Kevätretki Hämeenlinnaan 5.4.2003
|
|
Yhdistyksen kevätretken normaalia aikaisempi
ajankohta määräytyi pakon sanelemana: olimme päättäneet käydä
katsomassa Hämeenlinnan kaupunginteatterissa Marlene Dietrichin elämästä
kertovan ja Ritva Oksasen tähdittämän Marlene-musiikkinäytelmän,
ja sen näytäntökausi loppui jo huhtikuussa. Niinpä ilma ei ollut
kovinkaan keväinen, kun 24-henkinen retkiseurueemme kandeja ja
aveceja kiipesi Åbergin Linjan pikkubussiin Rautatientorin laidalla
lauantaina klo 14. Onneksi päivän ohjelma oli suunniteltu sisätiloihin
ja bussi oli käytettävissä liikkumiseen kohteiden välilläkin –
vaikka olimme tietysti toivoneet voivamme myös kävellä Hämeenlinnassa.
Tämä toive jäi siis toteutumatta, mutta muuten retkiohjelma täytti
odotukset.
Ensimmäiseksi tutustuimme Hämeenlinnan
taidemuseossa Henna ja Pertti Niemistön nykytaiteen kokoelmiin
oppaanamme Inna Niskanen museosta. Kokoelma sisältää suomalaista ja
skandinaavista maalaustaidetta sekä kuvanveistoa 1950-luvulta nykypäivään.
Kokoelmassa ovat edustettuina useat Niemistöjen perustaman Ars
Fennica –taidepalkinnon ehdokkaat ja palkitut taiteilijat. Lisäksi
meille esiteltiin VOLTTI-näyttely, jossa taide ja urheilu kohtasivat
maalauksissa, grafiikassa, valokuvissa ja veistoksissa. Jo etukäteen
tämä näyttelyn osa herätti keskustelua ja epäilyäkin taiteen ja
urheilun yhteensopivuudesta: mahtoikohan näyttely hälventää epäilyjä…
Taidemuseosta siirryimme kurjan sään vuoksi
bussilla Ravintola Piparkakkutalon romanttisiin puitteisiin päivälliselle.
Talo on vuonna 1907 rakennettu jugend-tyylinen puutalo, joka kirkkoa
vastapäätä erottuu katukuvasta satumaisena piparkakkutalona.
Iloisessa puheensorinassa nautittu päivällinen ruokajuomineen
vahvisti niin sielua kuin ruumistakin. Hyvin ravittuina hurautimme
siis pikkubussillamme kaupunginteatteriin nauttiaksemme illan Marlenen
lumovoimasta.
Retkiohjelma ei ollut ohi vielä
kotimatkallakaan, sillä paluumatkalla nautiskelimme bussissa pientä
iltapalaa viinilasillisen siivittämänä. Kandihenki oli voimissaan
loppuun asti, kun tyytyväinen matkaseurue yöllä erkaantui
Rautatieasemalla omille tahoilleen.
|
|
|
Amer-yhtymä Oyj on aina ollut kandiyhdistyksen jäsenille
läheinen ja mielenkiintoa herättävä yritys: moni on ollut
yrityksen vieraana sen eri vaiheissa jo opiskeluaikana. Myös
Kandiyhdistys on aikoinaan tehnyt Ameriin yritysvierailun. Paljon
onkin tapahtunut Amerissa, kun se vuosien saatossa on
tupakkateollisuudesta ensin
laajentunut monialayritykseksi ja
nyt sitten fokusoitunut menestyväksi kansainväliseksi
urheiluvälineyritykseksi. Tästä strategian muutoksesta ja yrityksen
tulevaisuuden visioista kertoi viestintäjohtaja Max Alfthan erittäin
kiinnostuneelle kuulijakunnalle Amerin pääkonttorin hienoissa
tiloissa Käpylässä. Yleisö osasi myös tehdä tiukkoja kysymyksiä
alustajalle, joka erittäin luontevasti ja asiantuntevasti vastasi
tenttaukseen. Multivisioesityksen avulla Amerista luotiin todella
dynaaminen kuva huippubrandien valmistajana ja markkinoijana.
