Kauppatieteiden kandidaattiyhdistys ry

KANDIEN VIINIMATKA KROATIAAN SYKSYLLÄ 2012
  Raportoijat Marja-Liisa ja Martin Strebel (II ryhmä)

Lauantai, kolmas matkapäivä
  Lähdimme aamulla kaupunkikierrokselle Marketan ja Zagrebin kaupungin oppaan johdolla.  Tutustuimme ensimmäiseksi hotellimme edessä olevaan puistoon, jossa on ainutlaatuinen meteorologinen pylväs kaikkine mittauslaitteineen vuodelta 1884. Jatkoimme tämän yksimiljoonaisen kaupungin tärkeimmälle kohtaamispaikalle eli Ban Jelačićin aukiolle, joka on Zagrebin kaupunkiliikenteen keskipiste. Aukiota hallitsee Budapestin suuntaan katsova ratsumies, joka on kroatialainen sankari baani Josip Jelačić. Kommunismin aikoihin se poistettiin kansan näkyviltä. Tältä alakaupungin aukiolta lähdimme nousemaan yläkaupunkiin. Meille kerrottiin myös suuren maanjäristyksen vaurioittaneen kaupunkia pahasti vuonna 1880.
  Yläkaupunki. Kaupungin  virallinen historia alkaa  vuonna 1094, jolloin perustettiin hiippakunta kahdelle kukkulalle nimeltään Kaptol ja Gradec. Kukkulat taistelivat keskenään, lopulta kumpikaan ei voittanut, vaan yhdistyivät keskenään 1850-luvulla. Kaptolin kaupunginosa on kilpailijakukkulaa vanhempi. Paras esimerkki siitä on Zagrebin tuomiokirkko, jonka ensimmäinen versio on pystytetty jo 1200-luvulla, mutta nykyisen uusgoottisen muodon se sai vasta 1906 arkkitehti Hermann Bollén ansiosta. Muurit ympärillä ovat kuitenkin säilyneet 1500-luvulta. Kaptol on perinteisesti ollut papiston maastoa, ja täällä sijaitsevat yhä Kroatian tärkeimmät kirkolliset instituutiot kuten Zagrebin arkkihiippakunta ja Kroatian arkkipiispa.  Toisin kuin hengellinen Kaptol, Gradec-kukkula on sen sijaan ollut aina maallinen. Täällä ovat asuneet porvarit ja aateliset. Kaupungin ympärille rakennettiin 1200-luvulla muurit, joista on hyvin säilynyt Kiviportti (Kamenita vrata) ja Lotrščak-torni. Edellinen toimii nykyisin pienehkönä kappelina ja missä monet zagrebilaiset käyvät sytyttämässä kynttilän Pyhän Marian kuvan edessä. Jotkut ovat myös pystyttäneet marmorilaatan kiittäen tätä pyhimystä. Lotrščak-tornissa oleva tykki muistuttaa tasan puolen päivän aikaan laukauksellaan joka päivä zagrebilaisia, että puolet päivästä on jo kulunut ja nyt on lounasaika. Pyhän Markuksen tori on yläkaupungin päätori, ja samalla myös koko maan poliittinen keskus.  Siellä sijaitsevat Kroatian parlamentti, hallitus sekä Zagrebin pormestarin toimisto. Torilla on Pyhän Markuksen kirkko, joka tunnetaan upeasta vaakunakoristeisesta katosta. Katukilvissä on jäljellä saksalaiset nimet ja kaasulyhdyt sytytetään käsivoimin joka ilta. Meille selitettiin myös rahayksikön kunan nimen merkitys, joka on tullut nokinäädän turkista, jota käytettiin aikoinaan maksuvälineenä.
  Zagrebin alakaupunki on yläkaupunkia uudempi. Toisin kuin yläkaupunki, joka on rakennettu joissakin paikoissa sokkeloisesti, alakaupungin asemakaava noudattaa hevosenkengän muotoista järjestelmällisyyttä. Hevosenkenkä tarkoittaa kaupungin vihervyöhykettä, joka muodostuu kaupungin puistoista ja puutarhoista. Näiden kukkuloiden välillä sijaitsee siis Ban Jelačićin aukio. Muita kiinnostavia alakaupungin paikkoja on mm. Kukkaistori (Trg Petra Preradovića) ja sieltä voi matkata hammasradalla ylös kohti yläkaupunkia.
  Helsingillä ja Zagrebilla on samankaltainen arkkitehtuurihistoria: molemmat kaupungit kutsuivat saksalaissyntyisen arkkitehdin rakentamaan pääkaupunkia.  Zagrebissa Hermann Bollé ja Kuno Waidmann.  Zagrebissa suosittiin wieniläistä ja saksalaista: uusgotiikkaa, uusbarokkista, uusrenessanssia, ja myöhemmin jugendtyyliä. Zagrebin arkkitehtuurissa näkyy myös vahva unkarilainen vaikutus ja monet kaupungin rakennuksista muistuttavat Budapestiä.
  Sitten Walterin bussi jo odottikin meitä hotellin edessä viedäkseen meidät Adrianmeren rannikolle 180 kilometrin päähän. Ajoimme ohi punahehkuisten maastojen, jotka saavat värinsä alueen rautapitoisesta maaperästä. Mistraali-tuuli puhaltaa kesän aikana Adrianmeren alueella. Jugo on kosteanlämmin etelätuuli. Se puhaltaa eniten avomerellä ja saattaa nostattaa yli kolmemetrisiä aaltoja. Tramontana on pohjoisesta puhalteleva kylmähkö tuuli, joka muuttuu usein myrskyisäksi buraksi/boraksi.
  Saavuimme Välimeren rannalle. Alapuolellamme sijaitseva Rijeka on Kvarnerin alueen suurin kaupunki. Se on teollisuuskaupunki ja Kroatian suurin satama. Täällä keksittiin mm. torpedo. Jatkoimme matkaa Opatijan ohi Lovraniin, jossa bussimme ajoi 7 kilometriä ylös Učka-vuoren rinnettä serpentiinitietä pitkin Draga di Lovrana-ravintolaan saakka. Siellä meitä odotti talon omat merenantimet.  Aloitimme herkullisella mustekalasalaatilla ja paikallisilla viineillä. Hyvänmakuinen Jana vesi kannattaa myös mainita. Itävalta-Unkarin keisari Franz-Josef oli jo käynyt paikalla 100 vuotta aikaisemmin.  Vuonna 1923 tulipalo tuhosi rakennuksen ja vasta 80 vuotta myöhemmin uusi omistaja rakensi uuden vanhojen kuvien perusteella.  2005 ravintola-hotelli aloitti toimintansa.  Laskeuduimme Kroatian Nizzaan eli kuuluisaan Opatijaan, jossa majoituimme  Milenij Hotel Agavaan.  Rantakävelyllä saimme aluksi  tutustua eksoottiseen Villa Angiolinan puistoon, jonka varakas liikemies Iginio Ritter von Scarpa oli rakennuttanut 1844 nimeten paikan edesmenneen vaimonsa mukaan. Jatkoimme ohi vanhan kirkon, jonka edessä juhli hääpari vieraineen, ja edelleen Lungo Maren kävelykatua pari kilometriä merenrantaa seuraten (kokonaispituus 12 km).  Tutkimme rantabulevardin metallilaattoja, jotka oli omistettu kuuluisille kroatialaisille urheilijoille. Sillä välin Hannu oli joutunut vihreäkupolisen Marian Ilmestyksen kirkon ripittäytyjien jonoon. Illan päätteeksi kokoonnuimme Argonauti-ravintolaan juhlaillallisille, jossa puheenjohtajamme Matti kertoi mm. yhdistyksemme tulevasta ohjelmasta.  Meille myös ilmoitettiin upea uutinen: Kirsti Piponius ja Paul Rosenqvist olivat nyt aviopari! Menimme koko ryhmän voimalla hotelliamme vastapäätä olevaan Monokini-baariin iltadrinkille.  Siellä tuore aviopari tarjosi kaikille lasin Moët et Chandon-sampanjaa. Siinä sitten onnellisissa sampanjahuuruissa opettelimme yhdessä uusia skoolauksia: Živjeli  eli Hannun käännöksenä ”Tärpättiä käkättimeen” (Martin on kirjoittanut sen muistiin ja harjoittelee joka päivä ensi vuoden matkaa varten!).