Miksi on ihminen velvollinen rakastamaan sitä maatilkkua, jolle on sattunut syntymään. Olkoon esim. kansa hänen mielestään kuinka iljettävä ja huono tahansa, tietysti hän synnyinmaansa kansaa lempii. Ja tämä taas esim. kun se kansa on jonkun toisen kanssa sodassa, oikeuttaa hänet tuota toista kansaa vihaamaan. Tämä on oikeastaan nurinkurista. Mutta kaikesta tästä olen tullut siihen tulokseen, etten ole lakannut Suomea rakastamasta. Olen vain laajentanut rakkauteni koko maailmaan. Kaikkia maapallon kansoja lemmin. (..)
Oikeastaan minusta isänmaanrakkaus ei sovellu yhteen kristinopin kanssa, vaikka niitä koetetaan yhteensovittaa. Sillä opettaahan uskonto, että olemme maan päällä vieraita vaan, että oikea kotimaamme on taivaassa. (...) No niin, kuinka voi sitten rakastaa tätä maallista turhuuden maailmaa, jolle herra on määrännyt syntymään, niin, että vihaa vihollistaan vastoin vuorisaarnaa ja antaa henkensäkin synnyinmaansa edestä. (...)