Nuorsuomalainen puolue perustettiin vuonna 1894, jolloin suomalaisen puolueen sisälle muodostunut liberalistisesti asennoituva oppositioryhmittymä erkaantui omaksi puolueekseen. Ryhmä sai tukea ja vaikutteita ajan nuorilta kirjailijoilta ja taitelijoilta, joihin kuuluivat mm. Juhani Aho, Arvid Järnefelt, Santeri Ivalo, Kasimir Leino ja Eero Erkko. Keskeisiä hahmoja puolueessa olivat mm. kuuluisa kielentutkija Eemil Nestor Setälä sekä tulevat presidentit K.J.Ståhlberg ja P.E.Svinhufvud.
Nuorsuomalaiset korostivat kansanvaltaisen, edistyksellisen politiikan tärkeyttä ja ajoivat sosiaalisia uudistuksia sekä alkuaikoina myös radikaalia kielipolitiikkaa. Pian puolueen perustamisen jälkeen alkaneen ensimmäisen sortokauden aikana he vastustivat vanhasuomalaisten ajamaa myöntyväisyyspolitiikkaa. Passiivista vastarintaa kannattavat nuorsuomalaiset ja ruotsalainen puolue liittyivät perustuslailliseksi rintamaksi, jonka toimintaan osallistui myös joitain suomalaisen puolueen jäseniä.
Vuoden 1905 suurlakon jälkeen Suomen perustuslailliset oikeudet tunnustettiin ja vuonna 1906 toteutui eduskuntauudistus, joka oli ollut yksi nuorsuomalaisen puolueen keskeisistä tavoitteista. Sosiaaliset uudistukset olivat keskeisellä sijalla myös eduskuntauudistuksen jälkeen laaditussa vuoden 1906 puolueohjelmassa. Ne jäivät kuitenkin toteutumatta toisen sortokauden puhjettua (1908).
Ensimmäisen maailmansodan myötä suhtautuminen venäläistämiskysymykseen menetti merkityksensä ja nuorsuomalaisten ja vanhasuomalaisten näkemykset alkoivat lähestyä toisiaan. Kummankin puolueen sisällä tapahtui uudelleenryhmittymistä ja kummassakin asettui vasen laita tukemaan vapaamielisempää yhteiskuntapolitiikkaa. Myös kysymys itsenäisen Suomen valtiomuodosta jakoi kumpaakin puoluetta. Tasavaltalaista linjaa edustava nuorsuomalaisen puolueen enemmistö muodosti joulukuussa 1918 Kansallisen Edistyspuolueen, kun taas pääosa vanhasuomalaisista ja eräät monarkiaa kannattavat nuorsuomalaiset, mm. Setälä ja Svinhufvud, liittyivät Kansalliseksi Kokoomuspuolueeksi.
Nuorsuomalaisen puolueen paikkaluoku vuoden 1906 eduskuntauudistuksen jälkeen vaihteli 25:stä 29:ään. Puolue oli edustettuna yhteensä 6 hallituksessa vuoteen 1918 senaatin talousosasto).