Vanhenevat naiset työkentillä

Useimmat tietävät, miten monasti vähänkin vanhemman naisen on vaikeaa saada sellaista tointa, johon hän on aikaisemmin valmistautunut ja jonka hoitoon hänellä on huomattava pätevyys. Lesket joutuvat tämän usein kokemaan, eikä silloin lasten elättämistäkään pidetä lieventävänä asianhaarana. Toimessaan vanhentuneita naisia koetetaan usein taivuttaa vapaaehtoisesti eroamaan nuorempien tieltä.(...) Monet vuosiltaan iäkkäät muuten nuorekkaat naiset pelkäävät huomion kiinnittymistä ikäänsä esim. vietetyn merkkipäivän muodossa, jotta ei ruvettaisi ahdistamaan toimesta pois. (...) Usein perustellaan nuoren ja kokemattoman naisen asettamista konttorityössä vanhemman ja taitamattomamman edelle sillä, että edellistä on helpompi käskeä eikä hän arvostele esimiehiään. Yksityisiä toimia ilmoitettaessa vaaditaan monesti lähetettäväksi valokuva tai kutsutaan asianomaiset naiset henkilökohtaisesti tarkasteltaviksi. Nuoruus pyrkii olemaan voittavana ansiona silloinkin, kun se ehkä yhdistyy tietämättömyyteen ja typeryyteen. Miehet eivät pidä vanhoista naisista ja vanhoiksi he usein lukevat vielä parhaissa työvoimissa olevat. (...)

Mitäpä jos me naisetkin virastojen ja konttoreiden asiakkaina alkaisimme vaatia miespuolisilta virkailijoilta nuoruutta ja kauneutta? Paljon on yhteiskunnassa hyvin näkyvilläkin paikoilla miehiä, joiden kasvot ovat ryppyiset ja hiukset harmaat (mikäli heillä hiuksia enää onkaan). On harmittavaa nähdä aina samoja ukkoja virkapaikoilla, vieläpä heidän kuviaan sanomalehdissä. Kyllä on nuoria tulossa tilalle ja voivathan vanhat miehetkin löytää kotona jotakin näpertelyä.

Sellainen ajatus ja siihen perustuva menettely, että vanhenevat naiset ovat toimissa vastenmieliset ja vältettävät, pohjautuu matalaan käsitykseen naisista yleensä ja naisten työstä erittäin. Naispuolisten virkailijain suorittamia töitä pidetään niin helppoina ja typerän yksinkertaisina, että kuka tahansa pystyy suorittamaan ne yhtä hyvin. Taito ja kokemus eivät mitään merkitse. (...)

Eivätkö tällaiset mielenilmaisut todista, että naisten on työoikeuksiaan puoltaakseen oltava valppaina ja koottava voimansa. Nuorten on pidettävä myös vanhempien puolta, naimattomien naineiden. Tämä ei tietenkään merkitse sitä, etteikö työkyvyttömien, sekä miesten että naisten, olisi sopivaa vapaaehtoisestikin jättää tointaan ajoissa nuoremmille (...). On myös ymmärrettävää, että uuteen ammattiin valmistettavia valittaessa nuoremmat yleensä täytyy asettaa vanhempien edelle. Mutta näissäkään suhteissa ei miehiä ja naisia ole sallittava eri tavalla kohdeltavan. Eikä naisille armopaloina töitä yhteiskunnassa jaeta suuremamssa määrin kuin miehillekään, sama oikeus ja velvollisuus heillä siihen on iästä ja perhesuhteista riippumatta.

(H.C.:n kirjoituksesta Naisten Äänessä 13-14/1934)


Takaisin edelliselle sivulle