Uuden Suomen yleisön osastossa on helmikuussa kaksi eri kirjoittajaa, jotka kumpikin taistelevat samalla rintamalla naisistumista vastaan, kosketellut palkkausperiaatteiden vaikutusta tähän ilmiöön. Näin sanoo "Kirjastojen ystävä" helmikuun 5 p:nä: Jos kunnan kirjureina onkin naisia, johtuu se palkkain halpuudesta. Naisia saadaan toimeen yleensä 1/3 siitä, mitä miehet vaativat. Siinä syy heidän valitsemiseensa. Viikkoa myöhemmin kirjoittaa "Koulun ystävä" (kovin ystävällisiä muutenkin nämä huolestuneet kansalaiset): Olemme menossa hyvää vauhtia opetuslaitoksemme täydellistä naisistumista kohden, joka on seurauksena kirjaimellisesti noudatetusta tasa-arvoisuudesta palkkaukseen nähden (...) Tästä siis havaitaan, että jos naisille maksetaan vähemmän, niin ala naisistuu, mutta jos tehdään toisin ja maksetaan yhtä paljon, niin ala - naisistuu. Kuinkahan olisi koettaa sitä keinoa, että naisille maksettaisiin enemmän?
Edellä selostettu ristiriitaisuus on luonnollisesti ratkaistava niin, että todistetaan toisen yllä mainituista kirjoittajista olevan väärässä, ja se on jälkimmäinen. (...) Ne henkilöt, jotka valittavat samojen palkkojen aiheuttavan oppikoulun ja osittain kansakoulunkin naisistumisen, eikä niitä ole vain ennenmainittu "Koulun ystävä", ajattelevat perin hämärästi. Tuntuu nimittäin vaikealta uskoa miesten olevan niin turhamaisia ja typeriä, että he karttaisivat lehtorinvirkoja ym. juuri siksi, että naisillakin on sillä alalla samat palkat. Silloinhan valtion olisi rahallisesti helppoa houkutella miehet alalle: alennetaan palkat vain naisille ja jätetään ne muuten entiselleen, kyllä nyt miesten kelpaa näissä toimissa olla, kun on eroa! Luultavasti nämä kirjoittajat kuitenkin tarkoittavat jotakin tällaista: miehet eivät halua huonopalkkaisia virkoja, palkat on korotettava, mutta kun varat eivät riitä siihen, että kaikille korotetaan, voi jättää naiset vähemmälle. se on kyllä kohtuutonta ja väärin, mutta ajatuksenjuoksussa on silloin kuitenkin jotakin logiikkaa. (...)
Tässä palkkasuhteessa on suuri periaatteellinen probleema, jonka luonne ja tärkeys ei suinkaan ole kansantaloustieteen tutkijoiden enempää kuin talousmiestenkään keskuudessa vielä tarpeeksi selvillä. Mutta se harmittaa, että toisaalla syytetään naisia siitä, että he ryhtyvät töihin pienemmillä palkoilla kuin miehet, toisaalla siitä, että naiset vaativat yhtä suuria palkkoja. Miten meidän pitäisi menetellä, että teille, oi Miehet ja Herrat, kelpaisimme. (...)
Morakka
(Helle Cannelinin kirjoituksesta Naisten Äänessä 4/1929)