naisasianainen, joka opponeerasi naispuoluetta muttei naisten joulumyyjäisiä

Naisten äänioikeuden saavuttamisen aikoihin naisasialle herännyt Helle Cannelin oli ollut äitinsä tilaaman Naisten Äänen lukija jo kouluajoista lähtien. Opiskeluvuosinaan hän viihtyi Naisten Äänen toimituksessa ja Suomalaisen Naisliiton kokouksissa. Kirjeissään kotoväelle hän luonnehti tulevansa noissa kokouksissa "aivan enthusiastiseksi, ei vain naisasiasta, vaan kaikista humaaneista kysymyksistä, ei vähiten rauhanasiasta". Alun "enthusiasmi" ei sammunut seuraavina vuosikymmeninäkään, joiden aikana hän ehti esitelmöidä ja alustaa lukemattomissa liiton tilaisuuksissa sekä kirjoittella ahkerasti Naisten Ääneen, milloin analyyttisia artikkeleita, milloin perusteellisia kirjaesittelyjä ja -katsauksia, milloin pakinatyylisempiä juttuja nimimerkeillä Morakka ja Lehtirouva. Hänet kutsuttiin usein puhujaksi myös kaksikielisen Naisasialiitto Unionin kokouksiin, koska hän pystyi esiintymään molemmilla kotimaisilla kielillä. Vuonna 1938 hänet valittiin Suomen Naisjärjestöjen Keskusliiton (tuolloin vielä Suomen Naisten Kansallisliiton) puheenjohtajaksi, jossa tehtävässä hän edusti Suomea useissa ulkomaisissa kongresseissa.

Helle Kannilan osallistuminen Suomalaisen Naisliiton toimintaan ei ollut pelkästään intellektuaalista, puhumista ja kirjoittamista, vaan hän oli mukana myös monissa käytännön toimissa. Joulumyyjäisiäkään hän ei väheksynyt. Hänen oma bravuurimyyntiartikkelinsa, jota hän ylpeänä esitteli, oli kiireisen virkanaisen neulatyyny. Siinä oli silmäneuloja, joiden silmiin oli valmiiksi pujotettu erivärisiä lankoja.

Helle Cannelinin mukaantulon aikoihin (1915) Suomalaisessa Naisliitossa käytiin kiivasta keskustelua naispuolueen perustamisesta, jota ajatusta Helle Cannelin "opponeerasi", koska katsoi, että "siitä vasta suuri sota sukupuolten välillä syntyisi". Muutamaa vuotta myöhemmin kampanjoidessaan oman puolueensa, Kansallisen edistyspuolueen naisehdokkaan, opettaja Mandi Hannulan valintaa eduskuntaan Helle Cannelin toi niinikään esiin vastustavan kantansa naispuoluekysymyksessä: "Mitenkä naisille tuo sukupuoli merkitsisi niin paljon, että eri mielipiteet kaikista muista asioista vaikenisivat. Onhan aivan luonnollista, että naiset samoin kuin miehetkin jakaantuvat eri mielipideryhmiin valtiollisen vakaumuksen mukaan. Ja mitenkä he paremmin saavat äänensä kuuluville kuin puolueissa toimimalla."

Helle Cannelin oli tietoinen, että naiset vierastivat puolue-elämää ja politikointia. Hän kuitenkin uskoi naisten voivan, niin halutessan, vaikuttaa paljonkin puolue-elämään. Oman puolueensa, Kansallisen edistyspuolueen, piirissä toimiessaan hän pyrki toteuttamaan tätä näkemystään paitsi kyseenalaistamalla puoluepolitiikassa vallitsevia moraalisia periaatteita, myös puuttumalla edistyspuolueenkin piirissä ilmeneviin kaavamaisiin sukupuoliroolikäsityksiin. Hän kummasteli erillisten naisosastojen perustamista puolueeseen ollen kuitenkin valmis myöntämään niiden tarpeellisuuden vielä toistaiseksi. Hän ihmetteli myös pakkomiellettä varata puoluetilaisuuksissa erityinen vuoro "naispuhujalle". Tultuaan itse kutsutuksi "naispuhujaksi" hän saattoi alleviivata tilanteen nurinkurisuutta parodian keinoin. Esimerkkinä tästä on hänen pitämänsä puhe miehille, jonka hän esitti Edistysseuran illanvietossa kesällä 1947.

(Lähteet: Kauppi 1976, 41-42, 88-99, 100-101 + mainitut arkistolähteet ja artikkelit)

--------> aikalainen 1918