Kauppatieteiden kandidaattiyhdistys ry

KANDIEN VIINIMATKA KROATIAAN SYKSYLLÄ 2012
  Raportoija Vesa ja Tutta Kauppinen (I ryhmä) 
 

Kuvassa on tilan isäntäpari eli herra ja rouva Andelini.

Matkaraportti  sunnuntai
  Sunnuntai raotti silmiään pilvettömältä taivaalta ja täysikuu valaisi vielä yössä liikkuvia kandeja seuralaisineen. Milenij Hotel Agavaa vasta päätä oleva Monokini ravintola veti heitä puoleensa vaikka, tarjoiluhenkilökunta ei ollut pukeutunut ”nimensä veroisesti”. Viinit olivat vaihtuneet slivoviciin, gin-toniciin, jägermaisteriin ym yömyssyiksi sopiviin jaloihin juomiin.
  Sunnuntai-aamuna kaikki kuitenkin olivat hyvissä voimissa, matkalaukkuineen bussissa sovittuna aikana ja liikkeelle päästiin tasan yhdeksältä, 20 °C lämpimässä ja aurinkoisessa säässä. Edessä oli noin tunnin ajomatka, Pazinin kaupunkiin, joka sijaitsee Adrianmeren upean niemimaan Istrian keskellä. Niemimaalla on historian saatossa ollut monia omistajia ja se kuului pitkään myös Venetsialle, mutta toisen maailmansodan jälkeen se liitettiin Jugoslaviaan ja jaettiin Kroatian ja Slovenian tasavaltojen kesken.
  Matkamme Istrian niemimaalle, Pazinin kaupunkiin kulki Karlovacin ja Rijekan kaupunkien kautta, läpi Ucka vuoriston, jossa pisin tunneli oli jopa 5 km.  Niemimaan suurin kaupunki, n. 80 000 asukkaan Pula, sijaitsee sen eteläisimmässä kärjessä. Kaupungissa on Rooman valtakunnan ajalta paljon vaikutteita kuten n. 20 000 katsojaa vetävä amfiteatteri. Myös länsirannikolla oleva roomalaisten aikoinaan rakentama Porec , on suosittu matkailukaupunki, jossa on mm. Unescon maailmanperintö kohde, 500-luvulla restauroitu Bysanttilaistyylinen Basilica.
  Istrian niemimaa on merkittävää matkailukohde, mutta ennen kaikkea merkittävä kroatialaisen viinin tuottaja. Alueella on n. 3000 ha viiniviljelmiä, joista valkoisia rypäleitä lähes 80 % ja loput punaisia. 
  Kroatia on edelleen vähemmän tunnettu, mutta mielenkiintoinen viinimaa. Viininkasvatuksen historia on pitkä ja ulottuu antiikin Kreikan aikaan. Silloin kreikkalaiset kasvattivat viinejään nykyisissä Balkanin maissa ja Italiassa. Kroatian 2500 vuotta vanha viininviljelyperinne näkyy siinä, että siellä viljellään edelleen noilta ajoilta peräisin olevia alkuperäisiä viiniköynnöslajikkeita, joita ei esiinny missään muualla tai ne ovat Euroopassa tai muissa maanosissa kasvatettavien köynnösten äitilajikkeita.
  Tyypillisimmät valkoviinirypäleet ovat Zlatina ja Malvazija, joka on maultaan aivan eri viini kuin esim. Itävallan Malvasia. Maukas Posip on alkuperäinen Korculan saaren valkoviinirypäle, jota Unkarissa kasvatetaan Furmint-nimellä. Parhaana punaviininirypäleenä pidetään Plavac malia, joka on Zinfandelin emoviini. Sen viljely on laajentunut muihin maanosiin. Alkuperäisten lajikkeiden lisäksi Kroatiasta löytyvät myös tyypilliset muun Euroopan lajikkeet kuten Merlot, Cabernet sauvignon tai Rieslingit.
  Viinitilakohteemme Pazinissa, Vina Andelini, on tyypillinen keskikokoinen tila, jolla on 7,5 ha viljelmiä, jotka tuottavat n. 60 000 pulloa vuodessa, kaikki ne myydään lähialueille ja turisteille. Tilaa pyörittävät käytännössä Andelinin perhe: isäntä ja emäntä, heidän kaksi lastaan sekä isännän veli. Sadonkorjuussa, yleensä noin 2 viikon aikana, elokuun lopussa/syyskuun alussa, on apuna 30–50 henkeä, sadosta riippuen. Saimme maistaa kaikkia kolmea, tuotannossa olevaa viiniä, vuoden 2010 valkoista Malvazija rypäle viiniä, v 2011 Chardonnay viiniä sekä v. 2008 punaista Cabernet sauvignon viiniä. Palan painikkeiden kanssa saimme maistella myös tilan omaa oliiviöljyä sekä talon erikoishunajaa, jossa on runsaan kaakaon lisäksi oliiviöljyä ja hasselpähkinää.
