Unelmat naisten voimasta ja vaikutuksesta

Naisliikkeen uranuurtajat ovat uskoneet suurta naisista ja siitä, mitä naiset voivat vaikuttaa maailmassa. (...) Täydestä vakaumuksestaan he ovat uskoneet, ettei naisten vapautus suinkaan ole voitto vain heille itselleen, vaan koko yhteiskunnalle. Ja monen mielestä tämän voiton edellytyksenä ei ole vain se, että ennen sidotut yksilöt vapautuvat ja toimivien kansalaisten määrä kaksinkertaistuu, vaan se, että naisilla on yhteiseen sivistykseen ja yhteiskuntaan tuotavana jotain aivan uutta, sanan parhaimmassa mielessä naisellista.(...)

Uskoa siihen, että naisissa on suurempia mahdollisuuksia kuin miehissä henkisesti kohottaa yhteiskuntaa, ei suinkaan tavata ainoastaan naisliikkeen edistäjien keskuudessa (...). Monet miehet, ennen kaikkea runoilijat, ovat ihannoineet naista naisena enemmän kuin rohkeimmatkaan uneksijat naisten omassa joukossa. (...)

Siitä, onko naisissa sinänsä naisina jotain erikoista ja uuttaluovaa voimaa, voidaan kyllä olla eri mieltä. Itse asiassa naisliikkeen kannattajat aina sitä itsekään huomaamatta jakautuvat tässä kohdin kahteen pääsuuntaan. Toiset taistelevat naisten suuremman vaikutusvallan vuoksi siksi, että se heidän mielestään toisi maailmaan uutta ja onnellista lisää, ehkäpä kokonaan kumoaisi "miesten luoman maailman". Toiset eivät katsellessaan naisia ja miehiä ympärillään jaksa uskoa, että naiset olisivat itsessään jalompia kuin miehet, mutta heidän mielestään oikeudenmukaisuus ja tarkoituksenmukaisuus siitä huolimatta vaatii kaikille yksilöille oikeutta kehittyä ja toimia vapaasti, jotapaitsi suuremmasta vapaasti toimivasta yksilömäärästä myös mahdollisuudet huippusaavutuksiin kaikilla aloilla ovat runsaammat. Lisäksi heidän mielestään naisten ja miesten yhteistoiminnan täytyy olla kokonaisuudelle eduksi ja että naisten alistetusta asemasta sinään johtuu suuria epäkohtia. He viittavat siihenkin, ettei käsitys naisten luontaisesta moraalisesta paremmuudesta ole aina yksinomaan eduksi, koska siinä mm. on lähtökohta kaksinaismoraalille: jolle paljon on annettu, siltä myös paljon vaaditaan. Olisi sekä oikeudenmukaisempaa, että onnellisempaa vaatia miehiltäkin enemmän tunteen ja tahdonkin aloilla ja on väärin tuomita naisia toisella mittapuulla kuin miehiä.

Vaikka käsitykset naisten erikoismahdollisuuksista näin voivat olla erilaiset naisliikeen kannattajienkin keskuudessa, ei tämän siis tarvitse vaikuttaa toimintaa käytännössä yhtään mitään (...). Emme voi mitenkään moittia naisliikeen uranuurtajia, jotka uskoivat äänioikeuden kädenkäänteessä onnellistuttavan yhteiskunnan. Kaikkien hyvien asioiden ajajat ovat mielessään liioitelleet tulokset ja se on antanut heille voimaa. Parempi on asettaa päämäärät liian korkealle kuin liian matalalle. Mutta nekin meistä, jotka eivät voi uskoa, että naisvalta toisi jotain merkillistä ja uutta ja onnellista maailmaan naisellisuuden voimasta, voivat täydellä vakaumuksella taistella naisten oikeuksien ja vaikutusvallan puolesta. Toimintaan mahdoton on vain kolmasosa naisia, joka osa ei suinkaan liene pienin: ne jotka todella asettavat päämääränsä liian matalalle, eivät usko naisten mahdollisuuksiin yksilöinäkään ja ilman muuta otaksuvat miesten yksin osaavan asiat parhaiten järjestää. Tätä käsitystä vastaan taisteltaessa on kaikkien muiden yhdyttävä. Väitelkäämme vain siitä, ovatko miehet yhtä hyviä kuin naiset, mutta meidän täytyy uskoa, että naiset ovat yhtä hyviä kuin miehet.

(Otteita Naisten Äänessä 8/1935 julkaistusta kirjoituksesta)

Takaisin edelliselle sivulle