toukka on tuopin pohjukassa, k{{rmehi{ keskimailla; {{rill{ maot mateli, sisiliskot liuahteli. Sanoi lieto Lemmink{inen, kauahutti Kaukomieli: "Tuopin tuojat Tuonelahan, kannun kantajat Manalle ennen kuun ylenemist{, t{m{n p{iv{n p{{tymist{!" Siit{ tuon sanoiksi virkki: "Oh sin{ olut katala! Jo nyt jou'uit joutavihin, jou'uit joutavan j{lille! Olut suuhun juotanehe, ruhkat maahan luotanehe sormella nimett|m{ll{, vasemmalla peukalolla!" Tapasip' on taskuhunsa, kulki kukkaroisehensa. Otti ongen taskustansa, v{k{rauan v{skyst{ns{, tuonp' on tunki tuoppihinsa, alkoi onkia olutta: maot puuttui onkehensa, v{k{h{ns{ kyyt vihaiset. Sa'an nosti sammakoita, tuhat mustia matoja, loi ne maahan maan hyviksi, kaikki laski lattialle; veti veitsens{ ter{v{n, tuon on tuiman tuppirauan, sill{ silpoi p{{t maoilta, katkoi kaulat k{{rmehilt{ joi oluen onneksensa, me'en mustan mieliksens{. Sanan virkkoi, noin nimesi: "En m{ liene lempivieras, kun ei tuotane olutta, parempata juotavata varavammalla k{ell{, suuremmalla astialla, tahi ei oinasta iset{, suurta sonnia tapeta, h{rke{ tupahan tuoa, sorkkas{{rt{ huonehesen." Itse Pohjolan is{nt{ sanan virkkoi, noin nimesi: "Mit{ sie tulitki t{nne, ken sinua koolle kutsui?" Virkkoi lieto Lemmink{inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Korea kutsuttu vieras, koreampi kutsumatoin. Kuules, poika pohjolaisen, itse Pohjolan is{nt{! Anna ostoa olutta, juomoa rahan-alaista!" Tuopa Pohjolan is{nt{ tuosta suuttui ja sy{ntyi, kovin suuttui ja vihastui. Lauloi lammin lattialle Lemmink{isellen etehen. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Tuoss' on joki juoaksesi, lampi laikutellaksesi." Mit{ huoli Lemmink{inen! Sanan virkkoi, noin nimesi: "En ole vaimojen vasikka enk{ h{rk{ h{nn{llinen juomahan jokivesi{, lampivett{ lakkimahan." Itse loihe loitsimahan, laikahtihe laulamahan. Lauloi sonnin lattialle, h{r{n suuren, kultasarven: sep{ lammin laikkaeli, joi jokosen onneksensa. Pohjolainen, pitk{ poika, suen suustansa sukesi; senp{ lauloi lattialle surmaksi lihavan sonnin. Lemmink{inen, lieto poika, lauloi valkean j{niksen lattialle hyppim{h{n sen sutosen suun e'ess{. Pohjolainen, pitk{ poika, lauloi koiran koukkuleuan tuon j{niksen tappamahan, kierosilm{n kiskomahan. Lemmink{inen, lieto poika, lauloi orrelle oravan, orsilla kapahumahan, koiran tuota haukkumahan. Pohjolainen, pitk{ poika, lauloi n{{'{n kultarinnan: n{{t{ n{pp{si oravan orren p{{ss{ istumasta. Lemmink{inen, lieto poika, lauloi ruskean reposen: se s|i n{{'{n kultarinnan, karvan kaunihin kaotti. Pohjolainen, pitk{ poika, kanan suustansa sukesi sillalla sipoamahan tuon reposen suun e'ess{. Lemmink{inen, lieto poika, haukan suustansa sukesi, kielelt{ k{pe{kynnen: sep{ kiskalti kanasen. Sanoi Pohjolan is{nt{, itse lausui, noin nimesi: "Ei t{ss{ piot paranne, kun ei vierahat v{henne; talo ty|lle, vieras tielle hyvist{ki juomingista! L{he t{st{, hiien heitto, luota kaiken ihmiskansan! Kotihisi, konna, koita, paha, maahasi pakene!" Virkkoi lieto Lemmink{inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Ei miest{ manaten saa'a, ei miest{ pahempatana sijaltansa siirtym{h{n, paikalta pakenemahan." Silloin Pohjolan is{nt{ miekan sein{lt{ sivalti, tempasi tuliter{ns{. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi sie Ahti Saarelainen tahi kaunis Kaukomieli! Mitelk{mme miekkojamme, katselkamme kalpojamme, minunko parempi miekka vainko Ahti Saarelaisen!" Sanoi lieto Lemmink{inen: "Mit{ minun on miekastani, kun on luissa lohkiellut, p{{kasuissa katkiellut! Vaan kuitenki kaikitenki, kun ei nuo piot paranne, mitelk{mme, katselkamme, kumman miekka mieluhumpi! Eip' ennen minun isoni miekkamittoja varannut: pojastako polvi muuttui, lapsesta laji v{heni!" Otti miekan, riisui rauan, tempasi tuliter{isen huotrasta huveksisesta, vy|st{ vennon-selk{isest{. Mitteliv{t, katselivat noien miekkojen pituutta: olipa pikkuista pitempi miekka Pohjolan is{nn{n, yht{ kynnen mustukaista, puolta sormuen nivelt{. Sanoi Ahti Saarelainen, virkkoi kaunis Kaukomieli: "Sinunpa pitempi miekka: sinun eell{ iskeminen." Siit{ Pohjolan is{nt{ sivalteli, sieppaeli, tavoitteli, ei tavannut, Lemmink{ist{ p{{lakehen. Kerran ortehen osasi, kamanahan kapsahutti: orsi poikki otskahutti, kamana kaheksi lenti. Sanoi Ahti Saarelainen, virkkoi kaunis Kaukomieli: "Min teki pahoa orret, kamana tihua ty|t{, jotta orsia osoitat, kamanata kapsuttelet? "Kuule, poika pohjolaisen, itse Pohjolan is{nt{! Tukela tora tuvassa, seikat akkojen seassa: tuvan uuen turmelemme, lattiat verin panemme. K{yk{mme ulos pihalle, ulos pellolla torahan, tanterelle tappelohon! Pihalla veret paremmat, kaunihimmat kartanolla, luontevaisemmat lumella." Mentihin ulos pihalle. Tavattihin lehm{n talja, levitettihin pihalle semp' on p{{ll{ seist{ksens{. Sanoi Ahti Saarelainen: "Kuulesta, sa Pohjan poika! Sinunpa pitempi miekka, sinun kalpa kauheampi ehk{ tuon on tarvinnetki, ennenkuin ero tulevi tahi kaula katkeavi : iske p{{lt{, Pohjan poika!" Iski p{{lt{ Pohjan poika. Iski kerran, iski toisen, kohta kolmasti rapasi; eip{ oike'in osoita, lipaise lihoakana, ota ei orvaskettuana. Sanoi Ahti Saarelainen, virkkoi kaunis Kaukomieli: "Annapas min{ki koitan, jo se on vuoroni minunki!" Tuopa Pohjolan is{nt{ ei tuosta totella ollut: yh{ iski, ei ep{illyt, tarkoitteli, ei tavannut. Tulta tuiski tuima rauta, ter{ varsin valkeata k{ess{ lieto Lemmink{isen; l{ksi loiste loitommaksi, vasten kauloa valahti tuon on pojan pohjolaisen. Sanoi kaunis Kaukomieli: "Ohoh Pohjolan is{nt{! Niinp' on kaulasi, katalan, kuni koite ruskeana!" Tuopa poika pohjolaisen, itse Pohjolan is{nt{, sinne siirti silmi{ns{ p{'in kauloa omoa. Tuop' on lieto Lemmink{inen siin{ ly|{ silpahutti, iski miest{ miekallansa, kavahutti kalvallansa. L|ip' on kerran luimahutti: laski p{{n on p{{lt{ olka, kallon kaulalta sivalti; vei kuin naatin naurihista tahikka t{hk{n olesta, ev{n kaikesta kalasta. P{{hyt py|r{hti pihalle, miehen kallo kartanolle, kuni nuolen noutaessa puusta koppelo putosi. Sata oli seiv{st{ m{ell{, tuhat pyst|ss{ pihalla, saoin p{it{ seip{hiss{. Yks' on seiv{s ilman p{{tt{: tuop' on lieto Lemmink{inen otti p{{n pojan p{t|isen, kantoi kallon kartanolta senki seip{h{n nen{h{n. Siit{ Ahti Saarelainen, tuo on kaunis Kaukomieli, tupahan palattuansa sanan virkkoi, noin nimesi: "Tuo vett{, vihainen piika, k{si{ni pest{kseni verist{ pahan is{nn{n, h{jyn miehen hurmehista!" Pohjan akka sy{nnyksenti, sy{nnyksenti, suutuksenti. Lauloi miest{ miekallista, asehellista urosta, saa miest{ miekallista, tuhat kalvan kantajata p{{n varalle Lemmink{isen, Kaukomielen kaulan p{{lle. Jo aika tosin tulevi, p{iv{ liitolle lipuvi, toki k{ypi tuskemmaksi, l{ylemm{ksi lankeavi asuskella Ahti poian, Lemmink{isen leyhytell{ noissa Pohjolan pioissa, salajoukon juomingissa. KAHDEKSASKOLMATTA RUNO Jo nyt Ahti Saarelainen, itse lieto Lemmink{inen, pist{iksen on piilem{h{n, painaikse pakenemahan pime{st{ Pohjolasta, sangasta Saran talosta. L{ksi tuiskuna tuvasta, savuna pihalle saapi pakohon pahoja t|it{, pillojansa piilem{h{n. Niin pihalle tultuansa katseleikse, k{{nteleikse, etsi entist{ oritta. N{e ei entist{ oroa: n{ki paaen pellon p{{ss{, pajupehkon pientarella. Mik{s neuvoksi tulevi, mik{ neuvon antajaksi, ettei p{{ pahoin menisi, tukka turhi'in tulisi, hivus hieno lankeaisi n{ill{ Pohjolan pihoilla? Jo kumu kyl{st{ kuului, tomu toisista taloista, v{lkytys kyl{n v{lilt{, silm{n isku ikkunoilta. Tuossa lieto Lemmink{isen, tuon on Ahti Saarelaisen, t{ytyi toisiksi ruveta, piti muuksi muutellaita. Kokkona yl|s kohosi, tahtoi nousta taivahalle: p{iv{ poltti poskip{it{, kuuhut kulmia valaisi. Siin{ lieto Lemmink{inen Ukkoa rukoelevi: "Oi Ukko, hyv{ Jumala, mies on tarkka taivahinen, jymypilvien pit{j{, hattarojen hallitsija! Laaipa utuinen ilma, luopa pilvi pikkarainen, jonka suojassa menisin, kotihini koitteleisin luoksi ehtoisen emoni, tyk| valtavanhempani!" Lente{ lekuttelevi, katsoi kerran j{lkehens{: keksi harmoan havukan sen silm{t paloi tulena kuni pojan pohjolaisen, Pohjan entisen is{nn{n. Sanoi harmoa havukka: "Ohoh Ahti veikkoseni! Muistatko muinaista sotoa, tasap{{t{ tappeloa?" Sanoi Ahti Saarelainen, virkkoi kaunis Kaukomieli: "Havukkani, lintuseni! K{{nn{ite kohin kotia! Sano tuonne tultuasi pime{h{n Pohjolahan: 'Kova on kokko kourin saa'a, kyn{lintu kynsin sy|{.'" Jo kohta kotihin joutui luoksi ehtoisen emonsa suulla surkeann{|ll{, sy{mell{ synke{ll{. Emo vastahan tulevi kulkiessansa kujoa, aitoviert{ astuessa. Enn{tti emo kysy{: "Poikueni, nuorempani, lapseni, vakavampani! Mit' olet pahoilla mielin Pohjolasta tullessasi? Onko sarkoin vaarrettuna noissa Pohjolan pioissa? Jos on sarkoin vaarrettuna, saat sin{ paremman sarkan, taattosi soasta saaman, tavoittaman tappelosta." Sanoi lieto Lemmink{inen: "Oi emoni, kantajani! Ken mun sarkoin vaarteleisi! Itse vaartaisin is{nn{t, vaartaisin sata urosta, tuhat miest{ tunnustaisin." Sanoi {iti Lemmink{isen: "Mit' olet pahoilla mielin? Oletko voitettu orihin, herjattu hevosen varsoin? Jos olet voitettu orihin, ostaos ori parempi ison saamilla eloilla, vanhemman varustamilla!" Sanoi lieto Lemmink{inen: "Oi emoni, kantajani! Ken mun herjaisi hevosin eli varsoin voitteleisi! Itse herjaisin is{nn{t, voittaisin oron ajajat, miehet vankat varsoinensa, urohot orihinensa." Sanoi {iti Lemmink{isen: "Mit' olet pahoilla mielin, kuta synke'in sy{min Pohjolasta tultuasi? Oletko naisin naurettuna eli piioin pilkattuna? Jos olet naisin naurettuna eli piioin pilkattuna, toiset toiste pilkatahan, naiset vasta nauretahan." Sanoi lieto Lemmink{inen: "Oi emoni, kantajani! Ken mun naisin naurattaisi eli piioin pilkkoaisi! Itse nauraisin is{nn{t, kaikki piiat pilkkoaisin, nauraisin sataki naista, tuhat muuta morsianta." Sanoi {iti Lemmink{isen: "Mi sinulla, poikueni? On sulle satunen saanut Pohjolassa k{yess{si, vainko liioin sy|ty{si, sy|ty{si, juotuasi olet |isill{ sijoilla n{hnyt outoja unia?" Silloin lieto Lemmink{inen sai tuossa sanoneheksi; "Akat noita arvelkohot |isi{ unenn{k|j{! Muistan y|lliset uneni, sen paremmin p{iv{lliset. Oi emoni, vanha vaimo! S{{li s{kkihin ev{st{, pane jauhot palttinahan, suolat riepuhun sovita! Pois tuli pojalle l{ht|, matka maasta ottaminen, t{st{ kullasta ko'ista, kaunihista kartanosta: miehet miekkoja hiovat, k{rest{v{t keih{'it{." Emo enn{tti kysy{, vaivan n{hnyt vaaitella: "Miksi miekkoja hiovat, k{rest{v{t keih{'it{?" Virkkoi lieto Lemmink{inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Siksi miekkoja hiovat, k{rest{v{t keih{'it{: mun poloisen p{{n varalle, vasten kauloa katalan. Tuli ty|, tapahtui seikka noilla Pohjolan pihoilla: tapoin pojan pohjolaisen, itsen Pohjolan is{nn{n. Nousi Pohjola sotahan, takaturma tappelohon vasten vaivaista minua, yksin{isen ymp{rille." Emo tuon sanoiksi virkki, lausui vanhin lapsellensa: "Jo sanoin min{ sinulle, jo vainen varoittelinki, yh{ kielte{ k{kesin l{htem{st{ Pohjolahan. Mahoit olla oikeassa, ele{ emon tuvilla, oman vanhemman varassa, kantajasi kartanossa, ei oisi sotoa saanut, tapahtunut tappeloa. "Kunne nyt, poikani poloinen, kunne, kannettu katala, l{het pillan piilent{h{n, ty|n pahan pakenentahan, ettei p{{ pahoin menisi, kaula kaunis katkeaisi, tukka turhi'in tulisi, hivus hieno lankeaisi?" Sanoi lieto Lemmink{inen: "En tie{ sit{ sijoa, kunne painuisin pakohon pillojani piilem{h{n. Oi emoni, kantajani! Kunne k{sket piilem{h{n?" Sanoi {iti Lemmink{isen, itse lausui, noin nimesi: "En m{ tie{, kunne k{sken, kunne k{sken ja kehoitan. Menet m{nnyksi m{elle, katajaksi kankahalle, tuho siell{ki tulevi, kova onni kohtoavi: use'in m{kinen m{nty p{repuiksi leikatahan, usei'in kataja kangas seip{hiksi karsitahan. "Nouset koivuksi norolle tahikka lehtohon lep{ksi, tuho siell{ki tulisi, kova onni kohti saisi: use'in noroinen koivu pinopuiksi pilkotahan, use'in lepikk|lehto hakatahan halmeheksi. "Menet marjaksi m{elle, puolukaksi kankahalle, n{ille maille mansikoiksi, mustikoiksi muille maille, tuho siell{ki tulisi, kova onni kohtoaisi: noppisivat nuoret neiet, tinarinnat riipisiv{t. "Mene hauiksi merehen, siiaksi silajokehen, tuho siell{ki tulisi, kova loppu loukahtaisi: mies nuori, noentolainen, veisi verkkonsa vesille, nuoret nuotalla vet{isi, vanhat saisi verkollansa. "Menet mets{h{n sueksi, korpimaille kontioksi, tuho siell{ki tulisi, kova onni kohtoaisi: mies nuori, noen n{k|inen, k{rest{isi keih{'{ns{ surmataksensa sutoset, mets{n karhut kaataksensa." Silloin lieto Lemmink{inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Itse tie{n ilke'imm{t, paikat arvoan pahimmat, kussa surma suin pit{isi, kova loppu loukahtaisi. Oi emo, el{tt{j{ni, maammo, maion-antajani! Kunne k{sket piilem{h{n, kunne k{sket ja kehoitat? Aivan on surma suun e'ess{, paha p{iv{ parran p{{ll{, yksi p{iv{ miehen p{{t{, tuskin t{ytehen sit{n{." Silloin {iti Lemmink{isen itse virkki, noin nimesi: "Sanon ma hyv{nki paikan, ani armahan nimit{n, miss{ piill{ pillomuksen, paeta pahan-alaisen: muistan maata pikkuruisen, tie{n paikkoa palasen, sy|m{t|int{, ly|m{t|int{, miekan miehen k{ym{t|int{. Sie vanno valat ikuiset, valehettomat, vakaiset, kuunna, kymmenn{ kes{n{ et sotia k{y{ksesi hopeankana halulla tahi kullan tarpehella!" Sanoi lieto Lemmink{inen: "Vannon mie valat vakaiset, en kes{n{ ensim{isn{, tok' en viel{ toisnakana saa'a suurihin sotihin, noihin miekan melskehisin. Viel' on haavat hartioissa, syv{t rei{t rynt{hiss{ entisist{kin iloista, mennehist{ melskehist{ suurilla sotam{'ill{, miesten tappotanterilla." Silloin {iti Lemmink{isen sanan virkkoi, noin nimesi: "Otapa isosi pursi, l{he tuonne piilem{h{n ylitse meren yheks{n, meri-puolen kymmenett{, saarehen sel{llisehen, luotohon merellisehen! Siell' ennen isosi piili, sek{ piili jotta s{ilyi suurina sotakesin{, vainovuosina kovina; hyv{ oli siell{ ollaksensa, armas aikaellaksensa. Siell{ piile vuosi, toinen, k{y kotihin kolmannella tutuille ison tuville, vanhempasi valkamoille!" YHDEKS[NKOLMATTA RUNO Lemmink{inen, lieto poika, itse kaunis Kaukomieli, saapi s{kkihin ev{st{, kes{voita vakkahansa, vuoeksensa voita sy|{, toiseksi sianlihoa. Siit{ l{ksi piilem{h{n, sek{ l{ksi jotta joutui. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Jo l{henki, jo pakenen koko kolmeksi kes{ksi, viitiseksi vuotoseksi. Heit{n maat matojen sy|{, lehot ilvesten lev{t{, pellot peuran piehtaroia, ahot hanhien asua. "Hyv{sti, hyv{ emoni! Kun tulevi Pohjan kansa, Pimentolan pitk{ joukko p{{t{ni kyselem{h{n, sanopa samonneheksi, minun t{{lt{ menneheksi saman kasken kaattuani, joka jo on leikattuna!" Vet{isi venon vesille, laski laivan lainehille ter{ksisilt{ teloilta, vaskisilta valkamoilta. Veti puuhun purjehia, vaattehia varpapuuhun; itse istuvi per{h{n, laaittihe laskemahan kokan koivuisen nojahan, melan vartevan varahan. Sanan virkkoi, noin nimesi, itse lausui ja pakisi: "Puhu, tuuli, purjehesen, ahava, aja alusta! Anna juosta puisen purren, menn{ m{ntyisen venehen saarelle sanattomalle, niemelle nimett|m{lle!" Tuuli tuuitti venoista, meren tyrsky ty|nnytteli selvi{ sel{n vesi{, ulapoita auke'ita; tuuitteli kuuta kaksi, kuun on kohta kolmannenki. Tuossa istui niemen neiet rannalla meren sinisen; katselevat, k{{nteleiv{t, silm{t p{in sinist{ merta. Kenp{ vuotti velje{ns{, toivoi taattonsa tulevan; sep{ vasta varsin vuotti, joka vuotti sulhoansa. Kaukoa n{kyvi Kauko, Kaukon laiva loitompata: on kuin pieni pilven lonka veen ja taivahan v{lill{. Niemen neiet arvelevat, saaren impyet sanovat: "Mip{ tuo merell{ outo, kupa kumma lainehilla? Kun ollet omainen laiva, saaren pursi purjeniekka, niin kohin kotia k{{nny, vasten saaren valkamoita: saisimme sanomat kuulla, viestit mailta vierahilta, rauhassako rantakansat vainko vainossa el{v{t." Tuuli purjetta punovi, aalto laivoa ajeli. Pian lieto Lemmink{inen luotti purren luotoselle, laski laivan saaren p{{h{n, saaren niemyen nen{h{n. Sanoi tuonne saatuansa, tutkaeli tultuansa: "Onko saarella sijoa, maata saaren manterella vete{ venett{ maalle, purtta kuivalle kumota?" Saaren impyet sanovat, niemen neiet vastoavat: "Onpa saarella sijoa, maata saaren manterella vete{ venett{ maalle, purtta kuivalle kumota: t{{ll' on valkamat varavat, rannat t{ynn{ns{ teloja, jos saisit saoin venehin, tulisit tuhansin pursin." Siit{ lieto Lemmink{inen ve{lti venehen maalle, purren puisille teloille. Itse tuon sanoiksi virkki: "Onko saarella tiloa, maata saaren manterella piill{ miehen pienekk{isen, paeta v{h{v{kisen suurista sotajymyist{, ter{n miekan melskehist{?" Saaren impyet sanovat, niemen neiet vastoavat: "Onpa saarella tiloa, maata saaren manterella piill{ miehen pienekk{isen, paeta v{h{v{kisen: liiat meill' on linnat t{{ll{, kalhot kartanot asua, jos saisi sa'an urosta, tulisi tuhannen miest{." Siit{ lieto Lemmink{inen sanan virkki, noin nimesi: "Onko saarella tiloa, maata saaren manterella, pieni kolkka koivikkoa ja murunen muuta maata minun kaski kaatakseni, hyv{ huuhta raatakseni?" Saaren impyet sanovat, niemen neiet vastoavat: "Ei ole saarella tiloa, maata saaren manterella yht{ selk{si sijoa, maata karpion aloa sinun kaski kaataksesi, hyv{ huuhta raataksesi: saaren maat saroin jaettu, pellot pirstoin mittaeltu, aholoista arpa ly|ty, nurmista ker{j{t k{yty." Virkkoi lieto Lemmink{inen, kysyi kaunis Kaukomieli: "Onko saarella sijoa, maata saaren manterella minun laulut laulellani, pitk{t virret vieretell{? Sanat suussani sulavat, ikenill{ni it{v{t." Saaren impyet sanovat, niemen neiet vastoavat: "Onpa saarella sijoa, maata saaren manterella sinun laulut laulellasi, hyv{t virret vieretell{, lehot leikki ly|{ksesi, tanner tanhuellaksesi." Siit{ lieto Lemmink{inen jopa loihe laulamahan. Lauloi pihlajat pihoille, tammet keskitanhu'ille, tammelle tasaiset oksat, joka oksallen omenan, omenalle kultapy|r{n, kultapy|r{lle k{k|sen: kun k{ki kukahtelevi, kulta suusta kuohahtavi, vaski leuoilta valuvi, hopea hohahtelevi kultaiselle kunnahalle, hope'iselle m{elle. Viel{ lauloi Lemmink{inen, viel{ lauloi ja saneli, lauloi hiekat helmil|iksi, kivet kaikki kiilt{viksi, puut kaikki punertaviksi, kukat kullankarvaisiksi. Siit{ lauloi Lemmink{inen, lauloi kaivon kartanolle, kultakannen kaivon p{{lle, kultakapan kannen p{{lle, josta veikot vett{ juovat, siskot silmi{ pesev{t. Lauloi lammin tanterelle, lampihin siniset sorsat, kulmat kulta, p{{ hopea, kaikki varpahat vasesta. Imehtiv{t immet saaren, niemen neiet kummeksivat Lemmink{isen laulantoa, urohon osoantoa. Virkkoi lieto Lemmink{inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Laulaisin hyv{nki virren, kaunihinki kaikuttaisin, kun oisin katoksen alla, p{{ss{ pitk{n pintap|y{n. Kun ei t{ytyne tupoa, lainattane lattiata, jo puran sanat salolle, kaa'an virret viiakkohon." Saaren impyet sanovat, niemen neiet arvelevat: "On meill{ tupia tulla, kalhot kartanot asua, vie{ virtesi vilusta, sanat saa'a ulkoisesta." Siit{ lieto Lemmink{inen heti tultua tupahan lauloi tuopit tuonnempata p{{h{n pitk{n pintap|y{n, tuopit t{ytehen olutta, kannut kaunihit simoa, va'it varpelaitehille, kupit kukkurakuvulle: olipa olutta tuopit, mett{ kannut kannettuna, voita pantuna varalle ja siihen sianlihoa sy|{ lieto Lemmink{isen, Kaukomielen mielitell{. Kovin on korea Kauko: eip{ sy|m{h{n rupea veitsett{ hopeap{{tt{, kuraksetta kultaisetta. Sai veitsen hopeap{isen, lauloi kultaisen kuraksen; siit{ sy|pi kylliksens{, joi olutta onneksensa. Siit{ lieto Lemmink{inen k{veli kyli{ my|ten saaren impien ilossa, kassap{ien kauneussa. Kunnep{in on p{{t{ k{{nti, siin{ suuta suihkatahan, kunne k{tt{ns{ ojenti, siin{ k{tt{ k{ps{t{h{n. K{vi |ill{ |itsim{ss{, pime'ill{ pilkkoisilla. Ei ollut sit{ kyle{, kuss' ei kymmenen taloa, eik' ollut sit{ taloa, kuss' ei kymmenen tyt{rt{, eik{p{ sit{ tyt{rt{, ei sit{ emosen lasta, kunk' ei vierehen venynyt, k{sivartta vaivutellut. Tuhat tunsi morsianta, sa'an leski{ lep{si. Kaht' ei ollut kymmeness{, kolmea koko sa'assa piikoa pit{m{t|int{, leske{ lep{{m{t|int{. Niinp{ lieto Lemmink{inen ele{ nutustelevi koko kolmisen kese{ saaren suurissa kyliss{; ihastutti saaren immet, kaikki lesketki lepytti. J{i yksi lepytt{m{tt{, yksi vanha impi rukka, se on p{{ss{ pitk{n niemen, kymmenenness{ kyl{ss{. Jo oli matka mieless{ns{ l{hte{ omille maille. Tuli vanha impi rukka, itse noin sanoiksi virkki: "Kauko rukka, miesi kaunis! Kun et muistane minua, annan t{{lt{ menness{si juosta purtesi kivehen." Ei kuullut kukotta nousta, kanan lapsetta karata senki impyen ilohon, naisen raukan naurantahan. Niin p{iv{n{ muutamana, iltana moniahana laati liiton noustaksensa ennen kuuta, kukkoaki. Nousi ennen liittoansa, ennen ehtoaikoansa. L{ksi kohta kulkemahan, kylitse vaeltamahan senki impyen ilohon, naisen raukan naurantahan. Y|ll{ yksin k{yess{ns{, kulkiessansa kylitse tuonne niemen pitk{n p{{h{n, kymmenentehen kyl{h{n, ei n{hnyt sit{ taloa, kuss' ei kolmea kotoa, ei n{hnyt sit{ kotoa, kuss' ei kolmea urosta, ei n{hnyt sit{ urosta, ku ei miekkoa hionut, tapparata tahkaellut p{{n varalle Lemmink{isen. Silloin lieto Lemmink{inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi, p{ivyinen p{iv{ nousi, armas aurinko kohosi mun, pojan poloisen, p{{lle, p{{lle kaulani katalan! Lempoko yhen urohon sovissansa suojelevi, vaipoissansa varjelevi, kaavuissansa kaitselevi p{{lle saaessa satojen, tuhansien tunkiessa!" J{i neiet syli{m{tt{, sylityt haloamatta. Jo vieri veneteloille luoksi purtensa poloinen: purs' on poltettu poroksi, kypeniksi kyyetelty! Jo tunsi tuhon tulevan, h{t{p{iv{n p{{lle saavan. Alkoi veiste{ venett{, uutta purtta puuhaella. Puita puuttui purren sepp{, lautoja venon tekij{. Saapi puuta pikkuruisen, lautoa ani v{h{isen: viisi v{rttin{n murua, kuusi tainnan taittumoa. Siit{ veist{vi venosen, uuen purren puuhoavi. Teki tieolla venett{, tietoisilla tehtahilla; iski kerran: l{ksi laita, iski toisen: syntyi toinen, iski kerran kolmannenki: siit{ sai koko venonen. Jo ty|nti venon vesille, laski laivan lainehille. Sanan virkki, noin nimesi, itse lausui ja pakisi: "Kupliksi, veno, vesille, lumpehiksi lainehille! Kokko, kolme sulkoasi, kokko, kolme, kaarne, kaksi varaksi v{h{n venehen, pahan purren parraspuuksi!" Astaiksen aluksehensa, vier{hti venon per{h{n, alla p{in, pahoilla mielin, kaiken kallella kyp{rin, kun ei saanut |it{ olla eik{ p{ivi{ elell{ saaren impien iloissa, kassap{ien karkeloissa. Virkkoi lieto Lemmink{inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Pois tuli pojalle l{ht|, matkansa majoilta n{ilt{, n{ist{ impien iloista, kaunokaisten karkeloista. Vaan toki l{hetty{ni, minun t{{lt{ menty{ni eip{ impyet iloinne, kassap{{t ei kalketelle n{ill{ tuhmilla tuvilla, kataloilla kartanoilla." Jopa itki saaren immet, niemen neiet vaikeroitsi: "Mit{ l{ksit, Lemmink{inen, urkenit, urosten sulho? L{ksitk| piikojen pyhyytt{ vainko vaimojen v{hyytt{?" Virkkoi lieto Lemmink{inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "L{he en piikojen pyhyytt{ enk{ vaimojen v{hyytt{: saisin jos sataki naista, tuhat piikoa pi'ell{. Sit{ l{ksin, Lemmink{inen, urkenin, urosten sulho, kun tuli kova ik{v{, ik{v{ omia maita, oman maani mansikoita, oman vaaran vaapukoita, oman niemen neitosia, oman kartanon kanoja." Siit{ lieto Lemmink{inen laski laivansa ulomma. Tuli tuuli, tuon puhalti, tuli aalto, tuon ajeli sel{lle meren sinisen, ulapalle aukealle. J{iv{t raukat rannikolle, vienoiset vesikivelle, saaren immet itkem{h{n, kultaiset kujertamahan. Sini itki saaren immet, niemen neiet voikerrehti, kuni purjepuu n{kyvi, rautahankki haimentavi. Ei he itke purjepuuta, rautahankkia haloa: itki purjepuun alaista, hankkinuoran haltijata. Itse itki Lemmink{inen, sini itki ja sureksi, kuni saaren maat n{kyvi, saaren harjut haimentavi. Ei h{n itke saaren maita, saaren harjuja haloa: itki saaren ympy'it{, noita harjun hanhosia. Siit{ lieto Lemmink{inen laskevi sinist{ merta. Laski p{iv{n, laski toisen. P{iv{ll{p{ kolmannella nousi tuuli tuulemahan, ilman ranta riehkumahan, suuri tuuli luotehinen, kova tuuli koillistuuli: otti laian, otti toisen, vikelti koko venehen. Siit{ lieto Lemmink{inen k{{ntihe k{sin vetehen, l{ksi sormin soutamahan, jaloilla meloamahan. Uituansa y|n ja p{iv{n, melke'in melattuansa n{ki pilven pikkuruisen, pilven longan luotehessa. Sep{ maaksi muuttelihe, niemeksi panettelihe. Nousi niemelle talohon. L|yti em{nn{n leipomassa, tytt{ret taputtamassa: "Oi on ehtoinen em{nt{! Kunpa n{lk{ni n{kisit, asiani arvoaisit, juosten aittahan menisit, tuiskuna oluttupahan; toisit tuoppisen olutta, sirusen sianlihoa, sen panisit paistumahan, vuolaisisit voita p{{lle sy|{ miehen uupunehen, juoa uinehen urohon. Jo olen uinut y|t ja p{iv{t meren aavan aaltoloita, joka tuuli turvanani, meren aallot armonani." Tuopa ehtoinen em{nt{ meni aittahan m{elle, vuoli voita aittasesta, sirusen sianlihoa; sen panevi paistumahan sy|{ miehen n{lk{hisen, tuopi tuopilla olutta juoa uinehen urohon. Antoi siit{ uuen purren, varsin valmihin venehen, menn{ miehen muille maille, kulkea kotiperille. Siit{ lieto Lemmink{inen, p{{sty{ kotiperille, tunsi maat on, tunsi rannat, sek{ saaret jotta salmet, tunsi vanhat valkamansa, entiset elosijansa; m{et tunsi m{ntyinens{, kummut kaikki kuusinensa mut'ei tunne tuvan aloa, sein{n seisontasijoa: jo tuossa tuvan sijalla nuori tuomikko tohisi, m{nnikk| tupam{ell{, katajikko kaivotiell{! Virkkoi lieto Lemmink{inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Tuoss' on lehto, jossa liikuin, kivet tuossa, joilla kiikuin, tuossa nurmet nukkeroimat, pientarehet piehtaroimat. Mik{ vei tutut tupani, kuka kaunihit katokset? Tupa on poltettu poroksi, tuuli tuhkat korjannunna!" Loihe siit{ itkem{h{n; itki p{iv{n, itki toisen. Ei h{n itkenyt tupoa eik{ aittoa halannut: itki tuttua tuvassa, aitallista armastansa. Linnun lent{v{n n{kevi, kokkolinnun liitelev{n. Sai tuolta kyselem{h{n: "Oi sie kokko, lintuseni! Etk| saattaisi sanoa, miss' on entinen emoni, miss{ kaunis kantajani, ihana imett{j{ni?" Ei kokko mit{n{ muista eik{ tunne tuhma lintu: kokko tiesi kuolleheksi ja kaarne kaonneheksi, miekalla menetetyksi, tapetuksi tapparalla. Virkkoi lieto Lemmink{inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Ohoh kaunis kantajani, ihana imett{j{ni! Jo olet kuollut, kantajani, mennyt, ehtoinen emoni, liha mullaksi lahonnut, kuuset p{{lle kasvanehet, katajaiset kantap{ihin, pajut sormien nen{h{n! "Kostohon min{ki koito, kostoksi, kovaosainen, mittaelin miekkoani, kannoin kaunista asetta noilla Pohjolan pihoilla, Pimentolan pientarilla surmaksi oman sukuni, kateheksi kantajani!" Katseleikse, k{{nteleikse: n{ki j{lke{ hitusen, ruohossa rutistunutta, kanervassa katkennutta. L{ksi tiet{ tiet{m{h{n, ojelvoista oppimahan. Tiehyt mets{h{n vet{vi, ojelvoinen ottelevi. Vieri siit{ virstan, toisen, pakeni palasen maata salon synkimm{n sis{h{n, korven kolkan kainalohon. N{kevi salaisen saunan, piilopirtin pikkaraisen kahen kallion lomassa, kolmen kuusen kulman alla siell{ ehtoisen emonsa, tuon on valtavanhempansa. Siin{ lieto Lemmink{inen ihastui ikihyv{ksi. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Ohoh {iti armahani, oi emo, el{tt{j{ni! Viel' olet, emo, elossa, vanhempani, valvehella, kun jo luulin kuolleheksi, kaiketi kaonneheksi, miekalla menetetyksi, keih{'{ll{ keksityksi! Itkin pois ihanat silm{t, kasvon kaunihin kaotin." Sanoi {iti Lemmink{isen: "Viel' olen toki elossa, vaikkapa piti paeta, pist{it{ni piilosalle t{nne synkk{h{n salohon, korven kolkan kainalohon. Suori Pohjola sotoa, takajoukko tappeloa vasten vaivaista sinua ja kohti kovaosaista: poltti huonehet poroksi, kaikki kaatoi kartanomme." Sanoi lieto Lemmink{inen: "Oi emoni, kantajani! Ell|s olko mill{k{n{, mill{k{n{, tuollakana! Tuvat uuet teht{nehe, paremmat osattanehe, Pohjola so'ittanehe, Lemmon kanssa kaattanehe." Siit{ {iti Lemmink{isen itse tuon sanoiksi virkki: "Viikon viivyit, poikueni, kauan, Kaukoni, elelit noilla mailla vierahilla, aina ouoilla ovilla, niemell{ nimett|m{ll{, saarella sanattomalla." Virkkoi lieto Lemmink{inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Hyv{ oli siell{ ollakseni, lempi liehaellakseni. Puut siell{ punalle paistoi, puut punalle, maat sinelle, hopealle hongan oksat, kullalle kukat kanervan. Siell' oli m{et simaiset, kalliot kananmunaiset; mett{ vuoti kuivat kuuset, maitoa mahot pet{j{t, aian nurkat voita lypsi, seip{h{t valoi olutta. "Hyv{ oli siell{ ollakseni, armas aikaellakseni. Siit{ oli paha el{m{, siit{ outo ollakseni: pelk{siv{t piikojansa, luulivat lutuksiansa, noita kehnon kellukoita, paholaisen pallukoita pahasti pitelev{ni, ylim{{rin |itsiv{ni. Min{ piilin piikasia, varoin vaimon tytt{ri{, kuin susi sikoja piili, havukat kyl{n kanoja." KOLMASKYMMENES RUNO Ahti poika, aino poika, lieto poika Lemmink{inen aamulla ani varahin, aivan aika-huomenessa astuihen alusmajoille, l{ksi laivavalkamoille. Siin{ itki puinen pursi, hanka rauta haikeroitsi: "Mi minusta laatimasta, kurjasta kuvoamasta! Ei Ahti sotia soua kuunna, kymmenn{ kes{n{ hopeankana halulla, kullankana tarpehella." Se on lieto Lemmink{inen iski purtta vanttuhulla, kirjasuulla kintahalla. Itse tuon sanoiksi virkki: "El{ huoli, hongan pinta, varpelaitainen, valita! Viel{ saat sotia k{y{, tappeloita tallustella: lienet t{ynn{ soutajia p{iv{n huomenen per{st{." Astuvi emonsa luoksi, itse tuon sanoiksi virkki: "Et nyt itkene, emoni, valittane, vanhempani, jos menen johonkuhunki, suorime sotatiloille. Juohtui juoni mieleheni, tuuma aivohon osasi kaatakseni Pohjan kansa, kostoakseni katalat." Emo estell{ k{kesi, varoitteli vaimo vanha: "Ell|s menk|, poikaseni, noihin Pohjolan sotihin! Siell{ surmasi tulevi, kuolemasi kohtoavi." Mit{ huoli Lemmink{inen! Toki mietti menn{ksens{, l{hte{ksens{ lupasi. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Mist{ saisin miehen toisen, sek{ miehen jotta miekan Ahille soan avuksi, liioin voivalle lis{ksi? "Onpa Tiera tieossani, Kuura kuulemaisissani! Siit{ saanen miehen toisen, sek{ miehen jotta miekan Ahille soan avuksi, liioin voivalle lis{ksi." Kulkevi kylitse tuonne, teitse Tieran kartanohon. Sanoi sinne saatuansa, toimitteli tultuansa: "Tieraseni, tiettyiseni, armaiseni, ainoiseni! Tokko muistat muinaistamme, entist{ el{m{t{mme, kun ennen kahen k{vimme suurilla sotatiloilla? Ei ollut sit{ kyle{, kuss' ei kymmenen taloa; ei ollut sit{ taloa, kuss' ei kymmenen urosta; ei ollut sit{ urosta eik{ miest{ melke{t{, kuta emme kaatanehet ja kahen kapistanehet." Iso p{{tyi ikkunassa keih{svartta vuolemassa, emo aitan kynnyksell{ kirnua kolistamassa, veljekset ver{j{n suussa laitioita laatimassa, sisarekset sillan p{{ss{ vaippoja vanuttamassa. Virkkoi iso ikkunasta, emo aitan kynnykselt{, veljekset ver{j{n suusta, sisarekset sillan p{{st{: "Ei Tiera sotahan joua, Tieran tuura tappelohon! Tiera on tehnyt kuulun kaupan, ikikaupan iskenynn{: vast' on nainut naisen nuoren, ottanut oman em{nn{n; viel' on n{nnit n{ppim{tt{, rinnat riuahuttamatta." Tiera p{{tyi kiukahalla, Kuura uunin korvasella: jalan kenki kiukahalla, toisen pankon partahalla, ver{j{ll{ vy|teleikse, ulkona k{vysteleikse. Tempoi Tiera keih{'{ns{; ei ole keiho suuren suuri eik{ keiho pienen pieni, keiho keskikertahinen: heponen sulalla seisoi, varsa vaapui lappealla, susi ulvoi suoverolla, karhu karjui naulan tiess{. Sylkytteli keihoansa, sylkytteli, nyrskytteli: sylen sy|ksi keih{svartta peltohon saviper{h{n, nurmehen nukattomahan, maahan m{tt{h{tt|m{h{n. Ty|nti Tiera keih{'{ns{ Ahin keihojen keselle, sek{ l{ksi jotta joutui Ahille soan avuksi. Siit{ Ahti Saarelainen lykk{si venon vesille kuni kyyn kulon-alaisen eli k{{rmehen el{v{n. L{ksi luoen luotehesen tuolle Pohjolan merelle. Silloin Pohjolan em{nt{ pakkasen pahan l{hetti tuolle Pohjolan merelle, ulapalle aukealle. Itse tuon sanoiksi virkki, sek{ k{ski jotta lausui: "Pakko poika pienokainen, oma kaunis kasvattini! L{he tuonne, kunne k{sken, kunne k{sken ja kehoitan! Kylm{ veitik{n venonen, pursi lieto Lemmink{isen selv{lle meren sel{lle, ulapalle aukealle! Kylm{ itseki is{nt{, j{{'{ veitikk{ vesille, jottei p{{se p{ivin{ns{, selvi{ sin{ ik{n{, kun en p{{sne p{{st{m{h{n, kerinne kehitt{m{h{n!" Pakkanen pahansukuinen ja poika pahantapainen l{ksi merta kylm{m{h{n, aaltoja asettamahan. Jopa tuonne menness{ns{, maata matkaellessansa puut puri lehett|m{ksi, hein{t helpehett|m{ksi. Sitte sinne saatuansa meren Pohjan partahalle, {{rett|m{n {yr{h{lle, heti y|n{ ensim{isn{ lahet kylmi, lammet kylmi, meren rannat rapsutteli; viel' ei merta kylm{nynn{, aaltoja asettanunna. Pieni on peiponen sel{ll{, v{st{r{kki lainehilla: senki on kynnet kylm{m{tt{, p{{ pieni palelematta. [sken tuosta toisna y|n{ jopa suureksi sukeutui, heittihe h{vytt|m{ksi, kovin kasvoi kauheaksi. Kylmi silloin t{yen kylm{n, v{ki pakkasen paleli: kylmi j{{t{ kyyn{svarren, satoi lunta sauvan varren, kylmi veitik{n venehen, Ahin laivan lainehille. Aikoi kylme{ Ahinki, j{{te{ jalon urohon; jopa kynsi{ kyseli, anoi alta varpahia. Siit{ suuttui Lemmink{inen, siit{ suuttui ja pahastui; tunki Pakkasen tulehen, ty|nti rautarauniohon. K{sin Pakkasen piteli, kovan ilman kouristeli. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Pakkanen, Puhurin poika, talven poika hyyelm|inen! El{ kylm{ kynsi{ni, vaai varpahuisiani el{k{ koske korviani, el{ p{{t{ni palele! "Kyll' on sulla kylm{mist{, paljoki palelemista ilman ihmisen ihotta, emon tuoman ruumihitta: kylm{ soita, kylm{ maita, kylm{ kylmi{ kivi{, palele vesipajuja, pane haavan pahkuroita, koivun kuoria kolota, n{rehi{ n{ykk{ele, el{ ihmisen ihoa, karvoja kavon tekem{n! "Kun et tuosta kyllin saane, kylm{ muita kummempia! Kylm{ kuumia kivi{, palavoita paateroita, rautaisia kallioita, vuoria ter{ksisi{, Vuoksen koskea kovoa, Imatrata ilke{t{, kurimuksen kulkun suuta, kinahmia kauheata! "Joko nyt sanon sukusi, kuuluttelen kunniasi? Tie{np{ sinun sukusi, tie{n kaiken kasvantasi: Pakkanen pajuilla syntyi, kova ilma koivikolla Pohjolan koan per{ss{, Pimentolan pirtin p{{ss{ ikiturmasta isosta, emosta epattomasta. "Kukas Pakkasen imetti, kovan ilman kostutteli, kun oli maammo maiotoinna, emonen utaretoinna? "Kyyhyt Pakkasen imetti, kyy imetti, k{{rme sy|tti n{nnill{ nen{tt|mill{, utarella uuttomalla; pohjaistuuli tuuitteli, vilu ilma viihytteli pahoilla pajupuroilla, here'ill{ hettehill{. "Sai poika pahantapainen, tuli turmion-alainen. Ei ollut nime{ viel{ pojalla ep{p{|ll{. Pantihin nimi pahalle: pantihinpa Pakkaseksi. "Siit{ aioilla ajeli, risukoissa ripsutteli; kes{t heilui hettehiss{, suurimmilla suon selill{; talvet m{iski m{nnik|iss{, pelmusi pet{jik|iss{, kolkkaeli koivikoissa, lepik|iss{ leyhk{eli. Kylmi puita ja pehuja, tasoitteli tanteria, puri puut lehett|m{ksi, kanervat kukittomaksi, pilvat hongista piristi, laski lastut m{ntyl|ist{. "Joko nyt suureksi sukesit, ylenit ylen ehoksi, aioit kylme{ minua, kohotella korviani, alta jalkoja anella, p{{lt{ kynsi{ kysell{? "Etp' on kylm{ne minua, et pahoin palellekana! Tulen tungen sukkahani, kek{lehet kenk{h{ni, hienot hiilet helmoihini, panun alle paulojeni, Pakkasen palelematta, kovan ilman koskematta. "Tuonne ma sinun manoan Pohjan pitk{h{n per{h{n. Sitte sinne tultuasi, kotihisi k{yty{si kylm{ kattilat tulelle, hiilet uunin lietoselle, k{et naisen taikinahan, poika neitosen povehen, utarihin uuhen maito, vatsahan hevosen varsa! "Et sin{ sit{ totelle, niin tuonne sinun manoan Hiien hiilien sekahan, Lemmon liesikiukahille. Siell{ tungeite tulehen, asetu alasimelle sep{n panna paljallansa, vasaralla valkkaella, panna paljalla lujasti, vasaralla vaikeasti! "Et totelle tuotakana, v{{j{nne v{he{k{n{, viel{ muistan muunkin paikan, arvoan yhen aluen: vien suusi suven sijahan, kielesi kes{n kotihin, jost' et p{{se p{ivin{si, selvi{ sin{ ik{n{, kun en tulle p{{st{m{h{n ja k{yne keritt{m{h{n." Pakkanen, Puhurin poika, jo tunsi tuhon tulevan; alkoi armoa anella. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Tehk{mme sula sovinto toinen ei toistansa viata sin{ ilmoisna ik{n{, kuuna kullan valkeana! "Jos mun kuulet kylm{v{ksi, toiste tuhmin liikkuvaksi, niin tunge tulisijahan, vaivuttele valkeahan, sep{n hiilien sekahan, alle ahjon Ilmarisen! Tahi vie suvehen suuni, kieleni kes{n kotihin, etten p{{se p{ivin{ni, selvi{ sin{ ik{n{!" Siit{ lieto Lemmink{inen j{tti laivan j{{tehesen, sotapurren puutoksehen, itse eellehen menevi. Tiera tuossa toisna miesn{ v{{nti veitik{n j{less{. Tallasi tasaista j{{t{, sile{t{ siuotteli. Astui p{iv{n, tuosta toisen; p{iv{n{p{ kolmantena jo n{kyvi N{lk{niemi, kyl{ kurja kuumottavi. Astui alle niemen linnan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Onko linnassa lihoa ja kalaista kartanossa urohille uupuneille, miehille v{synehille?" Ollut ei linnassa lihoa, ei kalaista kartanossa. Virkkoi lieto Lemmink{inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Tuli, polta tuhma linna, vesi viek|h|n mokoman!" Itse eistyvi etemm{, yl|s korpehen kohosi, matkoille majattomille, teille tiet{m{tt|mille. Siit{ lieto Lemmink{inen, tuo on kaunis Kaukomieli, keritsi kivelt{ villat, katkoi karvat kalliolta, suoritteli sukkasiksi, kiirehteli kintahiksi vilun suurihin sijoihin, pakkasen palelemihin. L{ksi tiet{ tiet{m{h{n, ojelvoista oppimahan: tiehyt mets{h{n vet{vi, ojelvoinen ottelevi. Virkkoi lieto Lemmink{inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Ohoh Tiera veikkoseni! Jo nyt jou'uimme johonki, kuuksi p{iv{ksi kululle, ilman rannallen i{ksi!" Tiera tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Kostohonpa, koito raukat, kostohon, kovaosaiset, saimme suurehen sotahan pime{h{n Pohjolahan oman hengen heitteheksi, itsemme ikimenoksi n{ill{ paikoilla pahoilla, teill{ tiet{m{tt|mill{. "Emme tuota tunnekana, emme tunne, emme tie{, mik{ tie vet{vi mei{t, kuka juoni juohattavi kuolemahan korven p{{h{n, kaatumahan kankahalle, korppien kotisijoille, variksien vainioille. "Siin{ korpit siirtelev{t, linnut liiat kantelevat: saavat lintuset lihoa, varikset varia verta, korpit noukan kostuketta mei{n, raukan, raaoistamme; luumme luovat rauniolle, kantavat kivikarille. "Ei tie{ emo poloinen eik{ kantaja katala, miss{ liikkuvi lihansa, vierevi oma verens{, onko suuressa soassa, tasap{{ss{ tappelossa, vaiko suurella sel{ll{, lakehilla lainehilla, vai k{ypi k{pym{ke{, vaelsi varvikkosaloa. "Ei emo mit{n{ tie{ poloisesta poiastansa: emo tiesi kuolleheksi, kantaja kaonneheksi. Noinpa itkevi emoni, valittavi vanhempani: 'Tuoll' on poikani, poloisen, tuolla, vaivaisen, varani Tuonen toukojen panossa, Kalman maien karhinnassa. Saapi nyt minun pojalta, minun, laiton, lapseltani, saapi jouset jouten olla, jalot kaaret kuivaella, lintuset hyvin lihota, pyyt lehossa pyrhistell{, kontiot kovin elell{, peurat pellon piehtaroia.'" Virkkoi lieto Lemmink{inen, sanoi kaunis Kaukomieli: "Niin on, niin, emo poloinen, niinp{, kantaja katala! Kasvatit kanoja parven, koko joukon joutsenia: tuli tuuli, niin hajotti, tuli lempo, niin levitti, yhet sinne, toiset t{nne, jonnekunne kolmannetki. "Kyll{ muistan muinaisenki, arvoan ajan paremman, kun kulimme kukkasina, marjoina omilla mailla: moni katsoi muotohomme, vartehemme valkotteli. Ei kuin nyt t{t{ nyky{, t{ll{ inhalla i{ll{: yks' on tuuli tuttujamme, p{iv{ ennen n{htyj{mme; senki pilvet peittelev{t, satehet salaelevat. "Vaan en huoli huolimahan, suuresti sureksimahan, jos immet hyvin el{isi, kassap{iset kalkettaisi, naiset kaikki naurusuulla, mesimielin morsiamet, ik{viss{ itkem{tt{, huolihin h{vi{m{tt{. "Viel' ei meit{ noiat noiu, noiat noiu, n{e n{kij{t n{ille teille kuolevaksi, matkoille masenevaksi, nuorena nukahtavaksi, verev{n{ vierev{ksi. "Mink{ noiat noitunevat, kunka n{hnev{t n{kij{t, kotihinsa koitukohon, majahansa maatukohon! Noitukohot itsi{ns{, laulakohot lapsiansa, sukuansa surmatkohot, heimoansa herjatkohot! "Ei ennen minun isoni eik{ valtavanhempani nouatellut noian mielt{, lahjoitellut lappalaista. Noin sanoi minun isoni, noin sanon min{ itseki: varjele, vakainen Luoja, kaitse, kaunoinen Jumala, auta armokourallasi, v{kev{ll{ vallallasi miesten mielijuohtehista, akkojen ajatuksista, pakinoista partasuien, pakinoist' on parratointen! Ole ainaisna apuna, vakaisena vartijana, ettei poika pois tulisi, emon tuoma erkaneisi Luojan luomalta la'ulta, Jumalan sukeamalta!" Siit{ lieto Lemmink{inen, itse kaunis Kaukomieli, laati huolista hevoset, murehista mustat ruunat, p{itset p{ivist{ pahoista, satulat salavihoista. Hypp{si hyv{n sel{lle, hyv{n laukin lautasille; ajoa ramuttelevi Tieran tuttavan keralla. Ajoi rannat raskutellen, hiekkarannat herskytellen luoksi ehtoisen emonsa, tyk| valtavanhempansa. Siihen Kaukoni kaotan virrest{ni viikommaksi, Tieran tielle toimittelen kotihinsa kulkemahan. Itse virren vier{hyt{n, panen toiselle tolalle. YHDESNELJ[TT[ RUNO Kasvatti emo kanoja, suuren joukon joutsenia. Kanat aialle asetti, joutsenet joelle saattoi. Tuli kokko, niin kohotti, tuli haukka, niin hajotti, siipilintu, niin sirotti: yhen kantoi Karjalahan, toisen vei Ven{j{n maalle, kolmannen kotihin heitti. Mink{ vei Ven{ehelle, siit{ kasvoi kaupanmiesi; mink{ kantoi Karjalahan, siit{ se Kalervo kasvoi; kunkapa kotihin heitti, se sikesi Untamoinen ison p{iviksi pahoiksi, emon mielimurtehiksi. Untamoinen verkot laski Kalervon kalavetehen; Kalervoinen verkot katsoi, kalat konttihin kokosi. Untamo, utala miesi, sep{ suuttui ja vihastui. Teki soan sormistansa, k{mmenp{ist{ns{ ker{j{t, toran nosti totkusilta, artin ahvenmaimasilta. Torelivat, tappelivat, eik{ voita toinen toista: mink{ toistansa tokaisi, sen sai itse vastahansa. Jopa tuosta toisen kerran, kahen, kolmen p{iv{n p{{st{ Kalervoinen kauran kylvi Untamon tuvan ta'aksi. Untamolan uljas uuhi s|i Kalervon kaurakylv|n. Kalervoisen k{rts{ koira repi uuhen Untamolta. Untamo uhittelevi Kalervolle veljellens{, surmata su'un Kalervon, ly|{ suuret, ly|{ pienet, koko kansan kolhaella, tuvat polttoa poroksi. Laittoi miehet miekka vy|lle, urohot ase k{tehen, pojat pienet piikki vy|lle, kaunot kassara olalle; l{ksi suurehen sotahan vasten velje{ omoa. Kalervoisen kaunis minj{ istui ikkunan l{hell{. Katsoi ulos ikkunasta, sanan virkkoi, noin nimesi: "Onko tuo savu sakea vai onpi pime{ pilvi noien peltojen perill{, kujan uuen ulkop{{ss{?" Ei ollut ume umakka eik{p{ savu sakea: ne oli Untamon urohot, tulla suorivat sotahan. Tuli Untamon urohot, saivat miehet miekka vy|ll{. Kaatoivat Kalervon joukon, su'un suuren surmasivat, talon polttivat poroksi, tasoittivat tantereksi. J{i yksi Kalervon impi kera vatsan vaivaloisen. Senp{ Untamon urohot veiv{t kanssansa kotihin pirtin pienen pyyhkij{ksi, lattian lakaisijaksi. Oli aikoa v{h{isen; syntyi pieni poikalapsi emollen osattomalle. Miksi tuo nimitet{h{n? Emo kutsui Kullervoksi, Untamo sotijaloksi. Pantihinpa poika pieni, orpolapsi laitettihin tuutuhun tutajamahan, k{tkyehen liekkumahan. Liekkui lapsi k{tkyess{, lapsi liekkui, tukka l|yhki. Liekkui p{iv{n, liekkui toisen; jopa kohta kolmantena, kun tuo poika potkaisihe, potkaisihe, ponnistihe, katkaisi kapalovy|ns{, p{{si p{{lle peittehens{, s{rki liekun lehmuksisen, kaikki riepunsa revitti. N{htihin hyv{ tulevan, keksittihin kelpoavan. Untamola vuottelevi t{t{ t{st{ kasvavaksi, mieltyv{ksi, miestyv{ksi, oike'in urostuvaksi, saavaksi sataisen orjan, tuhantisen turpuvaksi. Kasvoi kuuta kaksi, kolme. Jopa kuuna kolmantena poika polven korkeuisna alkoi itse arvaella: "Kunpa saisin suuremmaksi, vahvistuisin varreltani, kostaisin isoni kohlut, maksaisin emoni mahlat!" Saipa kuulla Untamoinen. Itse tuon sanoiksi virkki: "T{st{ saa sukuni surma, t{st{ kasvavi Kalervo!" Urohot ajattelevat, akat kaikki arvelevat, minne poika pantanehe, kunne surma saatanehe. Pannahanpa puolikkohon, ty|nnet{h{n tynnyrihin; siit{ vie{h{n vetehen, lasketahan lainehesen. K{y{h{np{ katsomahan kahen, kolmen y|n per{st{, joko on hukkunut vetehen, kuollut poika puolikkohon! Ei ole hukkunut vetehen, kuollut poika puolikkohon! Poika oli p{{snyt puolikosta istui aaltojen sel{ss{ vapa vaskinen k{ess{, siima silkkinen per{ss{; onkivi meren kaloja, merivett{ mittoavi: melke'in meress{ vett{, kun on kaksi kauhallista; oisko oike'in mitata, osa kolmatta tulisi. Untamo ajattelevi: "Mihin poika pantanehe, kunne tuo tuhottanehe, kusta surma saatanehe?" K{ski orjansa ker{t{ koivuja, kovia puita, honkia satahavuja, tiett{vi{ tervaksia yhen poian polttimeksi, Kullervon kaottimeksi. Koottihin, ker{eltihin koivuja, kovia puita, honkia satahavuja, tiett{vi{ tervaksia, tuohia tuhat reke{, sata sylt{ saarnipuita. Tuli puihin tuiskattihin, roviohon roiskattihin, siihen poika paiskattihin keskelle tulen palavan. Paloi p{iv{n, tuosta toisen, paloi p{iv{n kolmannenki. K{ytihin katsastamahan: poik' oli porossa polvin, kypeniss{ kyyn{svarsin, hiilikoukkunen k{ess{, mill{ tulta kiihottavi, hiili{ kokoelevi, katomatta karvankana, kutrisen k{hertym{tt{! Untamo {'itteleikse: "Mihin poika pantanehe, kunne tuo tuhottanehe, surma tuolle saatanehe?" Poika puuhun hirtet{h{n, tammehen ripustetahan. Kului y|t{ kaksi, kolme, saman verran p{ivi{ki. Untamo ajattelevi: "Aik' on k{y{ katsomahan, joko Kullervo katosi, kuoli poika hirsipuuhun." Laittoi orjan katsomahan. Orja toi sanan takaisin: "Ei ole Kullervo kaonnut, kuollut poika hirsipuuhun! Poika puuta kirjoittavi pieni piikkonen k{ess{. Koko puu kuvia t{ynn{, t{ynn{ tammi kirjoitusta: siin{ miehet, siin{ miekat, siin{ keih{'{t sivulla." Mit{s autti Untamoisen tuon pojan katalan kanssa! Kuinka surmat suoritteli, kuinka kuolemat sukesi, poika ei puutu surman suuhun eik{ kuole kuitenkana. Piti viimeinki v{sy{ suorimasta surmiansa, kasvatella Kullervoinen, orja poikana omana. Sanoi Untamo sanansa, itse virkki, noin nimesi: "Kun el{net kaunihisti, aina siivolla asunet, saat olla talossa t{ss{, orjan t|it{ toimitella. Palkka pannahan j{lest{, ansiosta arvatahan: vy|hyt vy|llesi korea tahi korvalle kolahus." Kun oli Kullervo kohonnut, saanut vartta vaaksan verran, tuopa ty|lle ty|nnet{h{n, raaolle rakennetahan, lapsen pienen katsontahan, sormi pienen souantahan: "Katso lasta kaunihisti, sy|t{ lasta, sy| itseki! Rievut virrassa viruta, pese pienet vaattehuiset!" Katsoi lasta p{iv{n, kaksi: k{en katkoi, silm{n kaivoi. Siit{ kohta kolmannella lapsen tauilla tapatti, rievut viskoi virran vie{, k{tkyen tulella poltti. Untamo ajattelevi: "Ei t{m{ t{h{n sopiva lapsen pienen katsontahan, sormi pienen souantahan! En tie{, kuhun panisin, kulle ty|lle ty|nteleisin. Panenko kasken kaa'antahan?" Pani kasken kaa'antahan. Kullervo, Kalervon poika, tuossa tuon sanoiksi virkki: "[sken lienen mies min{ki, kun saan kirvehen k{tehen, paljo katsoa parempi, entist{ni armahampi: lienen mies viien veroinen, uros kuuen-kummallinen." Meni seppolan pajahan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi on seppo veikkoseni! Taos mulle tapparainen! Tao kirves miest{ my|ten; rauta raatajan mukahan! L{hen kasken kaa'antahan, solkikoivun sorrantahan." Sepp{ tarpehen takovi, kirvehen kerittelevi. Saip' on kirves miest{ my|ten, rauta raatajan mukahan. Kullervo, Kalervon poika, hioi siit{ kirvehens{; p{iv{n kirvest{ hiovi, illan vartta valmistavi. Suorihe kasken ajohon korkealle korpimaalle, parahasen parsikkohon, hirve{h{n hirsikk|h|n. Iski puuta kirvehell{, tempasi tasater{ll{: kerralla hyv{tki hirret, pahat puolella menevi. Vihoin kaatoi viisi puuta, kaiketi kaheksan puuta. Siit{ tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Lempo tuota raatakohon! Hiisi hirret kaatakohon!" Kavahutti kannon p{{h{n, niin huhuta heiahutti, vihellytti, viuahutti. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Sini kaski kaatukahan, koivu solki sortukahan, kuni {{ni kuulunevi, kuni vierrevi vihellys! "Elk|h|n vesa venyk|, elk|h|n koretko korsi sin{ ilmoisna ik{n{, kuuna kullan valkeana kaskessa Kalervon poian, otoksessa oivan miehen! "Ottaisiko maa orahan, nousisiko nuori laiho, sek{ korsi korteuisi, jotta varsi varteuisi, elk|h|n tere{ tehk|, varsi p{{t{ valmistako!" Untamoinen, mies utala, k{vi tuota katsomahan kaskea Kalervon poian, ajamoa uuen orjan: ei kaski kaselle tunnu, ajamaksi nuoren miehen. Untamo ajattelevi: "Ei t{m{ t{h{n sopiva! Hyv{n hirsik|n pilasi, kaatoi parsikon parahan! En tie{, kuhun panisin, kulle ty|lle ty|nteleisin. Panenko aitojen panohon?" Pani aitojen panohon. Kullervo, Kalervon poika, jopa aitoa panevi. Kohastansa kokkahongat aiaksiksi asettelevi, kokonansa korpikuuset seip{hiksi pistelevi; veti vitsakset lujahan pisimmist{ pihlajista; pani aian umpinaisen, ver{j{tt|m{n kyh{si. Siit{ tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Ku ei lintuna kohonne, kahen siiven siuotelle, elk|h|n ylitse p{{sk| aiasta Kalervon poian!" Untamo osaelevi tulla tuota katsomahan aitoa Kalervon poian, sotaorjan sortamoa. N{ki aian aukottoman, raottoman, rei{tt|m{n, jok' oli pantu maaem{st{, yl|s pilvihin osattu. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei t{m{ t{h{n sopiva! Pani aian aukottoman, ver{j{tt|m{n kyh{si, tuon on nosti taivosehen, yl|s pilvihin kohotti: en tuosta ylitse p{{se enk{ rei{st{ sis{lle! En tie{, mihin panisin, kulle ty|lle ty|nteleisin. Panenko puimahan rukihit?" Pani puimahan rukihit. Kullervo, Kalervon poika, jo oli puimassa rukihit: pui rukihit ruumeniksi, olet kaunaksi kaotti. Tulipa is{nt{ tuohon, k{vi itse katsomahan puintoa Kalervon poian, Kullervoisen kolkintoa: rukihit on ruumenina, olet kaunoina kahisi! Untamo {'itteleikse: "Ei ole t{st{ raatajasta! Kulle ty|lle ty|nt{nenki, ty|ns{ tuhmin turmelevi. Joko vien Ven{ehelle tahi kaupin Karjalahan Ilmariselle sepolle, sepon paljan painajaksi?" M|i siit{ Kalervon poian, pani kaupan Karjalahan Ilmariselle sepolle, takojalle taitavalle. Minp{ seppo tuosta antoi? [ij{n seppo tuosta antoi: kaksi kattilarania, kolme koukun puoliskoa, viisi viikatekulua, kuusi kuokan kuolioa miehest{ mit{tt|m{st{, orjasta ep{p{|st{. KAHDESNELJ[TT[ RUNO Kullervo, Kalervon poika, sinisukka {ij|n poika, hivus keltainen, korea, keng{n kauto kaunokainen, jo kohta sepon ko'issa kysyi ty|t{ iltasella is{nn{lt{ iltaseksi, em{nn{lt{ aamuseksi: "Ty|t t{ss{ nimett{k|h|n, nimi ty|lle pantakohon, kulle ty|lle ty|ntyminen, raaolle rakentuminen!" Seppo Ilmarin em{nt{, tuopa tuossa arvelevi, kulle ty|lle uusi orja, raaolle rahan-alainen. Pani orjan paimeneksi, karjan suuren kaitsijaksi. Tuopa ilkoinen em{nt{, sep{n akka irvihammas, leipoi leiv{n paimenelle, kakun paksun paistelevi: kauran alle, vehn{n p{{lle, keskelle kiven kutovi. Kakun voiti voiheralla, kuoren rasvalla rakenti, pani orjalle osaksi, palaseksi paimenelle. Itse orjoa opasti, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ell|s t{t{ ennen sy|k| karjan menty{ mets{lle!" Siit{ Ilmarin em{nt{ laittoi karjan laitumelle. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Lasken lehm{ni leholle, maion antajat aholle, hatasarvet haavikolle, kourusarvet koivikolle; ty|nn{n kuuta ottamahan, talia tavottamahan ahomailta auke'ilta, leve'ilt{ lehtomailta, korke'ilta koivikoilta, mataloilta haavikoilta, kultaisilta kuusikoilta, hope'isilta saloilta. "Katso, kaunoinen Jumala, varjele, vakainen Luoja, varjele vahingon tielt{, kaitse kaikista pahoista, ettei tuskihin tulisi, h{pe'ihin h{mmentyisi! "Kuin katsoit katollisessa, alla varjon vartioitsit, niin katso katottomassa, vaali vartijattomassa, jotta karja kaunistuisi, eistyisi em{nn{n vilja hyv{nsuovan mielt{ my|ten, pahansuovan paitsi mielt{! "Kun lie kurjat paimeneni, ylen kainut karjapiiat, paju pannos paimeneksi, lepp{ lehm{n katsojaksi, pihlaja pitelij{ksi, tuomi tuojaksi kotihin em{nn{isen etsim{tt{, muun v{en murehtimatta! "Kun ei paju paimentane, pihlaja hyvin pi'elle, lepp{ ei lehmi{ ajane, tuomi ei kotihin tuone, niin pane parempiasi, ty|nn{ luonnon tytt{ri{ minun viljan viitsij{ksi, katsojaksi karjan kaiken! Paljo on piikoja sinulla, saoin k{skyn kuulijoita, el{ji{ ilman alla, luonnottaria hyvi{. "Suvetar, valio vaimo, Etel{t{r, luonnon eukko, Hongatar, hyv{ em{nt{, Katajatar, kaunis neiti, Pihlajatar, piika pieni, Tuometar, tyt{r Tapion, Mielikki, mets{n mini{, Tellervo, Tapion neiti! Katso'ote karjoani, viitsi|te viljoani kes{ kaikki kaunihisti, lehen aika leppe{sti, lehen puussa liehuessa, ruohon maassa roikatessa! "Suvetar, valio vaimo, Etel{t{r, luonnon eukko! Heit{ hienot helmuksesi, esiliinasi levit{ karjalleni katteheksi, pienilleni peitteheksi, vihoin tuulen tuulematta, vihoin saamatta satehen! "Kaitse karjani pahoista, varjele vahingon teilt{, noista soista soiluvista, l{htehist{ l{ilyvist{, heiluvista hettehist{, py|re'ist{ py|tik|ist{, ettei tuskihin tulisi, h{pe'ihin h{mmentyisi, sorkka suohon sorkahtaisi, hettehesen herk{ht{isi ylitse Jumalan tunnin, p{itse aivon autuahan! "Tuo'os torvi tuonnempata, tuolta taivahan navalta, mesitorvi taivosesta, simatorvi maaem{st{! Puhu tuohon torvehesi, kumahuta kuuluhusi: puhu kummut kukkahaksi, kangasvieret kaunihiksi, ahovieret armahaksi, lehtovieret leppe{ksi, suovieret sulaksi meeksi, hetevieret vierteheksi! "Siit{ sy|t{ karjoani, raavahiani ravitse, sy|ttele metisin sy|min, juottele metisin juomin! Sy|t{ kullaista kuloa, hope'ista hein{n p{{t{ heraisista hettehist{, l{ikkyvist{ l{htehist{, koskilta kohisevilta, jokiloilta juoksevilta, kultaisilta kunnahilta, hope'isilta ahoilta! "Kaivo kultainen kuvoa kahen puolen karjan maata, josta karja vett{ joisi, simoa siretteleisi utarihin uhkuvihin, nisihin pakottavihin: saisi suonet soutamahan, maitojoet juoksemahan, maitopurot purkemahan, maitokosket kuohumahan, puhumahan maitoputket, maitohormit huokumahan, joka aika antamahan, joka vuoro vuotamahan ylitse vihanki suovan, pahansuovan sormiloitse, maion saamatta manalle, katehesen karjanannin! "Paljo on niit{ ja pahoja, kut maion manalle viev{t, katehesen karjanannin, lehm{n tuoman toisialle; v{h{ on niit{ ja hyvi{, kut maion manalta saavat, piim{ns{ kyl{n piolta, tuorehensa toisialta. "Ei ennen minun emoni kysynyt kyl{st{ mielt{, tointa toisesta talosta; sai se maitonsa manalta, piim{ns{ pitelij{lt{, tuorehensa toisialta. Antoi tulla tuonnempata, ehti{ etemp{t{ki: tulla maion Tuonelasta, Manalasta, maankin alta, tulla y|ll{ yksin{ns{, pime{ll{ piilokkali, kuulematta kunnottoman, kelvottoman keksim{tt{, vihansuovan sortamatta, katehen kaehtimatta. "Noin sanoi minun emoni, noin sanon min{ itseki: minne viipyi lehm{n vilja, kunne maitoni katosi? Onko viety vierahalle, kytketty kyl{n pihoille, mieron porttojen povehen, katehien kainalohon, vai on puihin puuttununna, metsihin menehtynynn{, levennynn{ lehtomaille, kaonnunna kankahille? "Ei maito manalle joua, lehm{n vilja vierahalle, mieron porttojen povehen, katehien kainalohon eik{ puihin puuttumahan, metsihin menehtym{h{n, lehtoihin levenem{h{n, kaatumahan kankahalle. Maito koissa tarvitahan, ajan kaiken kaivatahan: koissa vuottavi em{nt{ katajainen rainta k{ess{. "Suvetar, valio vaimo, Etel{t{r, luonnon eukko! K{y nyt, sy|t{ Sy|tikkini sek{ juota Juotikkini, herustele Hermikki{, tuorustele Tuorikkia, anna maito Mairikille, Omenalle uuet piim{t hele'ist{ hein{np{ist{, kaunihista kastikoista, mairehista maaemist{, metisist{ m{tt{hist{, nurmelta mesinukalta, maalta marjanvartiselta, kanervan-kukattarilta, hein{n-helpehett{rilt{, pilven piim{tytt{rilt{, taivahan-navattarilta, tuoa maitoiset maruet, aina uhkuvat utaret lypse{ lyhyen vaimon, pienen piian piukutella! "Nouse, neitonen, norosta, hienohelma, hettehest{, neiti l{mmin, l{htehest{, puhasmuotoinen, muasta! Ota vett{ l{htehest{, jolla kastat karjoani, jotta karja kaunistuisi, eistyisi em{nn{n vilja ennen k{ymist{ em{nn{n, katsomista karjapiian, em{nn{n ep{p{t|isen, ylen kainun karjapiian. "Mielikki, mets{n em{nt{, lavek{mmen karjan eukko! Ty|nn{ pisin piikojasi, paras palkkalaisiasi, viitsim{h{n viljoani, katsomahan karjoani t{n{ suurena suvena, Luojan l{mminn{ kes{n{, Jumalan suaitsemana, antamana armollisen! "Tellervo, Tapion neiti, mets{n tytt| tyller|inen, utupaita, hienohelma, hivus keltainen, korea, jok' olet karjan kaitselija, viitsij{ em{nn{n viljan mieluisassa Metsolassa, tarkassa Tapiolassa! Kaitse karja kaunihisti, viitsi vilja virke{sti! "Kaitse kaunoisin k{t|sin, somin sormin suorittele, su'i ilveksen iholle, kampua kalan ev{lle, karvalle meren kapehen, mets{n uuhen untuvalle! Illan tullen, y|n pimeten, h{m{rien h{mmetess{ saata karjani kotihin, etehen hyv{n em{nn{n, hete heiluva sel{ll{, maitolampi lautasilla! "P{iv{n menness{ majoille, iltalinnun laulellessa itse virki viljalleni, sano sarvijuonelleni: 'Kotihinne, kourusarvet, maion antajat, majalle! Koissa on hyv{ ollaksenne, maa imara maataksenne; korpi on kolkko k{y{ksenne, ranta raikutellaksenne. Kotihinne tullaksenne vaimot valkean tekev{t nurmelle mesinukalle, maalle marjanvartiselle.' "Nyyrikki, Tapion poika, siniviitta viian poika! Tyvin pist{ pitk{t kuuset, latvoin lakkap{{t pet{j{t sillaksi likasijoille, paikaksi pahoille maille, suosulihin, maasulihin, l{t{kk|ihin l{ilyvihin! Anna k{y{ k{yr{sarven, haarasorkan sorkutella, joutua joka savulle viatoinna, vilpit|inn{, ilman suohon sortumatta, likahan litistym{tt{! "Kun ei karja tuosta huoli, y|ksi ei kulkene kotihin, Pihlajatar, piika pieni, Katajatar, kaunis neiti, leikkoa lehosta koivu, ota vitsa viiakosta, k{y|s piiska pihlajainen, katajainen karjanruoska takoa Tapion linnan, tuolta puolen Tuomivaaran! Aja karja kartanolle, saunan l{mmit{-panolle, kotihin kotoinen karja, mets{n karja Metsolahan! "Otsonen, mets{n omena, mesik{mmen k{yretyinen! Tehk{mme sulat sovinnot, rajarauhat rapsakamme i{ksemme, ilmaksemme, polveksemme, p{iviksemme, ettet sorra sorkkas{{rt{, kaa'a maion kantajata t{n{ suurena suvena, Luojan l{mminn{ kes{n{! "Kun sa kuulet kellon {{nen tahi torven toitotuksen, ly|te maata m{tt{h{lle, nurmelle nukahtamahan, tunge korvasi kulohon, paina p{{si m{tt{h{sen! Tahi korpehen kokeos, saaos sammalhuonehesen, mene toisille m{'ille, muille kummuille kuvahu, jottei kuulu karjan kello eik{ paimenen pakina! "Otsoseni, ainoiseni, mesik{mmen, kaunoiseni! En