Naispuolinen irtolainen on vielä turvattomammassa asemassa kuin tavallinen irtolainen. Pelkän epäilyn perusteella nainen voidaan velvoittaa alistumaan säännölliseen lääkärintarkastukseen, hänen nimensä viedään erikoisiin "poliisin kirjoihin", joihin joutuminen käytännöllisesti katsoen merkitsee suurelta osalta kansalaisoikeuksien ja oikeusturvan menetystä. (...) Ja kun otetaan huomioon, että miespuoliset poliisit toteuttavat asetuksen ankaria määräyksiä heihin nähden, niin arvaa että monenlaiselle mielivallalle tarjoutuu tilaisuus. (...) Jos irtolaisnaisia kohtaan aletaan uuden lain rinnalla soveltaa tuota vanhaa asetusta (v.1893), niin täytyy sanoa, että sukupuolien tasa-arvoisuus on pahasti loukattu. Ei myöskään puhuta mitään siitä, että naisirtolaisten käsittelyssä olisi käytettävä naispuolisia järjestysviranomaisia.
Lehden käsityksen mielestä ero rikollisen ja irtolaisen välillä uuden lain mukaan vain lisääntyisi jälkimmäisen vahingoksi. Jos näin todella on, olemme me vartijat pahasti nukkuneet, kun emme ajoissa ole ruvenneet tätä nimeomaan naisia koskevaa asiaa tarkemmin tutkimaan.
Lehtirouva
(Helle Cannelinin kirjoituksesta "Löytöjä muista lehdistä" Naisten Äänessä 8/1935)