Minua jäi askarruttamaan viesti nuorelta
ruotsalaistytöltä, Linnealta.
Tämä
minulle entuudestaan tuntematon tyttö kirjoittaa:
"Syy
siihen, että kirjoitan tämän (viestin) on se, että haluaisin tietää, onkohan
todellisuudessa olemassa jotain sellaista seuraa, joka muistuttaisi Pereat
munduksessa mainittua Vapaaehtoisen Sukupuuton Seuraa ---. Jos sellaista seuraa
ei vielä ole olemassa, haluaisin mielelläni perustaa sellaisen, ja mietin,
käykö siinä tapauksessa päinsä, että annan sille nimeksi juuri Vapaaehtoisen
Sukupuuton seura. Sillä kai on parasta ensin kysyä, koska sinä sikäli kuin
ymmärrän olet ensimmäinen, joka olet käyttänyt sitä nimeä."
Mikä se sellainen seura on? Vapaaehtoisen Sukupuuton Seura esiintyy romaanissani Pereat mundus. Seija Torpefältin romaanin ruotsinnoksessa, jonka Linnea ilmeisesti on lukenut, yhdistyksen nimi on Sällskapet för frivilligt utdöende.
Linnea kysyi, satuinko tietämään, onko sen tapaista seuraa todellisuudessa olemassa. Satuinpa hyvinkin. Saatoin kertoa hänelle, että verkossa on kotisivu yhdistyksellä, jonka nimi on The Voluntary Human Extinction Movement. Sillä on jäseniä monissa maissa, ja sen motto kuuluu: "May we live long and die out."
Yhdistyksen päämääränä on muuttaa ihmisten asenteita siten, että he eivät enää haluaisi jälkeläisiä ja ihmissuku siten vähitellen katoaisi häiritsemästä planeettamme ekosysteemiä. VHEM:in sivut ovat loogisia, äärirationaalisia, hienostuneita ja sarkastisia, ne välttävät meteliä ja räikeitä painotuksia.
Yhdistyksen Kysymyksiä ja vastauksia-palstalla (FAQ) tiedustellaan mm.: "Jos olisi olemassa nappi, josta painamalla ihmiskunta lakkaisi olemasta, painaisitko sitä?"
Vastaaja voi valita kahdesta vaihtoehdosta: "1. Ei. Voin pitää ihmisrodun olemassaoloa oikeutettuna huolimatta kaikesta ilmeisestä todistusaineistosta. 2. Kyllä. Painaisin nappia. Kannatan elämän säilyttämistä ja Maan palauttamista luonnolliseksi paratiisiksi."
FAQ jatkuu: "Sellaista nappia ei ole eikä koskaan tule olemaan, ja vaikka olisikin, sen painaminen olisi vastoin VHEM:n vapaaehtoista etiikkaa. Tämä on vain filosofinen harjoitus, joka auttaa kirkastamaan arvoja."
Itseään poikkeuksellisen lahjakkaana pitävälle henkilölle (ja kukapa ei sellainen olisi), tarjotaan kysymystä: "Olen erityisen fiksu. Eikö minun pitäisi antaa geenieni jatkua?"
Tähän VHEM vastaa vähintäänkin johdattelevasti: "Katsotaanpa, selvittäisittekö pienen älykkyystestin --- 'lisääntymislisenssiä' varten. Vastatkaa yksinkertaisesti tähän kysymykseen: Ottaen huomioon sen, että 40000 lasta menehtyy joka päivä aliravitsemukseen ja sen, että määrättömästi lajeja kuolee sukupuuttoon ihmissuvun valtavan lisääntymisen vuoksi, pidättekö tosiaan hyvänä ideana tuottaa toinen kaltaisenne?"
Nuoren Linnean viesti teki minut alakuloiseksi. Se sai miettimään myös kirjailijan vaikutusvaltaa, joka toisinaan yllättää hänet itsensäkin. Toki tiedämme, että maailmassa on liikaa ihmisiä ja että juuri siinä on ihmiskuntaa ja koko planeettamme ekosfääriä rasittavien monien sietämättömien ongelmien alkujuuri. En silti halua neuvoa nuoria ihmisiä: Älkää milloinkaan hankkiko jälkeläisiä! Vaikka olen kuvannut tämän kaltaista seuraa ja sen fiktiivisiä jäseniä, en propagoi liikkeen päämäärien puolesta. Minua ei miellytä liikkeen ideologian kyynisyys eikä sen synkeä ihmiskäsitys.
