Viinimatka Champagneen

Yhdistyksen viinimatkan tutustumiskohteeksi oli tänä vuonna valittu perustellusti oikea juhlajuoma – shampanja. Olihan kyseessä viinimatkojen 10. juhlavuosi, joten mikään vähäisempi ei olisi tullut kysymykseen. Matka saikin suuren suosion ja toteutimme sen kahtena peräkkäisenä viikonloppuna kahtena eri ryhmänä, mutta identtisellä ohjelmalla. Kaikkiaan shampanjamatkalla oli 39 kandia ja avecia, joista kaksi EKF:läisiä.

Ensimmäinen ryhmä kierteli Champagnen-maakunnassa 23. -26.9. ja toinen ryhmä viikkoa myöhemmin 30.9.-3.10.

Lensimme torstai-aamuna Pariisiin, jossa kentällä oli vastassa suomalainen opas ranskalaisen tilausbussin kera. Nämä olivatkin käytössämme koko matkan ajan, mikä teki liikkumisen paikasta toiseen vaivattomaksi. Asiantunteva oppaamme jakoi pitkin matkaa tietojaan kolmikymmenvuotisen maassa asumisen kokemuksella niin politiikasta, kulttuurista kuin viininviljelystäkin. Majoituimme Epernayn shampanjakaupunkiin kuinkas muuten kuin Hotel de Champagne –nimiseen pieneen, mutta kodikkaaseen perhehotelliin, josta teimme retkiä ympäröivälle maaseudulle. Ykkösryhmäläisiä tuli eräänä päivänä hotellille tapaamaan ja yhdessä heidän kanssaan illallista nauttimaan myös kandiveli Aunus Salmi, joka nykyisin asuu Luxembourgissa ja jonka aloitteesta nämä viinimatkat aikoinaan saivat alkunsa. Olipa Aunus anteliaisuudessaan esittänyt kutsun ensi vuonna Luxembourgin viinejä maistelemaan!

Vaikka matkapäivälle ei muuta yhteistä ohjelmaa oltu suunniteltukaan, löysivät nopeimmat pikaisen aterioinnin jälkeen tiensä ensimmäiseen shampanjataloon. Moët & Chandon, suuri ja kuuluisa shampanjatalo sijaitsi vain kivenheiton päässä hotellilta Avenue de Champagnen alkupäässä. Kadun varrella oli vieri vieressä monta muutakin shampanjataloa! Moët & Chandonilla aloitimme siis tiukan opintokurssin shampanjan viljelyn ja valmistuksen saloihin. Mottona matkalla oli ”kertaus on opintojen äiti”, sillä kuulimme kutakuinkin samansisältöisen esityksen aiheesta jokaisessa matkamme viidestä käyntikohteesta. Silti kukaan ei kyllästynyt kuuntelemaan, vaan päinvastoin, tietojen karttuessa myös kysymyksemme tulivat asiantuntevimmiksi ja aloimme pitää itseämme varsinaisina connoisseureina!

Moët & Chandonilla tutustumiskierros kuljetti meitä katsomaan yrityksen perustajanaikaisia huoneita 1800-luvun puolivälistä, esitteli viininviljelyä videoesityksenä sekä kävelytti pitkin maanalaisia kalkkikiviluolia, joissa shampanjapulloja säilytetään tasaisessa +10C:n lämpötilassa. Luolat käytävineen ovat osin roomalaisten ajoilta ja yksin Moët & Chandonilla niitä oli liki 200 kilometriä!

Perjantaiaamuna suuntasimme bussin kohti Reimsin kaupunkia, jossa kaupunkikierroksella tutustuimme vanhaan arkkitehtuuriin. Hienoin kohde oli epäilemättä upea goottilainen katedraali, Cathedrale Notre Dame, joka kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Katedraalissa on mahtavat lasimaalauksin koristellut ikkunat, joista yksi on hieman uudemman ajan taideteos: sen on suunnitellut Marc Chagall. Myös kirkkoa koristavat kiviveistokset ovat taidokkaita, tosin kipeästi restauroinnin tarpeessa.

