Kotitalousjärjestöt yms. ovat vähän toisessa asemassa ja naisasiajärjestöt tekevät työtä itsensä tarpeettomaksi tekemiseksi. Mutta tässä yhteydessä kiintyy huomio erityisesti puolueiden naisjärjestöihin. Kyllä meistä olisi outoa, jos miehetkin perustaisiv at omia osastoja saadakseen erityistä valistusta, harjaantuakseen julkiseen esiintymiseen ja huolehtimaan vaalien edellä miesehdokkaiden eduista. On ymmärrettävä, että naisten itsekasvatusta tarvittiin aikojen alussa, kun kaikki oli uutta, mutta nykyisin toiminnassa oleva sukupolvi on kasvanut äänioikeuden vallitessa. Kyllä olisi jo pitänyt tottua ja sopeutua toimimaan miesten puolueissa miesten joukossa. Eihän nykyajan naisia enää yhteiskoulujen ja vapaiden seurustelutapojen aikana ole kasvatettu miehiä kaukaa pelkäämään tai jumaloimaan. Meistä arimpienkin pitäisi toki voida suhtautua heihin tasavertaisina tovereina sekä kotona että työssä ja julkisessa toiminnassa. (...)
(Otteita Helle Kannilan esitelmästä yleisradiossa 3.10.1966)