Linnean viesti on ilmaiseva. Uuden vuosituhannen
sarastaessa ihmiskäsitys on kenties pessimistisempi ja synkempi kuin
milloinkaan ennen. Onko se mikään ihme? Mennyt vuosisata opetti holokaustien,
hiroshimojen ja maailmansotien kautta, millainen oikeastaan on ihmisluonto.
Sodan ja terrorin, vihan ja koston, julmuuden ja ahneuden jatkosarja mediassa
ei lopu. Ilta illan jälkeen televisio viihdyttää katsojia irstailla
psykopaateilla ja säälimättömillä sarjamurhaajilla. Toden totta: yleisimpiä
ajanviettotapoja on seurata, miten toisia - joskin vielä toistaiseksi
fiktiivisiä - ihmisiä kidutetaan ja tapetaan mitä kekseliäimmin keinoin!
Linnean viesti ja Kenan Malikin teos Man, Beast and Zombie, jota satuin juuri kirjeen saadessani selailemaan, kertovat kumpikin ihmiskäsityksen muuttumisesta ja synkkenemisestä. Todellakin olemme edenneet kovin kauas renessanssin aikakauden uskosta ihmisen jalouteen, etäälle myös 1900-luvun alun kehitysoptimismista.
On yhä enemmän niitä, jotka eivät
usko, että ihmiskunta voisi samanaikaisesti huolehtia kasvavan väestön
tarpeista ja planeetan biosfääristä. Armonaika on loppumassa. Kaikki
toimenpiteet, jotka tähtäävät väkiluvun vähentämiseen, kaikki suojeluohjelmat
ja ekologisemmat energiantuotantotavat ovat heidän mielestään myöhässä.
Ihmisoikeuksien ja planeetan suojelun yhdistäminen ei ole mahdollista.
Kun on pakko todeta kirjailijalla olevan vaikutusvaltaakin
(mitä oikeastaan ei näinä aikoina ole helppo uskoa), olen tyytyväinen, etten
ole propagoinut Euthanasiakirkon puolesta ja ettei Linnea halua perustaa
kotimaahansa sen sivuhaaraa. VHEM on nimittäin varsin kesy järjestö verrattuna
sellaiseen verkosta löytyvään lahkokuntaan kuin Euthanasiakirkko (The Church of
Euthanasia). Se ylistää kuoleman kauneutta ja sen
motto kuuluu: Pelasta planeetta, tapa itsesi!
Euthanasiakirkon sivuilla annetaan myös suosituksia itsemurhametodista, tarkat ohjeet ja jopa osoitteet, joista voi tilata toimenpiteen vaatimia tarvikkeita (mm. heliumsäiliöitä). Tämän kirkon peruspilarit ovat abortti, itsemurha, kannibalismi (tosin vain jo kuolleiden ihmisten syönti) ja sodomia.
"Maailma on meidän tuhkakuppimme", Euthanasiakirkko julistaa. Tämän seurakunnan herttaisia sivuja lukiessa ymmärtää taas kerran, että mikään epäinhimillinen ei ole internetissä vierasta.
Vielä paljon hyytävämpää
näkökantaa edustaa torontolainen Gaian, Maaäidin, vapautusrintama (The Gaia
Liberation Front). Se näkee ihmislajin syöpänä, kotiplaneetalleen
hengenvaarallisena alien-lajina, joka
on ohjelmoitu tuhoamaan ja josta on päästävä eroon viimeistä alkiota myöten.
Planeetta voi säilyä elävänä vain, jos ihmissuku on hävitetty. Shakespeare
sanoi sen kauniimmin: "- - - niin että katois kerralla jok'ainut itu tään
ihmissuvun kiittämättömän."
Rintaman kotisivuilla valitetaan
sitä, että kerran niin paljon toiveita herättänyt aids on osoittautunut aivan
liian helpoksi välttää.
