Kursseilla Helle koki romanssin. hän rakastui Karl Johanin ja Karl-Johan rakastui häneen. Seurustelu oli alusta asti niin vakavaa, että Karl-Johan esiteltiin Cannelinin perheelle jo samana kesänä. Yhdessäolo jatkui tiiviinä vuoden 1915 alkupuolelle, jolloin Karl-Johan lähti saamaan jääkärikoulutusta. Eron jälkeisinä vuosina Hellen muistikirjassa on merkintöjä, jotka viestivät ikävöinnistä. Keväällä 1918 Helle sai odottamatta Karl-Johanilta kirjeen. Hän kirjoitti sen sisällöstä äidilleen todeten, että Karl-Johan "suhtautuu aika pessimistisesti kansaamme, itsestään ei kerro paljon mitään, kirjoittaa kaksi arkkia poliittista fundeerausta. --- Olisihan lystikästä tavata mainittu nuorukainen, mutta olisi kenties vaikeata saavuttaa oikeat äänenpainot molemmin puolin." Luettuaan pian tämän jälkeen Hufvudstadsbladetista Karl-Johanin kihlautuneen Helle kirjoitti muistikirjaansa: "Sen pituinen se. Onpa hyvä, ettei sureta, päinvastoin." Helle Cannelin ei joutunut vuosikymmeniin testaamaan, olisivatko "oikeat äänenpainot" olleet saavutettavissa: Hän ja Karl-Johan eivät tavanneet ennenkuin 1960-luvulla ja silloinkin aivan sattumalta Lilla teaternissa.
(Lähteet: Kauppi 1976, 32-33)