Kauppatieteiden kandidaattiyhdistys ry

Kandiyhdistyksen vuosijuhla 2.2.2013
  Juhlatunnelmia raportoi Kristiina Linnoinen
  Kandiyhdistyksen 88. vuosikokous ja -juhla vietettiin vanhassa jugendrakennuksessa Munkkiniemessä: Ravintola Kadetin kauniisti entisöidyt tilat tarjosivat erinomaiset puitteet niin kokoukselle, boolin nauttimiselle, illalliselle kuin tanssillekin. Eikä Munkkiniemi tainnut olla edes liian kaukana keskustasta, sillä edellisten vuosien tapaan tilaisuuteen oli ilmoittautunut 96 henkeä. Vain kaksi heistä joutui jäämään pois sairastumisen vuoksi. Jäseniä juhlaväestä oli 61 henkeä.
  Ensimmäiset vieraat saapuivat jo hieman etuajassa ja joutuivat odottamaan, että kerhomestari Seija Fredriksson puolisoineen sai boolin annosteltua perinteisiin, pieniin tinapikareihin. Boolin makua arvioimaan kutsutut entiset puheenjohtajat totesivat iloliemen onnistuneeksi, ja hyvin Nuija-booli näytti juhlaväelle maistuvankin. Jotkut hakivat vielä viimeiset rippeet boolista illallisen jälkeen drinkkibaarin isompiin laseihin, jotta mitään ei menisi hukkaan!
  Kun kello tuli 17.50, koputti yhdistyksen puheenjohtaja Matti Vatanen juhlasauvalla lattiaan sen merkiksi, että jäsenten olisi aika siirtyä vuosikokouksen pitoon. Tosin jo tässä vaiheessa keskustelun desibelitaso oli kivunnut niin korkealle, ettei sauvan koputus kuulunut mihinkään. Niinpä sihteeri ja puheenjohtaja yhdessä korottivat äänensä ja saivat huutonsa kantamaan yli yleisen pulinan. Ilta oli siis alkanut jo riemukkaasti ja vieraat viihtyivät heti ensi hetkistä!
  Kokous sujui oikein mallikkaasti Erkki Tikkasen heilutellessa puheenjohtajan nuijaa ja saatiin päätökseen tasan puolessa tunnissa. Henkilövaalien ehdotukset ja kannatukset satelivat kuin apteekin hyllyltä, eikä äänestyksiin tarvinnut taaskaan turvautua. Kokousväellä oli vain yksi kysymys hallitukselle: Onerva Vartiainen halusi tietää, mihin pörssiosakkeisiin yhdistyksen rahoja oli sijoitettu, sillä tästä tiedosta saattaisi olla hyvinkin apua jäsenistölle myös omien sijoituspäätösten tekemisessä. Yhdistyksen puheenjohtaja vastasi, että tieto löytyy yhdistyksen kotisivuilta ja on kaikkien käytettävissä. Kokouksen puheenjohtaja kiitti loppupuheessaan yhdistyksen hallitusta aktiivisesta toiminnasta.
  Kokouksen päätyttyä jäsenet laskeutuivat auditoriosta takaisin aulaan, jossa avecit olivat jatkaneet keskusteluaan boolin äärellä kokouksen ajan: keskustelu oli niin vilkasta ja äänekästä, että se kuului selvästi puolitoista kerrosta korkeammalla olleeseen auditorioon! Kun oma seuralainen oli löytynyt, olikin aika siirtyä suoraan juhlasalin puolelle nauttimaan illallista. Etukäteen tehty plaseeraus nopeutti paikkojen löytymistä. Yksi pieni kömmähdys oli plaseerauksessa kuitenkin sattunut, sillä yhteen kahdeksan hengen pöytään oli osoitettu paikat yhdeksälle hengelle! Onneksi tilanne ratkesi nopeasti ja hetkeksi vaille paikkaa jääneelle Liisa Valjennolle löytyi vapaa paikka toisesta pöydästä. Sihteeri koki kuitenkin pienen hikisen hetken…
  Juhlasalin muodon vuoksi oli kutsuvieraspöytä pitänyt sijoittaa aivan salin perälle ja siten valitettavasti osa tämän pöydän ääressä istuneista oli selin muuhun saliin. Kutsuvieraspöydässä istui yhteensä 14 henkeä ja keskustelu lainehti siellä vilkkaana koko illan. Juhlapuhujana ollut Esko Aho Kirsti-vaimoineenkin viihtyi pitkään. Ahon juhlaesitelmää, jossa hän visioi Suomea vuonna 2020, kehuttiin kovasti ja moni teki siitä itselleen muistiinpanoja menukortin kääntöpuolelle. Kari Janhusen tekemä referaatti puheesta on erillisenä tiedostona yhdistyksen kotisivuilla. Kunniajäsenemme Aunus Salmi innostui omassa puheenvuorossaan kutsumaan Esko Ahon uudestaan juhlapuhujaksi vuonna 2020, jolloin puheen otsikkona hänen mielestään voisi olla ”Mitä minä sanoin!” Ehdotus sai raikuvat aplodit juhlayleisöltä. Muita tervehdyspuheenvuoroja illallisella käyttivät EKF:n puheenjohtaja Anders Nordlund sekä KY:n hallituksen puheenjohtaja Heini Toivanen.
  Illallinen oli oikein maittava ja tarjoilu pelasi hyvin.  Ruokailun jälkeen Erja Uitto orkestereineen aloitti musisoinnin aulassa, joka nyt oli muuttunut tanssiparketiksi. Erillinen tanssitila on aina siitä hyvä, ettei orkesterin soitto estä keskustelun jatkumista pöydissä, mutta toisaalta oli hieman harmi, että tanssilattia oli aika ajoin autio, kun vieraat jäivät pöytiin juttelemaan. Orkesterin musiikkivalinta oli jälleen kerran taattua ja helposti tanssittavaa – siksipä heidät vuodesta toiseen aina varataankin valmiiksi seuraavan vuoden juhliin!
  Tuntui siltä, että juhlat loppuivat hieman kesken tänä vuonna: aika moni juhlija oli paikalla aivan viimeiseen pilkkuun asti! Juhlat olivat siis kaikesta päätellen oikein onnistuneet. Sihteerin sähköpostiin tulikin juhlien jälkeisenä päivänä useita kiitosviestejä.