Kauppatieteiden kandidaattiyhdistys ry 60 vuotta 

Tavoitteena oli korkeakoulun silloisen keksivuotisen ja ilman erityistä nimeä olevan perustutkinnon täydentäminen korkeakouluasteisella tutkinnolla, joka olisi rinnastettavissa muissa korkeakouluissa suoritettaviin loppututkintoihin. Ensimmäinen tämän uuden tutkinnon suorittanut henkilö valmistui vuonna 1922.

Kauppatieteiden kandidaattien lukumäärä lisääntyi nopeasti, ja jo syksyllä 1924 heräsi ajatus oman yhdistyksen perustamisesta. 24.1.1925 pidettiin silloisen Kauppakorkeakoulun tiloissa neuvottelukokous, jossa yhdistyksen perustamista päätettiin ryhtyä valmistelemaan. Asia edistyi nopeasti, sillä jo pari viikkoa myöhemmin eli 6.2.1925 kokoontui nykyisen Postipankin pääkonttorin kohdalla sijainneeseen Helsingin Virkamiestaloon 8 henkilöä, jotka osin valtakirjoilla edustivat viittä kandidaattitutkinnon suorittanutta ja seitsemää sitä varten opiskelevaa.

Kokouksessa tehtiin yksimielinen päätös Kauppatieteiden Kandidaattiyhdistyksen perustamisesta, hyväksyttiin yhdistyksen säännöt, jotka tammikuussa pidetyn neuvottelukokouksen asettama toimikunta oli laatinut sekä vallittiin yhdistyksen ensimmäinen hallitus. 12 perustavan jäsenen lisäksi yhdistykseen liittyi sen ensimmäisenä toimintavuonna 7 muuta jäsentä.

Kandiyhdistys on vanhin kauppakorkeakoulututkinnon suorittaneiden järjestö. Kauppakorkeakoulun perustutkinnon suorittaneista aktiivisimmat osallistuivat vielä 1920-luvulla KY:n toimintaan ja näkivät ylioppilaskunnan edelleen omaksi järjestökseen. Vasta kun "ekonomi" –nimitys oli KY:n kuntakokouksen päätöksestä vuonna 1930 hyväksytty käyttöön perustutkinnon suorittaneiden yhteisenä tittelinä ja sen käyttö vähitellen yleistyi, ryhdyttiin puuhaamaan ylioppilaskunnasta erillistä järjestöä, mikä vuonna 1935 johti Ekonoomiyhdistyksen, nykyisen SEFEn perustamiseen. Voidaankin sanoa, että kun ekonomien järjestötoiminta on syntyhistoriansa perusteella YK:n tytär, niin kandiyhdistys vuorostaan on KY:n nuorempi sisar.

Kandiyhdistyksen toiminnassa alusta alkaen jäsenten välinen yhteistoiminta sai suuren huomion.

Hyvin varhain heräsi myös ajatus saada yhteinen tunnusmerkki. Yhdistyksen kokouksessa 20.12.1927 jäsentunnukseksi hyväksyttiin nykyinen kauppatieteiden maisterin sormus. Sen kannan näkyvimmäksi osaksi sijoitettiin Caduceus eli Merkurius-sauva. Tämä perustui suunnitteluvaiheessa suoritettuihin kaupan tunnuksien muotoa ja historiaa koskeneisiin tutkimuksiin, joissa erityisesti ansioitui yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja V. P. Nurmilahti. Caduceus on itämaiden muinaismytologiasta alkunsa johtava, aikansa korkeimman jumaluuden, valon symboli. Monivaiheisia teitä se kulkeutui roomalaisille. Merkuriuksen, kaupan jumalan tunnusmerkiksi. Sormuksen ympärillä kiertää öljypuun lehvistä tehty seppele. Öljypuun lehvät olivat kreikkalaisten kauppiaiden käyttämä symboli. Öljypuu on myös alati viheriöivänä nuoruuden ja elämän vertauskuva.

Alusta lähtien pidettiin suotavana, ettei yhdistyksen jäsentunnusta, Caduceus-sormusta, annettaisi kandidaateille heti heidän liityttyään yhdistykseen, vaan että tunnusten jaosta muodostuisi juhlallinen, promootion luonteinen tilaisuus. Arveltiin, että juhlallinen sormusten jako yhdistäisi yhdistyksen jäseniä lähemmin toisiinsa, muodostaisi keskeisen tradition yhdistykselle ja lisäisi kandidaattitutkinnon ja sitä symboloivan tunnuksen tunnettuisuutta ja merkitystä. Näin tapahtuikin. Yhdistyksen järjestämistä sormusjuhlista tuli yhdistyksen toiminnassa huomattava ja varmasti ulospäin näkyvin tapaus.

