|
Aloitimme syksyn yritysvierailut it-maailmasta: yhdistyksen
puheenjohtaja, henkilöstöjohtaja Leena Suviranta kutsui kandisisaret
ja-veljet tutustumaan työnantajansa Comptel Oyj:n pääkonttoriin,
jossa isäntänä toimivat lisäksi CEO Tero Laaksonen ja viestintäjohtaja
Pellervo Hämäläinen. Kutsuun vastasi 19 kandia, jotka saivatkin
rautaisannoksen erittäin monimutkaisen liiketoimita-alan tietoutta
aivan ymmärrettävässä muodossa eli toisin sanoen kutakuinkin
rautalangasta väännettynä. Tästä kiitokset Tero Laaksosen selväsanaiselle
esitykselle.
Comptel on
erikoistunut teleoperaattoreiden laskutuksen ja palvelu- ja
asiakashallinnan mahdollistaviin mediointi- ja provisiointijärjestelmiin.
Se on perustettu 1986 ja listattu pörssiin 1999. Comptelin tuotteet
ovat erittäin teknisiä – siksi rautalangasta vääntäminen ei
ollutkaan yhtään liioittelua! Kokonaismarkkinat ovat 1,5 miljardin
euron luokkaa, josta Comptelin markkinaosuus on 10-15 %,
mikä tarkoittaa markkinajohtajan asemaa. Menestys on
perustunut tuotteiden oikea-aikaisuuteen, hyviin partnereihin sekä
siihen, että yritys satsasi omaan myyntiin ajoissa. Onni on ollut myötä,
ja tänä päivänä Comptelilla on markkinoilla hyvä maine, hyvät
tuotteet sekä suuret partnerit. Vahvoja kilpailijoita on globaalisti
noin kuusi kappaletta, mm. Ericsson ja HP, ja sen lisäksi pienempiä
paikallisia yrityksiä. Vaikeimmat markkina-alueet löytyvät USA:sta,
Venäjältä, Japanista ja Kiinasta.
Mutta asiakkaita riittää kuitenkin 70 eri maassa, ja
markkinoiden kasvun odotetaan jatkuvan vuonna 2005 ja mahdollisesti
jopa kiihtyvän.
Koska
Comptelin osavuosikatsaus oli juuri tulossa ulos, ei toimitusjohtaja
voinut kovin yksityiskohtaisesti paljastaa viimeisimpiä tunnuslukuja,
vaan tämän tiedollisen rautaisannoksen ja kysymysten jälkeen
siirryimme kokoushuoneesta jalottelemaan aulatiloihin, johon oli
katettu huolella valittuja viinejä sekä pientä suolapalaa.
Puheensorina jatkui vilkkaana, joten asioita puitiin vielä lisää
vapaamuotoisissa ryhmissä. Yhdessä totesimme, että tällä alalla
taitaa sittenkin olla enemmän tarvetta teknisestä huippuosaamisesta
kuin kauppatkandeista...
|
|
Kaikki kolmekymmentä lippua menivät kaupaksi, kun kandit
partnereineen sekä ystävineen menivät
pieneen töölöläiseen teatteriin katsomaan näytelmää ”Meitä
on monta”. Näytelmä perustuu Suomesta Ruotsiin lähetettyjen
sotalasten sekä talvi- ja jatkosodassa sotaorvoiksi jääneiden
lasten omakohtaisiin kokemuksiin ja näytelmän nimi viittaa siihen
tosiasiaan, että heitä oli yhteensä kymmeniä tuhansia. Kolme
nuorta näyttelijää esittivät lukemattomia eri rooleja vain
muutamin puulaatikoin lavastetulla näyttämöllä, mutta pystyivät
silti luomaan täydellisen illuusion. Olimme kaikki vaikuttuneita!
Pienen, intiimin teatterin katsomo on kalustettu kuin ulkoilmakahvila,
jossa tuolien lisäksi on pieniä pöytiä ja niiden äärellä voi näytöksen
aikanakin nauttia virvokkeita.
On hyvä
muistaa, että Helsingissä on monia pieniä teattereita, jotka tekevät
todella hyvää teatteria. Ja tällaisessa pienemmässä tilassa myös
oman kandiporukan on helppoa pysyä yhdessä.
|
|
Tämän juhlapäivän päivämäärä
oli valittu tarkoin: se oli päivälleen 70-vuotta siitä, kun
kandiveli Aulis Kauppinen oli lahjoittanut yhdistykselle tyylikkään
posliinisen boolimaljan, joka ristittiin Nuija-maljaksi. Siitä asti
on perinteinen Nuijabooli aina yhdistyksen tilaisuuksissa tarjoiltu tästä
maljasta. Hallitus katsoi aiheelliseksi järjestää maljalle
70-vuotisjuhlat, ja juhlien pitopaikaksi järjestyi mitä sopivimmin
sen syntysijat eli Arabian posliinitehdas, joka nykyisin on osa
Iittala Oy.tä.
