Helle Cannelinin päiväkirjasta 15.2.1910

(...) Ihminen on niin mitätön suuressa maailmankaikkeudessa, kun oikein ajattelee. Mitä merkitsee yksityinen ihminen niin monen miljoonan joukossa? Ja jos vielä muillakin tähdillä, esim. Marsilla, on asukkaita, on yksi ihminen kuin piste vaan, jolla ei ole mitään tarkoitusta eikä vaikutusta maailmaan, ei enempää kuin itikalla ihmisen kohtaloon.Siksi voisi ajatella, samahan se on, mitä tekee ja kuinka tekee - sehän on aivan mitätöntä maailmankaikkeudessa.

Mutta on kuitenkin väärin ajatella näin. Täytyyhän ihmisellä olla joku tehtävä, miksi hän muuten ollenkaan olisi olemassa? Ja kun kaikki ajattelevat samalla lailla, vaikuttaa se jotain. Tulee siis hoitaa kunnolla ja innolla suorittaa tehtäväänsä elämässä. Mutta kysymykseen, tuleeko olla kunnianhimoinen, (...) en oikein tahdo löytää vastausta. Kyllähän se taitaa niin olla, että esim. minulle tekisi hyvää olla kunnianhimoinen. Kun voisi esim. Lindforsin tunnilla olla niin kunnianhimoinen, että kokisi vastata joka kysymykseen. johon arvaa vastauksen, mutta josta ei ehkö ole aivan varma, tahi johon eivät toiset viittaa! Mutta mitä se toimittaa. Jaa, hyvän numeron. Mutta mikä etu siitä numerosta on. Pääasia on, että tietää ne asiat.

Takaisin edelliselle sivulle