Eikö tunnukin nöyryyttävältä, että kustantajat voivat antaa kokonaisille sarjoille kelvottomia tekeleitä nimen "naisten romaaneja". Ja vieläpä täydellä syyllä, sillä hyvin vähän miehet näitä kirjoja lukevat. Onhan kyllä totta, että on miestenkin romaaneissa, jos sellaisen nimen kaikenkarvaisille revolverikansikirjoille antaisimme, paljon kelvotonta tavaraa. Mutat asia ei siitä paljoa parane ja joka tapauksessa "naisten romaanit" ovat milteipä häpeäksi lukevalle naisyleisölle ja kirjallisuuden laji, josta pitäisi päästä. (...) Meillä tämä laji ajanvietekirjallisuutta on suurimmaksi osaksi käännöksiä, vain hyvin harvat omista naisistamme ovat alentuneet sellaiseen hommaan. (...)
Miksi on asetuttava "naisten romaanien" levikkiä vastustamaan.? Eivätkö ne yleensä ole sangen viattomia kirjoja? Sellaisia kysymyksiä voi kuulla, mutta taitaapa niistä jotain vaaraa olla. Erittäin arveluttava on sellaisten kirjojen vahingollinen vaikutus kirjallisen maun huonontajana, sillä tyyli jo on niissä tavallisesti alapuolella kaiken arvostelun. Nehän sisältävät joutavaa jaarittelua ja teennäisiä keskusteluja sivumäärin. (...) Se henkilö, joka totuttaa itsensä lukemaan tuollaista tyyliä, vajoaa, varsinkin jos kirjallinen pohjasivistys on heikkoa, helposti sille asteelle, ettei muunlaista enää jaksa lukea - ja siinähän se vaara juuri onkin. (...)
Mutta kysymyksellä on myöskin yhteiskunnallinen ja sanoisinko naisasiallinen merkitys. Noille ulkomaisille ajanvieteromaaneille annetaan usein kylläkin kuvaavat nimet "seuraelämäromaani", "hienostoromaani", "ylhäisöromaani". Niissä kuvataan tavallisesti ylhäisön elämää ulkomailla. Työtä tekevät niissä miehetkin hyvin vähän tai ei ollenkaan, siltä näyttää, ja naisilal on tietysti silloin sitäkin vähemmän oikeata tekemistä, heidän suurimpia huoliaan on, minkä puvun kamarineidollaan puettavat tanssiaisiin ylleen tai minkä kosijan tarjouksen suvaitsevat vastaanottaa. Tällainen ei varmastikaan vaikuta meikäläisiin naislukijoihin kasvattavasti. Voi aivan hyvin kuvitella, että nuori tehtaantyttö tai maalaistyttö alkaa vain uneksia tuollaisesta ihanasta ja helposta elämästä, eikä silloin osaa antaa oikeaa arvoa omalle ympäristölleen, omalle työlleen, omille ystävilleen. Siinä juuri on suuri vaara, että tällaiset helppohintaiset, pintapuoliset romaanit opettavat haaveksimaan arvottomista päämääristä ja panevat syventymään ihmiskohtaloihin, joihin ei kannata syventyä.