Illan ohjelma
oli kolmiosainen: ensin tutustuimme iki-ihanaan Arabian museoon
museonjohtaja Marjut Kumelan asiantuntevalla opastuksella. Museolla on
nykyisin hulppeat tilat Arabiakeskuksen ylimmässä kerroksessa.
Seuraavaksi
siirryimme uusiin, avariin myyntinäyttelytiloihin, jossa pidimme ennätystehokkaan
yhdistyksen kokouksen: pöytäkirjaan merkittiin kokouksen kestoajaksi
7 minuuttia! Ainoana asiana esityslistalla oli hallituksen esitys
kunniajäsenten kutsumiseksi seuraavassa vuosijuhlassa. Sen jälkeen
puheenvuoro siirtyi Iittalan markkinointijohtajalle Ursula Blässarille,
joka kertoi yrityksen viimeaikaisista vaiheista: monipolvisten
kauppojen ja yhdistymisten summana pienellä i:llä kirjoitettu
iittala kattaa nyt Arabian, Rörstrandin, Iittalan ja Hackmanin
tavaramerkit. Tänä päivänä muotoilumaailma on avoimempi,
osaamisella ei ole kotimaata. Suomalaisen iittalan muotoilijakunta on
kansainvälistä kuten asiakkaatkin. Tulevaisuus näyttää
valoisalta, ja siihen oli helppo uskoa, kun ihastelimme tyylikkään
myyntinäyttelyn kauniisti esille aseteltuja, niin tuttuja kuin aivan
uusiakin tuotteita.
Illan lopuksi
siirryimme juhlatunnelmiin ja nostimme juhlinnan kohteena olevan
Nuija-maljan Nuija-boolilla täytettynä kunniapaikalle. Kohotimme
kandipikarit 70-vuotiaan onneksi ja vauhditimme jalon juoman nautintaa
lurauttamalla muutaman juomalaulun. Tosin laulutaito oli päässyt
hieman ruostumaan ja esitys jäi siltä osin vaimeaksi, mutta
siihenkin löytyy selitys. Kyseiset juomalaulut oli aikoinaan painettu
pikku lehtiseksi nimeltään ”Kauppakandien Arkkiveisuja”
Nuija-maljan vihkiäistilaisuuteen 10.11.1934, ja kun tämä alkuperäinen
laulukokoelma noin vuosi sitten yllättäen löytyi kandiveli Aunus
Salmen kätköistä, ei kukaan enää muistanut, milloinka lauluja oli
viimeksi laulettu – tai minkälaisella melodialla! Joka tapauksessa
hallitus antoi tehtäväksi laulunharrastajiksi tiedetyille
kandiveljille Matti Vanhaselle ja Esko Tikalle tehdä uusi versio
juomalaulukokoelmasta, joka siis nyt ensiesitettiin Nuijamaljan
70-vuotisjuhlissa. Mukana uudessa versiossa ovat ne vanhat laulut,
joihin löytyi melodia sekä joukko uusia. Onpa mukana vartavasten
viinimatkojen innoittamana syntynyt monisäkeistöinen
”Viinimatkalaiset”. Tästä kiitos Matille ja Eskolle!
Syntynäpäivillä
pidetään yleensä puhe sankarille, niin nytkin. Puheenjohtaja Leena
Suviranta tosin totesi puheensa alussa, että ”hän on kyllä useita
maljapuheita elämässään pitänyt, mutta ei koskaan aikaisemmin
puhetta maljalle!” Ymmärrettävistä syistä sankarin kiitospuhetta
ei kuultu, vaan sen sijaan vieraat yltyivät kertomaan Nuija-maljan
historiaan liittyviä hauskoja juttuja. Nostalgisina muistuivat
mieleen nekin vuodet, kun tuoreita mansikoita piti oikein lehtorahtina
erikseen tilata ulkomailta vuosijuhlassa tarjottavaa boolia varten,
puhumattakaan niistä muistoista, jotka liittyivät juoman vanhan
reseptin sisältämän spiritus fortiksen hankintaan...
Syntymäpäiväsankarille
toivotettiin edelleen pitkää ikää, ja niinpä se huolellisesti
juhlan päätyttyä pakattiin vietäväksi takaisin lukkojen taakse
SEFE:n tiloihin, missä sitä pikarien kera nykyään säilytetään.
Tätä
runsasohjelmaista iltaa oli mukana viettämässä 26 yhdistyksen jäsentä.
Illan huipennukseksi saimme vielä mennä ostoksille Arabian
tehtaanmyymälään, josta monet poistuivat mukanaan muovikassi, jossa
loisti pieni punainen i.
|