Opinnot eivät tuottaneet Helle Cannelinille suurempia vaikeuksia, vaikka hän oli samalla osapäivätyössä ja harrasti paitsi ylioppilaselämää, myös naisasiaa ja politiikkaa. Ibsenin vaikutusta Minna Canthiin käsittelevää laudaturtyötään tekiessään hän näyttäisi välillä kokeneen suorastaan löytöretkeilijän riemua. "Työ on valtavan hauskaa ja voin hyvin ymmärtää tiedemiehen työinnostuksen", nuori Canth-tutkija kirjoitti kotoväelleen keväällä 1916. Tietyn kirjailijan valitseminen opinnäytetyön aiheeksi saattaa joskus sammuttaa ko. opiskelijan kiinnostuksen ao. kirjalijaan loppuiäksi. Näin ei kuitenkaan käynyt Helle Cannelinille, josta oli tullut Minna Canth -fani jo koulutyttönä ja joka vielä vähän ennen kuolemaansa jaksoi toimittaa Minna Canthin kirjekokoelmaa.
Latina oli kuitenkin aine, jonka opiskeluun Helle Cannelinin kärsivällisyys ei oikein tahtonut riittää. "Kyllä se latina on kova pähkinä. Koko latinasta taitaa tulla mahdoton blaski", kirjoitti hän välillä kotoväelleen. Kaikesta päätellen Helle Cannelin kuitenkin lopulta voitti kamppailunsa tämän klassisen kielen kanssa: Hän valmistui filosofian kandidaatiksi joulukuussa 1918. Kun Helsingin yliopisto vuonna 1919 vietti ensimmäistä promootiotaan itsenäisessä Suomessa, Helle Cannelin promovoitiin filosofian maisteriksi (KUVA). Viisikymmentä vuotta myöhemmin hänet vihittiin Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootiossa riemumaisteriksi.
(Lähteet: Kauppi 1976, 32-35. 39-41)