Lounaalle hajaannuimme pienissä ryhmissä pitkin kaupungin viehättäviä brasserioita ja joku ennätti pikaisille ostoksillekin, ennen kuin jatkoimme kierrosta tutustumalla Le Vergeurin yksityispalatsiin. Palatsin rakentaminen aloitettiin jo 1200-luvulla, mutta nykyinen ulkoasu edustaa lähinnä renessanssiaikaa. Palatsissa on esillä kokoelma entisen omistajan, mesenaatti Rémos Hughes Krafftin matkoilta, mihin sisältyi mm. saksalaisen taiteilijan Albrecht Dürerin  15 mittaamattoman arvokasta kaiverrusta.

Päivän shampanjavierailu tehtiin Pommerylle, joka on myös yksi suurista valmistajista. Heidän liki satulinnaa muistuttava shampanjatalonsa kätki kalkkikivikäytäviinsä shampanjapullojen lisäksi modernin taiteen näyttelyn. Muutenkin talon vierastilat olivat hulppeat ja siellä pystytään järjestämään juhlia suurellekin joukolle. Pommeryn tehtaanmyymälästä taisi moni meistä löytää mieluisia tuomisia kotiinkin...

Palasimme illansuussa takaisin Epernayhin ja pienen levon jälkeen kokoonnuimme taas yhteen nauttiaksemme maittavan illallisen La Table de Kobus-ravintolassa, joka oli pienen kävelymatkan päässä hotellilta.

Lauantaina, heti monipuolisen aamiaisen jälkeen, hyppäsimme taas bussiin ja huristimme halki viehättävien maisemien Monsieur ja Madame Moreaun etana- ja viinitilalle. Madame, joka pukeutuneena viimeisimmän muodin mukaisesti, runsain koruin koristeltuna sekä juuri kampaajalla käyneenä, ei aivan vastannut kuvitelmaamme maatalon emännästä, mutta osoittautui mitä ystävällisimmäksi ja avuliaimmaksi tilansa esittelijäksi. Saimme yksityiskohtaisen esityksen etanoiden kasvatuksesta mukaanlukien niiden sielun- ja seksielämän! Saatuamme kuulla, että etanoilla on jopa kutsumanimet, tuntui hieman ilkeältä siirtyä seuraavaksi maistelemaan niitä maukkaassa gratiinissa shampanjan kera. Lopuksi Mme Moreau siirtyi pienen myymälätiskinsä taakse ja monen matkalaisen matkaan lähti tilan etanatuotteita tai erinomaisia shampanjahyytelöitä, juomista puhumattakaan!

Jatkoimme matkaa Champagne Pannierin talolle. Tämä hieman pienempi tuottaja  on nykyään osuustoiminnallinen ja siellä shampanjaa valmistetaan vielä perinteisin metodein. Oppaan johdattelemina tutustuimme jälleen vuonna 720 BC louhituissa maanalaisissa luolissa säilytettäviin shampanjavarastoihin, kuuntelimme asiantuntevaa opastusta ja lopuksi maistelimme tilan tuotteita. Täältäkin saattoi ostaa tuliaisia ja he lupasivat myös toimittaa suuremmat tilaukset suoraan kotiin.

Maisteltuamme koko aamupäivän shampanjaa saavuimme kevyin askelin Château Therryn viehättävään kylään, jossa nautimme lounaan La Symphonie des Saisons –ravintolassa. Heti ruokailun jälkeen matka jatkui Château Condeen. Tämä edelleen yksityisasuntona oleva linna, niin kuin moni muukin samanlainen Ranskassa, saa valtionavustusta restaurointiin vain sillä edellytyksellä, että se on auki matkailijaryhmille.

1200-luvulla linna oli majesteetti Coucyn vartiotorni, renessassikaudella sitä laajennettiin Condén prinssisuvulle ja 1700-luvulla linnassa työskentelivät senaikaiset kuuluisimmat taiteilijat, mm. Watteau, Oudry, Servandoni, Lemoine, Boucher ja Lancret. Heidän töitään saimme ihailla linnan seinillä. Tapasimme myös linnan nykyisen isännän, nuoren miellyttävän kreivin, joka tuli meitä tervehtimään olohuoneeseen, kertoi linnan nykypäivästä, esitteli perhekuviaan ja paljasti hiljattain salapeilin takaa löytyneen arvokkaan maalauksen tarinan.

