"Minulla oli kunnia toimia yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1980-81. Elettiin jonkinlaista muutosaikaa. Jäsenmäärä oli kasvanut parinkymmenen vuoden aikana muutamasta sadasta yli tuhanteen. Suuri osa uusista kandeista ei enää pitänyt yhdistykseen kuulumista mitenkään tarpeellisena. Hyvä, jos kaikki edes tiesivät sen olemassaolosta. Hallituksen piirissä keskusteltiin toiminnan kehittämisestä. Ymmärsimme, että aika on muuttunut. Yhdistyksellä on hienot perinteet, vaalittakoon niitä ilman epärealistisia suunnitelmia aktiivisesta toiminnasta.

Noina vuosina käytiin monet, joskus kiivaatkin keskustelut jäseneksi pääsemisen kriteereistä. Uudet tutkinnot ja tittelit hämmennyttivät. Vähitellen kuitenkin oivallettiin, ettei ole niin suurta merkitystä, mitä kirjoja on tentitty ja mikä on titteli. Sitä paitsi yhdistyksen varallisuus ei taatusti ole houkutellut ketään jäseneksi, vaan mukana on oltu tuttuja tapaamassa ja vanhoja muistelemassa. Päätettiin muuttua perinneyhdistykseksi.

Kauppakorkeakoulun promootio on olennainen osa yhdistyksen historiaa. Olivathan ensimmäiset ns. sormusjuhlat vuosina 1929 ja 1931 varsinaisten promootioiden alku. Vuoden 1981 promootiossa yhdistys oli vielä, viimeisen kerran, juhlan nimellinen järjestäjä, vaikka käytännössä sen hoiti korkeakoulu. Yhdistys osallistui kuitenkin aktiivisesti promootiotoimikunnan työhön.

Omalle osalleni, yhdistyksen puheenjohtajana, lankesi kunniatehtävä olla Adlonissa pidettyjen promootioillallisten "isäntänä" vanhan perinteen mukaisesti. Tuntui hienolta toivottaa yhdistyksen puolesta juhlaväki tervetulleeksi promootion iltajuhlaan. Kutsuvieraiden joukossa oli silloin ensimmäisissä sormusjuhlissa promovoidut, nyt riemumaistereiksi vihityt yhdistyksen jäsenet.

Seremonioihin kuuluu myös promovendien harjoittelema franseesi ja muut vanhat tanssit. Tapana on ollut, että gratisti ja Merkurius-neito ovat näissä tansseissa parina. Kun gratistiksi oli valittu Tuula Similä, niin toimikunta joutui miettimään, kuka Päivi Mattilalle, Merkurius-neidolle pariksi. Minulta kysyttiin ja suostuin oitis. Kahdestakin syystä. Merkurius-neidon kavaljeeriksi ei yleensä pääse muut kuin gratisti, mitä tehtävää ei minulle ole annettu. Toiseksi siksi, etten omassa promootiossani 1971 päässyt tanssimaan franseesia, koska silloin en harmikseni voinut osallistua harjoituksiin. Niin jouduin sitten seuraamaan muiden tanssia katsomosta aavistamatta, että vielä sitä saa todellisen kunniatehtävän."