Kauppatkandit avec
Sveitsin viinimatkalla 2010
|
|
Matkaraportti on koostettu yhdistämällä molempien ryhmien
kertomukset siten, että torstai ja lauantai ovat pääasiassa
ensimmäisen ryhmän (23. - 26.9.) ja perjantai ja sunnuntai
toisen ryhmän (30.9. – 3.10.) havaintoja. Molempien ryhmien
ohjelmahan oli identtinen Sään suhteen voitti kakkosryhmä tällä
kertaa ehdottomasti pidemmän korren.
|
Torstai
kirjureina Sirpa ja Harri Smolsky (I ryhmä) |
|
Iloinen
kandiryhmä saapui sinivalkoisin siivin aikataulun mukaisesti klo
10 aurinkoiselle Geneven lentokentälle. Ryhmän alkuperäisen vetäjän
Orvokki Willbergin telottua jalkansa murtuman arvoisesti,
kaitsijaksemme saimme asiansa suvereenisti hallinneen Leena
Suvirannan.
|
|
Paikallinen
oppaamme Madam Claudine Wehrli oli tulohallissa vastassa
asianmukaisella kyltillä varustautuneena ja johdatti ryhmämme
aluksi Geneven kiertoajelulle.
|
|
Sveitsin
toiseksi suurin kaupunki Geneve sijaitsee maan ranskankielisellä
alueella ja Ranskan rajatkin ovat vain muutaman kilometrin päässä
kaupungin keskustasta, josta löytyvät lukuisten kansainvälisten
järjestöjen kotipaikat. Näistä näimme Punaisen Ristin päämajan,
Yhdistyneiden Kansakuntien rakennukset – Palais des Nations –
hienoine lippurivistöineen, Maailman kauppajärjestön WTO:n,
Maailman terveysjärjestön WHO:n ja varmaan muitakin – suuria
rakennuksia, paljon virkamiehiä, paljon toimistoja ja varmaan
paljon tärkeää tekemistä.
|
|
Malttamattomina
jo odotimme järven näkemistä. Järven nimi on Lac Léman,
oppaan kertoman mukaan geneveläiset vain luulevat, että sen nimi
on Geneve-järvi. Joka tapauksessa suihkulähde Jet d'Eau on
vaikuttava ja lienee maailman korkeimpia ellei korkein. Järven
rannoilla näimme eri paikoissa runsaasti veneitä marinoissa,
mutta järvellä niitä ei juurikaan seilannut. Ilmeisesti
sveitsiläiset olivat arkipäivänä säntillisesti töissä. Ryhmän
veneilijöiden mielestä veneet olivat pieniä ja halpoja, ehkä
niillä sitten ei paljon kannata veneilläkään.
|
|
Jalkauduimme
bussista ja poikkesimme jo yli 900-vuotiaaseen protestanttiseen
St. Pierren katedraaliin, jonka romaanisen tyylin kirkkosali oli
kalvinistiseen tapaan hyvin pelkistetty. Makkabealaisten mukaan
nimetty sivukappeli sen sijaan oli goottilaiseen tyyliin vasta
1800-luvun loppupuolella koristeltu hienoilla seinä- ja
lasimaalauksilla, joita istahdimme ihastelemaan ja kuuntelemaan
oppaan seikkaperäisen ansiokasta selostusta. Kirkko on kuuluisa
urkukonserteistaan ja nytkin ilmeisesti seuraavan tilaisuuden
esiintyjä valitsi kappaleisiin sopivia äänikertoja.
|
|
Kirkosta
poistuttuamme kävelimme lämpimän kesäisessä säässä
vanhankaupungin kujilla, vilkaisimme mm. Hotel de Villen pihalle
ja päädyimme Reformaattorien Muurille, joka rakennettiin
kristillisen uskomme protestanttiseksi muistopatsaaksi 450 vuotta
sitten reformoineiden merkkimiesten kunniaksi - heistä meille ehkäpä
tunnetuimpina Jean Calvin ja presbyteeri John Knox.
