Te naiset, te naiset, te näyttelijät, te petätte ja peitätte yhä, te lainaatte lapselta katsehen ja ilmehen tekopyhän. Te petätte itsenne, petätte muut, kun sidootte silmänne, tukitte suut ja käytte kuin nunnien kuvat, kuin enkelit tusinataiturin palapiirtehin säveän säädyllisin, näin täyttäen luulot ja luvat. ... Oi ollapa kerrankin ihminen ja valinnoistanne vapaa! Te pelkäätte sääntöjen sävyjä ja kotien kireää tapaa; vaan ponnisteltua uuvuksiin, te lankeette kaapunne laskoksiin ja - silloin joskus ma mietin: mitä hyötyä näytellä enempää: tekin tahdotte miestä miellyttää ja kulkea vieressä vietin....
En tunne paljon ihmisten sielunelämää - mutta alan jo pelätä pahinta - omastakin pienestä kokemuksestani. Pahinta? Onko se pahaa - ehkä se on elämän päätarkoitus - hyve? Mitä me tiedämme? kun ajattelee praktiikkaa. Kun ottaa käsiinsä jonkun kirjan, jossa puhutaan eri asioista - voi vannoa että 9 kymmenestä ainakin ja ainakin ensiksi lukee ne paikat, jossa sukupuoli asioista puhutaan, ja mitä selvemmin sanottu, sitä suuremmalla mielenkiinnolla se luetaan. Ainakin nuorissa on aivan varmaan näin asianlaita. Enkä tahdo sanoa, että itse olisin parempi - vaikka ehkä en aina niin intresseerattu ole kuin jotkut toiset - hymyilen useimmiten harrastukselleni.