Helle Cannelinin Ajatuksia-päiväkirjasta 16.12.1911

On niin vaikeata muodostaa itselleen maailmankatsomusta, uskontoa. Tunnen, etten siihen pysty. Mutta sittenkin täytyy sellainen muodostaa, ilman sitä tunnen, etten voi kestää sortumatta. Tähän saakka olen enimmäkseen vain repinyt - täytyykä minun nyt ruveta rakentamaan uutta?

En voi tietää, että Jumala on olemassa - onko se, jonka omassa tunnossani sitten tunnen, Jumala? Raamatun Jumalaan, kolmiyhteiseen ym. en luullakseni usko. (...) Olen hyvin taipuvainen Sokrateen oppiin, joka ilmoittaikse omissatunnoissa, mutta jota ihminen ei kykene sen enempää selittämään. Ehkä tämä on uskontoni.

Hyvään tulee aina pyrkiä voimiensa mukaan - tosin en tiedä, mikä on hyvä ja mikä paha - taas jouduin umpikujaan. Mutta ainakin tulee pyrkiä hyvään siinä määrin, kun omatunto määrää. (...) En myöskään tiedä, uskonko ijänkaikkiseen elämään. Sitä minä luulen, ettei ihminen voikaan tietää. Eikä minulla ole tarvetta tietää palkkioista ja rangaistuksista kuoleman jälkeen. Hyvän itsensä tähden on hyvää tehtävä. (...)

"Tunne itsesi" oli totuus. Kuinka voisi muita tuntea ennenkuin itsensä. Olen koettanut vaipua itseni tutkiskelimiseen. Tulokset ovat miltei kauttaaltaan surullisia. Tunnen kovin painavasti huonouteni. Itserakkauteni lienee vioistani pahin. Ajattelen aina itseäni, omaa vaikutustani.(...)

Takaisin edelliselle sivulle