Kauppatieteiden kandidaattiyhdistys ry

Kauppatkandit avec Sveitsin viinimatkalla 2010

Matkaraportti on koostettu yhdistämällä molempien ryhmien kertomukset siten, että torstai ja lauantai ovat pääasiassa ensimmäisen ryhmän (23. - 26.9.) ja perjantai ja sunnuntai toisen ryhmän (30.9. – 3.10.) havaintoja. Molempien ryhmien ohjelmahan oli identtinen Sään suhteen voitti kakkosryhmä tällä kertaa ehdottomasti pidemmän korren.
Torstai
kirjureina Sirpa ja Harri Smolsky (I ryhmä)
Iloinen kandiryhmä saapui sinivalkoisin siivin aikataulun mukaisesti klo 10 aurinkoiselle Geneven lentokentälle. Ryhmän alkuperäisen vetäjän Orvokki Willbergin telottua jalkansa murtuman arvoisesti, kaitsijaksemme saimme asiansa suvereenisti hallinneen Leena Suvirannan.
Paikallinen oppaamme Madam Claudine Wehrli oli tulohallissa vastassa asianmukaisella kyltillä varustautuneena ja johdatti ryhmämme aluksi Geneven kiertoajelulle.
Sveitsin toiseksi suurin kaupunki Geneve sijaitsee maan ranskankielisellä alueella ja Ranskan rajatkin ovat vain muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta, josta löytyvät lukuisten kansainvälisten järjestöjen kotipaikat. Näistä näimme Punaisen Ristin päämajan, Yhdistyneiden Kansakuntien rakennukset – Palais des Nations – hienoine lippurivistöineen, Maailman kauppajärjestön WTO:n, Maailman terveysjärjestön WHO:n ja varmaan muitakin – suuria rakennuksia, paljon virkamiehiä, paljon toimistoja ja varmaan paljon tärkeää tekemistä.
Malttamattomina jo odotimme järven näkemistä. Järven nimi on Lac Léman, oppaan kertoman mukaan geneveläiset vain luulevat, että sen nimi on Geneve-järvi. Joka tapauksessa suihkulähde Jet d'Eau on vaikuttava ja lienee maailman korkeimpia ellei korkein. Järven rannoilla näimme eri paikoissa runsaasti veneitä marinoissa, mutta järvellä niitä ei juurikaan seilannut. Ilmeisesti sveitsiläiset olivat arkipäivänä säntillisesti töissä. Ryhmän veneilijöiden mielestä veneet olivat pieniä ja halpoja, ehkä niillä sitten ei paljon kannata veneilläkään.
Jalkauduimme bussista ja poikkesimme jo yli 900-vuotiaaseen protestanttiseen St. Pierren katedraaliin, jonka romaanisen tyylin kirkkosali oli kalvinistiseen tapaan hyvin pelkistetty. Makkabealaisten mukaan nimetty sivukappeli sen sijaan oli goottilaiseen tyyliin vasta 1800-luvun loppupuolella koristeltu hienoilla seinä- ja lasimaalauksilla, joita istahdimme ihastelemaan ja kuuntelemaan oppaan seikkaperäisen ansiokasta selostusta. Kirkko on kuuluisa urkukonserteistaan ja nytkin ilmeisesti seuraavan tilaisuuden esiintyjä valitsi kappaleisiin sopivia äänikertoja.
Kirkosta poistuttuamme kävelimme lämpimän kesäisessä säässä vanhankaupungin kujilla, vilkaisimme mm. Hotel de Villen pihalle ja päädyimme Reformaattorien Muurille, joka rakennettiin kristillisen uskomme protestanttiseksi muistopatsaaksi 450 vuotta sitten reformoineiden merkkimiesten kunniaksi - heistä meille ehkäpä tunnetuimpina Jean Calvin ja presbyteeri John Knox.