Vaikka linna onkin upean ja jyhkeän näköinen rakennus, on paksujen kiviseinien sisällä valtavissa huoneissa varmasti melko kolkkoa talviaikaan! Tosin kreivi kertoi, että heidän modernein mukavuuksin varustellut yksityistilansa ovat pääosin rakennuksen yhdessä siivessä, vaikka vanhojakin saleja käytetään vielä vieraiden kestitsemiseen.

Paluumatka idyllisten pikkukylien läpi takaisin hotellille meni rattoisasti. Kakkosryhmä pysähtyi vielä matkalla iltapäiväkahville pikkuruisessa kyläkahvilassa, jonka kapasiteetti oli kertaheitolla äärirajoilla ja jossa erillisten laskujen tuottaminen meille jokaiselle meinasi osoittautua ylivoimaiseksi!

Matkan jäähyväisillallisen nautimme yhdessä aivan lähellä hotellia, ravintola La Cave á Champagnessa. Tämä oli monen mielestä matkamme paras ravintola ja kaiken lisäksi hyvin edullinen. Maittavan illallisen jälkeen jotkut meistä uskaltautuivat maistamaan digestivenä vielä shampanjalikööriä, kun taas toisten mielestä se oli silkkaa shampanjan tuhlausta!

Sunnuntaiaamuna pakkasimme matkatavaramme jo aamiaisen jälkeen bussiin ja sanoimme näkemiin Epernaylle. Pienen ajomatkan jälkeen saavuimme Le Mesnil-sur- Oigerin idylliseen kylään, jossa sijaitsee matkamme viimeinen shampanjatalo, Launois Père. Tällä tilalla myös tutustuimme shampanjanvalmistukseen kautta aikojen liittyvään esineistöön erinomaisessa museossa, joka on isännän itsensä keräämä ja jota hän jatkuvasti täydentää uusilla hankinnoilla. Muutenkin tämän pienehkön shampanjatalon tunnelma oli hyvin kotoinen: tänne voisi myös palkkautua keräämään viinisatoa korjuuaikaan täysylläpitoa vastaa! Maistelemamme shampanja – jota tarjottiin peräti kolmea eri laatua – oli täälläkin erinomaista ja jätti varmasti hyvän maun suuhun itse kullekin.

Vielä oli yksi pysähdys matkaohjelmassamme: Meauxin pikkukaupunki, joka raukeana torkkui pyhäpäivän rauhaa. Täältä on kotoisin iki-ihana Brie-juusto, mutta valitettavasti kaupat olivat kiinni, eikä maistiaisia voinut ostaa. Menimme kuitenkin lounaalle Grignotiere-nimiseen ravintolaan, ja jälleen kerran söimme hyvin. Lounaan jälkeen meille jäi aikaa ihastella lähellä olevaa, liekkigotiikkaa edustavaa tuomiokirkkoa, Cathédrale St Etienne. Kirkon takana oli viehättävä vanha puutarha, johon oli istutettu kauniin muotopuutarhan tyyliin monia hyötykasveja kukkien lisäksi. Täällä lienee myös Katariina de Medici aikoinaan käyskennellyt.

Jäljellä oli enää bussimatka takaisin Pariisin Charles de Gaullen kentälle ja lento kotiin. Meistä tuntui, että matkamme oli ajoittunut parhaaseen mahdolliseen aikaan: Champagnen maakunnassa poimitaan sato vuosittain tarkalleen määrättynä aikana rypäleiden kypsymisen mukaan niin, että keruu kestää vain 2-3- viikkoa. Silloin alueella on noin 100 000 kausityöntekijää – pääasiassa mustalaisia – keräämässä rypäleitä. Sadon poimiminen tapahtuu käsin, kaikenlaiset koneet on kielletty shampanjan laadun takaamiseksi. Se, että matkamme sattui tämän sadonkorjuun aikaan, toi oman mielenkiintoisen lisänsä jo muutenkin mielenkiintoiseen matkaan. Myös ilmat suosivat meitä – kakkosryhmää ehkä vielä hiukkasen enemmän! Kotiin palasi sunnuntai-iltana tyytyväinen kandijoukko, joka jo alkoi suunnitella seuraavan syksyn matkaa. Mahtaako se suuntautua Luxembourgiin...

Kuvia matkalta