Vilkas keskustelu aiheesta jatkui maukkaan iltapalan ääressä. Yrityskäynti
kokosi paikalle yhteensä 24 kandia, joista 3 oli sisarjärjestömme
EKF:n edustajia. Illan antiin tyytyväinen joukkomme palasi
vierailulta varmasti vakuuttuneena siitä, että lukkarinrakkautta
Ameriin kannattaa edelleen pitää yllä, niin hienosti se näyttää
tänä päivänä purjehtivan maailmanmarkkinoilla!
|
|
|
Kandiveli Martti Helsilä Irja vaimoineen kutsui Kandiyhdistyksen
Winecellars Oy:n viinikellariin tutustumaan viininmaistelun saloihin
torstaina 22.5.
Muutama onneton oli viime tipassa estynyt saapumasta, mutta
paikalle saapuneet 23 kandia saivatkin sitten kokea kerrassaan
mieleenpainuvan illan. Vain harva meistä oli aikaisemmin käynyt
Winecellarsin viinikellarissa Kalevankadulla: talon sisäpihalta
johtivat jyrkät portaat erittäin viihtyisiin kellariholveihin,
joissa pitkät pöydät odottivat meitä tyhjä lasipatteristo
kullekin valmiiksi katettuna.
Kandiveli Martti oli huolella valmistellut illan ohjelman. Hän oli
kerännyt 12 sivua tietoa, mottoja ja muisteloita viineistä sekä
yhdistyksen tekemistä viinimatkoista. Juuri näiden viinimatkojen
ympärille tämäniltainen viinien maistelu olikin rakennettu. Illan
tunnukseksi oli valittu Elias Lönnrotin syvällinen analyysi:”Juuri
ne kansakunnat, jotka viiniä etupäässä ovat viljelleet, ovat
sivistyksessä edistyneet pitemmälle kuin ne, joitten keskuudessa
viiniä on vähemmän käytetty.” Martti nimittäin epäili, että
tamä ajatus lienee ollut
vahvasti mielessä niillä kandeilla, jotka aikoinaan Tallinnan
matkalla päättivät aloittaa tutustumisen EU-maiden maatalouteen!
Kun olimme opiskelleet viinien kuvailua sanallisesti sekä
tutustuneet viinien arvioinnin satapistejärjestelmään, oli aika
kokeilla omia kykyjä viinin maistajana. Meille kerrottiin, mitkä
viinit olivat mukana testissä ja tehtäväksemme jäi erottaa nämä
kuusi viiniä toisistaan, kun ne anonyymeinä oli kaadettu edessä
olevaan lasistoon. Kaikki kandit selvisivät ensimmäisestä vaiheesta
täysin pistein: jokainen erotti kahdessa lasissa olleet valkoviinit
neljästä punaviinistä! Tehtävää helpotti tietenkin se, etteivät
silmämme olleet sidotut… Sen jälkeen alkoikin jo työläämpi
vaihe. Suurin osa pystyi vielä erottelemaan valkoviinit toisistaan ja
tunnistamaan unkarilaisen Tokajin ja saksalaisen Rieslingin. Mutta
punaviinit olivatkin sitten yllättävän vaikeita nimetä: vain yksi
joukossamme onnistui tehtävässä täysin. Mukana olivat punaviinit
Ranskasta, Portugalista, Italiasta sekä Itävallasta. Aivan toinen
juttu olikin sitten se, mikä viini kunkin mielestä oli parasta!!!