  Maistiaiset kruunasi talon oma kirsikkabrandy!  
  Pazinista jatkoimme matkaa pohjoiseen kohti lounaskohdettamme, Buzetin pikkukaupunkia,. Matkalla ohitimme Motovunin 600 asukkaan pikkukylän, joka sijaitsee korkealla muurien ympäröimällä kukkulalla. Kylä oli maailmasotien välissä italialaisten asuttama ja sen väestön valtaosa on edelleenkin Italiaa puhuvia. Kylä on myös tunnettu vuosittaisista kansainvälisistä elokuvafestifaaleistaan.
  Buzetin kaupunki on kuuluisa tryffeleistään, noista maan alla kasvavista sienen sukulaisista, jotka elävät symbioosissa tammen ja pähkinäpuiden kanssa ja joita etsitään sikojen tai koirien avulla. Buzet pitää kiinni maineestaan suurimmman tryffeliomeletin tekijänä; se on valmistettu yli 2000 kananmunasta ja 10 kilosta tryffeleitä, pannussa, jonka halkaisija oli 2,5 metriä. Väitetään, että parhaiden tryffelilajikkeiden hinta saattaa kohota jopa viiteen tuhanteen euroon kilolta.
  Lounaskohteemme Buzetin vanhassa kaupungissa sijaitsi korkeahkon kukkulan laella, jonne ei ollut asiaa isolla bussillamme, vaan matka oli taitettava jalan, lämpömittarin näyttäessä 25 °C. Onneksi Walter, neuvokas kuljettajamme, sai liftaamalla järjestettyä kyynärsauvoihin tukeutuvalle seurueemme jäsenelle  kyydin henkilöautossa,  ylös kukkulalla sijaitsevaan Gostilna Stara Ostarija – ravintolaan. Kaupungin maineen mukaisesti lounaamme oli hyvin tryffelipainotteinen: tryffelijuustoa, sienikeitto tryffeleillä (sairaan hyvä!) ja nuudelit tryffeleillä. Tarjottu valkoviini jäi tarkemmin identifioimatta, se kun tarjottiin ilman etikettiä olevasta kirkkaasta litran lasipullosta.
  Pikaisen kaupunkikierroksen jälkeen olikin jo aika suunnata kohti vajaan kymmenen kilometrin päässä olevaa Slovenian rajaa ja josta edelleen Ljubljanan lentokentälle.
  Slovenian länsiosan maisemaa kutsutaan karstimaaksi, se syntyy, kun hiilihappopitoinen sadevesi syövyttää liukenevat aineet kallioperästä. Tätä tapahtuu yleensä karbonaattipitoisissa kivissä, kuten kalkkikivessä ja dolomiitissä. Karstimaisemissa nähdään usein syviä ja pitkiä maanalaisia onkaloita, maanalaisia jokia ja ajoittaisia järviä sekä luolia.
  Sloveniassa on erittäin paljon luolia. Tällä hetkellä niitä on noin 8500, mutta joka vuosi löydetään vielä noin 100 lisää. Niistä 16 on avoinna turisteille. Tunnetuimat niistä ovat Postojnan ja Škocjanin luolat, joista jälkimmäinen kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin.
  Ohitimme myös länsipuolella, lähellä Italian rajaa sijaitsevan, hevosistaan kuuluisan Lipican kylän jonkin matkan päästä.
  Lipicassa on jalostettu 1500 luvun lopulta lähtien “Lipizzan valkoista hevosta”, jonka tunnetuimmat edustajat ovat Wienin espanjalaisen ratsastuskoulun kouluttamia korkealaatuisia kouluratsastushevosia.
  Viimeisenä maamerkkinä ennen lentokentälle kääntymistä meidät hyvästeli pohjoisella taivaanrannalla Juliaanisten Alppien kolmipäinen, lähes 2900 metriä korkea Triglav vuori. Vuori on kuvattu sekä Slovenian lipussa, että vaakunassa.