Aikaisen herätyksen ja kevyen lentoaamiaisen jälkeen istahdimme mielellämme lounalle Cafe de la Comedie:ssa. Alkuruoaksi saimme sikäläistä vihreää salaattia porkkanalla höystettynä ja lämpimänä ruokana nautimme "Shredded meat" eli vasikanlihaa vihannesten kera sekä jälkiruuaksi omenalohkoja, päätteeksi kahvia tai teetä. Ensimmäiset paikalliset viinit eivät maistuneet lainkaan hullummilta ja vielä lauantainakin, jolloin jo olimme tutustuneet lukuisiin viineihin, kuulimme joidenkin muistelevan torstain lounaan viinejä varsin maukkaina.
Lounaan jälkeen pääsimme tutustumaan kuuluisan sveitsiläisen, vuonna 1839 perustetun kellotehtaan Patek  Phillippen yksityiseen museoon ja siellä erityiseen kiinalaisten kellojen näyttelyyn. Tämä kelloteollisuuden huippumerkki on monelle tuttu esim. lentoyhtiöiden asiakaslehtien mainoksista. Kuulimme, että jonkinmoisen Patek Phillippe -tuotteen saattaa saada jo 20 000 frangilla… Museossa nähtyä voi todella kehua käsityötaidon mestarinäytteeksi!
Matkamme jatkui kohti Montreux’ia, jonne 80 kilometrin etäisyys vei parin tunnin verran; aluksi maissi- yms. peltomaisemaa ja Lausannen tienoilta tihentyvästi viinitarhoja. Sveitsinpuoleinen tie kulkee siis 70 km pitkän Geneve-järven pohjoisrantaa, eteläranta puolestaan on Ranskan maaperällä.
Koko matkamme kotihotellinamme Montreux:ssä oli "Tralalaa", joka oli varsin modernisti sisustettu viehättävä hotelli viehättävässä ympäristössä vanhan kaupungin alueella ylärinteellä. Rakennus oli peräisin jo vuodelta 1616 ja se oli historiansa aikana toiminut niin pormestarin kotina kuin postinakin, mutta sen jälkeen pitkään myös majatalona ja hotellina. Viimeisin täysremontti aivan moderniksi life style -hotelliksi oli tehty vuonna 2008. Joskus vain miettii, että voisivatko suunnittelijat koeasua suunnittelemiaan huoneita – ehkä huomaisivat joitakin pieniä, mutta asumismukavuudelle tärkeitä detaljeja! Kirjoittajien huoneen ikkunasta näkyi Alppien poikasia, paikallinen kirkko ja kadulla lähileipomon myymälä – ei hassumpaa!
Illallispaikkamme oli rantakadun varrella Restaurant au Parc, jossa nautimme italialaisen keittiön herkkuja. Saimme erittäin maukasta tomaattikeittoa, merianturaa ja tiramisua. Viinit Bolla ja Mori maistuivat ja tunnelma oli kaikin puolin iloinen ja rentoutunut. Paikan viehättävyydestä kertonee, että jotkut menivät sinne seuraavanakin iltana - listalla riitti toiseksikin illaksi valinnanvaraa.
Kiipeäminen takaisin hotelliin illallisen jälkeen sujui tiettävästi kaikilta hyvin, joskin jotkut tarvitsivat elvyttäviä juomia hotellin baarissa. Ja jotkut jo matkalla!
Kakkosryhmän seuraan liittyi päiväksi myös yhdistyksen ”Sveitsin-osastosta” kandiveli Kalevi Hasi, Hän asuu Zürichissä ja tuli sieltä autollaan ottaakseen osaa päivän ohjelmaan. Vierailusta oli sovittu etukäteen ja omana ohjelmanumerona Kalevi kertoi meille lounaalla kokemuksiaan Sveitsissä asumisesta.
Perjantai
kirjureina Leena ja Nalle Chydenius (II ryhmä)
Hektisen ensimmäisen päivän jälkeen porukka kokoontui perjantaiaamuna aloittamaan uuden mielenkiintoisen päivän oppaamme Madame Claudinen ohjauksessa. Päivä valkeni kirkkaana ja aurinkoisena eli edellisen illan sade oli vain puhdistanut ilmaa ja saanut luonnon näyttämään meille parhaat puolensa.
Täytyy sanoa, että meitä on todella onnistanut oppaiden suhteen näillä viinimatkoilla. Tunnin matka ensimmäiseen kohteeseemme gruyere-juustolaan kului mukavasti Claudinen kertoessa juuston valmistuksen synnystä Sveitsissä. Siinä ohessa käytiin läpi myös Sveitsin kantonien syntyä ja mm. Wilhelm Tellin osuutta asiassa. Sveitsihän muodostui kantoneista nykyiseen muotoonsa vuonna 1803, kun Geneve viimeisenä liittyi mukaan. Mainiona mausteena kertomuksille olivat upeat vuoristomaisemat ja rinteillä lepäävät viininviljelykset.
La Maison du Gruyère osoittautui hyvin organisoiduksi vierailukohteeksi. Kiersimme juustolaa audio guidien opastamina. Kiertokäynti alkoi aivan perusteista: ihmisääninen lehmärouva kertoi laidunmaistaan, ruokavaliostaan ja muista tekijöistä, jotka vaikuttavat juustoraaka-aineen laatuun. Saimme mm. tuoksunäytteitä niin maaperästä kuin erilaisista yrteistä, joita ruokavalioon kuuluu. Lopuksi saimme vaihe vaiheelta havaintoesityksen itse juustonvalmistuksesta ja varastoinnista ennen juustokiekkojen myyntiin menoa.
Tietenkin paikalla oli mahdollisuus myös ostaa juustoja, suklaata sekä erilaisia matkamuistoja lehmänkelloista patarukkasiin. Liike taisi olla lisäksi paikallinen valintatalo, koska siellä oli tarjolla päivittäistavaroitakin elintarvikkeista pesuaineisiin!
Matka jatkui seuraavaan kohteeseen, joka oli Gruyèren kylässä sijaitseva linna ja lounasravinto- lamme Le Chalet. Tässä yhteydessä saimme uutisen Suomesta, että edellisen ryhmän matkanjohtajaksi valittu, mutta nilkkansa murtanut Orvokki oli välttynyt nilkkanauloista ja sai jättää kepin sairaalaan. Mikä helpotus hänelle, vaikka matka peruuntuikin.
Sveitsiläisissä pikkukaupungeissa ja kylissä viehättää niiden siisteys, yksilölliset rakennukset sekä monet upeat kukkaistutukset ja –laitteet. Toki viehättävät pienet viini- ja olutravintolat tuovat oman säväyksensä maisemaan ja houkuttelevat matkailijaa hetkeksi istahtamaan ja nauttimaan kauniista kaupunkimiljööstä , ehkä tilkkasesta janojuomaakin.
Lepohetken jälkeen siirryimme hyvässä järjestyksessä lounasravintolaamme, joka oli tyypillinen hirsistä rakennettu sveitsiläistalo. Sisustukseen kuului mm. muinaisia maataloustyökaluja, joita oli ripustettu seinille. Päivän pääruokalaji oli juustofondue, jota tarjottiin maalaisleivän ja pikkuperunoiden kanssa. Ei hullumpaa! Palanpainikkeena oli  Chasselas-valkoviini (lausutaan kandikielellä sösselöö), jonka anniskelussa ei paljon nirsoiltu. Yhden pullon tarjoilija vielä tyrkytti mukaan otettavaksi -. se kuulemma oli jäänyt meiltä juomatta ja kuului vielä hintaan – ja sen Kristiina otti vietäväksi lohdutustuliaisena Orvokille!
Runsas ateria vaati vastapainoksi liikuntaa, ja siihen oli mahdollisuus tutustumalla paikalliseen kirkkoon ja sen hautausmaahan. Ihmettelimme, kun kaikki haudat olivat varsin tuoreita. Kylä oli kuitenkin jo keskiajalta peräisin. Myöhemmin kuulimme, että jos hautapaikkaa ei 25 vuoden jälkeen enää kukaan hoida, se tyhjennetään ja käytetään uudestaan. Tehokasta: näin hautausmaat pysyvät pieninä!
Päivän viimeinen yhteinen tutustumiskohde oli paikallinen linna, Gruyère Castle, jossa meillä oli myös paikallinen opas. Linnasta jäi erityisesti muistiin Auguste Boud-Bovyn maalaus nuoresta miehestä, jonka vasen jalka kääntyi oikealta vasemmalle katsojan siirtyessä taulun oikealta reunalta vasemmalle. Uskomaton näköharha!
Parin tunnin visiitin jälkeen palasimme takaisin Montreux’hön.  Suurin osa porukkaa taisi ottaa nokoset paluumatkalla, olihan päivä ollut elämyksiä täynnä ja piti sitä lounastakin sulatella. Ilta olikin sitten vapaa kunkin käyttää haluamallaan tavalla.
Haluaisin vielä mainita pari tapahtumaa, vaikka ne eivät varsinaisesti liitykään minun raportointipäivääni. Toinen sattui viininviljelyseudulla, jossa olimme juuri nousseet bussista. Päivi taisi ensimmäisenä huomata taivaalla tapahtuvan ottelun, jossa suunnaton parvi pikkulintuja jahtasi haukkaa. Ne hyökkäsivät yhtenäisenä parvena haukan kimppuun ja varmaan pääsi joku niistä nokkimaankin sitä. Haukka pääsi karkuun, mutta parvi hyökkäsi uudelleen. Tämä jatkui jonkin aikaa, kunnes tilanne häipyi taivaan sineen.
Toinen mielenkiintoinen episodi sattui paluumatkalla yhteiseltä illalliselta lauantaina. Kävelimme takaisin hotellillemme, kun huomasimme kadun varrella tyhjän baari-ravintolan. Siellä soitti nuori nainen pianoa ja häntä säesti nuori mies bassokitaralla, eikä yhtään asiakasta! Kurkkasimme sisään ja koska soitto kuulosti mukavalta, jäimme pastikselle. Kohta sisään pelmahti lähes koko kandiryhmä ja nuorelle baarin pitäjälle tuli kiire täyttää asiakkaiden juomatoivomuksia.
Pariskunta soitti chanson-tyyppisiä säveliä, joita nainen tulkitsi laulaen. Ranskankielentaitoinen Onerva haastatteli nuortaparia, jolloin kuulimme, että he olivat sisaruksia ja baarin pitäjä oli nuoren miehen puoliso. Laulujen sanat ja sävelet olivat pianonsoittajanaisen käsialaa, teemat melko surumielisiä: elämän tuskaa, onnetonta rakkautta ja surua. Yleisö oli kuitenkin otettu tällaisesta yllätyskonsertista ja palkitsi nuoren parin raikuvilla aplodeilla. Laitoimme vielä ”hatun” kiertämään keskuudessamme ja saimme kokoon oikein mukavan summan esiintyjille. Lähtiessämme huomasimme baarin ikkunassa piirroksen, joka esitti kainalosauvoilla seisovaa enkeliä, jonka toinen jalka oli pelkkä puukeppi – paikan nimi olikin L'Ange Boiteux - Ontuva Enkeli!
Tunnelma oli aikalailla ohlalaa, kun pääsimme hotelliimme Tralalaa!
Lauantai
kirjurina Hannu Santti (I ryhmä)
Edessä oli viinimatkan raskain päivä, mikäli sitä mitataan juodun viinin määrällä. Lähdimme liikkeelle klo 9.35 paikallista aikaa. Oppaallamme oli vaikeuksia ehtiä ajoissa paikalle: Murhyn laki toteutui hänen kohdallaan koskien tällä kertaa junien kulkua. Ilma oli aamusta lähtien sumuinen ja vähän sateinenkin. Suurta haittaa ei sateesta koko päivän aikana kuitenkaan ollut, muistikuvani mukaan. Ehkä suurin haitta oli pilvet, jotka estivät näkemästä todella upeita maisemia. Ohjelmassa oli käynti kolmella hyvin perinteisellä sveitsiläisellä ”viinitilalla” varsin nopealla aikataululla. Ostoksille ei juurikaan jäänyt aikaa, en tiedä oliko kovin paljon tarvettakaan. Viinitilat tai oikeastaan viinikellarit olivat varsin lähellä toisiaan Vaud’n kanttoonin Lavoux-alueella, joka on nimetty vuonna 2007 UNESCO:n maailmanperintökohteeksi. Lavoux’n viininviljelyalue käsittää 830 hehtaaria ja se sijaitsee Geneve-järven (suurin syvyys 310 m) rannalla Lausannen ja Motreux’n välillä. Alueen erityisviinirypäle on Chasselas. Matkalla näimme myös mm. Nestlén (yli 270.000 työntekijää maailmalaajuisesti) pääkonttorin, joka on Veveyssä. Kuulimme myös Nestlén historiasta ja erityisesti sen mielenkiintoisista alkuvaiheista.