Ensimmäiset sormusjuhlat järjestettiin helmikuussa 1928 Vanhassa ylioppilastalossa. Kauppakorkeakoulun rehtori, professori Väinö Bonsdorff jakoi tuolloin sormukset 30 ensimmäiselle kandidaatille.

Vuoden 1938 sormusjuhla sai runsaasti osakseen myös julkista huomiota, koska silloin tohtorinhattu painettiin ensimmäisen kauppatieteiden tohtorin arvon suorittajan, yhdistyksen puheenjohtajana edelleen toimineen V. P Nurmilahden päähän. Vuoden 1938 sormusjuhlassa oli ensimmäistä kertaa yleisenä seppeleensitojattarena Merkurius-neito, johon tärkeään tehtävään kutsuttiin silloin KY:n emäntä.

Keväällä 1946 valtioneuvosto vahvisti Kauppakorkeakoulun uudet säännöt, joiden perusteella korkeakoulu sai oikeuden promootioiden järjestämiseen. Yhdistyksen jäsensormus siirtyi tällöin kauppatieteiden maisterin arvon viralliseksi tunnusmerkiksi, ja promootiotapoja noudattaneita sormusjuhlia seurasivat viralliset promootiot, joita Helsingin kauppakorkeakoulu on tähän mennessä järjestänyt 8 kertaa. Yhdistyksen tehtäväksi promootioissa jäi tämän jälkeen ensisijaisesti promootioillallisten ja niihin liittyvien tanssiaisten järjestäminen.

Jäsentunnuksen ohella yhdistykselle syntyi ajan mittaan muitakin traditioita. Vuosijuhlaan 1934 lahjoitti jäsen Aarne Lehonkoski Caduceus-tunnuksella koristellun puheenjohtajan nuijan ja tuolloin Arabian myyntipäällikkönä toiminut Aulis Kauppinen boolimaljan, jonka kyljessä on tunnuksellisia iskulauseita ja kuvia. Tässä tilaisuudessa nautittiin ensi kertaa nuijaboolia, jonka ainutlaatuinen kokoonpano on pysynyt kerhomestarilta toiselle periytyneenä, tarkkaan varjeltuna salaisuutena.

Yhdistyksen 10-vuotisjuhlassa syntyi kantakanditraditio. Kantakandeiksi kutsuttiin tuolloin 16 yhdistyksen jäsenenä 10 vuotta ollutta henkilöä, jotka "täysi-ikäisyytensä" tunnuksena saivat nauttia nuijaboolia nimikaiverruksellaan somistetuista tinapikareista. Juhlassa oli myös ensi kertaa käytössä boolimaljan tarjotin, jonka oli lahjoittanut monivuotinen puheenjohtaja V. P. Nurmilahti.

Vuosikokouksessa 1937 silloinen kerhomestari Jorma Soiro, myöhemmin erityisesti Hotelli Tornin isäntänä tunnettu ravintoloitsija, lahjoitti yhdistykselle runsaasti koristellun arvokkaan Caduceus-sauvan, jota sittemmin käytettiin airuen merkkinä yhdistyksen juhlatilaisuuksissa. Sauva on kuitenkin valitettavasti joutunut joron jäljille 1970-luvun vandalismin vuosina. Yhdistyksen viiri on vuodelta 1957.

Kun mahdollisuus kauppatieteiden kandidaattitutkinnonsuorittamiseen keväällä 1984 päättyi, sen oli Helsingin kauppakorkeakoulussa noin 63 vuoden aikana suorittanut kaikkiaan 2314 henkilöä. Näistä enemmistö eli noin 1300 on vuosien varrella liittynyt kandiyhdistyksen jäseneksi. Toisaalta viimeistenvuosien suurista valmistumismääristä ilmeisesti kaikki eivät vielä ole ehtineet liittyä.

Vuodesta 1981 lähtien on yhdistyksen kokouksissa kuumana perunana käsitelty kysymystä siitä, tulisiko uuden ekonomien päästä liittymään jäseneksi.

Yhdistys on vuosi sitten toteuttanut keskuudessaan neuvoaantavan jäsenkyselyn. Yhdistyksen kokouksessa vuonna (vai onko 1994???) 1984 kuitenkin hylättiin tehty ehdotus maisterin arvon saaneiden uusien ekonomien hyväksymisestä yhdistykseen. Asia on vaikea, koska myönteinen ratkaisu ilmeisesti edellyttäisi myös yhdistyksen nimen muuttamista maisteri-yhdistykseksi.