Tiedotusvälineille

Kirjelmämme Ritarikuntien kanslialle oli harkittu täsmäprotesti. Kun luimme uutisen, jossa kerrottiin, että presidentti Ahtisaari oli myöntänyt Suomen Leijonan ritarikunnan komentajamerkin indonesialaiselle ministerille, päätimme luovuttaa pois omat, saman ritarikunnan mitalimme. Vastasimme symboliseen eleeseen toisella symbolisella eleellä.

Alkuperäiseen päätökseen kului kolme minuuttia, niistäkin kaksi oli ylimääräistä. Sen jälkeen käytimme pari päivää taustatietojen lukemiseen ja yhdeydenottoihin muihin Pro finlandisteihin. Katsoimme, että oli asiallista ainakin informoida heitä tästä hankkeesta.

Mitä enemmän informaatiota löysimme, sitä syvemmin vakuutuimme eleemme oikeutuksesta. Olemme kiitollisia Indonesia-informaatiosta mm. Kehitysalueyhteistyön palvelukeskukselle ja sen Kumppani-lehdelle, Sadankomitealle, Ydin-lehdelle, Amnestylle, Maan Ystäville ja Kaapelisolmulle. Ilman Internetiä taustamateriaalin kokoaminen näin lyhyessä ajassa olisi ollut sula mahdottomuus. Linkkilista ja kirjelmämme ovat osoitteessa http://www.kaapeli.fi/krohn/profinlandia.

Presidentti Ahtisaari tosin ilmoitti lehdistölle palattuaan Indonesiasta vuonna 1995, että me emme voi "täällä kaukana" tietää tarkkaan Indonesian tilannetta. Kumma, että etäisyydestä ei ole tietoakaan silloin kun lähdetään viemään prenikoita. Muistettavaa on myös se, että kun rauhannobelisti itä-timorilainen Jose Ramos-Horta vieraili Suomessa hieman toista vuotta sitten, presidentillä ei ollut aikaa ottaa häntä vastaan. Kunniamerkkien myöntämiseen Indonesian diktatuurihallituksen ministerille ja suuryhtiöiden omistajille sitä sen sijaan on liiennyt.

Se lista, joka kirjelmässämme mainittiin, on myös tarkkaan harkittu. Siinä mainitut yhtiöt ovat kaikki mukana Indonesiaan suuntautuvassa viennissä ja myös osallistuneet kyseenalaisiin hankkeisiin. UPM:llä ja Ensolla on toki ympäristöohjelmansa; kansainväliset ympäristöjärjestöt tulevat tarkkaan seuraamaan kuinka niitä toteutetaan.

Esim. Indonesian ensimmäiset sellutehtaat ovat Sumatralla. Ne ovat alueen pahimpia saastuttajia, ja suomalaiset ovat olleet mukana rakentamassa kaikkia niitä. Indorayon-tehdas on toistuvasti laskenut jätevetensä puhdistamattomina jokeen. Sinne ovat laitteita tuottaneet mm. Pöyry, Rauma, Outokumpu, Ahström ja Vapo. Metsäyhtiöt, mukana myös April, jonka kanssa UPM-Kymmene on jo allekirjoittanut yhteistyösopimuksen, ovat osaltaan syypäitä metsäpaloihin, joita pidetään planetaarisena onnettomuutena. Mutta ei ole kysymys vain onnettomuudesta: metsäpalot ovat yhtiöiden ahneuden ja tahallisten tekojen, avohakkuiden ja kulotuksen, suoraa seurausta.

Ihmisoikeusloukkaukset ovat Suharton hallituksen erityisalaa. Se on syyllistynyt yli miljoonan ihmisen murhaan. Itä-Timorin miehitys jatkuu. Viime vuodenkin Amnestyn tilastot osoittavat, että ihmisoikeusloukkaukset eivät ole historiaa eivätkä ne kohdistu vain Itä-Timoriin vaan niitä tapahtuu jatkuvasti ja kaikkialla Indonesiassa.

Ilmoitus mitaleista luopumisesta oli paitsi täsmäprotesti - mitali mitalista - myös mielenosoitus Suomen hallituksen harjoittamaa politiikkaa vastaan, joka yhä uudestaan asettaa taloudelliset edut ihmisoikeuksien ja ekologisten arvojen edelle. Näin tapahtuu liian usein myös sisäpolitiikassa.

Haluamme myös huomauttaa, että suuryhtiöiden edut eivät ole täysin yhteneviä maan ja kansan etujen kanssa. Tämä pätee varsinkin Indonesiassa, mutta epäilemättä myös Suomessa.

Kuulimme 12.1. presidentti Ahtisaaren myöntäneen Indonesiaan myös toisen mitalin, nyt April-yhtymän johtajalle Sukanto Tanotolle. Olemme tyrmistyneitä. Tanoto on yksi Indonesian rikkaimmista pohatoista, RGM-konsernin pääomistaja. Sama konserni omistaa myös April-yhtiön, jonka ympäristö- ja ihmisoikeuspolitiikka ei siedä päivänvaloa viimeaikaisesta "greenwashista" huolimatta. Tässä yhtiössä ei mm. suvaita ammattiyhdistysliikettä. Tanoto on myös pahamaineisen Indorayon tehtaan omistajia.

Uutta kunniamerkkiä on, jos mahdollista, vielä vaikeampi perustella säädyllisesti kuin Indonesian metsäministerin saamaa. Meistä sen myöntäminen merkitsee pysyvää tahraa Suomen presidentin maineelle paitsi kotimaassa myös kansainvälisesti. Se on räikeässä ristiriidassa Paavo Lipposen hallitusohjelman kanssa, jossa korostetaan ihmisoikeuksien ja ympäristöarvojen kunnioittamista Suomen ulkopolitiikassa.

Talouselämän ei pidä johdatella politiikkaa, vaan politiikan talouselämää. Tarvitseeko maa presidenttiä, joka on suuryhtiöiden kaupparatsu?

Helsingissä 14.1.1998


artivistit

TAUSTATIETOJA