Otteita teoksesta 
Kauppakorkeakoulun promootiot 1928-1955

Varsin pian kävi kuitenkin ilmeiseksi, ettei tämäkään opetusohjelman laajennus ollut riittävä. Maan itsenäistyttyä vilkastunut talouselämä edellytti sen palvelukseen antautuvilta entistä laajempia teoreettisia tietoja. Tämän takia pidettiin Kauppakorkeakoulun päästötutkintoon perustuvan, itsenäiseen ja syvällisempään kauppatieteiden tutkimukseen tähtäävän, uuden tutkinnon ottamista korkeakoulun opetusohjelmaan erittäin suotavana. Asian järjestämiseksi suoritettujen toimenpiteiden viimeisenä vaiheena Kauppakorkeakoulun hallitus hyväksyi joulukuun 15 päivänä 1920 korkeakoulun opettajaneuvoston laatiman kauppatieteiden kandidaatin tutkintoa koskevat säännöt ja vaatimukset.

Ensimmäisten uuden tutkinnon suorittaneiden toimesta perustettiin Kauppatieteiden Kandidaattiyhdistys ry. Vuonna 1925 ja jo perustamisvuonna heräsi yhdistyksen piirissä ajatus aikaansaada yhteinen ja yhdistävä tunnusmerkki kaikille kauppatieteiden kandidaatin tutkinnon suorittaneille. Parin vuoden kypsyttelyn jälkeen saatiin ajatus monien vaiheiden jälkeen toteutetuksi ja yhteiseksi tulevalle tunnusmerkille päätettiin antaa kantasormuksen muoto. Sormuksen kannan keskelle sijoitettiin Merkuriuksen sauva, tuo itämaiden muinaismytologiasta peräisin oleva, alkuaan korkeimman jumaluuden, valon, symboli, joka monivaiheisia teitä oli kulkeutunut muinaisten roomalaisten keskuuteen Merkuriuksen, kaupan jumalan, tunnusmerkiksi. Sormuksen ympärille punottiin öljypuun lehdistä seppele, jolla myöskin on vanhoja kaupallisia perinteitä, ja niin oli kauppatieteiden kandidaatinsormus valmis. Kun kandidaattiyhdistyksen piirissä oli päästy yksimielisyyteen sormuksen jakamistavasta, ryhdyttiin valmiselemaan sellaista tilaisuutta, jossa nämä tunnusmerkit ensimmäisen kerran annettaisiin asianomaisille.

Näin oli pantu alulle se tapausten kulku, joka sitten johti Kauppakorkeakoulun perussäännöissä virallisesti säädettyjen maisterin- ja tohtorinpromootioiden viettämiseen. Nämä muodostuivat ikään kuin sen saavutuksen symboliksi, että Kauppakorkeakoulu oli, monenlaisten vaikeuksien läpi kehittyen, vakiinnuttanut asemansa yliopistoluontoisena korkeakouluna ja siten täydentänyt Suomen korkeakoululaitosta tarpeelliseksi ja elinvoimaiseksi osoittautuneella korkeakoulutyypillä. Tuon kehityksen ja sen tuloksen aikaansaaminen oli vaatinut paljon isänmaanrakkauden ja kansallisen kulttuuriharrastuksen inspiroimaa epäitsekästä, määrätietoista uranuurtajan työtä sen sukupolven miehiltä, jonka kunniakkaaksi osaksi tämän tehtävän suorittaminen on langennut. Nämä ovat olleet osaksi taloudelliset edellytykset, ja osaksi opettajia ja organisaattoreja, jotka ovat suorittaneet järjestely-, opetus- ja tutkimustyötä tieteellisen perustan rakentamiseksi. Korkeakoulussa tutkintonsa suorittaneet ovat jatkuvasti kasvavana nuorempana polvena vuosi vuodelta tehokkaasti osallistuneet tähän rakennustyöhön sen kaikilla linjoilla.

Vuosi 1920, jolloin kauppatieteiden kandidaatin tutkinto perustettiin, oli käänteen tekevä Kauppakorkeakoulun kehityksessä siinäkin suhteessa, että silloin perustettiin ensimmäiset seitsemän professorinvirkaa yliopiston mallin mukaisine pätevyysvaatimuksineen. Näistä viisi täytettiin parin vuoden kuluessa ja kaksi jäljellä olevaa nekin lähimpinä vuosina. Korkeakoulun toiminta oli siten saatettu tieteellisessä suhteessa vakavalle pohjalle, kun Kauppatieteiden Kandidaattiyhdistys omaksui sormuksen jäsentensä yhteiseksi tunnusmerkiksi. Tuon tunnuksen jakotilaisuudet ja niiden pohjalta sittemmin muodostuneet, vanhoihin akateemisiin perinteihin liittyvät viralliset promootiojuhlallisuudet.

ENSIMMÄINEN SORMUSJUHLA  4.2.1928

ENSIMMÄINEN VIRALLINEN PROMOOTIO 17.5.1946

Hallitus hyväksyikin asiaa koskevat säännökset, joihin liittyi myöskin oikeus vihkiä kunniatohtoreita, huhtikuun 5 päivänä 1946, ja niille saatiin valtioneuvoston vahvistus ja huhtikuun 11 päivänä samana vuonna.

Valtioneuvoston antama päätös promootio-oikeuden myöntämisestä Kauppakorkeakoululle teki siis aikaisemman käytännön viralliseksi. Täten korkeakoulu sai ikään kuin jonkinlaisen muodollisen lisävahvistuksen saavutetulle yliopiston luonteiselle asemalleen korkeakouluna, kun sen perussäännöissä nimenomaan oikeutettiin myös perinnäismuotoiseen akateemisen tunnusten antamiseen oppiarvojen merkiksi.

Kauppakorkeakoulun opettajaneuvosto määräsi kokouksessaan huhtikuun 3 päivänä 1946 promoottoriksi korkeakoulun rehtorin, professori O. W. Louhivuoren edellyttäen, että sääntöjen lisäys hyväksyttäisiin. Samoin edellytyksin päätettiin myöskin, että kauppatieteiden kandidaateille annettaisiin arvomerkkinä paitsi sormus, arvokirja, jonka sanamuoto vahvistettiin. Samalla vahvistettiin myöskin kunniatohtorien ja tohtorien hatun muoto ja heidän arvokirjojensa sanamuoto.

Promovoitavat kandidaatit suunnittelivat samanaikaisesti yhdessä kandidaattiyhdistyksen ja korkeakoulun kanssa promootion käytännöllistä puolta. Korkeakoulua edusti näissä neuvotteluissa vararehtori, professori Kaarlo Hildén, joka sittemmin toimi promootiossa juhlamenojen ohjaajana.

Promootion edellisenä päivänä, toukokuun 16 päivänä 1946 järjestivät promoottori ja hänen rouvansa Kauppakorkeakoulun opettajien huoneistossa kahvikutsut, jonne he kandidaattien valitseman Merkurius-neidon vanhempina olivat kutsuneet promovoitavat naisineen sekä kandidaatteja tutkineet opettajat. Täällä promoottori piti puheen lausuen lämpimiä sanoja korkeakoulun ensimmäisessä virallisessa promootiossa vihittäville toivoen kaikkien tutustuvan keskenään seuraavan päivän juhlaa silmällä pitäen. Samassa tilaisuudessa suoritettiin myöskin promootion kenraaliharjoitus juhlamonojen ohjaajan johdolla.