|
|
Aikaisen
herätyksen ja kevyen lentoaamiaisen jälkeen istahdimme mielellämme
lounalle Cafe de la Comedie:ssa. Alkuruoaksi saimme sikäläistä
vihreää salaattia porkkanalla höystettynä ja lämpimänä
ruokana nautimme "Shredded meat" eli vasikanlihaa
vihannesten kera sekä jälkiruuaksi omenalohkoja, päätteeksi
kahvia tai teetä. Ensimmäiset paikalliset viinit eivät
maistuneet lainkaan hullummilta ja vielä lauantainakin, jolloin
jo olimme tutustuneet lukuisiin viineihin, kuulimme joidenkin
muistelevan torstain lounaan viinejä varsin maukkaina.
|
|
Lounaan
jälkeen pääsimme tutustumaan kuuluisan sveitsiläisen, vuonna
1839 perustetun kellotehtaan Patek Phillippen yksityiseen museoon ja siellä erityiseen
kiinalaisten kellojen näyttelyyn. Tämä kelloteollisuuden
huippumerkki on monelle tuttu esim. lentoyhtiöiden asiakaslehtien
mainoksista. Kuulimme, että jonkinmoisen Patek Phillippe
-tuotteen saattaa saada jo 20 000 frangilla… Museossa nähtyä
voi todella kehua käsityötaidon mestarinäytteeksi!
|
|
Matkamme
jatkui kohti Montreux’ia, jonne 80 kilometrin etäisyys vei
parin tunnin verran; aluksi maissi- yms. peltomaisemaa ja
Lausannen tienoilta tihentyvästi viinitarhoja. Sveitsinpuoleinen
tie kulkee siis 70 km pitkän Geneve-järven pohjoisrantaa, eteläranta
puolestaan on Ranskan maaperällä.
|
|
Koko
matkamme kotihotellinamme Montreux:ssä oli "Tralalaa",
joka oli varsin modernisti sisustettu viehättävä hotelli viehättävässä
ympäristössä vanhan kaupungin alueella ylärinteellä. Rakennus
oli peräisin jo vuodelta 1616 ja se oli historiansa aikana
toiminut niin pormestarin kotina kuin postinakin, mutta sen jälkeen
pitkään myös majatalona ja hotellina. Viimeisin täysremontti
aivan moderniksi life style -hotelliksi oli tehty vuonna 2008.
Joskus vain miettii, että voisivatko suunnittelijat koeasua
suunnittelemiaan huoneita – ehkä huomaisivat joitakin pieniä,
mutta asumismukavuudelle tärkeitä detaljeja! Kirjoittajien
huoneen ikkunasta näkyi Alppien poikasia, paikallinen kirkko ja
kadulla lähileipomon myymälä – ei hassumpaa!
|
|
Illallispaikkamme
oli rantakadun varrella Restaurant au Parc, jossa nautimme
italialaisen keittiön herkkuja. Saimme erittäin maukasta
tomaattikeittoa, merianturaa ja tiramisua. Viinit Bolla ja Mori
maistuivat ja tunnelma oli kaikin puolin iloinen ja rentoutunut.
Paikan viehättävyydestä kertonee, että jotkut menivät sinne
seuraavanakin iltana - listalla riitti toiseksikin illaksi
valinnanvaraa.
|
|
Kiipeäminen
takaisin hotelliin illallisen jälkeen sujui tiettävästi
kaikilta hyvin, joskin jotkut tarvitsivat elvyttäviä juomia
hotellin baarissa. Ja jotkut jo matkalla!
|
|
Kakkosryhmän
seuraan liittyi päiväksi myös yhdistyksen
”Sveitsin-osastosta” kandiveli Kalevi Hasi, Hän asuu Zürichissä
ja tuli sieltä autollaan ottaakseen osaa päivän ohjelmaan.
Vierailusta oli sovittu etukäteen ja omana ohjelmanumerona Kalevi
kertoi meille lounaalla kokemuksiaan Sveitsissä asumisesta.
|
Perjantai
kirjureina Leena ja Nalle Chydenius (II ryhmä) |
|
Hektisen ensimmäisen päivän jälkeen porukka kokoontui
perjantaiaamuna aloittamaan uuden mielenkiintoisen päivän
oppaamme Madame Claudinen ohjauksessa. Päivä valkeni kirkkaana
ja aurinkoisena eli edellisen illan sade oli vain puhdistanut
ilmaa ja saanut luonnon näyttämään meille parhaat puolensa.
|
|
Täytyy sanoa, että meitä on todella onnistanut oppaiden suhteen
näillä viinimatkoilla. Tunnin matka ensimmäiseen kohteeseemme
gruyere-juustolaan kului mukavasti Claudinen kertoessa juuston
valmistuksen synnystä Sveitsissä. Siinä ohessa käytiin läpi
myös Sveitsin kantonien syntyä ja mm. Wilhelm Tellin osuutta
asiassa. Sveitsihän muodostui kantoneista nykyiseen muotoonsa
vuonna 1803, kun Geneve viimeisenä liittyi mukaan. Mainiona
mausteena kertomuksille olivat upeat vuoristomaisemat ja rinteillä
lepäävät viininviljelykset.
|
|
La Maison du Gruyère osoittautui hyvin organisoiduksi
vierailukohteeksi. Kiersimme juustolaa audio guidien opastamina.
Kiertokäynti alkoi aivan perusteista: ihmisääninen lehmärouva
kertoi laidunmaistaan, ruokavaliostaan ja muista tekijöistä,
jotka vaikuttavat juustoraaka-aineen laatuun. Saimme mm. tuoksunäytteitä
niin maaperästä kuin erilaisista yrteistä, joita ruokavalioon
kuuluu. Lopuksi saimme vaihe vaiheelta havaintoesityksen itse
juustonvalmistuksesta ja varastoinnista ennen juustokiekkojen
myyntiin menoa.
|
|
Tietenkin paikalla oli mahdollisuus myös ostaa juustoja, suklaata
sekä erilaisia matkamuistoja lehmänkelloista patarukkasiin.
Liike taisi olla lisäksi paikallinen valintatalo, koska siellä
oli tarjolla päivittäistavaroitakin elintarvikkeista
pesuaineisiin!
|
|
Matka jatkui seuraavaan kohteeseen, joka oli Gruyèren kylässä
sijaitseva linna ja lounasravinto- lamme Le Chalet. Tässä
yhteydessä saimme uutisen Suomesta, että edellisen ryhmän
matkanjohtajaksi valittu, mutta nilkkansa murtanut Orvokki oli välttynyt
nilkkanauloista ja sai jättää kepin sairaalaan. Mikä helpotus
hänelle, vaikka matka peruuntuikin.
|
|
Sveitsiläisissä pikkukaupungeissa ja kylissä viehättää
niiden siisteys, yksilölliset rakennukset sekä monet upeat
kukkaistutukset ja –laitteet. Toki viehättävät pienet viini-
ja olutravintolat tuovat oman säväyksensä maisemaan ja
houkuttelevat matkailijaa hetkeksi istahtamaan ja nauttimaan
kauniista kaupunkimiljööstä , ehkä tilkkasesta janojuomaakin.
|
|
Lepohetken jälkeen siirryimme hyvässä järjestyksessä
lounasravintolaamme, joka oli tyypillinen hirsistä rakennettu
sveitsiläistalo. Sisustukseen kuului mm. muinaisia maataloustyökaluja,
joita oli ripustettu seinille. Päivän pääruokalaji oli
juustofondue, jota tarjottiin maalaisleivän ja pikkuperunoiden
kanssa. Ei hullumpaa! Palanpainikkeena oli
Chasselas-valkoviini (lausutaan kandikielellä sösselöö),
jonka anniskelussa ei paljon nirsoiltu. Yhden pullon tarjoilija
vielä tyrkytti mukaan otettavaksi -. se kuulemma oli jäänyt
meiltä juomatta ja kuului vielä hintaan – ja sen Kristiina
otti vietäväksi lohdutustuliaisena Orvokille!
|
|
Runsas ateria vaati vastapainoksi liikuntaa, ja siihen oli
mahdollisuus tutustumalla paikalliseen kirkkoon ja sen
hautausmaahan. Ihmettelimme, kun kaikki haudat olivat varsin
tuoreita. Kylä oli kuitenkin jo keskiajalta peräisin. Myöhemmin
kuulimme, että jos hautapaikkaa ei 25 vuoden jälkeen enää
kukaan hoida, se tyhjennetään ja käytetään uudestaan.
Tehokasta: näin hautausmaat pysyvät pieninä!
|
|
Päivän viimeinen yhteinen tutustumiskohde oli paikallinen linna,
Gruyère Castle, jossa meillä oli myös paikallinen opas.
Linnasta jäi erityisesti muistiin Auguste Boud-Bovyn maalaus
nuoresta miehestä, jonka vasen jalka kääntyi oikealta
vasemmalle katsojan siirtyessä taulun oikealta reunalta
vasemmalle. Uskomaton näköharha!
|
|
Parin tunnin visiitin jälkeen palasimme takaisin Montreux’hön.
Suurin osa porukkaa taisi ottaa nokoset paluumatkalla,
olihan päivä ollut elämyksiä täynnä ja piti sitä
lounastakin sulatella. Ilta olikin sitten vapaa kunkin käyttää
haluamallaan tavalla.
|
|
Haluaisin vielä mainita pari tapahtumaa, vaikka ne eivät
varsinaisesti liitykään minun raportointipäivääni. Toinen
sattui viininviljelyseudulla, jossa olimme juuri nousseet
bussista. Päivi taisi ensimmäisenä huomata taivaalla tapahtuvan
ottelun, jossa suunnaton parvi pikkulintuja jahtasi haukkaa. Ne hyökkäsivät
yhtenäisenä parvena haukan kimppuun ja varmaan pääsi joku
niistä nokkimaankin sitä. Haukka pääsi karkuun, mutta parvi hyökkäsi
uudelleen. Tämä jatkui jonkin aikaa, kunnes tilanne häipyi
taivaan sineen.
|
|
Toinen mielenkiintoinen episodi sattui paluumatkalla yhteiseltä
illalliselta lauantaina. Kävelimme takaisin hotellillemme, kun
huomasimme kadun varrella tyhjän baari-ravintolan. Siellä soitti
nuori nainen pianoa ja häntä säesti nuori mies bassokitaralla,
eikä yhtään asiakasta! Kurkkasimme sisään ja koska soitto
kuulosti mukavalta, jäimme pastikselle. Kohta sisään pelmahti lähes
koko kandiryhmä ja nuorelle baarin pitäjälle tuli kiire täyttää
asiakkaiden juomatoivomuksia.
|
|
Pariskunta soitti chanson-tyyppisiä säveliä, joita nainen
tulkitsi laulaen. Ranskankielentaitoinen Onerva haastatteli
nuortaparia, jolloin kuulimme, että he olivat sisaruksia ja
baarin pitäjä oli nuoren miehen puoliso. Laulujen sanat ja sävelet
olivat pianonsoittajanaisen käsialaa, teemat melko surumielisiä:
elämän tuskaa, onnetonta rakkautta ja surua. Yleisö oli
kuitenkin otettu tällaisesta yllätyskonsertista ja palkitsi
nuoren parin raikuvilla aplodeilla. Laitoimme vielä ”hatun”
kiertämään keskuudessamme ja saimme kokoon oikein mukavan
summan esiintyjille. Lähtiessämme huomasimme baarin ikkunassa
piirroksen, joka esitti kainalosauvoilla seisovaa enkeliä, jonka
toinen jalka oli pelkkä puukeppi – paikan nimi olikin L'Ange
Boiteux - Ontuva Enkeli!
|
|
Tunnelma oli aikalailla ohlalaa, kun pääsimme hotelliimme
Tralalaa!
|
Lauantai
kirjurina Hannu Santti (I ryhmä) |
|
Edessä oli viinimatkan raskain päivä, mikäli sitä mitataan
juodun viinin määrällä. Lähdimme liikkeelle klo 9.35
paikallista aikaa. Oppaallamme oli vaikeuksia ehtiä ajoissa
paikalle: Murhyn laki toteutui hänen kohdallaan koskien tällä
kertaa junien kulkua. Ilma oli aamusta lähtien sumuinen ja vähän
sateinenkin. Suurta haittaa ei sateesta koko päivän aikana
kuitenkaan ollut, muistikuvani mukaan. Ehkä suurin haitta oli
pilvet, jotka estivät näkemästä todella upeita maisemia.
Ohjelmassa oli käynti kolmella hyvin perinteisellä sveitsiläisellä
”viinitilalla” varsin nopealla aikataululla. Ostoksille ei
juurikaan jäänyt aikaa, en tiedä oliko kovin paljon
tarvettakaan. Viinitilat tai oikeastaan viinikellarit olivat
varsin lähellä toisiaan Vaud’n kanttoonin Lavoux-alueella,
joka on nimetty vuonna 2007 UNESCO:n maailmanperintökohteeksi.
Lavoux’n viininviljelyalue käsittää 830 hehtaaria ja se
sijaitsee Geneve-järven (suurin syvyys 310 m) rannalla Lausannen
ja Motreux’n välillä. Alueen erityisviinirypäle on Chasselas.
Matkalla näimme myös mm. Nestlén (yli 270.000 työntekijää
maailmalaajuisesti) pääkonttorin, joka on Veveyssä. Kuulimme myös
Nestlén historiasta ja erityisesti sen mielenkiintoisista
alkuvaiheista.
|
|
Ympäristön pengerrettyihin viiniviljelmiin tutustumisen jälkeen
ensimmäisenä viinikellareista oli vuorossa Caveau des Vignerons
de St-Saphorin, jossa nautimme viini-, leipä-, juusto- ja
makkaratarjoilut isäntäparin tarjoamina. Saimme mukaamme myös
viinilasit. Tutustumiskohteena ollut viininviljelyalue on
ikivanhaa viljelyaluetta, jolla on viiden kunnan alueella 40
viininviljelijää ja viinikellaria. Heillä on yhteensä 135
hehtaaria vuoristoisia ja pengerrettyjä viinitarhoja. Päärypäleenä
(78 %) on Chasselas. Muita rypäleitä ovat Pinot noir (12 %) ja
Gamay (7 %).
|
|
Seuraavaksi tutustuimme toukokuussa 2010 avattuun Lavaux:n alueen
viinitietokeskukseen Lavaux Vinoramaan, joka sijaitsee Rivaz:ssa.
Siellä katsoimme uudentyyppisen videon alueen
viininvalmistuksesta sekä erityisesti viininviljelijän koko
vuodenkierrosta ja sen töistä. Siellä näimme myös automaatin,
josta saattoi ostaa viiniä. Myös kohteen monipuolinen viinimyymälä
oli käytettävissämme. Tutustumiskohde sijaitsi aivan hienon
putouksen vieressä, joka oli mielestäni pilattu
betonivuorauksilla. Kohteessa oli mahdollisuus tutustua noin 200
viinitilan tuotteisiin. Tässä kohteessa jätimme kuitenkin
viinin maistelun väliin. -Ehkä tämä käynti
viinitietokeskuksessa oli oppaan spontaani lisäys ykkösryhmän
ohjelmaan korvaamaan pilvisen sään aiheuttamia näköalojen
puutteita. Matkaohjelmaan sitä ei nimittäin ollut kirjattu missään
vaiheessa! Niinpä kakkosryhmä, jonka lauantaipäivä valkeni
kerrassaan upeana, aurinkoisena ja kesäisen lämpimänä, käyttikin
tämän ajan vaeltamalla jalkaisin kiemurtelevia reittejä pitkin
porrastettuja viiniviljelmiä. Ihailimme ja maistelimme mahtavan
kokoisia rypäleterttuja, jotka odottivat seuraavalla viikolla
alkavaa korjuuta. Maisemat jyrkiltä rinteiltä tyynen järven yli
Ranskan puolelle olivat silmiähivelevän kauniita. Onneksi reitti
kulki rinnettä alaspäin, sillä ylämäkeen se olisi saattanut
olla ylivoimaista!
|
|
Toisena tutustumiskohteena oli viinikellari nimeltään Caveau des
Vignerons d’Epesses. Siellä maistelimme perinteisten leipä-,
juusto- ja makkaratarjoilujen lisäksi alkuperäisvalkoviinejä
tuotemerkeiltään Epesses, Calamin ja Dèzaley sekä punaviiniä
Rouge Epesses. Viinikellari on avattu vuonna 1964 ja siellä
Epesses’n alueen viinituottajat esittelevät viikoittain
vaihtuvasti tuotteitaan.
|
|
Seuraavaksi olikin jo aika rientää kolmanteen
viininmaistelukohteeseen, joka oli nimeltään Caveau des
Vignerons de Riex. Perinteisen leivän, juuston ja makkaran lisäksi
saimme maistaa myös viinirypäleitä. Viini maistui täälläkin.
Tässä vaiheessa herkesimme jopa laulamaan mm. Kotimaani
ompi Suomi, toivottavasti paikallisten iloksi, mutta ainakin
yllätykseksi! Erityisesti saimme täällä nauttia Taiston
upeasta laulusta. Valitettavasti aikataulu painoi päälle ja
jouduimme poistumaan pienestä ja intiimistä viinikellarista.
Kellari oli katutasossa ja oli ennemminkin kuin pieni ravintola.
|
|
Yhteenvetona viinimaistajaisista voisi lyhyesti todeta, että
perinteinen sveitsiläinen valkoviini on varsin hyvää ja
maittavaa, käy hyvin sekä ruuan kanssa että ilman, mutta
tarjoiltuja punaviinejä ei ehkä ensimmäiseksi tulisi mieleen
tuoda kotiin tuliaiseksi tai nautittavaksi.
|
|
Palattuamme hotellille oli vuorossa lyhyt lepo-, siistiytymis-,
peseytymis-, ehostus- ja pukeutumishetki. Illan ohjelmassa oli
vielä klo 19.00 yhteinen illallinen läheisessä
museoravintolassa nimeltään Restaurant le Museum. Ravintola oli
kävelymatkan päässä ja keli oli hieman sateinen, myös
palatessa. Tässä vaiheessa ei sateesta ollut enää paljoakaan
haittaa. Ruoka ravintolassa oli varsin maittavaa, lämpimänä
ruokana oli vasikanlihaa traditionaaliseen paikalliseen tapaan
sienikastikkeessa tarjottuna, tunnelma hyvä ja ympäristö
viihtyisä. Tarjoilukin pelasi mukavasti. Viinitarjoilu jäi tässä
vaiheessa varsin niukaksi, mutta tarvetta enempään ei tainnut
paljon enää ollakaan. Runsaasti viinin maistamista sisältänyt
päivä päättyi lyhyeen kävelymatkaan hotellille noin klo
23.30. Päivän päätteeksi ei unen tuloa tarvinnut odotella.
|
|
Lauantain illallisella kakkosryhmä sai taas seuraansa edustajan
yhdistyksen Sveitsin osastosta: tällä kertaa mukaan liittyi
kandiveli Iikka Haka, joka on jo 15 vuotta asunut Veveyssä. Hänellä
sattui olemaan monta tuttua tässä ryhmässä, joten jälleennäkeminen
oli riemukas. Iikka kertoi hauskasti puheessaan, kuinka hän oli päätynyt
Montreaux’n Rivieralle eläkepäiviä viettämään ja kertasi
myös sitä, missä elämänvaiheessa polut olivat monien
matkalaisten kanssa risteytyneet. Onerva paljasti puolestaan
Iikalle, että aikoinaan hänen päätökseensä lähteä lukemaan
kauppakorkeaan oli vaikuttanut mm. se, että siellä opiskeli
Iikka Haka –niminen nuori mies, joka oli innokas ranskan kielen
harrastaja! Tämän tiedon Onerva oli lukenut Helsingin Sanomissa
olleesta Iikan haastattelusta.
|
Sunnuntai
kirjurina Lasse Salminen (II ryhmä)
|
|
Kun retkemme viimeinen aamu
valkeni tuli mieleeni Pekka Tiilikaisen sanoma kun hän avasi
selostuksen Cortina di Ampezzosta: “Ja siellä jälleen hohtavat
Cinzanon mainokset Dolomiittien rinteillä aamuauringossa.” Eipä
olleet rinteet Dolomiiteiltä eikä näkymässä ollut edes
viinimainoksia, mutta auringon kultaamat Alpit Geneve-järven
toisella puolen olivat todella vaikuttavat.
|
|
Mitä säähän muutoin
tulee niin kärsittyämme edellisen ryhmän jättämän sadekuuron
torstai-iltana saimme lopun aikaa nauttia erinomaisesta säästä.
Oli mukavaa olla ulkotöissäkin. Valitettavasti ensimmäisellä
ryhmällä ei ollut aivan yhtä hyvä tuuri.
|
|
Alettiin ja elettiin
viimeistä päivää. Kun lähtö hotellilta oli sovittu
tapahtuvaksi kello 9.30, niin myös tapahtui. Saattoi olla, että
käynti kellomuseossa matkan alussa oli tehnyt osanottajiin niin täsmällisen
vaikutuksen, että kaikki lähdöt tapahtuivat aikataulun
mukaisesti. Loistavaa.
|
|
Laskeuduimme bussilla
hotellilta rantaan ja suoritimme asiaankuuluvan käynnin Marsalkka
Mannerheimin muistokivellä, joka sijaitsee aukiolla nimeltä Parc
Mannerheim. Kukkakimppu laskettiin ja matka jatkui.
|
|
Oppaamme, Ms Claudine
Wehrli oli erinomainen lajissaan. Hän kertoili meille muun muassa
Geneve-järvestä saatavat kalat suomen kielellä, huomaavaista.
Matkatessamme kohti itää, siis joen juoksua vastavirtaan,
joukossamme heräsi epäily siitä, menemmekö me myötämäkeen?
Asia selvitettiin runsaiden havaintojen avulla ja epäily hälveni.
|
|
Ohitettiin kyliä ja
kaupunkeja, joista mainittakoon Matingy ja Sion. Monilla
osanottajista oli henkilökohtaisia muistoja sekä tiestä että
sen varrella, lähellä ja kauempana olevista paikoista.
|
|
Savuttiin paikkaan nimeltä
Sierre, joka sijaitsee Valais’n kantonissa. Kello 11, jälleen täsmällisesti,
päästiin taas itse asiaan: Chateau de Villassa meitä odotti
nuori, espanjalainen enologi, joka perusteellisesti analysoi
paikallisten viinien ulottuvuuksia. Maisteltavina olivat Fendant
ja Petit Arvine (valk), sekä Cornalin ja Humagne rouge (pun). Ensimmäinen ryhmä oli
ollut niin vaikuttunut nuoren naisen taidoista, että he olivat
kajauttaneet hänelle kiitoslaulun! Maisteltuamme
ja maiskuteltuamme runsaan tunnin eri laatuja ja lajikkeita
siirryimme saman talon viihtyisään “ruokasaliin” lounaalle.
Kaksi ruokalajia, joista alkuun Valais Plate koostui paikallisista
lihaleikkeleistä sekä ruisleivästä ja sen jälkeen pääruuaksi
viittä erimakuista raclettea eli sulatettua juustoa perunan
kanssa. Juomien suhteen oli siirrytty maistelusta todelliseen
nautiskeluun. Jälkiruokana aprikoosisorbet ja kahvit päälle. On
huonomminkin syöty maailman sivulla!
|
|
Lounaan jälkeen tarjolla
ollut tutustuminen viinimuseoon kuitattiin käytännön toimilla
asiassa pysyen.
|
|
Koska lounas oli retken
viimeinen tilaisuus in corpore, suoritettiin muuan seremonia.
Aaton johtama syömisillä ja maisteilla vahvistettu tilapäismieskuoro
esitti oppaallemme, Ms Claudine Wehrlille serenadin ”Niin minä
neitonen sinulle laulan”. Serenadin kohde totesi esityksestä:
“Cum laude approbatur.”
|
|
Suoritettiin hallitusta
neuvova äänestys seuraavasta tutustumiskohteesta.
Vaalisalaisuuden velvoittamana jää tulos salaiseksi.
|
|
Raportööri esitti
perinteiset ja ansaitut kiitokset pääsihteerille, jonka
suoritukset kerrasta toiseen ansaitsevat arvosanan laudatur. Opas
ei ilmeisesti hallinnut latinan kielen tätä hienoutta tai ei
syystä tai toisesta halunnut sitä käyttää.
|
|
Paluumatka Geneveen
sujui joen ollessa näkyvissä virran kanssa myötäiseen,
kunnes tie vei järvenrannan kaupungit kiertäen korkealle ylärinteelle,
mistä oli unohtumattomat näkymät järvelle sekä sen
toisella puolella olevalle, lumihuippuiselle Mont Blancille. Näihin
muistikuviin oli hyvä päättää kaikin puolin onnistunut
Sveitsin viinimatka.
|
|
Kun sitten viimein olimme
koneessa valmiina starttiin, pääsihteeri huokui helpotusta. Taas
oli yksi hyvä viinimatka saatu kunnialla päätökseen – nyt
voidaankin aloittaa seuraavan suunnittelu!
|