Kauppatieteiden kandidaattiyhdistys ry

Kauppakorkeakoulun promootio 19.5.1961
Jo vuodesta 1928 alkaen noin viiden vuoden välein vietetyt sormusjuhlat muuttuivat virallisiksi Kauppakorkeakoulun promootioiksi seuraavan prosessin tuloksena. (Lainaus kirjasta Kauppakorkeakoulun promootiot 1928-1955.)
“Kun vuoden 1938 jälkeen valmistuneiden kauppatieteiden kandidaattien ja Kauppatieteiden Kandidaattiyhdistyksen taholta pyydettiin, että Kauppakorkeakoulussa järjestettäisiin jälleen keväällä 1946, 8 vuoden tauon jälkeen sormusjuhla, opettajaneuvosto ehdotti korkeakoulun hallitukselle, että Kauppakorkeakoululle hankittaisiin virallinen promootio-oikeus ja sitä tarkoittavat lisäsäännökset tehtäisiin korkeakoulun perussääntöihin.
Hallitus hyväksyikin asiaa koskevat säännökset, joihin liittyi myöskin oikeus vihkiä kunniatohtoreita, huhtikuun 5 päivänä 1946, ja niille saatiin valtioneuvoston vahvistus jo huhtikuun 11 päivänä samana vuonna.”
“ …päätettiin myöskin, että kauppatieteiden kandidaateille annettaisiin arvonmerkkinä paitsi sormusta, arvokirja, jonka sanamuoto vahvistettiin.
Samalla vahvistettiin myöskin kunniatohtorien ja tohtorien hatun muoto ja heidän arvokirjojensa sanamuoto.”
Hyvä kysymys: Onko sormus nyt kandisormus vai maisterin sormus jos tiedolla nyt sitten on väliä?
Kaikesta päätellen aloite kulloisenkin promootion järjestämisestä jäi Kandidaattiyhdistykselle. koska lienee ollut helmikuuta vuonna 1961 kun Korkeakoulun sihteeri Olli Tarpila soitti hätääntyneenä yhdistyksemme sihteerille, Y-Antti Harjulehdolle ja ilmoitti, että yhdistyksen tulee välittömästi toimittaa korkeakoululle anomus promootion järjestämisestä. Noin olivat muodot tuolloin ja asiaa käsittelevän, samana päivänä pidettävän opettajaneuvoston kokouksen alkuun oli varsin niukasti aikaa.
Anomus toimitettiin ja asiasta päätettiin. Samaisessa kokouksessa koulu nimesi promoottoriksi prof. Huugo Ranisen, juhlamenojen ohjaajaksi prof. Henrik Virkkusen ja yliairueeksi prof. K. A. Telarannan.
Pian tuon jälkeen pidettiin koululla promoottorin koolle kutsuma promovoitavien kokous, jossa nimettiin promootiotoimikunta. Siihen tulivat: Klaus Cederberg, Antti Helenius, Simo Kaskimies, Topi Lehto ja Lauri Salminen. Klasu oli kerhomestari, Antti sai rahavarat hoitaakseen ja Lassesta tehtiin puheenjohtaja, gratisti.
Yleiseksi lehvänsitojaksi, Mercurius neidoksi päätettiin pyytää prof Martti Saarion tytärtä Kaiju Saariota. Pyyntöömme suostuttiin. On syytä olettaa, että suostumuksen saantia helpotti laulanta, jota esittivät KYL:n kultakurkut Onni Malinen, Timo Mustakallio, Seppo Jyrkämä ja Kaj Chydenius. Kuvassa laulantaa valvoo taustalla tämänkin juhlamenon ohjaaja Henrik Virkkunen.
Hauskinta oli tässä promootiossa kuten monissa muissakin toimituksissa, ei se toimitus vaan siihen sonnustautuminen. Tässä tapauksessa tuon sonnustautumisen oleellinen osa olivat vanhojen tanssien harjoitukset. Vanha kunnon “treenari”, ekonomi Osmo Voipio trimmasi meidät franseesin galoppia myöten sellaiseen kuntoon, että saatoimme esiintyä Adlonin Linnanpihalla. Harjoitukset pidettiin pääasiassa korkeakoulun ravintolassa. Osin myös KY:n juhlasalissa.
Promovoitaviksi ilmoittautui yksi tohtori, Fedi Vaivio, 26 läsnä olevaa ja 13 poissaolevaa kandidaattia.
Akateemista tapaa noudattaen pidettiin kunniatohtoreiksi vihittävien nimet kauan salaisuutena, kunnes niiksi paljastuivat professorit Kalle Kauppi, Max Kjaer-Hansen, Bertil Ohlin ja Erich Schneider.
Muutama päivä ennen juhlaa olivat Merkurius-neidon vanhemmat professori ja rouva Saario kutsuneet pomovendit seuralaisineen Korkeakoululle, jossa aktin kenraaliharjoituksen jälkeen tapahtui perinteinen lehvien sitominen.
Tällaiset laajamittaiset tilaisuudet eivät olisi muisteloissa mitään, ellei niihin liittyisi kommelluksia tai ainakin läheltä piti tilanteita.
Promoottorin venähtäneen puheen seurausten uhkasta on kerrottu jo toisaalla.
Tuo uhkahan välttyi.
Uhkana koettiin myös toimikunnan rahojen riittävyys gratistin silliaamiaisen nauttimiseen määrämuotoisena promootiota seuraavana päivänä Kalastajatorpalla. Rahat riittivät vielä tähän kertomukseen jäljennettyyn sähkeeseenkin eikä rehtorin Kaupin antamaan korkeakoulun avoimeen takaukseen tarvinnut turvautua. Mercurius neito sai muistoksi rannerenkaan ja gratisti kalvosinnapit.
Tätä talvella 2008 kirjoitettaessa on vain runsas kolme vuotta siihen kun, “jos luoja suo ja viskaalit sen sallii” tohtorimme ja meidän maisterien tittelin eteen liitetään sana RIEMU.
Lauri Salminen
gratisti