Alustus Tampereen tyttökoulun toveripiirissä 4.3.1911

Maailmassa huomaa ajatellen niin paljon mieltämasentavaa, niin paljon vääryyttä, niin paljon epäkohtia. (...) Paikka, jossa myös huomaa epäkohtia, on tanssisali. (Etenkin kun ei itse-raukka osaa ottaa iloon osaa, huomaa paljon. ) (...) Tytöt saavat istua kiltisti tuoleillaan ja odottaa milloin kavaljeerit suvaitsevat tulla heitä tanssiin pyytämään. (...)

Tässä on naissuku vielä syvässä alennustilassa. Pojat "saavat" tanssia niin paljon kun viitsivät ja saavat vielä valita vapaasti tanssitoverinsa - tytöt ovat kokonaan pojista riippuvaisia. Tämä on todellinen häpeäpilkku. (...) Paljon on tehty työtä naisen vapauttamiseksi ja korottamiseksi miehen rinnalle ja on jo osittain onnistuttu mutta on vielä toivomisen varaa. Ollaan jo hyvän matkaa 20:nnellä vuosisadalla ja vielä on äsken mainittu epäkohta olemassa. Olisi siis jo aika kiireemmiten korjata olot.

Jos kymmenkuntakin tyttöä päättäisi asettua vastaan ja tanssia niin paljon kuin tahtoo, olisi jo paljon saavutettu. Onhan nytkin olemassa "naisten valssi", mutta oletteko ajateleet, kuinka nöyryyttävä tuokin on. Tanssitaan kymmeniä tansseja - armosta annetaan yksi tai joskus pari daameille. Ja luuletteko, että silloin "saa" tanssia niin paljon kun haluaa?

Siihenkin nähden on ankarat etikettimääräykset, että jos ei ole juhlallisesti esitetty jollekin, ei millään voi mennä esittämään itseänsä tälle ja pyytää tanssiin. Se olisi kauheaa. Ja vaikka olisikin joskus esitelty jollekin, ei kuulemma saa naisten valssissa mennä tätä pyytämään, ellei tämä ole häntä ennemmin tanssittanut. (...) En malta tässä yhteydessä olla mainitsematta erästä toista epäkohtaa tanssisalissa ja muualla, nimittäin "pistouvaamisjärjestelmää". Tässä oikeastaan poka kärsii vääryyttä, koska ei ole köyhän miehen kukkarossa vähäksi arvioitava kohteliaisuudesta daameja kohtaan johtuneet menot, mutta nöyryytys on sittenkin naisten puolella. (...)

Näin minä näen ihanne-nuorisoiltaman. Nuoret istuvat siellä ohjelman aikana hiljaa ja antavat siten sille sen arvon, joka sille tulee, jos se on hyvä, ellei, hillitsevät toki kohteliaisuudesta itseään. (...) Sitten kun tulee karkelon vuoro, on pojilla ja tytöillä aivan sama tanssiinpyyntöoikeus. (...) mitään sellaisia muotoasioita kuin juhlallinen esittely jne. ei tulisi kysymykseen. Jos eivät tunne toistensa nimeä, sanovat sen luonnollisesti toisilleen. Kukin maksaa itse pääsylippunsa ja mahdolliset nautitsemukset tarjoilussa. Ainoastaan siinä tapauksessa, että joku on varaton, maksavat toiset, parempiosaiset, hänen puolestaan. Luulen, että jos tällainen järjestelmä olisi käynnissä, muodostuisi sukupuolten kesken luonnollisempi suhde - ei silloin "koketeerattaisi" niin paljon. Voitaisiin puhua vapaammin tuon toisen kanssa vakavammistakin asioista, kun mitä nyt on tapana. Ei turhia kainosteltaisi, eikä noudatettaisi ennakkoluuloja. - Tämä olisi ihannekarkelo. (...) tai ehkei tämä olekaan mikään ihanne? Ehkä olevat olot ovatkin paremmat. Olen, omituista kyllä, kuullut tytöiltä tällaisiakin mielipiteitä.

Takaisin edelliselle sivulle