The Gaia Liberation Front tarjoaa
erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja aina liian hitaana metodina pitämästään
steriloinnista ydinsotaan ja biotekniikkaan saakka. Viimeistä mahdollisuutta,
ts. bioterroria, vieläpä mahdollisimman monen tappavan viruksen levittämistä,
rintama pitää varteenotettavimpana vaihtoehtona.
Kun
sen puheenjohtajiston edustajalta Geophilukselta tiedusteltiin, miksei hän
yksinkertaisesti tee itsemurhaa, Geophilus vastasi: "Minun nähdäkseni se
hyvä mitä teen levittämällä ihmisen sukupuuton ideaa, painaa enemmän kuin se
harmi mitä aiheutan pysymällä hengissä. "
Tämän liikkeen sivulta löytyy
viite Pentti Linkolaan. Tuskin on hämmästyttävää, että suomalaisen kirjailijan
maine on kiirinyt Torontoon saakka. Sillä mikä sopisikaan tälle
vapautusliikkeelle paremmin kuin Linkolan käsitys sodan siunauksellisuudesta.
Tosin Geophilus ei ole ymmärtänyt korostaa tätä Linkolan näkökohtaa:
"Ainoaa toivoa herättäisi
sotien luonteen muuttuminen siten, että henkilövähennykset kohdistuisivat
mittavasti varsinaiseen lisääntymispotentiaaliin, nuoriin naaraisiin, sekä lapsiin,
joista puolet on tyttölapsia. Ellei näin käy, sotiminen on enimmältään
ajanhukkaa tai peräti vahingollista."
Toivoa Linkolalla on, sillä juuri
siihen suuntaan, siviilien ja naisten tuhoamiseen, sodat ovat viime
vuosikymmeninä muuttuneetkin.
Mutta mikä voisi vahingoittaa
ympäristöliikettä pahemmin kuin tällainen propaganda?
Toki ihmisiä on liikaa. Toki me - ja tähtemme koko eliökunta - eläisimme paremmin, jos meitä olisi vähemmän kuin nyt, paljon paljon vähemmän. Mutta että tämä tietoisuus, joka epäilemättä on harvinaisuus maailmankaikkeudessa, kokonaan katoaisi? Peruuttamattomasti poistuisi maailmankaikkeudesta? Tai mikä vielä pahempi: että se väkivalloin sieltä kitkettäisiin.
Totta kyllä, vaikka puolet ihmiskunnasta liittyisi Vapaaehtoisen sukupuuton seuraan, toinen puolisko kyllä pitäisi huolta sikiämisestä ja ihmissuvun jatkuvuudesta turhankin perusteellisesti. Silti en toivo, että Linnea perustaisi VHEM-liikkeelle alaosaston.
Ihminen on kuitenkin muuta, myös muuta, kuin säälimätön peto tai toisten ohjailema älytön zombi. Siksi kirjoitin tytölle, että huolimatta ihmiskunnan synkästä historiasta, minusta olisi sittenkin sääli, jos Homo sapiens täältä kokonaan katoaisi.
Huomaan toivovani, että Linnea ja hänen ikätoverinsa näkisivät niin edeltävässä, omassa kuin seuraavassa sukupolvessa myös ihmisen vapaan ja hyvän tahdon toteuttamia tekoja. Uskon ja tiedän, että sellaisiakin on nähtävissä.
Pari vuosikymmentä sitten yritin suomentaa joitakin Nils Ferlinin runoja, myös hänen runonsa Människan sitter vid diktens port. Ehkä Linnea tunteekin tämän maanmiehensä tekstin? Sehän vastaa omalla tavallaan kysymykseen "mitä muuta ihminen on?" tai ainakin: "Mitä muuta ihminen voisi olla?".
Ja kuitenkin on tämä yksi,
jota ei saada pyörretyksi:
kaikki mikä on jumalaista ja suurta,
mikä sytyttää,
se on ihmisen juurta.
Hän on laskenut tähtien vuosisadat,
avaruuksissa niiden hiljaiset radat.
Ja itse äärellä laskelmain
hän on pelkkä silmänräpäys vain.
Hän on itse vain pelkkä tuulen haiku,
ryppy poskella, syntymähuudon kaiku.