sua kiell{ kiert{m{st{ enk{ k{ym{st{ epe{; kiell{n kielen koskemasta, suun ruman rupeamasta, hampahin hajottamasta, k{mmenin k{py{m{st{. "K{y|s kaarten karjamaita, piilten piim{kankahia, kierten kellojen remua, {{nt{ paimenen paeten! Konsa on karja kankahalla, sin{ suolle soiverraite; kun karja solahti suolle, silloin korpehen kokeos! Karjan k{yess{ m{ke{ astu sie m{en alatse; karjan k{yess{ alatse mene sie m{ke{ my|ten! Astuessansa aholla sin{ viere viiakkoa; viiakkoa vierress{ns{ sin{ astuos ahoa! Kule kullaisna k{ken{, hope'isna kyyhkyl{isn{, siirry siikana sivutse, veteleite veen kalana, viere villakuontalona, kule pellavaskupona, k{tke kynnet karvoihisi, hampahat ikenihisi, jottei karja kammastuisi, pieni vilja pillastuisi! "Anna rauha raavahille, sorkkas{{rille sovinto, k{y{ karjan kaunihisti, soreasti sorkutella poikki soista, poikki maista, halki korven kankahista, ettet koske konsakana, rupea rumanakana! "Muista muinainen valasi tuolla Tuonelan joella, kynsikoskella kovalla, Luojan polvien e'ess{! Lupa sulle annettihin kolme kertoa kes{ss{ k{y{ kellon kuuluvilla, tiukujen tirin{mailla, vaan eip{ sit{ suattu eik{ annettu lupoa ruveta rumille t|ille, h{pe{h{n h{mmenty{. "Jos sulle viha tulisi, hampahat halutteleisi, visko viitahan vihasi, honkihin pahat halusi! Hakkoa lahoa puuta, kaa'a koivunp|kkel|it{, v{{ntele vesihakoja, m{{hki marjam{tt{hi{! "Kun tulevi ruoan tarvis, sy|{ mielesi tekevi, sy|'|s sieni{ mets{st{, murra muurahaiskekoja, juuria punaisen putken, Metsolan mesipaloja ilman ruokaruohoittani, minun henkiheinitt{ni! "Metsolan metinen amme hapata hihittelevi kultaisella kunnahalla, hope'isella m{ell{: siin' on sy|{ sy|l{h{nki, juoa miehen juolahanki, eik{ sy|en sy|m{t puutu, juoen juomiset v{hene. "Niin teemme ikisovinnot, ikirauhat ratkoamme ele{ksemme ehosti, kes{n kaiken kaunihisti: maat on meill{ yhtehiset, ev{h{t erinomaiset. "Vaan jos tahtonet tapella, ele{ soan tavalla, tapelkamme talvikauet, lumiajat luskailkamme! Suven tullen, suon sulaen, l{t{kk|jen l{mmitess{ ell|s t{nne tulkokana karjan kullan kuuluville! "Josp' on tullet n{ille maille, sattunet saloille n{ille, t{{ll{ aina ammutahan. Kun ei ampujat kotona, on meill{ osaavat vaimot, em{nn{t alinomaiset, jotka tiesi turmelevi, matkasi pahoin panevi, ettet koske konsakana, rupea rumanakana ylitse tahon Jumalan, p{itse auvon autuahan. "Oi Ukko, ylijumala! Kun kuulet toen tulevan, muuta muiksi lehm{seni, kamahuta karjaseni, kiviksi minun omani, kantoloiksi kaunoiseni, kumman maata kulkiessa, vantturan vaeltaessa! "Kun ma otsona olisin, mesik{mmenn{ k{visin, en m{ noissa noin asuisi aina akkojen jaloissa. Onpa maata muuallaki, tarhoa taempanaki juosta miehen joutilahan, virattoman viiletell{, k{y{ halki k{mmenp{{si, poikki pohkealihasi, sinisen salon sis{ss{, korven kuulun kainalossa. "K{py- on kangas k{y{ksesi, hiekka helkytell{ksesi, tie on tehty menn{ksesi, meren ranta juostaksesi Pohjan pitk{h{n per{h{n, Lapin maahan laakeahan. Siell' on onni ollaksesi, armas aikaellaksesi, k{y{ keng{tt{ kes{ll{, sykysyll{ syylingitt{ suurimmilla suon selill{, leve'ill{ liettehill{. "Kun et tuonne mennek{n{ etk{ oike'in osanne, ota juoni juostaksesi, polku poimetellaksesi tuonne Tuonelan salolle tahi Kalman kankahalle! Siell' on suohut sorkutella, kanervikko kaalaella, siell{ Kirjos, siell{ Karjos, siell{ muita mullukoita rautaisissa rahkehissa, kymmeniss{ kytky'iss{. Siell{ laihatki lihovat, lihaviksi luutki saavat. "Lepy, lehto, kostu, korpi, lempe{, salo sininen! Anna rauha raavahille, sorkkas{{rille sovinto t{n{ suurena suvena, Herran hellenn{ kes{n{! "Kuippana, mets{n kuningas, mets{n hippa halliparta! Korjaele koiriasi, raivaele rakkiasi! Pist{ sieni sieramehen, toisehen omenamarja, jottei henki haisahtele, tuuhahtele karjan tuuhku! Silm{t silkill{ sitele, korvat k{{ri k{{rehell{, jottei kuule kulkevia, ei n{e k{velevi{! "Kun ei tuosta kyllin liene, ei viel{ kovin varone, kiell{ poies poikoasi, epe{ {p{rett{si! Saattele saloilta n{ilt{, n{ilt{ rannoilta rapoa, kape'ilta karjan mailta, leve'ilt{ liepehilt{! K{tke koirasi kolohon, rakkisi rapoa kiinni kultaisihin kytky'ihin, hihnoihin hope'isihin, jottei pilloa pit{isi, h{pehi{ h{mment{isi! "Kun ei tuosta kyllin liene, ei viel{ sit{ varone, Ukko, kultainen kuningas, hope'inen hallitsija, kuule kultaiset sanani, armahaiset lauseheni! Paina panta pihlajainen ymp{ri nen{n nyker{n! Kun ei pihlaja pit{ne, niin s{ vaskesta valata, jos ei vaski vahva liene, panta rautainen rakenna! Vaan jos rauan ratkaisnehe, viel{ mennehe vioille, sy|kse kultainen korento leukaluusta leukaluuhun, p{{t on p{{ttele lujasti, kotkoa kovasti kiinni, ettei liiku liiat leuat, harvat hampahat hajoa, kun ei rauoin ratkottane, ter{ksill{ temmottane, veitsill{ veristett{ne, kirvehell{ kiskottane!" Siit{ Ilmarin em{nt{, tuo takojan tarkka vaimo, lehm{t l{{v{st{ l{hetti, laski karjan laitumelle, pani paimenen per{h{n, orjan lehmien ajohon. KOLMASNELJ[TT[ RUNO Kullervo, Kalervon poika, otti konttihin ev{st{, ajoi lehm{t suota my|ten, itse kangasta kapusi. Sanan virkki vieress{ns{, kertoeli k{yess{ns{: "Voi min{ poloinen poika, voi poika polon-alainen! Jo min{ johonki jou'uin, jou'uin joutavan j{lille, h{r{n h{nn{n paimeneksi, vasikkojen vaalijaksi, joka suon on sotkijaksi, maan pahan matelijaksi!" Istui maahan m{tt{h{lle, p{{tyi p{iv{n rintehesen. Siin{ virkki virsiss{ns{, lauluissansa noin lateli: "Paistapa, Jumalan p{iv{, Herran kehr{, hellittele sepon karjan kaitsijalle, em{nn{llen ensink{n{! Em{nt{ hyvin el{vi, vehn{si{ viiltelevi, piirosia pistelevi, voita p{{lle vuolaisevi. Paimen parka kuivan leiv{n, kuivan kuoren kurskuttavi, kauraisen kavertelevi, lementtisen leikkoavi, olkisen ojentelevi, pet{isen peiputtavi, veen lepill{ liukkoavi m{r{n m{tt{h{n nen{st{. "Mene, p{iv{, viere, vehn{, alene, Jumalan aika! Kule, p{iv{, kuusikolle, viere, vehn{, vitsik|lle, karkoa katajikolle, lenn{ leppien tasalle! P{{st{ paimenta kotihin voivatia vuolemahan, rieskoa rep{isem{h{n, kakkaroita kavamahan!" Silloin Ilmarin em{nt{, paimenen pajattaessa, Kullervoisen kukkuessa, jo oli vuollut voivatinsa, itse rieskansa rev{isnyt, kakkaransa kaivaellut; keitt{nyt vetisen vellin, kylm{n kaalin Kullervolle, jos' oli rakki rasvan sy|nyt, Musti murkinan pit{nyt, Merkki sy|nyt mielin m{{rin, Halli haukannut halunsa. Lintunen lehosta lauloi, pieni lintu pensahasta: "Jos oisi aika orjan sy|{, isottoman illastella." Kullervo, Kalervon poika, katsoi pitk{n p{iv{n p{{lle. Itse tuon sanoiksi virkki: "Jo nyt on aika atrioia, aika ruoalle ruveta, ev{hi{ etsiskell{." Ajoi lehm{ns{ levolle, karjan maata kankahalle; itse istui m{tt{h{lle, vihannalle turpehelle. Laski laukkunsa sel{st{, otti leiv{n laukustansa, katselevi, k{{ntelevi. Tuosta tuon sanoiksi virkki: "Moni on kakku p{{lt{ kaunis, kuorelta kovin sile{, vaan on silkkoa sis{ss{, akanoita alla kuoren." Veti veitsens{ tupesta leiv{n leikkaellaksensa: veitsi vier{hti kivehen, kasahutti kalliohon; ter{ vieri veitsosesta, katkesi kurauksuesta. Kullervo, Kalervon poika, katselevi veitsytt{ns{, itse p{{tyi itkem{h{n. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Yks' oli veitsi veikkoutta, yksi rauta rakkautta, is{n saamoa eloa, vanhemman varustamata; senki katkaisin kivehen, karahutin kalliohon, leip{h{n pahan em{nn{n, pahan vaimon paistamahan! "Mill{ nyt maksan naisen naurun, naisen naurun, piian pilkan, akan ilke{n ev{h{t, pahan porton paistannaiset?" Varis vaakkui varvikosta, varis vaakkui, korppi koikkui: "Oi on kurja kullansolki, ainoa Kalervon poika! Mit' olet mielell{ pahalla, sy{mell{ synke{ll{? Ota vitsa viiakosta, koivu korven notkelmosta, aja suolle sontareiet, lehm{t liejuhun levit{ puolen suurille susille, toisen korven kontioille! "Kaikoa suet kokohon, karhut kaikki katrahasen! Suet pist{ Pienikiksi, karhut Kyyt{ksi kyh{ise, aja karjana kotihin, kirjavana kartanolle! Sill{ maksat naisen naurun, pahan vaimon parjaukset." Kullervo, kalervon poika, itse tuon sanoiksi virkki: "Malta, malta, hiien huora! Jos itken isoni veist{, viel{ itkenet itseki, itket lypsylehmi{si." Otti vitsan viiakosta, katajaisen karjanruoskan; sorti suohon lehm{karjan, h{r{t murtohon murenti puoliksi susien sy|{, puolen korven kontioille. Suet lausui lehm{siksi, karhut karjaksi rakenti, mink{ pisti Pienikiksi, kunka Kyyt{ksi kyh{isi. Lonkui p{iv{ lounahasen, kiertyi keski-illoillensa, kulki kuusikon tasalle, lenti lehm{slypsykselle. Tuo pahainen paimen raiska, Kullervo, Kalervon poika, ajoi kontiot kotihin, susikarjan kartanolle. Viel{ neuvoi karhujansa, susillensa suin puheli: "Rep{ise em{nn{n reisi, pure puoli pohkeata, kun tulevi katsomahan, lyykist{ikse lyps{m{h{n!" Teki luikun lehm{n luista, h{r{n sarvesta helin{n, torven Tuomikin jalasta, pillin Kirjon kinterest{. Lujahutti luikullansa, toitahutti torvellansa kolmasti kotim{ell{, kuuesti kujosten suussa. Tuop' on Ilmarin em{nt{, sepon akka, selv{ nainen, viikon maiotta virovi, ks{voitta kellett{vi. Kuuli suolta soittamisen, kajahuksen kankahalta. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Ole kiitetty, Jumala! Torvi soipi, karja saapi! Mist' on orja sarven saanut, torven raataja tavannut, kun tuo soitelleen tulevi, toitatellen torvettavi, puhki korvani puhuvi, l{pi p{{ni l{ylent{vi?" Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Suolt' on orja sarven saanut, tuonut torven liettehest{. Jo nyt on karjasi kujalla, lehm{t l{{v{pellon p{{ss{; saaospa savun panohon, k{y|s lehm{t lyps{m{h{n!" Sep{ Ilmarin em{nt{ k{ski muorin lyps{m{h{n: "K{yp{, muori, lyps{m{h{n, raavahat rakentamahan! Enp{ itse enn{tt{isi taikinan alustehelta." Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ainapa hyv{t em{nn{t, taitavat taloiset vaimot itse ennen lehm{t lypsi, itse raavahat rakenti." Siit{ Ilmarin em{nt{ sai itse savupanolle, tuosta lypsylle tulevi. Katsoi kerran karjoansa, silm{eli siivatoita; sanan virkkoi, noin nimesi: "Karja on kaunihin n{k|inen, siivatat sile{karvat, kaikki ilveksen iholla, mets{n uuhen untuvalla, tuntuvilla tummelilla, n{nnill{ n{p{hyvill{." Lyhmistihe lyps{m{h{n, heittihe heruttamahan. Veti kerran, tuosta toisen, kohta kolmatta yritti: susi p{{lle suimastaikse, karhu p{{lle kuopaiseikse. Susi suun revittelevi, karhu kiskoi kinttusuonet, puri puolen pohkeata, katkoi kannan s{{riluusta. Kullervo, Kalervon poika, sill{ kosti piian pilkan, piian pilkan, naisen naurun, pahan vaimon palkan maksoi. Ilmarin iso em{nt{ itse loihe itkem{h{n, sanan virkkoi, noin nimesi: "Pahoin teit s{, paimo parka! Ajoit kotiot kotihin, suet suurille pihoille!" Kullervo, Kalervon poika, tuopa tuohon vastaeli: "Pahoin tein m{, paimen parka, et hyvin, em{nt{ parka! Leivoit sie kivisen leiv{n, kakun paistoit kallioisen: ve'in veitseni kivehen, karahutin kalliohon ainoan isoni veitsen, sukukuntani kuraksen!" Sanoi Ilmarin em{nt{: "Oi sie paimo, armas paimo! My|styt{p{ miettehesi, perin lausu lausehesi, p{{st{ suen suutehista, karhun kynnest{ kavista! Mie sun paioilla parannan, kaatioilla kaunistelen, sy|t{n voilla, vehn{sill{,rieskamaitosilla; vuoen sy|t{n raatamatta, toisen ty|lle ty|nt{m{tt{. "Kun et jou'u p{{st{m{h{n, k{y pian keritt{m{h{n, kohta kaaun kuolijaksi, muutun mullan muotoiseksi." Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Kun on kuollet, kuolkosipa, kaotkosi, kun kaonnet! Sija on maassa mennehill{, kalmassa kaonneihilla, maata mahtavaisimmanki, leve'imm{nki lev{t{." NELJ[SNELJ[TT[ RUNO Kullero, Kalervon poika, sinisukka {ij|n lapsik hivus keltainen, kore, keng{n kauto kaunokainen, itse l{ksi astumahan luota seppo Ilmarisen, ennenkuin is{nt{ saisi naisen kuolon korvihinsa, painuisi pahoille mielin, tapahtuisi tappelohon. L{ksi soitellen seposta, ilon ly|en Ilman mailta, kullervoiten kankahalla, patakoitellen palolla: suo sorahti, maa j{r{hti, kangas vastahan kajahti Kullervoisen soitantoa, ilke{n ilonpitoa. Kuului se sepon pajahan. Seppo seisottui pajassa, sai kujalle kuulemahan, kartanolle katsomahan, mik{ soitanta salolla, kullervointa kankahalla. Jo n{ki toet totiset, valehettomat, vakaiset: n{ki naisen nukkunehen, kaunoisensa kaatunehen, kaatunehen kartanolle, kellistynehen keolle. Siihen seppo seisottihe sy{mell{ synke{ll{. Puuttui y|ksi itkem{h{n, viikoksi vetist{m{h{n. Mieli ei tervoa parempi, sy{n ei sytt{ valkeampi. Itse Kullervo k{veli, astui eelle jonnekunne, p{iv{n korpia kovia, hiien hirsikankahia. Illan tullen, y|n pimeten p{{tyi maahan mett{h{lle. Siin{ istuvi isotoin, armotoin ajattelevi: "Mik{ lie minunki luonut, kuka kurjaisen kuvannut kuuksi p{iv{ksi kululle, i{kseni ilman alle? "Kotihinsa muut menev{t, majoillensa matkoavat: mull' on korvessa kotini, kankahalla kartanoni, tuulessa tulisijani, satehessa saunan l|yly. "Ell|sp{, hyv{ Jumala, elk|si sin{ ik{n{ luoko lasta luonnotointa eik{ aivan armotointa, isotointa alle ilman, emotointa ensink{n{, niinkuin loit minun, Jumala, minun kurjaisen kuvasit, loit kuin lokkien sekahan, karille meren kajavan! P{iv{ p{{skyille tulevi, varpusille valkenevi, ilo ilman lintusille; ei minulle milloinkana, tule ei p{iv{ polvenensa, ei ilo sin{ ik{n{! "En tie{ tekij{t{ni enk{ tunne tuojoani. Liek| telkk{ tielle tehnyt, sorsa suolle suorittanut, tavi rannalle takonut, koskelo kiven kolohon? "Pienn{ j{in min{ isosta, matalana maammostani. Iso kuoli, {iti kuoli, kuoli mun sukuni suuri; j{tti mulle j{iset keng{t, sukat uhkuiset unohti; j{tti j{isille j{lille, py|riville portahille, joka suohon sortumahan, likahan litistym{h{n... Vaan en nyt i{ll{ t{ll{, en m{ viel{ jouakana soille sotkuportahiksi, silloiksi likasijoille. Enk{ sinnes suohon sorru, kunnes kannan kahta k{tt{, viitt{ sormea virit{n, kyntt{ kymment{ ylenn{n." Jopa juohtui mielehens{, puuttui aivohon ajatus k{y{ Untamon kyl{h{n, kostoa isonsa kohlut, ison kohlut, maammon mahlat, itsens{ pahoin-pi{nn{t. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Vuota, vuota, Untamoinen, maltapa, sukuni surma! Kun tulen min{ sotahan, tokko saan tuvat tuhaksi, kartanot kek{lehiksi?" Tuli akka vastahansa, siniviitta viian eukko. H{np{ tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Kunne l{ksit, Kullervoinen, kaaloat, Kalervon poika?" Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Juohtui mielehen minulle, puuttui aivohon ajatus menn{ tuonne tosialle, k{y{ Untamon kyl{h{n, kostoa sukuni surma, ison kohlut, maammon mahlat, polttoa tuvat tuhaksi, kypeniksi kyyetell{." Akka tuo sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Ei ole surmattu sukusi, viel' ei kaatunut Kalervo. On sulla iso elossa, maammo maille tervehen{." "Oi on armas akkaseni! Sano, armas akkaseni: miss{p{ minun isoni, kussa kaunis kantajani?" "Tuollapa sinun isosi, tuolla kaunis kantajasi Lapin laajalla rajalla, kalalammin laitehella." "Oi on armas akkaseni! Sano, armas akkaseni: mitenk{ m{ sinne p{{snen, kuten kulkea osannen?" "Hyv{ on sinne p{{st{ksesi, ouonkin osataksesi, Korven kolkka k{y{ksesi, joen ranta juostaksesi. Astut p{iv{n, tuosta toisen, astut kohta kolmannenki, kulet kohti luotesehen. Vaara vastahan tulevi: sie astu alatse vaaran, k{y vaaran vasenta puolta! Tuostapa joki tulevi oikealle puolellesi: k{y sit{ joen sivua kolmen kosken kuohumitse! Tulet niemen tutkaimehen, p{{yt p{{h{n pitk{n kaiskun; tupa on niemen tutkaimessa, kalasauna kaiskun p{{ss{: siin{p{ iso el{vi, siin{ kaunis kantajasi, siin{p{ sisaresiki, kaksi kaunista tyt{rt{." Kullervo, Kalervon poika, l{ksi tuosta astumahan. Astui p{iv{n, tuosta toisen, astui kohta kolmannenki, kulki kohti luotehesen. Tuli vaara vastahansa: h{n astui alaisin puolin, vaaran lievett{ vasenta. Joutuvi joelle tuosta: astuvi joen sivua, jokivarrutta vasenta. Kulki kolmen kosken kautta, tuli niemen tutkaimehen, p{{tyi p{{h{n pitk{n niemen: tupa oli niemen tutkaimessa, kalasauna kaiskun p{{ss{. Meni h{n tupahan tuosta eip{ tunneta tuvassa: "Mist{ vieras veen takoa, kusta kulkijain kotisin?" "Etk| tunne poikoasi, tunne et lastasi omoa, jonka Untamon urohot veiv{t kanssansa kotihin ison vvaaksan varrellisna, emon v{rttin{n pituisna?" Emo enn{tti sanoa, vaimo vanha lausuella: "Ohoh poikani poloinen, ohoh kurja kullansolki! Ett{p{s el{vin silmin n{it{ maita matkaelet, kun jo itkin kuolleheksi, jo kauan kaonneheksi! "Kaks' oli poikoa minulla, kaksi kaunista tyt{rt{. Niist' oli osattomalta kaksi vanhinta kaonnut: poika suurehen sotahan, tytt| tiet{m{tt|mihin. Poikani tuli takaisin, eip{ tytt| tullekana." Kullervo, Kalervon poika, itse enn{tti kysy{: "Kunne tytt|si katosi, minne sai sisarueni?" Emo tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Tuonne tytt|ni katosi, tuonne sai sisaruesi: l{ksi marjahan mets{lle, alle vaaran vaapukkahan; sinnep{ kana katosi, lintu kuoli liian surman, surmahan sanattomahan, nimen tiet{m{tt|m{h{n. "Kenen tytt|{ ik{v{? Kenen muun, kun ei emonsa! Emon etso eelimm{isn{, emon etso, emon kaiho. L{ksinp{, emo poloinen, etsim{h{n tytt|{ni; juoksin korvet kontiona, salot saukkona samosin. Etsin p{iv{n, tuosta toisen, etsin kohta kolmannenki. P{iv{n kolmennen per{st{, viikon p{{st{ viimeist{ki nousin suurelle m{elle, korkealle kukkulalle. Huusin tuosta tytt|{ni, kaonnutta kaihoelin: 'Miss{ olet, tytt|seni? Tule jo, tytt|ni, kotihin!' "Noinpa huusin tytt|{ni, kaonnutta kaipaelin. Vaarat vastahan saneli, kankahat kajahtelivat: 'El{ huua tytt|{si, el{ huua, hoilaele! Ei se saa sin{ ik{n{, ei paloa polvenansa emon entisen tiloille, taaton vanhan valkamoille.'" VIIDESNELJ[TT[ RUNO Kullervo, Kalervon poika, sinisukka {ij|n lapsi, sai tuosta elelem{h{n alla varjon vanhempien; ei saanut {ly{m{h{n, miehen mielt{ ottamahan, kun oli kaltoin kasvateltu, tuhmin lasna tuuiteltu luona kalton kasvattajan, tuon on tuhman tuuittajan. Poika ty|lle ty|nteleikse, raaolle rakenteleikse. Kaalasi kalastamahan, nuotan suuren souantahan. Itse tuossa noin sanovi, airo k{ess{ arvelevi: "Ve{nk| v{en mukahan, souan tarmoni takoa vai ve{n asun mukahan, souan tarpehen takoa?" Perimies per{lt{ lausui, sanan virkkoi, noin nimesi: "Jos ve{t v{en mukahan, souat tarmosi takoa, et vet{ne purtta poikki etk{ hankoja hajalle." Kullervo, Kalervon poika, ve{lti v{en mukahan, souti tarmonsa takoa: souti poikki puiset hangat, katajaiset kaaret katkoi, venon haapaisen hajotti. Sai Kalervo katsomahan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei sinusta soutajaksi! Souit poikki puiset hangat, katajaiset kaaret katkoit, koko haapion hajotit! Mene nuotan tarvontahan! Lienet tarpoja parempi." Kullervo, Kalervon poika, meni nuotan tarvontahan. Itse tuossa tarpoimelta sanan virkkoi, noin nimesi: "Tarvonko olan takoa, pane miehuuen nojassa!" Kullervo, Kalervon poika, tarpaisi olan takoa, pani miehuuen nojassa: ve'en velliksi seotti, tarpoi nuotan tappuroiksi, kalat liivaksi litsotti. Sai Kalervo katsomahan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei sinusta tarpojaksi! Tarvoit nuotan tappuroiksi, ruumeniksi pullot rouhit, selykset paloin paloitit! L{he viem{h{n vetoja, maarahoja maksamahan! Lienet matkassa parempi, taipalella taitavampi." Kullervo, Kalervon poika, sinisukka {ij|n lapsi, hivus keltainen, korea, keng{n kauto kaunokainen, l{ksi viem{h{n vetoja, maajyvi{ maksamahan. Viety{ vetoper{ns{, maajyv{set maksettua rekehens{ reutoaikse, kohennaikse korjahansa. Alkoi kulkea kotihin, matkata omille maille. Ajoa j{ryttelevi, matkoansa mittelevi noilla V{in|n kankahilla, ammoin raatuilla ahoilla. Neiti vastahan tulevi, hivus kulta hiihtelevi noilla V{in|n kankahilla, ammoin raatuilla ahoilla. Kullervo, Kalervon poika, jo tuossa pi{ttelevi; alkoi neitt{ haastatella, haastatella, houkutella: "Nouse, neito, korjahani, taaksi maata taljoilleni!" Neiti suksilta sanovi, hiihtimilt{ hiioavi: "Surma sulle korjahasi, tauti taaksi taljoillesi!" Kullervo, Kalervon poika, sinisukka {ij|n lapsi, iski virkkua vitsalla, hel{hytti helmivy|ll{. Virkku juoksi, matka joutui, tie vieri, reki rasasi. Ajoa j{ryttelevi, matkoansa mittelevi selv{ll{ meren sel{ll{, ulapalla aukealla. Neiti vastahan tulevi, kautokenk{ kaaloavi selv{ll{ meren sel{ll{, ulapalla aukealla. Kullervo, Kalervon poika, hevoista pi{ttelevi, suutansa sovittelevi, sanojansa s{{televi: "Tule korjahan, korea, maan valio, matkoihini!" Neiti vastahan sanovi, kautokenk{ kalkuttavi: "Tuomi sulle korjahasi, Manalainen matkoihisi!" Kullervo, Kalervon poika, sinisukka {ij|n lapsi, iski virkkua vitsalla, hel{hytti helmivy|ll{. Virkku juoksi, matka joutui, reki vieri, ti lyheni. Ajavi karettelevi, matkoansa mittelevi noilla Pohjan kankahilla, Lapin laajoilla rajoilla. Neiti vastahan tulevi, tinrinta riioavi noilla Pohjan kankahilla, Lapin laajoilla rajoilla. Kullervo, Kalervon poika, hevoistansa hillitsevi, suutansa sovittelevi, sanojansa s{{televi: "K{y, neito, rekoseheni, armas, alle vilttieni, sy|m{h{n omeniani, puremahan p{{hkeni{!" Neiti vastahan sanovi, tinarinta riuskuttavi: "Sylen, kehno, kelkkahasi, retkale, rekosehesi! Vilu on olla viltin alla, kolkko korjassa ele{." Kullervo, Kalervon poika, sinisukka {ij|n lapsi, koppoi neion korjahansa, reualti rekosehensa, asetteli taljoillensa, alle viltin vieritteli. Neiti tuossa noin sanovi, tinarinta riitelevi: "P{{st{ pois minua t{st{, laske lasta vallallensa kunnotointa kuulemasta, pahalaista palvomasta, tahi potkin pohjan puhki, levittelen liistehesi, korjasi pilastehiksi, r{m{ksi re'en retukan!" Kullervo, Kalervon poika, sinisukka {ij|n lapsi, aukaise rahaisen arkun, kimahutti kirjakannen; n{ytteli hope'itansa, verkaliuskoja levitti, kultasuita sukkasia, v|it{ns{ hopeap{it{. Verat veiv{t neien mielen, raha muuttui morsiamen, hopea hukuttelevi, kulta kuihauttelevi. Kullervo, Kalervon poika, sinisukka {ij|n lapsi, tuossa neitt{ mairotteli, kuihutteli, kutkutteli, k{si orosen ohjaksissa, toinen neitosen nisoissa. Siin{ neitosen kisasi, tinarinnan riu'utteli alla vaipan vaskikirjan, p{{ll{ taljan taplikkaisen. Jo antoi Jumala aamun, toi Jumala toisen p{iv{n. Niin neiti sanoiksi virkki, kysytteli, lausutteli: "Mist' olet sin{ sukuisin, kusta, rohkea, rotuisin? Lienet suurtaki sukua, isoa is{n aloa." Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "En ole sukua suurta, enk{ suurta enk{ pient{, olen kerran keskim{ist{: Kalervon katala tytt|, tyhj{ tytt| tuiretuinen, lapsi kehjo keiretyinen. "Ennen lasna ollessani emon ehtoisen eloilla l{ksin marjahan mets{lle, alle vaaran vaapukkahan. Poimin maalta mansikoita, alta vaaran vaapukoita; poimin p{iv{n, y|n lep{sin. Poimin p{iv{n, poimin toisen; p{iv{ll{p{ kolmannella en tiennyt kotihin tiet{: tiehyt mets{h{n veteli, ura saatteli salolle. "Siin{ istuin jotta itkin. Itkin p{iv{n jotta toisen; p{iv{n{p{ kolmantena nousin suurelle m{elle, korkealle kukkulalle. Tuossa huusin, hoilaelin. Salot vastahan saneli, kankahat kajahtelivat: 'El{ huua, hullu tytt|, el{, mielt|in, melua! Ei se kuulu kumminkana, ei kuulu kotihin huuto.' "P{iv{n p{{st{ kolmen, nelj{n, viien, kuuen viimeist{ki kohennihin kuolemahan, heitihin katoamahan. Enk{ kuollut kuitenkana, en m{ kalkinen kaonnut! "Oisin kuollut, kurja raukka, oisin katkennut, katala, {sken tuosta toisna vuonna, kohta kolmanna kes{n{ oisin hein{n{ helynnyt, kukoistellut kukkap{{n{, maassa marjana hyv{n{, punaisena puolukkana, n{m{ kummat kuulematta, haikeat havaitsematta." Sai toki sanoneheksi, kerran kertoelleheksi: heti repsahti re'est{, siit{ juoksihe jokehen, kosken kuohu'un kovahan, palavahan py|rtehesen. Siihen surmansa sukesi, kuolemansa kohtaeli; l|yti turvan Tuonelassa, armon aaltojen seassa. Kullervo, Kalervon poika, pyyh{ltihe korjastansa, alkoi itke{ isosti, valitella vaikeasti: "Voi poloinen, p{ivi{ni, voipa, kurja, kummiani, kun pi'in sisarueni, turmelin emoni tuoman! Voi isoni, voi emoni, vi on valtavanhempani! Minnek{ minua loitte, kunne kannoitte katalan? Parempi olisin ollut syntym{tt{, kasvamatta, ilmahan sike{m{tt{, maalle t{lle t{ytym{tt{. Eik{ surma suorin tehnyt, tauti oike'in osannut, kun ei tappanut minua, kaottanut kaksi|isn{." Veitsen l{nkens{ levitti, rauoin rahnoi rahkehensa, hypp{si hyv{n sel{lle, hyv{n laukin lautasille. Ajavi palasen maata, pikkaraisen piirrelt{vi, p{{tyvi ison pihoille, oman taaton tanterelle. Emo p{{tyvi pihalle: "Oi emoni, kantajani! Kun oisit, emo kuluni, synnytelt{iss{ minua pannut saunahan savua, ly|nyt saunan salpa p{{lle, tukahuttanut savuhun, kaottanut kaksi|isn{, vienyt hurstilla vetehen, upotellut uutimella, luonut tuutusen tulehen, liekun lietehen sys{nnyt! "Oisiko kyl{ kysynyt: 'Miss{ tuutunen tuvasta, mit{ sauna salpa p{{ll{?' Sin{ oisit vastannunna: 'Tuutusen tulessa poltin, liekun liesivalkeassa. Saunassa te'in ituja, ma'ustelin maltahia.'" Emo enn{tti kysy{, vanhempansa tutkaella: "Mi sinulla, poikaseni, mik{ kumma kuulumassa? On kuin Tuonelta tulisit, Manalalta matkoaisit!" Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "jo nyt on kummat kuulununna, turmiot tapahtununna, kun pi'in oman sisaren, turmelin emoni tuoman! "Tulin vienn{st{ vetojen, maarahojen maksannasta. P{{tyi neito vastahani; mie tuota kisauttelin: se oli sisarueni, se oman emoni lapsi! "Se jo surmansa sukesi, kuolemansa kohtaeli kosken kuohu'un kovahan, palavahan py|rtehesen. Itse en nyt tie{k{n{, arvoa, {ly{k{n{, kunne surmani sukean, kunne, kurja, kuoletaime: suuhun ulvovan sutosen, karhun kiljuvan kitahan vainko vatsahan valahan, meren hauin hampahisin?" Emo tuon sanoiksi virkki: "Ell|s menk|, poikaseni, suuhun ulvovan sutosen, karhun kiljuvan kitahan el{k{ vatsahan valahan, hauin hirmun hampahisin! Onpa suurta Suomen nient{, sankoa Savon rajoa piill{ miehen pillojansa, h{vet{ pahoja t|it{, piill{ vuotta viisi, kuusi, ynn{h{n yheks{n vuotta, kunnes aika armon tuopi, vuoet huolen huojentavi." Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Enk{ l{he piilem{h{n, en, paha, pakenemahan! L{hen Surman suun esille, Kalman kartanon oville, suurille sotasijoille, miesten tappotanterille: viel' on Unto oikeana, mies katala kaatamatta, kostamatta taaton kohlut, maammon mahlat maksamatta, muistamatta muutki vaivat, itseni hyvin-pi{nn{t." KUUDESNELJ[TT[ RUNO Kullervo, Kalervon poika, sinisukka {ij|n lapsi, siit{ suorikse sotahan, vainotielle valmistaikse. Hioi hetken miekkoansa, toisen keihoa teroitti. Emo tuon sanoiksi virkki: "Ell|s, poikani poloinen, saako suurehen sotahan, menk| miekan melskehesen! Ken suotta sotahan saapi, tahallansa tappelohon, se soassa surmatahan, tapetahan tappelossa, miekkoihin menetet{h{n, kalpoihinsa kaaetahan. "L{het vuohella sotahan, kaurihilla tappelohon. Pian vuohi voitetahan, kauris kaatahan likahan: tulet koiralla kotihin, sammakolla saat piha'an." Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "En m{ silloin suohon sorru enk{ kaau kankahalle, korppien kotisijoille, variksien vainioille, kun sorrun sotatiloille, vaivun vainotanterille. Somap' on sotahan kuolla, kaunis miekan kalskehesen! Sorea sotainen tauti: {kin poika pois tulevi, potematta pois menevi, laihtumatta lankeavi." Tuon emo sanoiksi virkki: "Kun sin{ sotahan kuolet, mit{ j{{pi taatollesi vanhan p{iv{ns{ varaksi?" Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Kuolkohon kujarikoille, kaatukohon kartanolle!" "Mit{ j{{pi maammollesi vanhan p{iv{ns{ varaksi?" "Kuolkohon kupo sylihin, l{{v{h{n l{k{htyk|h|n!" "Mit{ j{{pi veikollesi p{iv{n vastaisen varaksi?" "Mets{h{n menettyk|h|n, vainiolle vaipukohon!" "Mit{ j{{pi siskollesi p{iv{n vastaisen varaksi?" "Kaivotielle kaatukohon, sotkutielle sortukohon!" Kullervo, Kalervon poika, kohta l{htevi ko'ista. Sanovi sanan isolle: "Hyv{sti, hyv{ isoni! Itketk| sin{ minua, koskas kuulet kuolleheksi, kansasta kaonneheksi, sortuneheksi su'usta?" Tuon is{ sanoiksi virkki: "En min{ sinua itke, jospa kuulen kuolleheksi: poika toinen teht{nehe, poika paljoa parempi, {ije{ {lykk{h{mpi." Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Enk{ itke mie sinua, kuulisinko kuolleheksi. Saan min{ mokoman taaton: suun savesta, p{{n kivest{, silm{t suolta karpaloista, parran kuivista kuloista, jalat raian haarukasta, muun lihan lahosta puusta." Virkkoi siit{ veikollensa: "J{{ hyv{sti, veikkoseni! Itketk| sin{ minua, koskas kuulet kuolleheksi, kansasta kaonneheksi, sortuneheksi su'usta?" Veikko tuon sanoiksi virkki: "En itke min{ sinua, josko kuulen kuolleheksi: veli toinen saatanehe, veli paljoa parempi, kahta mointa kaunihimpi." Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Enk{ itke mie sinua, kuulisinko kuolleheksi. Saan min{ mokoman veljen: p{{n kivest{, suun savesta, silm{t suolta karpaloista, hiukset kuivista kuloista, jalat raian haarukasta, muun lihan lahosta puusta." Sanoi siit{ siskollensa: "Hyv{sti, sisarueni! Itketk| sin{ minua, koskas kuulet kuolleheksi, kansasta kaonneheksi, sortuneheksi su'usta?" Noin sisar sanoiksi virkki: "En itke min{ sinua, josko kuulen kuolleheksi: veli toinen saatanehe, veli paljoa parempi, {ije{ {lykk{h{mpi." Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Enk{ itke mie sinua, kuulisinko kuolleheksi. Saan min{ mokoman siskon: p{{n kivest{, suun savesta, silm{t suolta karpaloista, hiukset kuivista kuloista, korvat lammin lumpehista, varren vaahteren vesasta." Sanoi siit{ {itillens{: "[itiseni, armaiseni, minun kaunis kantajani, kultainen kulettajani! Itketk| sin{ minua, koskas kuulet kuolleheksi, kansasta kaonneheksi, sortuneheksi su'usta?" Tuon emo sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Et {ly{ {itin mielt{, arvoa emon sy{nt{. Itkenp{ min{ sinua, kun sun kuulen kuolleheksi, v{est{ v{henneheksi, sortuneheksi su'usta: itken tulville tupamme, siltalauat lainehille, kujat kaikki kuurullani, l{{v{t l{nk{m|isill{ni; lumet itken iljeniksi, iljenet suliksi maiksi, sulat maat vihottaviksi, vihottavat viereviksi. "Mit' en itke{ ilenne, kut' en voine voivotella, itke{ inehmisiss{, itken saunassa saloa, yliset kulasvesille, saunan lauat lainehille." Kullervo, Kalervon poika, sinisukka {ij|n lapsi, l{ksi soitellen sotahan, iloitellen tappelohon. Soitti suolla, soitti maalla, kajahutti kankahalla, rojahutti ruohokossa, kulahutteli kulossa. Vieri viestinen j{lest{, sai sanoma korvihinsa: "Jo iso kotona kuoli, vaipui valtavanhempasi. K{yp{s tuota katsomahan, kuten kuollut hauatahan!" Kullervo, Kalervon poika, h{np{ varsin vastaeli: "Kun lie kuollut, kuolkahansa! On meill{ kotona ruuna, mill{ maahan viet{k{h{n, kalmahan katettakahan!" Soitti suolla menness{ns{, patakoitteli palolla. Vieri viestinen j{lest{, sai sanoma korvihinsa: "Jo veli kotona kuoli, vaipui lapsi vanhempasi. K{yp{s tuota katsomahan, kuten kuollut hauatahan!" Kullervo, Kalervon poika, h{np{ varsin vastaeli: "Kun lie kuollut, kuolkahansa! On siell{ ori kotona, mill{ maahan viet{k{h{n, kalmahan katettakahan!" Soitti suolla k{yess{ns{, kullervoitsi kuusikossa. Vieri viestinen j{lest{, sai sanoma korvihinsa: "Jo sisar kotona kuoli, vaipui lapsi vanhempasi. K{yp{s tuota katsomahan, kuten kuollut hauatahan!" Kullervo, Kalervon poika, h{np{ varsin vastaeli: "Kun lie kuollut, kuolkahansa! On meill{ kotona tamma, mill{ maahan viet{k{h{n, kalmahan katettakahan!" Kulaten kulossa astui, hel{ellen heinikossa. Vieri viestinen j{lest{, sai sanoma korvihinsa: "Kuoli ehtoinen emosi, kaatui maire maammuesi. K{yp{s tuota katsomahan, miten miero hautoavi!" Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi min{ poloinen poika, kun kuoli emo minulta, uupui uutimen tekij{, vaipui vaipan kirjoittaja, pitk{n piustan kehre{j{, v{kiv{rttin{n vet{j{; enk' ollut luona luopuessa, l{sn{ hengen l{htiess{! Lie kuollut kovin viluhun vainko leiv{n puuttehesen? "Kuollut koissa pest{k|h|n Saksan saippuavesill{, silkkihin si'elt{k|h|n, palttinoihin pantakohon! Siit{ maahan viet{k|h|n, kalmahan katettakohon, itkuvirsin viet{k|h|n, laulaen lasettakohon! En viel{ kotihin joua: viel' on Unto kostamatta, mies katala kaatamatta, ilke{ h{vitt{m{tt{." Meni soitellen sotahan, ilon ly|en Untolahan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi Ukko, ylijumala! Jos nyt mulle miekan saisit sek{ kalvan kaunihimman, joka joukolle pit{isi, saattaisi satalu'ulle!" Saip' on miekan mielehisen, kalvan kaikkien parahan, jolla kaatoi kaiken kansan, joukon Untamon h{vitti. Tuvat poltteli poroksi, kypeniksi kyyetteli: kivet j{tti kiukahista, pitk{n pihlajan pihoista. Kullervo, Kalervon poika, jo tuosta kotihin k{{ntyi ison entisen tuville, vanhempansa vainioille: tupa on tyhj{ tultuansa, autio avattuansa; ei tulla likist{m{h{n, k{y{ k{tt{ antamahan. Antoi k{tt{ hiilokselle: hiilet kylm{t hiiloksessa. Tuosta tunsi tultuansa: ei ole emo elossa. Pisti k{tt{ kiukahalle: kivet kylm{t kiukahassa. Tuosta tunsi tultuansa: ei ole iso elossa. Loi on silm{t sillan p{{lle: silta kaikki siivomatta. Tuosta tunsi tultuansa: ei ole sisar elossa. Vieri valkamavesille: ei venett{ valkamassa. Tuosta tunsi tultuansa: ei ole veli elossa. Loihe siit{ itkem{h{n; itki p{iv{n, itki toisen. Itse tuon sanoiksi virkki: "Oi on ehtoinen emoni! Mit{s mulle t{nne heitit el{ess{ t{ll{ maalla? "Et kuule, emo, minua, jos ma silmill{ siherr{n eli kulmilla kujerran, p{{laella lausuelen!" Emo hauasta havasi, alta mullan muistuttavi: "J{ih{n multa Musti koira k{y{ksesi mets{maille. Ota koirasi keralle, mene tuonne mets{maille, yl|s korpehen kohoa mets{n tytt|jen tyk|h|n, sinipiikojen pihalle, havulinnan liepehille, ev{hi{ etsim{h{n, antia anelemahan!" Kullervo, Kalervon poika, otti koiransa keralle, l{ksi tiet{ telkkim{h{n, korpehen kohoamahan. K{vi matkoa v{h{isen, astui tiet{ pikkaraisen; tuli tuolle saarekselle, tuolle paikalle tapahtui, kuss' oli piian pillannunna, turmellut emonsa tuoman. Siin' itki ihana nurmi, aho armahin valitti, nuoret hein{t hellitteli, kuikutti kukat kanervan tuota piian pillamusta, emon tuoman turmelusta: eik{ nousnut nuori hein{, kasvanut kanervan kukka, ylennyt sijalla sill{, tuolla paikalla pahalla, kuss' oli piian pillannunna, emon tuoman turmellunna. Kullervo, Kalervon poika, tempasi ter{v{n miekan; katselevi, k{{ntelevi, kyselevi, tietelevi. Kysyi mielt{ miekaltansa, tokko tuon tekisi mieli sy|{ syyllist{ lihoa, viallista verta juoa. Miekka mietti miehen mielen, arvasi uron pakinan. Vastasi sanalla tuolla: "Miks' en s|isi mielell{ni, s|isi syyllist{ lihoa, viallista verta joisi? Sy|n lihoa syytt|m{nki, juon verta viattomanki." Kullervo, Kalervon poika, sinisukka {ij|n lapsi, p{{n on peltohon sys{si, per{n painoi kankahasen, k{ren k{{nti rintahansa, itse iskihe k{relle. Siihen surmansa sukesi, kuolemansa kohtaeli. Se oli surma nuoren miehen, kuolo Kullervo urohon, loppu ainakin urosta, kuolema kovaosaista. Silloin vanha V{in{m|inen, kunpa kuuli kuolleheksi, Kullervon kaonneheksi, sanan virkkoi, noin nimesi: "Elk|tte, etinen kansa, lasta kaltoin kasvatelko luona tuhman tuuittajan, vierahan v{syttelij{n! Lapsi kaltoin kasvattama, poika tuhmin tuuittama ei tule {ly{m{h{n, miehen mielt{ ottamahan, vaikka vanhaksi el{isi, varreltansa vahvistuisi." SEITSEM[SNELJ[TT[ RUNO Se on seppo Ilmarinen naista itki illat kaiket, y|t itki unettomana, p{iv{t einehett|m{n{; aamut aikaisin valitti, huomeniset huokaeli, kun oli kuollut nuori nainen, kaunis kalmahan katettu. Eip{ k{{ntynyt k{ess{ vaskinen vasaran varsi, kuulunut pajasta kalke yhen kuuhuen kululla. Sanoi seppo Ilmarinen: "En tie{, poloinen poika, miten olla, kuin ele{. Istun y|n eli makoan, {ij{ on y|t{, tunti tuhma, vaivoja, matala mahti. "Ik{v{t on iltaseni, apeat on aamuseni, {sken y|ll{ {itel{mpi, havatessa haikeampi. Ei ole iltoja ik{v{, ei apea aamujani, mure muita aikojani: ihanaistani ik{v{, apeainen armastani, mure mustakulmaistani. "Jo vainen i{ll{ t{ll{ use'in minun utuisen keski|isiss{ unissa koura tyhje{ kokevi, k{si vaalivi valetta kupehelta kummaltaki." Seppo naisetta el{vi, puolisotta vanhenevi. Itki kuuta kaksi, kolme. Niinp{ kuulla nelj{nnell{ poimi kultia merelt{, hope'ita lainehilta; ker{si kekosen puita, kolmekymment{ rekoista; puunsa poltti hiilil|iksi, hiilet ahjohon ajeli. Otti noita kultiansa, valitsi hope'itansa sykysyisen uuhen verran, verran talvisen j{niksen. Ty|nti kullat kuumentohon, ajoi ahjohon hopeat, pani orjat lietsomahan, palkkalaiset painamahan. Orjat lietsoi l|yhytteli, palkkalaiset painatteli kintahattomin k{t|sin, hatuttoman hartioisen. Itse seppo Ilmarinen ahjoa kohentelevi, pyyti kullaista kuvaista, hope'ista morsianta. Ei orjat hyv{sti lietso eik{ paina palkkalaiset. Se on seppo Ilmarinen itse l|ihe lietsomahan. Lietsahutti kerran, kaksi, niin kerralla kolmannella katsoi ahjonsa alusta, lietsehens{ liepehi{, mit{ ahjosta ajaikse, tungeikse tulisijasta. Uuhi ahjosta ajaikse, l{het{ikse lietsehest{, karva kulta, toinen vaski, kolmas on hopeakarva. Muut tuota ihastelevi, ei ihastu Ilmarinen. Sanoi seppo Ilmarinen: "Se susi sinuista toivoi! Toivon kullaista sopua, hope'ista puolisoa." Siit{ seppo Ilmarinen uuhen ty|nt{vi tulehen. Liitti kultia lis{ksi, hope'ita t{ytteheksi, pani orjat lietsomahan, palkkalaiset painamahan. Orjat lietsoi l|yhytteli, palkkalaiset painatteli kintahattomin k{t|sin, hatuttoman hartioisen. Itse seppo Ilmarinen ahjoa kohentelevi, pyyti kullaista kuvoa, hope'ista morsianta. Ei orjat hyv{sti lietso eik{ paina palkkalaiset. Se on seppo Ilmarinen itse loihe lietsomahan. Lietsahutti kerran, kaksi, niin kerralla kolmannella katsoi ahjonsa alusta, lietsehens{ liepehi{, mit{ ahjosta ajaikse, l{het{ikse lietsehest{. Varsa ahjosta ajaikse, l{het{ikse lietsehest{, harja kulta, p{{ hopea, kaikki vaskesta kaviot. Muut tuota hyvin ihastui, ei ihastu Ilmarinen. Sanoi seppo Ilmarinen: "Se susi sinuista toivoi! Toivon kullaista sopua, hope'ista puolisoa." Siit{ seppo Ilmarinen varsan ty|nt{vi tulehen. Liitti kultia lis{ksi, hope'ita t{ytteheksi, pani orjat lietsomahan, palkkalaiset painamahan. Orjat lietsoi l|yhytteli, palkkalaiset painatteli kintahattomin k{t|sin, hatuttoman hartioisen. Itse seppo Ilmarinen ahjoa kohentelevi, pyyti kullaista kuvoa, hope'ista morsianta. Ei orjat hyv{sti lietso eik{ paina palkkalaiset. Se on seppo Ilmarinen itse loihe lietsomahan. Lietsahutti kerran, kaksi, niin kerralla kolmannella katsoi ahjonsa alusta, lietsehens{ liepehi{, mit{ ahjosta ajaikse, l{het{ikse lietsehest{. Neiti ahjosta ajaikse, kultaletti lietsehest{, p{{ hopea, kassa kulta, varsi kaikki kaunokainen. Muut tuota pahoin pel{styi, ei pel{sty Ilmarinen. Siit{ seppo Ilmarinen takoi kullaista kuvoa, takoi y|n lev{ht{m{tt{, p{iv{n pouahuttamatta. Jalat laati neitoselle, jalat laati, k{et kuvasi: eip{ jalka nousekana, k{{nny k{et syleilem{h{n. Takoi korvat neiollensa: eip{ korvat kuulekana. Niin sovitti suun sorean, suun sorean, sirkut silm{t: saanut ei sanoa suuhun eik{ silm{h{n suloa. Sanoi seppo Ilmarinen: "Oisi tuo sorea neito, kun oisi sanallisena, mielellisn{, kielellisn{." Saattoi siit{ neitosensa utuisehen uutimehen, pehme'ille p{{aloille, sulkkuisille vuotehille. Siit{ seppo Ilmarinen l{mmitti kylyn utuisen, laati saunan saipuaisen; vastat varpaiset varusti, vett{ kolme korvollista, jolla peiponen peseikse, pulmunen puhasteleikse noista kullan kuonasista. Kylpi seppo kyllitellen, valelihe vallotellen. Neien vierehen ven{hti utuisehen uutimehen, teltahan ter{ksisehen, rankisehen rautaisehen. Siin{ seppo Ilmarinen heti y|n{ ensim{isn{ kyll{ peitett{ kysyvi, vaippoja varustelevi, kahet, kolmet karhuntaljat, viiet kuuet villavaipat, maata kera puolisonsa, tuon on kultaisen kuvansa. Se oli kylki kyll{ l{mmin, ku oli vasten vaippojansa; ku oli nuorta neitt{ vasten, vasten kullaista kuvoa, se oli kylki kylmim{ss{, oli hyyksi hyytym{ss{, meren j{{ksi j{{tym{ss{, kiveksi kovoamassa. Sanoi seppo Ilmarinen: "Ei t{m{ hyv{ minulle! Vienen neien V{in|l{h{n V{in{m|iselle varaksi, polviseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi." Viepi neien V{in|l{h{n. Sitte sinne tultuansa sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi sie vanha V{in{m|inen! Tuossa on sinulle tytt|, neiti kaunis katsannolta, eik' ole suuri suun piolta, kovin leuoilta leve{." Vaka vanha V{in{m|inen katsahti kuvoa tuota, luopi silm{t kullan p{{lle. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Miksi toit minulle tuota, tuota kullan kummitusta?" Sanoi seppo Ilmarinen: "Miksi muuksi kuin hyv{ksi! Polviseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi." Sanoi vanha V{in{m|inen: "Oi on seppo veikkoseni! Tunge neitosi tulehen, tao kaikiksi kaluiksi, tahi vie Ven{ehelle, saata Saksahan kuvasi rikkahien riian naia, suurien soan kosia! Ei sovi minun su'ulle, ei minullen itselleni naista kullaista kosia, hope'ista huolitella." Siit{ kielti V{in{m|inen, ep{si suvannon sulho, kielti kansan kasvavaisen, ep{si ylenev{isen kullalle kumartamasta, hopealle horjumasta. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Elk{tte, pojat poloiset, vasta kasvavat urohot, ollette elonkeraiset elikk{ elottomatki, sin{ ilmoisna ik{n{, kuuna kullan valkeana naista kullaista kosiko, hope'ista huolitelko! Kylm{n kulta kuumottavi, vilun huohtavi hopea." KAHDEKSASNELJ[TT[ RUNO Tuop' on seppo Ilmarinen, takoja i{n-ikuinen, heitti kultaisen kuvansa, hope'isen neitosensa. Pisti varsan valjahisin, ruskean re'en etehen, itse istuvi rekehen, kohennaikse korjahansa. L{hte{ksens{ lupasi sek{ mietti menn{ksens{ pyyt{m{h{n Pohjolasta toista Pohjolan tyt{rt{. Sai p{iv{n ajaneheksi, tuosta toisen vierneheksi; p{iv{ll{p{ kolmannella tuli Pohjolan pihalle. Louhi, Pohjolan em{nt{, itse p{{tyvi pihalle. Sai tuossa sanelemahan, k{{ntihe kyselem{h{n oman lapsensa oloa, asuntoa armahansa mini{n{ miehel{ss{, naisena anoppelassa. Se on seppo Ilmarinen alla p{in, pahoilla mielin, kaiken kallella kyp{rin sanan virkkoi, noin nimesi: "Ell|s nyt, anoppiseni, ell|s sie kyselk| tuota, el{mi{ tytt{resi, asuntoa armahasi! Jo sen on surma suin pi'ellyt, kova loppu loukahtanut. Maassa on jo marjaseni, kankahassa kaunoiseni, mustakulmani kulossa, hopeani heinikossa. L{ksin toista tytt|{si, nuorempata neitoasi. Annapa, anoppiseni, ty|nn{ toinen tytt{resi naisen entisen eloille, sijalle sisaruensa!" Louhi, Pohjolan em{nt{, sanan virkkoi, noin nimesi: "Pahoin tein min{ poloinen, pahoinpa, polon-alainen, kun ma lapseni lupasin, ty|nsin sulle toisenkana nuorena nukahtamahan, verev{n{ vierem{h{n: annoin kuin sutosen suuhun, karhun kiljuvan kitahan. "En nyt toista annakana, en m{ ty|nn{ tytt|{ni nokiesi nuohojaksi, karstojesi kaapijaksi. Ennen ty|nn{n tytt{reni, laitan lapseni vakavan koskehen kohisevahan, palavahan py|rtehesen, Manalan matikan suuhun, Tuonen hauin hampahisin." Siit{ seppo Ilmarinen murti suuta, v{{nti p{{t{, murti mustoa haventa, k{{nti p{{t{ k{iv{r{ist{. Itse tunkihe tupahan, alle kattojen ajoihe. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Tulepa minulle, tytt|, sijalle sisaruesi, naisen entisen eloille mesileiv{n leipojaksi, oluen osoajaksi!" Lauloi lapsi lattialta, sek{ lauloi jotta lausui: "Pois on, liika, linnastamme, mies outo, ovilta n{ilt{! Tukon linnoa tuhosit, palan linnoa pahensit kerran ennen k{yty{si, ovillen osattuasi. "Neitonen, sin{ sisari! El{ sulho'on ihastu, el{ sulhon suun pitohon el{k{ jalkoihin jaloihin! Sulholl' on suen ikenet, revon koukut kormanossa, karhun kynnet kainalossa, veren juojan veitsi vy|ll{, jolla p{{t{ piirtelevi, selke{ sirettelevi." Neiti itse noin saneli Ilmariselle sepolle: "En l{he min{ sinulle enk{ huoli huitukoille! Tapoit naisen ennen naiun, surmasit sisarueni: viel{ tappaisit minunki, surmoaisit itseniki. Onpa t{ss{ neitosessa paremmanki miehen verta, kaunihimman varren kauppa, koreamman korjan t{ysi, paikoille paremmillenki, isommille istuimille, ei sepon sysisijoille, miehen tuhmaisen tulille." Se on seppo Ilmarinen, takoja i{n-ikuinen, murti suuta, v{{nti p{{t{, murti mustoa haventa. Saautti tyt|n samassa, k{{r{lti k{p{lihins{, l{ksi tuiskuna tuvasta, riepsahti rekens{ luoksi; ty|nn{lti tyt|n rekehen, koksahutti korjahansa. L{ksi kohta kulkemahan, valmistui vaeltamahan, k{si ohjassa orosen, toinen neien n{nnisill{. Neiti itki ja urisi, sanan virkkoi, noin nimesi: "Sain nyt suolle karpalohon, vehkahan vesiperille; tuonne ma kana katoan, kuolen, lintu, liian surman! "Kuule, seppo Ilmarinen! Kun et laskene minua, potkin korjasi paloiksi, s{ren reen repalehiksi, potkin poikki polvillani, s{ren s{{rivarsillani." Se on seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki: "Sent{hen sepon rekosen laiat rautahan rakettu, jotta potkia pit{vi, hyv{n immen heiskaroia." Neitonen kujertelevi, vy| vaski valittelevi, sormiansa murtelevi, katkovi k{t|si{ns{. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Kun et laskene minua, laulaime meren kalaksi, syv{n aallon siikaseksi." Se on seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki: "Etp{ sin{ sinne p{{se: min{ haukina j{less{." Neitonen kujertelevi, vy| vaski valittelevi, sormiansa murtelevi, katkovi k{t|si{ns{. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Kun et laskene minua, mets{h{n menetteleime, k{rp{ksi kiven kolohon." Se on seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki: "Etp{ sin{ sinne p{{se: min{ saukkona j{less{." Neitonen kujertelevi, vy| vaski valittelevi, sormiansa murtelevi, katkovi k{t|si{ns{. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Kun et laskene minua, kiuruna kiverteleime taaksi pilven piilem{h{n." Se on seppo Ilmarinen itse tuon sanoiksi virkki: "Etp{ sin{ sinne p{{se: min{ kokkona j{less{." Kulki matkoa palasen, ajoi tiet{ pikkuruisen. Jo hepo h|ryeleikse, luppakorva luonteleikse. Neiti p{{t{ns{ kohotti, n{ki j{lki{ lumessa. Kysytteli, lausutteli: "Mi on t{st{ poikki juosnut?" Sanoi seppo Ilmarinen: "J{n| on juosnut siit{ poikki." Neiti parka huokaiseikse, huokaiseikse, henk{iseikse. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi minua, kurja raukka! Parempi minun olisi, parempi oletteleisi j{n|n juoksevan j{lill{, koukkupolven polkemilla, kuin t{m{n kosijan reess{, viirunaaman viltin alla. J{n|n on karvat kaunihimmat, j{n|n suumalo somempi." Se on seppo Ilmarinen puri huulta, v{{nti p{{t{; ajoa kahattelevi. Ajoi matkoa palasen: taas hepo h|ryeleikse, luppakorva luonteleikse. Neiti p{{t{ns{ kohotti, n{ki j{lki{ lumessa. Kysytteli, lausutteli: "Mi on t{st{ poikki juosnut?" Sanoi seppo Ilmarinen: "Repo on juosnut siit{ poikki." Neiti parka huokaiseikse, huokaiseikse, henk{iseikse. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi minua, kurja raukka! Parempi minun olisi, parempi oletteleisi revon reyhk{v{n re'ess{, aina k{yv{n ahkiossa, kuin t{m{n kosijan reess{, viirunaaman viltin alla. Revon on karvat kaunihimmat, revon suumalo somempi." Se on seppo Ilmarinen puri huulta, v{{nti p{{t{; ajoa kahattelevi. Ajoi matkoa palasen: taas hepo h|ryeleikse, luppakorva luonteleikse. Neiti p{{t{ns{ kohotti, n{ki j{lki{ lumessa. Kysytteli, lausutteli: "Mi on t{st{ poikki juosnut?" Sanoi seppo Ilmarinen: "Hukka on juosnut siit{ poikki." Neiti parka huokaiseikse, huokaiseikse, henk{iseikse. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi minua, kurja raukka! Parempi minun olisi, parempi oletteleisi hukan hurskavan j{lill{, alak{rs{n askelilla, kuin t{m{n kosijan reess{, viirunaaman viltin alla. Hukan on karva kaunihimpi, hukan suumalo somempi." Se on seppo Ilmarinen puri huulta, v{{nti p{{t{. Ajoa kahattelevi y|ksi uutehen kyl{h{n. Matkalta v{synehen{ seppo nukkuvi sike'in toinen naista naurattavi miehelt{ unekkahalta. Siit{ seppo Ilmarinen aamulla havattuansa murti suuta, v{{nti p{{t{, murti mustoa haventa. Sanoi seppo Ilmarinen, itse mietti, noin nimesi: "Joko luome laulamahan, laulan moisen morsiamen mets{h{n mets{n omaksi vai vetehen veen omaksi? "En laula mets{n omaksi: mets{ kaikki kaihostuisi; enk{p{ ve'en omaksi: vieroaisi veen kalaset. Ennen kaa'an kalvallani, menettelen miekallani." Miekka mietti miehen kielen, arvasi uron pakinan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei liene minua luotu naisia menett{m{h{n, kataloita kaatamahan." Se on seppo Ilmarinen jopa loihe laulamahan, sy{ntyi sanelemahan. Lauloi naisensa lokiksi luo'olle lokottamahan, veen karille kaikkumahan, nen{t nienten niukumahan, vastatuulet vaapumahan. Siit{ seppo Ilmarinen rekehens{ reutoaikse. Ajoa kahattelevi alla p{in, pahoilla mielin; matkasi omille maille, tuli maille tuttaville. Vaka vanha V{in{m|inen tiell{ vastahan tulevi. Sai tuosta sanelemahan: "Veli, seppo Ilmarinen! Mit' olet pahoilla mielin, kahta kallella kyp{rin Pohjolasta tullessasi? Miten Pohjola el{vi?" Sanoi seppo Ilmarinen: "Mi on Pohjolan ele{! Siell' on sampo jauhamassa, kirjokansi kallumassa: p{iv{n jauhoi sy|t{vi{, p{iv{n toisen my|t{vi{, kolmannen kotipitoja. "Jotta sanon kuin sanonki, viel{ kerran kertaelen: mi on Pohjolan ele{, kun on sampo Pohjolassa! Siin' on kynt|, siin{ kylv|, siin{ kasvo kaikenlainen, siin{p{ ikuinen onni." Sanoi vanha V{in{m|inen: "Veli, seppo Ilmarinen! Minne heitit naisen nuoren, kunne kuulun morsiamen, kun sa tyhj{n{ tuletki, aina naisetta ajelet?" Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Lauloin ma mokoman naisen meren luo'olle lokiksi. Nyt se lokkina lojuvi, kajavana kaakahtavi, Y kiljuvi vesikivill{, kariloilla kaljahuvi." YHDEKS[SNELJ[TT[ RUNO Vaka vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "Ohoh seppo Ilmarinen! L{htek{mme Pohjolahan hyv{n sammon saa'antahan, kirjokannen katsantahan!" Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei ole sampo saatavana, kirjokansi tuotavana pime{st{ Pohjolasta, summasta Sariolasta! Siell' on sampo saatettuna, kirjokansi kannettuna Pohjolan kivim{kehen, vaaran vaskisen sis{h{n yheks{n lukon ta'aksi, siihen juuret juurruteltu yheks{n sylen syv{h{n, yksi juuri maaem{h{n, toinen vesiviertehesen, kolmas on kotim{kehen." Sanoi vanha V{in{m|inen: "Veli seppo, veikkoseni! L{htek{mme Pohjolahan tuon on sammon saa'antahan! Laatikamme laiva suuri, johon sampo saatetahan, kirjokansi kannetahan Pohjolan kivim{est{, vaaran vaskisen sis{st{, yheks{n lukon takoa!" Sanoi seppo Ilmarinen: "Vakavampi maisin matka. Lempo menk|h|n merelle, surma suurelle sel{lle! Siell{ tuuli turjuttaisi, siell{ viskaisi vihuri, saisi sormet soutimeksi, k{mmenet k{simeloiksi." Sanoi vanha V{in{m|inen: "Vakavampi maisin matka, vakavampi, vaikeampi, viel{ muuten mutkaisempi. Lysti on venon vesill{, purren juosta jolkutella, ve'et v{lj{t v{lkytell{, sel{t selv{t seurustella: tuuli purtta tuuittavi, aalto laivoa ajavi, l{nsituuli l{ikytt{vi, etel{ e'elle viepi. Vaan kuitenki kaikitenki, kun et mieline merisin, niin on maisin matkatkamme, rantaisin ratustelkamme! "Tao nyt mulle uusi miekka, tee miekka tuliter{inen, jolla hurttia hutelen, Pohjan kansan kaikottelen saaessa otolle sammon tuonne kylm{h{n kyl{h{n, pime{h{n Pohjolahan, summahan Sariolahan!" Tuo on seppo Ilmarinen, takoja i{n-ikuinen, tunki rautoja tulehen, ter{ksi{ hiiloksehen, kultia koko piosen, hope'ita kourallisen. Laittoi orjat lietsomahan, palkkalaiset painamahan. Orjat lietsoi l|yhytteli, hyvin painoi palkkalaiset: rauta vellin{ venyvi, ter{s taipui tahtahana, hopea veten{ v{lkkyi, kulta l{ikkyi lainehena. Siit{ seppo Ilmarinen, takoja i{n-ikuinen, katsoi alle ahjoksensa, lietsimens{ liepehelle: n{ki miekan syntyv{ksi, p{{ kullan kuvauvaksi. Otti ainehet tulesta, tempasi hyv{t takehet ahjosta alasimelle, vasarille, valkkamille. Takoi miekan mielt{ my|ten, kalvan kaikkien parahan, jonka kullalla kuvasi, hopealla huolitteli. Vaka vanha V{in{m|inen tuli tuota katsomahan. Sai miekan tuliter{isen k{tehens{ oikeahan. Katselevi, k{{ntelevi; sanan virkkoi, noin nimesi: "Onko miekka miest{ my|ten, kalpa kantajan mukahan?" Olipa miekka miest{ my|ten, kalpa kantajan mukahan, jonka kuu k{rest{ paistoi, p{iv{ paistoi lappeasta, t{het v{stist{ v{l|tti, hevonen ter{ll{ hirnui, kasi naukui naulan p{{ss{, penu putkessa puhusi. Sylkytteli miekkoansa vuoren rautaisen raossa. Itse tuon sanoiksi virkki: "Jo min{ ter{ll{ t{ll{ vaikka vuoret poikki l|isin, kalliot kaha jakaisin!" Itse seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Mill{p{ min{ poloinen, mill{, tuima, turveleime, hy|teleime, vy|teleime maan varalle, veen varalle? Joko luustoihin lueime, rautapaitoihin paneime, ter{sv|ihin telkit{ime? Mies on luustossa lujempi, rautapaiassa parempi, ter{svy|ss{ tenhoisampi." L{hte{ luku tulevi, liitto k{y{ kerki{vi. Yks' on vanha V{in{m|inen, toinen seppo Ilmarinen l{ksiv{t hevon hakuhun, kuloharjan kuuntelohon, suvikunnan suitset vy|ll{, varsan valjahat olalla. Kahen etsiv{t hevoista, p{{t{ puitse katselevat, tarkasti t{hystelev{t ymp{ri salon sinisen: l|ytiv{t hevon lehosta, kuloharjan kuusikosta. Vaka vanha V{in{m|inen, toinen seppo Ilmarinen painoi p{{h{n kullan p{itset, suvikunnan suitset suuhun. Ajoa ratustelevat kahen miehen rantamaata: kuului rannalta kujerrus, valitanta valkamalta. Vaka vanha V{in{m|inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Siell' on impi itkem{ss{, kana kaikerrehtamassa! Joko k{ymme katsomahan, likelt{ t{hyst{m{h{n?" Itse astuvi likemm{, meni luota katsomahan. Eip{ impi itkek{n{ eik{ kaikerra kananen: oli pursi itkem{ss{, venonen valittamassa. Virkki vanha V{in{m|inen luoksi purren p{{sty{ns{: "Mit{ itket, puinen pursi, vene hankava, valitat? Itketk| s{ puisuuttasi, hankavuuttasi haveksit?" Pursi puinen vastoavi, vene hankava sanovi: "Vesille venosen mieli tervaisiltaki teloilta, mieli neien miehel{h{n korkeastaki ko'ista. Sit{ itken, pursi raukka, vene vaivainen, valitan: itken viej{ist{ vesille, laskijaista lainehille. "Sanottihin teht{ess{, laulettihin laitettaissa saatavan sotivenett{, vainopurtta puuhattavan, tuovan t{yteni eloa, alustani aartehia: ei ole sotahan saatu, eloteillen ensink{n{! "Muut purret, pahatki purret, ne aina sotia k{yv{t, tappeloita tallustavat: kolme kertoa kes{ss{ tuovat t{ytens{ rahoja, alustansa aartehia. Min{, veist{m{ venonen, satalauta laaittama, t{ss{ lahon lastuillani, venyn veist{nn{isill{ni. Pahimmatki maan matoset alla kaarien asuvat, linnut ilman ilke'imm{t pes{n pieless{ pit{v{t, kaikki korven konnikatki kokillani koksentavat. Oisi kahta kaunihimpi, kahta, kolmea parempi olla m{ntyn{ m{ell{, pet{j{n{ kankahalla, oksilla oravan juosta, penun alla py|r{hell{." Vaka vanha V{in{m|inen tuossa tuon sanoiksi virkki: "El{ itke, puinen pursi, vene hankava, havise! Kohta saat sotia k{y{, tappeloita tallustella. "Lienet pursi Luojan luoma, Luojan luoma, tuojan tuoma, syrjin sy|kseite vetehen, laioin aalloillen ajaite, ilman kouran koskematta, k{en p{{lle k{ytt{m{tt{, olkap{{n ojentamatta, k{sivarren vaalimatta!" Pursi puinen vastoavi, vene hankava sanovi: "Eip{ muu sukuni suuri eik{ veljeni, venoset, l{he ty|nnytt{ vesille, laskematta lainehille, kun ei kourin koskettane, k{sivarsin k{{nnett{ne." Sanoi vanha V{in{m|inen: "Jos ma sun vesille ty|nn{n, joko juokset soutamatta, airoilla avittamatta, huoparilla huopimatta, puhumatta purjehesen?" Pursi puinen vastoavi, vene hankava sanovi: "Eip{ muu sukuni suuri eik{ toinen joukkioni juokse sormin soutamatta, airoilla avittamatta, huoparilla huopimatta, puhumatta purjehesen." Vaka vanha V{in{m|inen tuosta tuon sanoiksi virkki: "Joko juokset soutamalla, airoilla avittamalla, huoparilla huopimalla, puhumalla purjehesen?" Pursi puinen vastoavi, vene hankava sanovi: "Jo vainen sukuni muuki, kaikki veljeni, venoset, juoksi sormin soutamalla, airoilla avittamalla, huoparilla huopimalla, puhumalla purjehesen." Siit{ vanha V{in{m|inen heitti hiekalle hevosen, painoi puuhun marhaminnan, ohjat oksalle ojenti, lykk{si venon vesille, lauloi purren lainehille. Kysytteli puista purtta, sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi sie kaareva venonen, pursi puinen, hankaniekka! Ootko kaunis kannannalta, kuin oot kaunis katsonnalta?" Pursi puinen vastoavi, vene hankava sanovi: "Oonpa kaunis kannannalta sek{ pohjalta sijava: soutoa sa'an urohon, ilman istua tuhannen." Siit{ vanha V{in{m|inen lauloa hyr{htelevi. Lauloi ensin laitapuolen sukap{it{ sulhosia, sukap{it{, piipioja, saapasjalkoja jaloja. Lauloi toisen laitapuolen tinap{it{ tytt{ri{, tinap{it{, vaskiv|it{, kultasormia somia. Lauloi viel{ V{in{m|inen teljot t{ytehen v{ke{, ne on vanhoa v{ke{, i{n kaiken istunutta, kuss' oli v{h{n sijoa nuorukaisilta esinn{. Itse istuvi per{h{n, kokan koivuisen kuvulle, lasketteli laivoansa. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Juokse, pursi, puittomia, vene, v{lji{ vesi{! Kule kuplina merell{, lumpehina lainehilla!" Pani sulhot soutamahan, neiet ilman istumahan. Sulhot souti, airot notkui: eip{ matka eistyk{n{. Pani neiet soutamahan, sulhot ilman istumahan. Neiet souti, sormet notkui: eip{ viel{ matka eisty. Muutti vanhat soutamahan, nuoret p{{lt{ katsomahan. Vanhat souti, p{{t vapisi: eip{ viel{ matka eisty. Siit{ seppo Ilmarinen itse istui soutamahan: jopa juoksi puinen pursi, pursi juoksi, matka joutui. Loitos kuului airon loiske, kauas hankojen hamina. Soutavi sorehtelevi: teljot rytkyi, laiat notkui, airot piukki pihlajaiset, airon py|r{t pyin{ vinkui, ter{t teirin{ kukerti, nen{ joikui joutsenena, per{ kaarskui kaarnehena, hangat hanhina havisi. Itse vanha V{in{m|inen laskea karehtelevi per{ss{ punaisen purren, melan vartevan varassa. Niemi matkalla n{kyvi, kyl{ kurja kuumottavi. Ahti niemell{ asuvi, Kauko niemen kainalossa. Kalatuutta Kauko itki, leiv{tyytt{ Lemmink{inen, Ahti aitan pieneytt{, veitikk{ osan v{hyytt{. Veisti laitoja venehen, uuen purren pohjapuuta p{{ss{ pitk{n n{lk{niemen, paltalla kyl{n katalan. Se oli korvalta korea, silm{lt{ sit{i parempi. Loi silm{ns{ luotehelle, k{{nti p{{t{ p{iv{n alle: kaaren kaukoa n{kevi, pilven longan loitompata. Eip{ kaari ollutkana eik{ pieni pilven lonka: oli pursi kulkemassa, venonen vaeltamassa selv{ll{ meren sel{ll{, ulapalla aukealla; mies puhas per{ss{ purren, mies sorea soutimilla. Sanoi lieto Lemmink{inen: "En m{ tunne tuota purtta, keksi kelvoista venett{; souten Suomesta tulevi, airon iske'in i{st{, melan luoen luotehesen." Jo huhuta huikahutti, m{jellytti, m{ik{hytti, huuti mies nen{st{ niemen, verev{ vesien poikki: "Kenen on veno vesill{, kenen laiva lainehilla?" Miehet purresta puhuvat sek{ vaimot vastoavat: "Mi olet mies mets{n asuja, uros korven kolkuttaja, kun et tunne tuota purtta, keksi V{in|l{n venett{, et tunne per{urosta etk{ miest{ airollista?" Sanoi lieto Lemmink{inen: "Jo tunnen per{npit{j{n ja {ly{n airollisen: vaka vanha V{in{m|inen itse on per{n piossa, Ilmarinen airollisna. Minnekk{ menette, miehet, kunne l{ksitte, urohot?" Sanoi vanha V{in{m|inen: "Kohti pohjaista kulemme, kohti kuohuja kovia, lakkip{it{ lainehia: sampoa tapoamahan, kirjokantta katsomahan Pohjolan kivim{est{, vaaran vaskisen sis{st{." Sanoi lieto Lemmink{inen: "Ohoh vanha V{in{m|inen! Otapa minua, miest{, urohoksi kolmanneksi, kun saat sammon nostantahan, kirjokannen kannantahan! Viel{ mieki miesn{ maksan, jos saisi tapella tarve: annan k{skyn k{mmenille, olkap{illeni opaston." Vaka vanha V{in{m|inen otti miehen matkoihinsa, veitik{n venosehensa. Se on lieto Lemmink{inen jo tulla tuhuttelevi, k{y{ luikerrehtelevi. Tuopi laian tullessansa venehesen V{in{m|isen. Sanoi vanha V{in{m|inen: "Oisi puuta purressani, laitoa venehess{ni, parahiksi painoaki. Miksi laitat laitoasi, puuta purtehen lise{t?" Sanoi lieto Lemmink{inen: "Ei vara venett{ kaa'a, tuki suovoa tuhoa. Use'in merell{ Pohjan tuuli laitoa kysyvi, vastatuuli varppehia." Sanoi vanha V{in{m|inen: "Sent{hen sotavenosen rinta rautahan rakettu ja tehty ter{snen{h{n, jottei tuulen tuiki vie{ eik{ viskoa vihurin." NELJ[SKYMMENES RUNO Vaka vanha V{in{m|inen laskea karehtelevi tuon on pitk{n niemen p{{st{, kyl{n kurjan kuuluvilta. Laski laulellen vesi{, ilon ly|en lainehia. Neiet niemien neniss{ katselevat, kuuntelevat: "Mi lienee ilo merell{, mik{ laulu lainehilla, ilo entist{ parempi, laulu muita laatuisampi?" Laski vanha V{in{m|inen, laski p{iv{n maavesi{, p{iv{n toisen suovesi{, kolmannen kosen vesi{. Siin{ lieto Lemmink{inen muisti muutaman sanansa korvalla tulisen kosken, pyh{n virran py|rtehess{. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Heit{, koski, kuohuminen, vesi vankka, vellominen! Kosken tytt|, kuohuneiti! Istuite kihokivelle, kihopaaelle paneite! Sylin aaltoja aseta, k{sin k{{ri k{ppyr|it{, kourin kuohuja kohenna, jottei riusko rinnoillemme eik{ p{{llemme p{r{j{! "Akka aaltojen-alainen, vaimo kuohun-korvallinen! Nouse kourin kuohun p{{lle, yksin aallollen ylene kuohuja kokoamahan, vaahtip{it{ vaalimahan, jottei syyt|int{ syse{, viatointa vierettele! "Kivet keskell{ jokea, paaet kuohun kukkuralla otsansa alentakohon, p{{lakensa painakohon matkalta punaisen purren, tielt{ tervaisen venehen! "Kun ei tuosta kyllin liene, Kivi-Kimmo, Kammon poika, v{{nn{ reik{ v{{ntimell{, puhkaise purasimella keskelle kosen kive{, pahan paaen palleahan, juosta purren puuttumatta, venehen vikaumatta! "Kun ei tuosta kyllin liene, veen is{nt{, vuon alio, kivet saata sammaliksi, hauin vuoluksi venonen kuohuja kulettaessa, m{kip{it{ ment{ess{! "Neiti kosken-korvallinen, impi virran-vierellinen! Kehre{s utuinen lanka utuisesta kuontalosta! Ve{ lankasi ve'elle, sinerv{si lainehelle, jota pitkin purren juosta, tervarinnan teuotella, menn{ miehen melke{nki, {kkiouonkin osata! "Melatar on, mielivaimo! Ota mieluisa melasi, jollapa pi{t pere{, noitivirrat viilettelet katehen koan e'etse, noian ikkunan alatse! "Kun ei tuosta kyllin liene, Ukko, taivahan jumala, pi{ miekalla pere{, tuijota tupettomalla, jotta juosta puisen purren, menn{ m{ntyisen venehen!" Itse vanha V{in{m|inen laskea karehtelevi. Laski louhien lomitse noita kuohuja kovia; eik{ puutu puinen pursi, vene tiet{j{n takellu. [sken tuonne tultuansa noille v{ljille vesille puuttui pursi juoksemasta, venonen pakenemasta. Pursi puuttuvi lujahan, vene vierem{tt|m{ksi. Se on seppo Ilmarinen, toinen lieto Lemmink{inen pistiv{t melan merehen, lastun kuusen lainehesen; p{{ste{ nytystelev{t tuota purtta puutoksesta: ei ota venonen juosta eik{ p{{se puinen pursi. Vaka vanha V{in{m|inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi sie lieto Lemmin poika! Kallistaite katsomahan, miss' on pursi puuttumassa, venonen takistumassa n{ill{ v{ljill{ vesill{, vienolla alantehella, kivell{k| vai haolla vaiko muulla vastuksella!" Se on lieto Lemmink{inen py|r{htihe katsomahan. Katsovi venosen alle, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei ole veno kivell{, ei kivell{, ei haolla: vene on hauin hartioilla, ve'en koiran konkkaluilla!" Vaka vanha V{in{m|inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Jotaki joessa onpi, hakojaki, haukiaki. Kun lie hauin hartioilla, ve'en koiran konkkaluilla, ve{ miekalla vetehen, katkaise kala kaheksi!" Se on lieto Lemmink{inen, poika, veitikk{ verev{, miekan vy|lt{ns{ vet{vi, luunpurijan puoleltansa. Veti miekalla merytt{, alta laian laskettavi: itse vier{hti vetehen, kourin aaltohon kohahti. Siit{ seppo Ilmarinen tarttui tukkahan urosta, nostalti merest{ miehen. Itse tuon sanoiksi virkki: "Kaikki on mieheksi kyh{tty, pantu parran kantajaksi, lis{ksi satalu'ulle, tuhannelle t{ytteheksi!" Miekan vy|lt{ns{ vet{vi, tupestansa tuiman rauan, jolla kalhaisi kaloa, alta laian l{im{hytti: miekka murskaksi mureni, eip{ hauki tiennytk{n{. Vaka vanha V{in{m|inen tuossa tuon sanoiksi virkki: "Ei ole teiss{ puolta miest{, ei urosta kolmannesta! Kun konsa tulevi tarve, miehen mielt{ vaaitahan, silloin mieli melke{ss{, kaikki toimi toisialla." Itse miekkansa ve{lti, tempasi ter{v{n rauan. Ty|nti miekkansa merehen, alle laian langetteli kalahauin hartioihin, ve'en koiran konkkaluihin. Miekka luottihe lujahan, kitasihin kiinnittihe. Siit{ vanha V{in{m|inen nostalti kaloa tuota, veti haukia ve'est{: hauki katkesi kaheksi; pursto pohjahan putosi, p{{ kavahti karpahasen. Jo otti venonen juosta, p{{si pursi puutoksesta. Vaka vanha V{in{m|inen luotti purren luotoselle, ravahutti rantehesen. Katselevi, k{{ntelevi tuota hauin p{{paloa. Itse tuon sanoiksi virkki: "Ken on vanhin sulholoista, sep{ hauki halkomahan, kala viploin viilt{m{h{n, p{{ paloiksi pahkomahan!" Miehet purresta puhuvat, vaimot lausui laitasilta: "Saajanpa k{et sulimmat, sormet pyyt{j{n pyhimm{t." Vaka vanha V{in{m|inen veti veitsen huotrastansa, kylelt{ns{ kylm{n rauan, jolla hauin halkaisevi, pahkovi kalan paloiksi. Itse tuon sanoiksi virkki: "Ken on nuorin neitosista, sep{ hauki keitt{m{h{n murkinaisiksi muruiksi, kalaisiksi lounahiksi!" K{vi neiet keitt{m{h{n k{vi kilvan kymmenenki. Siit{ hauki keitet{h{n, murkinoiahan muruina. J{ip{ luita luotoselle, kalanluita kalliolle. Vaka vanha V{in{m|inen noita tuossa katselevi, katselevi, k{{ntelevi. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Mik{ tuostaki tulisi, noista hauin hampahista, leve{st{ leukaluusta, jos oisi sepon pajassa, luona taitavan takojan, miehen mahtavan k{siss{?" Sanoi seppo Ilmarinen: "Ei tule tyhj{st{ mit{n{, kalan ruotasta kalua, ei seponkana pajassa, luona taitavan takojan, miehen mahtavan k{siss{." Vaka vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "N{ist{p{ toki tulisi kalanluinen kanteloinen, kun oisi osoajata; soiton luisen laatijata." Kun ei toista tullutkana, ei ollut osoajata, soiton luisen laatijata, vaka vanha V{in{m|inen itse loihe laatijaksi, tekij{ksi teentelihe. Laati soiton hauinluisen, suoritti ilon ikuisen. Kust' on koppa kanteletta? Hauin suuren leukaluusta. Kust' on naulat kanteletta? Ne on hauin hampahista. Kusta kielet kanteletta? Hivuksista Hiien ruunan. Jo oli soitto suorittuna, valmihina kanteloinen, soitto suuri hauinluinen, kantelo kalanev{inen. Tuli tuohon nuoret miehet, tuli nainehet urohot, tuli pojat puol'-ik{iset sek{ pienet piikalapset, tyt|t nuoret, vaimot vanhat, naiset keskikertaisetki, kanteletta katsomahan, soittoa t{hy{m{h{n. Vaka vanha V{in{m|inen k{ski nuoren, k{ski vanhan, k{ski keskikertaisenki soittamahan sormillansa tuota ruotaista romua, kalanluista kanteletta. Soitti nuoret, soitti vanhat, soitti keskikertaisetki. Nuoret soitti, sormet notkui, vanhat v{{nti, p{{ vapisi: ei ilo ilolle nousnut, soitto soitolle ylennyt. Sanoi lieto Lemmink{inen: "Oi te pojat puol'{lyiset, teki tytt{ret typer{t sek{ muu katala kansa! Ei ole teiss{ soittajata, oike'in osoajata! Tuokatte minulle soitto, kantakatte kanteloinen kahen polven pystyn p{{h{n, kynnen kymmenen nen{h{n!" Siit{ lieto Lemmink{inen saip' on kantelon k{sille, ilon itsens{ likemm{, soiton alle sormiensa. Soittoa sovittelevi, kanteletta k{{ntelevi: eip{ soitto soitakana, ei ilo iloakana. Sanoi vanha V{in{m|inen: "Ei ole t{ss{ nuorisossa, kansassa kasuavassa eik{ vanhassa v{ess{ tuon on soiton soittajaista, tuon ilon iloajaista. Joko Pohjola paremmin saisi soiton soittamahan, tuon ilon iloamahan, jospa laitan Pohjolahan?" Laittoi soiton Pohjolahan, saatatti Sariolahan. Soitti pojat Pohjolassa, soitti pojat jotta piiat, soitti miehet naisekkahat sek{ naiset miehekk{h{t. Itsekin em{nt{ soitti, tuota k{{nti, tuota v{{nti, tuota sormin suoritteli, kynsin kymmenin piteli. Soitti pojat Pohjolassa, soitti kansa kaikenlainen. Ei ilo ilolle tunnu eik{ soitto soitannalle: kielet kierohon k{viv{t, jouhet parkuivat pahasti, {{ni kaikkui karkeasti, soitto julmasti sorisi. Sokea sopessa nukkui, ukko vanha uunin p{{ll{. Ukko uunilta havannut, kiukahalta kirsahtanut urahti unisijalta, nurahutti nurkastansa: "Heretk{tte, heitt{k{tte, luokatte, lopettakatte! Puhki korvani puhuvi, l{pi p{{ni l{ylent{vi, kaikki k{ypi karvoilleni, viepi viikoksi uneni! "Jos ei soitto Suomen kansan vasta vaikuta ilolle eli uuvuta unehen, maku'usen maanittele, niin vetehen visko'otte, aaltoihin upottaotte, tahi viek|tte takaisin, soitto tuonne saattaotte miehen tehnehen k{sille, sormille sovittelijan!" Soitto kielin kerki{vi, kantelo sanoin kajahui: "En viel{ vetehen joua, alle aaltojen asetu! Ennen soitan soittajalla, vangun vaivan n{hnehell{." Jopa vietihin visusti, kannettihin kaunihisti miehen laatijan k{tehen, pyyt{nehen polvuksille. YHDESVIIDETT[ RUNO Vaka vanha V{in{m|inen, laulaja i{n-ikuinen, sormiansa suorittavi, peukaloitansa pesevi. Istuiksen ilokivelle, laulupaaelle paneikse hope'iselle m{elle, kultaiselle kunnahalle. Otti soiton sormillensa, k{{nti k{yr{n polvillensa, kantelen k{tens{ alle. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Tulkohonpa kuulemahan, ku ei liene ennen kuullut iloa ikirunojen, kajahusta kanteloisen!" Siit{ vanha V{in{m|inen alkoi soittoa somasti hauinruotaista romua, kalanluista kanteletta. Sormet nousi notkeasti, peukalo yl|s keveni. Jo k{vi ilo ilolle, riemu riemulle remahti, tuntui soitto soitannalle, laulu laululle tehosi. Hel{hteli hauin hammas, kalan pursto purkaeli, ulvosi upehen jouhet, jouhet ratsun raikkahuivat. Soitti vanha V{in{m|inen. Ei ollut sit{ mets{ss{ jalan nelj{n juoksevata, koivin koikkelehtavata, ku ei tullut kuulemahan, iloa imehtim{h{n. Oravat ojentelihe lehv{selt{ lehv{selle; tuohon k{rp{t k{{ntelihe, aioillen asettelihe. Hirvet hyppi kankahilla, ilvekset piti iloa. Her{si susiki suolta, nousi karhu kankahalta pet{j{isest{ pes{st{, kutiskosta kuusisesta. Susi juoksi suuret matkat, karhu kankahat samosi; viimein aiallen asettui, ver{j{lle vieret{ikse: aita kaatui kalliolle, ver{j{ aholle vieri. Siit{ kuusehen kuvahti, pet{j{h{n py|r{hytti soitantoa kuulemahan, iloa imehtim{h{n. Tapiolan tarkka ukko, itse Metsolan is{nt{, ja kaikki Tapion kansa, sek{ piiat jotta poiat, kulki vuoren kukkulalle soittoa tajuamahan. Itseki mets{n em{nt{, Tapiolan tarkka vaimo, sinisukkahan siroikse, punapaulahan paneikse; loihe koivun konkelolle, lep{n lengolle levahti kanteloista kuulemahan, soittoa tajuamahan. Mi oli ilman lintujaki, kahen siiven sirkovia, ne tulivat tuiskutellen, kii{tellen kiirehtiv{t kunnioa kuulemahan, iloa imehtim{h{n. Kokko kun kotona kuuli sen sorean Suomen soiton, heitti pentunsa pes{h{n; itse loihe lent{m{h{n soittohon sulan urohon, V{in{m|isen v{{ntel|h|n. Korkealta kokko lenti, halki pilvien havukka, allit aalloilta syvilt{, joutsenet sulilta soilta. Pieni{ki peiposia, lintuja livert{vi{, sirkkuja satalukuisin, leivoja liki tuhatta ilmassa ihastelivat, hartioilla haastelivat, tehess{ is{n iloa, soitellessa V{in{m|isen. Itse ilman luonnottaret, ilman impyet ihanat, iloa imehteliv{t, kanteloista kuuntelivat; mik{ ilman vempelell{, taivon kaarella kajotti, mik{ pienen pilven p{{ll{, rusoreunalla rehotti. Tuo Kuutar, korea impi, neiti P{iv{t{r p{tev{ piteliv{t pirtojansa, niisi{ns{ nostelivat, kultakangasta kutoivat, hope'ista helskyttiv{t, {{rell{ punaisen pilven, pitk{n kaaren kannikalla. Kunpa saivat kuullaksensa tuon sorean soiton {{nen, jo p{{si piosta pirta, suistui sukkula k{est{, katkesihe kultarihmat, helk{hti hopeaniiet. Ei sit{ oloista ollut, ei ollut ve'ess{k{n{ ev{n kuuen kulkevata, kalaparvea parasta, ku ei tullut kuulemahan, iloa imehtim{h{n. Uipi hauit hangotellen, ve'en koirat vengotellen, lohet luo'oilta samosi, siikaset syv{ntehilt{. S{ret pienet, ahvenetki, mujehetki, muut kalatki rinnoin ruokohon ajaikse, rantahan rakenteleikse virtt{ V{in|n kuulemahan, soittoa tajuamahan. Ahto, aaltojen kuningas, ve'en ukko ruohoparta, ve'en kalvolle ve{ikse, luikahaikse lumpehelle; siin{ kuunteli iloa. Itse tuon sanoiksi virkki: "En ole mointa ennen kuullut sin{ ilmoisna ik{n{, soitantoa V{in{m|isen, iloa ikirunojan!" Sisarekset sotkottaret, rannan ruokoiset k{lykset, hiipoivat hivuksiansa, hapsiansa harjasivat harjalla hopeap{{ll{, sukimella kultaisella. Saavat kuulla {{nen ouon, tuon on soitannon sorean: sulkahti suka vetehen, haihtui harja lainehesen. J{i hivukset hiipomatta, tukat kesken suorimatta. Itseki ve'en em{nt{, ve'en eukko ruokorinta, jopa nousevi merest{ ja lapaikse lainehesta; ruokorintahan rivahti, v{{nn{ikse vesikarille tuota {{nt{ kuulemahan, soitantoa V{in{m|isen, kun oli {{ni kummanlainen, soitanto ylen sorea. Se siihen sike'in nukkui, vaipui maata vatsallehen kirjavan kiven sel{lle, paaen paksun pallealle. Siin{ vanha V{in{m|inen soitti p{iv{n, soitti toisen. Ei ollut sit{ urosta eik{ miest{ urheata, ollut ei miest{ eik{ naista eik{ kassan kantajata, kellen ei itkuksi k{ynyt, kenen sy{nt{ ei sulannut. Itki nuoret, itki vanhat, itki miehet naimattomat, itki nainehet urohot, itki pojat puol'-ik{iset, sek{ pojat jotta neiet, jotta pienet piikasetki, kun oli {{ni kummanlainen, ukon soitanto suloinen. Itsens{ki V{in{m|isen kyynel vieri kyyk{hteli. Tippui tilkat silmist{ns{, vieriv{t vesipisarat, karkeammat karpaloita, herke{mm{t hernehi{, py|re{mm{t pyyn munia, p{re{mm{t p{it{ p{{skyn. Ve'et vieri silm{st{ns{, toiset toisesta noruvi. Putosivat poskip{ille, kaunihille kasvoillensa, kaunihilta kasvoiltansa leve'ille leuoillensa, leve'ilt{ leuoiltansa rehe'ille rinnoillensa, rehe'ilt{ rinnoiltansa p{teville polvillensa, p{tevilt{ polviltansa jalkap|yille jaloille, jalkap|yilt{ jaloilta maahan alle jalkojensa l{pi viien villavaipan, kautta kuuen kultavy|ns{, seitsem{n sinihamosen, sarkakauhtanan kaheksan. Vieriv{t vesipisarat luota vanhan V{in{m|isen rannalle meren sinisen, rannalta meren sinisen alle selvien vesien, p{{lle mustien murien. Siit{ vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "Onko t{ss{ nuorisossa, nuorisossa kaunoisessa, t{ss{ suuressa su'ussa, isossa is{n alassa kyyneleni poimijata alta selvien vesien?" Nuoret tuossa noin sanovi sek{ vanhat vastoavi: "Ei ole t{ss{ nuorisossa, nuorisossa kaunoisessa, t{ss{ suuressa su'ussa, isossa is{n alassa kyynelesi poimijata alta selvien vesien." Sanoi vanha V{in{m|inen, itse virkki, noin nimesi: "Kenp{ toisi kyyneleni, poimisi vesipisarat alta selvien vesien, saisi multa sulkaturkin." Tuli korppi koikotellen. Sanoi vanha V{in{m|inen: "K{y|s, korppi, kyyneleni alta selvien vesien! Annan sulle sulkaturkin." Eip{ korppi saanutkana. Kuuli tuon sininen sotka, niin tuli sininen sotka. Sanoi vanha V{in{m|inen: "Use'in, sininen sotka, suullasi sukelteleihet, ve'ess{ vilotteleihet: k{yp{, poimi kyyneleni alta selvien vesien! Saat sin{ parahan palkan: annan sulle sulkaturkin." K{vi sotka poimimahan V{in{m|isen kyyneleit{ alta selvien vesien, p{{lt{ mustien murien. Poimi kyynelet merest{, kantoi V{in|lle k{tehen: jo oli muiksi muuttunehet, kasvanehet kaunoisiksi, helmiksi heristynehet, simpsukoiksi siintynehet, kuningasten kunnioiksi, valtojen iki-iloiksi. KAHDESVIIDETT[ RUNO Vaka vanha V{in{m|inen, toinen seppo Ilmarinen, kolmas lieto Lemmin poika, tuo on kaunis Kaukomieli, l{ksi selv{lle merelle, lake'ille lainehille tuonne kylm{h{n kyl{h{n, pime{h{n Pohjolahan, miehen sy|j{h{n sijahan, urohon upottajahan. Kenp{ tuossa soutajaksi? Yks' on seppo Ilmarinen: sep{ tuossa soutajaksi airoillen ylim{isille; toinen lieto Lemmink{inen airoillen alimaisille. Vaka vanha V{in{m|inen itse istuihe per{h{n. Laskea karehtelevi; laski halki lainehien, noien kuohujen kovien, lakkip{ien lainehien, vasten Pohjan valkamoita, ennen tiettyj{ teloja. Jopa tuonne tultuansa, matkan p{{h{n p{{sty{ns{ vetiv{t venosen maalle, tempasivat tervarinnan teloille ter{ksisille, valkamoille vaskisille. Tulivat tuville tuosta, pian pistihe sis{lle. Kysyi Pohjolan em{nt{, tutkaeli tullehilta: "Mip{ miehill{ sanoma, urohilla uusi tieto?" Vaka vanha V{in{m|inen, tuopa tuohon vastoavi: "Sammosta sanomat miesten, kirjokannesta urosten: saimme sampuen jaolle, kirjokannen katselulle." Itse Pohjolan em{nt{ sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei pyyss{ kahen jakoa, oravassa miehen kolmen. Hyv{ on sampuen hyr{t{, kirjokannen kahnatella Pohjolan kivim{ess{, vaaran vaskisen sis{ss{. Hyv{ olla itseniki sammon suuren haltijana." Vaka vanha V{in{m|inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Kun et antane osoa, tuota sammon toista puolta, niin on kaiken kantanemme, vienemme venehesemme." Louhi, Pohjolan em{nt{, tuo tuosta pahoin pahastui. Kutsui Pohjolan kokohon, nuoret miehet miekkoinensa, urohot asehinensa p{{n varalle V{in{m|isen. Vaka vanha V{in{m|inen k{vi kanteloisehensa, itse istui soittamahan, alkoi soittoa somasti. Tuota kaikki kuulemahan, iloa imehtim{h{n, miehet mielell{ hyv{ll{, naiset suulla nauravalla, urohot vesiss{ silmin, pojat maassa polvillansa. V{ke{ v{syttelevi, rahvahaista raukaisevi: kaikki nukkui kuuntelijat sek{ vaipui katselijat; nukkui nuoret, nukkui vanhat V{in{m|isen soitantohon. Siit{ viisas V{in{m|inen, tiet{j{ i{n-ikuinen, tapasi on taskuhunsa, kulki kukkaroisehensa. Ottavi uniset neulat, voiteli unella silm{t, ripset ristihin panevi, painoi luomet lukkosehen v{elt{ v{synehelt{, urohilta uinuvilta: pani pitk{h{n unehen, viikommaksi nukkumahan koko Pohjolan perehen ja kaiken kyl{isen kansan. Meni sammon saa'antahan, kirjokannen katsontahan Pohjolan kivim{est{, vaaran vaskisen sis{st{, yheks{n lukon takoa, takasalvan kymmenennen. Tuossa vanha V{in{m|inen lauloa hyr{htelevi vaaran vaskisen ovilla, kivilinnan liepehill{: jopa liikkui linnan portit, j{rkkyi rautaiset saranat. Itse seppo Ilmarinen, tuopa tuossa toisna miesn{. Voilla voiti lukkoloita, saranoita rasvasilla, jottei ukset ulvahuisi, eik{ naukuisi saranat. Lukot sormin luksutteli, salvat kuokalla kohotti: jo lukot lusuna vieri, ovet vahvat aukieli. Siit{ vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "Oi sie lieto Lemmin poika, ylim{inen yst{v{ni! Mene sampo ottamahan, kirjokansi kiskomahan!" Tuopa lieto Lemmink{inen tahi kaunis Kaukomieli, kyll{ k{rk{s k{skem{tt{, kehumattaki kepe{, meni sammon saa'antahan, kirjokannen kiskontahan. Sanoi tuonne menness{ns{, kerskaeli k{yess{ns{: "Mi lienee minussa miest{, urosta Ukon pojassa, senp{ sampo siirtyk|h|n, kirjokansi k{{ntyk|h|n jalan oikean avulla, takakannan koskemalla!" Siirrytteli Lemmink{inen, siirrytteli, k{{nnytteli, sylin sampoa syleili, polvin maassa puuhaeli: eip{ sampo liikukana, kirjokansi kallukana; sen oli juuret juurruteltu yheks{n sylen syv{h{n. Hyv{ on h{rk{ Pohjolassa, jok' on vahva vartalolta, ylen sitke{ sivulta, suonilta kovin sorea; sen on sylt{ sarvet pitk{t, puolentoista turpa paksu. Otti h{r{n heinikosta, auran pellon pientarelta; sill{ kynti sammon juuret, kirjokannen kiinnittimet: saipa sampo liikkumahan, kirjokansi kallumahan. Siit{ vanha V{in{m|inen, toinen seppo Ilmarinen, kolmas lieto Lemmink{inen saattelivat sammon suuren Pohjolan kivim{est{, vaaran vaskisen sis{st{. Veiv{t sen venosehensa, latjasivat laivahansa. Saivat sammon purtehensa, kirjokannen kaarillensa; ty|ntiv{t venon vesille, satalauan lainehille. Tyrsk{hti veno vetehen, l{ksi laioin lainehesen. Kysyi seppo Ilmarinen, sanan virkkoi, noin nimesi: "Minne sampo saatetahan, kunnepa kuletetahan n{ilt{ paikoilta pahoilta, poloisesta Pohjolasta?" Vaka vanha V{in{m|inen itse virkki, noin nimesi: "Tuonne sampo saatetahan, kirjokansi kaimatahan nen{h{n utuisen niemen, p{{h{n saaren terhenisen, siell{ onnen ollaksensa, ainian asuaksensa. On siell{ v{h{n sijoa, toki paikkoa palanen, sy|m{t|int{, ly|m{t|int{, miekan miehen k{ym{t|int{." Siit{ vanha V{in{m|inen l{ksi poies Pohjolasta, l{ksi mielell{ hyv{ll{, iloten omille maille. Itse tuossa noin saneli: "K{{nny, pursi, Pohjolasta, k{{nn{ite kohen kotia, perin maille vierahille! "Tuuittele, tuuli, purtta, soutele, vesi, venett{, anna airoillen apua, huoparille huoitusta noilla v{ljill{ vesill{, ulapoilla auke'illa! "Oisiko airot pikkaraiset, soutajat v{h{v{kiset, pienoiset per{npit{j{t, lapset laivan hallitsijat, anna, Ahto, airojasi, venett{si, veen is{nt{, airot uuet ja paremmat, mela toinen ja lujempi, itse airoillen asetu, sovitaite soutamahan! Anna juosta puisen purren, rautahangan hakkaella halki kuohujen kovien, lakkip{ien lainehien!" Siit{ vanha V{in{m|inen laskea karehtelevi. Itse seppo Ilmarinen, toinen lieto Lemmink{inen, nep{ tuossa soutelevat, soutelevat, joutelevat selvi{ sel{n vesi{, lake'ita lainehia. Sanoi lieto Lemmink{inen: "Olipa ennen aikoinani, oli vett{ soutajalla sek{ virtt{ laulajalla. Vaan ei nyt, nykyisin aioin tuota kuulla kulloinkana venehess{ vierent{t{, lainehilla laulantata." Vaka vanha V{in{m|inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Ei vesill{ vieremist{, lainehilla laulamista! Laulu laiskana pit{vi, virret sou'un viivytt{vi. P{iv{ kultainen kuluisi, y|hyt kesken yll{tt{isi n{ill{ v{ljill{ vesill{, lake'illa lainehilla." Se on lieto Lemmink{inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Aika kuitenki kuluvi, p{iv{ kaunis karkelevi, y| tulla tuhuttelevi, h{m{r{ h{kyttelevi, jos et laula polvenasi, hyrehi sin{ ik{n{." Laski vanha V{in{m|inen selke{ meren sinisen, laski p{iv{n, laski toisen. P{iv{n{p{ kolmantena tuo on lieto Lemmink{inen kerran toisen kertaeli: "Miks' et laula, V{in{m|inen, hyrehi, hyv{nt|l{inen, hyv{n sammon saatuasi, tien oikein osattuasi?" Vaka vanha V{in{m|inen, h{np{ varman vastoavi: "Varahainen laulannaksi, aikainen ilonpioksi. [sken laulanta sopisi, ilon teent{ kelpoaisi, kun omat ovet n{kyisi, omat ukset ulvahtaisi." Sanoi lieto Lemmink{inen: "Oisinko itse per{ss{, lauleleisin voiessani, kukkuisin kyetess{ni; ehk' ei toiste voiakana, ei kyllin kyet{k{n{. Kun et lauloa luvanne, itse laululle rupean." Siin{ lieto Lemmink{inen, tuo on kaunis Kaukomieli, suutansa sovittelevi, s{velt{ns{ s{{televi. Sai itse hyr{ilem{h{n, loihe, kurja, kukkumahan {re{ll{ {{nell{ns{, k{re{ll{ kulkullansa. Lauloi lieto Lemmink{inen, karjahteli Kaukomieli; suu liikkui, j{risi parta, leukapielet lonkaeli. Laulu kuului loitommalle, vier{hys vesien poikki, kuului kuutehen kyl{h{n, seitsem{n sel{n ylitse. Kurki istui kannon p{{ss{, m{r{n m{tt{h{n nen{ss{, sormiluitansa lukevi, jalkojansa nostelevi. Sep{ s{ik{hti kovasti Lemmink{isen laulantata. P{{sti kurki kumman kulkun, s{ik{hti pahan s{velen; heti loihe lent{m{h{n, lenti poikki Pohjolahan. Sitte tuonne tultuansa, Pohjan suolle saatuansa viel{ parkaisi pahasti, {ke{sti {rj{hteli: sill{ Pohjolan her{tti, pahan vallan valveutti. Nousi Pohjolan em{nt{ unen pitk{n maattuansa. K{vi karjakartanohon, juoksi riistariihen luoksi; katselevi karjoansa, elojansa arvelevi: ei ollut karjoa kaonnut, riistettyn{ riistojansa. Jo k{vi kivim{elle, vaaran vaskisen ovelle. Sanoi tuonne tultuansa: "Voi, poloinen, p{ivi{ni! Jop' on t{{ll{ vieras k{ynyt, kaikki lukot lonkaellut, liikutellut linnan portit, s{rkenyt saranarauat! Oisko t{{lt{ sampo saatu, otettu omin lupinsa?" Jo oli sielt{ sampo saatu, anastettu kirjokansi Pohjolan kivim{est{, vaaran vaskisen sis{st{, yheks{n lukon takoa, takasalvan kymmenennen. Louhi, Pohjolan em{nt{, tuo tuosta pahoin pahastui, katsoi valtansa vajuvan, alenevan arvionsa. Uutarta rukoelevi: "Ututytt|, terhenneiti! Seulo seulalla utua, terhenist{ tepsuttele, laske talma taivahalta, auer ilmasta alenna selv{lle meren sel{lle, ulapalle aukealle, jottei p{{st{ V{in{m|isen, osata uvantolaisen! "Kun ei tuosta kyllin tulle, Iku-Turso, [ij|n poika, nosta p{{t{si merest{, lakkoasi lainehesta! Kaataos Kalevan miehet, upota uvantolaiset, h{vit{ h{jyt urohot alle aaltojen syvien! Saata sampo Pohjolahan venehest{ vierim{tt{! "Kun ei tuosta kyllin tulle, oi Ukko, ylijumala, ilman kultainen kuningas, hope'inen hallitsija, rakenna rajuinen ilma, nosta suuri s{ien voima! Luo tuuli, l{het{ aalto aivan vastahan venett{, jottei p{{st{ V{in{m|isen, kulkea uvantolaisen!" Ututytt|, neiti terhen, u'un huokuvi merelle, sumun ilmahan sukesi; piti vanhan V{in{m|isen kokonaista kolme y|t{ sis{ss{ meren sinisen p{{sem{tt{ns{ perille, kulkematta kunnekana. Y|n kolmen lev{tty{ns{ sis{ss{ meren sinisen virkki vanha V{in{m|inen, itse lausui, noin nimesi: "Ei ole mies pahempikana, uros untelompikana u'ulla upottaminen, terhenell{ voittaminen." Veti vett{ kalvallansa, merta miekalla sivalti. Sima siukui kalvan tiest{, mesi miekan roiskehesta: nousi talma taivahalle, utu ilmoillen yleni. Selvisi meri sumusta, meren aalto auteresta; meri suureksi sukeutui, maailma isoksi t{ytyi. Oli aikoa v{h{inen, pirahteli pikkarainen. Jo kuului kova kohina vierelt{ veno punaisen; nousi kuohu korkeaksi vasten purtta V{in{m|isen. Siin{ seppo Ilmarinen toki s{ik{hti kovasti: veret vieri kasvoiltansa, puna poskilta putosi. Veti viltin p{{ns{ p{{lle, yli korvien kohenti, peitti kasvot kaunihisti, silm{ns{ sit{i paremmin. Itse vanha V{in{m|inen katsoi vierell{ vesi{, loi silm{t sivulle purren. N{ki kummoa v{h{isen: Iku-Turso, [ij|n poika, vieress{ veno punaisen nosti p{{t{ns{ merest{, lakkoansa lainehesta. Vaka vanha V{in{m|inen saipa korvat kourihinsa. Korvista kohottelevi, kysytteli, lausutteli, sanan virkkoi, noin nimesi: "Iku-Turso, [ij|n poika! Miksi sie merest{ nousit, kuksi aallosta ylenit etehen imehnisille, saanikka Kalevan poian?" Iku-Turso, [ij|n poika, eik{ tuo ihastu tuosta eik{ tuo kovin pel{sty eik{ varsin vastaele. Vaka vanha V{in{m|inen tarkoin toiste tutkaeli, kolmasti kovin kysyvi: "Iku-Turso, [ij|n poika! Miksi sie merest{ nousit, kuksi aallosta ylenit?" Iku-Turso, [ij|n poika, jo kerralla kolmannella sanan vastaten sanovi: "Siksi mie merest{ nousin, siksi aallosta ylenin: oli mieless{ minulla surmata suku Kalevan, saa'a sampo Pohjolahan. Kun nyt lasket lainehisin, heit{t viel{ herjan hengen, enp{ toiste tullekana etehen imehnisille." Silloin vanha V{in{m|inen heitti herjan lainehisin. Itse tuon sanoiksi virkki: "Iku-Turso, [ij|n poika! Ell|s sie merest{ nousko, ell|s aallosta yletk| etehen imehnisille t{m{n p{ivyen per{st{!" Senp{ p{ivyen per{st{ ei Turso merest{ nouse etehen imehnisille, kuni kuuta, aurinkoa, kuni p{ive{ hyve{, ilmoa ihailtavata. Siit{ vanha V{in{m|inen laski eelle laivoansa. Oli aikoa v{h{inen, pirahteli pikkarainen. Jo Ukko, ylijumala, itse ilmojen is{nt{, virkki tuulet tuulemahan, s{{t rajut rajuamahan. Nousi tuulet tuulemahan, s{{t rajut rajuamahan. Kovin l{ikkyi l{nsituuli, luoetuuli tuikutteli; enemm{n etel{ tuuli, it{ inkui ilke{sti; kauheasti kaakko karjui, pohjonen kovin porasi. Tuuli puut lehett|m{ksi, havupuut havuttomaksi, kanervat kukattomaksi, hein{t helpehett|m{ksi. Nosti mustia muria p{{lle selvien vesien. Kovin silloin tuulet tuuli, aallot hakkasi alusta. Veiv{t harpun hauinluisen, kantelon kalanev{isen v{en Vellamon hyv{ksi, Ahtolan iki-iloksi. Ahto aalloilta havainnut, Ahon lapset lainehilta; ottivat sorean soiton, kotihinsa korjasivat. Siin{ vanhan V{in{m|isen ve'et silmihin vetihe. Itse tuon sanoiksi virkki: "Sinne sattui saalahani, meni mielisoittimeni, katosi iki-iloni! En tuota en{mpi saane sin{ ilmoisna ik{n{ hauin hampahan iloa, kalanluista luikutusta." Itse seppo Ilmarinen, tuopa tuiki tuskautui. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Voi, poloinen, p{ivi{ni, kun l{ksin selille n{ille, ulapoille auke'ille, polin puulle py|riv{lle, varvalle vapisevalle! Jo on tukka tuulta n{hnyt, hivus s{{t{ hirve{t{, parta p{ivi{ pahoja, n{hnyt n{ill{ki vesill{; harvoin on havaita tainnut tuulta ennen tuon n{|ist{, noita kuohuja kovia, lakkip{it{ lainehia. Jo nyt on tuuli turvanani, meren aalto armonani!" Vaka vanha V{in{m|inen, tuopa tuossa arvelevi: "Ei venossa vieremist{, purressa parahtamista! Itku ei h{'{st{ p{{st{, parku p{ivist{ pahoista." Siit{ tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Vesi, kiell{ poikoasi, laine, lastasi epe{, Ahto, aaltoja aseta, Vellamo, veen v{ke{, ettei parsku parraspuille, p{{se p{{lle kaarieni! "Nouse, tuuli, taivahalle, yl|s pilvihin ajaite, sukuhusi, syntyhysi, heimohon, perehesesi! El{ kaa'a puista purtta, vierr{ hongaista venett{! Ennen kaa'a puut palolla, kuuset kummuilla kumoa!" Se on lieto Lemmink{inen, itse kaunis Kaukomieli, sanan virkkoi, noin nimesi: "Tule, kokko turjalainen! Tuopa kolme sulkoasi, kokko, kolme, kaarne, kaksi varaksi v{h{n venehen, pahan purren parraspuuksi!" Itse laitoa lis{si, varppehia valmisteli; liitti tuohon liikalaiat, koko sylen korkeuiset, aallon k{ym{tt{ ylitse, partahille parskumatta. Jo oli kyllin laitoaki, venehess{ varppehia tuulen tuiman tuikutella, aallon ankaran lyk{t{, kuohuja kulettaessa, m{kip{it{ ment{ess{. KOLMASVIIDETT[ RUNO Louhi, Pohjolan em{nt{, kutsui Pohjolan kokohon. Pani joukon jousihinsa, laittoi miehet miekkoihinsa; rakenteli Pohjan purren, suoritti sotavenosen. Latoi miehet laivahansa, suoritti sotaurohot, kuni sotka poikasensa, tavi lapsensa latovi: sata miest{ miekallista, tuhat jousella urosta. Kohenteli purjepuita, vaatevarpoja varasi; nosti puuhun purjehia, vaattehia varpapuihin, kuin on pitk{n pilven longan, pilven t|nk{n taivahalla. Siit{ l{ksi laskemahan, sek{ l{ksi jotta joutui sampoa tapoamahan venehest{ V{in{m|isen. Vaka vanha V{in{m|inen laskevi sinist{ merta. Itse tuon sanoiksi virkki, puhui purtensa per{st{: "Oi sie lieto Lemmin poika, ylim{inen yst{v{ni! Nouse purjepuun nen{h{n, vaatevarpahan ravaha! Katsaise etinen ilma, tarkkoa takainen taivas, onko selv{t ilman rannat, onko selv{t vai sekavat!" Tuopa lieto Lemmink{inen, poika, vetikk{ verev{, hyvin k{rk{s k{skem{tt{, kehumattaki kepe{, nousi purjepuun nen{h{n, vaatevarpahan ravahti. Katsoi i{t, katsoi l{nnet, katsoi luotehet, etel{t, katsoi poikki Pohjan rannan. Siit{ tuon sanoiksi virkki: "Selv{n{ etinen ilma, taakea takainen taivas: pieni on pilvi pohjosessa, pilven lonka luotehessa." Sanoi vanha V{in{m|inen: "Jo vainen valehteletki! Ei se pilvi ollekana, pilven lonka lienek{n{: se on pursi purjehinen. Katso toiste tarkemmasti!" Katsoi toiste, katsoi tarkoin. Sanovi sanalla tuolla: "Saari kaukoa n{kyvi, et{h{lt{ haamottavi; havukoita haavat t{ynn{, koivut kirjokoppeloita." Sanoi vanha V{in{m|inen: "Jo vainen valehtelitki! Havukoita ei ne olle eik{ kirjokoppeloita: ne on Pohjan poikasia. Katso tarkoin kolmannesti!" Se on lieto Lemmink{inen katsoi kerran kolmannenki. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Jo tulevi Pohjan pursi, satahanka hakkoavi! Sata on miest{ soutimilla, tuhat ilman istumassa!" Silloin vanha V{in{m|inen jo tunsi toet totiset. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Soua, seppo Ilmarinen, soua, lieto Lemmink{inen, soutakatte, kaikki kansa, jotta juoksisi venonen, pursi eest{ enn{tt{isi!" Souti seppo Ilmarinen, souti lieto Lemmink{inen, souti kansa kaikenlainen. Lyllyiv{t melat lylyiset, hangat piukki pihlajaiset, vene honkainen vapisi; nen{ hyrski hylkehen{, per{ koskena kohisi, vesi kiehui kelloloissa, vaahti palloissa pakeni. Kilvan kiskoivat urohot, miehet veikaten vetiv{t: eip{ matka eistyk{n{, ei pakene puinen pursi eest{ purren purjehisen, tuon on Pohjolan venehen. Silloin vanha V{in{m|inen jo tunsi tuhon tulevan, h{t{p{iv{n p{{lle saavan. Arvelee, ajattelevi, miten olla, kuin ele{. Itse tuon sanoiksi virkki: "Viel{ m{ tuohon mutkan muistan, keksin kummoa v{h{isen." Tavoittihe tauloihinsa, tunkihe tuluksihinsa. Otti piit{ pikkuruisen, tauloa taki v{h{isen; ne merehen mestoavi yli olkansa vasemman. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Tuosta tulkohon karinen, salasaari kasvakohon, johon juosta Pohjan purren, satahangan halkiella meren myrskyn hiertimess{, lainehen rapa'imessa!" Se siit{ kariksi kasvoi, loihe luo'oksi merehen, it{h{n pitemmin puolin, poikkipuolin pohjosehen. Tulla puikki Pohjan pursi, halki aallon hakkoavi: jopa joutuvi karille, puuttui luotohon lujasti. Lenti poikki puinen pursi, satakaari katkieli; mastot maiskahti merehen, purjehet putoelivat noiksi tuulen viet{viksi, ahavan ajeltaviksi. Louhi, Pohjolan em{nt{, jaloin juoksevi vetehen, l{ksi purtta nostamahan, laivoa kohottamahan. Ei ota vene ylet{ eik{ pursi liikahella: kaikk' oli kaaret katkennunna, kaikki hangatki hajalla. Arvelee, ajattelevi. Itse tuon sanoiksi virkki: "Mik{s neuvoksi tulevi, kukas pannahan etehen?" Jopa muiksi muutaltihe, tohti toisiksi ruveta. Otti viisi viikatetta, kuusi kuokan kuolioa: nep{ kynsiksi kyh{si, kohenteli kouriksensa; puolen purtta s{rkynytt{: senp{ allensa asetti; laiat siiviksi sivalti, per{puikon purstoksensa; sata miest{ siiven alle, tuhat purston tutkaimehen, sata miest{ miekallista, tuhat ampujaurosta. Levit{ikse lent{m{h{n, kokkona kohotteleikse. Lente{ lekuttelevi tavoitellen V{in{m|ist{: siipi pilvi{ sipaisi, toinen vett{ vieprahteli. Veen emonen, vaimo kaunis, h{np{ tuon sanoiksi virkki: "Oi on vanha V{in{m|inen! K{{nn{ p{{t{ p{iv{n alta, luo'os silm{t luotehesen, katso taaksesi v{h{isen!" Vaka vanha V{in{m|inen k{{nti p{{t{ p{iv{n alta, luopi silm{t luotehesen, katsoi taaksensa v{h{isen: jo tulevi Pohjan eukko, lintu kumma liitelevi, harte'ista kuin havukka, vaakalintu vartalolta! Yll{tt{vi V{in{m|isen. Lenti purjepuun nen{h{n, vaatevarpahan rapasi, p{{h{n pielen seisotaikse: oli pursi p{in pu'ota, laiva laioin kallistua. Siin{ seppo Ilmarinen heit{ikse Jumalahansa, Luojahansa luotteleikse. Sanovi sanalla tuolla: "Varjele, vakainen Luoja, kaitse, kaunoinen Jumala, ettei poika pois tulisi, emon lapsi lankeaisi Luojan luomalta lu'ulta, Jumalan sukeamalta! "Ukko, julkinen jumala, itse taatto taivahinen! Tuo mulle tulinen turkki, p{{lleni panuinen paita, jonka suojasta sotisin ja takoa tappeleisin, ettei p{{ pahoin menisi, tukka turhi'in tulisi rauan kirkkahan kisassa, ter{n tuiman tutkaimessa!" Itse vanha V{in{m|inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Ohoh Pohjolan em{nt{! Joko saat jaolle sammon nen{h{n utuisen niemen, p{{h{n saaren terhenisen?" Sanoi Pohjolan em{nt{: "En l{he jakohon sammon sinun kanssasi, katala, kerallasi, V{in{m|inen!" Itse sampoa tavoitti venehest{ V{in{m|isen. Siin{ lieto Lemmink{inen miekan vy|lt{ns{ vet{isi, tempasi ter{v{n rauan vasemmalta puoleltansa; kokon kourille kokevi, r{pyl|ille r{imil|ivi. Iski lieto Lemmink{inen, sek{ iski jotta lausui: "Maahan miehet, maahan miekat, maahan untelot urohot, sa'at miehet siiven alta, kymmenet kyn{n nen{st{!" Virkki tuossa Pohjan eukko, puhui purjepuun nen{st{: "Oi sie lieto, Lemmin poika, Kauko rukka, mies katala! Pettelit oman emosi, valehtelit vanhempasi: sanoit et k{yv{si sotoa kuunna, kymmenn{ kes{n{ kullankana tarpehella, hopeankana halulla!" Vaka vanha V{in{m|inen, tiet{j{ i{n-ikuinen, arvasi ajan olevan, tunsi hetken tulleheksi. Jo veti melan merest{, tammen lastun lainehesta: sill{ kalhaisi kavetta, iski kynsi{ kokolta: muut kynnet meni muruiksi, j{i yksi sakarisormi. Pojat siivilt{ putosi, melskahti merehen miehet, sata miest{ siiven alta, tuhat purstolta urosta. Itse kokko kopsahtihe, kapsahutti kaaripuille, kuni puusta koppeloinen, kuusen oksalta orava. Siit{ sampoa tavoitti sormella nimett|m{ll{. Sammon vuoalti vetehen, kaatoi kaiken kirjokannen punapurren laitimelta keskelle meren sinisen: siin{ sai muruiksi sampo, kirjokansi kappaleiksi. Niin meni muruja noita, sammon suuria paloja alle vienojen vesien, p{{lle mustien murien; ne j{iv{t ve'en varaksi, ahtolaisten aartehiksi. Siit{p' ei sin{ ik{n{, kuuna kullan valkeana vesi puuttune varoja, ve'en Ahto aartehia. J{ip{ toisia muruja, pienemp{isi{ paloja sel{lle meren sinisen, meren laajan lainehille, tuulen tuuiteltavaksi, aaltojen ajeltavaksi. Niit{ tuuli tuuitteli, meren l{ikk{ l{ikytteli sel{ll{ meren sinisen, meren laajan lainehilla. Tuuli maalle ty|nnytteli, aalto rannallen ajeli. Vaka vanha V{in{m|inen n{ki tyrskyn ty|ntelev{n, hyrskyn maalle hylke{v{n, aallon rannallen ajavan noita sampuen muruja, kirjokannen kappaleita. H{n tuosta toki ihastui. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Tuost' on siemenen siki|, alku onnen ainiaisen, tuosta kynt|, tuosta kylv|, tuosta kasvu kaikenlainen! Tuosta kuu kumottamahan, onnen p{iv{ paistamahan Suomen suurille tiloille, Suomen maille mairehille!" Louhi, Pohjolan em{nt{, sanan virkkoi, noin nimesi: "Viel{ m{ tuohon mutkan muistan, mutkan muistan, keinon keksin kynn|llesi, kylv|llesi, karjoillesi, kasvuillesi, kuillesi kumottaville, p{ivillesi paistaville: tungen kuuhuen kivehen, p{iv{n k{tken kalliohon; annan pakkasen palella, vilun ilman viivytell{ kynt|j{si, kylv|j{si, elojasi, toukojasi; saatan rautaisen rakehen, ter{ksisen tellittelen halmehillesi hyville, parahille pelloillesi. Nostan karhun kankahalta, harvahampahan havuilta ruuniasi ruhtomahan, tammojasi tappamahan, karjojasi kaatamahan, lehmi{ levitt{m{h{n. Kansan tauilla tapatan, surmoan sukusi kaiken, ettei kuulla kuun ik{n{ maailmassa mainittavan." Silloin vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "Ei minua laula lappi eik{ tunge turjalainen! Jumalall' on ilman viitta, Luojalla avaimet onnen, ei katehen kainalossa, vihansuovan sormen p{{ss{. "Kun ma luome Luojahani, turvoan Jumalahani, saa se toukat touoistani, viholliset viljastani, tonkimasta toukojani, kasvujani kaatamasta, orahia ottamasta, viljoa vihoamasta. "Sin{, Pohjolan em{nt{, tunge turmiot kivehen, pahat paina kalliohon, vaivat vuorehen valitse, el{ kuuta kulloinkana, aurinkoa milloinkana! "Anna pakkasen palella, vilun ilman viivytell{ omia orahiasi, kylv{mi{si jyvi{! Sa'a rauaista raetta, ter{ksist{ telkyttele oman auran k{{nt{mille, Pohjan peltojen perille! "Nosta karhu kankahalta, viiasta vihainen kissa, korvesta koverakoura, havun alta harvahammas Pohjolan kujan perille, Pohjan karjan k{yt{ville!" Siit{ Pohjolan em{nt{ sanan virkkoi, noin nimesi: "Jo minulta valta vaipui, jo aleni arvioni: eloni meni merehen, sampo s{rkyi lainehisin!" L{ksi itkien kotihin, polotellen pohjosehen. Ei saanut sanottavata koko sammosta kotihin; veip{ kuitenki v{h{isen sormella nimett|m{ll{: kantoi kannen Pohjolahan, sai rivan Sariolahan. Siit' on polo Pohjolassa, elo leiv{t|in Lapissa. Vaka vanha V{in{m|inen itse maalle menty{ns{ l|yti sampuen muruja, kirjokannen kappaleita rannalta merelliselt{, hienoiselta hietik|lt{. Saattoi sampuen muruset, kirjokannen kappalehet nen{h{n utuisen niemen, p{{h{n saaren terhenisen, kasvamahan, karttumahan, saamahan, satoamahan olu'iksi ohraisiksi, leiviksi rukihisiksi. Siin{ vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "Anna, Luoja, suo, Jumala, anna onni ollaksemme, hyvin ain' ele{ksemme, kunnialla kuollaksemme suloisessa Suomenmaassa, kaunihissa Karjalassa! "Varjele, vakainen Luoja, kaitse, kaunoinen Jumala, miesten mielijuohtehista, akkojen ajatuksista! Kaa'a maalliset katehet, ve'elliset velhot voita! "Ole puolla poikiesi, aina lastesi apuna, aina y|llisn{ tukena, p{iv{llisn{ vartijana, vihoin p{iv{n paistamatta, vihoin kuun kumottamatta, vihoin tuulen tuulematta, vihoin saamatta satehen, pakkasen palelematta, kovan ilman koskematta! "Aita rautainen rakenna, kivilinna liit{ttele ymp{ri minun eloni, kahen puolen kansoani, maasta saaen taivosehen, taivosesta maahan asti, asukseni, ainokseni, tuekseni, turvakseni, jottei liika liioin s|isi, vastus viljalta vitaisi sin{ ilmoisna ik{n{, kuuna kullan valkeana!" NELJ[SVIIDETT[ RUNO Vaka vanha V{in{m|inen arvelevi aivossansa: "Nytp{ soitanto sopisi, ilon teent{ kelpoaisi n{ill{ uusilla oloilla, kaunihilla kartanoilla! Vaan on kantele kaonnut, iloni i{ti mennyt kalaisehen kartanohon, lohisehen louhikkohon, meren hauan haltijoille, Vellamon ikiv{elle. Eik{ tuota tuonekana, Ahto antane takaisin. "Oi on seppo Ilmarinen! Taoit ennen, taoit eilen, taopa t{n{ki p{{n{! Tao rautainen harava, haravahan piit tihe{t, piit tihe{t, varsi pitk{, jolla lainehet haroan, laposille aallot lasken, meren ruoikot ru'olle, rannat kaikki karhikoille, soitto j{lle saa'akseni, kantelo tavatakseni kalaisesta kaartehesta, lohisesta louhikosta!" Se on seppo Ilmarinen, takoja i{n-ikuinen, takoi rautaisen haravan varren vaskisen keralla. Piit takoi satoa sylt{, varren viitt{ valmisteli. Siit{ vanha V{in{m|inen otti rautaisen haravan. Astui tiet{ pikkaraisen, kulki matkoa palasen teloille ter{ksisille, vaskisille valkamoille. Tuoss' oli purtta, kaksi purtta, kaksi valmista venett{ teloilla ter{ksisill{, vaskisilla valkamoilla: yksi pursi uusi pursi, toinen pursi vanha pursi. Sanoi vanha V{in{m|inen, virkki uuelle venolle: "L{hep{, veno, vesille, pursi, aalloillen ajaite k{sivarren k{{nt{m{tt{, peukalon pitelem{tt{!" L{ksip{ veno vesille, pursi aalloillen ajoihe. Vaka vanha V{in{m|inen itse istuihe per{h{n; l{ksi merta luutimahan, lainetta lakaisemahan. Luopi lumpehet kokohon, haravoipi rannan raiskat, ruoposteli ruo'on ruutut, ruo'on ruutut, kaislan kaitut, joka hauanki harasi, karit kaikki karhieli: eip{ saanut, ei tavannut hauinluista soittoansa, ikimennytt{ iloa, kaonnutta kanteloa. Vaka vanha V{in{m|inen astuvi kohen kotia alla p{in, pahoilla mielin, kaiken kallella kyp{rin. Itse tuon sanoiksi kertoi: "Ei tuota en{mpi olle hauin hampahan iloa, kalanluista luikutusta!" Astuessansa ahoa, saloviert{ vierress{ns{ kuuli koivun itkev{ksi, puun visan vetist{v{ksi. Jopa luoksi luontelihe, l{hemm{ksi laittelihe. Kysytteli, lausutteli: "Mit' itket, ihana koivu, puu vihanta, vierettelet, vy|hyt valkea, valitat? Ei sua sotahan vie{, ei tahota tappelohon." Koivu taiten vastaeli, itse virkki puu vihanta: "Niinp{ muutamat sanovi, moniahat arvelevi el{v{n minun ilossa, riemussa remuelevan: min{ hoikka huolissani, ik{viss{ni iloitsen, panen pakkop{iviss{ni, murehissa murmattelen. "Typeryytt{, tyhj{, itken, vajauttani valitan, kun olen osatoin, raukka, tuiki, vaivainen, varatoin n{ill{ paikoilla pahoilla, lake'illa laitumilla. "Osalliset, onnelliset tuota toivovat alati kes{n kaunihin tulevan, suven suuren l{mpi{v{n. Toisinpa min{ typer{, min{ vaivainen varoan kuoreni kolottavaksi, lehtivarvat viet{v{ksi! "Useinpa minun utuisen, use'in, utuisen raukan, lapset kerke{n kev{imen luokseni l{henteleikse, veitsin viisin viiltelev{t halki mahlaisen mahani. Paimenet pahat kes{ll{ viev{t vy|ni valkeaisen, ken lipiksi, ken tupeksi, kenp{ marjatuohiseksi. "Use'in minun utuisen, use'in, utuisen raukan, tyt|t allani asuvat, vierell{ni viehkuroivat, lehv{t p{{lt{ leikkelev{t, varvat vastoiksi sitovat. "Use'in min{ utuinen, use'in, utuinen raukka, kaaetahan kaskipuiksi, pinopuiksi pilkotahan. Kolmasti t{n{i kes{n{, t{n{ suurena suvena miehet allani asuivat, kirvest{ns{ kitkuttivat mun poloisen p{{n menoksi, heikon henkeni l{h|ksi. "Se oli ilo kes{st{, riemu suuresta suvesta. Ei ole talvi sen parempi, lumen aika armahampi. "Jopa aina aikaisehen mure muo'on muuttelevi, p{{ni painuvi pahaksi, kasvot k{ypi kalveaksi muistellessa mustat p{iv{t, pahat ajat arvellessa. "Siit{ tuuli tuskat tuopi, halla huolet haike'immat: tuuli vie vihannan turkin, halla kaunihin hamehen. Niin min{ v{h{varainen, min{, koito koivu raukka, j{{n aivan alastomaksi, varsin vaattehettomaksi vilussa v{risem{h{n, pakkasessa parkumahan." Sanoi vanha V{in{m|inen: "El{ itke, puu vihanta, vesa lehti, vierettele, vy|hyt valkea, valita! Saat sin{ olevan onnen, elon uuen armahamman; kohta itkenet ilosta, riemusta remahutellet." Siit{ vanha V{in{m|inen koivun soitoksi kuvasi. Veisteli kes{isen p{iv{n, kalkutteli kanteletta nen{ss{ utuisen niemen, p{{ss{ saaren terhenisen. Veisti kopan kanteletta, em{puun iloa uutta, kopan koivusta lujasta, em{puun visaper{st{. Sanoi vanha V{in{m|inen, itse lausui, noin nimesi: "Tuoss' on koppa kanteletta, em{puu iki-iloa. Mist{ naulat saatanehe, v{{ntimet peritt{nehe?" Kasvoi tammi tanhualla, puu pitk{ pihan per{ll{, tammessa tasaiset oksat, joka oksalla omena, omenalla kultapy|r{, kultapy|r{ll{ k{k|nen. Kun k{ki kukahtelevi, sanoin viisin virkkelevi, kulta suusta kumpuavi, hopea valahtelevi kultaiselle kunnahalle, hope'iselle m{elle: siit{ naulat kantelehen, v{{ntimet visaper{h{n! Sanoi vanha V{in{m|inen, itse virkki, noin nimesi: "Sain ma naulat kantelehen, v{{ntimet visaper{h{n. Viel{ uupuvi v{h{isen, viitt{ kielt{ kanteloinen. Mist{ tuohon kielet saisin, {{n|set asetteleisin?" L{ksi kielt{ etsim{h{n. Astuvi ahoa my|ten: istui immikk| aholla, nuori neitonen norolla. Ei se impi itkenynn{, ei varsin ilonnutkana; ilman lauloi itseksens{: lauloi iltansa kuluksi, sulhon toivossa tulevan, armahansa aikehessa. Vaka vanha V{in{m|inen tuonne keng{tt{ kepitti, ilman hampsi hattaratta. Sitte sinne tultuansa alkoi hapsia anella. Itse tuon sanoiksi virkki: "Anna, impi, hapsiasi, hieprukka, hivuksiasi kanteloisen kielosiksi, {{niksi ilon ikuisen!" Antoi impi hapsiansa, hienoja hivuksiansa; antoi hasta viisi, kuusi sek{ seitsem{n hivusta: siit' on kielet kantelessa, {{ntimet iki-ilossa. Saip' on soitto valmihiksi. Siit{ vanha V{in{m|inen istuiksen alakivelle, paatiselle portahalle. Otti kantelon k{sille, ilon itsens{ l{hemm{. K{ren k{{nti taivahalle, ponnen polville tukesi: {{ni{ asettelevi, s{veli{ s{{ntelevi. Sai {{net asetetuksi, soittonsa sovitetuksi, niin k{{nti alak{sille, poikkipuolin polvillensa. Laski kyntt{ kymmenkunnan, viisi sormea viritti kielille kapahumahan, s{velille hyppim{h{n. Siin{ vanha V{in{m|inen kun on soitti kanteletta k{sin pienin, hoikin sormin, peukaloin ulos kiverin, jopa virkki puu visainen, vesa lehti vieretteli, kukahti k{k|sen kulta, hivus impyen ilosi. Sormin soitti V{in{m|inen, kielin kantelo kajasi: vuoret loukkui, paaet paukkui, kaikki kalliot t{r{hti, kivet laikkui lainehilla, somerot vesill{ souti, pet{j{t piti iloa, kannot hyppi kankahilla. K{lykset Kalevan naiset, kesken kirjan neulomisen ne tuohon jokena juoksi, kaikki virtana vilisi, nuoret naiset naurusuulla, em{nn{t ilolla mielin soitteloa kuulemahan, iloa imehtim{h{n. Mi oli miehi{ l{hell{, ne kaikki lakit k{ess{; mi oli akkoja l{hell{, ne kaikki k{si posella. Tytt{ret vesiss{ silmin, pojat maassa polvillansa kanteloista kuuntelivat, iloa imehteliv{t. Sanoivat samalla suulla, yhen kielen kerkesiv{t: "Ei ole tuota ennen kuultu noin suloista soitantoa, sin{ ilmoisna ik{n{, kuuna kullan valkeana!" Kuuluvi sorea soitto, kuului kuutehen kyl{h{n. Eik' ollut sit{ otusta, ku ei tullut kuulemahan tuota soittoa suloista, kajahusta kanteloisen. Mi oli mets{n el{int{, kyykistyiv{t kynsillehen kanteloista kuulemahan, iloa imehtim{h{n. Ilman linnut lent{v{iset varvuille varustelihe, veen kalaset kaikenlaiset rantahan rakentelihe. Matosetki maanalaiset p{{lle mullan muuttelihe k{{nteleiv{t, kuuntelevat tuota soittoa suloista, kantelen iki-iloa, V{in{m|isen v{{nn{tyst{. Siin{ vanha V{in{m|inen kyll{ soitteli somasti, kajahutti kaunihisti. Soitti p{iv{n, soitti toisen yhtehen rupeamahan, yhen aamun atriahan, yhen vy|ns{ vy|t{nt{h{n, yhen paitansa panohon. Kun h{n soitteli kotona, huonehessa honkaisessa, niin katot kajahtelivat, permannot pemahtelivat; laet lauloi, ukset ulvoi, kaikki ikkunat iloitsi, kiukoa kivinen liikkui, patsas patvinen pajahti. Kun h{n kulki kuusikossa, vaelti pet{jik|ss{, kuusoset kumartelihe, m{nnyt m{ell{ k{{ntelihe, k{p|set keolle vieri, havut juurelle hajosi. Kun h{n liikahti lehossa tahi astahti aholla, lehot leikki{ pitiv{t, ahot ainoista iloa, kukat kulkivat kutuhun, vesat nuoret notkahteli. VIIDESVIIDETT[ RUNO Louhi, Pohjolan em{nt{, sai sanoman korvihinsa V{in|l{n elelev{ksi, Kalevalan kasvavaksi sammon saauilla muruilla, kirjokannen kappaleilla. Tuo tuota kovin kaehti. Itse aina arvelevi, mink{ surman suorittaisi, kunka kuoleman kokisi tuolle V{in|l{n v{elle, kansalle kalevalaisten. Ukkoa rukoelevi, Pauannetta palvoavi: "Oi Ukko, ylijumala! Kaataos Kalevan kansa rakehilla rautaisilla, neuloilla ter{snenill{! Tahikka tauilla tapata, surmoa suku katala, miehet pitkille pihoille, naiset l{{v{n lattioille!" Tytt| oli Tuonelan sokea, Loviatar, vaimo vanha, pahin Tuonen tytt{ri{, ilke'in manattaria, alku kaikille pahoille, tuhansille turmioille. Sill' oli muoto mustanlainen, iho inhon-karvallinen. Tuopa musta Tuonen tytt|, Ulappalan umpisilm{, teki tielle vuotehensa, pahnansa pahalle maalle. Selin tuulehen makasi, kaltoin s{{h{n karkeahan, perin viimahan viluhun, kohin p{iv{nkoittehesen. Tuli suuri tuulen puuska, i{st{ iso vihuri, tuuli tuhman raskahaksi, kostutti kohulliseksi aholla vesattomalla, maalla m{tt{h{tt|m{ll{. Kantoi kohtua kovoa, vatsant{ytt{ vaikeata; kantoi kuuta kaksi, kolme, nelj{nnenki, viiennenki, kuuta seitsem{n, kaheksan, ymp{ri yheks{n kuuta, vaimon vanha'an lukuhun kuuta puolen kymmenett{. Yheks{nnen kuun lopulla, kuun alulla kymmenennen kohtu k{{ntyvi kovaksi, painuvi pakolliseksi; eik{ synny syntyminen, luovu luomaiset siki|t. Siirr{lti sijan aloa, paneutti toisen paikan. Meni portto poikimahan, tulen lautta lapsimahan kahen kallion v{lihin, viien vuoren viukelohon: eip{ tuolla synty synny, luovu luomainen siki|. Etsi synnyt|ssijoa, vatsansa vajennusmaata heiluvilla hettehill{, l{ikkyvill{ l{htehill{: ei siell{ sijoa saanut, vajennusta vatsallensa. Synnytteli poikiansa, vajenteli vatsoansa kuohussa tulisen kosken, ve'en vankan v{{ntehess{, yheks{n; vaan ei viel{ synty synny, kehnon kohtu ei kevene. Alkoi itke{ iletys, parkua paha kuvatus. Ei tie{, mihin menisi, kunne kulkea pit{isi vatsansa vajentamahan, poikiansa poikimahan. Puhui pilvest{ Jumala, lausui Luoja taivahalta: "Tuoll' on suolla kolmisoppi rannalla merytt{ vasten, pime{ss{ Pohjolassa, sangassa Sariolassa. Mene sinne poikimahan, kohtusi kevent{m{h{n! Siell{ silma tarvitahan, v{ke{si vuotetahan." Tuopa musta Tuonen tytt|, ilke{ Manalan impi, tuli Pohjolan tuville, Sariolan saunan maille latomahan lapsiansa, saamahan siki|it{ns{. Louhi, Pohjolan em{nt{, Pohjan akka harvahammas, vei tuon saunahan saloa, kylin kylpyhuonehesen, kyl{kunnan kuulematta, sanan saamatta kyl{h{n. L{mmitti saloa saunan, rikenehen riuahutti; oluella ukset voiti, kasti kaljalla saranat, jottei ukset ulvonunna, saranat narahtanunna. Siit{ tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Kave eukko, luonnon tytt|, kave kultainen, korea, jok' olet vanhin vaimoloita, ensin em{ itsel|it{! Juokse polvesta merehen, vy| lapasta lainehesen, ota kiiskilt{ kinoa, matehelta nuljaskata, jolla voiat luun lomia, sivelet sivuja my|ten, p{{st{t piian pintehist{, vaimon vatsanv{{ntehist{, t{st{ tuskasta kovasta, vatsanty|st{ vaikeasta! "Kun ei tuosta kyllin liene, oi Ukko, ylijumala, tule t{nne tarvittaissa, k{y t{nne kutsuttaessa! T{{ll' on piika pintehess{, vaimo vatsanv{{ntehess{ saunassa savun seassa, kyl{n kylpyhuonehessa. "Ota kultainen kurikka k{tehesi oikeahan! Sill{ haittoja hajota, pihtipuoliset porota, lukot Luojan lonkahuta, takasalvat poikki taita menn{ suuren, menn{ pienen, kulkea v{h{v{kisen!" Siin{ tuo paha pahennus, Tuonen tytt| umpisilm{ jopa vatsansa vajenti, latoi lapsensa vihaiset alla vaipan vaskikirjan, alla uutimen utuisen. Teki poikoa yheks{n yhten{ kes{isn{ y|n{, yhen l|ylyn ly|t{vill{, yhen saunan saatavilla, yhest{ vatsan v{est{, kohunt{yest{ kovasta. Nimitteli poikiansa, laaitteli lapsiansa, kuin kuki tekemi{ns{, itse ilmi luomiansa: mink{ pisti pistokseksi, kunka {nk{si {hyksi, mink{ laati luuvaloksi, kunka riieksi risasi; mink{ painoi paiseheksi, kunka ruohutti ruveksi, mink{ sy|j{ksi sys{si, kunka ruhtosi rutoksi. J{i yksi nimitt{m{tt{, poika pahnan-pohjimmainen. Senp{ sitte k{ski tuonne, ty|nti velhoiksi vesille, noi'iksi noroperille, katehiksi kaikin paikoin. Louhi, Pohjolan em{nt{, muut on k{ski k{y{ tuonne nen{h{n utuisen niemen, p{{h{n saaren terhenisen. [rrytti {k{iset luomat, tavattomat tauit ty|nti vasten V{in|l{n v{ke{, surmaksi su'un Kalevan. Pojat V{in|l{n potevi, l{sivi Kalevan kansa tautia tavattomia, nimen tiet{m{tt|mi{: alta lattiat lahovi, p{{lt{ peite m{rk{nevi. Silloin vanha V{in{m|inen, tiet{j{ i{n-ikuinen, l{ksi p{it{ p{{st{m{h{n, henki{ lunastamahan, l{ksi Tuonelle sotahan, kera tauin tappelohon. Saattoi saunan l{mpim{ksi, kivet l|ylyn ly|t{v{ksi puuhu'illa puhtahilla, ve'en tuomilla haloilla. Vei on vett{ verhossansa, kantoi vastat varjossansa, hauteli haluiset vastat, satalatvat lauhutteli. L|i siit{ simaisen l|ylyn, mesil|ylyn l|yh{ytti l{pi kuumien kivien, palavojen paaterojen. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Tule nyt l|ylyhyn, Jumala, iso ilman, l{mpim{h{n tekem{h{n terveytt{, rauhoa rakentamahan! Pyyhi pois pyh{t kipunat, pyh{t saastat sammuttele, ly|t{ maahan liika l|yly, paha l|yly pois l{het{, ettei polta poikiasi, turmele tekemi{si! "Mink{ vett{ viskaelen noille kuumille kiville, se me'eksi muuttukohon, simaksi sirahtakohon! Juoskohon joki metinen, simalampi laikkukohon l{pi kiukahan kivisen, l{pi saunan sammalisen! "Ei nyt meit{ syytt{ sy|{ eik{ tauitta tapeta, ei luvatta suuren Luojan, ilman surmatta Jumalan. Kenp{ meit{ syytt{ s|isi, suuhunsa omat sanansa, p{{h{ns{ pahat panonsa, ajatukset itsehens{! "Jos ei minussa miest{ liene, urosta Ukon pojassa rikkehist{ riisumahan, p{{ttehist{ p{{st{m{h{n, onp' on itsess{ Ukossa, joka pilvi{ pit{vi, poutapilvess{ asuvi, hattaroissa hallitsevi. "Oi Ukko, ylijumala, pilven-p{{llinen jumala! Tule t{nne tarvittaissa, ajaite anottaessa n{m{ tuskat tuntemahan, h{t{p{iv{t h{{t{m{h{n, rikonnaiset riisumahan, puutunnaiset purkamahan! "Tuo mulle tulinen miekka, s{kehinen s{il{ kanna, jolla ma pahat pitelen, ilke{t iki asetan, tuskat tuulen teit{ my|ten, kivut aavoillen ahoille! "Tuonne ma kipuja kiist{n, tuonne tuskia manoan kivisihin kellarihin, rautaisihin raunioihin, kivi{ kivist{m{h{n, paasia pakottamahan. Ei kivi kipuja itke, paasi ei vaivoja valita, vaikka paljo pantahisi, m{{r{tt{ m{tett{hisi. "Kiputytt|, Tuonen neiti, joka istut kipukivell{ joen kolmen juoksevassa, veen kolmen jaka'imessa jauhaen kipukive{, Kipuvuorta v{{nn{tellen! K{y kivut kere{m{h{n kitahan kiven sinisen, tahi vieret{ vetehen, syyt{ise meren syv{h{n, tuulen tuntumattomahan, p{iv{n paistamattomahan! "Kun ei tuosta kyllin liene, Kivutar, hyv{ em{nt{, Vammatar, valio vaimo, tule kanssa, k{y keralla tekem{h{n terveytt{, rauhoa rakentamahan! Tee kivut kivuttomaksi, vammat v{rjym{tt|m{ksi, jotta saisi sairas maata, huono huoletta lev{t{, tuskahinen tunnin olla, vikahinen vieretell{! "Ota kivut kippasehen, vaivat vaskivakkasehen, kivut tuonne vie{ksesi, vammat vaivutellaksesi keskelle Kipum{ke{, Kipuvuoren kukkulata! Siell{ keitt{|s kipuja pikkuisessa kattilassa, yhen sormen ment{v{ss{, peukalon mahuttavassa! "Kivi on keskell{ m{ke{, reik{ keskell{ kive{, jok' on v{{tty v{{nti{ll{, puhkaistu purasimella: siihen kivut kiskotahan, pahat vammat vallatahan, tuskat tuimat tungetahan, pakkop{iv{t painetahan |in yritt{m{tt|miksi, p{ivin p{{sem{tt|miksi." Siit{ vanha V{in{m|inen, tiet{j{ i{n-ikuinen, viel{ voiteli vikoja, noita vammoja valeli yheksill{ voitehilla, kaheksilla katsehilla. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Oi Ukko, ylijumala, mies on vanha taivahinen! I{t{ i{st{ pilvi, nosta lonka luotehesta, l{nk{ l{nnest{ l{het{! Sa'a mett{, sa'a vett{ kipehille voitehiksi, vammoille valantehiksi! "En min{ mit{n{ voine, kun ei Luojani luvanne. Avun Luoja antakohon, avun tuokohon Jumala minun silmin n{hty{ni, k{sin p{{ll{ k{yty{ni, suin sulin puheltuani, hengin henk{elty{ni! "Kuhun ei k{teni k{yne, k{yk|h|n k{et Jumalan; kuhun ei sormeni sopine, sopikohon Luojan sormet! Luojan on somemmat sormet, Luojan k{mmenet k{pe{t. "Tule nyt, Luoja, loitsimahan, Jumala, puhelemahan, kaikkivalta, katsomahan! Tehk|s y|ll{ terveheksi, p{iv{ll{ imanteheksi, jottei tuska p{{ll{ tunnu, kipu keske{ kivist{, pakko ei sy{mehen paneite, jottei tunnu pikkuistana, vaivoa v{h{ist{k{n{ sin{ ilmoisna ik{n{, kuuna kullan valkeana!" Vaka vanha V{in{m|inen, tiet{j{ i{n-ikuinen, sill{ riisui rikkehi{, purkaeli puuttehia. Poies poisti poikenluomat, paranti pahat panoset, p{{sti kansan kuolemasta, Kalevan katoamasta. KUUDESVIIDETT[ RUNO Sai sanoma Pohjolahan, tieto kylm{h{n kyl{h{n V{in|l{n vironneheksi, Kalevalan p{{sneheksi noista nostamavioista, tauista tavattomista. Louhi, Pohjolan em{nt{, Pohjan akka harvahammas, tuo tuosta kovin pahastui. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Viel{ muistan muunki keinon, toki toisen tien osoan: nostan karhun kankahalta, korvesta koverakouran p{{lle V{in|l{n elojen, Kalevalan karjan p{{lle." Nosti karhun kankahalta, kontion kovilta mailta noille V{in|l{n ahoille, Kalevalan karjamaille. Vaka vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "Veli, seppo Ilmarinen! Taos mulle uusi keih{s, tao keiho kolmisulka varren vaskisen keralla! Ois' otso otettavana, rahakarva kaattavana ruuniani ruhtomasta, tammojani tahtomasta, kaatamasta karjoani, lehmi{ levitt{m{st{." Seppo keihyen takovi, eik{ pitk{n, ei lyhyen, takoi keskilaaullisen: sen susi sulalla seisoi, kontio ter{n kohalla, hirvi hiihti suoverossa, varsa varrella samosi, peura potki ponnen p{{ss{. Satoi siit{ uutta lunta, hiukan hienoista viti{, sykysyisen uuhen verran, verran talvisen j{niksen. Sanoi vanha V{in{m|inen, itse virkki, noin nimesi: "Mieleni minun tekevi, mieli k{y{ Metsolassa mets{n tytt|jen tyk|n{, sinipiikojen pihoilla. "L{hen miehist{ mets{lle, urohista ulkot|ille. Ota, mets{, miehiksesi, urohiksesi, Tapio! Auta onni ottamahan, mets{n kaunis kaatamahan! "Mielikki, mets{n em{nt{, Tellervo, Tapion vaimo! Kytke kiinni koiroasi, rakentele rakkiasi kuusamisehen kujahan, talahasen tammisehen! "Otsonen, mets{n omena, mesik{mmen k{ller|inen! Kun kuulet minun tulevan, miehen aimo astelevan, kytke kynnet karvoihisi, hampahat ikenihisi, ettei koske konsakana, liikuta lipe{n{n{! "Otsoseni, ainoiseni, mesik{mmen, kaunoiseni! Ly|te maata m{tt{h{lle, kaunihille kalliolle, hongat p{{ll{ huojumassa, kuuset p{{ll{ kuulumassa! Siin{, otso, py|rteleite, mesik{mmen, k{{nteleite, kuni pyy pes{ns{ p{{ll{, hanhi hautomaisillansa!" Siin{ vanha V{in{m|inen kuuli koiran haukkuvaksi, penun julki juttavaksi pikkusilm{isen pihalla, tasak{rs{n tanhu'illa. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Luulin kukkuvan k{k|sen, lempilinnun laulelevan; ei k{ki kukahakana, lempilintu laulakana: t{{ll' on koirani komehin, otukseni oivallisin otsosen tuvan ovella, miehen kaunon kartanolla!" Vaka vanha V{in{m|inen siin{ otsosen tapasi; s{teriset s{ngyt kaati, sijat kultaiset kumosi. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Ole kiitetty, Jumala, ylistetty, Luoja yksin, kun annoit otson osaksi, salon kullan saalihiksi!" Katselevi kultoansa. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Otsoseni, ainoiseni, mesik{mmen, kaunoiseni! El{ suutu suottakana! En min{ sinua kaannut: itse vierit vempelelt{, hairahit havun sel{lt{, puhki puiset kaatiosi, halki haljakan havuisen. Sykysyiset s{{t lipe{t, p{iv{t pilviset pime{t. "Mets{n kultainen k{k|nen, kaunis karva r|yhetyinen! Heit{ nyt kylmille kotosi, asuinmaasi autiaksi, koivunoksainen kotosi, vasunvarpainen majasi! L{he, kuulu, kulkemahan, mets{n auvo, astumahan, k{ym{h{n, k{pe{kenk{, sinisukka, sipsomahan n{ilt{ pienilt{ pihoilta, kape'ilta k{yt{vilt{ urohoisehen v{kehen, miehisehen joukkiohon! Ei siell{ pahoin pi'et{, ei elet{ kehnon lailla: sima siell{ sy|tet{h{n, mesi nuori juotetahan tulevalle vierahalle, saavalle k{ke{v{lle. "L{he nyt t{st{ kuin l{hetki, t{st{ pienest{ pes{st{ alle kuulun kurkihirren, alle kaunihin katoksen! Niin s{ luikkaos lumella, kuni lumme lammin p{{ll{, niin s{ haihaos havulla, kuni oksalla orava!" Siit{ vanha V{in{m|inen, laulaja i{n-ikuinen, astui soitellen ahoja, kajahellen kankahia kera kuulun vierahansa, kanssa karvalallusensa. Jo soitto tupahan kuului, alle kattojen kajahus. Virkahti v{ki tuvassa, kansa kaunis vieretteli: "Kuulkottes t{t{ kumua, salon soittajan sanoja, k{pylinnun k{lkytyst{, mets{n piian pillin {{nt{!" Vaka vanha V{in{m|inen itse enn{tti pihalle. Vier{hti v{ki tuvasta, kansa kaunis lausutteli: "Joko on kulta kulkemassa, hopea vaeltamassa, rahan armas astumassa, tenka tiet{ poimimassa? Mesij{nk| mets{ antoi, ilveksen salon is{nt{, koska laulaen tulette, hyreksien hiihtelette?" Vaka vanha V{in{m|inen tuossa tuon sanoiksi virkki: "Sanomiks' on saukko saatu, virsiksi Jumalan vilja; sill{ laulaen tulemme, hyreksien hiihtelemme. "Eik{ saukko ollekana, eik{ saukko eik{ ilves: itse on kuulu kulkemassa, salon auvo astumassa, mies vanha vaeltamassa, verkanuttu vierem{ss{. Kun lie suotu vierahamme, ovet auki paiskatkatte, vaan kun lie vihattu vieras, kiinni ly|k{tte lujahan!" V{ki vastaten sanovi, kansa kaunis vieretteli: "Terve, otso, tultuasi, mesik{mmen, k{yty{si n{ille pestyille pihoille, kaunoisille kartanoille! "Tuota toivoin tuon ik{ni, katsoin kaiken kasvinaian soivaksi Tapion torven, mets{n pillin piukovaksi, kulkevaksi mets{n kullan, saavaksi salon hopean n{ille pienille pihoille, kape'ille k{yt{ville. "Toivoin kuin hyve{ vuotta, katsoin kuin kes{n tuloa, niinkuin suksi uutta lunta, lyly liukasta lipua, neiti nuorta sulhokaista, punaposki puolisoa. "Illat istuin ikkunoissa, aamut aitan portahilla, ver{jill{ viikkokauet, kuukauet kujaisten suussa, talvikauet tanhu'illa. Lumet seisoin tanteriksi, tanteret suliksi maiksi, sulat maat somerikoiksi, somerikot hiesukoiksi, hiesukot vihottaviksi. Ajattelin aamut kaiket, p{iv{t p{{ss{ni pitelin, miss{ viikon otso viipyi, salon armas aikaeli, oisiko Virohon viernyt, maasta Suomen sorkehtinut." Siit{ vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "Minne vienen vierahani, kulettanen kultaiseni? Tokko laittanen latohon, pannen pahnahuonehesen?" V{ki vastaten sanovi, kansa kaunis vieretteli: "Tuonne vienet vierahamme, kulettanet kultaisemme alle kuulun kurkihirren, alle kaunihin katoksen. Siell' on sy|m{t suoriteltu, juomaneuvot jou'uteltu, kaikki sillat siivottuna, lakaistuna lattiaiset; kaikki vaimot vaatehtinna pukemihin puhtahisin, sore'ihin p{{somihin, valke'ihin vaattehisin." Siit{ vanha V{in{m|inen itse virkki, noin nimesi: "Otsoseni, lintuseni, mesik{mmen, k{{r|seni! Viel' on maata k{y{ksesi, kangasta kavutaksesi. "L{hes nyt, kulta, kulkemahan, armas, maata astumahan, mustasukka, muikumahan, verkahousu, vierem{h{n, k{ym{h{n tiaisen teit{, varpusen vaeltamia alle viien viilohirren, alle kuuen kurkiaisen! "Varo'otte, vaimo raukat, ettei karja kammastuisi, pieni vilja pillastuisi, vikoisi em{nn{n vilja tullessa otson tuville, karvaturvan tunkeitessa! "Pois on, pojat, porstuasta, piiat, pihtipuolisista uron tullessa tupahan, astuessa aimo miehen! "Mets{n otsonen, omena, mets{n kaunis k{ller|inen! Ell|s piikoja pel{tk|, kassap{it{ kammastelko el{k{ vaimoja varoa, sure sylttysukkaisia! Mi on akkoja tuvassa, ne on kaikki karsinahan miehen tullessa tupahan, astuessa aika poian!" Sanoi vanha V{in{m|inen: "Terve t{nneki, Jumala, alle kuulun kurkiaisen, alle kaunihin katoksen! Mihin nyt heit{n hempuseni, lasken karvalalluseni?" V{ki vastahan sanovi: "Terve, terve tultuasi! Tuohon liit{ lintusesi, kulettele kultaisesi pet{j{isen pienan p{{h{n, rautaisen rahin nen{h{n turkin tunnusteltavaksi, karvojen katseltavaksi! "El{, otso, tuosta huoli el{k{ pane pahaksi, jos tulevi turkin tunti, karvojen katsanto-aika! Ei tuhota turkkiasi, karvojasi ei katsota herjojen hetalehiksi, vaivaisien vaattehiksi." Siit{ vanha V{in{m|inen otatti otsolta turkin, pani aitan parven p{{h{n; lihat liitti kattilahan, kuparihin kullattuhun, vaskipohjahan patahan. Jo oli pa'at tulella, vaskilaiat valkealla, t{pittyn{, t{ytettyn{ liioilla lihamuruilla; suolat saatettu sekahan, jotk' oli tuotu tuonnempata, saatu suolat Saksanmaalta, Vienan p{{lilt{ vesilt{, souttu Suolasalmen kautta, laivan p{{lt{ laskettuna. Kun oli keitto keitettyn{, saatu kattilat tulelta, jopa saalis saatettihin, k{pylintu k{ytettihin p{{h{n pitk{n pintap|y{n kultaisihin kuppiloihin simoa sirett{m{h{n, olosia ottamahan. Pet{j{st' oli p|yt{ tehty, va'it vaskesta valettu, lusikkaiset hopeasta, veitset kullasta kuvattu. Kupit kaikki kukkusilla, va'it varpelaitasilla mets{n mieliantehia, salon kullan saalihia. Siin{ vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "Kummun ukko kultarinta, Tapion talon is{nt{, Metsolan metinen vaimo, mets{n ehtoisa em{nt{, mies puhas, Tapion poika, mies puhas, punakyp{r{, Tellervo, Tapion neiti, kanssa muu Tapion kansa! Tule nyt h{ihin h{rk|sesi, pitk{villasi pitoihin! Nyt on kyllin kyst{ sy|{, kyllin sy|{, kyllin juoa, kyllin itsens{ pite{, kyllin antoa kyl{lle." V{ki tuossa noin sanovi, kansa kaunis vieretteli: "Miss' on otso syntynynn{, rahankarva kasvanunna? Tokko tuo olilla syntyi, kasvoi saunan karsinassa?" Silloin vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "Ei otso olilla synny eik{ riihiruumenilla! Tuoll' on otso synnytelty, mesik{mmen k{{nnytelty luona kuun, malossa p{iv{n, otavaisen olkap{ill{, ilman impien tyk|n{, luona luonnon tytt{rien. "Astui impi ilman {{rt{, neiti taivahan napoa, k{vi pilven piirt{ my|ten, taivahan rajoa my|ten sukassa sinert{v{ss{, kirjavassa kaplukassa, villavakkanen k{ess{, karvakoppa kainalossa. Viskoi villan p{{n vesille, laski karvan lainehille. Tuota tuuli tuuitteli, ilma lieto liikutteli, ve'en henki heilutteli, aalto rannalle ajeli, rannalle salon simaisen, nen{h{n metisen niemen. "Mielikki, mets{n em{nt{, Tapiolan tarkka vaimo, koppoi kuontalon vesilt{, villat hienot lainehilta. "Siit{ liitti liukkahasti, kapaloitsi kaunihisti vaahterisehen vasuhun, kaunoisehen k{tkyehen. Nostatti kapalonuorat, vitjat kultaiset kuletti oksalle olovimmalle, lehv{lle leve'imm{lle. "Tuuitteli tuttuansa, liekutteli lempe{ns{ alla kuusen kukkalatvan, alla pense{n pet{j{n. Siin{ otsosen sukesi, jalokarvan kasvatteli vieress{ metisen viian, simaisen salon sis{ss{. "Kasvoi otso kaunihiksi, yleni ylen ehoksi: lyhyt jalka, lysm{ polvi, tasak{rs{ talleroinen, p{{ levyt, nen{ nyker{, karva kaunis r|yhetyinen. Ei ollut viel{ hampahia eik{ kynsi{ kyh{tty. "Mielikki, mets{n em{nt{, itse tuon sanoiksi virkki: 'Kyhe{isin kynnet tuolle, kanssa hampahat hakisin, kun tuo ei vioille saisi, painuisi pahoille t|ille.' "Niin otso valansa vannoi polvilla mets{n em{nn{n, eess{ julkisen Jumalan, alla kasvon kaikkivallan, ei teh{ksens{ pahoa, ruveta rumille t|ille. "Mielikki, mets{n em{nt{, Tapiolan tarkka vaimo, l{ksi hammasta hakuhun, kynsi{ kyselem{h{n pihlajilta piuke'ilta, katajilta karke'ilta, jukaisilta juurikoilta, kesunkannoilta kovilta: eip{ sielt{ kyntt{ saanut eik{ hammasta tavannut. "Honka kasvoi kankahalla, kuusi kummulla yleni, hongassa hopeaoksa, kultaoksa kuusosessa: ne kapo k{sin tavoitti, niist{ kynsi{ kyh{si, niit{ liitti leukaluuhun, ikenihin istutteli. "Siit{ laski lallokkinsa, ulos lempens{ l{hetti; pani suota soutamahan, viitoa vitaisemahan, ahoviert{ astumahan, kangasta kapuamahan. K{ski k{y{ kaunihisti, soreasti sorkutella, elell{ ajat iloiset, kulutella kuulut p{iv{t suon selill{, maan navoilla, kisakangasten perill{, k{y{ keng{tt{ kes{ll{, sykysyll{ syylingitt{; asua ajat pahemmat, talvikylm{t kyhm{stell{ tuomisen tuvan sis{ss{, havulinnan liepehell{, keng{ll{ korean kuusen, katajikon kainalossa, alla viien villavaipan, alla kaapuan kaheksan. "Sielt{ sain nyt saalihini, eh{tin t{m{n er{ni." V{ki nuori noin sanovi, v{ki vanha virkkelevi: "Mit{ tehen mets{ mieltyi, mets{ mieltyi, korpi kostui, ihastui salon is{nt{, taipui ainoinen Tapio, jotta antoi ainokkinsa, menetti mesikkisens{? Oliko keihon keksimist{ eli nuolen noutamista?" Vaka vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "Hyvin meihin mets{ mieltyi, mets{ mieltyi, korpi kostui, ihastui salon is{nt{, taipui ainoinen Tapio. "Mielikki, mets{n em{nt{, Tellervo, Tapion neiti, mets{n neiti muoto kaunis, mets{n piika pikkarainen, l{ksi tiet{ neuvomahan, rastia rakentamahan, tien vieri{ viittomahan, matkoa opastamahan. Veisti pilkat pitkin puita, rastit vaaroihin rakenti jalon otsosen oville, rahasaaren rantehille. "Sitte sinne tultuani, perillen osattuani ei ollut keihon keksimist{, ampuen ajelemista: itse vieri vempelelt{, horjahti havun sel{lt{; risut rikkoi rintap{{ns{, varvut vatsansa hajotti." Siit{ tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Otsoseni, ainoiseni, lintuseni, lempiseni! P{{st{ nyt t{nne p{{ripasi, pujota puraisimesi, heit{ harvat hampahasi, liit{ leukasi leve{t! El{k{ pane pahaksi, jos meille mik{ tulisi, luien luske, p{ien pauke, kova hammasten kolina! "Jo otan nen{n otsolta nen{n entisen avuksi; en ota osattomaksi enk{ aivan ainoaksi. "Otan ma otsolta korvan korvan entisen avuksi; en ota osattomaksi enk{ aivan ainoaksi. "Otan ma otsolta silm{n silm{n entisen avuksi; en ota osattomaksi enk{ aivan ainoaksi. "Otan ma otsan otsolta otsan entisen avuksi; en ota osattomaksi enk{ aivan ainoaksi. "Otan ma otsolta turvan turvan entisen avuksi; en ota osattomaksi enk{ aivan ainoaksi. "Otan ma otsolta kielen kielen entisen avuksi; en ota osattomaksi enk{ aivan ainoaksi. "Sen nyt mieheksi sanoisin, urohoksi arvoaisin, joka umpiluut lukisi, saisi sarjahampahuiset leuasta ter{ksisest{ rusamilla rautaisilla." Eip{ toista tullutkana, ei ollut urosta tuota. Itse umpiluut lukevi, sarjahampahat sanovi alla luisten polviensa, rautaisten rusamiensa. Otti hampahat otsolta. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Mets{n otsonen, omena, mets{n kaunis k{ller|inen! Nyt on matka k{y{ksesi, retki reiahellaksesi t{st{ pienest{ pes{st{, matalaisesta majasta korkeampahan kotihin, avarampahan asuhun. "L{he nyt, kulta, kulkemahan, rahan armas, astumahan, sivutse sikojen teist{, poikki porsasten poluista vasten varvikkom{ke{, kohti vuorta korkeata pet{j{h{n pense{h{n, honkahan havusatahan! Hyv{ siin' on ollaksesi, armas aikaellaksesi kuuluvilla karjan kellon, luona tiukujen tirin{n." Vaka vanha V{in{m|inen jo tuli kotihin tuolta. V{ki nuori noin sanovi, kansa kaunis lausutteli: "Minne saatit saalihisi, kunne enn{tit er{si? Lienet j{{lle j{tt{nynn{, uhkuhun upottanunna, suomutihin sortanunna, kaivanunna kankahasen." Vaka vanha V{in{m|inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Enp{ j{{lle j{tt{nynn{, uhkuhun upottanunna: siin{ koirat siirteleisi, linnut liiat peitteleisi; enk{ suohon sortanunna, kaivanunna kankahasen: siin{ toukat turmeleisi, s|isi mustat muurahaiset. "Tuonne saatin saalihini, eh{tin er{n v{h{ni kultakunnahan kukulle, vaskiharjun hartioille. Panin puuhun puhtahasen, honkahan havusatahan, oksalle olovimmalle, lehv{lle leve'imm{lle iloksi inehmisille, kunnioiksi kulkijoille. "Ikenin panin it{h{n, silmin loin on luotehesen. Enk{ aivan latvasehen: oisin luonut latvasehen, siin{ tuuli turmeleisi, ahava pahoin panisi; enk{ pannut maavarahan: oisin pannut maavarahan, siat siin{ siirteleisi, alak{rs{t k{{nteleisi." Siit{ vanha V{in{m|inen laikahtihe laulamahan illan kuulun kunniaksi, p{iv{n p{{tyv{n iloksi. Sanoi vanha V{in{m|inen, itse lausui, noin nimesi: "Pi{ nyt, pihti, valkeata, jotta lauloa n{kisin! Lauloa luku tulevi, suuni soia tahtelevi." Siin{ lauloi jotta soitti, pitkin iltoa iloitsi. Lausui laulunsa lopulla, itse virkki viimeiseksi: "Anna toisteki, Jumala, vastaki, vakainen Luoja, n{in n{iss{ ilottavaksi, toiste toimiteltavaksi, n{iss{ h{iss{ pyylypoian, pitk{villaisen pioissa! "Anna ainaki, Jumala, toisteki, totinen Luoja, rastia rakettaviksi, puita pilkoteltaviksi urohoisessa v{ess{, miehisess{ joukkiossa! "Anna ainaki, Jumala, toisteki, totinen Luoja, soivaksi Tapion torven, mets{n pillin piukovaksi n{ill{ pienill{ pihoilla, kape'illa kartanoilla! P{iv{t soisin soitettavan, illat teht{v{n iloa n{ill{ mailla, mantereilla, Suomen suurilla tiloilla, nuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa." SEITSEM[SVIIDETT[ RUNO Vaka vanha V{in{m|inen kauan soitti kanteletta, sek{ soitti jotta lauloi, jotta ilmankin iloitsi. Soitto kuului kuun tupihin, ilo p{iv{n ikkunoille. Kuu tuvastahan tulevi, astui koivun konkelolle, p{iv{ p{{tyi linnastansa, loihe latvahan pet{j{n kanteletta kuulemahan, iloa imehtim{h{n. Louhi, Pohjolan em{nt{, Pohjan akka harvahammas, siit{ p{iv{n kiinni saapi, kuuhuen k{sin tavoitti, kuun on koivun konkelolta, p{iv{n latvasta pet{j{n. Ne kohta kotihin saattoi, pime{h{n Pohjolahan. K{tki kuun kumottamasta kirjarintahan kivehen, lauloi p{iv{n paistamasta vuorehen ter{ksisehen. Itse tuossa noin saneli: "Ell|s t{{lt{ ilman p{{sk|, nousko, kuu, kumottamahan, p{{sk|, p{iv{, paistamahan, kun en k{yne p{{st{m{h{n, itse tulle noutamahan yheks{n orihin kanssa, yhen tamman kantamalla!" Kun oli kuun kulettanunna sek{ p{iv{n saattanunna Pohjolan kivim{kehen, rautaisehen kalliohon, jopa valkean varasti, tulen V{in|l{n tuvilta: sai tuvat tulettomaksi, pirtit valkeattomaksi. Jo oli y| alinomainen, pitk{, pilkkoisen pime{. Oli y| Kalevalassa, noilla V{in|l{n tuvilla sek{ tuolla taivahassa, Ukon ilman istuimilla. Tukela on tuletta olla, vaiva suuri valkeatta, ik{v{ inehmisien, ik{v{ itsen Ukonki. Tuo Ukko, ylijumala, itse ilman suuri luoja, alkoi tuota ouostella. Arvelee, ajattelevi, mik{ kumma kuun e'ess{, mik{ terhen p{iv{n tiess{, kun ei kuu kumotakana eik{ p{iv{ paistakana. Astui pilven {{rt{ my|ten, taivahan rajoa my|ten sukassa sinert{v{ss{, kirjavassa kaplukassa; k{vi kuuta etsim{h{n, p{ive{ tapoamahan: eip{ kuuta l|y{k{n{, p{ive{ tapoakana. Tulta iski ilman Ukko, valahutti valkeata miekalla tuliter{ll{, s{il{ll{ s{kenev{ll{; iski tulta kyntehens{, j{rskytti j{senehens{ yl{h{ll{ taivosessa, t{htitarhojen tasalla. Saipa tulta iskem{ll{. K{tkevi tulikipunan kultaisehen kukkarohon, hope'isehen keh{'{n. Antoi neien tuuitella, ilman immen vaapotella kuun uuen kuvoamaksi, uuen auringon aluksi. Neiti pitk{n pilven p{{ll{, impi ilman partahalla tuota tulta tuuitteli, valkeaista vaapotteli kultaisessa k{tkyess{, hihnoissa hope'isissa. Hope'iset orret notkui, k{tkyt kultainen kulisi, pilvet liikkui, taivot naukui, taivon kannet kallistihe tulta tuuiteltaessa, valkeaista vaapottaissa. Impi tulta tuuitteli, vaapotteli valkeaista, tulta sormilla somitti, k{sin vaali valkeaista: tuli tuhmalta putosi, valkea varattomalta, k{t|silt{ k{{ntelij{n, sormilta somittelijan. Taivas reikihin repesi, ilma kaikki ikkunoihin. Kirposi tulikipuna, suikahti punasoronen, l{pi l{ikkyi taivosista, puhki pilvist{ pirisi, l{pi taivahan yheks{n, halki kuuen kirjokannen. Sanoi vanha V{in{m|inen: "Veli, seppo Ilmarinen! L{htek{mme katsomahan, saakamme opastumahan, mik{ tuo tuli tulonen, outo valkea valahti yl{isist{ taivosista alaisihin maaemihin, jos olisi kuun keh{nen eli p{iv{n py|ryl{inen!" L{ksiv{t urosta kaksi. Astuivat, ajattelivat, miten tuonne tullaksensa ja kuten osataksensa tulen siirtym{sijoille, valkean valantomaille. Joki joutuvi etehen, melke{n meren tapainen. Siin{ vanha V{in{m|inen alkoi veiste{ venett{, alla korven kolkutella. Toinen seppo Ilmarinen laati kuusesta meloja, pet{j{st{ j{rk{leit{. Sai venonen valmihiksi hankoinensa, airoinensa; niin veiv{t venon vesille. Soutelevat, joutelevat ymp{ri Nevan jokea, Nevan nient{ kiertelev{t. Ilmatar, ihana impi, vanhin luonnon tytt{rist{, tuopa vastahan tulevi puhutellen, lausutellen: "Mit{ miehi{ olette, kuinka teit{ kutsutahan?" Sanoi vanha V{in{m|inen: "Merimiehi{ olemme, min{ vanha V{in{m|inen, toinen seppo Ilmarinen. Vaan sano oma sukusi, kuin sinua kutsutahan!" Vaimo tuon sanoiksi virkki: "Min{ olen vanhin vaimoksia, vanhin ilman impil|it{, ensin em{ itsel|it{, joll' on vihki viien vaimon, muoto kuuen morsiamen. Minne te menette, miehet, kunne l{ksitte, urohot?" Sanoi vanha V{in{m|inen, itse virkki, noin nimesi: "Tukehtui tulonen meilt{, vaipui meilt{ valkeainen. Viikon on tuletta oltu, pime'iss{ piileskelty. Nyt on meill{ mieless{mme menn{ tulta tiet{m{h{n, jok' on tullut taivahasta, p{{lt{ pilvien pu'onnut." Vaimo tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Tuli on tuima tie'ett{v{, valkeainen vaaittava. Jo teki tuli tekoset, valkea vahingot laati! Tuikahti tulikipuna, putosi punaker{nen Luojan luomilta tiloilta, Ukon ilman iskemilt{ l{pi taivahan tasaisen, halki tuon ihalan ilman, puhki repp{n{n retuisen, kautta kuivan kurkihirren Tuurin uutehen tupahan, Palvoisen laettomahan. "Sitte sinne tultuansa Tuurin uutehen tupahan panihe pahoille t|ille, l|ihe t|ille t|rke'ille: rikkoi rinnat tytt{rilt{, neitosilta n{nnit n{ppi, turmeli pojalta polvet, is{nn{lt{ parran poltti. "[iti lastansa imetti k{tkyess{ vaivaisessa. Tuohon tultua tulonen jo teki pahinta ty|t{: poltti lapsen k{tkyest{, poltti paarmahat emolta. Se lapsi meni Manalle, toki poika Tuonelahan, ku oli luotu kuolemahan, katsottu katoamahan tuskissa tulen punaisen, vaike'issa valkeaisen. "Niin emo enemm{n tiesi, ei emo Manalle mennyt; se tunsi tulen manata, valkeaisen vaivutella l{pi pienen neulansilm{n, halki kirvehen hamaran, puhki kuuman tuuran putken, pitkin pellon pientaretta." Vaka vanha V{in{m|inen itse enn{tti kysy{: "Kunne tulet tuosta l{ksi, kunne kii{hti kipunat Tuurin pellon pientarelta? Mets{llenk| vai merelle?" Vaimo vastaten sanovi, itse virkki, noin nimesi: "Tuli tuosta menness{ns{, valkeainen vierress{ns{ ensin poltti paljo maita, paljo maita, paljo soita; viimein vier{hti vetehen, aaltoihin Aluen j{rven: se oli sytty{ tulehen, s{kehin{ s{ihkyell{. "Kolmasti kes{isn{ y|n{, yheks{sti syksy-y|n{, kuohui kuusien tasalle, {rjyi p{{lle {yr{hien tuon tuiman tulen k{siss{, varin valkean v{ess{. "Kuohui kuiville kalansa, arinoille ahvenensa. Kalat tuossa katselevat, ahvenet ajattelevat, miten olla, kuin ele{: ahven itki aittojansa, kalat kartanoisiansa, kiiski linnoa kivist{. "L{ksi ahven kyrmyniska, tavoitti tulisoroista: eip{ ahven saanutkana. Niin meni sinerv{ siika: se nieli tulisorosen, vajotteli valkeaisen. "Jo vettyi Aluen j{rvi, p{{si p{{lt{ {yr{stens{ sijallensa entiselle yhten{ kes{isn{ y|n{. "Oli aikoa v{h{isen: tuli tuska nielij{lle, vaikea vajottajalle, pakko paljo sy|nehelle. "Uiskenteli, kuiskenteli. Uipi p{iv{n, uipi toisen siikasaarien sivuja, lohiluotojen lomia, tuhannen nen{tse niemen, sa'an saaren kainalotse. Joka niemi neuvon pisti, joka saari sai sanoman: 'Ei ole vienossa ve'ess{, Aluessa ankehessa kalan kurjan nielij{t{, katalan kaottajata n{iss{ tuskissa tulosen, vaivannoissa valkeaisen.' "Niin kuuli kulea kuuja, nieli tuon sinerv{n siian. Oli aikoa v{h{isen: tuli tuska nielij{lle, vaikea vajottajalle, pakko paljo sy|nehelle. "Uiskenteli, kuiskenteli. Uipi p{iv{n, uipi toisen lohiluotojen lomia, kalahauin kartanoita, tuhannen nenitse niemen, sa'an saaren kainaloitse. Joka niemi neuvon pisti, joka saari sai sanoman: 'Ei ole vienossa ve'ess{, Aluessa ankehessa kalan kurjan appajata, katalan kaottajata tuskissa tulen palavan, vaivannoissa valkeaisen.' "Niin tuli halea hauki, nieli tuon kulean kuujan. Oli aikoa v{h{isen: tuli tuska nielij{lle, vaikea vajottajalle, pakko paljo sy|nehelle. "Uiskenteli, kuiskenteli. Uipi p{iv{n, uipi toisen lokkiluotojen lomitse, kajavan kivikaritse, tuhannen nen{tse niemen, sa'an saaren kainalotse. Joka niemi neuvon pisti, joka saari sai sanoman: 'Ei ole vienossa ve'ess{, Aluessa ankehessa kalan kurjan nielij{t{, katalan kaottajata tuskissa tulen palavan, vaivannoissa valkeaisen.'" Vaka vanha V{in{m|inen, toinen seppo Ilmarinen nuotan niinisen kutovi, katajaisen kaikuttavi; sen painoi pajuvesill{, raian kuorilla rakenti. Vaka vanha V{in{m|inen ty|nti naiset nuottaselle. L{ksi naiset nuottaselle, sisarekset silpomahan. Soutelevat, luitelevat niemi nient{, saari saarta, lohiluotojen lomatse, siikasaarien sivutse ruskeahan ruoikkohon, kaunihisen kaislikkohon. Pyrit{h{n, pyyet{h{n, ve'et{h{n, vellotahan nurin nuotta potketahan, v{{rin veet{h{n apaja: ei saa'a sit{ kaloa, kuta kilvoin pyyet{h{n. Veljekset vesille l{ksi, miehet nuotalle menev{t. Pohetahan, potketahan, ve'et{h{n, vennotahan lahen suita, luo'on p{it{, Kalevan kivikaria: ei saa'a kaloa tuota, mit{ tarkoin tarvittihin. Tullut ei halea hauki vienoilta lahen vesilt{ eik{ suurelta sel{lt{: kalat pienet, verkot harvat. Jo tuossa kalat valitti, hauki hauille sanovi, kysyi siika s{yn{h{lt{, lohi toiselta lohelta: "Joko kuoli kuulut miehet, katosi Kalevan poiat, liinanuotan nuikuttajat, lankapaulan laaittajat, suuren tarpoimen talujat, pitk{n varren vaikuttajat?" Kuuli vanha V{in{m|inen. Itse tuon sanoiksi virkki: "Ei ole kuollehet urohot, kaatunut Kalevan kansa. Yksi kuoli, kaksi syntyi, joill' on tarpoimet paremmat, varret vaaksoa pitemm{t, nuotat kahta kauheammat." KAHDEKSASVIIDETT[ RUNO Vaka vanha V{in{m|inen, tiet{j{ i{n-ikuinen, tuosta tuumille tulevi, ajeleiksen arveloille nuotan liinaisen kutoa, satahisen saautella. Jopa tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Onko liinan kylv{j{t{, kylv{j{t{, kynt{j{t{, verkko valmistellakseni, satasilm{ saa'akseni kalan kurjan tappajaksi, katalan kaottajaksi?" L|yt{h{n v{h{isen maata, paikkoa palamatointa suurimmalla suon sel{ll{, kahen kantosen lomassa. Kannon juuri kaivetahan: sielt{ l|ytyi liinan siemen Tuonen toukan k{tk|ksest{, maan maon varustamista. Olipa tuhkia l{j{nen, koko kuivia poroja purren puisen polttamilta, venehen kyett{milt{. Siihen liina kylvettihin, kypenihin kynnettihin, rannallen Aluen j{rven, peltohon saviper{h{n. Siit{ silloin taimi nousi, pensi pellavas perit|in, liina liitotoin yleni yhten{ kes{isn{ y|n{. Y|ll{ liina kylvettihin, kuutamella kynnettihin, perattihin, koirittihin, nyhettihin, riivittihin, ter{v{sti temmottihin, rotevasti rohkittihin. Vietihin likohon liina; sai pian lionneheksi. Nopeasti nostettihin, kiirehesti kuivattihin. Kohta tuotihin kotihin, pian luista luistettihin, loteasti loukuttihin, lipe{sti lipsuttihin. Hapeasti harjattihin, h{mysill{ h{psittihin, joutui kohta kuontalolle, v{lehemmin v{rttin{lle, yhten{ kes{isn{ y|n{, kahen p{ivyen kesell{. Sen sisaret kehre{v{t, k{lykset k{vylle ly|v{t, veljet verkoiksi kutovat, apet ainoille panevat. Siin{k| k{pynen k{{ntyi, palautui painopalko, kun sai nuotta valmihiksi, lankapaula laaituksi yhten{ kes{isn{ y|n{, viel{ puolessa sit{ki! Saipa nuotta valmihiksi, lankapaula laaituksi, per{lt{ satoa sylt{, siulat seitsent{ satoa. Sen kivestiv{t somasti, lau'ustivat laatuisasti. Nuoret nuotalle menev{t, vanhat koissa arvelevat: tokko tuota saatanehe, mit{ mielin pyyet{h{n? Ve'et{h{n, vennotahan, pyyet{h{n, pynnet{h{n: ve'et{h{n pitkin vett{, pohetahan poiken vett{. Saa'ahan v{h{n kaloja: kiiski{ kirokaloja, ahvenia ruotaisia, s{rki{ sapikkahia; ei saatu sit{ kaloa, kuta vasten nuotta tehty. Sanoi vanha V{in{m|inen: "Oi on seppo Ilmarinen! L{htek{mme itse tuonne, kera verkkojen vesille!" L{ksiv{t urosta kaksi, veiv{t verkkonsa vesille. Yksi siula heitettihin saarehen sel{llisehen, siula toinen heitettihin niittykannan niemeksehen; nostin tuonne laaitahan vanhan V{in|n valkamahan. Pohetahan, potketahan, ve'et{h{n, venn{t{h{n. Saa'ahan kaloja kyllin: ihveni{, ahvenia, tuimenia, taimenia, lahnoja, lohikaloja, kaikkia ve'en kaloja: ei saa'a kaloa tuota, kuta vasten nuotta tehty, lankapaula laaittuna. Silloin vanha V{in{m|inen viel{ verkkoja lis{si; jatkoi siuloja sivulta viiell{ sylisa'alla, k|ytt{ saalla seitsem{ll{. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Viek{mme syville verkot, etemm{ eh{tt{k{mme, vet{k{mme vett{ viel{ toki toinenkin apajas!" Verkot vietihin syville, enn{tettihin etemm{; ve'ettihin vett{ viel{ toki toinenkin apajas. Siin{ vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "Vellamo, ve'en em{nt{, ve'en eukko ruokorinta! Tules paian muuttelohon, vaattehen vajehtelohon! Sinull' on rytinen paita, merenvaahtivaippa p{{ll{, tuulen tytt{ren tekem{, Aallottaren antelema: min{ annan liinapaian, panen aivan aivinaisen; se on Kuuttaren kutoma, P{iv{tt{ren kehre{m{. "Ahto, aaltojen is{nt{, satahauan hallitsija! Ota virpi viitt{ sylt{, salko seitsent{ tapoa, jolla sel{t seuruelet, meren pohjat meuruelet, nostat ruotaisen romuen, kaiotat kalaisen karjan t{m{n nuotan nostimille, satalauan laskimille, kalaisista kaartehista, lohisista loukeroista, suurilta sel{n navoilta, synkilt{ syv{ntehilt{, p{iv{n paistamattomilta, hiekan hieromattomilta!" Pikku mies merest{ nousi, uros aalloista yleni; seisovi meren sel{ll{. Siit{ tuon sanoiksi virkki: "Onko tarve tarpojata, puun pitk{n pitelij{t{?" Vaka vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "Onpa tarve tarpojata, puun pitk{n pitelij{t{." Mies pieni, uros v{h{inen, hongan rannalta hotaisi, puun pitk{n pet{jik|st{, paaen painoi tarpoimeksi. Kyselevi, lauselevi: "Tarvonko v{en mukahan, oike'in olan takoa, vai tarvon asun mukahan?" Vanha viisas V{in{m|inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Jos tarvot asun mukahan, {ij{ on siin{ tarpomista." Mies pieni, uros v{h{inen, jo nyt tuossa tarpaisevi, tarpovi asun mukahan; kaiotti kaloja paljon tuon on nuotan nostimille, satalauan laskimille. Seppo airoilla asuvi; vaka vanha V{in{m|inen itse on nuotan nostajana, lankapaulan lappajana. Sanoi vanha V{in{m|inen: "Jo nyt on kalainen karja t{m{n nuotan nostimilla, satalauan laskimilla." Siit{ nuotta nostetahan, puretahan, puistetahan venehesen V{in{m|isen: saa'ahan kalainen karhi, kut' oli vasten nuotta tehty, lankapaula laaittuna. Vaka vanha V{in{m|inen viiletti venehen maalle sivuhun sinisen sillan, p{{h{n portahan punaisen. Siivosi kalaisen karhin, purki ruotaisen romuen: sai sielt{ halean hauin, kut' oli viikon pyyettyn{. Silloin vanha V{in{m|inen itse tuossa arvelevi: "Ruohinko k{sin ruveta ilman rautarukkasitta, kivisitt{ kintahitta, vaskisitta vanttuhitta?" Senp{ kuuli P{iv{n poika. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Min{ hauin halkoaisin, tohtisin k{siksi k{y{, kun oisi isoni puukko, veitsi valtavanhempani." Vieri veitsi taivosesta, puukko pilvist{ putosi, p{{ kulta, ter{ hopea, vieri vy|lle P{iv{n poian. Niin p{tev{ P{iv{n poika tuon veitsen k{sin tavoitti; sill{ hauin halkaisevi, suu lev{n levittelevi. Vatsassa halean hauin l|yt{h{n kulea kuuja; vatsassa kulean kuujan, siell' oli sile{ siika. Halkaisi sile{n siian: sai sielt{ siniker{sen siian suolen soukerosta, kolmannesta koukerosta. Kehitti siniker{sen: sis{lt{ siniker{sen putosi punaker{nen. Purki tuon punaker{sen: keskelt{ punaker{sen tapasi tulisorosen, jok' oli tullut taivosesta, puhki pilvien pu'onnut, p{{lt{ taivosen kaheksan, ilmalta yheks{nnelt{. V{in{m|isen arvellessa, mill{ tuota viet{nehe tupihin tulettomihin, pime'ihin pirttil|ihin, jopa tuikahti tulonen, p{{si k{est{ P{iv{n poian. Poltti parran V{in{m|isen: sepolta sit{i pahemmin tuli poltti poskip{it{, k{si{ns{ k{rventeli. Meni siin{ menness{ns{ aalloitse Aluen j{rven. Karkasi katajikolle, niin paloi katajakangas; kohautti kuusikkohon: poltti kuusikon komean. Vieri viel{kin etemm{, poltti puolen Pohjan maata, sakaran Savon rajoa, kahen puolen Karjalata. Vaka vanha V{in{m|inen itse l{ksi astumahan, yl|s korpehen kohosi tuon tuiman tulen j{lille. Tapasi tulosen tuolta kahen kannon juuren alta, lepp{p|kkel|n sis{st{, lahokannon kainalosta. Siin{ vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "Tulonen, Jumalan luoma, luoma Luojan, valkeainen! Syytt{p{ menit syville, asiatta aivan kauas! Teet paremmin, kun paloat kivisehen kiukahasen, kytkeihet kypenihisi, himmenn{ihet hiilihisi, p{iv{ll{ pi'elt{v{ksi kotapuissa koivuisissa, y|ll{ piiletelt{v{ksi keh{n kultaisen kuvussa." Tempasi tulikipunan palavoihin pakkuloihin, koivun k{{pihin kovihin, vaskisehen kattilahan. Kantoi tulta kattilassa, koivun kuorella kuletti nen{h{n utuisen niemen, p{{h{n saaren terhenisen: sai tuvat tulelliseksi, pirtit valkealliseksi. Itse seppo Ilmarinen syrjin sy|stihe merehen, ve{ikse vesikivelle, rantapaaelle paneikse tuskissa tulen palavan, vaike'issa valkeaisen. Siin{ tulta tummenteli, valkeaista varventeli. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Tulonen, Jumalan luoma, panu, poika Aurinkoisen! Mik{ sun pani pahaksi, jotta poltit poskiani, kuumotit kupehiani, {{ri{ni {rj|ttelit? "Mill{ nyt tulta tummentelen, valkeaista varventelen, teen tulen tehottomaksi, valkean varattomaksi, ettei viikkoa vihoisi, kovin kauan karvastaisi? "Tule, tytti, Turjan maalta, neiti, laskeite Lapista hyyss{ sukka, j{{ss{ kenk{, hallassa hamehen helmat, hyinen kattila k{ess{, j{inen kauha kattilassa! Viskoa vilua vett{, riittehist{ ripsuttele paikoille palanehille, tulen tuhmille vihoille! "Kun ei tuosta kyllin liene, tule, poika, Pohjolasta, lapsi, t{yest{ Lapista, mies pitk{, Pimentolasta, korpikuusien kokoinen, suopet{j{n suuruhinen, hyiset kintahat k{ess{, hyiset saappahat jalassa, hyinen lakki p{{laella, hyinen vy|hyt vy|lle vy|tty! "Tuo'os hyyt{ Pohjolasta, j{{t{ kylm{st{ kyl{st{! Paljo on hyyt{ Pohjolassa, j{{t{ kylm{ss{ kyl{ss{: hyyss' on virrat, j{{ss{ j{rvet, ilmat kaikki iljeness{; hyiset hyppiv{t j{nikset, j{iset karhut karkelevat keskell{ lumim{ke{, lumivaaran liepehell{; hyiset joutsenet joluvat, j{iset sorsat soutelevat keskell{ lumijokea, j{isen kosken korvaksella. "Hyyt{ kelkalla vet{|s, j{{t{ reell{ reutoellos tuiman tunturin laelta, vaaran vankan liepehelt{! Sill{ hyyll{ hyy'yttele, j{{vilulla j{{hyttele tulen viemi{ vikoja, panun tuiki paahtamia! "Kun ei tuosta kyllin liene, oi Ukko ylijumala, Ukko, pilvien pit{j{, hattarojen hallitsija, i{t{ i{st{ pilvi, j{nk{ l{nnest{ l{het{, syrjin yhtehen syse{, lomatusten loukahuta! Sa'a hyyt{, sa'a j{{t{, sa'a voietta hyve{ paikoille palanehille, vian tuiki tullehille!" Sill{ seppo Ilmarinen tuota tulta tummenteli, valkeata vaimenteli. Sai seppo paranneheksi, entisellehen ehoksi tuimista tulen vioista. YHDEKS[SVIIDETT[ RUNO Sin' on p{iv{ paistamatta, kuu kulta kumottamatta noilla V{in|l{n tuvilla, Kalevalan kankahilla. Vilu viljalle tulevi, karjoille olo kamala, outo ilman lintusille, ik{v{ imehnoisille, kun ei konsa p{ivyt paista eik{ kuuhuet kumota. Hauki tiesi hauan pohjat, kokko lintujen kulennan, tuuli haahen p{iv{yksen; ei tie{ imehnon lapset, milloin aamu alkanevi, milloin y| yritt{nevi nen{ss{ utuisen niemen, p{{ss{ saaren terhenisen. Nuoret neuvoa pit{v{t, ik{puolet arvelevat, kuinka kuutta liet{nehe, p{iv{tt{ elett{nehe noilla raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla. Neiet neuvoa pit{v{t, orpanat osaelevat. P{{tyv{t sepon pajahan. Sanovat sanalla tuolla: "Nouse, seppo, sein{n alta, takoja, kiven takoa takomahan uutta kuuta, uutta auringon kehe{! Pah' on kuun kumottamatta, outo p{iv{n paistamatta." Nousi seppo sein{n alta, takoja kiven takoa takomahan uutta kuuta, uutta auringon keh{ist{. Kuun on kullasta kuvasi, hopeasta p{iv{n laati. Tuli vanha V{in{m|inen, ovelle asetteleikse. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi on seppo veikkoseni! Mit{ paukutat pajassa, ajan kaiken kalkuttelet?" Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Kuuta kullaista kuvoan, hope'ista aurinkoa tuonne taivahan laelle, p{{lle kuuen kirjokannen." Silloin vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "Ohoh seppo Ilmarinen! Jo nyt laait joutavia! Ei kumota kulta kuuna, paista p{iv{n{ hopea." Seppo kuuhuen kuvasi, takoi p{iv{n valmihiksi. Noita nosteli halulla, kaunihisti kannatteli, kuun on kuusen latvasehen, p{iv{n pitk{n m{nnyn p{{h{n. Hiki vieri viej{n p{{st{, kaste kantajan otsasta ty|ss{ tuiki ty|l{h{ss{, nostannassa vaikeassa. Saipa kuun kohotetuksi, auringon asetetuksi, kuun on kuusen kukkuralle, p{ivyen pet{j{n p{{h{n: eip{ kuu kumotakana eik{ p{ivyt paistakana. Silloin vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "Nyt on aika arvan k{y{, miehen merkki{ kysy{, minne meilt{ p{iv{ p{{tyi, kunne meilt{ kuu katosi." Itse vanha V{in{m|inen, tiet{j{ i{n-ikuinen, leikkasi lep{st{ lastut, laittoi lastut laaullensa, k{vi arvat k{{nt{m{h{n, sormin arvat suortamahan. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Kysyn Luojalta lupoa, vaain varsin vastinetta. Sano totta, Luojan merkki, juttele, Jumalan arpa: minne meilt{ p{iv{ p{{tyi, kunne meilt{ kuu katosi, kun ei ilmoisna ik{n{ n{h{ noita taivahalla? "Sano, arpa, syyt{ my|ten, el{ miehen mielt{ my|ten, tuo t{nne toet sanomat, varmat liitot liikahuta! Jos arpa valehteleisi, niin arvo alennetahan: arpa luoahan tulehen, merkki miesten poltetahan." Toi arpa toet sanomat, merkki miesten vastoavi: sanoi p{iv{n saaneheksi, kuun tuonne kaonneheksi Pohjolan kivim{kehen, vaaran vaskisen sis{h{n. Vaka vanha V{in{m|inen siit{ tuon sanoiksi virkki: "Jos ma nyt l{hen Pohjolahan, Pohjan poikien poluille, saan ma kuun kumottamahan, p{iv{ kullan paistamahan." Jopa l{ksi jotta joutui pime{h{n Pohjolahan. Astui p{iv{n, astui toisen: p{iv{n{p{ kolmantena jo n{kyvi Pohjan portti, kivikummut kuumottavi. Ensin huuti huikahutti tuolla Pohjolan joella: "Tuokatte venett{ t{nne joen poikki p{{st{kseni!" Kun ei huuto kuulununna eik{ tuotuna venett{, ker{si kekosen puita, kuivan kuusen lehv{si{; teki tulen rantaselle, saavutti savun sakean. Tuli nousi taivahalle, savu ilmahan sakeni. Louhi, Pohjolan em{nt{, itse p{{tyi ikkunahan. Katsoi tuonne salmen suuhun, sanan virkkoi, noin nimesi: "Mi tuolla tuli palavi, tuolla saaren salmen suulla? Pieni on sotatuliksi, suuri nuottavalke'iksi." Itse poika pohjolaisen pian pistihe pihalle katsomahan, kuulemahan, tarkasti t{hy{m{h{n: "On tuolla joen takana mies kempi k{velem{ss{." Siin{ vanha V{in{m|inen jo huhusi toisen kerran: "Tuo venett{, Pohjan poika, V{in{m|iselle venett{!" Niin sanovi Pohjan poika, itse lausui, vastaeli: "Ei t{{lt{ venehet joua. Tule sormin soutimina, k{mmenin k{simeloina poikki Pohjolan joesta!" Siin{ vanha V{in{m|inen arvelee, ajattelevi: "Sep' ei miesi lienek{n{, ku on tielt{ my|steleikse." Meni haukina merehen, siikana silajoelle, pian uipi salmen poikki, v{lehen v{lin samosi. Astui jalan, astui toisen, Pohjan rannalle rapasi. Niin sanovi Pohjan poiat, paha parvi pauhoavi: "K{yp{ Pohjolan pihalle!" Meni Pohjolan pihalle. Pohjan poikaset sanovat, paha parvi pauhoavi: "Tules Pohjolan tupahan!" Meni Pohjolan tupahan; jalan polki porstuahan, laski k{{k{h{n k{tens{, siit{ tunkihe tupahan, ajoihe katoksen alle. Siell{ miehet mett{ juovat, simoa sirettelev{t, miehet kaikki miekka vy|ll{, urohot sota-aseissa p{{n varalle V{in{m|isen, surmaksi suvantolaisen. Nuo kysyiv{t tullehelta, sanoivat sanalla tuolla: "Ku sanoma kurjan miehen, tuuma uinehen urohon?" Vaka vanha V{in{m|inen sanan virkkoi, noin nimesi: "Kuusta on sanomat kummat, p{iv{st{ iki-imehet. Minnes meilt{ p{iv{ p{{tyi, kunnes meilt{ kuu katosi?" Pohjan poikaset sanovi, paha parvi lausueli: "Tuonne teilt{ p{iv{ p{{tyi, p{iv{ p{{tyi, kuu katosi kirjarintahan kivehen, rautaisehen kalliohon. Sielt' ei p{{se p{{st{m{tt{, selvi{ selitt{m{tt{." Silloin vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "Kun ei kuu kivest{ p{{sne, p{{sne p{iv{ kalliosta, k{yk{mme k{sirysyhyn, ruvetkamme miekkasille!" Veti miekan, riisti rauan, tempasi tupesta tuiman, jonka kuu k{rest{ paistoi, p{iv{ v{stist{ v{l{hyi, hepo seisovi sel{ll{, kasi naukui naulan tiess{. Mitteliv{t miekkojansa, koittelivat korttiansa: olipa pikkuista pitempi miekka vanhan V{in{m|isen, yht{ ohrasen jyve{, olen kortta korkeampi. Mentihin ulos pihalle, tasarinnan tanterelle. Siit{ vanha V{in{m|inen l|ip' on kerran leimahutti, l|ip{ kerran, l|ip{ toisen: listi kuin naurihin napoja, lippasi kuin liinan p{it{ p{it{ Pohjan poikasien. Siit{ vanha V{in{m|inen k{vi kuuta katsomahan, p{ive{ keritt{m{h{n kirjarinnasta kivest{, vuoresta ter{ksisest{, rautaisesta kalliosta. Astui tiet{ pikkuruisen, kulki matkoa v{h{isen, niin n{ki vihannan saaren. Saarell' on komea koivu, koivun alla paasi paksu, alla paaen kallioinen, yheksin ovia eess{, saoin salpoja ovilla. Keksi piirt{m{n kivess{, valeviivan kalliossa. Veti miekkansa tupesta, kirjoitti kivehen kirjan miekalla tuliter{ll{, s{il{ll{ s{kenev{ll{: katkesi kivi kaheksi, paasi kolmeksi pakahtui. Vaka vanha V{in{m|inen katsovi kiven rakohon: siell{ kyyt olutta juovat, maot vierrett{ vet{v{t kirjavan kiven sis{ss{, maksankarvaisen malossa. Sanoi vanha V{in{m|inen, itse lausui, noin nimesi: "Sent{hen em{nt{ raukat v{hemmin olutta saavat, kunp' on kyyt oluen juovat, maot viertehen vet{v{t." Leikkasip' on p{{n maolta, katkoi kaulan k{{rmehelt{. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Elk|h|n sin{ ik{n{, t{m{n p{ivyen per{st{ kyyt juoko olosiamme, maot mallasjuomiamme!" Siit{ vanha V{in{m|inen, tiet{j{ i{n-ikuinen, kourin koitteli ovia, salpoja sanan v{ell{: ei ovet k{sin avau, salvat ei sanoista huoli. Silloin vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "Akka mies asehitoinna, konna kirves-kuokatoinna." Kohta l{htevi kotia, alla p{in, pahoilla mielin, kun ei viel{ kuuta saanut eik{ p{ive{ tavannut. Sanoi lieto Lemmink{inen: "Ohoh vanha V{in{m|inen! Miks'et ottanut minua kanssasi karehtijaksi? Oisi lukot luikahtanna, takasalvat taittununna, p{{snyt kuu kumottamahan, nousnut p{iv{ paistamahan." Vaka vanha V{in{m|inen itse tuon sanoiksi virkki: "Ei salvat sanoilla taitu, lukot loihulla murene eik{ kourin koskemalla, k{sivarsin v{{nt{m{ll{." Meni sepponsa pajahan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ohoh seppo Ilmarinen! Taos kuokka kolmihaara, tao tuuria tusina, avaimia aika kimppu, jolla kuun kivest{ p{{st{n, p{iv{n p{{st{n kalliosta!" Se on seppo Ilmarinen, takoja i{n-ikuinen, takoi miehen tarpehia; takoi tuuria tusinan, avaimia aika kimpun, kelpo kimpun keih{'it{, eik{ suurta eik{ pient{, takoi kerran keskoisia. Louhi, Pohjolan em{nt{, Pohjan akka harvahammas, siitti siivet sulkinensa, levahutti lent{m{h{n. Lenteli liki kotia, tuosta loihe loitommaksi, poikki Pohjolan merest{ sepon Ilmarin pajalle. Aukoi seppo ikkunansa, katsoi, kuin tulisi tuuli: ei ollut tulento tuulen, oli harmoa havukka. Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Mit' olet, otus, hakeva, istut alla ikkunani?" Lintu kielelle paneikse, havukkainen haastelevi: "Ohoh seppo Ilmarinen, takoja alinomainen, kuin olet kovin osaava, varsin taitava takoja!" Sanoi seppo Ilmarinen, itse lausui, noin nimesi: "Ei tuo kumma ollekana, jos olen takoja tarkka, kun olen taivoa takonut, ilman kantta kalkutellut." Lintu kielelle paneikse, havukkainen haastelevi: "Mit{, seppo, siit{ laait, kuta, rautio, rakennat?" Se on seppo Ilmarinen sanan vastaten sanovi: "Taon kaularenkahaista tuolle Pohjolan akalle, jolla kiinni kytket{h{n vaaran vankan liepehesen." Louhi, Pohjolan em{nt{, Pohjan akka harvahammas, jo tunsi tuhon tulevan, h{t{p{iv{n p{{lle saavan. Heti loihe lent{m{h{n, p{{si poies Pohjolahan. Laski kuun kivest{ irti, p{{sti p{iv{n kalliosta. Itse muuksi muutaltihe, kyh{isihe kyyhkyseksi; lente{ lekuttelevi sepon Ilmarin pajahan. Lenti lintuna ovelle, kyyhkysen{ kynnykselle. Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Mit{, lintu, t{nne lennit, tulit, kyyhky, kynnykselle?" Vastasi otus ovelta, virkkoi kyyhky kynnykselt{: "Tuota lienen kynnyksell{ sanomata saattamassa: jopa kuu kivest{ nousi, p{iv{ p{{si kalliosta." Se on seppo Ilmarinen k{vi itse katsomahan. Astuvi pajan ovelle, katsoi tarkan taivahalle: katsoi kuun kumottavaksi, n{ki p{iv{n paistavaksi. Meni luoksi V{in{m|isen, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ohoh vanha V{in{m|inen, laulaja i{n-ikuinen! K{yp{ kuuta katsomahan, p{ive{ t{hy{m{h{n! Jo ovat tarkoin taivahalla, sijoillansa muinaisilla." Vaka vanha V{in{m|inen itse pistihe pihalle, varsin p{{t{ns{ kohotti, katsahtavi taivahalle: kuu oli nousnut, p{iv{ p{{snyt, taivon aurinko tavannut. Silloin vanha V{in{m|inen sai itse sanelemahan. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Terve, kuu, kumottamasta, kaunis, kasvot n{ytt{m{st{, p{iv{ kulta, koittamasta, aurinko, ylenem{st{! "Kuu kulta, kivest{ p{{sit, p{iv{ kaunis, kalliosta, nousit kullaisna k{ken{, hope'isna kyyhkyl{isn{ elollesi entiselle, matkoillesi muinaisille. "Nouse aina aamusilla t{m{n p{iv{nki per{st{! Teep{ meille terveytt{, siirr{ saama saatavihin, pyyt| p{{h{n peukalomme, onni onkemme nen{h{n! "K{y nyt tiesi tervehen{, matkasi imantehena, p{{t{ kaari kaunihisti, p{{se illalla ilohon!" VIIDESKYMMENES RUNO Marjatta, korea kuopus, se kauan kotona kasvoi, korkean ison kotona, emon tuttavan tuvilla. Piti viiet vitjat poikki, kuuet renkahat kulutti isonsa ava'imilla, helmassa helottavilla. Puolen kynnyst{ kulutti helevill{ helmoillansa, puolen hirtt{ p{{ns{ p{{lt{ sile'ill{ silkill{ns{, puolet pihtipuolisia hienoilla hiansa suilla, siltalaahkon lattiata kautokeng{n-kannoillansa. Marjatta, korea kuopus, tuo on piika pikkarainen, piti viikoista pyhyytt{, ajan kaiken kainoutta. Sy|pi kaunista kaloa, pet{j{t{ pehme{t{, ei sy|nyt kananmunia, kukerikun riehkatuita, eik{ lampahan lihoa, ku oli ollut oinahilla. Emo k{ski lyps{m{h{n: eip{ mennyt lyps{m{h{n. Itse tuon sanoiksi virkki: "Ei neiti minun n{k|inen koske sen lehm{n nis{h{n, jok' on h{ilynyt h{rill{, kun ei hiehoista herune, vasikkaisista valune." Iso k{ski orin rekehen: ei istu orin rekehen. Veikko vei em{hevosen: neiti tuon sanoiksi virkki: "En istu hevon rekehen, joka lie orilla ollut, kun ei varsaset vet{ne, kuletelle kuutiaiset." Marjatta, korea kuopus, aina piikoina el{v{, neitosena niekottava, kassap{{n{ kainustava, p{{tyi karjanpaimeneksi, l{ksi lammasten keralle. Lampahat meni m{ke{, vuonat vuoren kukkulata; neiti asteli ahoa, lepikk|{ leyhytteli k{en kullan kukkuessa, hope'isen hoilatessa. Marjatta, korea kuopus, katselevi, kuuntelevi. Istui marjam{tt{h{lle, vaipui vaaran rintehelle. Tuossa tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Kuku, kultainen k{k|nen, hope'inen, hoilattele, tinarinta, riukuttele, Saksan mansikka, sanele, k{ynk| viikon villap{{n{, kauan karjanpaimenena n{ill{ aavoilla ahoilla, leve'ill{ lehtomailla! Kesosenko, kaksosenko, viitosenko, kuutosenko, vainko kymmenen kese{ tahi ei t{ytehen t{t{n{?" Marjatta, korea kuopus, viikon viipyi paimenessa. Paha on olla paimenessa, tytt|lapsen liiatenki: mato hein{ss{ matavi, sisiliskot siuottavi. Ei mato maellutkana, sisilisko siuotellut. Kirkui marjanen m{elt{, puolukkainen kankahalta: "Tule, neiti, noppimahan, punaposki, poimimahan, tinarinta, riipim{h{n, vy| vaski, valitsemahan, ennenkuin etana sy|pi, mato musta muikkoavi! Sata on saanut katsomahan, tuhat ilman istumahan, sata neitt{, tuhat naista, lapsia ep{lukuisin, ei ken koskisi minuhun, poimisi minun poloisen." Marjatta, korea kuopus, meni matkoa v{h{isen, meni marjan katsantahan, punapuolan poimintahan hyppysill{h{n hyvill{, k{t|sill{ kaunihilla. Keksi marjasen m{elt{, punapuolan kankahalta: on marja n{kemi{ns{, puola ilmoin luomiansa, yl{h{hk| maasta sy|{, alahahko puuhun nousta! Tempoi kartun kankahalta, jolla marjan maahan sorti. Niinp{ marja maasta nousi kaunoisille kautoloille, kaunoisilta kautoloilta puhtahille polviloille, duhtahilta polviloilta heleville helmasille. Nousi siit{ vy|rivoille, vy|rivoilta rinnoillensa, rinnoiltansa leuoillensa, leuoiltansa huulillensa; siit{ suuhun suikahutti, keikahutti kielellens{, kielelt{ keruksisihin, siit{ vatsahan valahti. Marjatta, korea kuopus, tuosta tyytyi, tuosta t{ytyi, tuosta paksuksi panihe, lihavaksi liittelihe. Alkoi pauloitta asua, ilman vy|tt{ v|llehti{, k{y{ saunassa saloa, pime'iss{ pistell{it{. Emo aina arvelevi, {itins{ ajattelevi: "Mi on mei{n Marjatalla, ku mei{n kotikanalla, kun se pauloitta asuvi, aina vy|tt{ v|llehtivi, k{ypi saunassa saloa, pime'iss{ pisteleikse?" Lapsi saattavi sanoa, lapsi pieni lausuella: "Se on mei{n Marjatalla, sep{ Kurjetta rukalla, kun oli paljon paimenessa, kauan karjassa k{veli." Kantoi kohtua kovoa, vatsant{ytt{ vaikeata kuuta seitsem{n, kaheksan, ynn{h{n yheks{n kuuta, vaimon vanha'an lukuhun kuuta puolen kymmenett{. Niin kuulla kymmenennell{ impi tuskalle tulevi: kohtu k{{ntyvi kovaksi, painuvi pakolliseksi. Kysyi kylpy{ emolta: "Oi, emoni, armahani! Laita suojoa sijoa, l{mpymytt{ huonehutta piian pieniksi pyhiksi, vaimon vaivahuoneheksi!" Emo saattavi sanoa, oma vanhin vastaella: "Voi sinua, hiien huora! Kenen oot makaelema? Ootko miehen naimattoman eli nainehen urohon?" Marjatta, korea kuopus, tuop' on tuohon vastoavi: "En ole miehen naimattoman enk{ nainehen urohon. Menin marjahan m{elle, punapuolan poimentahan, otin marjan mielell{ni, toisen kerran kielell{ni. Se k{vi kerustimille, siit{ vatsahan valahti: tuosta tyy'yin, tuosta t{y'yin, tuosta sain kohulliseksi." Kysyi kylpy{ isolta: "Oi isoni, armahani! Anna suojoa sijoa, l{mpymytt{ huonehutta, jossa huono hoivan saisi, piika piinansa pit{isi!" Iso saattavi sanoa, taatto taisi vastaella: "Mene, portto, poikemmaksi, tulen lautta, tuonnemmaksi, kontion kivikoloihin, karhun louhikammioihin, sinne, portto, poikimahan, tulen lautta, lapsimahan!" Marjatta, korea kuopus, tuop' on taiten vastaeli: "En m{ portto ollekana, tulen lautta lienek{n{. Olen miehen suuren saava, jalon synnyn synnytt{v{, joll' on valta vallallenki, v{ki V{in{m|isellenki." Jo on piika pintehiss{, minne menn{, kunne k{y{, kusta kylpy{ kysell{. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Piltti, pienin piikojani, paras palkkalaisiani! K{yp{ kylpy{ kyl{st{, saunoa Saraojalta, jossa huono hoivan saisi, piika piinansa pit{isi! K{y pian, v{lehen jou'u, v{lehemmin tarvitahan!" Piltti, piika pikkarainen, sanan virkkoi, noin nimesi: "Kelt{ m{ kysyn kyly{, kelt{ aihelen apua?" Sanoi mei{n Marjattainen, itse virkki, noin nimesi: "Kysy Ruotuksen kyly{, saunoa Sarajan-suista!" Piltti, piika pikkarainen, tuo oli n|yr{ neuvottava, k{rk{s ilman k{skem{tt{, kehumattaki kepe{, utuna ulos menevi, savuna pihalle saapi. Kourin helmansa kokosi, k{sin k{{ri vaattehensa, sek{ juoksi jotta joutui kohin Ruotuksen kotia. M{et m{tkyi menness{ns{, vaarat notkui noustessansa, k{vyt hyppi kankahalla, someret hajosi suolla. Tuli Ruotuksen tupahan, sai sis{lle salvoksehen. Ruma Ruotus paitulainen sy|pi, juopi suurten lailla p{{ss{ p|y{n paioillansa, aivan aivinaisillansa. Lausui Ruotus ruoaltansa, tiuskui tiskins{ nojalta: "Mit{ sie sanot, katala? Kuta, kurja, juoksentelet?" Piltti, piika pikkarainen, sanan virkkoi, noin nimesi: "L{ksin kylpy{ kyl{st{, saunoa Saraojalta, jossa huono hoivan saisi: avun ange tarvitseisi." Ruma Ruotuksen em{nt{ k{et puuskassa k{veli, liehoi sillan liitoksella, laahoi keskilattialla. Itse enn{tti kysy{, sanan virkkoi, noin nimesi: "Kellen kylpy{ kyselet, kellen aihelet apua?" Sanoi Piltti, pieni piika: "Kysyn mei{n Marjatalle." Ruma Ruotuksen em{nt{ itse tuon sanoiksi virkki: "Ei kylyt kyl{h{n joua, ei saunat Sarajan suulta. On kyly kyt|m{ell{, hepohuone hongikossa tuliporton poiat saa'a, lautan lapsensa latoa: kun hevonen heng{nnevi, niinp' on siin{ kylpe|tte!" Piltti, piika pikkarainen, pian pistihe takaisin, sek{ juoksi jotta joutui. Sanoi tultua ta'atse: "Ei ole kylpy{ kyl{ss{, saunoa Saraojalla. Ruma Ruotuksen em{nt{ sanan virkkoi, noin nimesi: 'Ei kylyt kyl{h{n joua, ei saunat Sarajan suulta. On kyly kyt|m{ell{, hepohuone hongikossa tuliporton poiat saa'a, lautan lapsensa latoa: kun hevonen heng{nnevi, niin on siin{ kylpek|h|n!' Niinp' on, niin sanoi mokomin, niinp{ vainen vastaeli." Marjatta, matala neiti, tuosta t{ytyi itkem{h{n. Itse tuon sanoiksi virkki: "L{hte{ minun tulevi niinkuin muinenki kasakan eli orjan palkollisen l{hte{ kyt|m{elle, k{y{ hongikkokeolle!" K{sin k{{ri vaattehensa, kourin helmansa kokosi; otti vastan varjoksensa, lehen lempi suojaksensa. Astua taputtelevi vatsanvaivoissa kovissa huonehesen hongikkohon, tallihin Tapiom{elle. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Tule, Luoja, turvakseni, avukseni, armollinen, n{iss{ t|iss{ ty|l{hiss{, ajoissa ani kovissa! P{{st{ piika pintehest{, vaimo vatsanv{{ntehest{, ettei vaivoihin vajoisi, tuskihinsa tummeneisi!" Niin perille p{{sty{ns{ itse tuon sanoiksi virkki: "Henke{s, hyv{ hevonen, huokoas, vet{j{ varsa, kylyl|yly l|yh{yt{, sauna l{mp|inen l{het{, jotta, huono, hoivan saisin! Avun, ange, tarvitseisin." Henk{si hyv{ hevonen, huokasi vet{j{ varsa vatsan kautta vaivaloisen: min hevonen heng{ht{vi, on kuin l|yly ly|t{ess{, viskattaessa vetonen. Marjatta, matala neiti, pyh{ piika pikkarainen, kylpi kylyn kyll{lt{ns{, vatsan l|ylyn vallaltansa. Teki tuonne pienen poian, latoi lapsensa vakaisen heinille hevosen luoksi, sorajouhen soimen p{{h{n. Pesi pienen poikuensa, k{{ri k{{reliinahansa; otti pojan polvillensa, laittoi lapsen helmahansa. Piiletteli poiuttansa, kasvatteli kaunoistansa, kullaista omenuttansa, hope'ista sauvoansa. Syliss{ns{ sy|ttelevi, k{siss{ns{ k{{ntelevi. Laski pojan polvillensa, lapsen lantehuisillensa, alkoi p{{t{ns{ sukia, hapsiansa harjaella: katoi poika polviltansa, lapsi lannepuoliltansa. Marjatta, matala neiti, tuosta tuskille tulevi. Rapasihe etsim{h{n. Etsi pient{ poiuttansa, kullaista omenuttansa, hope'ista sauvoansa alta jauhavan kivosen, alta juoksevan jalaksen, alta seulan seulottavan, alta korvon kannettavan, puiten puut, jaellen ruohot, hajotellen hienot hein{t. Viikon etsi poiuttansa, poiuttansa, pienuttansa. Etsi m{ilt{, m{nnik|ilt{, kannoilta, kanervikoilta, katsoen joka kanervan, joka varvikon vatoen, kaivellen katajajuuret, ojennellen puien oksat. Astua ajattelevi, k{y{ k{{per|ittelevi: T{hti vastahan tulevi. T{helle kumarteleikse: "Oi T{hti, Jumalan luoma! Etk| tie{ poiuttani, miss' on pieni poikueni, kultainen omenueni?" T{hti taisi vastaella: "Tiet{isink|, en sanoisi. H{np{ on minunki luonut n{ille p{iville pahoille, kylmill{ kimaltamahan, pime'ill{ pilkkim{h{n." Astua ajattelevi, k{y{ k{{per|ittelevi: Kuuhut vastahan tulevi. Niin Kuulle kumarteleikse: "Oi Kuuhut, Jumalan luoma! Etk| tie{ poiuttani, miss' on pieni poikueni, kultainen omenueni?" Kuuhut taisi vastaella: "Tiet{isink|, en sanoisi. H{np{ on minunki luonut n{ille p{iville pahoille, yksin |ill{ valvomahan, p{iv{ll{ makoamahan." Astua ajattelevi, k{y{ k{{per|ittelevi: p{{tyi P{ivyt vastahansa. P{iv{lle kumarteleikse: "Oi P{ivyt, Jumalan luoma! Etk| tie{ poiuttani, miss' on pieni poikueni, kultainen omenueni?" P{ivyt taiten vastaeli: "Kyll{ tie{n poikuesi! H{np{ on minunki luonut n{ille p{iville hyville, kullassa kulisemahan, hopeassa helkkim{h{n. "Jopa tie{n poikuesi! Voi, poloinen, poiuttasi! Tuoll' on pieni poikuesi, kultainen omenuesi, onp' on suossa suonivy|st{, kankahassa kainalosta." Marjatta, matala neiti, etsi suolta poikoansa. Poika suolta l|yettihin, tuolta tuotihin kotia. Siit{ mei{n Marjatalle kasvoi poika kaunokainen. Ei tie{ nime{ tuolle, mill{ mainita nimell{. Emo kutsui kukkaseksi, vieras vennon joutioksi. Etsittihin ristij{t{, katsottihin kastajata. Tuli ukko ristim{h{n, Virokannas kastamahan. Ukko tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "En m{ risti riivattua, katalata kastakana, kun ei ensin tutkittane, tutkittane, tuomittane." Kenp{ tuohon tutkijaksi, tutkijaksi, tuomariksi? Vaka vanha V{in{m|inen, tiet{j{ i{n-ikuinen, sep{ tuohon tutkijaksi, tutkijaksi, tuomariksi! Vaka vanha V{in{m|inen tuop' on tuossa tuomitsevi: "Kun lie poika suolta saatu, maalta marjasta si'ennyt, poika maahan pantakohon, marjam{tt{h{n sivulle, tahi suolle viet{k|h|n, puulla p{{h{n ly|t{k|h|n!" Puhui poika puolikuinen, kaksiviikkoinen kajahui: "Ohoh sinua, ukko utra, ukko utra, unteloinen, kun olet tuhmin tuominnunna, v{{rin laskenna lakia! Eip{ syist{ suuremmista, t|ist{ tuhmemmistakana itse{si suolle viety eik{ puulla p{{h{n ly|ty, kun sa miesn{ nuorempana lainasit emosi lapsen oman p{{si p{{stimeksi, itsesi lunastimeksi. "Ei sinua silloinkana, eip' on viel{ suolle viety, kun sa miesn{ nuorempana menettelit neiet nuoret alle aaltojen syvien, p{{lle mustien mutien." Ukko risti ripsahutti, kasti lapsen kapsahutti Karjalan kuninkahaksi, kaiken vallan vartijaksi. Siit{ suuttui V{in{m|inen, jopa suuttui ja h{pesi. Itse l{ksi astumahan rannalle merelliselle. Tuossa loihe laulamahan, lauloi kerran viimeisens{: lauloi vaskisen venehen, kuparisen umpipurren. Itse istuvi per{h{n, l{ksi selv{lle sel{lle. Virkki viel{ menness{ns{, lausui l{htielless{ns{: "Annapas ajan kulua, p{iv{n menn{, toisen tulla, taas minua tarvitahan, katsotahan, kaivatahan uuen sammon saattajaksi, uuen soiton suorijaksi, uuen kuun kulettajaksi, uuen p{iv{n p{{st{j{ksi, kun ei kuuta, aurinkoa eik{ ilmaista iloa." Siit{ vanha V{in{m|inen laskea karehtelevi venehell{ vaskisella, kuutilla kuparisella yl{isihin maaemihin, alaisihin taivosihin. Sinne puuttui pursinensa, venehinens{ v{s{htyi. J{tti kantelon j{lille, soiton Suomelle sorean, kansalle ilon ikuisen, laulut suuret lapsillensa. Suuni jo sulkea pit{isi, kiinni kieleni sitoa, laata virren laulannasta, heret{ hel{j{nn{st{. Hevonenki heng{ht{vi matkan pitk{n menty{ns{, rautanenki raukeavi kes{hein{n ly|ty{ns{, vetonenki vier{ht{vi joen polvet juostuansa, tulonenki tuikahtavi y|n pitk{n palettuansa; niin miks' ei runo v{syisi, virret vienot vier{ht{isi illan pitkilt{ iloilta, p{iv{nlaskun laulannoilta? Noin kuulin saneltavaksi, toisin tutkaeltavaksi: "Eip{ koski vuolaskana laske vett{ns{ loputen, eik{ laulaja hyv{inen laula tyynni taitoansa. Mieli on j{{m{h{n parempi kuin on kesken katkemahan." Niin luonen, lopettanenki, herennenki, heitt{nenki. Kerin virteni ker{lle, sykkyr{lle syyl{ttelen, panen aitan parven p{{h{n, luisten lukkojen sis{lle, jost' ei p{{se p{ivin{ns{, selvi{ sin{ ik{n{ ilman luien lonsumatta, leukojen leve{m{tt{, hammasten hajoamatta, kielen keikkeleht{m{tt{. Mit{s tuosta, jos ma laulan, jos ma paljoki pajahan, jos laulan jokaisen lakson, joka kuusikon kujerran! Ei ole emo elossa, oma vanhin valvehella eik{ kulta kuulemassa, oma armas oppimassa: on mua kuuset kuulemassa, hongan oksat oppimassa, koivun lehv{t lempim{ss{, pihlajat pitelem{ss{. Pienn{ j{in min{ emosta, matalana maammostani. J{in kuin kiuruksi kivelle, rastahaksi rauniolle, kiuruna kivert{m{h{n, rastahana raikkumahan, vaimon vierahan varahan, ehtohon emintim{isen. Se mun karkotti, katalan, ajoi lapsen armottoman tuulipuolelle tupoa, pohjaispuolelle kotia, vie{ tuulen turvatointa, ahavaisen armotointa. Sainpa, kiuru, kiert{m{h{n, lintu kurja, kulkemahan, vieno, maita vierem{h{n, vaivainen, vaeltamahan, joka tuulen tuntemahan, {rjynn{n {ly{m{h{n, vilussa v{risem{h{n, pakkasessa parkumahan. Moni nyt minulla onpi, usea olettelevi virkkaja vihaisen {{nen, {{nen tuiman tuikuttaja. Ken se kielt{ni kirosi, kenp{ {{nt{ {rj{hteli; soimasi sorisevani, lausui liioin laulavani, pahasti pajattavani, v{{rin virtt{ v{{nt{v{ni. Elk{tte, hyv{t imeiset, tuota ouoksi otelko, jos ma, lapsi, liioin lauloin, pieni, pilpatin pahasti! En ole opissa ollut, k{ynyt mailla mahtimiesten, saanut ulkoa sanoja, loitompata lausehia. Muut kaikki oli opissa, mie en joutanut kotoa emon ainoan avusta, yksin{isen ymp{rilt{. Piti oppia kotona, oman aitan orren alla, oman {itin v{rttin|ill{, veikon veistoslastusilla, senki pienn{, pikkaraisna, paitaressuna pahaisna. Vaan kuitenki kaikitenki la'un hiihin laulajoille, la'un hiihin, latvan taitoin, oksat karsin, tien osoitin. Siit{p{ nyt tie menevi, ura uusi urkenevi laajemmille laulajoille, runsahammille runoille, nuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa.