Viinimatka
Elsassiin
Ranskaan
|
|
II ryhmä: 1.-4.10.2009
|
|
Perjantai 2.10.2009/ Leena
Suviranta
|
|
”Ekonomit – oenologit
– ekologit Viinitiellä”
|
|
Perjantaiaamu alkoi pikaisella kiertoajelulla Strasbourgissa.
Näimme raskaaseen saksalaistyyliin vuoden 1870
vallanvaihdoksen jälkeen rakennetun alueen Place de la
Republiquen ympärillä samoin kuin Goethen patsaan yliopiston
edessä. Uudempaa kautta edustivat ne korttelit, joissa on
paljon Euro-rakennuksia: Euroopan neuvosto, Euroopan
ihmisoikeustuomioistuin, Euroopan parlamentti. Viimeksi
mainitusta muistimmekin, että MEPit ovat viikon kuukaudessa
Strasbourgissa.
|
|
Pääsimme päivän varsinaiseen asiaan: Baumann Zirgelin
tilalla sympaattisen sommelier-emäntämme ja tukevan
Vicky-labradorinnoutajan opastuksella nautimme ensin kolmea ja
lopulta seitsemää tilan viiniä. Alsacen alueen eri rypäleet
tulivat tutuiksi, saimme myös maistaa myöhäisen sadon (vendange
tardive) makeaa viiniä. Ostokset hoidettiin nopeasti ja
sitten Viinitielle (Route des VIns)!
|
|
”Iloisten soittoniekkojen” ravintolassa (Au Relais des Ménétriers)
syöty lounas sai pöytäseurueelta positiivisia arvioita:
”Mainio”, ”Hyvä kokonaisuus”, ”Selkeä”,
”Tuoreet maut”, ”Kaunis esillepano”, ”Raaka-aineet
tulivat esiin” (vaikka loppuun asti kiistelimmekin ruoan
juureksesta: oliko se mustajuuri vai retikka vai nauris?).
|
|
Lounaan jälkeen seuraava kohde oli Riquewihrin kaupunki –
satukirjamaisen kaunis turistirysä, joka näytti olevan
erityisesti saksalaisten eläkeläisten suosiossa. Olisi ollut
ostosmahdollisuuksia paikallisista herkuista alkaen ja päätyen
joulutavarakauppaan, josta pääsihteeri Kristiinan nähtiin
kiiruhtavan kohti tapaamispaikkaa.
(Kristiinan lisäys: ostin neljä puuleikkauksena käsintehtyä
kuusenkoristetta – olivat kammottavan kalliita, mutta ah
niin ihania!)
|
|
Kuljettajamme Christian ajoi meitä taidokkaasti pitkin
Viinitietä ja sai aplodit muutamasta taitavasta
ohituksestaan. Seurasimme tarkkaan viinitarhoja yrittäen
havaita poimijoita. Tänä vuonna sadonkorjuuseen oli päästy
tavallista aikaisemmin, mutta muutamia poimijoita ja
poimintakoneita nähtiin. Etupäässä rypäleet olivat
kuitenkin sen edellä hitaasti kulkevan traktorin lavalla…
|
|
Iltapäivän tutustumiskohde oli ankkatila, Maison Lucien Doriath.
Matemaatikko-isäntämme kertoi meille kaiken ankoista ja niiden
ruokinnasta, mitä pääsimme itsekin seuraamaan. Elikot saivat
kukin annoksen keitettyä maissia eivätkä näyttäneet erityisen
levottomilta sen enempää ennen ruokintaa kuin sen jälkeenkään;
ehkä niillä oli ähky? Näimme myös varsin havainnollisesti,
mitä teurastetuille ankoille tapahtuu ja kuulimme, että niistä
tehdään 71 erilaista tuotetta ankanmaksan lisäksi. Pääsimme
itsekin maistelemaan viittä tuotetta.
|
|
Isäntämme vastasi
kysymyksiin mm. siitä, minkälaisen viinin kanssa ankanmaksa
parhaiten sopii: ”Täydellinen harmonia ankanmaksan ja
viinin kesken saavutetaan kitalaessa, kun viini ei ole turhan
makeaa (kuten Sauternes) vaan kuivaa, pyöreää, hieman
hapokasta kuten Pinot Gris.” Myös Alsacen kuohuviini, Crémant
d’Alsace käy kuulemma hyvin ankanmaksan kera, mikä tuli
illalla verifioitua …
|
|
Ankkatilalta oli kiire päästä Colmariin. Sinne piti ehtiä,
koska sisääntuloväylät suljettiin iltakahdeksalta. Oli
odotettavissa ydinvoiman vastustajien mielenosoitus – aivan
hotellimme vieressä. Perjantai-ilta kului kuitenkin leppoisasti
esimerkiksi iltakävelyllä Colmarin ”Pikku Venetsiassa”.
Illallispaikat löytyivät sieltä tai hotellin alakerran yhden
Michelin tähden ravintolasta – tai ylempänä hotellihuoneessa
,mainittua ankanmaksaa maistellen.
|