Ympäristön pengerrettyihin viiniviljelmiin tutustumisen jälkeen ensimmäisenä viinikellareista oli vuorossa Caveau des Vignerons de St-Saphorin, jossa nautimme viini-, leipä-, juusto- ja makkaratarjoilut isäntäparin tarjoamina. Saimme mukaamme myös viinilasit. Tutustumiskohteena ollut viininviljelyalue on ikivanhaa viljelyaluetta, jolla on viiden kunnan alueella 40 viininviljelijää ja viinikellaria. Heillä on yhteensä 135 hehtaaria vuoristoisia ja pengerrettyjä viinitarhoja. Päärypäleenä (78 %) on Chasselas. Muita rypäleitä ovat Pinot noir (12 %) ja Gamay (7 %).
Seuraavaksi tutustuimme toukokuussa 2010 avattuun Lavaux:n alueen viinitietokeskukseen Lavaux Vinoramaan, joka sijaitsee Rivaz:ssa. Siellä katsoimme uudentyyppisen videon alueen viininvalmistuksesta sekä erityisesti viininviljelijän koko vuodenkierrosta ja sen töistä. Siellä näimme myös automaatin, josta saattoi ostaa viiniä. Myös kohteen monipuolinen viinimyymälä oli käytettävissämme. Tutustumiskohde sijaitsi aivan hienon putouksen vieressä, joka oli mielestäni pilattu betonivuorauksilla. Kohteessa oli mahdollisuus tutustua noin 200 viinitilan tuotteisiin. Tässä kohteessa jätimme kuitenkin viinin maistelun väliin. -Ehkä tämä käynti viinitietokeskuksessa oli oppaan spontaani lisäys ykkösryhmän ohjelmaan korvaamaan pilvisen sään aiheuttamia näköalojen puutteita. Matkaohjelmaan sitä ei nimittäin ollut kirjattu missään vaiheessa! Niinpä kakkosryhmä, jonka lauantaipäivä valkeni kerrassaan upeana, aurinkoisena ja kesäisen lämpimänä, käyttikin tämän ajan vaeltamalla jalkaisin kiemurtelevia reittejä pitkin porrastettuja viiniviljelmiä. Ihailimme ja maistelimme mahtavan kokoisia rypäleterttuja, jotka odottivat seuraavalla viikolla alkavaa korjuuta. Maisemat jyrkiltä rinteiltä tyynen järven yli Ranskan puolelle olivat silmiähivelevän kauniita. Onneksi reitti kulki rinnettä alaspäin, sillä ylämäkeen se olisi saattanut olla ylivoimaista!
Toisena tutustumiskohteena oli viinikellari nimeltään Caveau des Vignerons d’Epesses. Siellä maistelimme perinteisten leipä-, juusto- ja makkaratarjoilujen lisäksi alkuperäisvalkoviinejä tuotemerkeiltään Epesses, Calamin ja Dèzaley sekä punaviiniä Rouge Epesses. Viinikellari on avattu vuonna 1964 ja siellä Epesses’n alueen viinituottajat esittelevät viikoittain vaihtuvasti tuotteitaan.
