|
Liityin kandiyhdistykseen
– en suinkaan heti valmistuttuani, sillä kadotin kansliasta saamani
broshyyrin,
jossa oli kontaktitiedot. Joskus noin kaksikymmentä vuotta sitten joku – enkä
varmuudella muista kuka, epäilen yhtä lankomiehistäni – ylipuhui minut mukaan.
Kävin vuosikokouksissa silloin, kun minulle sopi ja parilla retkelläkin. Hiukan
innostusta haittasi se, ettei omia kurssikavereitani näyttänyt olevan juuri koskaan
mukana. Kun sitten tulin houkutelluksi hallitukseen,
asiat muuttuivat kertaheitolla. Hallituksen kokouksissa oli hyvä tunnelma ja innokkuutta
suunnitella toimintaohjelmaa. Yhdistys vapautui myös sopivasti pikku kriisinpoikasesta,
jota vuosikausien keskustelu yhdistyksen säännöistä oli aiheuttanut. Kantaa oli
nimittäin otettu välillä aika kiivaastikin. Kaiken alkuna oli tietenkin se, että
Kauppakorkeakoulun loppututkintojen nimikkeet vaihtuivat hämmentävällä tavalla.
En ehtinyt olla kauankaan hallituksessa, kun puheenjohtaja
Martti Helsilä soitti eräänä kevätkesän iltana ja ilmoitti, että yhdistyksessä on
sellainen tapa, että kukin puheenjohtaja valitsee seuraajansa ja samalla hän jatkoi
varsin hyvällä myyntipuheella riisuen minut kaikista vasta-argumenteista. Huomasin
olevani satimessa. Puhelun jälkeen mietin kyllä vähän aikaa, mihin tässä tuli
lupauduttua.
Hienointa hallituksen toiminnassa on ollut verraton
yhteishenki. Ei ole istuttu otsa kurtussa, vaan on annettu ajatusten lentää. Kun kaikki
ovat aktiivisia ja idearikkaita, on ohjelman laatiminen loppujen lopuksi tuntunut
helpolta. Vierailukohteet ovat olleet monipuolisia; on oltu tyrskyissä
rannikkolinnakkeella, vierailtu hienoilla viinitiloilla, nautittu loistavia aterioita,
nähty ruotsalainen linna ja kuultu paljon asiaa suomalaisten yritysten arkisesta
aherruksesta.
EU:n maatalouteen tutustumisessa noudatimme jo aikaisemmin
luotuja latuja, mutta omaperäisyyttäkin löytyi. Uusi hallituksemme jäsen Olli Routasuo
teki aloitteen omasta kotisivusta, joka viipymättä toteutettiinkin. Tulos oli ainakin
meitä itseämme tyydyttävä ja palvelee ainakin osaa jäsenistöstä nopeana
tietolähteenä. Jo vanhaksi ehtinyt yhdistys osoitti myös nuorekkuutta.
Kauppatieteiden kandiyhdistyksen 75-vuotisjuhla oli
tietenkin hallituskauden huippu. Oltiin amatöörejä juhlan järjestämisessä, mutta
hyvät juhlathan siitä tuli. Jaettiin uudet rintamerkit heti ovella. Saatiin pitkästä
aikaa kunniajäsen, kansleri Aatto Prihti. Esiintyjät hoitivat osuutensa erinomaisesti.
Juhliin tuli noin 80 henkeä, mikä teki tunnelmasta sopivan intiimin. Kandihuudot
huudettiin ja muisteltiin vanhoja. Katajanokan Kasinon tiloihin ei kyllä suurempi joukko
olisi mahtunutkaan. Tavallaan meillä siis oli myös onnea.
Huvittavin muisto erityisesti juhlista puhuttaessa liittyy
kandibooliin. Sen resepti on huolella varjeltu salaisuus, jonka kerhomestari visusuti
pitää omana tietonaan. Viimeistä edellistä vuosijuhlaa avattaessa tuli hovimestari
luokseni ja sanoi huolestuneena: "Mitä ihmeen juomaa te oikein tarjoatte, siihenhän
on selvästikin kaadettu kaikki vanhat pullonpohjat." Älköön tämä kuitenkaan
langettako varjoa entisten sukupolvien kerhomestareiden päälle.
Matti T Martela
|
