Kaupunkiin oli saapunut Profeetta. Hän oli tullut polkupyörällä, kaukaa. Profeetalla oli pitkät hiukset ja sukimaton parta kuten profeetalle sopikin, mutta ei viittaa eikä sandaaleita. Vanhat farkut vain ja lenkkarit ja haalistunut teepaita, jossa luki: TULEVAISUUTTA EI VOI OSTAA.

Profeetta profetoi raitiovaunupysäkeillä, kävelykadulla, kauppatorilla, messuhallissa, asema-aukiolla ja supermarketeissa. Mutta kaikkialta hänet ennen pitkää ajettiin pois.

Hänellä oli paljon sanottavaa mutta ei mitään kovin huvittavaa. Hän ennusti katastrofeja ja onnettomuuksia. Hän sanoi, että maailman kaupungit pian raunioituisivat ja autioituisivat ja hajoaisivat tomupilveksi. Että ihmiskuntaa uhkasivat pyrstötähdet ja sodat ja tulvat ja hurrikaanit ja mutavyöryt ja kuivuus ja jano ja Ebbing-Creutzingin tauti.

Ei, se ei ollut hauskaa ollenkaan, ja harvat tahtoivat kuunnella Profeettaa. Jotkut alkoivat itkeä, toiset nauroivat, monet harmistuivat. Mutta oli silti joitakin, jotka jaksoivat jokaisen saarnan loppuun. He seurasivat Profeettaa maasta toiseen ja heitä sanottiin opetuslapsiksi.

Lyydia sattui kuulemaan Profeetan ennustuksia, kun hän meni Sulevin kanssa suureen kauppakeskukseen ostamaan kaakaota ja maitoa ja appelsiineja ja suklaakeksejä. Profeetta seisoi kauppakujalla sukkabaarin ja kynsistudion välissä ja saarnasi. Hänen kummallakin puolellaan seisoi kaksi nuorta opetuslasta kuin kunniavartiona.

Tuote-esittelijä esitteli ihmeellisiä uusia tuotteita profeettaa vastapäätä, kujan toisella puolella. Lyydia ja Sulevi kuulivat kummankin sanat.

Tuote-esittelijä nosti ilmaan pienen kapineen. Hän sanoi, että se oli aito ja alkuperäinen Neurofoni.

- Tutustukaa Neurofonin mahdollisuuksiin! tuote-esittelijä sanoi. - Mukana seuraavat elektrodit ja audioreseptorit. Nyt lahjahintaan! Tulkaa lähemmäksi ja kuulkaa omin korvin!

- Mikä on Neurofoni? Lyydia kuiskasi.

- Tulkaa lähemmäksi! käski myös Profeetta Lyydiaa ja Sulevia ja eläkeläisrouvaa ja kolmea poikaa kolmannelta beeltä. - Kuulkaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan! Oppikaa, miten voitte itse muuttaa sitä!

Tuote-esittelijä korotti ääntään ja huusi: - Hyvät kuulijat! Minulla on tässä toinenkin käänteentekevä teknologinen keksintö!

- Teknologia, Profeetta sanoi, ja ihmisen ahneus ovat johtaneet meitä harhaan. Kaikki, mitä ihminen on tehnyt, kaikki hänen keksintönsä, koneensa ja ylpeydenaiheensa tuhoutuvat. Ellei sitten...

Ja Profeetta vaikeni ja katseli odottavasti pientä yleisöään.

- Mitä ellei? kysyi vihdoin yksi toisluokkalaisista.

- Sanopas sinä, kehotti Profeetta yhtä opetuslapsistaan. Ja opetuslapsi karautti kurkkuaan ja sanoi ujosti: - Ellei sitten ihminen muutu.

- Niin juuri! Profeetta sanoi. - Ihmisen pitää muuttua, ja muuttua paljon. Mutta me emme tahdo muuttua, joten meidät täytyy saada ensin tahtomaan tahtomista. Se on kaikkein vaikeinta. Jos tahto muuttuu, kaikki muu edistyy kuin itsestään.

- Boingin vieteritossut! tuote-esittelijä sanoi. - Kiinnittäkää huomiota joustokantapäähän!

- Oppikaa muuttumaan. Opettakaa itsenne tahtomaan oikeaa tahtomista, Profeetta sanoi.

Sulevi kuunteli Profeettaa hyvin tarkasti. Lyydiaa alkoi hieman huolestuttaa se, miten keskittyneesti Sulevi kuunteli.

- Mennään jo pois, Lyydia kuiskasi. Kujan toisella puolella tuote-esittelijä sanoi: - Juoskaa kaksi kertaa nopeammin! Käyttäkää Boingin vieteritossuja, jotka antavat teille pantterin vauhdin!

- Ei, Sulevi sanoi, hän varmaankin puhuu ihan totta.

- Kumpi heistä? Lyydia kysyi.

Tuote-esittelijä oli siirtynyt jo kolmanteen tuotteeseen. Hän sanoi: - Tämä laite on käänteentekevä! Tulkaa ja testatkaa itse! Digitaalinen kypärä hieroo päälakeanne ja vapauttaa teidät turhista jännityksistä.

Mutta Profeetta sanoi, että tulevaisuutta ei tule, ellei ihminen muutu. Samalla hän katseli kutakin kuuntelijaa vuorotellen silmiin.

- Millä tavalla pitää muuttua? Lyydia kuuli Sulevin kysyvän.

- Pitää unohtaa itsensä, Profeetta sanoi. - Pitää elää yksinkertaisesti. Pitää luopua kaikesta tarpeettomasta.

"Mutta mistä tietää, mikä on tarpeetonta?" Lyydia mietti. "Ja kuinka voi unohtaa itsensä, kun koko ajan joutuu elämään itsessään?"

Hän katsoi uutta kelloaan, jonka hän oli saanut syntymäpäivälahjaksi ja johon oli kaiverrettu hänen nimensä. Hän tunsi tarvitsevansa sitä, mutta todistiko se, että kello todella oli tarpeellinen?

Tuote-esittelijä sanoi: - Tässä on verraton isänpäivälahja. Todellinen spesialiteetti: pistoolinmuotoinen kaukosäädin!

- Minä haluaisin kulkea niin kuin profeetta, Sulevi sanoi. - Kaupungista kaupunkiin.

Hänen silmissään oli kaipausta ja poissaoloa.

- Sinä et voi sitä tehdä, Lyydia sanoi ja tönäisi häntä melkein vihaisesti, sinä olet vielä liian nuori. Ja minulle tulisi ikävä sinua.

- Sinä voisit tulla mukaan, Sulevi sanoi.

- En voisi, Lyydia sanoi. - Minä en erityisesti pidä Profeetasta enkä minä halua jättää isää.

Juuri silloin tuli vartioliikkeen mies ja sanoi Profeetalle, että hänen täytyy pitää saarnansa jossain muualla. - Menkää ulos puhumaan, mies sanoi. - Täällä ei sovi.

Silloin tuote-esittelijä sai taas äänensä kuuluviin. Hän näytti heille pienen ruman pussin.

- Tämä, hän sanoi, on maailman tehokkain kärpäsloukku. Se näyttää vain pieneltä pussilta, mutta se pyydystää jopa 20000 kärpästä.

"Mitä ihmettä voisi tehdä kahdellakymmenellätuhannella kärpäsellä?" Lyydia ihmetteli itsekseen.