Seuraavaksi olikin jo aika rientää kolmanteen viininmaistelukohteeseen, joka oli nimeltään Caveau des Vignerons de Riex. Perinteisen leivän, juuston ja makkaran lisäksi saimme maistaa myös viinirypäleitä. Viini maistui täälläkin. Tässä vaiheessa herkesimme jopa laulamaan mm. Kotimaani ompi Suomi, toivottavasti paikallisten iloksi, mutta ainakin yllätykseksi! Erityisesti saimme täällä nauttia Taiston upeasta laulusta. Valitettavasti aikataulu painoi päälle ja jouduimme poistumaan pienestä ja intiimistä viinikellarista. Kellari oli katutasossa ja oli ennemminkin kuin pieni ravintola.
Yhteenvetona viinimaistajaisista voisi lyhyesti todeta, että perinteinen sveitsiläinen valkoviini on varsin hyvää ja maittavaa, käy hyvin sekä ruuan kanssa että ilman, mutta tarjoiltuja punaviinejä ei ehkä ensimmäiseksi tulisi mieleen tuoda kotiin tuliaiseksi tai nautittavaksi.
Palattuamme hotellille oli vuorossa lyhyt lepo-, siistiytymis-, peseytymis-, ehostus- ja pukeutumishetki. Illan ohjelmassa oli vielä klo 19.00 yhteinen illallinen läheisessä museoravintolassa nimeltään Restaurant le Museum. Ravintola oli kävelymatkan päässä ja keli oli hieman sateinen, myös palatessa. Tässä vaiheessa ei sateesta ollut enää paljoakaan haittaa. Ruoka ravintolassa oli varsin maittavaa, lämpimänä ruokana oli vasikanlihaa traditionaaliseen paikalliseen tapaan sienikastikkeessa tarjottuna, tunnelma hyvä ja ympäristö viihtyisä. Tarjoilukin pelasi mukavasti. Viinitarjoilu jäi tässä vaiheessa varsin niukaksi, mutta tarvetta enempään ei tainnut paljon enää ollakaan. Runsaasti viinin maistamista sisältänyt päivä päättyi lyhyeen kävelymatkaan hotellille noin klo 23.30. Päivän päätteeksi ei unen tuloa tarvinnut odotella.
Lauantain illallisella kakkosryhmä sai taas seuraansa edustajan yhdistyksen Sveitsin osastosta: tällä kertaa mukaan liittyi kandiveli Iikka Haka, joka on jo 15 vuotta asunut Veveyssä. Hänellä sattui olemaan monta tuttua tässä ryhmässä, joten jälleennäkeminen oli riemukas. Iikka kertoi hauskasti puheessaan, kuinka hän oli päätynyt Montreaux’n Rivieralle eläkepäiviä viettämään ja kertasi myös sitä, missä elämänvaiheessa polut olivat monien matkalaisten kanssa risteytyneet. Onerva paljasti puolestaan Iikalle, että aikoinaan hänen päätökseensä lähteä lukemaan kauppakorkeaan oli vaikuttanut mm. se, että siellä opiskeli Iikka Haka –niminen nuori mies, joka oli innokas ranskan kielen harrastaja! Tämän tiedon Onerva oli lukenut Helsingin Sanomissa olleesta Iikan haastattelusta.
Sunnuntai
kirjurina Lasse Salminen (II ryhmä)
Kun retkemme viimeinen aamu valkeni tuli mieleeni Pekka Tiilikaisen sanoma kun hän avasi selostuksen Cortina di Ampezzosta: “Ja siellä jälleen hohtavat Cinzanon mainokset Dolomiittien rinteillä aamuauringossa.” Eipä olleet rinteet Dolomiiteiltä eikä näkymässä ollut edes viinimainoksia, mutta auringon kultaamat Alpit Geneve-järven toisella puolen olivat todella vaikuttavat.
Mitä säähän muutoin tulee niin kärsittyämme edellisen ryhmän jättämän sadekuuron torstai-iltana saimme lopun aikaa nauttia erinomaisesta säästä. Oli mukavaa olla ulkotöissäkin. Valitettavasti ensimmäisellä ryhmällä ei ollut aivan yhtä hyvä tuuri.