Ilta oli erittäin hauska ja tunnelma viinikellarissa nousi lasi
lasilta. Koska maistelun luonteeseen kuuluu, ettei makuhermoja
sekoiteta nauttimalla muuta ruokaa kuin patonkia ja koska testissä
olevien lasillisten lisäksi nautimme myös tervetuliais- sekä
jälkiruokadrinkin, ei liene liioiteltua sanoa, että keskustelu kävi
vähintäänkin vilkkaana…
Kaikki
hauska loppuu kuitenkin aikanaan, ja niinpä kohteliaina vieraina
kiitimme sydämellisesti kandiveli-Marttia ja vaimoaan Irjaa
loistavasta illasta ja palasimme viinikellarin hämyisistä
tunnelmista liki päivänvaloon, vaikka ilta lähenteli jo puolta
yötä. Ehkäpä juuri tämä keväisen illan valoisuus sai aikaan
sen, että iso joukko kandeja jatkoikin matkaansa suoraan Königin
kellariin kokeilemaan juuri opittuja viininvalitsemistaitojaan. Mikä
olikaan se viini, joka parhaiten toi esille iltapalaksi tilaamamme
tuoreen parsan maun?
|
|
|
Einojuhani Rautavaaran säveltämä ja kirjoittama uusi Rasputin-
ooppera sai kantaesityksensä Kansallisoopperassa syyskuussa. Ooppera
on ”mittatilaustyö” maailman parhaalle bassolle, Matti
Salmiselle, jonka rooli Rasputin-munkkina on poikkeuksellisen vaativa
ja pitää hänet yksistään näyttämöllä äänessä
puolisentoista tuntia. Värikkäät historialliset tapahtumat Venäjän
viimeisen tsaari Nikolain hovissa vallankumouksineen antavat jo
luonnostaan dramatiikkaa juonelle. Onnistuimme varaamaan 30 lippua tähän
nopeasti loppuunmyytyyn oopperaan ja liput tekivätkin kauppansa jäsenistölle
ennätysajassa. Kun olimme vielä varanneet ensimmäiselle väliajalle
yhteiset kakkukahvit, niin erittäin antoisan illan ohjelma oli
taattu. Kaikki mukana olleet pitivät oopperasta, tuntuipa moni jopa
myöntävän, että ennakko-odotukset ylittyivät huimasti.
|
|
|
Syksyn yritysvierailukohteeksi valittu Marimekko oli varsinainen
kassamagneetti: paikalla oli 37 yhdistyksen jäsentä. Marimekon
taivalta Armi Ratian perustamasta, välillä Amerinkin sylissä
vaikeuksissa kamppailevasta ja nyt hienoa tulosta Kirsti Paakkasen
luotsaamasta yrityksestä kertoi meille konserniviestinnästä
vastaaja johtaja Marja Korkeela sekä talousjohtaja Raija Anjala ja
tuotannosta vastaava Helinä Uotila. Toimitusjohtaja Kirsti Paakkanen
ei itse valitettavasti muilta kiireiltään päässyt emännäksemme,
mutta lähetti lämpimät terveisensä. Kandiveli Kalevi Tilli taas
puolestaan lahjoitti Paakkaselle annettavaksi kirjoittamansa kirjan,
jossa hän kertaa Marimekon perustamiseen liittyneitä lainapäätöksiä,
joita hän silloisessa PYP:ssa oli tekemässä.
Saimme kuulla Marimekon ainutlaatuisesta
yrityskulttuurista, sen perusarvoista ja menestyksestä
maailmanmarkkinoilla. Erittäin mielenkiintoinen oli kierros tehtaan
puolella sekä mahdollisuus hypistellä Marimekon upeita tuotteita näyttelytiloissa.
Hienon illan kruunasi maukas iltapala yrityksen ruokalassa. Lähtiessämme
toivotimme Marimekolle onnea jatkossakin ja erityisesti marraskuun 20.
päivänä New Yorkissa avattavassa suuressa Marimekko-näyttelyssä,
joka on taas uusi askel suomalaisten designtuotteiden
maailmanvalloituksessa. |
|
|
|
|
|
|
|