Alettiin ja elettiin viimeistä päivää. Kun lähtö hotellilta oli sovittu tapahtuvaksi kello 9.30, niin myös tapahtui. Saattoi olla, että käynti kellomuseossa matkan alussa oli tehnyt osanottajiin niin täsmällisen vaikutuksen, että kaikki lähdöt tapahtuivat aikataulun mukaisesti. Loistavaa.
Laskeuduimme bussilla hotellilta rantaan ja suoritimme asiaankuuluvan käynnin Marsalkka Mannerheimin muistokivellä, joka sijaitsee aukiolla nimeltä Parc Mannerheim. Kukkakimppu laskettiin ja matka jatkui.
Oppaamme, Ms Claudine Wehrli oli erinomainen lajissaan. Hän kertoili meille muun muassa Geneve-järvestä saatavat kalat suomen kielellä, huomaavaista. Matkatessamme kohti itää, siis joen juoksua vastavirtaan, joukossamme heräsi epäily siitä, menemmekö me myötämäkeen? Asia selvitettiin runsaiden havaintojen avulla ja epäily hälveni.
Ohitettiin kyliä ja kaupunkeja, joista mainittakoon Matingy ja Sion. Monilla osanottajista oli henkilökohtaisia muistoja sekä tiestä että sen varrella, lähellä ja kauempana olevista paikoista.
Savuttiin paikkaan nimeltä Sierre, joka sijaitsee Valais’n kantonissa. Kello 11, jälleen täsmällisesti, päästiin taas itse asiaan: Chateau de Villassa meitä odotti nuori, espanjalainen enologi, joka perusteellisesti analysoi paikallisten viinien ulottuvuuksia. Maisteltavina olivat Fendant ja Petit Arvine (valk), sekä Cornalin ja Humagne rouge (pun).  Ensimmäinen ryhmä oli ollut niin vaikuttunut nuoren naisen taidoista, että he olivat kajauttaneet hänelle kiitoslaulun!  Maisteltuamme ja maiskuteltuamme runsaan tunnin eri laatuja ja lajikkeita siirryimme saman talon viihtyisään “ruokasaliin” lounaalle. Kaksi ruokalajia, joista alkuun Valais Plate koostui paikallisista lihaleikkeleistä sekä ruisleivästä ja sen jälkeen pääruuaksi viittä erimakuista raclettea eli sulatettua juustoa perunan kanssa. Juomien suhteen oli siirrytty maistelusta todelliseen nautiskeluun. Jälkiruokana aprikoosisorbet ja kahvit päälle. On huonomminkin syöty maailman sivulla!
Lounaan jälkeen tarjolla ollut tutustuminen viinimuseoon kuitattiin käytännön toimilla asiassa pysyen.
Koska lounas oli retken viimeinen tilaisuus in corpore, suoritettiin muuan seremonia. Aaton johtama syömisillä ja maisteilla vahvistettu tilapäismieskuoro esitti oppaallemme, Ms Claudine Wehrlille serenadin ”Niin minä neitonen sinulle laulan”. Serenadin kohde totesi esityksestä: “Cum laude approbatur.”
Suoritettiin hallitusta neuvova äänestys seuraavasta tutustumiskohteesta. Vaalisalaisuuden velvoittamana jää tulos salaiseksi.
Raportööri esitti perinteiset ja ansaitut kiitokset pääsihteerille, jonka suoritukset kerrasta toiseen ansaitsevat arvosanan laudatur. Opas ei ilmeisesti hallinnut latinan kielen tätä hienoutta tai ei syystä tai toisesta halunnut sitä käyttää.
Paluumatka Geneveen sujui joen ollessa näkyvissä virran kanssa myötäiseen, kunnes tie vei järvenrannan kaupungit kiertäen korkealle ylärinteelle, mistä oli unohtumattomat näkymät järvelle sekä sen toisella puolella olevalle, lumihuippuiselle Mont Blancille. Näihin muistikuviin oli hyvä päättää kaikin puolin onnistunut Sveitsin viinimatka.
Kun sitten viimein olimme koneessa valmiina starttiin, pääsihteeri huokui helpotusta. Taas oli yksi hyvä viinimatka saatu kunnialla päätökseen – nyt voidaankin aloittaa seuraavan suunnittelu!